Mötkis muutti omaan huoneeseensa

Kiirastorstaina oltiin kaksi edeltävää yötä nukuttu äärettömän huonosti. Mötkis heräili tunnin välein ihmettelemään varpaitaan, harjoittelemaan kääntymistä tai muuten vaan härväämään jotakin. Hän söi molempina öinä vain neljän tunnin välein, mutta muuta aktiviteettia oli senkin edestä. Oltiin jo pidemmän aikaa puhuttu Paavon kanssa, että pääsiäisen aikaan olisi pitkät vapaat, jolloin voisi kokeilla tuota omaan huoneeseen siirtämistä.

Nuo kaksi äärettömän huonoa yötä vahvistivat entisestään päätöstä ja Mötkiksen herättyä päiväunilta nappasin sänkyjämme yhdessä pitäneen nippusiteen irti, taistelin laskettavan laidan paikoilleen ja roijasin pinnasängyn Mötkiksen huoneeseen. Hivenen ehkä kypsytti nuo huonot yöt, kun rupesin tuohon revohkaan yksinäni. Ei muuten mitään, mutta ihan ei meinannut heti taidot riittää tuon laidan paikalleen laittamiseen.

Mötkishän ei kerennyt nukkua yksiäkään päiväunia omassa huoneessaan ennen yötä, joten hieman jännityksellä suhtauduin ensimmäiseen omassa huoneessa vietettävään yöhön. Jos yö olisikin aivan katastrofaalinen, olisi Mötkiksen viereen ottaminen hieman haastavaa, sillä sivuvaunu ei enää olisi, vaan hänen olisi pakko nukkua välissämme koko yö.

Pinnasänky näytti jotenkin kamalan pieneltä, kolkolta ja yksinäiseltä 

Mötkiksen huoneeseen siirtämisen jälkeen.

Tässä kohtaa alkoi äitiä tosissaan mietityttää,

että mitä on tapahtumassa ja vähän puntit tutista.

Kuitenkin tavoitteena olevat

kaikkien paremmat yöunet

menivät noiden tutinoiden ohi.

Ensimmäinen yö omassa huoneessa

Illalla tehtiin kaikki iltarutiinit ihan normaalisti. Mötkis söi iltapuuroa hieman huononlaisesti, joten pelkäsin hivenen, että miten tiheästi häntä saa olla yöllä syöttämässä. Imetin Mötkiksen vielä olohuoneessa, jonka jälkeen kannoin hänet omaan sänkyynsä, toivotin hyvät yöt ja peittelin, kuten joka ilta tähänkin asti. Mötkis haki hyvän asennon ja heitti kädet päänsä yläpuolella alkaen hakea unta samantien. Hän nukahti vähän ennen klo 20.

Äidillä oli kieltämättä tuossa kohtaa hieman tippa linssissä.

Teinkö oikein ratkaisun siirtäessäni alle puoli vuotiaan vauvani pois vierestäni nukkumasta.

Entä jos hän tarvitseekin läheisyyttä ja läsnäoloani öisin.

Entä jos saan ravata koko tulevan yön häntä rauhoittelemassa.

Jaksanko itse sitä.

Miltä lapsestani tuntuu nukkua toisessa huoneessa,

kuin äiti ja iskä.

Sovittiin Paavon kanssa, että hän hoitaa yön rauhoittelut ja minä vain syötän tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran Mötkis heräsikin parkumaan jo ennen klo 22. Siinä vaiheessa mietin, että ei helvetti, mihin ollaan ruvettu, tällaistako tämä on koko yön. Helmi alkoi ulista ja vinkua Mötkiksen itkiessä ja oli itselläkin itku herkässä. Jonkun ajan kuluttua Mötkis kuitenkin rauhoittui Paavon syliin ja hän laski pojan sänkyynsä takaisin jatkamaan unia.

Klo 23 Mötkiksen huoneesta kuului narinaa ja ajattelin, että nyt voi jo oikeasti olla nälkä. Hipsin huoneeseen ja siellähän Mötkis täysin hereillä pollotteli sängyssään ja alkoi hihkua minut nähdessään. Taas mietin, että mitähän tästä tulee, nukahtaakohan poika uudestaan enää syötön jälkeen, kun on nyt noin innoissaan. Mötkis söi ahnaasti, röyhtäytin hänet, ja laskin takaisin nukkumaan. Painuin itsekin takaisin sänkyyn, mutta pian sänkyyn päästyäni Mötkis kitisi jotain. Tässä vaiheessa Paavo otti vetovastuun ja kävi rauhoittelemassa Mötkiksen unille. Itselläni kesti vähän aikaa saada unen päästä kiinni, mutta nukahdettuani, nukuin todella sikeästi.

Klo 02 Kuului taas unista nälkä narinaa ja kävin syöttämässä Mötkiksen. Tällä kertaa hän ei intoillut sen enempiä. Hän asettui heti syliin syömään, syötyään röyhtäisi ja peittelin hänet takaisin unille. Minäkin siirryin sänkyyn, vedin peiton korville ja jäin odottamaan unta.

Klo 04 Itkeskelyä kuuluu taas. Mötkis on tutkimassa varpaitaan ja otan hänet syömään. Hän alkaa syödä ahnaasti ja pian piereskelyn saattamana tekee kakat. Harkitsen hetken, että vaihdanko vaipan pinnasängyssä, meidän sängyllä vai kodarissa hoitotasolla. Onneksi päädyn kodariin menemiseen. Kun saan Mötkikseltä vaipan pois, hän kakkaa lisää. Kohta tulee myös pissi, joka kastelee yökkärin. Mietin, että jaahas, mitäs nyt tehdään.

Tulen siihen lopputulokseen, että Mötkis saattaa olla liian virkeä tyytyäkseen jatkamaan unia vaipan vaihdon ja pyllyn putsailujen jälkeen omassa sängyssään, joten otan hänet loppu yöksi kainaloon, Sinällään huono ratkaisu, sillä Mötkis nukahti nopeasti kuitenkin viuhtoen käsillään ja änisten äidin vähän väliä hereille. Ilman sivuvaunua 160cm leveä jenkkisänky tuntui myös kovin kapealta kolmestaan nukkuessa ja toinen käteni roikkui sängyn ulkopuolella yrittäessäni nukkua selällään.

Klo 06.45 Mötkis hamuaa tissiä ja sitä hänelle tarjoan. Hän kuitenkin virkoaa ja tulee siihen tulokseen, että eiköhän ole uusi päivä ja aika nousta ylös. Tuossa vaiheessa kohtuudella nukutun yön jälkeen myös äiti ja iskä ovat samaa mieltä.

Ensimmäinen yö oli menestys. Se sujui paljon omia odotuksia paremmin. Jos tuota kakka ja pissa episodia ei olisi ollut, niin yö olisi ollut varsin hyvä. Aamupalapöydässä puhuttiin Paavon kanssa yöstä ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että ollaan nukuttu niin paljon sikeämmin, kuin aikaisemmin Mötkiksen nukkuessa samassa huoneessa. Toivotaan, ettei seuraavana yönä ole eritesirkusta tiedossa, vaan yö hoituun normaaleilla syötöillä.

Toinen yö omassa huoneessa

Oltiin illasta minun enon luona ja kotiinpaluu venähti vähän odotettua myöhäisemmäksi, joten Mötkis nukkui iltaunet turhan myöhään. Kuitenkaan jos hän ei olisi noita iltaunia nukkunut, ei hän olisi jaksanut syödä puuroa. Tultiin siis kotiin vasta vähän yli seitsemän ja tuolloin Mötkis heräsi ja aloin samantien tekemään hänelle iltapuuron valmiiksi. Mötkis aloittikin innokkaasti puuron syönnin, jaksamatta kuitenkaan syödä ½ desin annosta kokonaan. Iltapalan jälkeen tehtiin normaalisti iltapesut ja syötin Mötkiksen olkkarissa.

Tällä kertaa nukahtaminen ei kuitenkaan ollut läheskään niin helppoa ja nopeaa, kuin edellisenä iltana. Mötkis kitisi ja vänisi eikä olisi halunnut ruveta nukkumaan, ainakaan yksin. Hän olisi ehkä kaivannuta aikuista rauhoittelemaan ja kävinkin pariin kertaan peittelemässä hänet uudestaan ja silittelemässä hetken aikaa. Vasta joskus puolen yhdeksän jälkeen Mötkis viimein rauhoittui nukkumaan.

Klo 22.30 Kuului ensimmäisen kerran itkeskelyä Mötkiksen huoneesta. Mietin hetken, että syötänkö hänet suoriltaan, vai yritänkö rauhoitella vielä jatkamaan unia ilman syöttöä. Väsyneenä päädyin kuitenkin syöttämään ja sen jälkeen Mötkis jatkoikin tyytyväisenä uniaan. Itsekin painuin sänkyyn haeskelemaan unta uudestaan.

Klo 23.40 Kuuluu itkeskelyä. Ei ole kun tunti edellisestä syötöstä, joten silittelen, sylittelen ja rauhoittelen Mötkiksen takaisin unille. Kauhulla mietin, että jaahas, tällainen yö, saa tunnin välein pompata.

Klo 00.40 Kuuluu taas itkua. Edellisestä syötöstä on vasta kaksi tuntia, mutta ajattelen syöttämisen olevan kuitenkin parempi ratkaisu, kuin nau'uttaminen tähän aikaan yöstä. Mötkis syö ahnaasti taas ja kun lasken hänet sänkyynsä jää hän hakemaan hyvää asentoa. Käyn välissä vessassa ja siellä ollessani alkaa väninä. Käyn rauhoittelemassa Mötkistä ja kerkeän juuri ja juuri omaan sänkyyn, kun itkeskely alkaa taas. Paavokin herää tässä vaiheessa ja kysyy, jaksanko vielä ravata. Tiuskaisen vain takaisin, että miten niin jaksanko, painu sinä unille, että jaksat valvoa seuraavat yöt. Rakentavaa, hyvä äiti. Nappaan peiton mukaan ja rauhoittelen Mötkistä uudestaan. Kun hän asettuu, palaan sänkyyn ja kitinä alkaa taas. Tässä vaiheessa Paavo pomppaa ylös, käy pojan huoneessa ja Mötkis asettuu samantien. Jes, päästään kaikki jatkamaan unia.

Klo 05 Mötkis itkeskelee. Vilkaisen kelloa ja ajattelen, että olipa hyvä pätkä [vielä kun olisi saanut heti edellisen rauhoittelusession jälkeen itse unta]. Paavokin käy hereillä ja sanon hänelle, että otan Mötkiksen meidän väliin loppuyöksi. Käyn siis hakemassa pojan, asettaudutaan tutusti ja turvallisesti meidän sänkyyn kaikki kolme, Mötkis meidän välissä. Syötän pojan, haetaan molemmat hyvät asennot ja ruvetaan jatkamaan vielä unia.

Klo 06.30 Mötkis alkaa hamustella ja herää kuten edeltävänäkin aamuna kuitenkaan syömättä. Paavo kuorsaa vielä tyytyväisenä, joten nappaan pojan matkaan ja lähdetään aamupalan laittoon ja käynnistelemään uutta, aurinkoista päivää.

Toinen yö oli hieman edeltäjäänsä heikompi. Kuitenkin ihan kohtuullinen. Vaikka alkuyöstä joutuikin heräilemään tiheästi, sai aamuyöstä pitkän pätkän unta. Tuo pitkä pätkä kuittasi alkuyön heräilyä hyvin ja olo on levännyt. Siinä vaiheessa kun pääsi nukkumaan, sai nukkua kunnolla syvää unta.

Kolmas yö omassa huoneessa

Paavo oli illalla lätkäreeneissä, joten hoidin Mötkiksen iltapuuhat yksin rutiininomaisesti. Iltapalan jälkeen ennen pesuja annan Mötkiksen olla ilman vaippaa ja eritesirkus käynnistyy. Ensin tulee pienet pissit. Hyvä, eivätpähän ole heti vaipassa. Sitten tulee pieru. Ahah, tulisikohan iltakakka. Ponnistutan Mötkistä ja tuleehan se kakka, äidin housuille ja kodarin lattialle asti. Nauraa rätkätän hysteerisenä samalla kun kehun Mötkistä hienosta suorituksesta. Kohta tulee pissa, isompi sellainen ja joka paikka lainehtii pissiä. Noo eipähän sekään ole vaipassa.

Tehdään iltapesut normisti loppuun ja siirrytään sohvalle. Annan Mötkikselle vielä tissiä, jota hän hyvällä ruokahalulla syökin vaikka oli jo iltapalalla syönyt ½ desiä puuroa. Jonkun aikaa tankkaillaan kaikessa rauhassa, kunnes Mötkis lopettaa syömisen. Jään kyselemään häneltä vieläkö on nälkä, ottaako toista tissiä. Tässä vaiheessa yrjösuihku kastelee meidät molemmat ja jähmetyn paikalleni. Jaahas. Eiköhän lähetä iltapesulle uudestaan ja vaihdeta puhdas yökkäri. Pesujen jälkeen jatketaan tissittely loppuun ja syönnin päätteksi kannan Mötkiksen omaan sänkyyn. Hän nukahtaa vähän jälkeen kahdeksan höpötellen ja känisten.

Klo 23.15 Mötkiksen huoneesta kuuluu ensimmäisen kerran itkeskelyä. Paavo on kotiutunut reeneistä ja lähtee rauhoittelemaan Mötkistä. Mötkis rauhoittuu jatkamaan uniaan sylittelyn jälkeen ja Paavokin palaa sänkyyn. Kaikki painuu takaisin unille.

Klo 01.40 Kuuluu Mötkiksen huoneesta itkeskelyä ja tässä vaiheessa menen hänet syöttämään. Mötkis syö ahnaasti ja jatkaa sen jälkeen uniaan. Painun itsekin takaisin sänkyyn ja sammun samantien.

Klo 04.20 Mötkis itkeskelee taas. Paavo hakee hänet meidän väliin nukkumaan. Syötän Mötkiksen ja jatketaan unia kaikki kolme vierekkäin tuhisten.

Klo 06.30 Mötkis heräilee. Ei syö tässä vaiheessa enää. Paavo kysyy minulta, haluanko jäädä nukkumaan ja vedän peiton korviin poikien noustessa aamupalalle ja -pesulle. Herään vasta klo 8 kun Paavo tuo Mötkiksen syömään ennen aamu-unia.

Kolmas yö oli siis ehdottomasti näistä ensimmäisistä öistä paras. Mötkis nukkui syömättä melkein 6 tuntia vain yhdellä rauhoittelulla, mikä on mielestäni jo tosi hyvä meidän aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Nyt ollaankin Paavon kanssa puhuttu, että pidetään puolta yötä suunnilleen rajana, jota ennen Mötkistä ei syötettäisi. Tietenkin jos on tiedossa, ettei iltapuuro maistunut tai kello on jo vaikka 23.30 niin olen Mötkiksen syöttänyt. Kuitenkin pikkuhiljaa pyritään vähentämään yösyöttöjä ennen varsinaisen unikoulun pitämistä, jossa karsitaan loputkin yösyötöt pois.

Alkaneella viikolla tapaan ensikotiyhdistyksen uniohjaajan ja käydään läpi meidän tämän hetkistä tilannetta ja mietitään seuraavia askeleita. Veikkaan näin ennakkoon, että lopputulos on se, että kunhan kiinteitä menee se 5 ateriaa päivässä eikä Mötkiksellä ole tiheää imua päällä, unikoulu pidetään. Tällaiset yöt, että on 2-4 herätystä ovat ihan täysin siedettävissä olevia ja kuuluvatkin vauvaperhearkeen. Näillä yöunilla kyllä jo jaksaa taas arkea pyörittää.