Hyvää päättyvää imetysviikkoa! Itselleni tyypillisesti myöhästyin elokuussa olleesta Kansainvälisestä Imetysviikosta, päivän, joten siirsin postauksen julkaisua Suomessa vietettävään imetysviikkoon saakka. Siitäkin meinasin vielä myöhästyä, heh.
Alle viikon päästä meillä on takan jo vuoden mittainen imetystaival. Taival, joka on ollut tunteiden vuoristorataa. Alussa varsinkin koin ihanaksi sen, kuinka tarpeen olen tuolle pienelle ihmisen alulle. Mötkis kun ei missään vaiheessa oikein pullosta suostunut syömään, oli rinta ainut ravinnonlähde kiinteiden aloittamiseen saakka. Jossain vaiheessa kuitenkin tuo symbioosi ja rinnan tärkeys pojalle muuttui ehkä hivenen ahdistavaksikin. En voinut olla paria tuntia pidempään erossa pojastani ilman, että huolestuisin siitä, mitä hän saa ravinnokseen. Sinällään hassu huolenaihe kiinteiden ollessa pelissä hyvin jo viiden kuukauden iästä lähtien.
Meillä imetys on ollut alun haasteita lukuunottamatta kivutonta satunnaisia puremisia lukuunottamatta. Alkuun kuitenkin haastoi matalat rinnanpäät, joiden takia käytössä oli alkuun sekä rintakumi että TSI-nänninkohottajat. Kuitenkaan nännit eivät missään vaiheessa menneet rikki, emme kärsineet suihkutisseistä tai muistakaan tavallisimmista haasteista. Lapsen kasvaessa toki rinnalla olemiseen keskittyminen on ollut välillä haastavaa ja rinnalla oleminen melkoista akrobatiaa. Kuitenkin pääosin olemme saaneet nauttia imetystaipaleestamme.
Tähän postaukseen halusinkin koota kuvia meidän imetystaipaleestamme. Osa on jo aikaisemmin blogissa julkaistuja, osa sellaisia jotka olen julkaissut somessa muuten.
 |
| © Laura Parkkonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti