Messarikuulumisia

Viime postauksen jälkeen jäätiin oottelemaan Helmin menestystä messarissa ja nyt sitten tulokset on selvillä ja ollaan saatu tuomareitten arvostelut Helmistä. Elikkä tässä nyt tulee Helmin ensimmäisen näyttelyn arvostelut:

Perjantai 13.12.2013: "Erittäin hyvä tyyppi. Kaunis pää. Hyvät silmät, korvat ja purenta. Sopiva rintakehän vahvuus. Hyvät kulmaukset edessä. Lantio pysty ja seisoo mielellään takaraajat rungon alla. Lyhyet tehottomat takaliikkeet." JUN-EH JUK3.

Lauantai 14.12.2013: "Young bitch, good type, feminine expression, well angled front & rear, good feet, chest developing, topline needs to settle. Not moving well today." JUN-EH JUK4.

Sunnuntai 15.12.2013: "10kk. Ryhdikäs. Oikeat mittasuhteet. Lupaava pää. Miellyttävä ilme. Kauniit silmät. Hyvät korvat. Oikea purenta. Seistessä hyvä ylälinja. Hyvin kehittynyt eturinta. Rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvällä askeleella. Ylälinja saa asettua liikkeessä. Erinomainen karvanlaatu ja -väri." JUN-ERI JUK2 SA.

Linkki jalostustietojärjestelmään

Jokaisena päivänä Helmi siis sijoittui ja tuo sunnuntain sertin arvonen kruunas minun mielestä koko viikonlopun. Pelkäsin, että Helmi väsyy viikonlopun aikana ja tyyliin sunnuntaina ei enää jaksa tehhä kehässä mitään muuta, kun istua, mutta hyvinhän se meni :) Nyt vaan mietitään seuraavaa näyttelyä, mihin Helmin ilmottas. Saa nähhä oisko seuraava sitten Jyväskylän KV helmikuussa...

Helmin "lomareissu" kasvattajan luona oli muutenkin sujunut yleisesti ottaen hyvin, mitä nyt ensimmäisenä yönä ja päivänä oli pitänyt osoittaa mieltään pissimällä ja kakkimalla nurkkiin ja syömällä pari mattoa, hehheh... Kiitokset kasvattajalle kestämisestä!

Meijänkin viikko Creen ja Vallun kanssa suju mukavasti. Paavo oli tiistaista perjantaihin jänismetällä kaverinsa kanssa, joten minä vietin yksinhuoltaja elämää kaupungissa. Perjantaina vietettiin laatuaikaa käymällä kuuntelemassa "Tuliset tenorit ja suloiset sopraanot" joulukonserttia Kuopion Musiikkikeskuksella. Alunperin minun äidin ja isän oli tarkotus kyseiseen konserttiin lähtä, mutta liput periytykin meille ja päästiin sivistämään itteemme Jyrki Anttilan, Pentti Hietasen, Maria Lundin ja Johanna Förstin sovituksilla erilaisista joululauluista.

Tuliaisena Paavon metästysreissulta oli mukaan tuotavana yks pupu. Jänö raukka joutu paistiks sunnuntaina ja kututtiin minun vanhemmatkin pupua maistelemaan. Hyväähän se oli, vaikka ite suhtauduin kyseiseen riistaherkkuun aluks aika ennakkoluulosesti ja ajattelin, etten varmasti tuu siitä ollenkaan tykkäämään.

Loppuun vielä kuvia viikon varrelta. Sääli vaan, ettei ruusukkeita reissulta mukaan tarttunut, niitten kanssa ois ollu mukava Helmi kuvauttaa täällä kotioloissa :)

 Kuvissa nuoriherra Cree kyläpaikkansa lempilelun kanssa :)

Jänöparan luut :(

Pöytä on katettu!

Herkullinen pupupata by Paavo

Sellasta meijän viikonloppuun... Palaillaan :)

Viikonloppu toimintaa täynnä

Nyt oli kyllä niin toiminnan täyteinen viikonloppu, tai no loppu viikko kun voi vaan olla. Ei ihan vähään aikaan ookaan ollu näin hulina viikonloppua. Ensin torstaina oltiin viettämässä kahen kaverin ylppäreitä, perjantaina käytiin Paavon siskon luona syömässä ja sitten illalla meijän kummipojan vanhemmat tuli meille viettämään peli-iltaa. Pelailtiin Trivial Pursuitia ja Aliasta ja nautittiin muutamat sivistyneet.

Lauantaina meijän oli tarkotus lähtä minun isän, Paavon, Ellin, Vallun ja Helmin kanssa pilkille, mutta ei sitten kuitenkaan uskallettukkaan uhmata toistaseks kuitenkin melko heikkoja jäitä. Vaikka pakkasia on ollukin melko hyvin, on myös lunta tullu aika paljon joten jäät ei oo päässy vielä hirveemmin vahvumaan... Harmi kyllä, ootan nimittäin älyttömästi sitä, että pääsis jos koirien kanssa jäälle ja sais laskee ne vapaaks purkamaan virtaa :)

Sunnuntaina olikin sitten reissupäivä. Lähettiin aamulla yheksän aikaan ajelemaan Sotkamoon Vallun ja Helmin kasvattajaa kohti. Oltiin sovittu kasvattajan kanssa, että käydään tuomassa Helmi sen luokse messaria edeltävänä viikonloppuna ja nyt se viikonloppu oli sitten koittanu. Pakattiin koirat ja Helmin tarvikkeet mukaan ja lähettiin ajelemaan.

Vietettiin kasvattajan luona muutama tunti jutustellen koirista ja seurailtiin samalla, että miten Helmi suhtautuu ympärillä olevaan uuteen laumaan. Helmi sopeutui porukkaan hyvin ja pystyttiinkin jättämään tyttö hyvillä mielin kasvattajan luokse. Vaihdossa saatiin viikoks meille kaupunkielämään tutustelemaan puolivuotias cardiherra Cree. Cree on sopeutunu meille Vallun kaveriks tosi hyvin ja myös kaupunkielämä sujuu herralta yllättävän kivuttomasti ;)

Nyt sitten vaan ootellaan viikonloppua jännittyneinä ja toivotaan, että Helmi pärjäis messarissa mahollisimman hyvin :)

Välimerellinen kanavuoka

Ohjeesta riittää neljään annokseen.

4 broilerin maustamatonta fileepihviä

2 rkl öljyä

1 sitruunan raastettu kuori

ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

1pieni kesäkurpitsa

200g kirsikkatomaatteja

1 dl kanalientä

200g ranskankermaa

1/2 dl parmesaanijuustoa

1 rkl sinappia

1 tl rakuunaa

Ruskista fileet kevyesti öljyssä molemmin puolin. Nosta fileet uunivuokaan. Mausta raastetulla sitruunan kuorella. Pese ja paloittele kesäkurpitsa ja kirsikkatomaatit. Lisää ne vuokaan. Kiehauta kanaliemi. Sekoita siihen ranskankerma, parmesaanijuusto, sinappi ja rakuuna. Valuta seos vuokaan. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Tämä ohje löytyi Yhteishyvän Ruoka-liitteen lokakuun 2013 numerosta. Aikaa kokonaisuudessaan ruuan valmistukseen uunissa olo mukaan laskettuna kului tunti eli ei mikään kamalan pitkä valmistusaika eikä myöskään mitenkään erityisen vaativa ruoka.

Kehittämisideoita, mitä itelle tuli ohjeesta mieleen oli se, että kesäkurpitsan ja kirsikkatomaattien lisäks vuokaan vois laittaa esimerkiks tuoreita herkkusieniä, ananasta tai välimerelliseen teemaan oliiveja. Myös muita vihanneksia/kasviksia vois vuokaan lisätä oman maun mukaan. Lisäks minua hieman hämmenti se, ettei sitruuna käytetty kokonaisuudessaan, vaan pelkästään kuori. Myöskään koko sitruunan kuorta ei mielestäni kannata käyttää, ettei maku ala dominoimaan liikaa. Vuoka oli kuitenkin erittäin herkullinen ja jää varmasti elämään meijän ruokavaihtoehtolistalle :)

Loppuun vielä kuvat melkein vaihevaiheelta.

Ruskista fileet

Pilko kesäkurpitsa

Pilko kirsikkatomaatit ja lisää kesäkurpitsan sekaan vuokaan

Lisää fileet kasvisten päälle ja mausta broileri mustapippurilla, suolalla ja raastetulla sitruunan kuorella

Valmis kastike

Kaada kastike fileiden ja kasvisten päälle

Uunista tullut vuoka

Nauti keitetyn riisin kanssa

Riiviöt

Hohhoijaa, meillä oli mielenkiintonen toissayö... Elli oli meillä hoidossa noitten kahen muun tampion kaverina eli kuten kuvitella voi, yö ei ollu mistään rauhallisimmasta päästä. Me nukutaan aina makuuhuoneen ovi kiinni, koska välillä Helmi rupes tekemään sitä, että se tuhos olohuonetta yön aikana ja myös sisäsiistiks opettelun aikaan se oli helpompaa, koska Helmi ei tehny pissejä samaan huoneeseen, jossa me oltiin. Jos nukuttiin ovi auki, saatto olla, että Helmi oli yön aikana tehny pissit olkkariin, vaikka ois pystyny ihan hyvin pidättämään aamuun asti. Ja on tuo oven kiinniollessa nukkuminen jotenkin muutenkin rauhallisempaa, eipähän koirat ravaa koko ajan ees taas sängyn ja sohvan väliä :)

Noo toissayö oli sitten hieman erilainen... Ellillä on tapana kömpiä mahan päälle nukkumaan ja nyt kun pitkään aikaan ei oo tullu Ellin kanssa nukuttua, tuli havahduttua joka ikiseen sen pomppaamiseen. Helmin ja Vallun liikkumiset on oppinu tunnistamaan, eikä niitä pahemmin enää ees rekisteröi yöllä, mutta Ellin jokainen vähän "vieraampi" liikennöinti aiheutti heräämisen...

Lisäks Ellillä on tapana öristä ja mölistä jos sitä sattuu joku tökkäsemään esimerkiksi jalalla kun hänen corgiutensa nukkuu. Noo tätäkin tietenkin tapahtui useemman kerran yön aikana. Tuo meijän 120 levee sänky kun tuppaa olemaan vähän ahas kolmelle makkarapötkölle ja kahelle heidän palvelijalleen ;)

Sen lisäks, että tuo yks huonosti nukuttu yö kiristää hermoja melko ilosesti, on myös Helmi pitäny huolen siitä, että pinna on tiukalla. Huomaa, että on likalla juoksujen myötä murkkuikä alkamassa kun jatkuvaan uhittelee ja on varsinkin lenkillä ihan mahoton. Koko ajan pitäs olla nenä kiinni maassa kulkemassa ja vetää eestaas minne sattuu... Vaatii pitkää pinnaa, takaraivossa kun jyskyttää alati lähestyvä messari joulukuun puolessa välissä. Messaria silmällä pitäen onkin pitäny harjotella vierellä nätisti kulkemista niin paljon, kun vaan mahollista.

Kun nuo kaks narttua on aiheuttanu päänvaivaa, niin onneks Vallu sentään on ollu oma ihana ittensä <3 tuommonen pöljä mössykkä, joka vaan kömpii viereen ja toivoo rapsutuksia, just sellanen koira minkä haluankin. Tottakai Vallullakin on välillä niitä päiviä, että mietin onko sillä korvia päässä ollenkaan, mutta pääsääntösesti kuitenkin Vallu on mamman mussu :)

Loppuun vielä vähän jouluhömpötyskuvia jouluvaloista Kuopion keskustasta ja ompa siellä kauppahallikin :)

Joululahjoista suurin osa alkaa olla jo hankittuna tai ainakin keksittynä mitä aikoo ostaa. Mites ruudun toisella puolella? Joko alkaa olla lahjat tai ainakin ideat kasassa? :)

Vuohenjuusto-tomaatti-keitto

Kuten lupailin, tässä nyt tää ruokavinkkipostaus :)

500 g tomaatteja

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä

2 dl kasvislientä

2 rkl tomaattisosetta

1 rkl fariinisokeria

1/2 tl timjamia

2 rkl pehmeää vuohenjuustoa

Lisäksi pinnalle vuohenjuustoa.

Halkaise tomaatit ja poista kannat. Pilko tomaatit. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää tomaatit, kasvisliemi ja tomaattisose. Keitä 10 minuuttia. Mausta keitto fariinisokerilla ja timjamilla. Lisää pehmeä vuohenjuusto joukkoon. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarjoa lisänä vuoheenjuusto.

Ohje on muistaakseni Pirkasta tai Yhteishyvän Ruoka-liitteestä. Tuon ohjeen mukaan keittoa syntyy 2-3 annosta. Jos vierastaa tuota vuohenjuustoa voi sen sijasta käyttää tuorejuustoa :)

Eilen testattiin tämä ohje ja oli kyllä ihan älyttömän hyvää. Lisäks keitto oli yllättävän vähätöinen vaikka olin ihan varma, että mulla palaa hermo kun rupeen tätä nälkäsenä vääntämään, mutta ei :) Me ei ees soseutettu keittoo (nälkä oli valtava ja sauvasekoitin ei oo eksyny meille kaupasta) eikä minua ainakaan haitannu yhtään. Tietenkin soseuttamalla keitosta saa silkkisemmän, mutta ite tykkään, että saa olla purutuntumaa ja vähän tekstuuria keitoissaki. Mielestäni oli hyvä arkiruoka ja suurinosa raaka-aineista on semmosia, mitä ainakin meijän jääkaapista löytyy melkeinpä aina, joten ei vaadi sen suurempia kauppareissuja. Lisäksi keitto oli raaka-aineiltaan mielestäni erittäin järkevän hintainen juuri noiden perusraaka-aineiden takia :)

Harmi kyllä keitosta en kerenny kuvia räpsiä (nälkä) vaan se katosi parempiin suihin hyvin nopeasti ;) Mitä mieltä ootte tälläsistä ruokapostauksista? Onko kiinnostusta, että tekisin näitä enemmänkin? :)

Uusi rakas nro 2

Tänään käytiin viimein Paavon kanssa hakemaan tuota kamerapakettia täydentämään se ulkonen salama ja on vähän eri meininki ottaa tuon kanssa kuvia kun kameran omalla salamalla. Salamaks valikoitu Metz mecablitz 36 AF-5 ja näillä käyttökokemuksilla, mitä tähän mennessä on kerenny kertyä kyseisestä salamasta on kyllä ihan riittävän monipuolinen minun käyttötarkotuksiin :)

Nyt kun tuon salaman viimein sai hankittua, alkaa kamera paketti olla aikalailla valmis tämän hetkisiin tarpeisiin. Ainahan sitä ois mukava ostaa uusia objektiiveja ja kaikkee pientä "lisäkivaa", mutta näin opiskelijabudjetilla taitaa jäähä kesälle ne seuraavat hankinnat. Kuitenkin semmonen pikkujuttu minkä haluan kohtuu lähiaikoina hankki on UV-suodatin. Se kuitenkin suojaa objeektivin linssiä esim. naarmuttumiselta ja lisäks sen pitäs vaikuttaa myös kuvien laatuun, eli plussaa vaan :)

Että ei menis pelkästään kuvaamisesta höpisemiseks niin pitää palata eilis aamuun. Keskiviikko aamu oli muutenkin kohtuu kaoottinen. Olin menossa kouluun Iisalmeen taas viikon tauon jälkeen eli jokainen voi kuvitella miten silmät ristissä olin muutenkin aikasesta herätyksestä ja lisäks oli vielä hirvee kiire (en ikinä voi herätä minuuttiakaan ennen kun on pakko, koska tiiän saavani aamurutiinit hoidettua jossain tietyssä ajassa).

Siinä kun olin just tekemässä lähtöö, Paavo meni käymään keittiössä ja sai osakseen Helmin salakavalasti karvalankamattoon piilottamat pissit... Ei ollu ihan mikään pikku lirautus kyseessä vaan tyttö oli antanu koko rakon sisällön tyhjentyä. Mattoo sitten ruvettiin kuivailemaan ja putsailemaan siinä kaiken kiireen keskellä ja valehtelematta melkein puol talouspaperirullaa meni pissan imeyttämiseen pois matosta.

Mietittiin Paavon kanssa, että varmaan tuo pissavahinko johtu ihan puhtaasti noista juoksuista, jotka on pistäny Helmin hormoonit hyrräämään entistä enemmän. Luin jostain internetin ihmemaailmasta, että juoksut voi vaikuttaa siten, että koiralla on tihentyny virtsaamisen tarve eli jospa nuo juoksut selittäs sen pissavahingon. Toisia pissoja ei oo mistään löydetty ja toivonkin, että tuo vahinko jää viimeseks. Ei enää hirveesti himottas alkaa elämään uudestaan sitä pentuiän rumbaa, kun Helmin kanssa sai ravata koko ajan ulkona. Vahinkojen ehkäisemiseks ollaankin nyt lyhennetty koirien ulkoilujen välejä ja toivotaan, että se riittää.

En tiiä oliko tuo uus salama+kameran runko Helmin mielestä jotenkin erityisen pelottava ja epäilyttävä, mutta en kerenny montaa kuvaa ottamaan ennen kun Helmi kömpi Paavon syliin turvaan :D Alla muutama otos tältä illalta, jospa huomenna kerkeisin kuvailemaan enemmänkin ja jos viikonloppuna kelit sallis niin vois lähtä pitkästä aikaa ulkoilmaankin kuvailemaan :)

Vallu mössykkä <3

Helmi kattoo telkkaria :)

Muutaman postauksen takaiset ruusut on nyt kuivatettu

Semmosta meille tänään, voisin tehhä ruokavinkki postauksen tässä viikonlopun aikana :)

Juoksut, ne ensimmäiset

Helmillä alko eilen ensimmäiset juoksut. Ikää tuolla naperolla on nyt vähän reilu yheksän kuukautta eli ilmeisesti ihan keskivertoaikaan alko nuo ekat juoksut. Tai mistäpä minä tiiän kun ei ennen oo koiraa meillä ihan penskasta asti ollu :D

Hullulta tuntuu, että Helmin ensimmäiset juoksut on jo nyt, vastahan se oli pikkunen rääpäle, joka seittemän viikkosena kotiutu meille. Nopeesti siitä on tullu jo iso tyttö, sukukypsä neiti :) PEVISA:n mukasten virallisten lonkkakuvien ottamiseen on aikaa yheksän kuukautta ja mahdolliseen astutukseen vuos ja kolme kuukautta. Katotaanhan miten noiden aikataulujen kanssa edetään, tuo astutusajankohta kuitenkin riippuu niin monesta asiasta, mutta mahdollisuus siihen on jo reilun vuoden päästä.

Juoksut on luonnollisesti vaikuttanu Helmin jääräpäiseen käytökseen lisäävästi... Pihalla ollessa hihnassa nätisti kulkeminen on ihan turha toive ja sisällä käyttäytyminenkin tuntuu olevan liikaa vaadittua. Jatkuvaan on mahoton ralli käynnissä ja härkkii Vallua. Juoksujen alkamisesta on seurannu myös se, että Vallu yrittää vähän väliä, etenkin rallin yhteydessä pökkiä Helmiä... -.- Toistaseks Vallu on onnistunu tähtäilemään vaan väärään päähän (pää-päähän), mutta kova sillä on yritys Helmin selkään kiivetä. Onneks Vallu on leikattu, joten mitään vahinkopentuja ei voi ruveta putkahtelemaan maailmaan.

Nyt vaan jännäillään, että paljonko Helmi rupee jouksujen myötä pudottamaan karvaa, messari kun lähestyy uhkaavaa tahtia ja ois ihan mukava, että Helmillä ois karvaakin jälellä vielä sillon :D Juoksut sais myös mielellään olla melko lyhyet. Helmi on nimittäin tarkotus viiä kasvattajansa luokse viikkoa ennen messaria, joten ois suotavaa, että nuo juoksut ois siihen mennessä loppunu... Noo katsellaan :)

Tämmönen rääpäle Helmi oli kun ensimmäisen kerran tavattiin

Kongi on yks lempileluista

Vallu pessu vähän korvaa...

Alemmat kuvat otettu tänä iltana (meni melko räpeltämiseks nuo kuvat, ei edelleenkään ulkosta salamaa=ilman luonnonvaloo otetut kuvat on takapuolesta)... On siitä vaan tullu jo niin iso neiti :) Toivotaan, että Helmillä ois jotain jakoja siellä messarissa. Tänään julkastiin aikataulut eikä sinne ihan mahottomasti oo cardeja minään päivänä tulossa, joten ehkäpä tuo tyttönen tois jotain tuliaisia tullessaan ;)

Risuja ja ruusuja

Sain monen päivän houkuttelun jälkeen raahattua Paavon tänään luovuttamaan verta minun kanssa. Me ollaan muutaman kerran aikasemminkin käyty luovuttomassa verta, mutta Paavo ei oo ikinä kauheen innoissaan kyseisestä touhusta ollu, se kun on neulakammonen. Mulle luovuttaminen ei oo yleensä ollu mikään ongelma, pientä heikotusta on ollu he luovutuksen jälkeen, mutta se ilmeisesti vaan kuuluu asiaan kun kehosta otetaan melkein puol litraa verta. Tänään kuitenkin asiat oli toisin...

Käytiin luovuttamassa ihan normaalisti. Tällä kertaa veri tuli tosi nopeesti, luovutus ei kestäny iv-yhteyden muodostamisen jälkeen kun viis minuutti pussin täyttymiseen. Heti luovutuksen jälkeen olo oli ihan normaali, ihan kun en ois luovuttanu verta ollenkaan ja nousin "luovutuspedin" reunalle istumaan ja vähän aikaa istuttuani menin Paavon luokse seuraamaan sen luovutusta. Kun Paavostakin oli saatu täys pussi verta siirryttiin kahvion puolelle nauttimaan SPR:n tarjoamia kolmiovoileipiä ja istuttiin ihan rauhassa mehua juoden.

Kun olossa ei ruvennu tuntumaan mitään poikkeevaa aateltiin, että lähetään vaan kotiin. Paavo sano, että on pikkusen heikko olo niin sovittiin, että mää ajan autoo. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että Paavo pyörtyy rattiin. Kotiin päästiin turvallisesti ja lähettiin sitten koirien kanssa koirapuistoon. Satuttiinkin puistoon just hyvään aikaan, siellä oli muutama Helmin lempparikoirakaveri ja Vallullekkin oli kavereita, joitten kanssa juosta ja telmiä.

Kerettiin olla puistossa ehkä noin 45 minuuttia kun mulle tuli hirveen paha ja heikko olo ja siirryin penkille istumaan. Pelkäsin tosissaan, että pyörryn kohta, silmissä sumeni, korvissa humeni ja jalat oli jännällä tavalla ihan puupalikat mutta kuitenkin ihan makaroonia. Hetken istuskelin penkillä ja laskin päätä polviin ja yritin ehkästä pyörtymistä hengittelemällä ihan kaikessa rauhassa. Kuitenkin heti kun nostin pään ylös, heikotus valtas uudestaan ja oli pakko palata pääpolvissa asentoon. Etin välillä iteltäni ranteesta pulssia, sieltä sitä ei löytyny mutta kaulalta onnistuin löytämään erittäin heikon pulssin (yleensä mulla löytyy ranteesta tosi helpolla)...

Jonkun aikaa kärvistelin puistossa, kunnes Paavo sano, että eiköhän me lähetä kotiin. Onneks oltiin menty puistoon autolla, minusta ei nimittäin ois todellakaan ollu kävelemään kotiin, vaikka ei koirapuistosta meille olekaan kun ehkä maks 1,5 kilometriä. Jo puistosta autolle siirtyminen tuntu mahottomalta tehtävältä, vaikka matkaa autolle ei ollu kun joku parisen kymmentä metriä. Vähän väliä oli pakko pysähtyä ja viiä päätä polviin kun ei meinannu enää eteensä nähdä. Välillä kerkesin jo pelätä, että kohta meen niin paniikkiin, että saan vielä paniikkikohtauksenkin tähän kaupanpäälle, mutta onneks siltä vältyttiin.

Autolle köpötellessä etanavauhtia pakarat alko mennä hapoille ja autolle päästessä olo oli kun maratonin juosseella. Kun päästiin kotipihaan, olo alko normalisoitua ja loppu ilta on menny minun osalta ilman uusia heikotuksia. Kotiin päästyä kuitenkin Paavoa alko heikottaa ja se makailikin jonkun aikaa sohvalla odotellen pahan olon ohi menoa. Onneks kuitenkaan Paavon olo ei kääntyny kovinkaan huonoks.

Jännään sinällään, kun millään aikasemmalla kerralla kun ollaan luovutettu verta ei oo kummallekaan meistä tullu todellakaan noin pahoja heikotusoireita. Olo on tietenkin ollu vähän kummallinen ja jollain tavalla krapulainen (nestetasopaino pielessä) mutta tälläseltä ollaan ennen vältytty. En tiiä oliko syynä tällä kertaa se, että oltiin koirapuistossa, jossa pääsääntösesti joutuu seisomaan ja kun  veren luovutuksen jälkeenhän ei oo suositeltavaa seistä pitkiä aikoja. Vahingosta viisastuneena tiedetään tälttää koirapuistoon luovutuspäivänä seuraavan kerran kun päästään luovuttamaan :)

Sitten loppuun vielä otsikkoon viitaten kun tämä päivä oli vähän risujen täyteinen niin pitihän tähän loppuun kuitenkin laittaa kuvia Paavon siskolta tiistaina saamistani synttäriruusuista, jotka ihme kyllä ovat vieläkin elossa. Mulla on joku lahja ja taito tappaa kaikki kukat :D

Juhlahumua

Postaus tulee vähän myöhässä, sunnuntaina oli väsy eikä jaksanu istua koneella ja eilinen meni myös löllötellessä telkkarin ääressä :D Eli siis nyt on kaksykköset juhlittu ja hengissäkin selvitty. Kiitos kaikille paikalla olleille ja onnitelleille! :)

Meijänhän oli tarkotus lauantaina käyä mätsärissäkin mutta kun ruvettiin asiaa tarkemmin miettimään, ei ois mitenkään keretty siellä käyä. Kehät ois alkanu 11.30 ja ensimmäiset vieraat meille tuli jo kolmelta. Aamulla piti kuitenkin vielä koristella voileipäkakut ja laittaa loput tarjoilut esille. Kuitenkin veikkaisin, että tuo lauantai oli Helmille ihan riittävän hyvää treeniä eri ikästen, näkösten ja kokosten ihmisten kohtaamisesta, kävihän meillä lähes tulkoon 25 henkee, joista suurin osa halus Helmiä paijata ja mänkätä :) Myös Vallu sai osansa huomiosta ja molemmat koirat kiertikin kaikkien vieraiden luona rapsutuksia hakemassa.

Täytyy sanoa, että tässä meijän 52 neliöisessä kaksiossa oli ajoittain pientä lievää ahtautta havaittavissa kun paikanpäällä oli parhaimmillaan yhtä aikaa 18 vierasta :D Noo hengissä selvittiin ja tarjoilutkin riitti, vaikka aloin sitä yhessä vaiheessa jo pahasti epäilemään.

Loppuen lopuksi tarjottavaksi päätyi siis kinkku- ja katkarapuvoileipäkakut, kuningatarkakku, Fani-paloja, Jaffakeksejä, kaurakeksejä, sipsiä, dippiä... Siinä kai ne oli. Mustikka-vaniljakakunkin tein, mutta onnistuin sen kiireessä sössimään kun sekotin liivatteet liian kylmään massaan... -.- Voileipäkakut oli erittäin onnistuneita ja niiden loppumista kesken saikin pelätä :D

Ite juhlista ei harmi kyllä tullu kuvia otettua. Tuntu, että koko päivänä ei oikein kerenny kenenkään vieraan kanssa sanaakaan vaihtamaan kun piti huolehtia tarjoiluista, astioista, kahvin keitosta, vahtia koiria ja tehhä vaikka sun mitä. Onneks Paavo huolehti pääasiallisesti astioitten tiskaamisen ja minä olin kaverina vaan lähinnä kuivaamassa ja asettelemassa kupit uudelleen järjestykseen. Oli kyllä tohinaa, huhhuh :D

Illalla juhlistettiin synttäreitä vielä kaveriporukalla keskustassa ja kotiin lähettiin vasta pilkun tultua. Sunnuntai vietettiinkin lähes kokonaan minun vanhempien luona isänpäivän merkeissä. Syötiin hyvää ruokaa, löllittiin, juteltiin, nukuttiin päikkärit ja käytiin saunassa. Eli siis rento, löllimissunnuntai parhaassa seurassa, perheen kanssa <3

Kinkkuvoileipäkakku

Katkarapuvoileipäkakku

Tarjoiluja

Synttärisankari

Ettei synttärilahjarahat menis ihan tärviölle suunnitelin ostavani niillä sen ulkosen salaman niin rupee ehkä kuvien laatukin vähän paranemaan :D

Helmi 9 kuukautta

Voi ei, Helmin ensimmäisestä vuodesta on kulunu jo kolme neljäsosaa ja jäljellä on enää kolme kuukautta. Ihan hullulta tuntuu, miten nopeesti aika on menny. Tää postaus tulee pari päivää etuajassa, Helmillä tulee yheksän kuukautta täyteen lauantaina yheksäs päivä, mutta veikkaan, että sillon mulla on jotain muutakin tehtävää kun tän postauksen kirjottaminen. Vois olla ihan suotavaa, että ennemmin istusin sukulaisten ja kavereitten kanssa kahvikakkupöydässä ku koneen ääressä :D

Edellisen kuukausipostauksen tein Helmin ollessa 6 kuukautta vanha, tässä linkki siihen. Tuon postauksen jälkeen tässä kolmessa kuukaudessa ehkä suurimmat muutokset, mitä Helmissä on tapahtunu on se, että nyt Helmi on ollu jo pitkän aikaa täysin sisäsiisti. Varmaan itseasiassa aikalailla heti tuon postauksen jälkeen Helmi on ollut täysin sisäsiisti. Siihen oon kyllä ihan älyttömän tyytyväinen, että Helmi oppi ainakin minun mielestä tosi nopeesti sisäsiistiks eikä sitä jatkuvaa pissakakkarumbaa kestäny kun kolme neljä kuukautta siitä eteenpäin, kun Helmi meille kotiutu. Nykyään käydään koirien kanssa kolme kertaa päivässä ulkona ja aikaa ulkoilujen välillä on 8-12 tuntia eli yötkin saadaan nykyään nukkua ihan rauhassa ilman, että tarviis herätä sen takia aikasemmin, että pitää lähtä ulos koirien kanssa.

Helmin kanssa on treenattu melko paljon viimeaikoina näyttelykäyttäytymistä ja lauantaina Paavo meneekin Helmin kanssa neljänteen mätsäriin. Katotaan pääsenkö ite mukaan, kun on ne synttärit lauantaina ja niiden järjestely saattaa vaatia aikaa vielä lauantainakin vaikka yritän saada kaiken mahdollisen minkä vaan voi valmiiks etukäteen laittaa jo perjantaina. Joulukuussa Helsingissä olevaa näyttelyä silmällä pitäen on treenattu paljon seisomista ja nätisti vierellä kulkemista. Onneks ne rupee olemaan jo melko hyvin hallussa ja meillä on vielä kuukaus aikaa treenata :) Harmi vaan kun tuo lauantain mätsäri on viimenen ennen joulukuun puolivälissä olevaa grande finalea...

Yks iso muutos Helmin käytöksessä on se, että se hakeutuu nykyään paljon enemmän meijän seuraan kun ennen. Ennen Helmi oli vähän semmonen omissa oloissa möhöttäjä eikä se ite vapaaehtosesti esimerkiks hakeutunu meijän viereen sohvalle telkkaria kattomaan tai sänkyyn nukkumaan vaan makas vähän matkan päässä. Nykyään Helmi tulee mielellään viereen löllimään, mutta ei se kuitenkaan mikään sylikoiraa oo, harmi kyllä :D

Helmin ehottomia lempileluja on nuo köysilelut. Niitä sillä on useempi kappale ja koko ajan joudutaan uusia ostamaan. Helmillä on nimittäin taipumusta tuhota kaikki maholliset lelut... Kuten myös kyllä kaikki muukin mitä vaan kämpästä saa irti... Pitäskin tehhä se postaus kaikesta mitä Helmi on tuhonnu meillä olonsa aikana. Harmi kyllä kaikkia tuhoja ei oo tullu kuvattua ja osa tuhotuista tavaroista on jo keretty hävittää. Vois tehhä jonkunlaisen listauksen siitä, mitä kaikkee tuo tuhotermiitti on kerenny tuhota, että sitten seuraavan kerran kun pentukuume iskee itelle tai jollekin lukijalle voi kattoo, että mitä kaikkee tuommonen corgin pentu saa tuhottua :D

Missään vaiheessa en varmaan varsinaisesti oo siitä kirjottanu, että jouduttiin hankkimaan tässä pari kuukautta takaperin Helmille Savicin kevytmetallihäkki, jossa tyttönen on ne ajat kun joutuu yksinään kotona olemaan. Nuo tuhot, mistä jo aikasemmin mainihin, rupes olemaan ku sen verran mittavia ja kalliita, ettei enää ollu mielekästä pitää Helmiä vapaana kotona yksin ollessaan. Pitkään kärvisteltiin tän ongelman kanssa, kunnes kysyin Helmin ja Vallun kasvattajalta neuvoa ja hän neuvoi meitä hankkimaan häkin. Katotaan miten pitkään tuota häkkiä joudutaan vielä käyttämään, mutta ainakin toistaseks se on ainut ratkasu Helmin ollessa yksin :/

Köysilelujen ohella yks Helmin "lempilelu" on sen ikioma, rakas häntä. Ihan käsittämätöntä miten paljon tuo koira voi saada iloo irti omasta hännästään... Helmillä on monesti tapana maata selällään ja kurotella kohti omaa häntäänsä pitäen samalla melko mielenkiintosta röhkimisääntä. Välillä myös pyöritään oman akselin ympäri sen toivossa, että saatas parempi ote omasta hännästä ja sitten pölähetään kylelleen kun pää on sekasin pyörimisestä eikä tasapaino enää pidä. Myös pelkkä hännän näykkiminen ja pureskeleminen on myös kovassa huudossa :)

Helmi on tosi kiintyny Valluun ja minuun ja Paavoon. Kumpikaan meistä ei esimerkiksi voi mennä vessaan tai suihkuun rauhassa, vaan Helmi haluaa aina vessaan mukaan. Monesti tehhäänkin silleen, että kun mennään suihkuun otetaan koirat vessaan mukaan ja koirat makaa suihkun vieressä meitä vartioiden ettei vaan päästä katoamaan minnekkään :D Se onkin yks semmonen piirre, mistä noissa meijän corgeissa tykkään ihan älyttömästi kun ne on niin seurallisia kun vaan olla ja voi. Hellyydenkipeitä mössyköitä :)

Helmi siirty tässä vähän aikaa sitten Sam's Fieldin kanaperuna puppy ruuasta Brit Premiumin medium junnujen ruokaan. Valluhan syö meillä Britin medium adultia ja ollaan aateltu, että myös Helmi siirtyy siihen ruokaa kuhan se vuos Helmillä tulee mittariin, joten aateltiin, että on luontevaa vaihtaa Helmin junnuajan ruoka Brittiin, koska sama peruspohjan niillä ruuilla on. Meillä on myös kaapissa muistaakseni yhteensä neljä kiloo Hill'sin junnuruokaa, jotka meille on rantautunu muistaakseni pentupakkauksesta ja eläinlääkäri käynniltä. Katotaan syötetäänkö tuo Hill's Helmille vielä ennenkun siirrytään Britin adultiin vai yritänkö kaupata nuo pussit jollekin eteenpäin... Suunnilleen 35 euron eestä tuota ruokaa kuitenkin on, joten tuntuu pöljältä jättää se käyttämättäkään...

Fyysisestä kehityksestä mainittakoon, että Helmi painaa nykyään suunnilleen 14 kiloa eli painoa rupeaa ihan mukavasti olemaan. Helmin säkä on suunnilleen 29-30 senttiä. Omaan silmään Helmi on erittäin sopusuhtainen ja sopivan lihaksikas kuitenkaan olematta liian maskuliininen. Suunnilleen viikko sitten jouduttiin löysäämään Helmin pantaa yhen reiän verran. Sen verran paljon tuo tyttö oli keränny itellesä massaa, että alko panta kiristää :)

Helmillä on meijän mielestä hyvä sukupuolileima vai mikskä sitä nyt sanotaan, mutta siis ihan se tytöltä näyttää :D Katotaanhan kun vielä tulee kokoa lisää, että minkälaiseks Helmin kasvonpiirteet loppuen lopuks sitten asettuukaan. Myös cardille ominaista sapelia on alkanu viime aikoina enenevissä määrin ilmestyä Helmin häntään. Toivotaan, että joulukuun messariin mennessä Helmi ois kerenny saaha häntänsä "täyteen loistoonsa" ja ois siltäkin osin mahollisimman rotukuvauksen mukainen ;)

Koko lauma <3

 Semmonen on Helmi 9 kuukauden iässä :)

Tohinaa ja touhua

Kuten otsikosta voi päätellä on kaks viime päivää olla aikalailla "täyteen buukattuja". Eilen ruvettiin järjestelemään kaappeja. Meillä on tässä asunnossa mun mielestä siihen nähhen, että tää on kaksio, melko vähän kaappitilaa ja yllätys yllätys kaikki kaapit on tungettu täyteen ilman sen suurempia järjestyksen miettimisiä. Eilen sitten operoitiin asian parissa useempi tunti. Järjestettiin keittiön kaapit uuteen uskoon, laitettiin kesäulkovaatteita ja kenkiä säilytykseen ja otettiin talvivaatteita tilalle. Oli melkonen säätäminen mutta tulipahan tehtyä :)

Kun oltiin saatu tavarat uusille paikoilleen ruvettiin kehittelemään lauantaina pidettäviä synttäreitä silmällä pitäen kauppalappua ainakin Lumian puhelimille olevan Foodie sovelluksen avulla. Kyseisellä sovelluksella voi muodostaa kauppalapun Prisman valikoimasta löytyvistä tuotteista saaden lisäks jonkunlaisen arvion ostosten hinnasta. Sovellus vaikutti erittäin hyvältä ja käyttökelpoiselta.... Kunnes kaupassa ollessa Paavon puhelimesta, johon kauppalappu oli tallennettu loppu akku auttamattomasti kesken ostosten........... Siinä vaiheessa mulla flippas ja pahasti :D ekanaki kauppalappua oli työstetty sovelluksen avulla ihan kohtuu pitkä aika (ostettavaa kun oli ihan jonkun verran) ja sitten vielä akku loppuu kesken ostosten tekemisen, huoh. Yllättävän hyvin muistettiin ostaa kaikki mitä piti, vaan yks asia unohtu.

Tänään olinkin sitten Iisalmessa koulussa ja koulusta palattua tulin puhtaaseen kotiin valmiille ruualle :) Jätin Paavolle aamulla to do-listan sisältäen imuroinnin, pölyjen pyyhinnän, vessan pesun, astianpesukoneen tyhjennyksen ja pyykinpesun. Kotiin tullessa kaikki jutut oli tehty ja päästiin syömään suoriltaan Paavon tekemää makkarakeittoo :) Olipa melko mukava tulla kotiin ilman, että tarvii ekana ruveta stressaamaan vastaan juoksentelevia villakoiria ja pyykkikorista tursuavia pyykkejä, tästä pisteet ehottomasti Paavolle :) <3

Hetken kotona oltuani lähinkin porukoitteni ja enoni ja hänen avopuolisonsa kanssa järjestelemään heidän kotiaan lasten kotiutumista silmällä pitäen. Siellä touhuillessa menikin loppupäivä :D On se jännää ja ihanaa, että serkkutytöt pääsee viimein kotiin ja perhe pääsee asettumaan kotiin opettelemaan vauvaperheen arkea :)

Kuvia ei tullu alkuviikon tapahtumista räpsittyä, ketään tuskin kiinnostaa katella ennenjälkeen kuvia meijän kaappien sisällöistä :D Lisäks ulkona vallitseva keli ei oo pahemmin houkutellu kulettamaan kameraa mukana ulkona ollessa eikä kuvia oo tullu sisälläkään räpsittyä kun en oo raaskinu vielä hankkia lisäsalamaa :s Jospa sen sais piakkoin hankittua niin viittis kuvailla vähän hämärämmässäkin, ei paljon himota tuon kameran oman salaman valossa kuvailla kun ei se mikään kummonen oo... Katotaan jos hankkisin salaman itelleni vaikka synttärilahjaks ;)

Jotta ei ihan koira-aiheesta erkaannuttas niin mainittakoon, että Helmi joka on tuhoamisen takia viettäny kotona yksinään olemansa ajat kevytmetallihäkissä oli tänään sen aikaa "vapaana" meijän asunnossa kun Paavo kävi viemässä pyykkiä pyykkitupaan. Sillä aikaa tuo pölvästi oli kerenny käy hakemassa lattialla olevan keräyspaperikorin ja oli hyvää kyytiä repimässä ja pureskelemassa sitä kun Paavo tuli takasin noin viis minuuttia kestäneen poissaolon jälkeen. Eli ei, parannusta tuohon tuhoamisongelmaan ei ole tullut, joten Helmi jatkaa yksin olojaan edelleen häkissä -.-

Inhottavaa on aina jättää Helmi tuonne häkkiin. Vaikka ostettiinkin muistaakseni toiseks isoin vaihtoehto, joka Mustissa ja Mirrissä oli tarjolla, ei tuossa kuitenkaan ihan mahottomasti liikkumatilaa oo... Kuitenkaan sekään ei oo vaihtoehto, että Helmi on täällä vapaana ja tuhoaa koko asunnon mennessään... Eli siis jatketaan pieniä kokeiluja yksin olon suhteen vapaana ja pitemmiks ajoiks jätetään häkkiin tuhoten välttämiseks. Jospa tuon tuhoamisen sais jossain vaiheessa kitkettyä pois niin sais Helmikin olla vapaasti täällä asunnossa :/

Koska kuitenkaan täysin kuvaton postaus ei tuntunu hyvältä vaihtoeholta, lisäsin loppuun muutaman kuvan. Ensimmäinen kuva on kotikonnuilta Itkonniemeltä, loput kolme kesän Viron reissulta :)

Rento viikonloppu

Tämä viikonloppu tuli kyllä otettua ihan täysin levon kannalta. Perjantaina mulla ei ollukkaan koulua, joten saatiin heräillä aamulla ihan rauhassa. Iltapäivällä käytiin sitten hakemassa Elli minun porukoilta meille kun minun porukat lähti elokuviin kattomaan sen Leijonasydämen, joka me käytiin keskiviikkona kattomassa. Meillä oli vähän hulinaa ja vilskettä kun kaikki kolme koiraa juoksenteli tässä kaksiossa ees taas enkä meinannu saaha niitä millään asettumaan yhteiskuvaan.

Kun porukat tuli elokuvista mentiin niitten luokse koirien kanssa ja syötiin yhessä sitä sun tätä (ranskalaisia ja lenkkiä uunissa tehtynä) ja istuttiin ja rupateltiin mukavia. Lähettiin jossain puolen kymmenen aikaan hipsimään takasin kotia kohti ja unten mailla oltiin jo ennen yhtätoista :)

Lauantaina käytiin aamupalalla porukoitten luona ja jatkettiin siitä sitten matkaa koirapuistoon moikkaamaan meijän kaveria, niitten entistä ja uutta koiraa. Helmi ja Vallu tuli mukavasti toimeen kaverin perheen uudenkin tulokkaan kanssa, varmaan hyviä paineja on tiedossa :D Oltiin koirapuistossa varmaan joku parisen tuntia ja lähettiin sen jälkeen kotiin.

Kun oltiin oltu kotona jonkun aikaa, soitti mun eno, että voitas tänään tulla kattomaan niitä minun kaksosserkkutyttöjä synnärille. Määhän olin heti aivan pähkinöinä kun en ollu aikasemmin päässy pikkusia kattomaan. Synnärillä meitä oli vastassa hellyyttävä näky: kaks pientä möttöstä ja onnelliset vanhemmat :))) Lähes tulkoon koko meijän vierailun ajan mää pidin toista mun serkkutytöistä sylissä ja ihmettelin välillä varmaan monttu auki sitä, miten joku voi olla noin pieni ja täydellinen söppänä :) Meijän vierailu ei ollu kovin pitkä, pikkuset rupes nukkumaan ja vanhemmatkin oli levon tarpeessa olevan olosia, joten lähettiin sairaalasta kahvilla käynnin kautta poikkeen. Pääasia oli kuitenkin, että päästiin näkemään pikkusia ja sain kuitenkin varmaan ainakin vartin sylitellä toista :)))

Sairaalasta kotiuduttua meillä molemmilla oli ihan kamala nälkä ja ruvettiin tekemään possun filepötköä. Paistettiin ensin pinnat umpeen ja laitettiin sitten uuniin paistumaan 175 asteeseen kerä kesäkurpitsat, paprika ja porkkanat. Lisäks makua tuomaan lisättiin vasikkafondia. Lisukkeena toimi makarooni :D Kyytipoikana toimi punkku ja taustalla näkyy jälkkärin roolia näytellyt juustokakku, melko herkut siis :P

Ruuan jälkeen lähettiinkin melko vauhilla saman kaverin luokse, jonka kanssa oltiin oltu koirapuistossa, kattomaan KalPa-Blues peliä. Siinä vaiheessa kun me kerettiin telkkarin ääreen peli oli jo 0-1 eli mielenkiinto minun osalta oli jo mennyttä :D pelin kattominen menikin loppuen lopuks lähinnä siihen, että mää puhuin kaverini kanssa tyttöjen juttuja kun Paavo katto meijän kaverin poikakaverin kanssa lätkää. Menipä vaikeeks tää selittäminen kun en halua nimiä käyttää ilman asianomaisten lupia :D mutta joka tapauksessa siis ukot katto lätkää ja akat jauho paskaa ja puhu tyttöjen juttuja ;)

Kaverin luota kotiuduttua lähettiin ajelemaan kolmen kaverin kanssa. Käytiin paikallisessa kuppilassa Ampiaisessa yhellä ja totesin taas ite limpparilinjalla ollessani, että en käsitä niitä ihmisiä, jotka siellä käy :D Ihan hirvee paikka, kunnon räkälä... Yök :D No tulipahan käytyä taas kattomassa, että mikä meininki siellä on tuolleen lauantai-iltana ;) Ajeltiin vähän aikaa ja lähettiin sitten unille.

Sunnuntaina heräiltiin rauhassa ja löhöiltiin kotona siihen asti, että lähin sen nimeltä mainitsemattoman kaverin (joka tässä postauksessa on esiintyny useempaan kertaan :D ) kanssa lenkille. Mukaan lenkille en ottanu muutakun Vallun, Helmi on vähän aristanu toista etutassua lauantain koirapuistoreissun jälkeen :/ Käytiinkin ihan kunnon lenkki ja aikaa kulu puoltoista tuntia :)

Meijän oli tarkotus käyä lauantaina haudoilla, mutta kun saatiin yllätyskutsu synnärille pääs se lipeemään mielestä joten lähettiin sitten sunnuntaina kun tulin lenkiltä käymään hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Heti kun päästiin hautuumaalle pääsin harmittelemaan sitä, etten ottanu kameraa mukaan. Vastassa ollut näky oli nimittäin älyttömän kaunis. Pimeyden keskellä loisti kynttilöitä lähestulkoon jokaisella haudalla ja tunnelma oli kylmästä säästä huolimatta erittäin lämmin. Pitää muistaa seuraavan kerran pimeän aikaan haudoilla käydessä ottaa kamerakin mukaan...

Kun tultiin haudoilta lähettiin vielä moikkaamaan meijän kummipoikaa, sen siskoo ja äitiä ja iskää. Juttua ois väsymys-kahvi-pärinöissä riittäny varmaan loputtomiin, mutta yheksän aikaan tulin siihen tulokseen, että meijän on pakko lähtä kotiin syöttämään koirat ja ruveta pikkuhiljaa itekkin rauhottumaan unille. Lähettiin siis kotiin ja löhöiltiin telkkarin ääressä siihen asti että tuli uni ja mentiin nukkumaan puolen yön aikaan :)

Pieni pöljä paviaani :)

Semmonen rento ja rauhallinen viikonloppu meillä, mites teillä? :)

Kuulumisia

Käytiin eilen vuosipäivän kunniaks ja ihan muutenkin elokuvissa kattomassa Dome Karukosken ohjaama Leijonasydän. Kyseessä ei ollu mikään perinteinen vuosipäiväleffa (ällöromanttinen lällyleffa) vaan aika tunteita herättä kuvaus siitä, miten rakkaus kuitenkin voittaa vihan. Kun ei elokuvan valinnan suhteen lähetty lällylinjalle, niin ei myöskään lällyilty sen suhteen että oltas menty leffaan vaan mentiin sinne meijän kaverin kanssa.

Meijän vuospäivä oli aikalailla "päivä muiden joukossa". Ei hirveesti kehitelty mitään spesiaalia ohjelmaa. Mietittiin kyllä aluks, että ois kiva mennä jonnekkin ravintolaan syömään, mutta tultiin sitten siihen tulokseen, että tehhään kotona ruokaa ja jälkkäriks juustokakku. Ja hyväähän se olikin :)

Leffassa käynnin ja ruokatouhujen lisäks käytiin eilen illalla koirapuistossa Helmin ja Vallun kanssa. Käytiin myös maanantaina puistossa ja onnekseni sain näiden tämän viikon puistoilujen kohalla todeta, että Helmin viime viikkonen puistokäyttäytyminen ei toistunu, huh. Nyt Helmi on ollu nätisti puistossa riekkumatta mitään sen kummempia asiaankuulumattomuuksia. Pisteet siis siitä Helmille :) Vallu nyt oli taas oma tyytyväinen itsensä, mitä nyt yritti pariin kertaa leikatun brasilianterrierin selkään kiivetä... -.- :D

Mää ootan ihan älyttömästi jo talvee... En tiiä mikä minun päässä on vikana mutta jotenkin ootan niitä lumikinoksia ja rapsakoita pakkasaamuja ihan hirveesti. Sitä kun pääsee koirien kanssa jäälle telmimään ja voi paistatella auringossa pilkkirepun päällä narratessa kaloja. Tulispa talvi jo, se on niin paljon parempi kun tämä syksynen ankeus...

Näitä päiviä odotellessa...