Pitkään aikaan en oo saanu uutta tekstiä pihalle.
Sille muutama täysin hyvä syy onkin,
mutta koska merkittävin syy ei liity pelkästään minuun,
en sitä voi sen enempää tässä vaiheessa avata.
Toiseksi päällimmäinen syy on väsymys. Kun Mötkis menee päikkäreille tai yöunille, niin menen myös minäkin. Tai jos en heti, niin valvoskelen hetken jonkun hyvän sarjan parissa tai Paavon kanssa viettäen kahdenkeskistä aikaa. En millään ole saanut aikaiseksi tässä kohtaa kaivaa läppäriä esiin ja alkaa kirjoittaa, en millään.
Myös yksi merkittävä syy on ajanpuute. Okei, voisinhan minä iltaisin lähettää vaikka pojat ulos ja tuolloin kirjoitella, mutta paljon mielummin vietetään aikaa perheenä, yhdessä. Tai sitten käyn jumpassa tai salilla mielummin. Meidän arki-illat on äärettömän lyhyitä Paavon kotiutuessa töistä usein vasta vähän vaille viisi. Mötkiksen iltapala alkaa kuitenkin jo vähän jälkeen seiska, joten siinä ei ole kuin pari tuntia aikaa, jolloin meillä on mahdollista olla kaikkien kolmen yhdessä.
Muutamia postauksia lojuu jälleen luonnoksissa. Kuitenkin viimeistelyä ja hiomista ne vielä vaatisivat. Sen viimeisen silauksen aikaan saaminen tuntuu olevan se vaikein. Haluan ennemmin panostaa laatuun kuin määrään, ja blogin ollessa lähinnä omaa ajatuksen virtaa ja päiväkirjaa mitään sen kummempaa olematta, kirjoittelenkin omaan tahtiin. Kyseessä olisi ihan toisenlainen tilanne, jos blogilla olisi paljon lukijoita ja mahdollisia kaupallisia yhteistöitä. Silloin suhtautuminen ei olisi näin kevyt, sillä kyseessä olisi myös tulonlähde.
