Kiinteiden aloitus: soseet

Viime postauksessa, jossa jäin pohtimaan kiinteiden aloitusta pähkäilin soseiden ja sormiruokailun välillä. Pohdinnassa oli myös teenkö soseet itse vai ostanko kaupan. Noh, viime viikon loppuna viimein tartuin härkää sarvista ja kohtasin soseiden maailman kasvokkain. Nimittäin Prisman lastenruokahyllyllä. Ai herran jestas mikä paikka tuo lastenruokahylly on. Purkkia purkin perään, on porkkanaa, bataattia, bataatti-porkkanaa, bataatti-porkkana-jauhelihaa ja sama jatkuu marjojen ja hedelmien kanssa. Huh. Siinä sitten Mötkiksen kummin kanssa puhelimessa puhuen pyörittelin eri purkkeja käsissä ja yritin löytää ne parhaat.

Kasvissoseet jätin hyllyyn ihan suoraan, ne halusin tehdä itse. Kasvissoseiden osalta katselin lähinnä mallia siitä, mitä kaikkea voisi laittaa sekaisin. Marja- ja hedelmäsoseet ajattelin ostaa valmiina, joten niiden kimppuun kävin sitten tosissani. Ja voin sanoa, että se vertailu tuotti tuskaa. Vuodatin lähestulkoon verta, hikeä ja kyyneleitä sadatellessani purkkien määrää Mötkiksen kummille.

Merkkejä on monia erilaisia, on Bonaa, Pilttiä, Muksua ja Semperiä, ainakin. Jokaisen purkin ravintosisältö on erilainen, jännittävää. Etsin käsiini luumusosepurkkeja eri merkeiltä ja vertailen ravintosisältöjä. Yllätyksekseni osassa luumua on 100% kun taas osassa jäädään alle 50%. Hämmennyn ja jatkan tämän havainnon tehtyäni myös muiden marja- ja hedelmäsosepurkkien vertailua. Jokaisesta mausta pyrin löytämään ne, missä kyseisen hedelmän tai marjan prosentuaalinen osuus on korkein.

Lastenruokahyllyltä mukaan tarttuikin Muksun päärynä-, mustikka- ja luumuherkku sekä Piltti Ensimaut mango ja omena sekä omenainen kuningatar. Nuo osoittautuivat vertailussa parhaiksi, ainakin sen hetkisen väsymyksen aivotuksien myötä. Noilla kuudella eri maulla päästään varmasti hedelmien ja marjojen osalta jo hyvään alkuun.

Seuraava tehtävä olikin hieman helpompi. Lähdin hevi-osastolle metsästämään ainekset kasvissoseisiin. Sieltä mukaani poimin bataatin, porkkanan, kukkakaalin sekä kesäkurpitsan. Perunaa en ottanut vielä tässä vaiheessa, koska soseet on tarkoitus tehdä pakkaseen valmiiksi ja perunan rakenne kuulemma kärsii pakastaessa.

Kaupasta kotiin hengissä selvittyä aloin vielä tutkailla hedelmä- ja marjasosepurkkeja ja mietin, mikä olisi sopiva järjestys niiden aloittamiseen. Tultiin yhdessä Paavon kanssa siihen tulokseen, että aloitamme luumusta ja seuraavina makuina ovat mango, päärynä, omena, mustikka ja viimeisenä omenainen kuningatar.

Kun maut oli saatu järjestykseen alkoi sosetehtaan pystytys. Keiteltiin bataatit, porkkanat ja kukkakaali, kesäkurpitsan saa soseutettua ihan sellaisenaan. Yksittäisten makujen lisäksi bataatista, porkkanasta ja kukkakaalista tehtiin sekoitus ja soseet pakastettiin jääpalamuotteihin, josta ne jäätymisen jälkeen siirretään minigrip-pusseihin.

Nyt kun soseet on valmiina, on vielä pähkäilyn aiheena aloituksen ajankohta. Todennäköisesti kunhan 5 kuukautisneuvola on takana, aloitamme soseet ja sormiruokailun limittäin. Täytyy kyllä todeta, että tähän asti pelkällä tissillä eläminen on ollut todella helppoa. Nyt täytyy alkaa oikeasti miettiä, että mitä syödään ja mihin aikaan ja rakentaa päivärytmiä ruokarytmin ympärille. Onneksi 5kk neuvolaan on vielä aikaa, joten saadaan vielä rauhassa sulatella ajatusta.

Kiinteiden aloitus pohdituttaa

Vaikka Mötkis saavuttikin sen maagisen neljän kuukauden rajapyykin, että kiinteitä saisi alkaa antaa, jo muutama viikko sitten, ei meillä ole aikomuksena kiirehtiä kiinteiden aloituksen kanssa. Edellisestä neuvolasta Mötkis oli tosiaan kasvanut melkein kilon himpun reilussa kuukaudessa, pissa- ja kakkavaippoja tulee päivässä riittävät määrät ja Mötkis on pääosin tyytyväinen ja virkeä, joten mitään painetta aloittaa kiinteitä ei vielä onneksi ole.

Kuitenkin kiinteiden aloitus jo mietityttää. Mitä annetaan ensimmäisenä, syödäänkö kaupan soseita vai teenkö itse, sormiruokaillaanko vai syödäänkö myös soseita, missä iässä aloitetaan, toisiko kiinteät helpotusta tiheään ruokailurytmiin... Kysymyksiä on oikeastaan loputtomiin, niin kuin varmaan jokaisella, joka vauvan kanssa alkaa kiinteisiin tutustumaan.

Neljäkuukautisneuvolassa kiinteiden aloitusta sivuttiin. Minulta kysyttiin, miten olen ajatellut tehdä aloittamisen suhteen. Kerroin, että toiveena olisi jatkaa täysimetyksellä vielä ainakin kuukausi ja alkaa tutustumaan kiinteisiin viiden kuukauden iässä. Mötkiksen kasvu huomioon ottaen ajatusta pidettiin hyvänä, eikä kiinteiden aloitukseen alettu painostaa. Sain mukaani Kuopion kaupungin ravitsemussuunnittelun oppaan Makumatka maidosta perheen yhteisten aterioiden ääreen: Alle 1-vuotiaan ruokailu, josta löytyikin ihan kohtuudella tietoa kiinteiden aloituksesta ja eri ikävaiheissa tarjottavista ruoka-aineista.

Haluaisin odottaa valmiuksia sormiruokailuun ja jos kaikki valmiudet eivät vielä täyty viiden kuukauden iässä, aloitamme todennäköisesti itsetehdyillä soseilla, siirtyen myöhemmin sormiruokailuun. Kuitenkin ehdottomana pidän syöttötuolissa istumista, sillä sitteriin en tukehtumisvaaran vuoksi halua lastani syöttää eikä sylissä syöttäminen ole mielestäni erityisen käytännöllinen tai helppo vaihtoehto yksin kotona ollessa.

Erityisesti tällä hetkellä mietityttää tuo, olisiko kiinteiden aloituksesta apua ajoittain melko tiheäänkin rinnalla olemiseen. Kuitenkin viljat saa ottaa kuvioihin vasta viiden kuukauden iässä, joten siltä osin sinne odottaminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Toki ennen kuin viljoja aletaan tarjoamaan, täytyy käydä läpi perinteiset kasvikset ja hedelmät, joten heti ensimmäisenä en aio kaurapuuroa olla Mötkiksen suuhun lykkäämässä.

Vastapainona voi kuitenkin saada roppakaupalla mahavaivoja ja päänvaivaa arpoessa, että onkohan tämä nyt allergiaa vai jotakin muuta. Yöt voivat muuttua entistä huonommiksi, kun kipeää mahaa kitistään ja ollaan sen takia levottomia. Lisäksi tällä väsymyksen asteella varustettu äiti ei ehken ole se paras mahdollinen arvioimaan juuri jonkun ruoka-aineen sopivuutta ja miettimään seuraavana tutustumislistalla olevaa ruokaa.

Nyt kun vielä mennään pelkällä tissillä, on esimerkiksi kotoa lähteminen helppoa. Ei tarvitse miettiä, pitääkö Mötkikselle ottaa joku ruoka mukaan, tissit kun aina kulkee näppärästi mukana. Kiinteiden tultua mukaan täytyy päivää alkaa rytmittämään ateriarytmin ympärille, mikä ei sinällään tällä hetkellä tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, vaikka melko säännöllinen päivärytmi meillä jo onkin.

Tällaista jahkailuahan tämä on. Varmaan jokaisessa perheessä käydään samaa puntarointia. Mietitään, mikä olisi se pienin paha. Meillä Mötkiksen maha on ensiviikkojen jälkeen kestänyt käytännössä mitä vaan, mitä itse syön. Ajoittain Mötkiksellä on pidempiä kakkausvälejä ja se näkyy hänen käytöksessään itkuisuutena ja sellaisena herkillä olemisena. Sinällään hivenen jännittää, miten kiinteiden aloitus tulee vaikuttamaan tuohon vatsan toimintaan, kun monesti tuotokset alkavat kiinteytyä kiinteiden aloituksen myötä, kuten loogisesti voi päätellä. Jos tälläkin hetkellä pelkkä äidinmaito aiheuttaa välillä kovaa mahaa, niin mitä on edessä kiinteiden aloittamisen jälkeen. Toki silloin vatsaa pehmittämään voi käyttää esimerkiksi luumua ja kuituja.

Miten koirat todellisuudessa suhtautuivat vauvaan

Heti alusta asti koirat ovat suhtautuneet Mötkikseen juuri oikealla tavalla. Sairaalasta kotiuduttua koirat nuuhkivat ja tutkivat Mötkistä tarkkaan, jättäen hänet kuitenkin rauhaan heti kun käskettiin. Molemmat saattoivat käydä seisomassa sohvan reunaa vasten ja nuuhkutella vauvantuoksua innoissaan, kuitenkin pian väistyen muualle.

9 päivän ikäinen nuuhkuteltava

Nyt kuitenkin niin sanotusti pölyn laskeuduttua reilun neljän kuukauden jälkeen koirien käytöksiä verratessa on havaittavissa aivan selvä ero.

Useimpina päivinä Vallu pitää etäisyyttä Mötkikseen paljonkin. Vallu saattaa tulla käymään olohuoneessa, jos minäkin olen lattialla Mötkiksen kanssa, mutta ison osan päivistä hän viettää Mötkiksen huoneen nurkassa rahilla makoillen. Vallun käytös harmittaakin minua hivenen, ei hänen tarvitsisi eristäytyä muusta laumasta. Kuitenkin onneksi Vallu hakeutuu aina halutessaan rapsutuksilla ja tilanteen salliessa niitä saakin. Vallun suhtautuminen vauvaan voi toki johtua hänen aiemmasta perheestään, jossa oli pieniä lapsia.
 
Helmi taas on Vallun vastakohta. Hän on paljon enemmän kiinnostunut Mötkiksestä ja siitä, mitä me puuhaamme. Tällä on kuitenkin myös varjopuoli. Mötkiksen synnyttyä Helmin jonkun asteiset äidin vaistot heräsivät ja jos Mötkis itkee, Helmi alkaa ulista ja volista onnettomana. Pahimpina väsypäivinä minulla menee hermo Helmin käytökseen täysin ja lasken hänet pihalle, jos Mötkiksellä on esimerkiksi mahavaivaa tai hän on muuten selvästi itkuisempi kuin yleensä.

On ollut arkea helpottavaa, että koiriin voi luottaa Mötkiksen kanssa. Ei tietenkään ikinä pidä mihinkään lemmikkiin täysin luottaa ja jättää valvomatta lapsen kanssa. Kuitenkin tähän asti tilanne vaikuttaa hyvältä, eikä mitään erikoisjärjestelyjä tarvitse tehdä esimerkiksi Mötkiksen ollessa lattialla. Tottakai sillon saa olla tarkkana, ettei koirat vahingossa kävele päältä tai muuta vastaavaa. Kuitenkin molempien koirien perusluonne on niin hyvä, ettei tarvitse miettiä esimerkiksi voivatko olla samassa tilassa.

Tilanne voi tietenkin jonkun verran muuttua siinä vaiheessa, kun Mötkis alkaa liikkua. Tuolloin täytyy olla tarkkana seuraamassa koirien suhtautumista ja seurata, ettei Mötkiskään käsittele koiria liian kovakouraisesti. Vaikka se, että asuntomme on kahdessa tasossa osittain lisää Mötkiksen liikkumisen valvomisen määrää, on se kuitenkin helpottava siltä osin, että koirat pääsevät helposti toiseen tasoon karkuun innokasta mittarimatoa.

Onneksi siis koirista luopumista ei ole tarvinnut heidän Mötkikseen suhtautumisensa takia miettiä. Kuitenkin hetkittäin tulee toki niitä aikoja, kun miettii, että mitä koirien elämä tällä hetkellä on ja olisiko niiden parempi jossain toisessa perheessä. Koirat jäävät väkisin tällä hetkellä melko vähälle huomiolle ja välillä liikunnan määrä on aivan olematonta, mutta jospa se tästä kevättä kohti alkaisi helpottaa, kun Mötkiskin kasvaa ja aikaa muuhunkin kun hänestä ja kodista huolehtimiseen ehkä vapautuu enemmän. Ei tekisi pahaa sen enempää koirille, kuin itsellekään, jos tosiaan muustakin ehtisi huolehtia. Onneksi nämä ovat kuitenkin aina vain vaiheita, eikä loppuelämä tule olemaan tällaista, vaan päivä päivältä elämä muotoutuu erilaiseksi, uudeksi arjeksi.

Kohti pidempiä unia?

Minulla on ollut reilun viikon ajan missio. Missio pidentää Mötkiksen päiväunia. Sisällähän hän ei nuku kun korkeentaan 45 minuutin unia, joten käyttöön on otettu pidemmät vaunulenkit. Käyn yleensä vähintään sen 60 minuuttia lenkillä, jotta Mötkis kerkeää päästä toiseen unisykliin. Unisyklistä toiseen ei välttämättä aina siirrytä kivuttomasti, vaan välillä Mötkis saattaa hieman itkeskellä kesken lenkin, mutta jatkaa kuitenkin uniaan. Vaunulenkit pyrin ajoittamaan puolen päivän aikaan tai päivän toisiksi uniksi.

En tiedä voiko lasta opettaa näin nukkumaan pidempiä pätkiä, mutta täytyy ainakin yrittää. Lisäksi ulkoilu ei tee pahaa itsellekään. Lenkillä käynti katkaisee mukavasti päivää ja raitis ilma virkistää jos muuten meinaa väsy painaa. Viime viikolla kilometrejä kertyi hitusen yli 30, joten voisi kuvitella, että myös oma kunto paranee tässä mission aikana.

Edistystä on havaittavissa siltä osin, että kun ennen Mötkis ei jatkanut unta ollekaan vaunujen pysähtymisen jälkeen, nyt uni saattaa jatkua hyvällä tuurilla jopa 15 minuuttia. Toivotaan, että edistyminen jatkuu ja jossain vaiheessa päivään saataisiin rakennettua yhdet pidemmät päikkärit. Lisäksi täytyy todeta oman hapenottokyvyn parantuneen jo nyt ja muutenkin mieli on virkeämpi ulkoilun jälkeen.

Jaaa ympäri!

Eilen Mötkiksen ollessa 4 kuukautta ja 4 päivää, hän oppi kääntymään selältä mahalleen. Taitoa oltiinkin harjoiteltu parin viikon ajan kyljelleen kääntymällä ja eilen hän pyörähtikin ympäri. Nyt kun Mötkiksen jättää selälleen lattialle, ei menee montaa hetkeä kun hän jo kääntyy mahalleen. Mahallaan ollessa kuitenkin iskee monesti kiukku, kun päätä ei kuitenkaan hirmu pitkään jakseta pitää eikä mahaltaan osata vielä kääntyä takaisin selälleen, mutta eiköhän sekin taito kehity pian.

Nyt saakin olla tarkkana sen suhteen, että mihinkään korkeammalle ei voi Mötkistä enää jättää yksinään. Lisäksi pikkuhiljaa pitää ruveta katselemaan kotia tosissaan semmoiseen lapsiperhemoodiin, ettei mitään vaarallista ole lattioilla. Myös imurointivälejä oisi ehkä aiheellista tiivistää nyt kun Mötkis alkaa liikkua lattialla muuallakin kun vain leikkimaton päällä.

Mötkis 4kk

Taas yksi kuukausi on vierähtänyt eteenpäin ja poika on kasvanut sillä aikaa silmissä. Ihan huimaa, miten nopeaa tässä neljän kuukauden korvilla kehitys on ja miten isoja harppauksia se ottaa eteenpäin koko ajan. Tottakai siitä niin sanotusti sivuvaikutuksena on nuo hulinat, mutta asiaan kuuluvina ne jotenkin jaksaa taistella läpi.

Nykyään mahallaan viihdytään taas hieman pidempiä aikoja kuin ennen. Kuitenkin monesti mahallaan ollessa kiukku iskee kun Mötkis ei pääse vielä kääntymään itse, muttei häntä kuitenkaan auttaakaan saisi. Tällä hetkellä Mötkis harjoittelee kovasti selältä mahalleen kääntymistä ja pääseekin jo kyljelleen, muttei ihan vielä pyörähdä mahalleen. Kolmen ja puolen kuukauden iässä Mötkis alkoi tarttua esineisiin. Alkuun otteen saaminen vaati paljon asettelua käteen, mutta muutaman viikon kuluttua ei enää apuja tarvittukaan. Nyt myös lelu vaihtuu kädestä toiseen välillä jo melko näppärästikin.

Kolmen ja puolen kuukauden tienoilla Mötkis alkoi myös punkea istumaan sitterissä. Nykyään lattialla selällään ollessa hän nostaa päätä irti alustasta ja parhaiten hän viihtyykin pystyasennossa "seisoen" tai tuetusti istuen. Kuitenkin noiden kanssa täytyy olla vielä vähän varovainen, eikä liian pitkiä aikoja passaa pitää kummassakaan asennossa. Mötkikselle sopivan asennon löytäminen onkin tällä hetkellä hieman haastavaa, kun vauvana ei enää sylissä haluta köllötellä ollenkaan. Varpaat alkavat löytyä pikkuhiljaa ja niitä kohti kurkotellaan kyljelleen käännähtäen. Myös kieli on hoksattu ja että sillä voi mukluttaa sylkeä suussa tai muuten vaan suulla päristellä.

Mötkiksen lempipuuhaa on se, kun iskä lennättää Sotkaa aina välillä Mötkiksen kasvojen lähelle "hyökkäillen". Myös harson taakse piiloutuminen aiheuttaa huvitusta. Mötkis seisoisi vaikka kuinka pitkiä aikoja, kun vaan häntä joku kannattelisi. Etenkin jos seisomisen aikana hänen kasvoihinsa puhallellaan on monesti ilo irti. Myös harsolla ilmavirran huiskuttaminen Mötkiksen kasvoille saa ilon kiljahdukset ilmoille. Viime aikoina myös kutittelu on alkanut tuottaa jopa ääneen nauramista.

Kuten tähänkin asti, on pukeminen edelleen Mötkiksen mielestä lähestulkoon pahinta, mitä on olemassa. Pään yli vedettävät bodyt ovat Mötkiksen mielestä aivan tappoa ja samaan kammotusten kategoriaan kuuluu myös pipot. Pukemisen loppuhuipennus on se, jos lähdetään autolla jonnekin ja vielä kaukaloonkin pitäisi ahtautua. Kaukaloon asetteleminen tuottaakin tällä hetkellä hervottoman huudon, joka kuitenkin onneksi helpottuu heti kun lähdetään liikkeelle.

Tänään olikin vuorossa 4kk neuvolalääkäri. Lääkäri kirjasi Mötkiksestä seuraavasti: "Suloinen poika. Jäntevä, kannattaa pään kyynärnojassa. Varaa jaloille. Seuraa katseella, ei karsasta. Korvat normaalit, reagoi äänille. Sydän, keuhkot normaalit. Kivekset +/+, lonkat normaalit. Kasvukäyrä hieman laskussa, kontrolli 5kk neuvolassa". Painoa oli tullut suhteessa pituuteen enemmän, mutta ei kuitenkaan vielä mitään mikä seuloissa hälyttäisi. Painoa on siis jo komeat 7535g ja pituutta 65cm. Pipon ympärys on 44.1cm. Edelliseen neuvolaan nähden painoa oli siis tullut pikkusen auki kilo, 950g, pituutta 1½cm ja päänympärys kasvanut 1.2cm.

Vaatteissa tällä hetkellä käytössä on 68. Ihan muutamat 62 housut on edelleen käytössä, mutta pikkuhiljaa nekin pitää laittaa pois. Myös pienimmät 68 kinnaa jo jonkun verran ja 74 arsenaalia onkin yritetty kasvattaa riittäviin mittoihin. Vaipoissa käytössä on edelleen Liberon Comfort 4.

Hulinat

Meillä hulinoidaan tällä hetkellä neljän kuukauden iän saavuttamisen lähestyessä. Ja hulinoidaan muuten ihan huolella. Päivisin tissillä ei malteta olla jos ympärillä on yhtään hälyä. Jos alan puhumaan kesken syötön, herpaantuu syöminen välittömästi. Jos lehti tipahtaa puusta kesken syötön, tipahtaa myös tissi suusta, näin kärjistetysti.

Kun päivisin tissillä ei malteta olla samaan tahtiin kuin ennen, paikataan "tissivajetta" öisin. Aikaisemmin Mötkis tankkasi kohtuu nopeasti öisin. Syönti kesti 10-15 minuuttia ja sen jälkeen uni jatkui korkeentaan pienen ähinän ja piereskelyn jälkeen levollisena. Nyt tilanne on toinen. Tissille saatetaan haluta monta kertaa tunnissa, ottaa muutamat imaisut ja jatkaa unia. Tai tissille jäädään nautiskelemaan puoleksi tunniksi. Tai tissillä syödään nopeasti ja tehokkaasti ja jäädään pyöriskelemään tunniksi pitäen äitiä hereillä, jotta tissibaari on varmasti auki seuraavan kerran, kun tissin olemassaolo halutaan tarkistaa.

Huh sanon minä. Yöunet on siis mallia pätkää pätkän perään. Parhaimmillaan saan kaksi tuntia yhtäjaksoista unta, pahimmillaan kaksi minuuttia. Välillä ei siis hirveesti naurata. Täytyy toivoa, ettei tämä vaihe kestä hirmu pitkään vaan kohta päästäs nauttimaan ees niistä entisistä kolmen tunnin unipätkistä. Jotta oma unisaldo pysyisi edes kohtuullisena, käyn nukkumaan samaan aikaan Mötkiksen kanssa ja pyrin nukkumaan päivisin mahdollisuuksien mukaan. Onneksi ihmisen keho tottuu aika nopeasti ja näin reilun viikon hulinoinnin jälkeen olo on kohtuullinen, jos unta saa yhtäjaksoisesti edes tunnin pätkissä öisin.

Sinällään helpottavaa tässä jatkuvassa vaiheesta vaiheeseen elämisessä on se, että jokainen vaihe kypsyttää lapsen aivoja ja kehitys ottaa suuria harppauksia eteenpäin. Myös epätoivon iskiessä helpottaa lukea kyseisen ikävaiheen kehityksestä ja siihen kuuluvista hulinoista. Näin on helpompi ymmärtää, että kyseessä on jälleen vaan vaihe. Toki nämä neljän kuukauden hulinat on sellaiset, jotka osalla vauvoista jäävät päälle tai saattavat kestää todella pitkään. Kuitenkin toivon, ettei meidän kohdalla niin käy. 

Huomennahan Mötkis täyttää jo neljä kuukautta. Neuvola meillä on vasta torstaina eli Mötkiksen 4kk kuulimiset julkaisen sen jälkeen.

Vauvauinti

Ennen vauvauinnin alkamista järjestettiin vauvauinti-info. Infossa täytettiin vastuunvapauslomakkeet, ohjaaja esittäytyi, kertoi omasta taustastaan sekä käytiin läpi vauvauinnin tavoitteet ja kuinka valmistautua ensimmäiseen uintikertaan. Tärkeimmät reunaehdot vauvauinnin aloittamisajankohdalle ovat 3 kuukauden ikä sekä vähintään 5 kiloa painoa. Tuo painoraja on siksi, että pienempi vauva ei välttämättä pysy lämpinämä 32 asteisessa vedessä. Tuohon veden lämpötilaan annettiinkin ohjeeksi totuttautua kotona laskemalla kylpyveden lämpötila asteittain 37 asteesta 32 asteeseen.

Ennen vauvauinnin alkamista siis otettiin kylpemiset aktiivisemmin käyttöön suihkuttelun sijaan ja laskettiin veden lämpötilaa. Mötkis ei tuntunut olevan moksiskaan siitä, että vesi olikin viileämpää vaan vedessä pällisteltiin yhtä innoissaan kun aikaisemminkin. Lisäksi soviteltiin olemassa olevat uikkarit, hankittiin uimavaipat ja mietittiin, mitä kaikkea mukaan tarvitaan ja miten jaetaan Mötkiksen kanssa oleminen kylpylällä.

Ensimmäinen vauvauintikerta 9.1.2018

Ensimmäisellä vauvauintikerralla tavoitteena oli lähinnä tutustua veteen elementtinä ja harjoitella erilaisia otteita vedessä. Lasta tutustutettiin veteen laululeikkien avulla, vettä pärskyttelemällä ja kaatamalla vettä sankosta lapsen eteen ihmeteltäväksi. Koska Mötkis on vielä niin pieni ei häntä juurikaan lelut ja muut vauvauinnin välineet kiinnostaneet. Hän lähinnä tarkkaili ympäristöään ja katseli ihmeissään, että minne ollaan tultu.

Seuraavaa kertaa varten saatiin kotiläksyksi kaataa kylpyjen yhteydessä vettä lapsen päälle siten, että myös kasvot kastuvat. Näin aletaan valmistautua jo sukellutukseen. Mötkistä ei vielä ihan pieneen hetkeen päästä sukelluttamaan, sillä lapsen täytyy olla neljän kuukauden ikäinen. Tämä ei meillä toteudu vielä ihan hetkeen, Mötkishän oli muutaman päivän alle kolmen kuukauden vauvauinnin alkaessa.

Uintikerta sujui muuten hyvin, mutta altaasta pois tullessa Mötkis oli jo väsyinen ja nälkäinen, eikä minun ja isimiehen suunnittelema työnjako ollut toimiva. Minun käydessä peseytymässä Mötkis oli vain huutanut Paavon kanssa kurkkusuorana pesutiloissa. Paavo oli käynyt huhuilemassa minua, mutta en ollut kuullut sitä missään vaiheessa. Ihmettelin pukukopeilla ollessa, miten poikia ei vielä näy, kunnes Paavo tuli sinne kauhistuneen näköisenä kertoen etsineensä minua kaikkialta. No, ensi kerralla tiedetään toimia eri tavalla ja tehdään niin päin, että minä otan Mötkiksen mukaan suihkuteltavaksi, jonka aikana Paavo käy itse peseytymässä. Sitten tehdään vaihto, jonka jälkeen minä peseydyn poikien lähtiessä jo kuivattelemaan ja pukeutumaan.

Toinen vauvauintikerta 16.1.2018

Oltiin tällä kerralla jo todella hyvissä ajoin allasosastolla ja edellisen ryhmän ohjaus oli altaassa vielä käynnissä. Käytiinkin vuoroamme odotellessa lämminvesialtaassa, mikä sinällään oli virhe. Lämminvesialtaan vesi on huomattavasti lämpimämpää, kuin altaan, jossa vauva uinnin ohjaus tapahtuu. Kuitenkaan Mötkis ei onneksi ollut moksiskaan kylmempään altaaseen siirtymisestä.

Toisella uintikerralla jatkettiin vedessä käytettävien otteiden harjoittelemista ja aloitettiin kaatamaan vettä lapsen päälle. Kaataminen aloitetaan lapsen ollessa "rintauintiasennossa" kaataen vettä ensin selän päälle edeten kohti niskaa ja lopuksi sanoen "yksi, kaksi, sukeltaa" samaan aikaan kun vesi kastelee lapsen kasvot. Mötkis hätkähti parilla ensimmäisellä kerralla, muttei kuitenkaan säikähtänyt ja harjoituksia jatkettiin. Pidettiin taukoa aina välillä ja pärskyteltiin vettä.

Tällä kertaa Mötkis seurasi jo paljon enemmän esimerkiksi veden kaatamista hänen eteensä, kuin edellisellä kerralla. Hauska huomata, miten paljon kehitystä tapahtuu jo viikossa. Tälläkin uintikerralla laulettiin erilaisia laululeikkejä, joiden tahdissa lasta liikuteltiin eri tavoin. Noiden sukellutukseen valmistavien harjoitteiden lisäksi uutena asiana harjoiteltiin lapsen kelluttamista veden pinnalla selällään siten, että häntä tuetaan takaraivosta ja pyllystä. Tuon harjoituksen aikana lapsi saa tuntumaa siihen, että korvat kastuvat.

Oltiin tultu allasosastolle melkein 10 minuuttia ennen ohjatun tuokion alkamista ja Mötkis alkoikin osoittaa väsymisen merkkejä reilua viittä minuuttia ennen toiminnan päättymistä. Lisäksi hän ei ollut nukkunut matkalla vauvauintiin, joten väsy alkoi painaa. Väsymys näkyikin kiitettävästi kun kuivaaminen alkoi. Se oli silkkaa huutamista. Kuitenkin kun yökkäri oli saatu päälle ja Mötkis pääsi tissille, asettui hän siihen nopeasti ja söi itsensä tainnoksiin.

Kolmas vauvauintikerta 23.1.2018

Kolmannella kerralla Paavo ei päässyt mukaan vauvauintiin työtapaturman takia, vaan mukana olivat sekä mumma, että pappa. Pappa oli altaassa kaverina ja mumma altaan ulkopuolella auttelemassa kuivatteluissa ja pukemisissa. Kuten edelliselläkin kerralla, Mötkis oli tälläkin kertaa paljon tarkkaavaisempi ympäristönsä suhteen ja veden kaataminen ja palloilla leikittely kiinnostivat jo ihan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

Kolmannella kerralla liikuttiin vedessä taas laululeikkien tahtiin. Jatkettiin selällään kelluttamista ja veden kaatamista lapsen päälle valmistautuen sukellutuksiin. Lisäksi uutena juttuna vauvat kävivät uintikerran lopuksi ison patjan päällä makoilemassa samalla kun laulettiin "vauvoilla on saari" vaarilla on saari sävelellä.

Kuten edelliselläkin kerralla, myös tällä kerralla Mötkis jaksoi hyvin altaassa oloajan. Kuitenkin suihkuttelut, kuivaamiset ja yökkärin pukeminen saivat aikaan hirvittävän itkun, joka rauhoittui vasta tissillä. Lisähaasteensa tähän uintikertaan toi myös se, että tuolloin oli todella kovat pakkaset ja vaatetta piti tumpata päälle huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Mötkis kun ei muutenkaan erityisesti nauti pukemisesta niin saati sitten väsyneenä...

Neljäs vauvauintikerta 30.1.2018

Neljännellä kerralla mumma oli minun ja Mötkiksen mukana uinnissa Paavon päivystäessä. Oli huomattavan paljon helpompi jakaa Mötkiksen hoitamista tuolleen, kun molemmat ovat naisten suihkutiloissa. Aikaisemmilla kerroilla meillä oli ollut mukana ylimääräinen kaukalo, jossa Mötkis oleili sen aikaa kun itse suihkuttelin ennen altaaseen menoa. Nyt kun mumma oli samoissa suihkutiloissa oli helppo vaan vuorotella siitä, kumpi pitää Mötkistä sylissä missäkin vaiheessa. Pitää siis miettiä, olisiko kaukalon pois jättäminen vaihtoehto myös silloin, kun olemme Paavon kanssa vauvauinnissa.

Aikaisempien kertojen tapaan liikuttiin altaassa laululeikkien tahdissa innostaen ja kannustaen lasta liikkumaan vedessä. Me jatkettiin vielä veden kaatamista Mötkiksen päälle, kun hällä ei se maaginen neljän kuukauden rajapyykki ole vielä ylittynyt. Katsotaan seuraavalla kerralla yhdessä ohjaajan kanssa joko Mötkis on valmis sukellutuksiin vai odotetaanko vielä yksi kerta, että se neljä kuukautta ihan virallisesti tulee täyteen.

Uutena asiana tällä kerralla liikutettiin vauvaa vedessä kylkimyyrynä siten, että häntä liu'utettiin veden pinnalla kyljellään niin, että alempi korva kastuu. Mötkis ei juurikaan välittänyt korvien kastumisesta ja uskallettiinkin tehdä tätä harjoitusta useamman kerran. Lisäksi selällään kellutuksiin otettiin mukaan myös pareittain kelluttaminen, jolloin vauvaa heijattiin veden pinnalla edestakaisin ja nostettiin häntä myös hetkittäin ilmaan. Uusien harjoitusten lisäksi jatkettiin veden kaatamista ja yleistä vedessä läträämistä. Vatsauintiasennossa Mötkis liikutteli jo kovasti käsiään ja jalkojaan ja polski mukana.

Tämä uintikerta sujahti todella nopeasti ja tuntuikin, että kerkesimme juuri päästä vauhtiin, kun oli jo aika lopettaa. Toki Mötkis alkoi olla loppuvaiheessa jo melko väsynyt. Uinnin päätteeksi siirryttiin pesutiloihin ja suihkuteltiin kaikki kolme. Tuon jälkeen käytiin saunassa tarjoamassa Mötkikselle tissiä tuloksetta. Jatkettiin siis pesut loppuun ja siirryttiin pukutiloihin kuivattelemaan. Kuten edelliselläkään kerralla, ei tälläkään kerralla pukutiloissa ollut leviteltynä hoitotasoja ja kävinkin melko ynseään sävyyn pyyhe päällä respassa aiheesta ilmoittamassa. Sillä aikaa Mötkis kerkesi pissata yhden pukukopin lattialle ja muutenkin yleisesti ottaen hermostua kuivatteluun... Onneksi yökkärin päälle saamisen jälkeen tissi jälleen rauhoitti ja kotiin päästiin lähtemään tainnuttuneen lapsen kanssa.

Nyt kun vauvauintikurssi on puolessa välissä voin kyllä suositella tuota Marixirin järjestämää vauvauintia. Rauhalahti itsessään ei paikkana ole mikään erityisen ideaali ko. toimintaan: pukutilat on ahtaat ja kun useampi perhe pyörii siellä kaukaloiden ja vauvojen kanssa on tilanne sanoisinko kaoottinen ajoittain. Lisäksi parin viime kerran jälkeen on pitänyt antaa Rauhalahden henkilökunnalle palautetta siitä, ettei pukutilaan ole ollut levitettynä hoitotasoja toisin kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Vauvauinnin vetäjä itsessään on mukava ja asiantuntevan oloinen. Hän ohjaa ja kannustaa perheitä jokaisen tarpeiden mukaan.

Olen miettinyt, että todennäköisesti ilmoitan meidät vielä jatkokurssillekin jossain vaiheessa. Olisi kiva jatkaa kaikille mieluisan harrastuksen parissa ja kuitenkin vielä kurssin päätyttyä Mötkis on niin pieni, etten ehkä ihan itsenäisesti osaisi hänen kanssaan minnekkään kylpylään tai uimahalliin lähteä. Tarjolla olisi jatkokurssi heti edellisen kurssin päätyttyä ja täytyykin Paavon kanssa puhua ja miettiä, ilmoittaudutaanko mukaan.