11 viikkoa

Kirjotan taas perinteisesti päivän myöhässä. Mikäköhän siinä on, etten ikinä saa kirjotettua tuota viikkopäivitystä sillon lauantaina kun niitä viikkoja tulee täyteen? Tuntuu, että meijän lauantait on jotenkin niin "kiireisiä" vaikkei välttämättä hirveesti mitään normaalista poikkeevaa tehhä. Se on vaan viikon ensimmäinen vapaapäivä ja sen haluaa pyhittää ihan rauhassa koirien ja perheen kanssa olemiseen :)

Elikkä eilen tuli Helmillä täytee 11 viikkoa ja tyttönen on nyt vuorotellen ilostuttanut ja vihastuttanut meidän elämää viimeset neljä viikkoa. Tuntuu hurjalta, että siitä on jo niin pitkä aika, päivät ja viikot kuluu niin huimaa vauhtia, että kohta varmaan huomaan, että "ohoh, Helmi täyttääkin jo vuoden".

Väsy iski molempiin <3

Meidän viikko oli vähän normaalista poikkeava siinä mielessä, että Paavo oli maanantaista torstaihin reissutöissä Savonlinnassa. Oltiin siis ekaa oikeesti pitempi aika erossa Paavon armeijan loppumisen jälkeen. Ihmettelen ite sitä, että miten nopeesti minun viikko meni, vaikka Paavo ei ollukkaan kotona. Armeijan aikaan olin ihan hermoheikko ja yritin jatkuvaan soittaa ja laittaa viestiä, mutta nyt yllättävän maltillisesti jaksoin odottaa niitä muutamaa viestiä, jotka päivän aikana sain ja sitä illan puhelua, jonka sisältö oli lähinnä "oli taas pitkä päivä, me lähetään syömään ja mennään sitten nukkumaan, hyvää yötä." :D

Eli siis mää vietin viikon yksinään näitten kahen torvelon kanssa, tosin aika paljon oli mulla kavereita käymässä, että pysyn ees jollain tasolla järissäni. Ei pelkkä koirien seura oikein riitä kun on kuitenkin tottunu asumaan myöskin ihmisen kanssa :)

Vallu vahtii tarkkaan, että tulee kaikki ruoka syötyä :)

Yritin kompensoida sitä, että Paavo oli tällä viikolla paljon poissa kotoo tekemällä ite mahollisimman ison osan koulujutuista etänä ja otin vähän ns. omaa lomaa. Hiukka turhauttavalta tuntu, kun yhtenä päivänä olis ollu koulua vaan 2 tuntia niin lähteä ajamaan Kuopiosta Iisalmeen ja takasin... Toinen koulupäivä meni puihin jo sen takia että sain nukuttua yöllä peräti kaks tuntia, jonka jälkeen Nukkumatti melko kylmästi hylkäs minut ja kattelin kelloo vielä puol viiden aikaan aamuyöllä. Noo eipähän tarvinnu koirien olla paljon yksinään tällä viikolla :)

Meijän viikkoon on kuulunu taas vähän kaikenlaista. Helmi kasvaa ja kehittyy hirmusta vauhtia. Tällä viikolla alettiin harjotella istumista käskystä ja vähän naksutin-nami yhdistelmää ruvettiin harjoittelemaan. Helmi on meillä vähän sellainen "harjoituskappale", aikaisemmin kun meillä ei pentukoiria ole ollut, vaan kaikki koirat ovat olleet puoli valmiita, jo aikuisia meille tullessaan. Hirmu nopeesti Helmi tajusi, että mikä on jutun juoni ja kohta ei enää viittinyt edes nostaa pyllyä maasta, kun tiesi, että pyydän sitä kohta taas uudestaan, fiksu lapsi :)

Myös madotukset tuli ajankohtaseks tällä viikolla koko konkkaronkalle. Oltiin sovittu Helmin kasvattajan kanssa, että madotetaan Helmi 10 viikkosena ja samalla sai osansa matokuuria myös Vallu ja Elli. Helmin 12 viikkos rokotustakin ajatellen madotus oli ajankohtanen.

Möyskään pesulla käynniltä ei tällä viikolla vältytty. Helmi käveli taas eilen fiksuna tyttönä Vallun kusisuihkun alle ja miellyttävä keltanen vana valu pikkusen naamaa pitkin... Ahh, ihanaa tää pennun kanssa eläminen <3

Helmi ei oikein arvosta pesemistä :)

Tällä viikolla ruvettiin käymään joka aamu, kun mulla ei ollu kouluun lähtöä pitemmällä lenkillä. Ensimmäisen kerran kun käytiin Helmin kanssa kyseinen lenkki kiertämässä tuntu, että aikaa kului ikuisuus eikä meinattu päästä sen enempää eteen eikä taakse. Nyt kun lenkkiä ollaan useamman kerran tahkottu juoksee Helmi riemuissaan vapaana Vallun perässä. Tälleen ollaan saatu myös Vallulle sitä vapaana olemista ja paikkojen tutkimista, mitä se niin rakastaa.

Varmaan jotain olennaista jäi puuttumaan, ei vaan näin unisilla aivoilla enää irtoo mitään järin fiksua.

P.S. Meille muutti eilen uus lelu Paavolle. Tuo hurja meni ja osti moottoripyörän, aiheesta varmaan tulossa erillinen postaus, jossa vähän avaudun aiheesta, miksi meille EI olisi pitänyt tulla moista vehettä... Kuitenkin, nyt kun kyydissä oon pariin otteeseen istunu niin ihan hauska vehehän se on, vähän turhan kylmää kyytiä vaan vielä tähän aikaan vuodesta :(

10 viikkoa

Helmillä tuli eilen täyteen kunnioitettavat 10 viikkoa. Perjantaina Helmin molemmat korvat rupes pysymään uhkaavan paljon pystyssä ja nytpä ne töröttää pystyssä (hieman lurppana tosin vielä) kaiken aikaa. Olinkin jo jännityksellä oottanu, että millon korvat nousee vai nouseeko ollenkaan, mutta nytpähän nuo on pystyssä :)

Pikkurääpäle isukin sylissä :)

Paljon on taas huimaa kehitystä tapahtunu Helmin touhuissa. Nykyään ulkona liikutaan hihnassa ilman enempiä pysähtelyjä, mitä nyt aina välillä pitää jäädä ihmettelemään ohikulkevia ihmisiä tai tuulen mukana kieppuvia lehtiä... Kuitenkin nyt jaksetaan jo kulkee paljon pitempiä matkoja kerrallaan ja ulkoillaankin mahollisimman paljon. Varsinkin nyt kun kelit on parantunu eikä lunta oo enää kun paikotellen siellä täällä, on koirien kanssa paljon mukavampi kulkee ulkona kun joka ulkoilun jälkeen ei oo kuraa ja kakkaa mahanalunen ja tassut täynnä :)

Vallu hoitaa isoveljen hommaa ja pitää Helmin kurissa ja nuhteessa ;)

Ruokaa tuo tyttö kyllä vetää melekosen kiitettävällä ruokahalulla ja painoa on kertynyt kiitettävät 4,7 kiloa (kotiuessa 7 viikon iässä painoa oli 3,1 kiloa). Aina välillä mietitään Paavon kanssa sitä, että syökö tuo penska liikaa, mutta ei se lihava oo. Kylkiluut tuntuu kevyesti tunnustelemalla eikä muutenkaan oo semmonen tynnyri (paitsi just syötyään, sillon näyttää siltä, että pikkunen poksahtaa hetkellä millä hyvänsä :D )

Nykyään Helmi ilmottaa melko usein varsinkin kakkahädän. Helmi alkaa uikuttaa onnettoman oloisena ja vaeltaa ympäriinsä. Hyvä näin, koska aina ei voi olla läsnä vahtimassa, että mitä se penska tekee ja näin on paljon helpompi huomata, että pikkusella on hätä.

Viime viikon aikana Helmi on saanu virtaa niin paljon lisää, että sitä on pitäny alkaa purkaa meidän asuntoon ja irtaimistoon. Sohvapöydän jalka on saanu kyytiä ilosesti, samoin kuin yks lattialista. Onneks tää on vielä pientä, katotaan mitä tuo vielä keksii ;) Sohvapöytä on onneks vanha ja muutenkin menossa vaihtoon ajan mittaa kunhan pentuiän jälkeen uusitaan olohuoneen kalusteita, mutta tunnearvoohan pyödällä on. Ollaan yhessä Paavon kanssa muutama kesä takaperin "tuunattu" pyötä. Se oli ennen minun mielestä ruman värinen (koivu), joten hiottiin, petsattiin tummaks ja lakattiin pöytä uuteen uskoon. Voihan se olla, että nuo pureskelun jälet saa vielä piiloon :)

 

Ens viikolla minusta tuleekin sitten yh-mamma kun Paavo lähtee viikoks Lappeenrantaan reissuhommiin... Katotaanhan miten mää pärjään noitten kahen torvelon kanssa yksinään...Noo onneks äiti ja isä asuu lähellä ja voin aina mennä sinne noitten kahen aappinan kanssa :)

Puolipystykorva

Eilen se sitten tapahtu! Tai ehkä tännään, mutta kuitenkin. Toinen Helmin korvista nousi pysyvästi pystyyn ja on töröttänyt pystyssä eilisillasta lähtien :) Katotaanhan millon nouse toinenkin korva, mutta nyt ainakin lupaavasti ollaan pystykorvaeläimeksi muuttumassa... Pikku Dumbo :)

Vallu ihmettelee Helmin touhuja ja korvaa :)

P.S. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, järkkärin ostoa odotellessa ;)

Paskamyrsky

Aikasemmissa kirjotuksissa olin jo kerenny hehkuttaa sitä, miten nätisti Helmillä oli menny jo pitkiäkin aikoja ilman sisään kakkimisia. Eilen illalla ja tänään kaikki kääntykin päälaelleen...

Käytiin eilen alkuillasta ekaa kertaa jäällä semmosella ensimmäisellä kunnon lenkillä tähän asti heitettyjen pissakakkareissujen sijaan. Helmi jakso hirmusen hyvin juoksennella jäällä ja oli hirmu tyytyväisen olonen kun sai purkaa virtaa ihan kunnolla Vallun kanssa vapaana juostessa. Illalla tää riemu sitten alko kostautua...

Tottakai normaalia rankempi ja määrällisesti enempi liikunta sai pikkusen aineenvaihdunnan pelittämään melko ilosesti. Vaikka illalla käytiin perinteisesti pissakakkareissuilla vielä useaan otteeseen, ei ulkona ollessa meinannu isompaa tulosta tulla, mutta sisälle päästessä paskamyrsky sitten alkokin... Sitä tuli enemmän kun kerkes siivoomaan ja toki Helmi käveli ympäri asuntoo tarpeita tehhessään (on jännä juttu, että vaikka pissat osuu pääsääntösesti paperille, ei kakka meinaa millään sattua paperille, vaan yleensä paljaalle lattialle :o ). Noo siivoiltiin jälet ja käytiin iltapissillä ja paineltiin nukkumaan koko porukka.

Aamulla vastassa olikin uusi paskamyrsky. Vaikka monena yönä Helmi on kakat ja tehny pelkät pissit sisälle yön aikana, oli tällä kertaa kakattu vähän vaikka minnekkä. Esimerkiksi eteisen lattialla ollut kengille tarkoitettu kurakaukalo oli saanu osansa paskalastista. Ei siinä mitään, kyseisestä kaukalosta kakat oli helppo siivota, sinänsä pisteet Helmille.

Iltapäivällä minun äiti tuli poikkeuksillisesti käyttämään Helmin pissillä minun ja Paavon joutuessa tekemään pitkät päivät koulussa ja töissä. Äitiä vastassa oli paskamyrsky, taas... Kakkaa oli eteisessä olleella pienellä eteismatolla, samoin kuin parvekkeen oven edessä olevalla pikkumatolla ja koirien punkassa... Äiti kuvaili, ettei ovesta ollut päässyt sisään, kun kakkaa oli heti kaikkialla vastassa ja toki Helmi oli lisäksi onnistunut jossain vaiheessa kävelemään omiin tarpeisiinsa ja sitten levittänyt tuotosta ympäri asuntoa kävelemällä ympäriinsä... Onneks se oli minun äiti, joka tuli meille kotiin ensimmäisenä enkä minä, voi olla, ettei oma huumorintaju ois enää kestäny kymmentuntisen päivän jälkeen... :D

Seurauksena siitä, että Helmi oli talsinu omiin kakkoihinsa ja myös onnistunut istumaan niihin, pääs tyttö tänään ekaa kertaa ihan kunnon pesulle koirashampoon kera.Yllättävän hyvin Helmi suhtautu pesemiseen ja antoi nätisti kyllä hoitaa toimenpiteen, tästäkin siis pisteet Helmille :)

Näillä eilisen ja tämän päivän tapahtumilla Helmi on ansainnut itselleen uuden "hellittelynimen": shitstorm, paskamyrsky :) ahh, on tämä elämä koiranpennun kanssa niiiiin ihanaa <3 Onneks tää on taas niitä asioita, jotka unohtuu nopeasti ja jälkeenpäin näille vaan nauretaan :)

8 viikkoa

Eilen tuli Helmillä 8 viikkoa täyteen ja ensimmäinen viikko meillä takana :) Huimaa kehitystä on tämän ensimmäisen viikon aikana tapahtunu. Ensimmäisenä mainittakoon ne jo aikasemmin mainitsemani rappuset, joita nyt jo kuletaan hirmusta kyytiä. Lisäks liikkuminen ulkona on kehittyny huimasti. Ensimmäisinä päivinä (myös lievään alkukankeuteen toki liittyen) lumihangessa kulkeminen oli hankiaisesta huolimatta melko hidasta ja haastavaa, mutta nyt pihalla taiteillaan jo kuin vanha tekijä :)

Ulkona liikkumisen nopeutumisen takia ollaan oltu pakotettuja jo näin älyttömän pienen pennun kanssa harjottelemaan taluttimen kanssa ulkoilua. Muuten ulkoilu menevät yleiseksi juoksenteluksi ja jahtaamiseksi. Helmistä näkee, että se tunnistaa luoksetulokäskyn ja tietää sen tarkoituksen jo jollain tasolla, mutta varsinkin pihalla kaikkien mielenkiintoisten asioiden keskellä ei Helmillä ole "haluja" tulla luokse, vaan lähtee ennemmin vastakkaiseen suuntaan kutsuttaessa. Hänhän tietää, että jos "antautuu" tulemaan syliin niin silloin lähdetään sisälle, ja kun ulkonahan oisi toki sata kertaa hauskempaa ;)

Ensimmäiset kerrat taluttimen kanssa olivat melkoista tahtojen taistelua, mutta nopeasti Helmi pääsi perille jutun juonesta ja nyt kulkee pääsääntöisesti taluttimessa toivotulla tavalla :) mitään hienoa hihnakäyttäytymistä ei toki vielä voi odottaa, mutta tarpeet saadaan tehtyä. Aluksi jännäsin nimittäin, että mitenköhän käy pissojen ja kakkojen tekemisen kun kaulassa roikkuu Helmin mielestä ylimääräinen hihnanpätkä, mutta hyvin on saatu tulosta aikaseks ;)

Ruokailu sujuu meillä hyvin, Helmi saa Sam's Fieldin nappulan lisäksi jauhelihaa ja kermaviiliä/piimää/raejuustoa vaihtelevasti edellä mainittuja vuorotellen. Ollaan Paavon kanssa puhuttu, että tuntuu, että pentu kasvaa oikeasti silmissä, ja niinhän se tekee. Esimerkiksi kynsistä huomaa, että ne ovat vahvuneet ja paksuuntuneet todella paljon tämän viikon aikana.

Iskän pikku lellipentu <3

Yöunethan meillä on edelleen melko vähällä, mutta ollaan opeteltu nukkumaan päiväunia Helmin nukkuessa jos sattuu samaan aikaan nukuttamaan :) Toivotaan, että pikkuhiljaa rupeis saamaan nukkua yössä ees pikkusen enemmän kun sen kuus tuntia niin jaksas vähän paremmin :D Päivät pikkusen kanssa menee kuitenkin hirmu nopeasti, vaikka ollaankin monesti hereillä jo ennen aamukuutta ja saatetaan ruveta nukkumaan vasta yhdentoista aikaan.

Elämänrytmin löytämistä helpottamaan perustettiin "pissa,kakka,ruokailu-loki": merkataan ylös ajat, millon Helmi tekee ja mitä tarpeita ja mihin aikaan syö. Näin saadaan helpommin seurattua aineenvaihdunnan rytmiä ja osataan rytmittää ulkona käymiset oikein kun tiedetään suunnilleen, millaisen ajan välein Helmillä on hätä :)

Corgimaiset nukkuma-asennot on jo omaksuttu ;)

Todella vähän meidän hereilläolon aikana sattuu enää vahinkoja sisälle, mutta aamulla on yleensä yhdet pissat siivottavana yön jäliltä. Mielestäni hieno saavutus tuon ikäiseltä ja kokoiselta koiralta, jonka pidättelykyky ei vielä mikään valtaisa ole :) Toki aikaisempaa "pentukokemusta" meillä kummallakaan ei ole, mutta ainakin omasta mielestä ollaan hyvällä mallilla noitten sisäsiisteysjuttujen suhteen :)

Niin ja suuri ulkonäöllinen seikkakin on jo hyvästi aluillaan, nimittäin Helmin korvat on koko ajan kiivenny pystympään ja pystympään asentoon. Aika ajoin korvat on pystyssä, mutta tipahtavat aina ennen kameran esiin kaivamista takaisin alas. Mutta kyllä ne varmaan tässä vähän ajan sisään jo pystyyn nousevat :)

Kyllä ne pikku hiljaa pystyyn nousee :)

Lisäyksenä vielä, että tänään kun oltiin viettämässä mummoni 70-v synttäreitä Helmi pääs ensimmäistä kertaa pesulle. Sai kusisuihkun kun meni turhan lähelle Vallun vehkeitä kun toinen oli pissillä. Valkonen kauluri ei ollutkaan enää niin valkoinen pihalta tullessa, joten pesun paikkahan se oli... Helmi ei ollu pesusta moksiskaan, huuhdeltiin tosin vaan pissit pois lämpimällä veellä, ei sen kummempia peseytymisiä ruvettu suorittamaan. Tulipahan kuitenkin pesullakin käytyä ;)

Helmin ensimmäiset päivät meillä

Hiljasta on pari päivää ollu tämän kirjottelun suhteen ihan sen takia, että oon ollu aivan totaalisen poikki Helmin muutettua meille... Ei sillä, että pennun hoitaminen ois rankkaa, vaan lähinnä se, kun ensimmäiset kaks yötä meni käytännössä nukkumatta.

Helmi heräs kahtena ekana yönä kahen tai kolmen tunnin välein itkemään ja huutamaan. Koti-ikäväähän se varmaan osaltaan oli, mutta myös sitä, että kun akut oli ladattu täyteen niillä Helmin parin tunnin unilla niin mikäpä sen mukavampaa kun alkaa herätellä muitakin... Tämän seurauksena Helmin parit ekat päivät meillä meni jonkinlaisessa "sumussa" eikä oo ollu pahemmin energiaa kirjotella mitään.

Kaks viime yötä ollaan nukuttu ihan rauhassa kun Helmikin on kotiutunu sen verran, että nukkuu yöt ilman, että pahemmin heräilee. Veikkaan, että aletaan molemmat olla Paavon kanssa niin väsyneitä, että vaikka yöllä pientä kitinää kuuluski ei siihen ees herättäs.

Näinä ensimmäisinä päivinä Helmiä on käyny moikkaamassa meijän ystäviä ja sukulaisia, joihin Helmi tulee törmäämään jatkossakin todennäköisesti melko usein. Tyttö on ottanu kaikki ihmiset riemulla vastaan ja menny heti innoissaan ihmettelemään, että kukas sää oot ja mistä sää tuut. Perinteinen rohkea corgi siis :)

Ensimmäisen päivän pikasista pissoilla käynneistä ollaan edistytty hirveesti. Helmi on paljon aktiivisempi ulkona ja kävelee itse paljon pidempiä matkoja kuin ensimmäisenä päivänä. Joka kerta kun ollaan pihalla käyty, on myös tulosta tullu eli hyvää pohjaa sisäsiisteydelle on saatu rakennettua.

Toki vahinkoja sattuu yöllä ja Vallun kanssa kahdestaan ollessa, mutta ne kuuluvat asiaan. Eihän 7,5 viikkoselta pennulta voi vielä kovin pitkiä pidättelyaikoja odottaakaan. Ollaan pidetty kirjaa Helmin pissoista ja kakoista, mihin aikaan tulee ja minkälaista tulosta. Näin saadaan ite helpommin seurattua sitä, että minkälaisia pidättelyaikoja pikkuselta on realistista odottaa. Viime yö oli muuten ensimmäinen yö kun kakkaa ei ollu yöllä sisälle ilmestyny! Vahinko varmaan sinänsä, mutta kuitenkin tulipahan todistettua, että Helmin on mahdollista pidättää kakkaa yön ajan :)

Ulkoiluaikojen pidentymisen ja aktiivisemmaks muuttumisen lisäks Helmi oppii jatkuvasti uusia taitoja. Ensimmäisellä kerralla kun käytiin vanhempieni luona, ei ollut ajatustakaan siitä, että Helmin olisi voinut edes antaa kokeilla kulkea kuistille johtavia rappusia. Toissa päivänä Helmi kuitenkin lähti rappusia kokeilemaan rappusissa kulkemista oma-aloitteisesti Paavon perässä. Hidastahan se oli ja joka rapulle pysähdyttiin ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu mutta kuitenkin noin 5-6 rappusta alkoivat taittua koko ajan nopeammin ja nopeammin. Kun Helmi keksi, että miten rapuissa kuljetaan, oli niissä kiva ravata koko ajan ees taas :) (huom. rappuset ovat erittäin matalat, ei ole kyse täyskorkeista rapuista, karkeesti arvioituna nousu on ehkä sen 10cm per rappu).

Pienen pennun jättiläis räpylä :)

Vallu otti odotetusti pikkusen penskan vastaan hyvin. Alun nuuskuttelujen ja tutuksi tulemisen jälkeen on nähty painia ja rallia Helmin ja Vallun vetämänä. Vallu osaa hyvin katsoa, että miten kovasti voi tyttösen kanssa leikkiä ja Helmikin pitää puolensa jos leikki rupeaa muuttumaan liian rajuksi. Aina välillä Vallun melkoisen pitkä pinna kuitenkin katkeaa kun Helmi roikkuu kiinni korvissa, poskissa, hännässä tai mistä tuosta matomatalasta nyt sattuukaan kiinni sillä hetkellä saamaan. Kuitenkin pikkuinen rähähtäminen riittää ja Helmi uskoo, ettei tämä juttu kannatakkaan. :) Myös Elli otti pikkusen vastaan hyvin, toisin kuin ennakkoajatuksena oli. Odotin, ettei Elli välttämättä tykästy pentuun mitenkään suuresti, mutta samanlaiset painit Ellinkin kanssa on käynnissä aina kun käymme vanhempieni luona.

Niin mikä kokoero?

Aina välillä tuon tytön kanssa saa jo nyt olla sydänsyrjällään kun toinen juoksee pöljänä päin kaikkea. Esimerkiksi tuolin ja pöydän jalkoihin on kiva kipittää pää edellä niin että kops vaan kuuluu. Kuitenkin ollaan järkeilty asiaa vähän silleen, että kaikki minkä Helmi tekee omalla voimallaan ja painollaan on tavallaan turvallista. On eri asia jos tippuu korkealta tai jotakin muuta, kuin se, että pentu pöljyyksissään törmää johonkin huonekaluun. Ja joka kerta matka on jatkunut siinä samassa sekunnissa eli kertaakaan ei ole tarvinnut pysähtyä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Niiden kopsahdusten kauttahan sitä oppii varomaan :)

P.S. Pahoittelut kuvien laadusta, rikastumista ja järkkäriä odotellessa ;)