Äitin ja pojan kasvukäyrät

Äitini oli säilyttänyt minun neuvolakortin ja sainkin sen itseasiassa polttareideni yhteydessä syksyllä 2015. Nyt Mötkiksen syntymän jälkeen on ollut hauska vähän verrata, minkälaista kasvumme on ollut. Olenkin näpytellyt molempien painot ja pituudet Kasvuseula.fi tarjoamalle alustalle, josta käyrät on poimittu.

Nyt kun katsoo noita minun ja Mötkiksen käyriä näin päällekkäin, täytyy todeta, etten enää taida huolestua siinäkään määrin, kuin tähän asti Mötkiksen hetkittäisistä miinuskäyrillä huiteluista. Ensialkuun nuo käyrillä tipahtamiset hieman säikäyttivät, mutta varsinkin nyt kun katsoo tuota omaa kovinkin miinukselle painottuvaa käyrää, en tavallaan ihmettele enää yhtään. Itse olen vasta kaksi vuotiaana "päässyt" nollakäyrille, joten Mötkishän on siellä jo hyvinkin.

Siihen olen kyllä tyytyväinen, ettei neuvolassa ole näistä miinuskäyrällä olemisista vouhotettu mitenkään sen enempää. On lähinnä vain aina tarkistettu, että kasvua on tapahtunut ja kasvaa omalla käyrällään. Se onkin mielestäni tärkeintä, ettei pituuskasvu, painon kehitys tai päänympärys lakkaa kasvamasta. Silloin olisi syytä huolestua, jos ei senttejä tai grammoja olisi kertynyt lainkaan. Tai oikeastaan kaikissa tapauksissa edes painonnousun hidastumisesta tai pysähtymisestäkäänhän ei tarvitse olla huolissaan jos lapsi on esimerkiksi juuri mittausvälien aikana alkanut liikkua aktiivisemmin tai ollut sairaana.

Sinällään ihan hauska havainto minun ja Mötkiksen painonkehitystä verratessa oli se, että minä olen painanut 9kk iässä 8.2kg. Mötkis taas painaa jo nyt puolivuotiaana 8.4kg. Niin sitä jokainen kasvaa sillä omalla käyrällään ja on omanlaisensa. Kuitenkin pääasia, että kasvaa.

Lisäksi olen melko skeptinen sen suhteen, miten tarkkoja neuvolassa tehdyt mittaukset ovat. Paino varmasti saadaan joka kerta kohtuullisella tarkkuudella mitattua, mutta pituuden ja päänympäryksen mittaaminen ovat ainakin meillä aina melkoiset työn ja tuskan takana. Yleensä aina kyseiset mitat joudutaan ottamaan pariinkin kertaan ja varsinkin nyt kun tuolla miinuskäyrillä keikutaan, haluaakin terkkari ne tarkistaa. Meillä kuitenkin mittaaja ja vaaka on pysynyt koko ajan samana, joten siltä osin mittausvirheiden määrä on varmasti jollain asteella vakio.

Sinällään sääli, kun Paavon neuvolakorttia ei ole tallessa. Olisi hauska verrata kaikkien kolmen kasvua. Tulosteet Paavon kasvukäyristä meillä on yläasteikään saakka. Kuitenkaan niistä ei näe tarkasti esimerkiksi minkä pituinen Paavo on jossain iässä ollut tai muuta vastaavaa. Eihän sillä sinällään mitään merkityksellistä väli ole. Kuhan olisi mukava vähän tutkailla kaikkia kolmea rinnakkain.

Äitiys

Äitiys. Olla äiti jollekin. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan.

Äitiyden myötä minusta on tullut uudenlainen vastuunkantaja. Olen vastuussa Mötkiksestä ja hänen teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Toki tällä hetkellä tämä ei vielä ole kovinkaan ajankohtainen asia, mutta kuitenkin tulen olemaan Mötkiksestä esimerkiksi rikosoikeudellisesti vastuussa vielä melko monta vuotta. Olen äitinä myös vastuussa osaltani hänen kasvatuksestaan ja siitä, millainen ihminen hänestä kasvaa. Millaisia arvoja hän omaksuu ja haluaa itse elämässään toteuttaa. Yhdessä iskän kanssa kannamme tätä vastuuta käyden kasvatukseen ja arvoihin liittyviä keskusteluja lähes päivittäin. Etsien sitä parasta, meidän perheellemme ja pojallemme.

Äitiys on muuttanut rooliani perheessämme. En ole enää Paavolle pelkästään vaimo. Olen myös hänen lapsensa äiti. Jos tiemme joskus erkanisivat, ei hän minusta lopullisesti eroon pääsisi halutessaan olla poikansa elämässä läsnä. Tottakai se, että meistä on tullut äiti ja iskä, on myös muovannut parisuhdettamme erilaiseen suuntaan. Enää ei ole kahdenkeskistä aikaa aina sitä halutessamme. Mötkiksen syntymän jälkeen itseasiassa kahden olemme olleet vain yhden Prisman reissun ajan.

Yksi ihanimmista asioista, joita äitiys on poikamme lisäksi elämääni tuonut, on ihanat ja täysin korvaamattomat äitiystävät. Olen äitiyden myötä tutustunut täysin uusiin ihmisiin ja löytänyt ihania ihmisiä elämäämme. Lisäksi olen löytänyt vanhoista tutuista kultaakin kalliimpia ystäviä. On suuri rikkaus olla tällaisten ihmisten ympäröimä näinkin aralla kentällä, kuin äitiys. Tiedän, etten jää yksin jos jokin asia mietityttää, vaan myös arkaluontoisista ja intiimeistäkin asioista voi puhua täydellisen luottamuksen vallitessa.

Tultuani itsekin äidiksi ymmärrän toisia äitejä aivan eri tavalla. Äitiyden myötä on myös näin jälkikäteen ymmärtänyt joidenkin asiakasperheiden valintoja ja ratkaisuja. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, miltä se ulospäin saattaa näyttää. On helppo sanoa ulkopuolelta, että tee niin tai näin, se käytännön toteutus ja oman lapsen tunteminen tuo kuitenkin aivan erilaisen näkökulman siihen, kuinka oikeasti perheessä loppuen lopuksi toimitaan.

Äitiys toi mukanaan myös niitä ei niin ihania puolia. Se toi tullessaan armottoman univelan määrän. Äitiyden myötä asetan Mötkiksen tarpeet hetkittäin jopa liikaakin omieni edelle väsyen itse arjen pyörteissä. Äitiys toi myös mukanaan alati takaraivossa kytevän pelon ja huolen: mitä jos jotain pahaa tapahtuu. Tämä muutti myös suhtautumistani itseeni. Entä jos minulle käy jotain. Mitä Mötkikselle ja Paavolle silloin tapahtuu. Kuinka turvaamme Mötkiksen elämää, jos meille jommalle kummalle käy jotakin. Mitä jos Mötkikselle käy jotain. Mitä meille silloin käy.

Äitiys toi mukanaan myös aivan uudenlaista epävarmuutta, jonka kaltaista en ollut ikinä kokenut. Entä jos toimin lapseni kohdalla jotenkin väärin ja aiheutan hänelle harmia. Entä jos minua ja perhettäni arvostellaan tekemiemme valintojen vuoksi. Entä jos olen jonkun silmissä huono äiti lapsellemme. Äitiys on ainakin omalla kohdallani niin herkkä ja arka aihealue, etten oikein vielä osaa sulattaa saamaani kritiikkiä ja muiden antamia ohjeita, vaan loukkaannun, ajoittain aivan liian herkästikin. Tässä on itselläni siis vielä paljon kasvamisen varaa.

Huomaan oppivani äitiyden myötä viimein hetkessä elämisen hienoutta ja tärkeyttä. Yritän tietoisesti luopua "sit kun"-elämästä. Pyrin löytämään hyvän siinä hetkessä ja ajattelemaan ennemmin "nyt kun". Mötkis niin pieni vain niin lyhyen aikaa, enkä halua tämän ajan menevän ohi odottaessani malttamattomasti, sitä kun hän kasvaa ja kehittyy. Nyt on just hyvä.

Äitiyden myötä opin myös arvostamaan itseäni ja kehoani aivan uudella tavalla. Kehoni jaksoi hienosti sille tarkoitetun tehtävän ja antoi minun kokea alatiesynnytyksen tuoden maailmaan ihanan pienen poikamme. Kehoni, joka oli tähän asti aiheuttanut suurta surua tällä saralla, antoi haaveidemme tulla todeksi jaksaen kantoajan hienosti loppuun saakka. Katson raskauden runtelemaa kehoani peilistä lempein silmin. Se teki arvokkaan työn ja jokainen raskauden aikana ilmestynyt raskausarpi on rakkausarpi.

Äitiys muutti valtavasti myös minua itseäni. Omaksuin aivan uudenlaisen tyylin elää ajatellen yleisesti ottaen aina kaikki asiat meidän perheen kautta. Mikä on parasta meille. Kuinka toimimme, jotta pääsemme haluamiimme päämääriin. En ole enää se huoleton nuori, joka lähtee kotoa tietämättä välttämättä suuntaa tai päämäärää. Tiedostan vastuuni omista teoistani ja sanoistani osana Mötkiksen identiteetin ja persoonan muotoutumista.

Olen pienen pojan äiti.

Haluan vaalia tuota pientä ihmisen alkua.

Olla hänelle paras mahdollinen äiti.

Iltapuurosta apua tiheään yöheräilyyn? Vol 2

Kun puuroja aloitettiin, niin Mötkishän söi tuolloin kaurapuuroa. Jännästi melkein kahden viikon syömisen jälkeen kaura ei enää sopinutkaan Mötkikselle. Tuolloin kuvioon tulivat siis alkuöiset tunnin välein toistuvat huutamiset. Herätessään tai havahtuessaan tuolloin tunnin välein Mötkis siis huusi kurkku suorana, röyhtäili ja piereskeli. Jätettiinkin iltapuuro vähäksi aikaa pois ja vaihdettiin tilalle kasvissose kolmen illan ajaksi. Tuolloin alkuyön huutamiset röyhtäilyineen ja piereskelyineen vähenivät ja tultiin siihen tulokseen, että jotain muuta otetaan kaurapuuron tilalle.

Testiin otettiinkin Muksun riisipuurojauhe. Aika nopsalla tahdilla pikaisesti testattiin kyseistä puuroa aamulla ja jo samana päivänä Mötkis sitä saikin iltapalana. Tuosta puuron vaihdoksesta lähtien nuo röyhtäilyt ja piereskelyt ovat jääneet pois. Myös Mötkiksen mahan toiminta muuttui täysin. Kaurapuuroa saadessaan Mötkis kakkasi edelleen sellaista maitokakkamaista ryynistä, lähestulkoon ripulia. Nyt kakka onkin huomattavasti kiinteämpää eikä vain semmoista liejua.

Kiinteän iltapalan aloittamisesta lähtien ollaan pidetty puolta yötä rajana sille, että sitä ennen Mötkis ei saa tissiä. Joinakin öinä Mötkis herää jo ennen puolta yötä ja yrittää huudon säestämänä vaatia tissiä. Pääsääntöisesti hän herää vasta vähän ennen puolta yötä ja käyn hänet syöttämässä. Alkuun syötin vain yhden tissin, mutta nyt olen siirtynyt siihen, että yritän muistaa syöttää molemmista tisseistä. Ensimmäisenä yönä kun tajusin molemmista tisseistä syöttää, Mötkis nukkui seuraavanakin pätkänä melkein 4 tuntia normaalin kahden tunnin sijaan.

Tältäkin osin omaan huoneeseen siirtäminen oli siis hyvä ratkaisu. Istualtaan syöttäessä on huomattavasti helpompi ja vaivattomampi vaihtaa rintaa, kuin kylkimakuulta. Toki jos molempien rintojen syöttäminen onnistuisi samalta kyljeltä, ongelmaa ei ehken olisi. Itselläni tuo ei kuitenkaan onnistu. Lisäksi minä nukahdin uudestaan aina heti syötön alussa, joten en ollut seuraamassa syökö Mötkis oikeasti vai lupsutteleeko hän vain.

Jonkun verranhan kirjoituksissani on pyörinyt edessä siintävä unikoulu. Unikoulun pitäminen tulee ajankohtaiseksi todennäköisesti tuossa 7-8 kuukauden iässä, ellei Mötkis sitä ennen lopeta itsenäisesti yösyöttöjä. Edellytyksenähän unikoulun pitämiselle on vähintään 6 kuukauden ikä ja että kiinteitä syödään 5 kertaa päivässä.

Meidän kohdalla kriteerit täyttyvät jo iän puolesta, mutta haluan kuitenkin täysin vakiinnuttaa tuon kiinteiden määrän aivan varmuudella viiteen päivittäiseen ateriaan, ennen kuin unikoulua aletaan pitämään. Lähes joka päivähän Mötkis jo sen viisi ateriaa syö, mutta jos olemme liikenteessä, saattaa ruokarytmi olla erilainen kuin kotipäivinä, jolloin joku ateria jää helposti välistä.

Pienimuotoista äidin tahdistamista noihin öihin onkin jo tehty tuolla, ettei Mötkistä syötetä ennen puolta yötä. Joinakin öinä hän syö ahnaammin ja joinakin vähemmän, joten melko karua olisi tässä vaiheessa lopettaa täysin yösyöttöjä. Kuitenkin pikkuhiljaa siihen ajatukseen täytyy alkaa valmistautua. Mikään pakkohan yösyöttöjä ei ole kenenkään lopettaa. Jokainen perhe tekee itse ratkaisun siitä, missä vaiheessa yösyötöt käyvät äidille liian väsyttäviksi. Sitä sanotaankin, että lapsi on todennäköisesti siinä vaiheessa valmis unikouluun kun muukin perhe alkaa olla aivan kypsä.

Nyt kun meillä on melkein kuukauden ajan syöty iltapuuro ja muutenkin kiinteiden määrä vakiintunut tuohon 4-5 ateriaan päivässä, täytyy todeta öiden hellittäneen. Voihan tämäkin olla vain vaihe, tai sattumaa. Kuitenkin ainakin nyt tunnustaa siltä, että ollaan oikealla tiellä kohti kaikille levollisempia öitä. Myös varmasti tällä välillä tapahtuneella omaan huoneeseen siirtymisellä, oli positiivinen vaikutus kaikkien unenlaatuun. Varmasti edessä on vielä hampaita ja muita harmeja, jotka tulevat romahduttamaan tämän hetkisen tilanteen täysin. Täytyy kuitenkin nauttia nyt näistä hyvistä öistä.

Sairastupa

Kuluneen viikon, ja oikeastaan edellisenkin, teema on ollut flunssa. Aivan järkyttä kevätflunssa.

Ensimmäisenä sairastamisen aloitti Paavo, joka sinnitteli viikon töissä ja perjantaina oli minun vuoro liittyä remmiin. Olinkin ollut jo pitkin viikkoa vähän kipeän oloinen, mutta kunnolla tauti ei iskenyt päälle ennen perjantaita. Siitä lähtien olo olikin aika tuskainen ja sunnuntaina saavutettiin lakipiste. Nenä oli niin tukossa, että myös silmät vuotivat jatkuvasti. Poskionteloiden huuhtominen sarvikuonolla ei auttanut sen enempää kun nenäsumutteetkaan. Onneksi kuitenkin tuo pahin sairastaminen ajoittui viikonloppuun ja Paavo oli silloin kaverina auttamassa Mötkiksen ja kodin kanssa.

Nyt alkuviikosta olo on hieman hellittänyt, mutta parantunut en kuitenkaan vielä ole. Täytyy todeta, että on ollut melko raakaa kävelyttää Mötkistä ulkona päiväunien toivossa tässä kunnossa. Huh huh. Tästä viisastuneena täytyykin alkaa harjoitella pitkien päiväunien nukkumista suoraan takaterassilla ja käydä vain hytkyttämässä rattaita, jos Mötkis meinaa herätä liian aikaisin. Tällä viikolla kuitenkaan tuohon ei ollut jaksamista eikä mielenkiintoa. Mielummin kituuttelin pienen, hitaan kävelyn, joka takaisi pidemmät unet, kuin taistelisin raivoavan Mötkiksen kanssa takaterassilla.

Kun äidin ensimmäinen sairastaminen on takana, täytyy todeta, että melko raakaa peliä. Äidille ei paljon sairaslomapäiviä myönnetä. Nyt onneksi tosiaan tuo pahin vaihe omassa sairastamisessa sattui viikonloppuun ja Paavo pystyi olemaan apuna, mutta riittävän voimia vievää tämä arjen pyörittäminen on vielä näissä sairastamisen jälkimainingeissakin.

Tärkeintä on kuitenkin se, että ainakin tähän asti Mötkis on säästynyt sairastamiselta ja toivotaan, että hän säästyy tältä taudilta. Kuitenkin hän onneksi saa tissin kautta vasta-aineita ja voisi luulla, että jos hän sairastuisi, olisi taudinkuva hieman lievempi. Tiedäppä näistä, en ole mitään lääkäri, mutta näin voisi kuvitella.

Sairastamisen myötä tuli taas vastaan se klassinen ongelma, mitä ei juuri normiarjessa enää muista, tai se on niin rutinoitunutta: imettävä äiti ei saa käyttää kaikkia mahdollisia lääkkeitä tai itsehoitovalmisteita. Esimerkiksi tuo Finfexin piti jättää käyttämättä, sen sijaan join teetä. Myös meillä kotona ollut yskänlääke ei ollut yhteensopiva imetyksen kanssa. Kannattaa siis tarkastella nämä asiat melko tarkkaan, jos sairastuu itse imetyksen aikana tai joutuu muista syistä lääkkeitä käyttämään.

ÄIDIN PALAUTUMINEN

Paljon aikaisemmin, jo tammikuussa, kirjoittelin toipumisestani. Itse koen tuon toipumisen huomattavasti merkityksellisempänä, kuin palautumisen. Lisäksi koko aihe on sinällään melko loppuun kulutettu ja turhia paineita luova. Äitien ekanakin oletaan palautuvan synnytyksestä välittömästi ja vähintään ristiäisiin mennessä kaikkien raskauskilojen pitäisi olla pudotettu, mahanahka täysin palautunut ja kesän bikinikunto saavutettu. Niinniin, joojoo. Ei. Kun ajatellaan raskauden keskimääräistä kestoa, yhdeksään kuukautta, koen itse, että vähintään saman verran täytyy antaa keholle aikaa palautua synnytyksestä.

12 päivää synnytyksen jälkeen

2 viikkoa synnytyksen jälkeen

Itse kuulun siltä osin niihin onnekkaisiin, joilla raskauskilot jäi synnärille. Toki itselläni niitä kiloja oli jo ennen raskautta kiitettävästi, mutta oli helpottavaa, ettei raskauskiloja ollut pudotettavana kotiutumisen jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin 11 päivää synnytyksen jälkeen painoa oli yli 10 kiloa vähemmän kuin ennen plussaamista. Sääli sinällään, että yövalvomiset ja suklaan mussutukset ovat tuoneen nuo 10 kiloa takaisin aivan heittämällä.

Kun synnytyksestä oli kulunut 5 kuukautta, osallistuin Äitien huoltamo nimiseen Savonian fysioterapiaopiskelijoiden pitämään ryhmään. Ryhmässä saa ohjausta lantionpohjan aktivointiin ja vahvistamiseen, äidin ergonomiaan sekä tarkasteltiin vatsalihasten erkauman tilanne. Itseäni hivenen jännitti mahdollinen erkauma, sillä maha Mötkistä odottaessa oli melko komean kokoinen. Kuitenkin kun tilannetta arvioitiin 5 kuukautta ja viikko synnytyksen jälkeen, oli vain navan ylä- sekä alapuolella vain pientä viitettä mahdollisesta erkaumasta. Tuollakin alueella rako oli juuri ja juuri normivaihteluvälin ulkopuolella, joten onneksi isosta erkaumasta ei ole kyse.

Näin muhkeassa kunnossa oltiin alle ½ vrk ennen synnytystä

Etenkin tuohon Äitien huoltamoon osallistumisen myötä sekä äitikavereiden kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana olenkin yrittänyt muistaa juuri tuon lantionpohjan aktivoinnin esimerkiksi lenkillä. Tärkeintä ei ole vauhti ja se, kuinka sporttiselta näytän rattaiden kanssa viipottaessani, vaan se, että haen keskivartaloon tuen ja pyrin säilyttämään hyvän ryhdin ja sitä kautta puhtaan liikeradan.

Mitään hölkkähommia en ole vielä edes uskaltanut haaveilla. Kuitenkin, että kevään koittaessa ja katujen sulaessa alkaa myös vähän nopeampi vauhti houkutella pikkuhiljaa. Tuota ennen kuitenkin lantionpohjan vahvistaminen on tärkeää, ettei tule aiheutettua itselle mitään hallaa. Muutaman minuutin hölkkäpätkät testasin ja todellakin tuntemukset ovat vielä sen kaltaisia, ettei hölkkäys ole vielä ajankohtaista.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut reilu kuusi kuukautta, täytyy todeta, että tuo vähintään 9 kuukauden palautuminen on aivan täysin vähimmäismäärä. Minun kohdallani. Osahan palautuu todella nopeasti ja muutamia viikkoja synnytyksestä maha on kadonnut täysin ja vatsa on litteä. No sitä nyt ei voinut omalla kohdallani odottaakaan vatsan ollessa mallia pömppö jo ennen raskautta. Kuitenkin vaunulenkit ja pienet lihaskuntoharjoitteet edistävät palautumista. Jokaisen palautuminenhan on yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat monet asiat. Kuitenkaan se, miten nopeasti äiti on palannut raskautta edeltäviin mittoihin, ei ole minkäänlainen indikaattori sille, onko hän hyvä äiti tai nainen.

Haaveena on viimeistään imetyksen päätyttyä alkaa pudottamaan painoa ihan tosissaan. Tällä hetkellä tuntuu, että etenkin nuo yöheräilyt pitävät ruokahalun melko korkealle, eikä ihan hirveän suurta motivaatiota muutenkaan ole. Koen kuitenkin hyvänä alkuna jo sen, että käymme päivittäin Mötkiksen kanssa muutaman kilometrin vaunulenkillä, jonka jälkeen pyrin tilaisuuden mukaan venyttelemään ja rentouttamaan kehoa. Myös tuo rentous ja ergonomia on tärkeä osa äitiyttä, jotta lapsen kanssa jaksaa touhuta hänen kasvaessaan kaiken aikaa.

Tässäkin projektissa päällimmäinen ajatus on, että hiljaa hyvä tulee. Nyt kun Mötkis alkaa pikkuhiljaa syödä kanssamme samoja ruokia, tulee ruuan laatuun kiinnitettyä paljon enemmän huomiota ja jospa sitä kautta, oma ruokavalio muotoutuisi painonpudotusta ja -hallintaa tukevaksi. En halua alkaa etsiä mitään oikotietä onneen, nopeasti pudotetut kilot tuppaavat monesti tulemaan myös nopeasti takaisin kohdallani. Hakusessa onkin siis enemmän elämäntapamuutokseen tähtäävä projekti.

Reilu viisi kuukautta synnytyksestä

Mahaa siis edelleen on ja varmasti tulee olemaan. Jotta masusta pääsisi eroon, tulisi rasvaprosenttia pudottaa reilulla kädellä. Sellaiseen projektiin ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa resurssit riitä. Tärkeämpänä koenkin juuri sellaisen kevyen, omaa kehoa kunnioittavan liikunnan. Käydään vaunulenkeillä ja venyttelen aina mahdollisuuksien mukaan. Pyrin rutinoittamaan lantionpohjanlihasten harjoitukset arkeen ja sitä kautta myös kuntouttamaan jäljellä olevaa erkaumaa.

 Kuten sanoinkin, hiljaa hyvä tulee.

Täytyy vain muistaa olla

armollinen itselle.

Kuten monen muunkin asian suhteen.

Mötkiksen rytmi puolivuotiaana

Heti alkuun mainittakoon,

että en minä nyt mitenkään pilkun tarkkaan kelloa tuijota.

En suinkaan.

Lapsentahtisesti edetään, mutta myös huomioiden se,

että rytmit ja rutiinit luovat turvaa lapselle.

Kiinteiden aloituksen myötä rytmi löytäminen

tuli mielestäni myös ajankohtaisemmaksi, 

jotta ateriarytminkin voi luoda.

Yleensä meidän aamut alkavat klo 6-7. Tavallaan rajana onkin pyritty pitämään tuota kuutta. Mikäli Mötkis herää kovastikin ennen sitä ja yrittää ruveta seurustelemaan, ei hänen jutusteluihinsa vastata vaan hänet pyritään vielä nukuttamaan uudelleen. Heräämisen jälkeen seurustellaan monesti hetki sängyssä, varsinkin jos iskäkin on kotona ja vielä sängyssä. Sen jälkeen lähdetään tekemään aamupesut, pestään hampaat ja otetaan D-vitamiinit. Tuo vitamiinien ottamista oon vähän miettinyt, että pitäskö se siirtää vaikka aamupalan yhteyteen. Toisaalta nykyinen systeemi toimii hyvin, ja ehkä sen vuoksi sitä ei ole tullut muutettua.

Kun aamupesut on tehty pääsee Mötkis lattialle leikkimään ja touhuamaan, sillä aikaa kun valmistan meille molemmille aamupalat. Monesti syön oman aamupalani ennen kuin alan Mötkistä syöttää, sillä jos hän on syönyt tissiä heräämisen yhteydessä, ei hänelle heti aamupala maistu. Aamupalalla meillä on vähän vaihtelevasti ollut joko ihan vaan hedelmäsoseita tai sitten puuroa hedelmäsoseella. Pikkuhiljaa otetaan aamuihin uusien viljojen testailua ja jatketaan kaura-altistusta.

Aamupalan Mötkis siis yleensä syö klo 7-7.30 aikoihin. Tämän jälkeen Mötkis yleensä touhuaa sitterissä, sillä lattialla mahalleen kääntymiset aiheuttaisivat aamupalan ylösnousemisen. Mötkiksen touhutessa sitterissä, minä raivaan aamupalan pois, otan lounasta sulamaan ja muutenkin valmistelen tulevaa päivää. Katson valmiiksi Mötkiksen vaatteet ulos lähtemistä varten, täyttelen oman juomapullon ja järjestelen paikkoja.

Mötkiksen vireystilasta riippuen hän saattaa vielä touhuta vähän aikaa lattialla tai istuskella ja seurustella sylissä ennen aamu-unille menemistä. Todella monena päivänä aamu-unet ovat alkaneet klo 8 ja mielellään kovin paljon sitä ennen en Mötkistä unille viekkään. Jos mennään hirmu aikaisin aamu-unille, niin lounas ja samalla koko päivän rytmi aikaistuu. Aamu-unet kestävät päivästä riippuen 20-45 minuuttia.

Aamu-unien jälkeen on luvassa jälleen leikkiä ja touhua. Touhutaan lattialla leluja ihmetellen, kuunnellaan musiikkia ja muuten vaan tohotetaan menemään. Jossain vaiheessa, kun Mötkis alkaa vaikuttaa nälkäiseltä, saa hän tissiä ja siitä noin puolen tunnin kuluttua lounasta. Lounas ajoittuu tällä hetkellä melko aikaiseen vaiheeseen ja monesti syödäänkin jo klo 9.30-10. Kuten aamupalankin jälkeen, myös lounaan jälkeen Mötkis touhuilee sitterissä ja minä laittelen lounaan pois.

Ennen kuin lähdetään ulos päiväunille noin klo 10.30-11.30 leikkii Mötkis vielä lattialla ja vaihdetaan vaippaa ja touhutaan lähtövalmisteluja. Pyrin siihen, ettei päikkärit alkaisi hyvin paljon ennen tuota puolta yhtätoista, mutta joinakin päivinä Mötkis on jo todella väsynyt ennen sitä. Hänen rytmiään kunnioittaen siis mennään.

Samalla kun Mötkis nukkuu päiväuniaan käyn minä lenkillä joko yksin tai jonkun äitikaverin kanssa. Päiväunien kesto vaihtelee 1½ tunnista kolmeen tuntiin. Toki koko tuota aikaa en kävele ympäriinsä, vaan käydään suunnilleen tunnin käpöttelyllä, jonka jälkeen Mötkis jatkaa uniaan pihalla. Jos hän herää jo kovinkin aikaisin, yritän nukuttaa hänet uudestaan. Selkeästi Mötkis on paremman tuulinen loppupäivän, jos hän nukkuu vähintään 2 tuntia.

Päiväunilta heräillään siis klo 13-14. Heräämisen jälkeen Mötkis saa tissiä. Vähän ajan päästä Mötkis syö välipalaa. Yleensä tuolloin tarjolla on hedelmäsosetta ja mahdollisesti jotain sormiruokailtavaa hedelmää tai kasvista. Ruokailun jälkeen leikitään ja touhutaan lattialla tai sitterissä. Mötkiksen vireystilasta riippuen seuraavaksi hän joko syö päivällisen tai ottaa pienet iltaunet. Päivällinen on pyritty syömään noin klo 16-17 ja iltaunien ei ole annettu kestää paljon klo 18 myöhempään.

Tässä vaiheessa iskä on monesti tullut kotiin ja touhuillaan yhdessä. Käydään mahdollisesti kaupoilla jos on tarve tai kyläillään sukulaisten tai kavereiden luona. Kuitenkin yleensä arki-illat on rauhoitettu hyvin pitkälti vain kotona olemiselle ja yhteiselle ajalle.

Klo 19 viimeistään aloitetaan iltapala. Iltapalana Mötkis syö tällä hetkellä riisipuuroa sitterissä. Yleensä illalla Mötkis on jo niin väsy, ettei jaksa syöttötuolissa istua, joten tuo sitteriin syöttäminen on koettu hyväksi vaihtoehdoksi. Iltapalan jälkeen Mötkis touhuaa vielä vähän aikaa sitterissä kun annetaan iltapalan laskeutua. Tuon jälkeen tehdään iltapesut ja vaihdetaan yökkäri. Pesujen jälkeen tarjoan Mötkikselle vielä rintaa, mutta harvoin hän sitä enää jaksaa syödä puuron päälle. Vaille kahdeksan viemme Mötkiksen omaan sänkyynsä etsiskelemään unta ja yleensä klo 20 mennessä hän on nukahtanut.

Myös Mötkiksen mielestä tämä nykyinen rytmi tuntuu olevan aikas jees. Tähän on aikalailla luontaisesti päästy. Toki pitkät päikkärit jouduttiin ns. rakentamaan vaunulenkkien avulla ja siihen olen erittäin tyytyväinen.

Ainoat tavallaan reunaehdot, mistä pyritään päivisin pitämään kiinni unien rytmityksen suhteen ovat seuraavat

• aamulla ei aleta seurustella hyvin paljon ennen klo 6, siihen asti on yö
• aamu-unille ei ruveta ennen klo 8 (tottakai on poikkeuksia, mutta tähän pyritään)
• pitkät päikkärit otetaan vaunuissa
• iltapäikkärit ei kestä yli klo 18 (ei ole minuutilleen, mutta sanotaan, että klo 17.30 jälkeen ei enää iltapäikkäreille ruveta, vaan kituutellaan yöunille saakka)
• omaan sänkyyn mennään rauhoittumaan viimeistään klo 20.30
• ensimmäisen kerran tissiä saa vasta puolen yön jälkeen

Tällä hetkellä Mötkiksen kanssa mennään melko vakiintuneella rytmillä. Tottakai aina välillä on päiviä, kun ihan tällainen rytmi ei pädekään ja esimerkiksi päivinä, jolloin meillä on jotain aikataulutettua menoa, voi rytmi olla hieman erilainen. Kuitenkin pyrin esimerkiksi neuvola-ajat ja muut vastaavat varaamaan sellaisiin aikoihin, että ne tukevat rytmin säilymistä. Varmaan heti, kun saan tämän postauksen ulos, Mötkis kääntää rytminsä aivan päälaelleen, tai kahdottaa koko rytmin, mutta tällainen rytmi hänellä oli puolivuotiaana.

Mötkis 6kk

Uskomatonta. Yksi iso virstapylväs saavutettu.

Mötkis on jo puolivuotias.

Vauvavuosi vaiheineen on puolivälissä 

ja olemme puolen vuoden päässä ensimmäisestä syntymäpäivästä.

Aika juoksee kamalan nopeasti eikä äitin pää meinaa pysyä kaikessa mukana.

Alle 12h vanha pieni

Kuluneen kuukauden aikana Mötkis on jatkanut innokkaasti kiinteisiin ruokiin tutustumista. Tällä hetkellä hän syö 4-5 kertaa päivässä kiinteitä. Lisäksi tissiä hän syö vielä useita kertoja päivässä sekä muutaman kerran yössä. Mötkiksen makupaletissa on jo melkein 20 makua ja uusia otetaan mukaan muutaman päivän välein. Mötkis on oppinut käsittelemään maissinaksuja jo melko näppärästikin saaden koko naksun syötyä ilman, että naksun perä häviää nyrkkiin.

Motoriikka harjaantuu siis hienosti kaiken aikaa. Lisäksi istuminen syöttötuolissa alkaa sujua jo melko hyvin tuettuna. Pikkuhiljaa siis päästään tosissaan tutustumaan sormiruokailun maailmaan kunhan kaikki valmiudet saadaan kohdilleen. Kuitenkin varmasti soseitakin jatketaan sormiruokailun rinnalla ja alkuun todennäköisesti sormiruokaillaan kerran päivässä. Kunhan Mötkis harjaantuu sormiruokailussa, siirrytään painottamaan sitä enemmän.

Kun Mötkis oppi vähän reilun neljän kuukauden iässä kääntymään selältä mahalleen, on kääntymistä noin päin harrastettu jatkuvasti. Nykyään kääntymistä täytyykin saada toteuttaa myös vaippaa vaihtaessa, puettaessa, nukkumaan mennessä jajajaja. Lista on loputon. Kaiken aikaa käännytään selältä mahalleen. Mötkis on alkanut kääntyä myös takaisin mahalta selälleen, muttei kuitenkaan tee sitä läheskään joka kerta mahalta selälleen halutessaan. Melko usein hän siis komentaa huutaen äitin tai iskän itseään kääntämään. En ole ihan varma osaako Mötkis siis kääntyä mahalta selälleen, vai onko taito vielä hivenen vahingon asteella.

Tällä hetkellä Mötkis harjoittelee ahkerasti ryömimistä ja pieniä matkoja hän eteneekin jo. Myös viisarina napansa ympäri pyöriminen on tällä hetkellä kovaa huutoa ja leluja pääseekin näin tavoittelemaan paljon helpommin itse. Mötkis nostaa peppuaan, muttei onneksi vielä ihan hirveällä vauhdilla etene paikasta toiseen. Siltä osin hänet voi vielä huoletta jättää lattialle touhuilemaan sillä aikaa kun itse tekee kotitöitä. Pian kuitenkin koittaa se aika, kun häntä ei voi enää jättää valvomatta ilman pelkoa esimerkiksi portaisiin hakeutumisesta.

Jos välillä mahallaan makailu meinaakin hermottaa, niin uutena taitona Mötkis on nyt oppinut sen, että hän voi laskea päänsä alas tarvitessaan pienen lepohetken. Jos olen itsekin Mötkiksen kanssa lattialla touhuamassa, monesti silittelen häntä tuolloin ja höpisen jotain rauhallista. Aivan ihana kun hän osaa köllähtää hetkeksi katselemaan maailman touhuja. Ei kokoajan tarvitsekaan tohottaa jotakin.

Voisin kirjoitella Mötkiksen päivärytmistä ihan oman postauksensa: millainen on puolivuotiaan tohottajan päivä. Meillä on tällä hetkellä meneillään jonkun asteinen rytmien murrosvaihe ja päiväunien määrä on vakiintumassa kolmiin uniin. Kuitenkin päivärytmit vielä hivenen vaihtelevat sen mukaan, miten aikaisin on herätty. Vakiona on kuitenkin pysynyt jo melko pitkään se, että Mötkis herää klo 6-7 ja nukkumaan mennään aika tasan kahdeksalta.

Neuvolakuulumiset saatiin tällä kertaa ryhmäneuvolan muodossa 11.4. Itse hieman arvoin ensin tuota ryhmäneuvolaa. Mietin, että haluaisinko kuitenkin käydä ihan vaan kahdestaan Mötkiksen kanssa terkkarin luona, mutta tulipahan tuokin nyt koettua. Täytyy kuitenkin todeta, että niin sanottu ryhmäneuvolan anti jäi vähän köykäiseksi. Toisten äitien kanssa syntyi onneksi mukavasti keskustelua.

Kuitenkaan päiväkotimaailmaa edustanut päiväkodinjohtaja ei vastannut odotuksia päivähoidon aloittamiseen liittyvässä alustuksessaan ja suunterveydenhuollon edustaja oli joutunut perumaan sairastapauksen vuoksi. Mielestäni päiväkodinjohtajan kommentit esimerkiksi liikuntakeskusten lapsiparkkien laadullisesti huonoudesta olivat täysin aiheettomia. Eihän minkään Fressin lapsiparkin olekaan tarkoitus olla varhaiskasvatukseen verrannollista tavoitteellista toimintaa. Myös huokailut nykyäitien oman ajan ottamisesta salilla käyden olisi voinut jättää omaksi tiedokseen. Täytyy todeta, että jos pelkästään hänen kauttaan saadun infon perusteella joutuisin alkamaan miettiä päivähoitokuvioita, menisi sormi suuhun.

Käynnistä terkkari kirjasi vain "Osallistunut 6kk ryhmäneuvolaan. Makumaailma mukavasti laajentunut. Kehitys ikätasoista." Tuoreet mitat olivat 8385g, 68,7cm ja 45.8cm. Painoa oli siis kertynyt 365g, pituutta vajaa sentti ja päänympärys kasvanut puolisen senttiä. Pituus käyrillä tarkasteltuna hieman aaltoilee painon noustessa tasaisesti keskikäyrän tuntumassa. Ei kuitenkaan taaskaan mitään, mistä tarvitsisi olla huolissaan. Mötkis kuitenkin kasvaa koko ajan, eikä minkään kasvu ole pysähtynyt, joten normi neuvolaseurannoilla jatketaan. Seuraavan kerranhan neuvola olisi vasta kahdeksan kuukauden iässä, mutta me varattiin 7 kuukauden tienoille neuvolakäynti. Katotaan tuolloin kasvuasiat ja puhutaan unikoulun pitämisestä.

Vaatteissa käytetään edelleen seka 68 että 74. Melko iso osa 68 bodeista on jo laitettu pois käytöstä, muutamia kuitenkin vielä käytellään. Housuista kuitenkin 68 ovat vielä passeleita ja 74 roikkuvat Mötkiksen päällä ja vähintäänkin lahkeet ovat aivan liian pitkät. Vaipoissa käytössä edelleen Libero Comfort 4.

Juuri niin itsensä näköinen <3

Hauska sattuma sinällään oli tämä,

että kuten Mötkiksen syntyessä,

myös tänään on perjantai 13. päivä.

Ei suinkaan mikään epäonnen päivä.

Meidän perheen onnenpäivä.

Hulinointia Helmin kanssa

Helmikuun loppupuolella kirjoittelin koirien suhtautumisesta Mötkikseen. Tuolloin kerroin Helmin volisevan ja ulisevan, kun Mötkis itkee. En edes muista milloin tuo ulina alkoi. Muistan vain yhden kerran kun Mötkis itki, Helmi ulisi ja volisi ja itsekin purskahdin lohduttomaan itkuu. Se oli varmaan joskus joulukuun tienoilla. Samaisen postauksen lopussa huokaisin helpotuksesta, ettei koirista luopumista ole tarvinnut miettiä. Nyt reilu kuukausi myöhemmin, tilanne on toinen.

Tuo Helmin ulina ja vinkuminen on mennyt niin pahaksi, ettei hänen kanssaan ole enää pärjätty. Riippumatta siitä käskeekö koiraa olla hiljaa, kutsuuko hänet luokse ja rauhoittelee vai jättääkö hänet täysin huomiotta, Helmin käytös on saanut valtavat mittasuhteet. Esimerkiksi öisin Mötkiksen itkiessä jos hän ei saa tissiä heti sitä halutessaan, Helmi alkaa tuon ulinan, joka taas saa Mötkiksen huutamaan entistä kovempaa kun hän havahtuu unesta täysin hereille. Melkoinen lumipalloefekti siis.

Öisin onkin tarvittu sekä minut, että Paavo nousemaan siinä vaiheessa, kun Mötkis itkee: toinen rauhoittaa lapsen ja toinen koiran. Tilanne on käynyt erittäin uuvuttavaksi ja kokeilimmekin esimerkiksi juuri öisin laittaa Helmin ja Vallun kodariin, jotta ulina ei kuuluisi sieltä. Noh, jompi kumpi koirista hyppii ovea vasten herättäen meidät sellaisiin aikoihin, kun Mötkis ei meitä tarvitse.

Tästä syystä Helmi on nyt pääsiäisen pyhistä lähtien ollut minun vanhempieni luona. Olin maaliskuun puolivälin tietämillä yhteydessä koirien kasvattajaan ja saatiin häneltä ohjeita, kuinka toimia. Lisäksi kyselin myös Facebookin corgi ryhmästä vinkkejä ja apua tilanteeseen. Noita ohjeita kokeiltiin, tuloksetta.

Toistaiseksi Helmi siis on vanhempieni luona ja nyt on tuntunut kuin lomalla olisi Helmin ollessa pois kotoa. Toivotaan, että jossain vaiheessa kun Mötkis hieman kasvaa ja etenkin nuo yöt rauhoittuvat voisi Helmikin palata takaisin kotiin. Onneksi minun vanhemmat ottivat Helmi luokseen. Kerettiin jo olla kasvattajaan yhteydessä myös Helmistä luopumisen tiimoilta ja Helmin pois muuttaminen oli aikalailla kauppakirjojen allekirjoittamista vaille loppuun käsitelty, kunnes minun äiti ilmoitti, että Helmi voi olla heidän luonaan siihen saakka, että meillä tilanne helpottaa.

Nyt siis elellään arkea yhden koiran kanssa. Sinälläänkin tuo Helmin poissaolo on helpottanut arkea, että Vallun voi ottaa mukaan vaunulenkeille, mutta kahden koiran kanssa vaunulenkillä ei yksin pärjää. Kunhan aikaa kuluu, täytyy testata Helmin palaamista kotiin. Lisäksi minun vanhempien luona käydessä näkee melko hyvin, miten Helmi suhtautuu.

Myös se täytyy todeta, että vaikka Vallu mitä ilmeisemminkin kuvastakin päätellen Helmistä tykkää, niin on myös Vallun käytös muuttunut rauhallisemmaksi Helmin ollessa poissa. Varmasti Helmin stressi heijastui myös Valluun. Lisäksi Helmi on luonteeltaan dominoiva ja Vallu taas alistuva, joten Helmi on varmasti tossuttanut Vallun aivan maan rakoon.

Toivotaan, että myös koirien välinen dynamiikka siis toimii sitten joskus, kun Helmin kotiuttamista aletaan testailla. Nyt tuon pääsiäisen jälkeenhän koiratkaan eivät ole toisiaan nähneet. Olisikin sinällään mielenkiintoista testata, kuinka koirat toisiinsa suhtautuvat näin reilun viikon tauon jälkeen. Se saa kuitenkin vielä odottaa.

Blogi on taas vietellyt hiljaiseloa.

Useampi postaus on odottanut luonnoksissa viimeistelyä tai kuvia tai jotain pientä viilausta. Yritänkin niitä saada ilmoille viimeistään ensi viikon aikana.

Perjantainahan Mötkis täyttää jo 6 kuukautta, joten silloin ainakin on hänen kuulumisiaan tiedossa.

Mötkis muutti omaan huoneeseensa

Kiirastorstaina oltiin kaksi edeltävää yötä nukuttu äärettömän huonosti. Mötkis heräili tunnin välein ihmettelemään varpaitaan, harjoittelemaan kääntymistä tai muuten vaan härväämään jotakin. Hän söi molempina öinä vain neljän tunnin välein, mutta muuta aktiviteettia oli senkin edestä. Oltiin jo pidemmän aikaa puhuttu Paavon kanssa, että pääsiäisen aikaan olisi pitkät vapaat, jolloin voisi kokeilla tuota omaan huoneeseen siirtämistä.

Nuo kaksi äärettömän huonoa yötä vahvistivat entisestään päätöstä ja Mötkiksen herättyä päiväunilta nappasin sänkyjämme yhdessä pitäneen nippusiteen irti, taistelin laskettavan laidan paikoilleen ja roijasin pinnasängyn Mötkiksen huoneeseen. Hivenen ehkä kypsytti nuo huonot yöt, kun rupesin tuohon revohkaan yksinäni. Ei muuten mitään, mutta ihan ei meinannut heti taidot riittää tuon laidan paikalleen laittamiseen.

Mötkishän ei kerennyt nukkua yksiäkään päiväunia omassa huoneessaan ennen yötä, joten hieman jännityksellä suhtauduin ensimmäiseen omassa huoneessa vietettävään yöhön. Jos yö olisikin aivan katastrofaalinen, olisi Mötkiksen viereen ottaminen hieman haastavaa, sillä sivuvaunu ei enää olisi, vaan hänen olisi pakko nukkua välissämme koko yö.

Pinnasänky näytti jotenkin kamalan pieneltä, kolkolta ja yksinäiseltä 

Mötkiksen huoneeseen siirtämisen jälkeen.

Tässä kohtaa alkoi äitiä tosissaan mietityttää,

että mitä on tapahtumassa ja vähän puntit tutista.

Kuitenkin tavoitteena olevat

kaikkien paremmat yöunet

menivät noiden tutinoiden ohi.

Ensimmäinen yö omassa huoneessa

Illalla tehtiin kaikki iltarutiinit ihan normaalisti. Mötkis söi iltapuuroa hieman huononlaisesti, joten pelkäsin hivenen, että miten tiheästi häntä saa olla yöllä syöttämässä. Imetin Mötkiksen vielä olohuoneessa, jonka jälkeen kannoin hänet omaan sänkyynsä, toivotin hyvät yöt ja peittelin, kuten joka ilta tähänkin asti. Mötkis haki hyvän asennon ja heitti kädet päänsä yläpuolella alkaen hakea unta samantien. Hän nukahti vähän ennen klo 20.

Äidillä oli kieltämättä tuossa kohtaa hieman tippa linssissä.

Teinkö oikein ratkaisun siirtäessäni alle puoli vuotiaan vauvani pois vierestäni nukkumasta.

Entä jos hän tarvitseekin läheisyyttä ja läsnäoloani öisin.

Entä jos saan ravata koko tulevan yön häntä rauhoittelemassa.

Jaksanko itse sitä.

Miltä lapsestani tuntuu nukkua toisessa huoneessa,

kuin äiti ja iskä.

Sovittiin Paavon kanssa, että hän hoitaa yön rauhoittelut ja minä vain syötän tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran Mötkis heräsikin parkumaan jo ennen klo 22. Siinä vaiheessa mietin, että ei helvetti, mihin ollaan ruvettu, tällaistako tämä on koko yön. Helmi alkoi ulista ja vinkua Mötkiksen itkiessä ja oli itselläkin itku herkässä. Jonkun ajan kuluttua Mötkis kuitenkin rauhoittui Paavon syliin ja hän laski pojan sänkyynsä takaisin jatkamaan unia.

Klo 23 Mötkiksen huoneesta kuului narinaa ja ajattelin, että nyt voi jo oikeasti olla nälkä. Hipsin huoneeseen ja siellähän Mötkis täysin hereillä pollotteli sängyssään ja alkoi hihkua minut nähdessään. Taas mietin, että mitähän tästä tulee, nukahtaakohan poika uudestaan enää syötön jälkeen, kun on nyt noin innoissaan. Mötkis söi ahnaasti, röyhtäytin hänet, ja laskin takaisin nukkumaan. Painuin itsekin takaisin sänkyyn, mutta pian sänkyyn päästyäni Mötkis kitisi jotain. Tässä vaiheessa Paavo otti vetovastuun ja kävi rauhoittelemassa Mötkiksen unille. Itselläni kesti vähän aikaa saada unen päästä kiinni, mutta nukahdettuani, nukuin todella sikeästi.

Klo 02 Kuului taas unista nälkä narinaa ja kävin syöttämässä Mötkiksen. Tällä kertaa hän ei intoillut sen enempiä. Hän asettui heti syliin syömään, syötyään röyhtäisi ja peittelin hänet takaisin unille. Minäkin siirryin sänkyyn, vedin peiton korville ja jäin odottamaan unta.

Klo 04 Itkeskelyä kuuluu taas. Mötkis on tutkimassa varpaitaan ja otan hänet syömään. Hän alkaa syödä ahnaasti ja pian piereskelyn saattamana tekee kakat. Harkitsen hetken, että vaihdanko vaipan pinnasängyssä, meidän sängyllä vai kodarissa hoitotasolla. Onneksi päädyn kodariin menemiseen. Kun saan Mötkikseltä vaipan pois, hän kakkaa lisää. Kohta tulee myös pissi, joka kastelee yökkärin. Mietin, että jaahas, mitäs nyt tehdään.

Tulen siihen lopputulokseen, että Mötkis saattaa olla liian virkeä tyytyäkseen jatkamaan unia vaipan vaihdon ja pyllyn putsailujen jälkeen omassa sängyssään, joten otan hänet loppu yöksi kainaloon, Sinällään huono ratkaisu, sillä Mötkis nukahti nopeasti kuitenkin viuhtoen käsillään ja änisten äidin vähän väliä hereille. Ilman sivuvaunua 160cm leveä jenkkisänky tuntui myös kovin kapealta kolmestaan nukkuessa ja toinen käteni roikkui sängyn ulkopuolella yrittäessäni nukkua selällään.

Klo 06.45 Mötkis hamuaa tissiä ja sitä hänelle tarjoan. Hän kuitenkin virkoaa ja tulee siihen tulokseen, että eiköhän ole uusi päivä ja aika nousta ylös. Tuossa vaiheessa kohtuudella nukutun yön jälkeen myös äiti ja iskä ovat samaa mieltä.

Ensimmäinen yö oli menestys. Se sujui paljon omia odotuksia paremmin. Jos tuota kakka ja pissa episodia ei olisi ollut, niin yö olisi ollut varsin hyvä. Aamupalapöydässä puhuttiin Paavon kanssa yöstä ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että ollaan nukuttu niin paljon sikeämmin, kuin aikaisemmin Mötkiksen nukkuessa samassa huoneessa. Toivotaan, ettei seuraavana yönä ole eritesirkusta tiedossa, vaan yö hoituun normaaleilla syötöillä.

Toinen yö omassa huoneessa

Oltiin illasta minun enon luona ja kotiinpaluu venähti vähän odotettua myöhäisemmäksi, joten Mötkis nukkui iltaunet turhan myöhään. Kuitenkaan jos hän ei olisi noita iltaunia nukkunut, ei hän olisi jaksanut syödä puuroa. Tultiin siis kotiin vasta vähän yli seitsemän ja tuolloin Mötkis heräsi ja aloin samantien tekemään hänelle iltapuuron valmiiksi. Mötkis aloittikin innokkaasti puuron syönnin, jaksamatta kuitenkaan syödä ½ desin annosta kokonaan. Iltapalan jälkeen tehtiin normaalisti iltapesut ja syötin Mötkiksen olkkarissa.

Tällä kertaa nukahtaminen ei kuitenkaan ollut läheskään niin helppoa ja nopeaa, kuin edellisenä iltana. Mötkis kitisi ja vänisi eikä olisi halunnut ruveta nukkumaan, ainakaan yksin. Hän olisi ehkä kaivannuta aikuista rauhoittelemaan ja kävinkin pariin kertaan peittelemässä hänet uudestaan ja silittelemässä hetken aikaa. Vasta joskus puolen yhdeksän jälkeen Mötkis viimein rauhoittui nukkumaan.

Klo 22.30 Kuului ensimmäisen kerran itkeskelyä Mötkiksen huoneesta. Mietin hetken, että syötänkö hänet suoriltaan, vai yritänkö rauhoitella vielä jatkamaan unia ilman syöttöä. Väsyneenä päädyin kuitenkin syöttämään ja sen jälkeen Mötkis jatkoikin tyytyväisenä uniaan. Itsekin painuin sänkyyn haeskelemaan unta uudestaan.

Klo 23.40 Kuuluu itkeskelyä. Ei ole kun tunti edellisestä syötöstä, joten silittelen, sylittelen ja rauhoittelen Mötkiksen takaisin unille. Kauhulla mietin, että jaahas, tällainen yö, saa tunnin välein pompata.

Klo 00.40 Kuuluu taas itkua. Edellisestä syötöstä on vasta kaksi tuntia, mutta ajattelen syöttämisen olevan kuitenkin parempi ratkaisu, kuin nau'uttaminen tähän aikaan yöstä. Mötkis syö ahnaasti taas ja kun lasken hänet sänkyynsä jää hän hakemaan hyvää asentoa. Käyn välissä vessassa ja siellä ollessani alkaa väninä. Käyn rauhoittelemassa Mötkistä ja kerkeän juuri ja juuri omaan sänkyyn, kun itkeskely alkaa taas. Paavokin herää tässä vaiheessa ja kysyy, jaksanko vielä ravata. Tiuskaisen vain takaisin, että miten niin jaksanko, painu sinä unille, että jaksat valvoa seuraavat yöt. Rakentavaa, hyvä äiti. Nappaan peiton mukaan ja rauhoittelen Mötkistä uudestaan. Kun hän asettuu, palaan sänkyyn ja kitinä alkaa taas. Tässä vaiheessa Paavo pomppaa ylös, käy pojan huoneessa ja Mötkis asettuu samantien. Jes, päästään kaikki jatkamaan unia.

Klo 05 Mötkis itkeskelee. Vilkaisen kelloa ja ajattelen, että olipa hyvä pätkä [vielä kun olisi saanut heti edellisen rauhoittelusession jälkeen itse unta]. Paavokin käy hereillä ja sanon hänelle, että otan Mötkiksen meidän väliin loppuyöksi. Käyn siis hakemassa pojan, asettaudutaan tutusti ja turvallisesti meidän sänkyyn kaikki kolme, Mötkis meidän välissä. Syötän pojan, haetaan molemmat hyvät asennot ja ruvetaan jatkamaan vielä unia.

Klo 06.30 Mötkis alkaa hamustella ja herää kuten edeltävänäkin aamuna kuitenkaan syömättä. Paavo kuorsaa vielä tyytyväisenä, joten nappaan pojan matkaan ja lähdetään aamupalan laittoon ja käynnistelemään uutta, aurinkoista päivää.

Toinen yö oli hieman edeltäjäänsä heikompi. Kuitenkin ihan kohtuullinen. Vaikka alkuyöstä joutuikin heräilemään tiheästi, sai aamuyöstä pitkän pätkän unta. Tuo pitkä pätkä kuittasi alkuyön heräilyä hyvin ja olo on levännyt. Siinä vaiheessa kun pääsi nukkumaan, sai nukkua kunnolla syvää unta.

Kolmas yö omassa huoneessa

Paavo oli illalla lätkäreeneissä, joten hoidin Mötkiksen iltapuuhat yksin rutiininomaisesti. Iltapalan jälkeen ennen pesuja annan Mötkiksen olla ilman vaippaa ja eritesirkus käynnistyy. Ensin tulee pienet pissit. Hyvä, eivätpähän ole heti vaipassa. Sitten tulee pieru. Ahah, tulisikohan iltakakka. Ponnistutan Mötkistä ja tuleehan se kakka, äidin housuille ja kodarin lattialle asti. Nauraa rätkätän hysteerisenä samalla kun kehun Mötkistä hienosta suorituksesta. Kohta tulee pissa, isompi sellainen ja joka paikka lainehtii pissiä. Noo eipähän sekään ole vaipassa.

Tehdään iltapesut normisti loppuun ja siirrytään sohvalle. Annan Mötkikselle vielä tissiä, jota hän hyvällä ruokahalulla syökin vaikka oli jo iltapalalla syönyt ½ desiä puuroa. Jonkun aikaa tankkaillaan kaikessa rauhassa, kunnes Mötkis lopettaa syömisen. Jään kyselemään häneltä vieläkö on nälkä, ottaako toista tissiä. Tässä vaiheessa yrjösuihku kastelee meidät molemmat ja jähmetyn paikalleni. Jaahas. Eiköhän lähetä iltapesulle uudestaan ja vaihdeta puhdas yökkäri. Pesujen jälkeen jatketaan tissittely loppuun ja syönnin päätteksi kannan Mötkiksen omaan sänkyyn. Hän nukahtaa vähän jälkeen kahdeksan höpötellen ja känisten.

Klo 23.15 Mötkiksen huoneesta kuuluu ensimmäisen kerran itkeskelyä. Paavo on kotiutunut reeneistä ja lähtee rauhoittelemaan Mötkistä. Mötkis rauhoittuu jatkamaan uniaan sylittelyn jälkeen ja Paavokin palaa sänkyyn. Kaikki painuu takaisin unille.

Klo 01.40 Kuuluu Mötkiksen huoneesta itkeskelyä ja tässä vaiheessa menen hänet syöttämään. Mötkis syö ahnaasti ja jatkaa sen jälkeen uniaan. Painun itsekin takaisin sänkyyn ja sammun samantien.

Klo 04.20 Mötkis itkeskelee taas. Paavo hakee hänet meidän väliin nukkumaan. Syötän Mötkiksen ja jatketaan unia kaikki kolme vierekkäin tuhisten.

Klo 06.30 Mötkis heräilee. Ei syö tässä vaiheessa enää. Paavo kysyy minulta, haluanko jäädä nukkumaan ja vedän peiton korviin poikien noustessa aamupalalle ja -pesulle. Herään vasta klo 8 kun Paavo tuo Mötkiksen syömään ennen aamu-unia.

Kolmas yö oli siis ehdottomasti näistä ensimmäisistä öistä paras. Mötkis nukkui syömättä melkein 6 tuntia vain yhdellä rauhoittelulla, mikä on mielestäni jo tosi hyvä meidän aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Nyt ollaankin Paavon kanssa puhuttu, että pidetään puolta yötä suunnilleen rajana, jota ennen Mötkistä ei syötettäisi. Tietenkin jos on tiedossa, ettei iltapuuro maistunut tai kello on jo vaikka 23.30 niin olen Mötkiksen syöttänyt. Kuitenkin pikkuhiljaa pyritään vähentämään yösyöttöjä ennen varsinaisen unikoulun pitämistä, jossa karsitaan loputkin yösyötöt pois.

Alkaneella viikolla tapaan ensikotiyhdistyksen uniohjaajan ja käydään läpi meidän tämän hetkistä tilannetta ja mietitään seuraavia askeleita. Veikkaan näin ennakkoon, että lopputulos on se, että kunhan kiinteitä menee se 5 ateriaa päivässä eikä Mötkiksellä ole tiheää imua päällä, unikoulu pidetään. Tällaiset yöt, että on 2-4 herätystä ovat ihan täysin siedettävissä olevia ja kuuluvatkin vauvaperhearkeen. Näillä yöunilla kyllä jo jaksaa taas arkea pyörittää.