ÄIDIN PALAUTUMINEN

Paljon aikaisemmin, jo tammikuussa, kirjoittelin toipumisestani. Itse koen tuon toipumisen huomattavasti merkityksellisempänä, kuin palautumisen. Lisäksi koko aihe on sinällään melko loppuun kulutettu ja turhia paineita luova. Äitien ekanakin oletaan palautuvan synnytyksestä välittömästi ja vähintään ristiäisiin mennessä kaikkien raskauskilojen pitäisi olla pudotettu, mahanahka täysin palautunut ja kesän bikinikunto saavutettu. Niinniin, joojoo. Ei. Kun ajatellaan raskauden keskimääräistä kestoa, yhdeksään kuukautta, koen itse, että vähintään saman verran täytyy antaa keholle aikaa palautua synnytyksestä.

12 päivää synnytyksen jälkeen

2 viikkoa synnytyksen jälkeen

Itse kuulun siltä osin niihin onnekkaisiin, joilla raskauskilot jäi synnärille. Toki itselläni niitä kiloja oli jo ennen raskautta kiitettävästi, mutta oli helpottavaa, ettei raskauskiloja ollut pudotettavana kotiutumisen jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin 11 päivää synnytyksen jälkeen painoa oli yli 10 kiloa vähemmän kuin ennen plussaamista. Sääli sinällään, että yövalvomiset ja suklaan mussutukset ovat tuoneen nuo 10 kiloa takaisin aivan heittämällä.

Kun synnytyksestä oli kulunut 5 kuukautta, osallistuin Äitien huoltamo nimiseen Savonian fysioterapiaopiskelijoiden pitämään ryhmään. Ryhmässä saa ohjausta lantionpohjan aktivointiin ja vahvistamiseen, äidin ergonomiaan sekä tarkasteltiin vatsalihasten erkauman tilanne. Itseäni hivenen jännitti mahdollinen erkauma, sillä maha Mötkistä odottaessa oli melko komean kokoinen. Kuitenkin kun tilannetta arvioitiin 5 kuukautta ja viikko synnytyksen jälkeen, oli vain navan ylä- sekä alapuolella vain pientä viitettä mahdollisesta erkaumasta. Tuollakin alueella rako oli juuri ja juuri normivaihteluvälin ulkopuolella, joten onneksi isosta erkaumasta ei ole kyse.

Näin muhkeassa kunnossa oltiin alle ½ vrk ennen synnytystä

Etenkin tuohon Äitien huoltamoon osallistumisen myötä sekä äitikavereiden kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana olenkin yrittänyt muistaa juuri tuon lantionpohjan aktivoinnin esimerkiksi lenkillä. Tärkeintä ei ole vauhti ja se, kuinka sporttiselta näytän rattaiden kanssa viipottaessani, vaan se, että haen keskivartaloon tuen ja pyrin säilyttämään hyvän ryhdin ja sitä kautta puhtaan liikeradan.

Mitään hölkkähommia en ole vielä edes uskaltanut haaveilla. Kuitenkin, että kevään koittaessa ja katujen sulaessa alkaa myös vähän nopeampi vauhti houkutella pikkuhiljaa. Tuota ennen kuitenkin lantionpohjan vahvistaminen on tärkeää, ettei tule aiheutettua itselle mitään hallaa. Muutaman minuutin hölkkäpätkät testasin ja todellakin tuntemukset ovat vielä sen kaltaisia, ettei hölkkäys ole vielä ajankohtaista.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut reilu kuusi kuukautta, täytyy todeta, että tuo vähintään 9 kuukauden palautuminen on aivan täysin vähimmäismäärä. Minun kohdallani. Osahan palautuu todella nopeasti ja muutamia viikkoja synnytyksestä maha on kadonnut täysin ja vatsa on litteä. No sitä nyt ei voinut omalla kohdallani odottaakaan vatsan ollessa mallia pömppö jo ennen raskautta. Kuitenkin vaunulenkit ja pienet lihaskuntoharjoitteet edistävät palautumista. Jokaisen palautuminenhan on yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat monet asiat. Kuitenkaan se, miten nopeasti äiti on palannut raskautta edeltäviin mittoihin, ei ole minkäänlainen indikaattori sille, onko hän hyvä äiti tai nainen.

Haaveena on viimeistään imetyksen päätyttyä alkaa pudottamaan painoa ihan tosissaan. Tällä hetkellä tuntuu, että etenkin nuo yöheräilyt pitävät ruokahalun melko korkealle, eikä ihan hirveän suurta motivaatiota muutenkaan ole. Koen kuitenkin hyvänä alkuna jo sen, että käymme päivittäin Mötkiksen kanssa muutaman kilometrin vaunulenkillä, jonka jälkeen pyrin tilaisuuden mukaan venyttelemään ja rentouttamaan kehoa. Myös tuo rentous ja ergonomia on tärkeä osa äitiyttä, jotta lapsen kanssa jaksaa touhuta hänen kasvaessaan kaiken aikaa.

Tässäkin projektissa päällimmäinen ajatus on, että hiljaa hyvä tulee. Nyt kun Mötkis alkaa pikkuhiljaa syödä kanssamme samoja ruokia, tulee ruuan laatuun kiinnitettyä paljon enemmän huomiota ja jospa sitä kautta, oma ruokavalio muotoutuisi painonpudotusta ja -hallintaa tukevaksi. En halua alkaa etsiä mitään oikotietä onneen, nopeasti pudotetut kilot tuppaavat monesti tulemaan myös nopeasti takaisin kohdallani. Hakusessa onkin siis enemmän elämäntapamuutokseen tähtäävä projekti.

Reilu viisi kuukautta synnytyksestä

Mahaa siis edelleen on ja varmasti tulee olemaan. Jotta masusta pääsisi eroon, tulisi rasvaprosenttia pudottaa reilulla kädellä. Sellaiseen projektiin ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa resurssit riitä. Tärkeämpänä koenkin juuri sellaisen kevyen, omaa kehoa kunnioittavan liikunnan. Käydään vaunulenkeillä ja venyttelen aina mahdollisuuksien mukaan. Pyrin rutinoittamaan lantionpohjanlihasten harjoitukset arkeen ja sitä kautta myös kuntouttamaan jäljellä olevaa erkaumaa.

 Kuten sanoinkin, hiljaa hyvä tulee.

Täytyy vain muistaa olla

armollinen itselle.

Kuten monen muunkin asian suhteen.