IMETYSTAIPALEEN ENSIASKELEET

Kerkesin huolestua jo hetken siitä, kuinka imetys lähtee käyntiin kun en heti synnytyksen jälkeen pystynyt kuumehorkan takia pitämään Mötkistä rinnalla pitkiä aikoja kerrallaan. Sain pojan aina hetkittäin rinnalleni, mutta sitten vointini heiketessä hänet siirrettiin iskän ihokontaktiin. Lapsivuodeosastolle siirryttyämme aamuyöllä kolmen aikaan pidin Mötkistä rinnalla ja hän imikin rintaa useita kertoja. Kuitenkin joka kerta, kun yritin hänet siirtää omaan sänkyynsä nukkumaan, nukkui hän vain muutaman hetken ja parahti sitten täyteen huutoon.

Kutsuin kätilöä avuksi ja hän tulikin paikalle pian. Hän tarkasti rintani ja herutteli käsin lypsämällä muutamia tippoja rinnan päähän Mötkikselle suuhun maistiaisiksi. Innokkaana poika kahmaisi rintaa, tarkasteltiin kätilön kanssa imuotetta ja hän neuvoi hyvän imuotteen tunnusmerkkejä. Hän totesi minulla olevan melko matalat nännit ja toisi minulle rintakumin. Kätilö ohjasi rintakumin käytössä ja vielä lopuksi hän lypsi käsin Mötkikselle 5 millilitran ruiskuun muutaman millin maitoa ja syötti ne pojalleni. Tämän jälkeen kätilö sanoi, että voin ottaa pojan viereeni yöksi nukkumaan jos tuntuu siltä, että se on molempien unen kannalta hyvä vaihtoehto. Siinä sitten nostettiin sairaalasängyn reunat ylös, myntättiin peittoja laidan pehmikkeeksi ja käperryttiin vierekkäin nukkumaan.

Alle 8 tunnin ikäinen pienokainen

Lapsivuodeosastolla ollessa imettäminen oli välillä melko tuskaista. Synnytyksen jäljiltä istuminen kovalla sairaalasängyllä ei oikein ollut vaihtoehto, joten imetin joko erittäin takakenoisessa asennossa tai kyljellään. Asettelin rintakumia joka syötölle ja tuskailin imetyksen vaikeuden kanssa muutamia kertoja itkuun asti kun Mötkis ei yrityksistä huolimatta meinannut saada kunnollista imuotetta. Heti ensipäivinä aloin hoitaa rintojen ihoa rasvaamalla nännejä joka syötön jälkeen Bepanthenilla. Veikkaan, että tuolla heti alussa aloteitulla rasvaamisella saatiin ennaltaehkäistyä nännien rikki meneminen. Viimeisenä lapsivuodeosastolla vietettynä iltana pyysin käyttöön rintapumpun ja nostateltiinkin maitomääriä sähköisen pumpun avulla. Paavo pääsi antamaan minun maitoja Mötkikselle ruiskusta ja itse iloitsin oman maidon riittämisestä.

Viimeisenä aamuna lapsivuodeosastolla heräsin aamulla innoissani rintojen ollessa aivan pinkeät. Edellisen illan pumppaaminen oli selvästi tuottanut tulosta ja maito oli noussut kunnolla. Kuitenkin suihkussa käydessä säikähdin kainaloita pestessä melkoisesti. Minulle oli noussut kainaloihin kananmunan kokoiset patit, jotka olivat todella kipeät ja kosketusarat. Seuraavan kerran kun kätilö tuli huoneessamme käymään, näytin patteja hänelle ja pyysin lääkärin käyvän katsomassa niitä. Kätilö rauhoitteli minua kertoen, että minulla on todennäköisesti rintarauhaskudosta myös kainalossa, joten maidonnousu näkyy myös siellä. Myöhemmin lääkäri vielä kierrollaan vahvisti tuon kätilön epäilyn ja kertoi rintarauhaskudoksen esiintymisen kainaloissa olevan täysin mahdollista eikä mitenkään epänormaalia.

Kotiin päästyä imettäminen muuttui jonkun verran helpommaksi. Kotona oli pehmeä sohva, tarvittava määrä tyynyjä ja toki myös istuminen alkoi onnistua. Tuli laskettu aika. Mötkis kuitenkin oli tässä vaiheessa ollut mahan tällä puolen jo 5 päivää. Vanha herra siis. Päivän kunniaksi alkoi kunnon tissihulinat, tiheät imut siis. Tissillä oltiin kaikenaikaa maitoa tilailemassa. Paavo kyhäili Imetyksen tuki ry:n ohjeiden mukaisia TIS-nänninkohottajia ja minä kohottelin nännejä, että päästäisiin eroon synnäriltä asti käytössä olleesta rintakumista. Kohotin nännejä, imetin lasta ja yritin syödä samaan aikaan parhaimmillaan. Voin sanoa, että melkoista suorittamista. Mutta olin valmis siihen kaikkeen, sillä täysimetys oli minulla hartaana toiveena ollut koko raskauden. Myös Paavo tuki ja kannusti vaadittavissa toimissa, sillä hän toivoi täysimetystä vähintään yhtä paljon kuin minä.

Pian alun tuskailu alkoi tuottaa tulosta ja nännit muotoutuivat Mötkiksen suuhun sopiviksi. Imetys alkoi sujua kerta toisensa jälkeen paremmin ja siitä alkoi tulla helppoa. Neuvolassa tehdyt punnitukset ja pissa- ja kakkavaippojen määrät tukivat ajatusta siitä, että maitoa varmasti riittää. Hankin käsikäyttöisen pumpun ja pumppailin maitoa Paavolle ruiskusta annettavaksi. Pian pumppasin maitoa myös pakkaseen varalle. Välillä, etenkin tiheän imun kausien aikaan tuntui, etten kerkeä mitään muuta tekemään kun imettämään. Kuitenkin koin vastapainona erittäin suurta mielihyvää siitä, että imetys onnistui ja nautin myös osaltaan siitä tarpeellisuuden tunteesta.

10 viikkoa imetystaivalta takana

Kun raskausaikana puhuttiin Paavon ja lähipiirin kanssa siitä, aionko imettää, vastaus oli varma. Aion. Aioin tehdä parhaani ruokkiakseni lapsemme hänelle parhaalla mahdollisella ravinnolla. Etsin tietoa imetyksestä, kyselin siitä terveydenhoitajalta äitiysneuvolassa ja osallistuttiin Paavon kanssa Imetyksen tuki ry:n järjestämään odottajien iltaan. Yllätyksekseni Paavon lisäksi vain toinen iskä oli äidin mukana illassa. Itse koin Paavon mukana olemisen erittäin tärkeäksi, koska Paavo on ollut tukena ja kannustamassa aina silloin, kun oma luottamus vauvaan ja tisseihin on horjunut.

Imetyksen alussa etenkin tuo imetysluottamus on ollut tärkeää. Monta kertaa teki mieli kaivaa korvikepurkit kaapista esiin ja helpottaa itkevän vauvan (sekä omaa) ahdinkoa antamalla korviketta pullosta. Varsinkin ensimmäisten tiheän imun kausien aikana oli erittäin lähellä, ettei korviketta tullut annettua. Onneksi kuitenkin hammasta purren sinniteltiin ja sitkeästi annettiin Mötkiksen olla rinnalla niin paljon kuin häntä huvittaa.

Nyt kun imetystaivalta on takana 11 viikkoa on ilo huomata pojan kasvavan erittäin hienosti rintamaidolla. Jokainen imetyskerta on tärkeä yhteinen hetki, vaikka välillä se hieman tuskailua onkin väsyneen vauvan etsiessä rintaa kainalosta. Verta, hikeä ja kyyneleitä on imetyksen eteen vuodatettu ja todennäköisesti vuodatetaan myös jatkossa. Toiveena meille kuitenkin on imetyksen jatkuvan vielä pitkään kiinteiden aloittamisen jälkeenkin.

Niin pitkään, kuin se minusta ja pojastamme hyvältä tuntuu.

Jouluyö, juhlayö

Jouluyö, juhlayö.
Päättynyt kaikk´ on työ,
kaks´ vain valveill´ on puolisoa,
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.

Rentouttavaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

 Toivottaa Mötkis, Mari, Paavo, Vallu & Helmi

SYNNYTYSKERTOMUS

Perjantaina 13.10.2017 minulle oli varattu aika äitipolille. Olin valvonut edeltävän yön supistusten kanssa ja miettinyt, olisiko aika olla yhteydessä synnärille. Supistukset olivat kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisiä, osa kivuliaampia kuin toiset. Kärvistelin koko yön supistusten kanssa siinä ajatuksessa, että menen polille joka tapauksessa ja aika on jo klo 9.45, joten maltan kyllä odottaa siihen.

Otin yöllä ja aamuyöllä Panadolia kahteen kertaan ilman helpotusta ja kuuden aikaa herätin Paavon. Kerroin tuntemuksistani ja pyysin Paavoa soittamaan töihin ja kertomaan tilanteen. Minunhan oli alunperin tarkoitus ajella itse polikäynnille, mutta nyt siitä ei kyllä ollut toivoakaan. Paavo sopi työnantajansa kanssa vievänsä minut polikäynnille ja tulevansa vasta sitten töihin ja käyvänsä viemässä minut kotiin käynnin jälkeen.

Syötiin aamupalaa kaikessa rauhassa, tuossa kohtaa supistukset olivat hellittäneet ja mietin jo, että olikohan väärä hälytys. Pikkuhiljaa aamutoimien jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti KYSiä. Koska Paavolla oli menossa päivystysviikko, oltiin liikenteessä hänen työautollaan. Ajatus lapsivesien mahdollisesta menemisestä työautoon kuumotteli jonkun verran. Ennen KYSille lähtöä tarkastettiin vielä sairaalakassin sisältö, testattiin kameran toiminta ja otettiin viimeinen mahakuva.

39+2

Aika oli yllättäen myöhässä ja odottelu jo melko tuskaista. Lopulta kätilö kutsui minua huoneeseen ja pääsin tutkittavaksi. Käynnin oli tarkoitus olla opetuskäynti ja olisin ollut useamman kandin tutkittavana ja mittailtavana. Opiskelijoilla olikin kuitenkin joku tentti ja vastassa oli tosiaan iäkkäämpi, äärimmäisen ammattitaitoinen hoitaja.

Kätilö ohjasi minut tutkimuspöydälle, otti sf-mitan, joka oli 33 cm sekä tunnusteli kohdun kokoa. Hän antoi arvioksi käsituntumalla nelisen kiloa. Suhtauduin tuossa vaiheessa jostain syystä hieman skeptisesti painoarvioon ja hymähdin vain ääneen. Hän tunnusteli päätä, todeten sen olevan kiinnittynyt. Seuraavana otettiin sydänkäyrää ja kätilö alkoi kysellä raskauden kulusta. Keskustelimme ainakin raskausdiabeteksestä, sen aiheuttamasta kohonneesta riskistä 2. tyypin diabeteksen puhkeamiseen sekä käsillä olevasta hienosta tilaisuudesta tehdä elämäntapamuutos sekä opettaa lapselle terveelliset elämäntavat. Kaikesta tästä kätilö puhui todella sensitiviisesti ja hänen sanansa tuntuivat juuri oikeilta, rautainen ammattilainen. Käyrän ottamisen aikana mitattiin myös verenpaine, joka oli 113/80. Käyrien ottamisen jälkeen kävin vessassa ja annoin virtsanäytteen, jonka kätilö tarkasti. Virtsa oli puhdas.

Vessasta siirryin lääkärin vastaanotolle. Hän oli kohtuu nuori, mutta todella ammattitaitoisen oloinen lääkäri. Hän oli myös eri tavalla inhimillinen kuin moni tähän asti tapaamani lääkäri. Hän kyseli voinnista ja siitä, joko lähestyvä synnytys jännittää. Kerroin öisistä tuntemuksista, johon lääkäri vastasi tilanteen selviävän pian sisätutkimuksessa. 

Käynnillä tarkastettiin vielä viimeisen kerran Mötkiksen painoarvio sekä virtaukset ja istukan toiminta. Painoarvio oli 3411g. Virtaukset ja istukka olivat kunnossa. Lääkäri ultrasi vielä 4D:nä ja pyysin saada kuvan kasvoista ja sainkin mukaan kolme ultrakuvaa Mötkiksen kasvoista. Kuvat olivat äärimmäisen hyvät ja jälkeenpäin puhuttiin Paavon kanssa miten ihanaa on, että meillä on ultrakuva ja valokuva Mötkiksestä saman vuorokauden sisältä.

Seuraavana oli vuorossa sisätutkimus, jota olin odottanut. Halusin tietää olivatko irronnut limatulppa, sen jälkeiset supitukset sekä viime öiset tuntemukset saaneet mitään aikaiseksi. Sisätutkimus tehtiin noin klo 10.30. Lääkäri kertoi vauvan pään olevan jo hyvin matalalla. Olin yllätyksekseni väljästi kahelle sormelle auki. Lääkäri pyöritteli kalvoja ja vähän ronskimmin tutki. Sen jälkeen hän kertoi päivystävänsä synnärillä seuraavan yön ja uskoi meidän vielä tapaavan synnytyksen merkeissä. Hämmennyin täysin siitä, miten lähellä synnytys jo oli.

Poistuin vastaanottohuoneesta myhäillen ultrakuvat kädessäni ja pakatessani tavaroita soitin klo 10.53 Paavolle, että voisi tulla minut hakemaan. Paavolla oli juuri joku keikka meneillään, joten sovittiin hänen soittavan kun pääsee hakemaan. Odotellessani Paavoa päivittelin tilannekatsausta perheelle ja ystäville.

Kun Paavo tuli minut hakemaan, kiipesin työautoon ja jäin odottamaan, että Paavo puhuu työpuhelunsa loppuun. Emme onneksi kerenneet lähteä liikkeelle ennen kun minusta tuntui, että jotain holahti pöksyyn. Odotin, että Paavo puhui puhelun loppuun ja kerroin tuntemuksestani ja että kävisin vielä sisällä tarkistamassa tilanteen. Vessassa ei kuitenkaan mitään ihmeempää ollu havaittavissa. Onneksi olin NAKin vessassa, joten isoja siteitä oli tarjolla. Laitoin sellaisen varmuuden vuoksi housuun, olisi ollut äärimmäisen noloa ilmoittaa Paavon työnantajalle, että lapsivedet meni työautoon.

Noin klo 12, hetki sen jälkeen kun Paavo oli tuonut minut kotiin, alkoi supistukset. Kellottelin supistuksia ja soitin Paavolle 12.59, että supistuksia tulee ja kesto kasvaa koko ajan ja supistusten väli lyhenee. Varoituksena siis, että kohta täytyy lähteä töistä tulemaan kotiin päin. Makailin sohvalla ja pidin lämminvesihaudetta vatsan päällä. Seuraavana soitin Mötkiksen tulevalle kummille ja puhuimme seuraavan 40 minuuttia puhelimessa, kunnes supistusten väli oli enää 5 minuuttia, enkä pystynyt niiden aikana puhumaan. Tässä kohtaa tuleva kummi alkoi kysellä, että pitäisiköhän sille Paavolle soittaa uudestaan ja antaa käsky tulla kotiin. Lopeteltiin puhelu ja soitin Paavolle uudestaan klo 13.41. Paavo alkoi lopetella työpäivää ja lähteä kotia kohti. Klo 14.18 soitin vielä Naisten akuuttikeskukseen ja varmistelin, joko olisi aika tulla näytille. Vastaukseksi sain, että omien tuntemusten mukaan. Eli kyllä, ruvetaan lähtemään näytille heti kun vaan Paavo kotiutuu.

Paavo tuli kotiin, vaihtoi vaatteet, napattiin sairaalakassi mukaan ja lähdettiin vaappumaan autolle päin. Vaikka matkaa meidän kotiovelta autokatospaikalle on ehkä 50 metriä, tuntui matka kestävän ikuisuuden. Autossa laitettiin varmuuden vuoksi pyyhe minun penkille ja sitten lähdettiin ajelemaan KYSille. Joka ikinen töyssy teki pahaa, supistukset tekivät kipeetä ja niitä tuli tasaisin väliajoin. Enää autossa en kellottanut supistuksia, mutta alle 5 minuuttia niiden väli oli. Ikinä ei ollut autossa istuminen tuntunut noin tuskaiselta ja alle 15 minuutin matka sairaalalle tuntui ikuisuudelta. Ajettiin auto suoraan parkkihalliin ja käpöttelin hiljaksiaan kohti NAKia.

Vartin yli kolmen aikaan ilmoittauduin NAKissa ja pian kätilö tulikin hakemaan meitä käyrille. Klo 15.30 makasin käyrillä kun tunsin, että jotain lorahti housuun ihan huolella. Kerroin tuntemuksesta, kätilö tarkasti tilanteen ja totesi, että lapsivedet menevät. En muista enää kuka sen huomasi, muistaakseni Paavo, mutta lapsivedet menivät vihreänä. Paniikissa kysyin, että mitä se tarkoittaa. Kätilö vastasi hyvin rauhoittelevasti, että vauva on korkeentaan pieraissut lapsiveteen. Tiedettiinhän me Paavon kanssa, että vauvalla on silloin joku ahdinkotila päällä, jos lapsivesi on vihreää, mutta tuo kätilön tyyli käsitellä asiaa oli niin rauhoittava, että pystyin painamaan lapsiveden vihreyden taka-alalle.

Siirryin vessaan lorottelemaan lapsivesiä pönttöön, riisuin omat vaatteet ja vaihdoin tilalle sairaalavaatteet. Kätilö laitteli kanyylin valmiiksi antibioottia varten ja Paavo pääsi toimimaan avustajana kun erinäisiä verinäytteitä otettiin ja kanyylia jouduttiin laittamaan kahteen kertaan ensimmäisen suonen puhjetessa. Kun verinäytteet oli saatu otettua lähdimme siirtymään synnytyssaliin.

Synnytyssaliin päästiin klo 16.24. Kätilö saatteli meidät kiireisen oloisena saliin ja kysyi, minkälaista kivunlievitystä toivon tässä vaiheessa. Pyysin saada jumppapallon ja TENS-laitteen. Vähän ajan kuluttua kätilö toi jumppapallon ja TENSin kertoen, ettei hän kyseisen laitteen toimintaan ole perehtynyt vaan isä voi ruveta käyttöohjeiden mukaan laitetta paikalleen asettelemaan. Oltiin vähän, että täh, mutta Paavo tarttui tuumasta toimeen ja alkoi lukea käyttöohjeita ja asetteli lätkät selkään ohjekuvan mukaisesti. Hetkeä myöhemmin tehoa päästiin testaamaan kivuliaan supistuksen myötä ja kohtuullisen avun se toikin.

Puoleen seitsemään asti mentiin siis tuon jumppapallon ja TENSin voimin, kunnes enää täydet tehot TENSistä eivät riittäneet ja pyysin jotain tehokkaampaa kivunlievitystä. Kätilö teki sisätutkimuksen ja tässä vaiheessa olin auki 5-6 cm. Aloitettiin ilokaasu suhteella 50/50 ja kätilö sanoi, että nyt voisi olla hyvä aika ottaa epiduraali, jos sitä kokee tarvitsevansa. Kivut olivat jo niin kovat, että halusin tuossa kohtaa epiduraalin. Taisin vielä varmistukseksi vilkaista Paavoon kuin jotenkin lupaa tai vahvistusta hakeakseni ja Paavo totesi, että se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Epiduraalin saantia odottaessani hengittelin ilokaasua ja yritin samanaikaisesti käyttää TENSiä. Monta kertaa kävi niin, ettei käsky aivoilta mennyt enää kädelle asti, vaan jäin hengittelemään ilokaasua liian pitkäksi aikaa, mikä taas aiheutti hyperventilointia maski kasvoilla. Inhottava se humalainen olo, mikä ilokaasun käyttämisestä tulee. Onneksi se kuitenkin poistuu hyvin nopeasti, kun kaasua lakkaa hengittelemästä.

Ennen kun lupa puudutukseen saatiin, kävi aamulla äitipolilla tapaamani lääkäri tarkistamassa vauvan KTG:n ja totesi, että oikeassa oli sen suhteen, että tapaamme vielä synnytyksen merkeissä hänen päivystysvuoronsa puitteissa. Puudutusvalmisteluja alettiin tekemään ja kätilö soitti anestesialääkärille klo 19.27. Anestesialääkäri oli kiinni jossain kolaripotilaan leikkauksessa eikä pääsisi vähään aikaan tulemaan. Puudutusvalmistelujen aikana minulle tuli todella paha olo ja sain siitä juuri ajoissa Paavolle sanottua. Paavo veti esiin oksennuspussin ja sillä hetkellä mahan sisältö tyhjeni. Kyseessä oli ilmeisesti kuuluisa 7 cm oksennus kun edellisessä tilannearviossa olin ollut sen 5-6 cm auki. Tässä vaiheessa kätilö patisti Paavon lähtemään käymään syömässä. Kätilö olisi kanssani tekemässä valmisteluja epiduraalia varten enkä joutuisi jäämään yksin jos Paavo nyt tässä välissä kävisi syömässä. Vastahakoisesti Paavo lähti.

Äärimmäisen pitkältä tuntuneen ajan jälkeen anestesialääkäri saapui ja epiduraalia alettiin laittaa. Kuten varmaan jokainen viimeisillään raskaana ollut tietää, on selän pyöristäminen melko vaikeaa sen ison mahan kanssa ja niinhän se oli. Kuitenkin selkä saatiin oikeaan asentoon ja sopiva nikamaväli puudutteen pistämiselle löytyi. Ensimmäisellä kerralla pisto kuitenkin meni jotenkin vinoon ja tuntui jommalla kummalla puolella selkärankaa, en enää muista kummalla. Turhautuneen oloisena anestesialääkäri alkoi pistämään uudestaan. Olin varma, että jos pistos ei tällä kertaa onnistu kolmatta kertaa ei enää yritetä. Onneks epiduraali kuitenkin saatiin paikalleen klo 20.10 ja klo 20.19 puudutus alkoi vaikuttaa. Viisi minuuttia myöhemmin supistukset tuntuivat enää vain paineen tunteena. Paavo palasi syömästä ja minä koitin levätä vähän ennen viimeistä rutistusta. Vähän ennen yhdeksää sain iltapalaksi jugurttia ja leipää ja ne kyllä maistuivat mahan ollessa ihan tyhjä oksentamisen jälkeen.

Puolen kymmenen aikaan kätilöillä oli vuoronvaihto ja klo 21.35 soitin kelloa kertoakseni, että nyt ponnistuttaa. Uusi kätilö ja hänen mukanaan ollut kätilöopiskelija tulivat tekemään tilannearvion. Tuossa vaiheessa olin 9 cm auki ja sain ohjeeksi puhallella supistukset. Makasin kyljellään ja hengittelin supistuksia. Painon tunne voimistuu koko ajan ja klo 22.10 sisätutkimuksessa olen kokonaan auki ja pää on alas laskeutuneena. Supistuksia tulee ja menee parin minuutin välein, mutta ne ovat kuitenkin liian lyhyitä, joten aletaan tiputtaa oksitosiinia.

Klo 22.40 päästiin supistusten osalta sellaiseen vaiheeseen, että pääsin alkamaan ponnistaa. Aloitan ponnistamisen kylkimakuultaan, mutta kymmenen minuutin kuluttua vaihdoin puoli-istuvaan asentoon. Ponnistamisen alkuvaiheessa kerron kätilöopiskelijalle, että en uskalla ponnistaa kunnolla kun tuntuu, että paskon alleni. Kätilöopiskelija suhtautui kertomaani juuri niin kuin kuuluu. Sanoi vaan, että ei sillä ole mitään väliä vaikka kakka tulisikin, sitten se vaan siivotaan poikkeen ja homma jatkuu. Ihana oli muutenkin tämä kätilöopiskelija ja itse hoitava kätilökin. He olivat juuri meille sopiva työpari. Kätilöopiskelija osasi kertoa asiat minulle juuri niin kuin ensisynnyttäjälle kuuluikin ja molemmat olivat sen oloisia, että olivat todellakin oikealla alalla.

Ponnistus ponnitukselta tilanne etenee, mutta en kuitenkaan saa ponnistettua ihan loppuun asti, supistukset loppuvat joka kerta hieman kesken eikä pojan pää pääse syntymään. Poika oli takaraivotarjonnassa, mutta en silti saanut ihan riittävästi potkua ponnistukseen, jotta pää pääsisi syntymään. Pojan sydänääniä seurataan koko ajan ja ne pysyvät hyvänä. Kuitenkin tilanteen edistämiseksi minun ollessa jo aikalailla lopussa unettomien öiden jälkeen klo 23.00 väliliha puudutetaan ja tehdään eppariviilto. Kaksi minuuttia epparin tekemisen jälkeen poika syntyy napanuora kerran kaulan ympäri kiertyneenä. Tuntui kestävän ikuisuus, ennen kuin poika parkaisi ensimmäisen kerran, mutta Paavon mukaan se tapahtui lähes välittömästi hänen synnyttyään. Kun poikaa oli hieman kuivailtu sain hänet rinnalleni. Tuossa vaiheessa tilanne oli jotenkin todella epätodellinen enkä meinannut ollenkaan tajuta, mitä juuri tapahtui. Siinä hän nyt viimein oli, meidän oma pieni poikamme.

Lyhyen ajan kuluttua avustamaan tullut kätilö kuitenkin lähti Paavon kanssa viemään poikaa virkistelyyn. Häneltä imettiin lapsivettä keuhkoista ja hän sai hieman lämpöhoitoa sillä aikaa, kun minua kursittiin kasaan. Kivunlievityksenä käytin tuossa vaiheessa ilokaasua, joka osaltaan aiheutti taas sen humalaisen olotilan. Synnytyssaliin palattuaan poika pääsi ihokontaktiin Paavon kanssa. Koska kohtuni ei lähtenyt supistumaan riittävän nopeasti sain Cytotecit suuhun kielen alle imeytymään klo 23.40. Pian puolen yön jälkeen minulle tuli horkkamainen olo ja sain lisäpeitteitä. Olo helpottaa hieman ja saan pojan takaisin rinnalle imemään. Kuitenkin pojan pitäminen rinnalla tuntuu äärimmäisen vaikealta kun tärisen niin voimakkaasti.

Lämpö mitataan ennen puolta yhtä ja se on 38,6. Minulle aletaan tiputtaa Perfalgania, parasetamolivalmistetta tuon lämmön mittauksen jälkeen. Klo 00.50 lämpö on jo 39,8. Kerron, että minulla on kuivunut olo enkä ole varma olenko muistanut juoda tarpeeksi, joten minua aletaan nesteyttää 1000 ml Plasmalytella. Tämän jälkeen saimme onnittelukahvit salissa, mutta en kuitenkaan saanut juuri mitään syötyä tuon järkyttävän horkan takia. Joka kerta kun kohtua piti painaa ja peittoja ottaa päältä pois, aloin täristä pahasti uudestaan. Sama kävi myös joka kerta kun sain pojan rinnalleni. Lämpöhävikki aiheutti voimakkaan tärinän ja meni pitkään ennen kuin pääsin aina takaisin sellaiseen olotilaan, etten tärissyt valtoimenaan. Klo 01.45 lämpö on lähtenyt laskemaan ollen kuitenkin vielä 39,1. Tuossa vaiheessa pääsen käymään sen verran jaloittelemassa, että menen suihkuun. Olo on kuitenkin edelleen hutera ja minua seurataan jatkuvasti suihkussa ollessani. Klo 02.10 suihkusta tulemisen jälkeen meitä lähdettiin siirtämään naisten osastolle. Siirtymän matkustin pyörätuolissa poika sylissä.

Kuvan ottamisen aikaan minulta mitataan kuumetta ja minä pilkin kuumehorkassa tajunnan rajamailla.

Vaikka synnytys itsessään oli nopea ja saamallani kivunlievityksellä kokemuksena hyvä, oli synnytyksen jälkein kuumehorkka todella ahdistava ja pelottava. Onneksi Paavo oli koko ajan läsnä ja hän pystyi ottamaan pojan ihokontaktiin aina kun minä en pystynyt. Minua harmittaa kamalasti, että pojan ensihetket menivät minulla ihan täysin ohi ollessani niin huonossa kunnossa tuon kovan kuumeen takia. Muistan välähdyksiä synnytyksen jälkeisestä ajasta, mutta ne ovat hyvin hataria ja enemmän asioita on selvinnyt Paavolta kysymällä ja hänen kertomanaan.

RISTIÄISET 9.12.2017

Lauantaina 9.12. vietettiin ristiäisiä ja poikamme koko nimi paljastettiin viimein. Heti siitä asti, kun hänen etunimensä oli päätetty, aloimme sitä käyttää. Kuitenkin kaksi muuta nimeä pidimme salaisuutena loppuun asti. Blogin puolella en tule lapsemme nimeä mainitsemaan, vaan hänestä käytän edelleen jotakin hellittelynimeä. Joku saattaa ajatella tämän olevan turhaa, kirjoitanhan blogia kuitenkin omalla nimelläni. Kuitenkin tultiin yhdessä Paavon kanssa siihen tulokseen, että näin toimitaan.

© Tuuli Kuosmanen

Ristiäiset pidettiin pienimuotoisena tilaisuutena, jossa meidän lisäksemme oli vain pojan kummit, isovanhemmat, sekä pojan isotäti minun puoleltani puolisonsa kanssa. Juhlat pidettiin kotonamme, joten se rajasi melko paljon vieraiden määrää. Meitä oli paikalla yhteensä 16 henkeä ja tiukkaa teki jo sillä määrällä. Kasteen lisäksi pappi siunasi kotimme ja avioliittomme. Mötkis itkeskeli väsymystään lähes koko toimituksen ajan. Hän hiljeni kuitenkin kuuntelemaan Suvi Teräsniskan laulaman Taivas sylissäni kappaleen. Pappi totesikin ihanasti, että Mötkis ottaa oman huomionsa, hänen juhlahan kyseessä on.

Tarjoiluja tehtiin yhteisvoimin sukulaisten ja kummien kesken. Enoni vaimo leipoi kakun, äitini teki jauhelihaleipiä sekä munavoin, Milja-kummi teki macaronsit sekä kokosi voileipäkakun. Lisäksi tarjolla oli cocktailpiirakoita, leipäjuustoa ja piparia sekä sini- ja valkohomejuustoja.

Täytyy sanoa, että niin ihana kun ristiäisiä olikin viettää, niin onneksi ne on nyt ohi. Nyt on taas eri tavalla aikaa keskittyä poikaan ja hänen kanssaan olemiseen kun ei ole mitään häsättävää. Kaiken kukkuraksi nukuin ristiäisiä edeltävänä yönä vain noin 2,5 tuntia kun jäin heti ensimmäisen syötön jälkeen hereille ja stressaamaan tulevaa päivää. Nuo vähäiset unet kyllä näkyivät silmien alla ja yleisesti minun ilmeessä päivän aikana. Meistä otetuissa kuvissa näytän lähinnä siltä, että olisin kamalassa humalassa tai vähintään krapulassa... Ristiäisten jälkeen unet onkin maistuneet (aina silloin kun Mötkis on sen sallinut).

Väsynyt juhlija

Mötkis 2 kk

Kuukausi on vilahtanut taas aivan kamalaa vauhtia ja meidän vauva kasvaa ja kehittyy silmissä joka päivä. Käytiin toissa päivänä neuvolassa kuulemassa tuoreet strategiset mitat sekä saamassa rotarokote. Painoa on kertynyt edelleen hyvin, lähes 36g/vrk tahtiin ja tuorein paino olikin jo 5860g. Mötkis on siis kerännyt massaa yli kaks kiloa näiden kahden kuukauden aikana. Senttejä on kasassa 60,8cm, niitäkin syntymän jälkeen tullut jo 10 lisää. Ei siis ihmekkään kun pienimmät 56 vaatteet on saanut laittaa pois ja yökkäreissä siirryttiin 62 jo parisen viikkoa sitten. Päänympäryskin on syntymämitoista kasvanut yli 5cm ollen nyt 41,2cm. Kasvu piirtyy käyrille tasaisena  ja poika kasvaa sopusohtaisesti. Seuraava neuvola onkin sitten jo 3 kuukautisneuvola.

Rotorokotteen sivuvaikutuksena tähän mennessä on ilmennyt yöllistä levottomuutta ja kakka on tiukassa. Mötkis äkkäilee, veuhtoo ja äheltää öisin mahan kipristelyjen takia, joten omat yöunet ovat olleet melko katkonaisia nyt parina yönä. Eiköhän tilanne kuitenkin tasaannu muutaman päivän kuluttua tai sitten tilalle saadaan ne kamalat vatsan kipristelyt, mitä monille on rotasta tullut...

Päivät taittuvat Mötkiksen tahtiin elellen. Aamut alkavat pääsääntösesti klo 7-8.30 välillä riippuen missä vaiheessa aamukakka pojan herättää. Aamupesujen jälkeen äiti syö yleensä oman aamupalan Mötkiksen pitäessä minulle seuraa sitteristä käsin. Tämän jälkeen vireystilan mukaan käydään vielä mahdollisesti lattialla jumppailemassa tai siirrytään tissittelyn kautta aamu-unille. Päiväunia otetaan päivän mittaa välillä useammat ja välillä vähemmät niiden kestosta riippuen. Päiväunien pituus vaihtelee 45 minuutista 2,5 tuntiin. Kuluneen kuukauden aikana alettiin opetella päikkäreiden nukkuminen omassa sängyssä tai rattaissa ulkona kelistä riippuen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta noissa onkin pysytty.

Päivisin moikkaillaan mammakavereita kotona tai kyläillen tai touhutaan ihan vaan kahdelleen. Pyritään käymään joka päivä ulkona vaunulenkin merkeissä, mutta jos se jää välistä voi päikkärit ottaa ulkona rattaissa. Iskän kotiuduttua töistä syödään päivällinen Mötkiksen seurustellessa sitterissä pöydän päässä. Illat touhutaan päivästä riippuen joko kotona tai kyläillään tai hoidetaan kauppareissut porukalla. Iltaunet ennen iltapesuja Mötkis nukkuu usein edelleen sylissä tai hyvällä tuurilla ulkona. Iltapesut ajoitetaan alkamaan noin klo 19. Pääsääntöisesti Mötkis käy kaksi kertaa viikossa suihkussa tai kylvyssä.

Yöllisten nukkumajärjestelyjen suhteen siirryttiin osittaiseen perhepetiin. Yöunille ollaan viime öinä päästy jo klo 22 aikaan. Kuitenkin joinakin öinä nukahtaminen venähtää lähemmäs puolta yötä tai ylikin. Osan yöstä Mötkis nukkuu minun kainalossa tai jos olen hereillä syötön päätteeksi ja jaksan niin siirrän hänet sivuvaunuun. Joka yö en kuitenkaan edes raaski jos tuntuu siltä, että poika tarvitsee läheisyyttä. Öisin pisin unipätkä tähän mennessä on 4 tuntia. Yleensä Mötkis nukkuu kaksi 3 tunnin pätkää ja sen jälkeen satunnaisesti lyhyempiä pätkiä.

Kuluneen kuukauden kohokohtia

16.10. Mötkis kääntyi mahalta selälleen vasemman kyljen kautta. Toki täysi vahinkohan tämä vielä oli ja painava pää vei mennessään, mutta kauhulla katsoin vierestä kun poika pyörähti hirveällä vauhdilla leikkimatolla ympäri. Sen jälkeen onkin saanut seurata, ettei Mötkis pyörähdä kun ei  kuitenkaan vielä tässä iässä ole valmiuksia siihen.

5 viikon iässä kyyneleitä Mötkiksen ensimmäiset kyyneleet tirahtivat. Siin vaiheessa kyllä kostui omatkin silmät. Tähän asti pelkkä itku ja huutaminen oli ollut helpompi sietää, mutta nuo vetistävät ja kyynelehtivät silmät olivat liikaa äidille.

6 viikon iässä ääntely alkoi monipuolistua, kaikki ääntely ei ollut enää suinkaan itkua. Mötkis alkoi pikkuhiljaa höpötellä ja kiljahdella ja hänen kanssaan pääsi keskustelemaan vuorovaikutteisesti.

7 viikon iässä Mötkis alkoi hymyillä tarkoituksellisesti. Höpöttely, nenän tuputtelu ja varpaiden kutittelu erityisesti saavat hymyjä aikaiseksi.

8 viikon iässä Mötkis kävi ensimmäistä kertaa saunassa. Koko saunassa oloajan hän oli tissillä minun istuessa lähes lattiarajassa jakkaralla ja siitä olikin mukava siirtyä kylpyyn lämpimään pesuhuoneeseen. Myös ristiäiset vietettiin viikon iässä ja niistä kirjoittelen erikseen kunhan kerkeän.

Tulkoon joulu

Eilen käytiin Mötkiksen kanssa kotiuttamassa meille tekokuusi. Aikaisempina vuosina meillä ei ole ollut kuusta ollenkaan, mutta tänä vuonna se viimein hankittiin. Motonetistä löytyi sopiva kuusi. 210cm korkea, mielestäni sopivan tuuhea ja riittävän aidonnäköinen tekokuusi. Mötkiksen ollessa suopealla tuulella tänään sain kuusen koristeltua hänen nukkuessaan ulkona. Kuusen koristeita olin kereäillyt pikkuhiljaa mieluisia löytäessäni ja ne olivat tähän päivään saakka odottaneet ostopakkauksissaan pääsyä esille ensimmäisen kerran. Kuusen lisäksi laittelin kotia muutenkin jouluisempaan ilmeeseen. Oveen vaihtui syyskoristeen sijaan tekemämme suodatinpussikranssi ja nostin esiin kynttiläkuppeja enemmältikin.

Tänä vuonna joulufiilistä on aivan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Viime joulun alla istuttiin äitini kanssa heidän luonaan sohvan nurkassa ja kuunneltiin Raskasta Joulua itkien. Etenkin Tulkoon Joulu kirvoitti kyyneleet molempien silmiin. Keskenmeno oli edelleen liian tuoreessa muistissa. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisin joulun tietämillä jäänyt äitiyslomalle.

Nyt kuitenkin kun Mötkis on saatu tälle puolelle mahaa

ja olemme saaneet häneen tutustua,

on moni palanen loksahtanut kohdilleen.

Tänä vuonna saamme viettää

ensimmäisen joulun ensiasunnossamme

esikoispoikamme kanssa.

Juuri näin oli tarkoitettu.

Niityillä lunta, hiljaiset kadut

taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virtaa, lapsuuden sadut

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

 

Joulu on taas, riemuitkaa nyt

lapsi on meille tänä yönä syntynyt

tulkoon toivo kansoille maan,

pääsköön vangit vankiloistaan

uskon siemen nouskoon pintaan,

olkoon rauha loppumaton

PÄIVÄ MÖTKIKSEN MATKASSA 28.11.2017

00:40 Mötkis alkaa levottomaksi kainalossa, annan tissin suuhun ja jään seurailemaan syömisen lähtevän käyntiin. Katson kelloa ja totean, että ollaan nukuttu tähän mennessä jo ainakin kolme tuntia. Kahtena edellisenä yönä päästiin tähän aikaan vasta nukkumaan. Jes. Mötkis syö aikansa ja äkkäilee pieruja samalla. Kun maha on täynnä, päästää hän irti tissistä, hymähtää tyytyväisenä ja siirrän hänet hieman kauemmas itsestäni ja jatkan itsekkin unia.

03:45 Levoton ähkinä on käynnissä, otan pojan tissille. Mötkis äkkäilee taas pieruja, ei kuitenkaan tee kakkaa. Yleensä tähän aikaan syötöllä viimestään kakka tulee jos ei ole vielä aikaisemmin tullut. Seurailen taas syömisen käynnistymisen ja painan itsekkin silmät takaisin kiinni. Mötkis syö aikansa ja jatkaa taas tyytyväisenä uniaan.

05:40 Herään Mötkiksen ähinään ja otan hänet syömään. Köllitään ja ruokaillaan. Kuudelta Paavon herätyskello soi, hän käyttää pojan vaipan vaihdolla ja tuo takaisin tissille jatkamaan unia. Tässä vaiheessa oma olo on jo todella virkeä hyvin nukutun yön jälkeen ja syötön jälkeen jäänkin vähäksi aikaa hereille nukahtaen kuitenkin vielä uudestaan.

07.30 Syödään uudestaan tissiä. Syönnin jälkeen Mötkis on kuitenkin levoton ja itkuinen, maha vaivaa. Kakkaa ei ole tullut koko yönä, joten se varmasti vaivaa jo tässä vaiheessa. Tissitellään rauhassa sängyssä ja siirrytään sen jälkeen keittiöön tekemään minulle aamupalaa. Kahvin keittäminen ei ota sujuakseen. Ensin meinaan unohtaa suodatinpaperin ja purut. Sitten purut. Sitten kun viimein saan kahvin tippumaan, en muista tyhjentää pannua edellisen keiton jälkeisistä pannun huuhteluvesistä. Eikun uusiksi. Puolen kasin aikaan saan oman aamupalan viimein eteeni ja syön Mötkiksen seurustellessa vieressä yökkärisillään.

08:45 Aloitetaan Mötkiksen aamupesut. Paavon kirjoittama syntymäpäiväkortti saa aina hymyn aikaiseksi pojan hoitopisteelle tullessa. Otetaan D-tipat ja Mötkis antaa jälleen palautteen niistä: ei hyvä. Mietin mielessäni, että onneksi meille löytyi kerralla sopivat tipat. Ei ihmeemmin vatsanväänteitä ja ilmeisesti hidas tippoihin totuttelu kannatti. Opeltiin tippoihin siten, että ekalla viikolla yksi tippa, toisella kaksi ja niin pois päin. Yökkärin riisumisen jälkeen totean vaipan olevan todella täynnä pissaa vaikka se on vaihdettu vain kolme tuntia sitten. Pienen pieni kakka pojan vaipasta löytyy, mutta ei juuri nimeksikään. Pestään kasvot, kainalot ja vaippa-alueen iho. Kuivattelun jälkeen jätän Mötkiksen hoitoalustalle nakusilleen siksi aikaa, että valitsen hänelle päivän vaatteet. Pian alkaakin lorina kuulumaan ja pissi valuu pitkin pyykinpesukoneen kylkeä. Naurahdan Mötkiksen helpottuneelle ilmeelle ja pestään pissat pois. Vaatteiden pukeminen takkuaa, poika alkaa olla nälkäinen ja väsynyt jo tässä vaiheessa.

09:00 Asetutaan sohvalle tissittelemään. Mötkis on jo todella väsyneen oloinen. Mietin hetken, jaksanko lähteä jo lenkille. Katson ulos ikkunasta ja totean, ettei tuo harmaus paljon houkuta. Ollaan kuitenkin iltapäivällä lähdössä äitikaverin luokse busseilla niin pääsen itse viimeistään siinä vaiheessa happihyppelylle. Kun lenkille lähtö on suljettu pois, mietin laittaisinko pojan kuitenkin ulos nukkumaan. Samaan aikaan äitini soittaa ja sovitaan, että he tulevat illalla käymään. Puhelun aikana Mötkis nukahtaa syliini ja lähden kantamaan hänet omaan sänkyynsä. Laittelen itkuhälyttimen päälle ja siirryn itse olohuoneeseen koneen ääreen. Tyhjentelen astianpesukoneen ja suunnittelen joululahjojen paketoimista. Kehtuuttaa, en osaa paketoida.

09:40 Itkuhälyttimestä alkaa kantautua levotonta ähinää. Käyn tarkastamassa tilanteen ja totean Mötkisen heräilevän pikkuhiljaa. Käytän vielä tilaisuuden hyväksi ja käyn vessassa ennen kuin haen pojan sängystään. Poika herää hyväntuulisena ja käydään touhuamassa leikkimatolla. Hän viihtyy yllättävän hyvin ja nappaan muutamat kuvat samalla. Järkkärillä kuvia ottaessa kiroan puhelimen huonoa kameraa. Kotona järkkäri on koko ajan esillä, mutta kodin ulkopuolella sitä ei tule kuljetettua mukana. Reilun viiden minuutin touhuamisen jälkeen Mötkis käy levottamaksi ja itkuiseksi ja samantien myös nyrkki alkaa mennä suuhun. Nälkä iski. Siirrytään sohvalle tissittelemään. Tissittely on kuitenkin levotonta pyörimistä ja arvelen kakan olevan viimein tulossa. Olen oikeassa, viimein maha toimii, jes! Käydään pesuilla ja palataan sohvalle seurustelemaan.

10.15 Tissin himo yllättää jälleen, mutta tissillä ei kuitenkaan viihdytä. Tarjoan tuttia sillä ajatuksella, jos Mötkiksen tekee mieli imeä ja tissistä tuleva maito alkaa ärsyttää. Tutti kelpaa, mutta pian se syljetään suusta pois. Tarjoan tissiä tilalle ja hetken aikaa poika syökin alkaen kuitenkin itkeä uudelleen. Testaan tutin uudestaan, pois sylkemisen jälkeen tarjoan taas tissiä tuloksetta. Mötkis on väsyneen oloinen, muttei malta kuitenkaan nukahtaa. Rauhoittelen itkun ja totean tässä kohtaa olevan minun hyvä aika syödä. Otan Mötkiksen sitteriin ja alan viritellä oman lounaan lautaselle. Lasagnea ja raejuusta, nam.

10.40 saan lounaan eteeni ja syön sen Mötkiksen viihtyessä vielä yllättävän hyvin sitterissä. Kunhan olen saanut syötyä lähdetään käymään vaipan vaihdolla. Vaipassa on pieni pierunkuori, putsaillaan pylly, vaihdetaan kuiva vaippa ja asetutaan sohvalle tissittelemään. Hetken aikaa Mötkis jaksaa syödä kunnes uni saa vallan ja hän nukahtaa tissi suussa. Lähden siirtämään poikaa omaan sänkyynsä, mutta koiramme toteavat minun liikkuvan liian epäilyttävästi ja haukullaan herättävät Mötkiksen.

11.10 Kokeilumielessä kuitenkin peittelen hänet omaan sänkyynsä, toivotan kauniita unia ja kytken itkuhälyttimen päälle. Poistun huoneesta ja tarkistan bussiaikataulut. Tähtäämme lähtemään yhdeltä. Katson rattaat, vaatteet ja hoitorepun valmiiksi. Minulla on tapana valmistella lähdöt mahdollisimman hyvin aina pojan nukkuessa, että villasukkia ja tumppuja ei tarvitse etsiä enää lähdön hetkellä. Kun valmistelut on tehty, asetun koneelle blogin pariin.

11.40 Alkaa kuulua levotonta ähinää ja makuuhuoneeseen mennessä on vastassa täysin ammollaan olevat silmät. Pieni pukli on valunut pitkin suupieltä bodyn kaulukselle ja ilmeisesti alkanut häiritä unta. Käydään vaihtamassa body ja ollaan pikkuhetki mahallaan leikkimatolla. Mötkis ei kuitenkaan viihdy vaan siirrytään tissittelemään.

11.55 Tissittely muuttuu levottomaksi ja Mötkis alkaa tekemään kakkaa. Hieno homma, maha alkaa toimia tavalliseen tapaan yön panttaamisen jälkeen. Jumpataan kakka loppuun ja käydään pyllyn pesulla. Edellisestä tissittelystä on kuitenkin liian vähän aikaa ja pyllyn pesun aikainen pyörittely aiheuttaa uuden pulautuksen. Vaihdan Mötkikselle puhtaan bodyn, taas, todeten, etteivät edelliset housut sovi enää tämän bodyn kanssa. Etsin siis sopivat housut. Bodien ollessa vähissä lisävahinkojen ehkäisemiseksi laitan huudon säestämänä Mötkikselle kuolalapun kaulaan. Eipähän mene bodyn kaulus märäksi jos puklia vielä tulee.

12:10 Aloitetaan tissittelyt alusta ja tajuan laittaneeni kyllä pojalle kaiken valmiiksi, mutta omat lähtövalmistelut on pahasti vaiheessa. Meikata en ajatellutkaan, mammakamu kyllä ymmärtää laittautumattomuuden. Korkeentaan vetäsen silmäpusseja piiloon ja ripsiväriä vähän jos Mötkis sallii. Mutta vaatetuspuoli... Noo trikoot ja imetystoppihan on ihan perusasu minulle nykyään. Täytyy vain metsästää joku pitkähihainen ja imetysliivit lisäksi niin en palelluta tissejä ulkona ollessa.

12:20 Mötkis lopettaa tissittelyn ja totean, että mehän keretään 12.35 bussiin kun ruvetaan joutumaan. Puen Mötkiksen,laitan omat vaatteet, käyn vessassa ja eikun ulos. Pysäkillä ollaan hyvissä ajoin ja lisäksi bussi on myöhässä. Nyt enää yksi bussin vaihto on mammakamun luokse pääsemisen esteenä.

13.20 Asetutaan mammakamun luona sohvan nurkkaan tissittelemään ja rupattelemaan. Ajantaju katoaa. Seuraavat kaksi tuntia höpistään niitä näitä, vaihdetaan parit vaipat, hörpätään kahvit, syödään melkein kokonainen levy suklaata, tissitellään lisää ja rupatellaan.

15:30 Alan valmistautua kotiin lähtöön. Käydään vaihtamassa Mötkikselle kuiva vaippa, puetaan merinovillahaalari ja -pipo sekä villasukat ja -tumput ja tissitellään vielä viimeisen kerran ennen lähtöä bussipysäkille. Matkalla pysäkille soittelen äidilleni eli Mötkiksen mummalle ja tulevalle kummille. Vaihdetaan kummin kanssa kuulumiset ja kiroan myöhässä olevaa bussia. Bussi on jo sen verran myöhässä, että arvelen meidän myöhästyvän seuravasta bussista. Viimein bussi tulee ja jatketaan puhumista kummin kanssa. Muutamaa pysäkkiä ennen pysäkkiä, jolla meidän pitää jäädä pois ajaa bussi, johon olimme vaihtamassa meitä vastaan. Kiroan joukkoliikennettä ja totean omalla autolla kulkemisen varsinkin kelloa tuntemattoman vauvan kanssa olevan paljon helpompaa. Lopetellaan puhelu ja alan tutkimaan aikatauluja seuraavan linjan löytämiseksi.

16:20 Soitan samaiselle kummille uudestaan ja kerron seuraavan bussin lähtevän vasta 16.45, jos se on ajallaan. Puhutaan puhelimessa ja käyn pyörähtämässä kaupassa hakemassa suklaata ja alkoholitonta olutta. Odotan koko ajan hieman kauhulla missä vaiheessa Mötkis herää, mutta onneksi hän tuhisee syvässä unessa.

16:45 Bussi tulee viimein ja viimeinen kotimatkan rutistus alkaa. Heti kun hyppäämme bussista pois, alkaa vaunuista kuulua pientä öhinää ja ähinää. Pysähdyn postilaatikolle todeten sen olevan tyhjä. Ähinä jatkuu ja jatketaan matkaa nopeasti kotiovea kohti.

17:00 Päästään kotiovesta sisään, mumma ja isimies on meitä vastassa. Mumma alkaa purkaa pojan vaunuista sillä aikaa, kun käyn itse vessassa ja vaihdan kotivaatteet. Moikataan pikaisesti isimiehen kanssa ja pyydän häntä laittamaan minullekin ruuan valmiiks lautaselle. Ruvetaan tissittelemään ja höpöttelemään mumman kanssa. Ajantaju katoaa taas. Mötkis tekee tissittelyn lomassa kakat. Mumma käy vaihtamassa pojalle puhtaan vaipan. Mötkis seurustelee mumman kanssa ja minä syön.

18:00 Myös pappa tulee meille. Tissitellään ja Mötkis tekee uudestaan kakan. Mumma ja pappa lähtevät yhdessä vaippaa vaihtamaan. 

Mumma seurustelee vaipan vaihdon jälkeen Mötkiksen kanssa ja pappa katsoo Paavon kanssa pojasta otettuja kuvia koneelta.

18:15 Väsy ja nälkä itku iskee ja tissitellään jälleen. Mötkis alkaa sipata tissille, mutta ei kuitenkaan ihan malta nukahtaa. Mumma ja pappa alkavat tehdä lähtöä ja aletaan katsomaan KalPa-Sport peliä. Pian Mötkis nukahtaa tissille ja yritetään tehdä Paavon kanssa vaihto. Uni ei kuitenkaan jatku, mutta pääsin kuitenkin itse käymään vessassa. Jatketaan tissittelyä ja pian Mötkis nukahtaa tissi suussa ja annan hänen nukkua sylissä.

19:15 Mötkis herää ja minä käytän tilaisuuden hyväksi mennä suihkuun. Sillä välin Paavo käyttää pojan iltapesuilla ja päivävaatteet vaihtuvat yökkäriin. Mennään makuuhuoneeseen hämäriin valoihin tissittelemään.

20:00 Tissittely käy levottomaksi ja väsyitku alkaa olla läsnä vahvasti. Mötkis piereskelee ja noustaan pystympään asentoon jumppailemaan mahdollista kakkaa tuloksetta. Vaipassa on kuitenkin jo se verran pissiä, että Paavo käy vaihtamassa pojalle kuivan vaipan. Jatketaan tissittelyä rauhallisemmissa tunnelmissa.

20:40 Kakkajumppa tuottaa tulosta ja Mötkis tekee kakat. Paavo käy vaihtamassa pojalle puhtaan vaipan ja tuo hänet takaisin rinnalle. Mötkis ei asetu tissille ilman huutoa. Väsymys alkaa olla jo melkoinen, mutta periksi ei voi antaa. Poika nukahtelee tissille pienissä pätkissä ja virkistyy aina uudestaan.

22:00 Laitan puhelimen pois ja asetutaan kylkimakuulle tissittelemään. Mötkis nukahtelee hetkittäin tissille, mutta imuotteen irrotessa herpaantuu ja huuto alkaa voimakkaana. Rauhoittelen ja otan huudosta virkistyneen pojan uudelleen rinnalle. Tämä toistuu muutaman kerran. Torkun itse syöttöjen aikana.

22:20 Katson kelloa viimeisen kerran. Tissittelyt jatkuvat. Imuote irtoaa vielä kahdesti ja uudelleen rinnalle ottaessa itku herättää Paavon. Mietin, että seuraavasta kerrasta täytyy siirtää poika vaunuihin ja nukuttaa sinne. Maha alkaa ilmiselvästi olla täynnä, mutta tissille nukahtamaan tottuneena Mötkis ei saa rauhoituttua miniunien virkistyttämänä ilman tissiä.

02:00 Herään Mötkiksen levottomaan ähinään. Otan hänet rinnalle ja unet jatkuvat. Uusi vuorokausi on pyörähtänyt käyntiin.

Neuvolalääkäri 23.11.2017

Herättiin aamulla hyvissä ajoin ennen neuvolaa, mutta kuitenkin meinasi kiire päästä yllättämään. Nuo aamulähdöt ei ole oikein meitä varten ainakaan vielä tässä vaiheessa. Neuvolassa käytiin siis torstaina aurinkoisessa pakkassäässä rattailla. Meiltä on neuvolaan vähän reilu kilometrin matka ja matkan aikana yksi ainut tien ylitys kun suurin osa matkasta taittuu polkuja pitkin.

Neuvolakäynti alkoi mittojen ottamisella. Syntymämitathan perjantaina 13.10. olivat 3832g, pituus 51cm ja pipo 36cm. Kotiinlähtötarkastuksessa 16.10. 3580g. Kotikäynnillä 19.10. 3800g. 31.10. neuvolassa painoa oli jo 4305g, pituutta 55.5cm ja pipo 38cm. Nyt kun aikaa edellisistä mittauksista oli vähän yli kolme viikkoa oli paino 5180g, pituus 58cm ja pipo 40cm. Syntymämittoihin tullut siis plussaa 1348g, 7 ja 4 cm. Hienosti tissimaidolla kasvaa ja vaikka vaippaa saa vaihtaa lukuisia kertoja päivässä niin näköjään jotakin kerkeää poikaan tarttuakin kun keskimäärin 38g per päivä on painonnousu.

Kun kyseessä oli neuvolalääkäri päästin Mötkiksen kanssa mittojen ottamisen jälkeen lääkärin tutkittavaksi. Lääkärin kirjaus pojasta: "Suloinen poika. Kasvaa hyvin. Sydän, keuhkot normaalit. Femoralis +/+, kivekset +/+. Silmät normaalit, ottaa katsekontaktin, reagoi ääänille. Imetys sujuu."

Käynnillä varattiin minulle jälkitarkastusaika sekä Mötkikselle seuraava neuvola. Seuraava neuvola on 13.12. Sillon saadaan ensimmäinen rokote, rota siis. Lisäksi keskusteltiin terkkarin kanssa jo alustavasti tulevasta raskauden ehkäisystä ja tultiin siihen tulokseen, että hormoonikierukka voisi olla kohdallani kierukoista parempi vaihtoehto. Kuparikierukka minulle tuskin sopisi runsaiden ja kivuliaiden kuukautisten takia. Hormoonikierukkaa pääsen ns. testaamaan aloittamalla keltarauhashormonipillerit ennen kierukan asetusta. Testataan siis, meneekö oma hormoonitoimintani sekaisin tuosta progestiinista vai ei ja sitten päätetään kannattaako kierukkaa asettaa.

Viime yö nukuttiin perhepedissä ja minä nukuin parhaan yön pitkään aikaan. Nyt on taas eri virkee olo ja jaksaa. Kuluvalla viikolla minulla on ollut vaikeuksia nukahtaa yösyöttöjen jälkeen ja olen saattanut jäädä valvoskelemaan ja tavallaan odottamaan seuraavaa syöttöä. Nyt kuitenkin kun poika nukkui kiinni minun kyljessä eikä syöttöjä varten tarvinnut nousta laisinkaan sain nukuttua todella hyvin. Asentoa joutui hieman hakemaan, mutta paljon parempi imettää tuolleen kylkimakuultaan kuin istualtaan öisin. Mötkiksen sänky on edelleen sivuvaununa meillä ja sinne tulen hänet yöstä riippuen siirtämään, mutta varsinkin öinä joina poika haluaa asustella tissillä on helpompaa, että hän nukkuu vieressäni.

Ei itkeä saa, ei meluta saa

Kun Mötkiksellä oli ikää 2 viikkoa ja 2 päivää, oli äidin mielestä oikea aika ottaa joulukorttikuvat. Toki Mötkis ei ehkä ollut ihan samaa mieltä, mutta onneksi yksi kuvista onnistui sen verran hyvin, että siitä teetettiin joulukortit. Mötkis inhoaa yleisesti ottaen kaikkien hattujen ja pipojen päähän laittamista, joten tonttulakki ei tehnyt poikkeusta.

Ei olla tähän asti ikinä lähetetty Paavon kanssa joulukortteja. Tänä vuonna kuitenkin ajateltiin tehdä poikkeus pojan syntymän kunniaksi. Saadaanpahan samalla pojan nimi kaikkien läheisimpien sukulaisten tietoon. Muutenkin olen aina joulun aikaan kokenut jonkun asteista syyllisyyttä kun meidän postilaatikko täyttyy joulukorteista eikä itse saada aikaiseksi lähettää yhtään.

Joulua täällä odotetaan jo melko innolla. Varsinkaan Paavo ei ole aikaisempina vuosina ollut erityisen jouluihminen, mutta tänä vuonna jonkunlainen joulumieli on myös Paavoon tarttumassa. Työkuvioiden takia ei saada viettää joulua ihan täysin rauhassa, vaan Paavo päivystää vielä jouluaattoyön, mutta sen jälkeen jäädään viettämään joulun pyhiä ja välipäiviä isyysvapaiden merkeissä. Mitään suunnitelmia ei olla noille päiville vielä tehty, todennäköisesti mennään ihan fiilis pohjalla ja koitetaan keskittyä lepäämään ja olemaan perheen kesken. Mahdollisesti sukuloidaan, mutta mitään erityisen juhlallisia suunnitelmia en halua alkaa ainakaan vielä tässä vaiheessa tekemään, kun yöt ovat välillä melko repaleisia ja varmasti ihan silkka lepo tulee joulun koittaessa tarpeeseen.

Viime viikonloppuna vaatehuonetta järjestäessä hypistelin jo joulukoristeita, mutta en kuitenkaan saanut vielä lupaa räjäyttää niitä pitkin asuntoa. Joulukuun alettua kuitenkin aion ruveta koristeita pikkuhiljaa laittelemaan ja kunhan saadaan tekokuusi hankittua pystytän sen olkkarin nurkkaan koristeltavaksi. Ihanaa, että ensimmäinen joulu tässä kodissa vietetään perheenä, jonka tuo pieni poika täydensi syntymällään.

Mötkis 1 kk

On kulunut jo kuukausi siitä, kun poikamme syntyi. Tuon kuukauden aikana on tutustuttu poikaan ja alettu pikkuhiljaa oppia toinen toisistamme enemmän. Pojan kasvu ja kehitys on kuitenkin niin nopeaa ja huimaa, että tuntuu, ettei edellisenä päivänä pätenee asiat enää seuraavana päivänä pädekään yhtään.

Kuukauden aikana poika on tosiaan kasvanut aivan silmissä. Hoitotasolla eilen isänpäiväiltana poikaa mittaillessa tulimme siihen tulokseen, että varmaan pari senttiä edelliseen neuvolaan verrattuna on tullut pituutta. Uusia mittoja pääsemme kuulemaan 23.11. neuvolalääkärin merkeissä. 50 senttiset vaatteet on tosiaan lähestulkoon kaikki kerätty pois. Housuja jäi kyllä vielä käyttöön, kun 56 senttisissä vyötäröt tuppaa olemaan niin leveitä, että pöksyt tippuu pojan jalasta. Ainakin äkkiseltään vaikuttaa siltä, että leggarityyppiset housut istuu pojalle paremmin kuin kollarit. Lisäksi poika on semmoinen kuumakalle ja sylisti, että kollarit jalassa tulee liian kuuma.

Meille on muodostunut jo melko selkeä päivä-yö-rytmi. Iltapesut ajoitetaan suunnilleen kahdeksaan ja sen jälkeen siirrytään pojan kanssa makuuhuoneen puolelle tissittelemään. Poika käy yöunille kahdeksan ja kymmenen välillä ja nukkuu yleensä ensimmäisenä pitkän unipätkän, joten yritetään itsekkin ruveta nukkumaan heti pojan nukahdettua. Öisin ruokailujen välit ovat 2-2,5 tuntia. Poika nukahtaa joka kerta tissille, josta siirrän hänet sivuvaununa olevaan pinnikseen unipesään. Siellä hän aikansa murisee ja pyöriskelee, kunnes yleensä nukahtaa sillä välin, kun itse käyn vessassa. Näillä muutaman tunnin syöttöväleillä mennään yleensä suunnilleen aamu kahdeksaan asti ja sen jälkeen noustaan aamupesuille, vaihdetaan päivävaatteet, sytytellään valot ja asetutaan sohvan nurkkaan pesimään. Aamutissittelyn jälkeen poika on monesti pitkän aikaa virkeänä ja käydään tässä vaiheessa leikkimatolla tai muuten vain seurustellaan ja ihmetellään. Ulkona käydään kelien ja päivän vireystilan mukaan. Joinakin päivinä käydään aamupäivästä kävelyllä ja joinakin ajoitetaan se iltaan ja käydään yhdessä koko porukan voimin ulkona.

Aamusta eteenpäin päivät ovat tällä hetkellä hyvin vaihtelevia. Joinakin päivinä mennään tunnin ruokailu-unisykleissä, joinakin päivinä nukutaan parin tunnin pätkiä päivällä tai sitten asustellaan ja kiukkuillaan tissillä tunti tolkulla. Noina tissittelypäivinä en kerkeä tekemään mitään kotihommia, mutta onneksi iskä ymmärtää tyhjentämättömän astianpesukoneen ja pyykit narulla. Jossain välissä yritän kuitenkin saada itsekin hengähdettyä vähän, aamupäivisin nukun kun poika nukkuu ja jossain välissä yritän ottaa aikaa myös kirjoittamiselle. Kuitenkin tässä vaiheessa on tärkeää olla itselle armollinen ja antaa niiden pyykkivuorten aina hetkittäin kasaantua. Tärkeintä on kuitenkin olla läsnä poikaa varten ja vastata hänen tarpeisiinsa.

Mötkis 2 viikkoa

Pojan syntymästä on jo yli kaksi viikkoa aikaa. Tuona aikana hän on kasvattanut meitä ihmisinä jo suunnattomasti. Meidän yöt ovat rauhoittuneet alun hepuloinnista paljon, kun yhdistimme pojan mahan oireilevan samoista ruoka-aineista, mitkä minua närästivät raskausaikana. Nyt siis välttelen ruisleipää ja mausteisia ruokia. Sipulia käytetään kohtuudella. Ilta-aikojen rauhoittaminen kotiin rauhoittaa myös pojan öitä.

Mahan kipristelyjä lukuunottamatta poika on varsin tyytyväinen tapaus. Kunhan perustarpeet on täytettynä niin on rauha maassa. Tutilla pojan saa rauhoittumaan esimerkiksi hoitotoimien aikana, jos tissiä ei ole heti saatavilla. Muuten poika ei juurikaan syö tuttia, enimpään harmitukseen vain. Rinnalla viihdytään paljon ja kantoliinaakin on päästy testaamaan pojan rauhoittamiseen.

50cm terällinen yökkäri kinnaa jo päällä niin pahasti, että se piti laittaa pois käytöstä. Pitkä pötky tämä meidän nuori herra. Muuten 50-vaatteet on käytössä tällä pitkällä hoikalla jäpikkäällä. Uusia mittoja saadaan tiistaina olevassa neuvolassa.

Perjantaina otettiin kahden viikon iän täyteen tulemisen kunniaksi isästä ja pojastaan kuvia. Mötkiksen kuvasta teetetään ukille ja papalle mukit isänpäivälahjaksi. Canvastaulun tilaukseen päästään myös.

Huomenna äitillä ja iskällä tulee yhteistä taivalta täyteen 11 vuotta. Paljon asoita on mahtunut noihin vuosiin. Ollaan koettu iloja ja suruja. On naurettu ja itketty yhdessä ja erikseen. Nyt olemme päässeet elämässä niin pitkälle, että meillä on omistusasunto, jota pieni poikamme saa kutsua kodiksi.

Vaikka keskenmenojen aikaan tuska oli valtava, sanoinkuvailematon, 

näin jälkikäteen ymmärtää, että juuri näinhän tämän piti mennä.

Saimme tuoda pojan 16.10.2017 meidän omaan kotiin.

Hän syntyi elämäntilanteeseen, jossa meillä on tarjota hänelle paljon enemmän,

kuin ennen. Olemme valmiimpia vanhemmiksi, kuin olisimme olleet jos esimerkiksi ensimmäinen raskaus olisi kantanut loppuun asti.

Onneksi hän on täällä tänään.

Näin hienosti hän kannattelee päätään 14 vuorokauden iässä

KOTI: Olohuone ja keittiö

Tämä postaus odotti pöytälaatikossa ennen synnytystä ja 

oli tarkoitus julkaista se ennen Mötkiksen syntymää.

Toisin kuitenkin kävi ja hyvä niin, julkaistaan tämä siis nyt.

Tämä näiden kotipostausten tuottaminen on kestänyt ja kestänyt ja kestänyt. Enkä kyllä oikeastaan tiedä, onko vieläkään hyvä hetki näille. Seinät näyttävät tyhjiltä taulujen puuttuessa enkä oikein tiedä, osaanko tällaisia postauksia loppupeleissä oikein tehdäkään. Nyt kuitenkin muutosta on jo yli kaksi kuukautta aikaa, joten eiköhän nyt ole sopiva hetki. Vaikka tavarat löysivät paikkansa muuton jälkeen todella nopeasti ja uusi koti tuntui kodilta jo heti ensimmäisenä iltana, on täällä kuitenkin vielä keskeneräistä. Verhotangot saatiin seinälle vasta baby showereita edeltävänä iltana. Taulut odottavat edelleen seinälle laittamista. Samoin muutama valaisin pitäisi vielä hankkia.

Tarkoitushan oli aloittaa kotipostausten sarja Mötkiksen huoneesta, mutta voin sanoa, että tuo tavaran määrä mikä siellä on tällä hetkellä säilöttynä ei oikein motivoinut kuvaamiseen. Huoneessa siis on turvakaukalo sairaalalaukkuineen pinnasängyssä ja rattaat keskellä lattiaa. Lisäksi ylimääräiseksi jäänyt televisio rohlottaa edelleen kyseisessä huoneessa... Onneksi kuitenkin kaikki perusasiat on Mötkiksenkin huoneessa kunnossa ja kunhan nuo ylimääräiset tavarat sieltä pääsevät käyttöön, pääsee huonekin oikeuksiinsa.

Aloitetaan siis olohuoneesta ja keittiöstä. Huoneista, jotka oli mielestäni olennaisimmat saada nopeasti muuton jälkeen valmiiksi. Niissä kuitenkin oleskellaan päivittäin ja keittiö piti saada käyttökuntoon mahdollisimman pian, jotta siellä pääsi laittamaan ruokaa.

Vasemman puoleisessa kuvassa näkyvä seinä on asuntomme korkein. Korkeimmassa kohdassa huonekorkeus on vähän yli 3,5 metriä. Tuo korkeus tuo mukavasti tilantuntua muutenkin avaraan olohuoneeseen, mutta kostautui ikävästi telkkarin kohdalla: tuo 42" töllö näyttää onnettoman pieneltä kyseisellä seinällä, mutta niin pitkään kun se toimii, saa uuden television hankkiminen odottaa.

Tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin tuovat pikkuvalot olkkarissa ja ruokapöydän nurkkauksessa. Lisäksi kynttilöitä on tullut jo jonkun verran poltettua ja tuikkukipot löysivätkin paikkansa jo heti muuton jälkeen. Orkidea on hieman nuupahtanut ja tekisikin mieli hankkia uusi tilalle. Tiedän kuitenkin, ettei sekään tule kestämään minulla pari viikkoa, max kuukautta pitempään, joten antaapahan ehkä olla.

Olohuoneen ja keittiön isot ikkunat antavat paljon valoa ja ikkunoista avautuukin asuinalueeseen nähden kohtuullisen puistoiset maisemat. Esimerkiksi meidän talonyhtiössämme osalla olohuoneen ja keittiön ikkunoista näyttäytyy lähinnä autotallin takaseinää oman takapihan lisäksi, mikä ei mielestäni olisi kovinkaan mielekäs vaihtoehto. Olohuoneesta on käynti terassille, joten esimerkiksi kesäaamuina terassille on helppo siirtyä nauttimaan aamupalaa.

Alkuun muutossa kun keittiön kaappeja alettiin täyttää, mietin hetken kauhulla, että minne kaikki tavara tulee mahtumaan. Kuitenkin kaapit ja eritoten saarekkeen laatikot vetivät yllättävän hyvin. Keittiöön jäikin vielä kaappeihin tyhjää tilaa. Tämä on sinällään ihan hyvä, koska tavaramäärä tulee lisääntymään Mötkiksen syntymän myötä jos tarvitaan esimerkiksi tuttipulloja tai viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinteisiin tutustuminen alkaa. Kuitenkin tällä hetkellä tilaa on siis hyvin ja kaapit on täytetty väljästi, joten tiivistämisen varaakin on tarpeen mukaan.

Kokonaisuutena näitä kahta huonetta samana tilana katsoessa täytyy kyllä todeta materiaalivalintojen menneen putkeen. Olohuoneen korkea seinä natsaa täysin keittiön korkeakiiltovalkoisten ovien alumiinisiin listavetimiin sekä saarekkeen vitriinikaapin lasiovien kehyksiin. Kyseisten huoneiden huonekalut tulivat suoraan entiseltä asunnoltamme ja nekin asettuivat tähän kotiin mielestäni erittäin hyvin (telkkaria lukuunottamatta). Paljon paremmin nämä huonekalut pääsevät tällä asunnolla oikeuksiinsa, kuin edellisellä.


Täytyy sanoa, että kuvia räpsiessä ja niitä jälkeenpäin koneella katsellessa huomasi, että maha on jo todellakin pahasti tiellä. Järkeviin kuvausasentoihin ei meinannut taipua millään, kyykystä ei meinaa päästä ylös ja osa kuvista onkin juuri sen näköisiä, että ei oo kuvaaja paljon kohteensa tasolle mennyt. Viime aikoina kuvaaminen on jäänyt kyllä hävettävän vähälle ja onkin inhottanut puskea blogiin täysin kuvattomia postauksia.

Lisäksi kuvat on kyllä niin stilisoimattomia kun voi olla: tasoilla on tavaroita, jotka sinne on sattunut jäämään, keittiössä käsipyyhe rellottaa vinossa, jääkaapin ovi on vuorattu erilaisilla lippulappusilla ja magneeteilla. No, tältä meillä näyttää päivittäin.

Laskettu aika

Tänään on laskettu aika. Olemme kuitenkin saaneet tutustua uuteen perheenjäseneeseemme jo viiden päivän ajan.

Hän syntyi perjantaina 13.10.2017 viikoilla 39+2 painaen 3832g. Pituutta hänellä on komeat 51cm ja päänympäryksensä on 36cm.

"Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen,

mut aikaan sai melkoisen muutoksen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän,
Teki toisesta äidin, toisesta isän."

Päivittelen kuulumisia kunhan täältä vauvakuplasta ennätän.

"Mitenköhän koirat suhtautuvat vauvaan?"

Kysymys, joka meiltä on kysytty sata ja tuhat kertaa. Kysymys, joka alkaa itseasiassa tässä vaiheessa jo hivenen kyllästyttää ja ärsyttää. Vaikka emme vielä voi tietää, miten koirat tulevat Mötkikseen suhtautumaan, vastaus on varma: koirat sopeutuvat uuteen perheenjäseneen tai on enää yksi osoite, eläinlääkäri.

Minulla on melko jyrkkä kanta tähän asiaan. Jos koirat eivät jostain syystä sopeutuisi Mötkikseen, on mielestäni lähes tulkoon ainoa vaihtoehto lopettaminen. Vallu on kuitenkin tullut meille kodinvaihtajana, enkä haluaisi enää häntä kolmanteen kotiin antaa. Helmillä on E-lonkat, eikä takeita siitä, paljonko hyviä vuosia on jäljellä, joten haluaisinko häntäkään sopeutumaan uuteen kotiin mahdollisesti vain lyhyeksi aikaa. Lisäksi koirille pitäisi löytää perhe, joka on valmis ottamaan molemmat. Menisi todennäköisesti liian vaikeaksi löytää sopiva perhe, joka olisi molempiin koiriin valmis sitoutumaan.

Minun lapsuudenkodissani oli koira, joka jouduttiin viemään piikille sen tultua mustasukkaiseksi minun synnyttyä ja yritettyään purra minua. Tästä syystä asiaa on ehkä tullut hieman enemmän mietittyä jo tässä vaiheessa ja toki nuo jatkuvat kyselyt ovat ajatustyötä pitäneet käynnissä. Oletusarvoisesti kuitenkin lähdemme liikkeelle siitä, että perusluonteeltaan molemmat koiramme ovat ihmisystävällisiä ja ovat tähän asti suhtautuneet kaikkiin vastaantulleisiin lapsiin innostuneesti, ei lainkaan aggressiivisesti.

Tottakai tilanne on eri siinä vaiheessa, kun vauva rantautuukin perheeseen, jossa koirat ovat olleet tavallaan lapsia ja tuo uusi perheenjäsen varastaakin äidin ja isän ajan sekä huomion. Olemme miettineet etukäteen sairaalasta kotiutumista ja tehneet toimintasuunnitelmaa koirien ja Mötkiksen tutustumiselle. Jo ennen sairaalasta kotiutumista Paavo tuo Mötkiksen vaipan, harson tai vaatteen, jonkun tavaran, jossa on Mötkiksen tuoksu, kotiin ja antaa koirien tutustua siihen ohjaten samalla sopivaan käyttäytymiseen.

Pyrimme tuomaan Mötkiksen kotiin siten, että koirat saavat kaikessa rauhassa tulla tutustumaan häneen, omaan tahtiinsa. Koiria ei kutsuta katsomaan Mötkistä, he tulevat kun kiinnostuvat (eli todennäköisesti heti kun astumme ovesta sisään). Koiria ei tulla tönimään pois vauvan luota. Tottakai pidetään huoli, etteivät tule liian lähelle, mutta ei myöskään aiheuteta koiralle tilannetta, jossa hänet ajetaan pois vauvan luota.

Kotiutumisen jälkeiselle ajalle koirille varataan luita, jotta heille on mielekästä tekemistä. Koiria ei tarvitse tuolloin hätistellä jaloista, vaan ne tyytyväisenä mussuttavat luitaan omassa pedissään tai ulkona. Kaiken aikaahan luita ei voi tietenkään syöttää, ettei maha ole sekaisin ja tule pahimmassa tapauksessa tukoksia, mutta sellaisille ajoille, kun koiriin ei ole toisen meistä mahdollista keskittyä ja koirat jotakin hötkeltävät, on mielestäni hyvä olla varalle jotain rauhallista tekemistä.

Näillä parilla yksinkertaisella toimintatavalla pyrimme siihen, etteivät koirat koe itseään "kakkosluokan kansalaisiksi" vauvan kotiutuessa. Tottakai Mötkis tulee olemaan perhehierarkiassa koiria ylempänä, mutta mustasukkaisuuden ja aggression välttämiseksi tutustuminen on mielestämme hyvä hoitaa mahdollisimman rauhallisesti, koiria kunnioittaen. Uusi perheenjäsen tulee kuitenkin koirien näkökulmasta heidän reviirilleen, joten jonkunlaista reviirin puolustamista voi ilmaantua.

Tällä hetkellä Mötkiksen ollessa vielä yksiössään kasvamassa koirat ovat saaneet vapaasti oleskella Mötkiksen tulevassa huoneessa, haistella vaatteet ja tavarat mitä siellä on. Pinnasängyn kasaamisen jälkeen Vallu otti pesäpaikan pinniksen alta ja päivysti siellä. Veikkaan, että sama paikka saattaa olla Vallun pesäkolona Mötkiksen synnyttyä, kunhan pinnis siirretään meidän makuuhuoneeseen. Vallun aiemmassa perheessä oli pieniä lapsia, joten siltä osin Vallu on tottuneempi lapsiin, kuin Helmi. Kuitenkaan Helminkään suhteen meillä ei sen suurempia epäilyksiä ole. Helmi on ollut enemmän innokas kuin älykäs suhtautumisessaan lapsiin, enkä usko Mötkiksen kohdalla olevan poikkeusta.

Uskon, että koirien käytös tulee olemaan enemmänkin rodulle ominaista paimentamista. Koirat pyrkivät pitämään lauman kasassa ja valvovat vauvaa. Ainakin näin kävi enoni kaksostyttöjen ollessa pieniä: tytöt makasivat leikkimatolla, jonka molemmin puolin koiramme asettuivat makaamaan kyljelleen ja vain seurailivat mitä tytöt tekevät, kunnes itse nukahtivat. Korkeentaan tuo paimennuskäyttäytyminen voi aiheuttaa ongelmia näykkimisen muodossa, kunhan Mötkis lähtee liikkeelle, mutta onneksi siihen mennessä koirat ovat kerenneet tulokkaaseen jo kaikessa rauhassa tutustua.

Emme kuitenkaan aio sokeasti luottaa koiriimme, vaan koirat ja Mötkis oleskelevat samassa tilassa valvottuina. Mikä tahansa koira voi pimahtaa ja käydä lapsen kimppuun, emmekä halua niin käyvän meidän kohdallamme. Lisäksi koira voi täysin ymmärtämättömyyttään esimerkiksi tukehduttaa vauvan makaamalla tämän päällä. Tästä syystä olemme uudella kodilla opettaneet koirat siihen, ettei meidän sänkyyn ole enää asiaa. Aikaisemmin koirat nukkuivat vieressämme, mutta koska Mötkikselle on tulossa sivuvaunu meidän sänkyyn ja lisäksi mahdollisesti nukumme perhepedissä, emme halua koiria enää samaan sänkyyn. Lisäksi toki myös karvaton sänky on aikalailla miellyttävämpi, kuin aikaisempi tilanne.

Kaikkeen emme voi valmistautua etukäteen, mutta mielestäni on tärkeää, että näistä asioista on keskusteltu etukäteen ja on pyritty keksimään sopivia toimintatapoja. Mielestäni on myös erittäin tärkeää, että meillä on molemmilla samanlaiset ajatukset siitä, mitä koirille tapahtuu, jos ne eivät sopeudu Mötkikseen. Luopuminen olisi riittävän raskasta jo ilman sitäkin, että aiheesta pitäisi vielä riidellä ennen lopullista päätöstä.