keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Baby showerit ja neuvolakuulumiset 27.9.2017

Tänään napsahti täyteen 37+0 ja raskaus on nyt täysiaikainen. Juuri sopivasti täysiaikaisuuden kynnyksellä eilen sain viettää ihanan illan baby showereideni merkeissä yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Sai taas todeta kuinka ihania ihmisiä ympärillämme onkaan ja kuinka Mötkiksellä tulee olemaan paljon välittäviä ihmisiä hänen elämässään. Baby showerit olivat juuri sellaiset, kuin olin toivonut: minulle tärkeät ihmiset kokoontuneena yhteen hyvän ruuan ja höpöttelyn äärelle.

Saimme valtavan vauvatarvikkeilla höystetyn vaippakakun lisäksi Pentikin pupun sekä norsun, pikkusukkia, tuttipullon sekä kahdet villasukat Mötkiksen tulevilta kummeilta. Lisäksi sain lahjakortin hierontaan, mikä oli mielestäni aivan ihana lahja. Pääsen rentoutumaan vauva-arjen keskellä ja saan omaa aikaa. Ihaninta illassa oli saada nähdä vielä raskausaikana itselle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa, sekä todellakin huomata, kuinka onnekkaita olemmekaan.







Täysiaikaista raskautta kävin myös "juhlistamassa" neuvolassa tekemässä synnytyssuunnitelma sekä normaalit mittaukset. Käynnin alussa kävimme läpi perinteisesti kuulumisia, sekä edellisen viikon äitipolikäynnin. Painon osalta pientä nousua on turvotuksien muodossa tapahtunut, muttei edelleenkään mitään hälyttävää tai suurta. Raskauden alusta painoa on tähän mennessä tullut lisää himpun vajaa viisi kiloa, eli erittäin maltillisesti edelleen. Turvotusta tosiaan on jonkun verran, mutta edelleen olen esimerkiski pystynyt käyttämään sormuksia. Pian kuitenkin niistä on todennäköisesti luovuttava, ettei käy siten, että herään jonakin aamuna umpiturvoksissa eivätkä sormukset enää yksinkertaisesti lähde sormesta.

Verenpaine oli 124/79, virtsa puhdas ja kohdunpohjan korkeus 34,5 cm. Tuo sf-mitta kulkee keski- ja yläkäyrän välillä, kuten oikeastaan koko raskauden ajan. Terkkari tunnusteli pään olevan edelleen alaspäin, kuten itsekin tiesin asian olevan. Lisäksi hän tunnusteli lapsiveden määrää, joka äitipolikäynnillä oli ollut hivenen vähäinen todeten, että ainakin käsikopelolla vettä tuntuu olevan normaalimäärä. Sykkeiksi saatiin 140-145 pitkän metsästyksen jälkeen: Mötkis siis menee edelleen dopplerin anturia karkuun vaikka tila alkaakin käydä ahtaaksi.

Synnytyssuunnitelmaan kirjattiin toiveeni mahdollisimman lääkkeettömästä ja luonnonmukaisesta synnytyksestä sekä tavoitteena oleva täysimetys, johon toivon ohjausta heti synnärillä. Kirjattiin edelliset keskenmenot sekä niiden mahdollinen näkyminen minun herkistymisessä synnytyksen aikana, jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Uskon pysyväni synnytyksen henkisesti muuten melko hyvin kasassa, mutta jos Mötkiksen voinnissa tapahtuu jotain, niin todennäköisesti joudun täysin shokkiin ja tuossa vaiheessa tarvitsen hoitohenkilökunnan tukea ja todenmukaista kerrontaa siitä, missä mennään. Neuvolassa tehdyn synnytyssuunnitelman lisäksi olen itse kirjannut PikkuHaikaraan pitkän kirjauksen synnytystoiveistani sekä otan siitä tiivistelmän ja paperisen version mukaan synnytykseen lähtiessämme.

Näiden jälkeen puhuttiin terkkarin kanssa vielä siitä, että kannattaa pyrkiä elämään nämä viimeiset viikot mahdollisimman normaalia elämää eikä jäädä vain odottelemaan merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Kerroin terkkarille siitä, ettei minulla ole tällä hetkellä mikään kiire synnyttämään. Suurimmat vaivat tällä hetkellä ovat liitoskivut ja niiden takia huonosti nukutut yöt, muttei mitään sellaista, minkä takia olisin alkamassa häätää Mötkistä pois yksiöstään. Sanoinkin terkkarille, että voisin olla tässä tilassa vielä vaikka kuinka kauan ja vain hautoa Mötkistä. Vaikka kovin malttamattomina häntä jo odotamme, on kuitenkin Mötkiksen etu kasvaa vielä masun suojissa.

37+0
Illalla oltiin vielä Paavon kanssa Kuopion ensi- ja turvakotiyhdistyksen perhevalmennuksessa. Käsiteltävinä aiheina oli miksi mieli herkistyy ja miten vauva nukkuu. Vetäjät olivat aivan ihania ja tuli kyllä sellainen fiilis, että jos jotain kysyttävää tulee niin heihin voi olla yhteydessä. Todella paljon tuli hyvää tietoa molemmista aiheista ja todellakin kynnys olla esimerkiksi baby blues työntekijään tarpeen tullen yhteydessä hävisi täysin, kun hänet kohtasi perhevalmennuksessa. Lisäksi oli ihana huomata, kuinka monet odottajat tulivat kyseiseen perhevalmennukseen yhdessä puolisoidensa kanssa. Kuitenkin lähipiiri on varmasti monesti se ensimmäinen äidin ohella, joka huomaa mahdollisen alavireisyyden ja masennuksen. Siksi on mielestäni tärkeää, että puoliso osaa tunnistaa esimerkiksi juuri synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnusomaiset piirteet ja tietää, mistä hakea apua tilanteeseen.

Nyt tosiaan kun viikot raskaudesta alkavat käydä vähiin, on aika panostaa vielä oikein erityisen paljon parisuhteeseen: istua yhdessä pöydän ääreen ja keskustella asioista, painautua toisen kainaloon sohvalla ja yöllä hakeutua lusikkaan. Olla läsnä toista varten. Viimeisten viikkojen aikana on tavoitteena käyttää asuntolainan ottamisen yhteydessä saadut korruptio elokuvaliput ja nautiskella arkisista hetkistä kahden <3

lauantai 23. syyskuuta 2017

Menettämisen pelko

 Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa.

Tämä on aihe, mitä olen melko vähän kenenkään kanssa käsitellyt. Aiheen käsittelemisestä on tehnyt haastavaa se, että herkistyn joka kerta siitä puhuessani enkä oikein mitenkään järkevästi osaa aihetta lähestyä. Neuvolassa asiasta puhuttiin aikaisemman terkkarin kanssa lähes joka käynnillä, mutta uuden terkkarin luona käydessäni en ole saanut asiaa tarkemmin avattua.

Vaikka kuluva raskaus on sujunut todella hyvin, jäytää menettämisen pelko ajoittain mieltä. Huoli Mötkiksen hyvinvoinnista herää todella herkästi eikä huoli poistu helpolla. Kun jouduin käymään naisten akuutissa Mötkiksen liikkeiden vähäisyyden takia, olivat tuntemukseni erittäin synkät ja osaston ovista sisään kävellessä pelkäsin suunnattoman paljon. Pelkäsin kuulevani vauvan kuolleen kohtuuni ja joutuvani synnyttämään hänet kuolleena, kuten edellisen keskenmenon kohdalla. Nyt vain viikkoja olisi ollut tuplasti enemmän, joten vauva olisi ollut jo kohtuullisen iso ja vauvan näköinen. Onneksi kuitenkin pelkoni osoittautuivat turhiksi.

Aikaisempien keskenmenojen takia koen syyllisyyttä valittaessani raskausoireista tai kivuista. Tuntuu, että minun tulisi vain olla kiitollinen jokaisesta hetkestä riippumatta siitä, kuinka paljon minuun koskee tai miten pahalta tuntuu. Raskaus on ollut tähän astisen elämäni ihaninta aikaa monella tavalla, mutta on siihen liittynyt myös varjopuolia juuri esimerkiksi noiden kipujen sekä pelkojen muodossa. Kuitenkaan niistä puhuminen ja varsinkaan valittaminen eivät tunnu sopivalta.

Menettämisen pelon vuoksi olen itse ajoittain sekä lähipiirini on ollut huolissaan jaksamisestani synnytyksen jälkeen. Miten mieleni tulee reagoimaan hormoonimuutoksiin ja uuteen elämäntilanteeseen. Sairastunko synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai järkkyykö psyykeni muuten. Nämä ovat asioita, joihin ei vastausta ole etukäteen olemassa, mutta toivon, että osaan tarvittaessa hakea apua itselleni. Jos en itse osaa, niin toivon lähipiirini minua siinä auttavan.

Minulla on tapana monta kertaa päivässä esimerkiksi nukkumaan mennessäni tai sohvalla telkkaria katsellessa liikkeita tuntiessani pysähtyä asian äärelle. Nostan paidan pois mahan päältä rajoittamasta liikkeiden näkemistä ja katselen mahaa, hiljaa hymyillen. Laitan käden kohtaan, jossa liikkeitä tunnen ja näin kerron Mötkikselle huomaavani hänet. Silittelen mahaa ja hakeudun asentoihin, joissa tunnen liikkeet parhaiten. Nämä on minulle itselle ollut todella merkityksellisiä hetkiä. Silloin tiedän, että Mötkiksellä on kaikki hyvin, hän liikkuu aktiivisesti. Lisäksi noina hetkinä erityisesti luon suhdetta tähän syntymättömään lapseen, johon toivottavasti pääsemme tutustumaan syksyn pimentyessä perinpohjaisesti.


Mul on taskus pari unelmaa, mutta matkalla myös pari muuttujaa.
Juuri kun on kaikki kaunista, joku vetää maton mun alta.
Elämäs kaks vaihtoehtoa, taistele tai kaadu taistellessa.
Luovuttaa ei löydy sanakirjasta, jonka pienenä sain faijalta.
Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa.
Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa.
Vaik kaikki loppuis huomenna, mä omenapuun istutan.
Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa.
Mikko Harju - Taivas ei oo rajana

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kuulumiset äitipolilta 19.9.2017

Eilen minulla oli melkein kahden kuukauden tauon jälkeen käynti KYS:n äitiyspoliklinikalla. Käynnille menin yhdessä äitini kanssa, koska Paavolla oli kiireitä töissä ja hän oli ollut edellisen viikon lomalla, joten olisi ollut vaikeaa saada hänelle vapaata käynnin ajaksi. Käynnillä viikkoja oli siis kasassa 35+6.

Vastaanottohuoneessa meitä oli vastassa erikoislääkäri, kätilöopiskelija ja viereisessä huoneessa odotti kätilö. Käynnin alussa käytiin läpi keskenmenotausta sekä tässä raskaudessa käytössä olleet lääkitykset, joista onkin jo kaikista luovuttu. Enää käytössä on normaalit raskausvitamiinilisä, D-vitamiini sekä maitohappobakteerit. Kävin wc:ssä tarkastuttamassa pissan ja puhdas oli. Lääkäri tarkasteli verensokereita ja oli niihin tyytyväinen. Itse jännitin etukäteen, että tuleekohan sokereista tällä käynnillä sanomista. Vaikka raja-arvojen ylityksiä ei olekaan ollut, on verensokerit kuitenkin nousseet viimeisen parin viikon aikana aikaisempaa korkeammalle aterian jälkeisissä mittauksissa. Tämä kuitenkin on raskausdiabetekselle tyypillistä insuliiniresistenssin heiketessä. Sovittiin, että olen yhteydessä neuvolaan, jos toistuvia ylityksiä alkaisi tulemaan.

Tämän jälkeen pääsin ultrattavaksi. Ultrauksen aikana Mötkis liikkui aktiivisesti ja kuvassa näkyikin kuinka hän teki hengitysharjoituksia. Lääkäri tarkasti useita eri virtauksia, jotka olivat kaikki kunnossa. Lääkäri tarkasteli lapsiveden määrää ja totesi määrän olevan hieman vähäinen, muttei huolestuttavan alhainen. Hänen mukaansa lapsiveden uusiutuminen oli ultraushetkellä todennäköisesti juuri siinä vaiheessa, että sitä vain oli vähäisesti.

Lääkäri otti mitat pään ja vartalon ympäryksestä sekä reisiluun pituudesta painoarviota varten. Mötkiksen pään ja vartalon ympärysmitat olivat hieman keskikäyrän alapuolella, ei kuitenkaan mitenkään hälyttävästi. Pään ja vartalon ympärykset olivat toisiinsa nähden sopusuhtaiset. Reisiluu kasvoi edelleen keskikäyrän yläpuolella ja se osaltaan nostatti painoarviota. Painoarvioksi saatiin maltillinen 2833g ja kuten tähän astikin kaikissa ultrissa Mötkis viihtyy edelleen pää alaspäin.

Seuraavana lääkäri suoritti sisätutkimuksen. Kohdunkaula oli takana ja täysin kiinni. Se ei ollut enää täysin kiinteä, muttei pehmeäkään ja sitä oli jäljellä vielä 2cm. Seuraavaksi lääkäri kokeili lantion luita, eikä maininnut niistä mitään sen ihmeempää, eli ilmeisesti ovat kunnossa. Sisätutkimuksen lopuksi otettiin vielä streptokokkinäyte. Näytteen tuloksista ei ilmoitella erikseen, vaan jos lapsivedet sattuvat menemään kotona, soitetaan synnärille ja sieltä saa toimintaohjeet riippuen siitä, onko näyte positiivinen vai negatiivinen. Jos näyte on positiivinen, saavutaan sairaalaan nopeammin, jotta antibiootti keretään tiputtaa ja jos se on negatiivinen saa kotona olla vielä kohtuullisen pitkäänkin oman voinnin mukaan.

Sisätutkimuksen jälkeen siirryimme viereiseen kätilön huoneeseen, jossa pääsin vielä käyrille makailemaan. Käyrän ottamisen aikana mitattiin myös verenpaine, joka oli 117/83 sekä keskusteltiin vielä viimeisistä viikoista ja ravitsemuksesta sekä liikunnasta loppumetreillä. Kerroin kätilölle ja kätilöopiskelijalle kohtukuoleman pelon ajoittain nostavan päätään, johon he suhtautuivat todella ymmärtäväisesti. He ohjasivat olemaan yhteydessä neuvolaan sen aukioloaikoina ja muuten naisten akuuttikeskukseen, jos Mötkiksen tai omassa voinnissa tapahtuu jotain, mikä herättää huolen. Käyrillä oli kaikki kunnossa ja sykevaihtelut olivat sopivat.

Varasimme vielä seuraavan polikäynnin 13.10. Tuolloin tarkastellaan vielä Mötkiksen kasvua, virtauksia ja arvioidaan mahdollista käynnistämisen tarvetta, ellen ole jo synnyttänyt ennen kyseistä käyntiä. Seuraavalle käynnille annoin lääketieteen opiskelijoille luvan osallistua. Opiskelijat pitävät käynnin alussa jonkunlaisen haastattelun raskauden kulusta ja nykytilanteesta, harjoittelevat sf-mitan ottamista sekä raportin antamista erikoislääkärille. Tavallaan vastineeksi heidän mukaan ottamisestaan, Mötkistä ultrataan tarkemmin ja hänen rakenteitaan käydään läpi yksityiskohtaisesti, jotta opiskelijat pääsevät näkemään ja harjoittelemaan työskentelyä ultrauslaitteen kanssa.

Käynnistä jäi kokonaisuutena todella positiivinen tunnelma ja jotenkin sellainen olo, että kaikki on paremmin kuin hyvin, meillä ei ole Mötkiksen kanssa mitään hätää. Paikat ovat niin epäkypsät vielä, ettei merkkejä synnytyksestä tässä vaiheessa ole. Toki tilanne voi edetä nopeastikin, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Mötkis saa vielä kaikessa rauhassa kasvaa mahan suojissa. Kuitenkin niin valmis pakkaus hän jo on, ettei olisi mitään hätää, vaikka päättäisikin mahan tälle puolen jo tulla.


36+0

maanantai 18. syyskuuta 2017

Äitiysloma

Virallisestihan äitiyslomani alkoi 13.9. Kuitenkin töistä jäin pois jo juhannusta edeltävällä viikolla yli 10 viikkoa ennen kuin äitiysloma olisi alkanut. Työsopimukseni oli voimassa heinäkuun loppuun, jota ennen pidin neljä viikkoa kertyneitä vuosilomia sekä kaksi viikkoa jouduin olemaan sairaslomalla voimakkaiden harkkasupistusten takia. Täytyy kyllä todeta, että nostan hattua niille naisille, jotka pystyvät olemaan äitiysloman alkamiseen asti töissä. Viimeiset viikot kotonakin ollessa ovat olleet aika ajoin melkoisen tuskaisia ja pitkin päivää joutuu lepäilemään, vaikka saakin touhuta omaan tahtiin. Lisäksi tämä kasvava maha olisi kyllä töissä aiheuttanut omat haasteensa.

Sinällään vähän jännityksellä odottaa, että mitä äitiysloman jälkeinen aika tuo tullessaan. Tarkoituksenahan minun on jäädä kotiin Mötkiksen kanssa vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalle, joten aikaa on reilusti pohtia tulevia työkuvioita. Ennen töistä pois jäämistä toimin lastentarhanopettajana alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Vakituisessa työsuhteessa en ollut, joten kun aika palata työelämään koittaa etenee Mötkiksen päivähoitoon meneminen oikeastaan minun työllistymisen kautta. Kuitenkin haaveena ja toiveena olisi, että Mötkis aloittaisi päivähoidon aikaisintaan syksyllä 2019 uuden toimintakauden alkaessa päiväkodeissa.

Tavallaan olisi ollut helpompaa, jos olisin ollut vakituisessa työsuhteessa ennen lapsen saamista. Elämässä kuitenkaan kaikki asiat eivät etene kuten haluaisi tai olisi helpointa. Tällä hetkellä tärkeintä on se, että odotamme Mötkistä. Työasiat kerkeää järjestymään myöhemminkin. Lisäksi hivenen uskallan epäillä onko minusta työskentelemään päiväkodissa ja palaamaan iltaisin kotiin oman lapsen luokse. Minkälaisen panoksen pystyisin töissä, saatika kotona antamaan.

Valmistumisen jälkeen olen työskennellyt koko työssäolon ajan lastentarhanopettajan tehtävissä lukuunottamatta muutamaan lyhyempää lastenhoitajan sijaisuutta. Päivähoidossa kuitenkin koko ajan. Olisinkin halukas kokeilemaan myös muita koulutustani vastaavia työtehtäviä tulevaisuudessa. Suurimpana intohimon kohteena siintää työskentely lastensuojelussa, mutta sitäkin täytyy punnita töiden haun alkaessa, kestääkö minulla pää ekanakaan pääsääntöisesti kolmivuorotyötä saati sitten niitä tapauksia, joita lastensuojelussa kohtaisi.

Kuten todettua, onneksi aikaa töihin paluuseen on vielä runsaasti eikä mitään ratkaisuja todellakaan tarvitse tehdä tässä vaiheessa. Lisäksi täysin kysymysmerkkihän on, että mitä sosiaalialan työpaikkoja on tuolloin auki. Uusia alan työpaikkoja saattaa ilmaantua siihen mennessä Kuopioon vaikka kuinka. Tai sitten ei. Mutta silloin mennään sen hetkisen tilanteen mukaan, turha sitä on vielä alkaa kamalasti jossittelemaan.

Nyt kuitenkin keskitytään siihen, että laskettuun aikaan on enää alle viisi viikkoa. Äitiysloman lähdin aloittamaan metsästysmaille, minne Paavo oli painunut jo edeltävänä viikonloppuna viettämään viimeistä kesälomaviikkoaan. Aletaan hidastaa tahtia ja valmistautua tulevaan synnytykseen.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Neuvolakuulumiset 11.9.2017

Eilen oli neuvolakäynti viikkoja ollessa kasassa 34+5. Meillähän Mötkiksen kanssa menee muuten tällä hetkellä varsin mukavasti, mitä nyt yöt alkaa olla rikkonaisia. Hyvää asentoa ei löydy, lonkat kipeytyy kyljellään nukkuessa ja kylkeä kääntäessä liitoskivut ovat melko riipiviä. Lisäksi öitä on nyt verottanut menkkajomotukset. Maha kovettelee pitkin päivää, mutta kuitenkaan kipeästi ei supistele. Ajoittain kohdunsuulla tuntuu juilintaa ja viiltämistä, ilmeisesti sukkapuikkosupistuksia.

Terkkari suoritti taas tavanomaiset mittaukset. Painoa edelliseen neuvolaan verraten 600g lisää, eli edelleen ensimmäisestä neuvolasta alle 3 kiloa kerättynä ja hyvä näin. Verenpaine 113/89. Alapaine on lähtenyt hivenen kiipeämään, joten sitä mittailen nyt kotona parin päivän välein. Lisäksi minua on nyt hieman mietityttänyt mahdollinen turvotus. Nesteitä ei ole varsinaisesti alkanut kertyä käsiin tai jalkoihin, mutta tuntuu, että on semmonen yleisturvonnut olo. Seurailen nyt siis vointia tarkastikin raskausmyrkytyksen varalta. Hemoglobiinia ei mitattu ollenkaan tällä kerralla.

Verensokerit terkkari tarkisti vihkosta ja totesi niiden olevan edelleen täysin kunnossa. Hivenen minulla on alkanut aterioiden jälkeiset sokerit nousemaan, mutta kirkkaasti ne ovat vielä raja-arvojen puitteissa. Lähinnä nousun huomaa esimerkiksi jos on syönyt mysliä, mikä nyt luonnollisestikin on melkoinen sokeripommi. Sokerin sieto alkaa siis hieman heikentyä, mutta ei kuitenkaan mitenkään radikaalisti tai niin, että siitä pitäisi olla huolissaan. Lisäksi ruokavaliomuutoksia on vara tehdä vielä paljon ja vaihtaa välipalana esimerkiksi juuri tuo mysli johonkin muuhun, vaikka ruisleipään.

Tutkimuspöydällä otettiin taas sf-mitta. Edellisellä käynnillä mitta oli 29,5cm ja nyt 32cm. Keskikäyrän tuntumaan mitta taas asettui ja käyrä nousee tasaisesti. Terkkari tunnusteli Mötkiksen tarjontaa ja käsikopelolla veikkaus on, että edelleen pää alaspäin hän viihtyy. Samaa mieltä olen itsekin, sillä napakimmat liikkeet tuntuvat nimenomaan kyljissä. Taas kerran sydänääniä kuunnellessä Mötkis pakeni (edelleenkin) anturin alta ja pitkän aikaa terkkari sai etsiä, että sai äänet kuulumaan terävästi. Sykkeet olivat keskimäärin 155 Mötkiksen myllätessä vähän väliä.

Tämän jälkeen keskusteltiin imetyksestä. Toiveena ja tavoitteenahan minulla on täysimetys, joten jonkun verran imetysasioista on tullut otettua jo itsenäisestikin selvää. Käytiin kuitenkin terkkarin kanssa vielä imuotetta, imetysasentoja sekä imetyksen turvamerkkejä läpi. Oli huojentavaa kuulla, että KYSillä pyrkiivät panostamaan mahdollisimman paljon imetyksen onnistumiseen ensipäivinä ja ohjausta on saatavilla runsaasti. Lisäksi mikäli neuvolasta ei saisi tarpeeksi apua ja neuvoja imetykseen, on KYSillä vielä erillinen imetyspoli, jossa voi käydä saamassa ohjausta imetyksen ollessa ongelmallista.

Seuraavan kerran Mötkiksen kuulumisia päästään kurkkaamaan viikon päästä äitipolilla ja seuraava neuvola varattiin kahden viikon päähän. Niin ne vaan alkaa viikot vähentyä ja synnytys lähestyy kovaa vauhtia. Nyt ei ole enää pitkä aika siihen, että saamme viimein Mötkiksen syliin ja pääsemme häneen tutustumaan. Eletään jänniä aikoja.

34+5

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kotiutumisvaatteet

Lasketun ajan pikkuhiljaa (tai itseasiassa todella vauhdilla) lähestyessä ollaan alettu suunnata katseita sairaalalaukkuun. Vielä mitään konkreettista ei ole pakattuna enkä omien tavaroideni osalta ole mitään vielä kerännyt kasaankaan, mutta Mötkiksen kotiutumisvaatteet on valittuna.

Varmuuden vuoksi valittiin kolme erilaista kokonaisuutta. Pandasetti on koossa 50 ja kaksi muuta 56. Vimman Fisut body on kokoa 60, mutta lähtee mukaan synnärille ihan puhtaasti söpöytensä vuoksi. Saatiin kyseinen body Mötkiksen tulevalta kummilta lahjaksi ja en voi vastustaa ajatusta ottaa sitä synnärille mukaan kotiutumisvaate-ehdokkaaksi.

Bodyjen ja housujen lisäksi mukaan lähtee parit sukat, tumput, villasukat ja lapaset sekä Popin velourhaalarit koossa 50 ja 56 sekä myssyt. Turvakaukalossa meillä on lämpöpussi, joten kaiken järjen mukaan lokakuisella kelillä pitäisi tareta tulla kotiin noissa vaatteissa. Toki jos säät ovatkin yllättävän kylmät niin mukaan napataan vielä sukkikset ja on varalla 56 nallehaalarikin jos oikein kylmä sattuisi olemaan. Lisäksi mukaan lähtee tuttinauha ja toki tutti.


Uskomatonta, että laskettuun aikaan on enää kuutisen viikkoa. Viimeisille viikoille on vielä muutamia hankintoja tehtäväksi, mutta jos niitä ei keretä tehdä ennen Mötkiksen syntymää niin ehtii ne hankkia vielä kotiutumisen jälkeenkin. Hankintalistalla on enää lähinnä sitteri, leikkimatto, harja ja nenäfriida.

Varmasti kotiutumisen jälkeen tulee yllätyksiä sen suhteen, mitä vielä tarvitaan, mutta onneksi kaupat on kuitenkin olemassa vielä synnytyksen jälkeenkin. Paavo on isyyslomalla kolme viikkoa kotiutumisen jälkeen, joten Paavo saa sitten tarpeen mukaan hakea täydennystä jos jotakin vielä puuttuu.