Mötkis 11kk

Tasan kuukauden päästä meillä juhlitaan yksivuotiasta.

Uskomatonta, miten iso ja taitava poika meillä jo asustaakin.

Mötkis liikkuu tällä hetkellä pääsääntöisesti kontaten tai sopivan tuen ollessa tarjolla tukea vasten kävellen. Hän on alkanut seisomaan pieniä hetkiä myös ilman tukea, joten pikkuhiljaa varmaan myös kävelyä aletaan harjoitella ilman tukea. Erityisesti kylvyssä Mötkiksen mielestä on erityisen hauska seisoa ilman tukea. Tästä nyt ei Paavon kanssa ihan samaa mieltä olla, mutta se ei tunnu Mötkistä paljoa hetkauttavan. Meillä harjoitellaan edelleen peruuttamalla esimerkiksi portaista alas tulemista, toistaiseksi vielä tuloksetta. Mötkis siis edelleen ryntäisi joka paikasta kontaten pää edellä alas, mutta jospa se pikkuhiljaa tarttuisi päähän, että on parempi tulla jalat ja pylly edellä. Kuluneen kuukauden aikana viimeksi puhjenneiden yläetuhampaiden viereen on puhjennut yksi hammas lisää ja toinen on vielä pinnan alla pilkottamassa. Lisäksi Mötkis on oppinut painamaan päänsä maahan karhunkävelyasennossa ja hän kurkkii sieltä innoissaan maailmaa nurinpäin. Myös sopiva musiikki pistää pyllyn pyörimään vallattomasti.

Rytmin osalta pientä muutosta on tapahtunut, sillä Mötkis siirtyi yksiin uniin. Siirtymän hän toteutti itse siten, ettei enää suostunut nukahtamaan iltaunille kävelyllä ollessa, joten nyt on menty vajaan kuukauden ajan yksillä unilla. Joinakin päivinä hän saattaa torkahtaa esimerkiksi autoon pieneksi hetkeksi noiden pidempien unien lisäksi, mutta jos mitään pidempiä siirtymiä ei ole, nukkuu Mötkis yhdet unet. Päikkärit alkavat yleensä 12-12.30 aikaan. Pääsääntöisesti ne kestävät puolestatoista tunnista kahteen tuntiin, parhaimmillaan unia otetaan jopa kaksi ja puoli tuntia. Edelleen Mötkis nukkuu päikkärinsä ulkona ja niin mennään toistaiseksi.

Pidimme loppukesästä jälleen unikoulua. Olisikohan tämä nyt ollut unikoulu vol 3. Tällä kertaa saavutettiin se, että Mötkis saa rintaa vasta kuuden aikaan. Monena aamuyönä Mötkis herää viiden maissa ja silloin hänet käydään hakemassa meidän väliin jatkamaan uniaan ja lähempänä kuutta annan rintaa. Tuosta jatketaan unia yleensä suunnilleen seitsemään ja sitten Mötkis pomppaakin pystyyn pirteänä. Yöunille Mötkis nukahtaa edelleen kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä.

Kuluneen kuukauden aikana ruokailujen osalta saatiin toteutettua se muutos, jota viime kuukausikatsausta kirjoittaessa toivoinkin. Imetys on nyt saatu vakioitettua siten, että Mötkis saa rintaa aina ruuan päälle. Muuten rintaa ei tarjoilla päivän aikana. Tällä hetkellä Mötkis syökin rintaa sen 5-7 kertaa päivässä, mikä tuntuu olevan juuri sopiva määrä. Pääosin Mötkis sormiruokailee, puurot kuitenkin menee joko syöttämällä tai smoothiepussista. Ruokajuomana Mötkiksellä on lounaalla ja päivällisellä piimä, muilla aterioilla vesi.

Neuvolaahan tässä 11 kuukauden iässä ei ollut emmekä Mötkiksen kanssa myöskään avovastaanotolle mitoille lähteneet. Kuitenkin tällä hetkellä ruoka maistuu Mötkikselle hyvin ja hän tuntuu kasvavan ihan silmissä, joten emme kokeneet mittojen ottamista tarpeelliseksi. Tietenkin sinällään olisi ollut hauska käydä mitat otattamassa ihan vain mielenkiinnon vuoksi, mutta odotellaan nyt sitten sinne vuoden ikään saakka tuoreita mittoja.

Vaippojen osalta on siirrytty kokoa isompiin. Nyt siis käytössä Liberon Comfort-teippivaipat koossa 5 ja UP&GO-housuvaipat koossa 6. Vaatteissa pääosin käytössä on koko 80, mutta edelleen ne muutamat lempparit 74 on käytössä. Sinällään hauska, että nuo lempparibodyt on olleet käytössä jo viitisen kuukautta. Ilmeisesti ne tuli otettua käyttöön jo aika hyvissä ajoin, kun edelleenkin menevät. Juurikin tässä postauksessa esiintyvä Molon body on yksi noista viitisen kuukautta käytössä olleista bodeista. Toki ehkä jo nyt sen voi seuraavan pesun jälkeen siirtää muistojen arkistoon, sillä hihat alkavat olla jo turhan lyhyet.

Ensimmäistä syntymäpäivää odotetaan jo kovasti. Sen suunnittelusta voitkin lukea täältä.

Innolla ja jännityksellä odotamme,onko meillä jo kävelevä synttärisankari

vai minkälaisen muodon liikkuminen kerkeääkään siihen mennessä ottaa.

Uusia taitoja kun tulee jatkuvasti lisää entisten jalostuessa siinä sivussa.

Viisi asiaa, jotka tekisin toisin

Paljon on Mötkiksen kanssa tullut varmasti tehtyä virheitä.

Tai ei nyt välttämättä suoranaisia virheitä,

mutta asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin.

Sellaisia asioita ja valintoja,

jotka eivät varsinaisesti mitenkään maata kaatavia ole,

mutta tekemällä asiat toisin olisi voinut esimerkiksi

oma jaksaminen olla aika ajoin parempaa.

Tähän postaukseen keräsinkin asioita,

jotka tekisin toisin,

jos meille vielä toinen lapsi joskus syntyisi.

Uniasiat

En tiedä, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin Mötkiksen unien parantamiseksi jo heti pienestä pitäen. Ainakin muutama asia näin jälkikäteen on mieleen juolahtanut. Olisin voinut laskea hänet sylistäni omaan sänkyynsä nukkumaan ja nukkua samalla itsekin. Niin olisin, mutta toisaalta oli niin ihana tuoksutella vauvaa sylissä telkkaria sivusilmällä vilkuillen. Ylipäätään olisin varsinkin alkuun unien ollessa välillä äärimmäisen vähäisiä ja huonoja, nukkua itse enemmän aina Mötkiksen nukkuessa. Esikoisen kohdalla kun se olisi ollut täysin mahdollista. Seuraavien lasten kanssahan tämä ei mahdollistu, ellei esikoinen ole esimerkiksi hoidossa tai nuku samaan aikaan vauvan kanssa.

Tutti ja tuttipullo

Luontevana jatkumona voidaankin siirtyä tutin ja tuttipullon käyttöön. Tai käyttämättömyydeen, kuten Mötkiksen kohdalla kävi. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina en uskaltanut tuttia tai pulloa Mötkikselle antaa. Pelkäsin sen vaikuttavan imetykseen ja vaarantavan sen onnistumisen. Kuitenkin Mötkiksen imemisentarve oli aivan valtava ja hän vaatikin tissiä vähän väliä. Kun uskaltauduimme tuttia tarjoamaan testasimme muistaakseni kolmea tai neljää eri vaihtoehtoa, tuloksetta. Tutti ei vaan pysynyt Mötkiksen suussa. Hän sylki sen aina uudestaan ja uudestaan pois suustaan, kunnes jossain vaiheessa totesin, että antaa olla. Tuttipulloa Mötkikselle tarjottiin aina silloin tällöin. Kuitenkin aivan liian harvoin siihen, että hän olisi siihen oppinut ja tottunut. Yleensä seurauksena oli raivoa ja huutoa eikä pullosta kelvannut pumpatut maidot.

Seuraavan lapsen kohdalla toivoisinkin hänen oppivan sekä tuttiin että pulloon. Helpottaisi huomattavasti omaa jaksamista, kun saisi aina välillä nukkua kokonaisen yön heräämättä Paavon hoitaessa yösyötöt. Tätä joskus kokeiltiinkin. Nukuin sohvalla korvatulpat päässä ja Paavo syötti Mötkiksen pullosta. Mötkis ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään pulloon, vaan vaati päälle vielä rintaa jatkaakseen unia. Totesin, että kerta joudun itse heräämään kuitenkin antamaan rintaa vielä pullon päälle, on minun aivan sama itse hoitaa yöt kokonaisuudessaan. Tällä hetkellähän meillä on haasteena se, että Mötkis herää usein viiden aikaan ja jatkaa uniaan rintaa saatuaan meidän välissä kuitenkin vähän väliä havahtuen vähän tissittelemään. Hän ei siis välttämättä tuon yhden syönnin jälkeen syö enää kunnolla, mutta tissi on aina välillä saatava suuhun ihan vaan varmistuakseen, että äiti on edelleen paikalla. Veikkaisin, että tähän tutin syöminen voisi olla helpotuksena.

On hän todistettavasti kuukausen ikäisenä ainakin kerran tuttia syönyt

Hoitoon antaminen ja iskään luottaminen

Kieltämättä Mötkis on ollut todella vähän hoidossa. Tähän on varmasti todella merkittävästi vaikuttanut tuo, ettei häntä pullolle opetettu. En uskaltanut olla alkuun tuntia pidempään poissa. Enkä varmaan ensimmäisen kahden kuukauden aikana ollutkaan pojasta erossa tuntia pidempään. Näin jälkikäteen ajateltuna muutaman tunnin jaksoissa hänet olisi voinut aivan hyvillä mielin jättää hoitoon iskälleen tai isovanhemmilleen. Mikäli meille toinen lapsi joskus suodaan, haluaisin myös pystyä luottamaan iskään vielä paremmin kuin nyt. En tarkoita, että Paavon tavassa hoitaa Mötkistä olisi koskaan ollut mitään huonoa tai epäluottamusta herättävää. Jotenkin vaan varsinkin alkuun kuvittelin, että kaikkien on toimittava samoin kuin minä, vain minä osaisin lapsemme hoitaa. Tästä ajattelusta olen nyt tietoisesti pyrkinyt opettelemaan pois. Paavo pärjää poikamme kanssa mainiosti ja nyt varsinkin kun Mötkis on jo kohta puolen vuoden ajan syönyt kiinteitä, ei hänen ravitsemuksensa osalta ole mitään aihetta huoleen, vaikka joku tissittely jäisikin välistä.

Vaatteiden määrä

Tämä on varmaan lähes jokaisen esikoisensa saavan äidin kompustuskivi. Pikkuvaatetta oli hankittuna aivan hurjat määrät. Varsinkin kun pienimmät koot olivat käytössä viikon tai kahden ajan, tuntuu hullulta, että niitä oli niin paljon. Kuitenkin kaikki söpöt, pienet vaatteet houkuttivat liikaa raskausaikana, enkä niitä voinut vastustaa. Nyt kuitenkin isompia kokoja hankkiessani olen pyrkinyt pitämään määrät kohtuullisina ja ajattelen ennemmin niin päin, että vaatteita voi ostaa lisää jos käytäntö osoittaa niitä olevan liian vähän. Onneksi kuitenkin suurin osa vaatteista on ostettu käytettynä, joten ihan valtavaa rahan hukkaa ei ole päässyt muodostumaan. Kuitenkin vähän harmittaa, kun jälkeenpäin pikkuvaatteita myydessäni olen huomannut, miten huonosti ne menevät kaupaksi.

Voi sanoa ei

On ihan okei, jos äiti ja iskä on väsyneitä alkuun tai haluavat vain pesiä vauvan kanssa perheen kesken. On ihan okei sanoa vieraille, että ei, meille ei nyt voi tulla käymään. Muistan todennäköisesti ikuisesti, kuinka muutama päivä synnytyksen jälkeen itkin vessassa istuessani kovaa mahaa ja huusin ääneen, että olisipa hienoa, jos meillä olisi vielä joku käymässä. Äiti voi olla kovinkin kipeä ja voipunut synnytyksen jälkeen ja tarvita ihan todenteolla lepoa. Lisäksi meillä kävi lähes poikkeuksetta siten, että aina kun joku tuli Mötkistä katsomaan, hän nukkui. Hän saattoi nukkua kolmen tunnin päikkärit vieraiden ollessa. Minkä levon siinä ajassa olisi itsekin kerennyt saada, jos ei olisi tarvinnut kestitä vieraita. Myös myöhemmin voi sanoa ei. Voi sanoa ei sukulaisten kantaessa tavaraa ovista ja ikkunoista, kun edellisetkin jo pursuavat edellä mainituista ulos. Jokaisella on oikeus määrittää omat ja perheensä rajat.

Varmasti vielä monia muitakin asioita tekisin toisin, mikäli meille toinen lapsi suotaisiin. Seuraavan raskaudenkin aikana toivoisin tekeväni asioita toisin. Haluaisin pystyä nauttimaan raskaudesta enemmän ilman jatkuvaa menettämisen pelkoa. Toisen lapsen kohdalla varmasti monen asian suhteen osaisi olla muutenkin levollisemmin mielin. Esimerkiksi meillä on takanamme Mötkiksen kanssa hyvin onnistunut imetys, joten sen onnistumisesta tuskin osaisin stressata. Kuitenkin esimerkiksi synnytys oli kokemuksena sellainen, että en tiedä onko se vähentänyt vai lisännyt pelkoja synnytyksen suhteen.

Jälkeenpäin on helppo jossitella ja voivotella tehtyjä virheitä tai tekemättä jättämisiä.

Kuitenkaan niihin ei mielestäni kannata jäädä liikaa kiinni.

Virheistä tottakai kannattaa ja täytyykin ottaa opiksi,

mutta suotta niillä jää itseään, tai muita, ruoskimaan.

Jokainen vanhempi ja lapsi on omanlaisensa

ja jokaisen kasvu vanhemmaksi sisältää omat kompastuskivensä. 

Ensimmäisen syntymäpäivän suunnittelua

Mötkiksen elämän iso virstapylväs lähestyy,

nimittäin 1-vuotisjuhlat odottavat reilun kuukauden päässä.

Juhlia on mietitty jo pitkin vuotta,

itseasiassa ensimmäisen kerran niistä puhuttiin jo ristiäisiä suunnitellessa.

Mötkiksen ensimmäinen syntymäpäivä sattuu sopivasti lauantaille,

joten päätettiin juhlat pitää silloin.

Jossain kohtaa olenkin maininnut, että Paavolla on monta sisarusta, joten sitä myötä kutsuttavia ja vieraita on myös paljon. Vieraiden rajaaminen puhututti jo ristiäisiä suunnitellessa ja tuolloin tultiinkin siihen tulokseen, että ristiäisiin kutsutaan vain isovanhemmat ja kummit. Kuitenkin tuleville 1-vuotissynttäreille halutaan kutsua niin sanotusti kaikki. Kutsuttavien listalle lukeutuvatkin siis isovanhemmat sekä isoisovanhemmat, kummit, Paavon viisi sisarusta perheineen sekä minun enoni ja tätini perheineen. Näistä jo muodostui kiitettävät yli 40 vierasta. Huh. Tultiin, siihen tulokseen, että synttärit on pidettävä kahdessa kattauksessa. Kattaukset ovat klo 14 ja 17 alkaen. Ensimmäisessä kattauksessa ovat isovanhemmat, isoisovanhemmat, kummit sekä osa Paavon sisaruksista ja toisessa kattauksessa loput Paavon sisarukset sekä minun enon ja tätien perheet. Lisäksi ajateltiin vielä jättää varaus rääppiäisten pitämiseen sunnuntaina. Kutsutaan siis silloin kavereita käymään kakkukahveilla, jos tarjoiluja jää yli.

Tarjoilujen osalta myös suunnittelu on aikalailla toteutettu. Varmasti tulee vielä viime hetken muutoksia ja muuttujia, mutta kuitenkin pääpiirteissään ne on mietittynä. Suolaisista tarjolle ajattelin laittaa kinkkuvoileipäkakkua, cocktailpiirakoita munavoin kera, jonkun piirakan sekä kasvisdipin ja sipsiä. Makeaa olisi tarjolla täyte- ja juustokakun muodossa. Lisäksi ajatuksena on tuskarrella vesimelonihai sekä hankkia namia, limua ja mehua. Tarjoilut toteutetaan sillä ajatuksella, että siinä on myös sellaisia, mitä Mötkikselle voi huoletta antaa. Hänelle on ajatuksena tehdä oma smoothiekakku.

Koska vieraita on niin paljon, eikä minun hermo kestä astioiden käsin tiskaamista tullaan juhlia varten hankkimaan jotkut kivat kertakäyttöastiat. Saattaa olla, että mennään samalla kaavalla kuin ristiäisissäkin, eli kahvikupit olisi ihan oikeat kupit, kun taas lautaset ja lasit olisivat kertsikat. Tämä järjestely ainakin ristiäisissä toimi hyvin. Kuten Mötkiksen ristiäisissä, myös synttäreillä hänen kumminsa tulee avuksi tarjoilujen tekemiseen. Kyseinen kummi on koulutukseltaa leipuri-kondiittori, joten käännyin suoraan hänen puoleensa, kun synttäreitä alettiin suunnitella. Lisäksi kyseinen kummi tuntee minut varmaan melkein 20-vuoden ajalta, joten hän tasan tietää minkälaista haluan ja minkälainen hermoheikko osaan tällaisten asioiden suhteen olla.

Kun vieraslista ja tarjoilut oli mietittynä, alettiin miettiä lahjatoiveita. Mitä oikeasti tarvitaan. Totesin heti alkuun Paavolle, että en halua pyytää vaatetta, ellen pyydä jotain tiettyä ostamaan. Oma makuni on melko valikoiva ja haluan itse päättää, minkälaista vaatetta Mötkikselle puetaan. Kuulostaapa se tylyltä näin sanottuna, mutta niin se vaan on. En halua suotta hankittavaksi vaatetta, jota en sitten osaa Mötkikselle pukea. Mielestäni tällainen on aivan turhaa tuhlaamista. Lahjatoivelistalle päätyi muunmuassa 1-vuotiskuvaus, duploja, pikkuautoja ja lahjakortteja lastenvaate- ja lelukauppoihin.

Tänään viimeistä lomapäiväänsä viettävä isimies kävi yhdessä Mötkiksen kanssa pudottamassa kutsut postiin, joten ensiviikon aikana pitäisi alkaa kutsuja tipahtelemaan. Osa kutsuista vietiinkin jo muistaakseni alkuviikoista sellaisille ihmisille, joiden postilaatikot oli helposti saatavilla. Ilmoittautumisen pyysin tapahtumaan viimeistään viikkoa ennen juhlia, niin keretään sitten rauhassa sumplia mahdollisia erityisruokavalioita ynnä muita.

Nyt siis vain jänskäillään ja odotetaan innolla tulevia juhlia!