 |
| Kyseessä on sääli kyllä kuvaton postaus, koska Paavo ei antanu mun ottaa kameraa mukaan. Kuva on viime kesän Viron reissulta. |
Kuten oon aikasemmin kirjottanu, suunniteltiin palkitsevamme Miljan kanssa ittemme tästä neljän kuukauden tipattomasta tekemällä reissu Tallinnaan. Jo kauan aikaa sitten lyötiin viikonloppu lukkoon, mutta kuitenkin jossain vaiheessa tultiinkin siihen tulokseen, ettei lähetäkkään. Tais molemmilla olla rahapulaa ja muuta mielenkiinnon puutetta ilmassa :D
Noo torstai-iltana 5.6. saatiin kuitenkin kymmenen aikaan illalla mahti-idea, että eiköhän myö kuitenkin lähetä se reissu heittämään. Etittiin meille liput ja suunniteltiin tekevämme niin, että ajetaan perjantain ja lauantain välisenä yönä Helsinkiin, ja lähetään siitä sitten suoraan aamulla 7.30 lähtevään laivaan.
Perjantai-iltapäivällä suunnitelmat kuitenkin vielä vähän eli, kun Milja oli muistanu, että isänsä serkku asuu Riihimäellä, josta ei kuitenkaan oo enää kun tunnin ajomatka Helsinkiin. Lähettiinkin sitten seittemän aikaan illalla posottamaan pohti Riihimäkee. Ennen ajamaan lähtemistä tehtiin asiaan kuuluvat öljyjen, jäähytinnesteen ja pissapojan tsekkaukset ja todettiin, että öljyä pitää ostaa ja lisätä. Käytiin ostamassa öljyt ja lisäiltiinkin ne ja eikun radalle!
Ajeltiin rauhassa Riihimäelle, eihän meillä ollu mikään kiire. Perille päästessämme meitä oli vastassa mahtava yöpalapöytä erilaisine piirakoineen, loimulohineen ja toscakakkuineen. Nautittiin yöpala ja siirryttiin nukkumaan meille varattuun asuntoautoon. Uni ei kuitenkaan ottanu tullakseen, tais molemmilla olla sen verran perhosia mahassa, ettei ois millään maltettu ruveta nukkumaan. Jossain kahden aikaan kuitenkin hiljaisuus viimein laskeutu ja molemmat nukahti.
Kello 4.30 lauantaiaamuna meillä soi herätyskello ja molemmat oli siinä vaiheessa parin tunnin yöunien jälkeen melkosen syvässä koomassa enkä ainakaan minä hetkeen ees tajunnu, että missä me ollaan. Siinä kun saatiin silmät auki, kommittiin suihkuun ja ruvettiin tekemään lähtöö kohti Helsinkiä. Matkaan päästiin hyvissä ajoin, vähän puoli kuuden jälkeen eli meillä oli reilusti aikaa varattuna.
Länsisatamaan saavuttiin kuuden ja puol seittemän väliin, meikattiin pikasesti, tarkistettiin, että kaikki olennainen on mukana, maksettiin pysäköinti ja lähettiin termiinaaliin lippuja hakemaan. Noo onnistuttiin tässä vaiheessa menemään väärälle tiskille ja jouduttiin vielä palaamaan yläkerrasta takasin alakertaan, jossa meijän liput oli valmiina tulostettuna. Ei mitään, kerettiin kuitenkin laivaan ja matka kohti Tallinnaa pääs alkamaan.
Laivamatka käytettiin pääosin taxfree-kauppojen kiertelyyn ja yleiseen ihmettelyyn. Haettiin myös fiksuina likkoina infosta Tallinnan kartta. Yritettiin saaha matkalla levättyä vähäsen, että jaksettas maissa pyöriä useempi tunti. Jossain vaiheessa käytiin hakemassa aamupalaks sämpylät ja smoothiet, joita sitten tyytyväisenä mutustettiin tuijetellen laivan ikkunoista ulos.
Kun päästiin maihin, suunnattiin heti lähimpään ostoskeskukseen, jossa pyörittiinkin hyvän aikaa. Ihmeteltiin kaikkee mahollista mitä tuli vastaan ja lähinnä taivasteltiin hintatasoo Suomeen verrattuna. Sen jälkeen lähettiin kulkemaan pitkin keskustan katuja suunnistaen samalla koko ajan pikkuhiljaa vanhaa kaupunkia kohti. Matkalla vanhaan kaupunkiin keretttiin pyöriä erinäisissä optikko- ja hääliikkeissä sekä erilaisissa ostoskeskuksissa.
Vanhan kaupunkin suulta ostettiin rasia mansikoita ja jäätiin istuskelemaan ja nauttimaan olostamme mansikoita syöden. Sen jälkeen käveltiin syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja ohitettiin monta paikkaa, joitten ohi kuljin myös viime kesänä Tallinnassa pyörähtäessäni. Käytiin parilla näköalatasanteella ihailemassa kaupunkia ja esittelin Miljalle kaiken minkä osasin parhaani mukaan. Voin kuvitella miten paljon Miljalla rupes minun jorinat tulemaan pikkuhiljaa korvista ulos :D
Siinä aikamme vielä pyörittiin pitkin kaupungin katuja, kunnes päätettiin suunnata hyvissä ajoin takas läheiseen ostoskeskukseen syömään Hesen tuttuja ja turvallisia ruokia. Ruuassa ei kuitenkaan ollu mitään tuttua ja turvallista. Salaatti maistu oudolle ja Miljan hampurilaisessa oli hiekkaa tai lasinsiruja tai jotain vastaavaa... Asiasta oli kuitenkin erittäin vaikea ruveta reklamoimaan, koska meitä palvellut kassaneiti ei puhunut muuta kuin Viroa, eikä se kummaltakaan meiltä olisi taittunut niin hyvin, että olisimme saaneet asian selvitettyä.
Ruokaepisodin jälkeen lähettiin superalkoon metästämään tuliaisia. Siellä oli muutama muukin ja pyörittiinkin aika kohtuu kiihtyneessä mielentilassa ympyrää väenpaljoudessa. Ostokset kuitenkin saatiin tehtyä, lastattiin juomat kaljakärryihin ja lähettiin kävelemään kohti satamaa. Matkalla satamaan kärryni kaatui keskelle suojatietä aiheuttaen melkoisen paniikkikohtauksen. Tavarat kuitenkin saatiin takaisin kasaan ja matka jatkui.
Ajateltiin, että ollaan niin hyvissä ajoin, että jäädään vielä hetkeksi terminaaliin ulkopuolelle nauttimaan auringon paisteesta. Hetki satamassa istuttuamme todettiin, että nyt on aika lähtä sisälle etsimään vessaa ja tutkimaan terminaalissa olevia kauppoja. Kun päästiin vessoilla, Milja jäi vahtimaan meidän ostoksia ja palatessani vessasta hän ilmoitti minulle, että sellaista lähtöä, kun 18.30 ei ole olemassakaan vaan seuraava lähtö on kello 19.30. Mietin hetken, että mistäköhän nyt tuulee, kunnes näin itsekin kyltit, joissa seuraavan laivan lähtöaika ilmoitettiin.
Hetken aikaa kirottiin paskaa tuuriamme ja mietittiin, että miten tässä näin kävi. Tultiin siihen tulokseen, että oltiin molemmat ajateltu lippuja lukiessamme aika ihan täysin väärin ja mietitty koko ajan vaan aikaa, jolloin laiva saapuu Helsinkiin, ei aikaa, jolloin laiva lähtee Tallinnasta (huomaa, että väsymyksellä oli osuutta asiaan). Enimmän vitutuksen laannuttua etittiin lipunmyyntipiste, jossa saimme kuulla, että seuraava laiva on täynnä, mutta meille voidaan myydä siihen liput hintaan lähestulkoon 50e kappale. Katottiin toisiamme ja todettiin, että on aika tyyriit liput siihen nähhen, että alkuperäsistä menopaluulipuista maksettiin kuitenkin vaan 22e per nassu. Kinuttiin virkailijalta hinnan alennusta ja loppujen lopuksi hän myi meille liput hintaan 44e kappale.
Kyseisen laivan jälkeen, johon liput ostettiin, olisi lähtenyt vielä yksi laiva, mutta tultiin siihen tulokseen, että meijän on pakko päästä seuraavaan laivaan, makso mitä makso, koska muuten meillä ois suurella todennäkösyydellä oottamassa Helsinkin päässä aika ilonen sakkolappu. Lähettiin pihalle istumaan ja kiroomaan huonoo tuuriamme ja laskettiin paniikissa, että pysäköintiaika riittää ehkä just ja just, siihen, että päästään laivasta ulos. Onneks oltiin maksettu muutama tunti ylimäärästä pysäköintiaikaa.
Kun laivaannousu viimein alkoi, lähettiin vetämään kaljakärryjä pitkin kulkusiltoja. Tuossa vaiheessa kiitin mielessäni sitä, etten superalkossa ahnettinu ja ottanu yhtään enempää juomista. Sekin määrä, mikä mulla oli vedettävänä, oli ihan riittävän raskas. Kun päästiin laivaan, istuttiin suoraan kulkuovea vastapäätä olevien rappusten viereen istumaan ja työnnettiin meijän ostokset rappusten alle turvaan. Haluttiin linnottautua mahollisimman lähelle ulospääsyä, että kun maihinnousu alkaa, päästään ensimmäisten joukussa ulos ja mahollisimman nopeesti autolle, ennen kun parkkipirkko kerkee kirjottaa meille sakon.
Tää laivamatka lähinnä koomattiin. Yritettiin nukkua ja tappaa aikaa. Onneks meitä tuli piristämään yks Hyvinkäältä kotisin oleva meitä vähän nuorempi jätkä, jonka kanssa rupateltiinkin jonkun aikaa ennen laivan saapumista Helsinkiin. Heti kun laivasta pääs ulospäin, lähettiin vauhilla kipittämään kohti autoa. Viimeset metrit juoksin autolle kaljakärryä vetäen, koska halusin vaan nähhä mahollisimman äkkiä, että ollaanko saatu sakko. Sakkoa ei kuitenkaan ollu ja huudettiin onnesta ja halattiin toisiamme. Seuraavaks pakattiin auto ja lähettiin tekemään matkaa kohti kotia.
Meillä oli molemmilla kerenny loppua akut puhelimista, eikä tietenkään maltettu oottaa satamassa sen aikaa, että puhelimet ois kerenny hetken aikaa latautua. Aateltiin, että luotetaan Garminin navigaattoriin ja lähetään kohti kotia. Noo, kyseinen navigaattorihan ei tunnistanu koko paikkaa, vaan lähettiin sitten sokkona suunnistamaan satamasta poispäin. Jouduttiin kehä ykköselle ja pyörittiin ympyrää ihmetellen, että miten täältä pääsee pois. Heti kun saatiin puhelimeen vähän virtaa, saatiinkin navigoitua ittemme kohti Lahtee ja päästiin viimein tekemään matkaa kohti kotia.
Nooo, että tarina ei päättys turhan onnellisesti alko Opelin moottorinvikavalo palaa. Ajettiin seuraavalta rampilta ylös, sammutettiin auto ja käynnistettiin uudestaan, vikavalo sammui. Lähettiin taas jatkamaan matkaa. Ei kuitenkaan päästy eteenpäin kun varmaan viitisen kilometriä, kun valo sytty uudestaan, noustiin taas rampilta ja ajettiin levähyspaikalle. Kun päästiin parkkiin avattiin konepelti ja molempien suusta tais päästä aika yhtäaikaa mitä vittua. Konehuone oli täynnä öljyä, sitä oli roiskunu konepeltiä myöten joka paikkaan eikä korkkia näkyny missään.
Ruvettiin tarkastamaan öljyt ja todettiin, että kone on aivan kuiva, eikä öljyä oo enää lainkaan jälellä. Onneks oltiin ostettu öljyä lähtiessämme, lisättiin koko kanisteri öljyä ja ruvettiin ihmettelemään, että missäköhän se korkki mahtaa olla. Meijän onneks korkki löyty moottorin johtoviidakosta eikä se ollu ees kuumassa konehuoneessa palanu pilalle, vaan sulkeutu täydellisesti. Huokastiin helpotuksesta ja lähettiin taas jatkamaan matkaa. Ilmeisesti Kuopion päässä öljyjä tarkastaessa korkki oli jääny liian löysälle tai sitä ei oltu laitettu kiinni ollenkaan, onneks kuitenkaan kone ei ollu kerenny keittää kiinni!
Tämän jälkeen matka taittukin aika vauhilla. Milja ajo Helsingistä Heinolaan, jossa minä hyppäsin rattiin kuhan oltiin haettu energiajuomaa matkaevääks ja tarkastettu öljyjen tilanne. Varkauden jälkeen vaihettiin taas kuskia ja oltiin kotona vaille kolme aamuyöllä. Siinä vaiheessa väsymys oli jotain ihan järkyttävää, enkä ois pystyny istumaan autossa enää hetkeekään nukahtamatta. Kun päästiin minun kotipihaan, purettiin autosta nopeesti minun tavarat ja lähettiin Paavon kanssa viemään niitä ylös.
Kun päästiin ylös, ei mua enää nukuttanukkaan enää samalla tavalla, vaan halusin kertoo Paavolle reissuta kaiken heti. Varmaan yli tunnin polpotin, että mitä kaikkee meille tapahtu, kunnes viimein uni vei voiton...
Semmonen oli meijän Tallinnan reissu. Kaikki suju menomatkalla paremmin kun hyvin, paluumatka olikin sitten aivan toista maata :D Kuitenkin meillä oli mukava reissu, enkä kadu lähtemistä. Kokemuksia saatiin ja osaapahan seuraavalla kerralla olla fiksumpi, ehkä ;)
Onko teijän reissut menny aina putkeen vai onko tullu mutkia matkaan?
