Neuvolakuulumiset 22.1.2019

Minulla oli äitiysneuvolakäynti kun viikkoja oli kasassa 24+2. Käynnille pääsin yksin Mötkiksen jäädessä kotiin Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Tuosta yksinään käynnille pääsemisestä ei sinällään juuri valitettavasti hyötyä ollut. Olin ajatellut olevan parempi mennä käynnille yksin, sillä halusin puhua terkkarin kanssa mieltä painavista huolista, mutta ilman sen suurempaa vastakaikua jäin.

Suurimpana huolenaiheena on ollut minun jaksaminen selkäni ollessa todella, todella, todella kipeä. Kerroin terkkarille tästä kerraten samalla olleeni Mötkistä odottaessa näillä viikoilla jo melkein kuukauden sairaslomalla selän ja harkkasupistusten takia. Pohdin ääneen, mitä nyt tapahtuisi jos, ja kun, olen sairaslomakunnossa. Vastaukseksi sain voivottelua. Mitäh?! Juuri mitään muuta en kyllä meidän terkkarilta osannutkaan odottaa, hän kun ei ole mitään Florence Nightingale- ainesta.

Kuitenkin vähän jotain enemmän oisin toivonut. Toki tiedän itse ammattini puolesta, että voisimme saada Mötkikselle päivähoitapaikan järjestymään mahdollisesti nopeallakin aikataululla vointiini vedoten, tai että voisimme muutenkin hänelle hoitopaikkaa hakea. Ei kuitenkaan terkkarilla ilmeisesti käynyt pienessäkään mielessä, että tällaisesta voisi keskustella ja hän työnsä puolesta puoltaa paikan saamista, ehei, mitä sitä suotta. Tottakai häneltä sen puoltavan lausunnon tulen vaatimaan, jos selän tilanne jatkuu näin kipeänä, mutta olisin odottanut häneltä kuitenkin vähän enemmän.

Nyt olenkin pyrkinyt saamaan tuota selkää kuntoon hieronnalla sekä kehonhuollolla ja venyttelyllä. Pieniä elpymisen merkkejä on ehken havaittavissa ja toivon, että tässä raskaudessa selän tilanne etenee samalla tavalla, kuin Mötkistä odottaessa. Silloinkin toinen kolmannes oli fyysisesti se vaikein, kun taas viimeisen kolmanneksen aikana olotila alkoi hellittää. Lisäksi hankittiin esimerkiksi kodariin keittiöjakkara, jolle Mötkis voi itse kiivetä käsien ja kasvojen pesulle ja josta hänet on lyhyempi matka nostaa pyllyn pesulle, kuin ihan lattialta.

Harmittaa vain, ettei terkkarilta herunut mitään pienintäkään vinkkiä siihen, mitä voisi tehdä tai minne kannattaisi olla yhteydessä. Seuraavalla Kysin käynnillä kolmen viikon päästä pitää puhua tuosta selän kunnosta ja kysellä sieltä puolelta, olisiko jotain vinkkejä, miten asiaa lähestyä. Myös äitiysfyssarilla tai vyöhyketerapeutilla käyntiä olen harkinnut ja se onkin seuraavana to do listalla, jos ei kotikonstit ala toimia.

Neuvolakäyntiin palatakseni kaikki oli kunnossa. Painoa oli tullut edellisen neuvolan jälkeen alle kilo eikä siitä keskusteltu sen enempää. Verenpaine oli melko matala, 103/72, mikä osaltaan selittää ajoittain vaivaavaa huimausta. Tällä käynnilllä mitattiin ensimmäisen kerran kohdunpohjan korkeus, eli sf-mitta. Se oli 24cm asettuen yläkäyrälle. Tästä terkkari totesi, että on täysin normaalia, että ensimmäinen mittaustulos on yläkäyrällä ja katsottiin vertailun vuoksi myös Mötkiksen aikaiset käyrät. Silloinkin sf-mitta lähti liikkeelle yläkäyrältä laskeutuen keskikäyrälle ja loppua kohti se palasi jälleen yläkäyrälle. Nyt tottakai lähtöpaino ja toinen raskauskin vaikuttaa tuohon sf-mittaan. Hemoglobiinia ei tällä kerralla mitattu sen oltua hyvä edellisellä käynnillä. Sydänäänet kuunneltiin ja terkkari totesi keskisykkeen olevan noin 150 ja sen puolesta kaiken olevan kunnossa.

Käynnillä sain lisäksi Kelaa varten raskaustodistuksen ja kerrattiin nopeasti kuinka vanhempain vapaat ynnä muut menevät. Näpyttelinkin heti samana iltana hakemukset ja jo seuraavana päivänä oli päätökset tehtynä. Kela kyllä yllätti tässä melkoisesti. Nyt vaan siis odotellaan Kelan asioiden puolesta äitiysloman alkua 4.4.2019. Sinällään aika ihana päästä hieman taloudellisesti väljempään tilanteeseen kun äitiyspäiväraha alkaa. Onhan se huimasti parempi, kuin kotihoidon tuki.