torstai 31. lokakuuta 2013

Kuulumisia

Käytiin eilen vuosipäivän kunniaks ja ihan muutenkin elokuvissa kattomassa Dome Karukosken ohjaama Leijonasydän. Kyseessä ei ollu mikään perinteinen vuosipäiväleffa (ällöromanttinen lällyleffa) vaan aika tunteita herättä kuvaus siitä, miten rakkaus kuitenkin voittaa vihan. Kun ei elokuvan valinnan suhteen lähetty lällylinjalle, niin ei myöskään lällyilty sen suhteen että oltas menty leffaan vaan mentiin sinne meijän kaverin kanssa.

Meijän vuospäivä oli aikalailla "päivä muiden joukossa". Ei hirveesti kehitelty mitään spesiaalia ohjelmaa. Mietittiin kyllä aluks, että ois kiva mennä jonnekkin ravintolaan syömään, mutta tultiin sitten siihen tulokseen, että tehhään kotona ruokaa ja jälkkäriks juustokakku. Ja hyväähän se olikin :)

Leffassa käynnin ja ruokatouhujen lisäks käytiin eilen illalla koirapuistossa Helmin ja Vallun kanssa. Käytiin myös maanantaina puistossa ja onnekseni sain näiden tämän viikon puistoilujen kohalla todeta, että Helmin viime viikkonen puistokäyttäytyminen ei toistunu, huh. Nyt Helmi on ollu nätisti puistossa riekkumatta mitään sen kummempia asiaankuulumattomuuksia. Pisteet siis siitä Helmille :) Vallu nyt oli taas oma tyytyväinen itsensä, mitä nyt yritti pariin kertaa leikatun brasilianterrierin selkään kiivetä... -.- :D

Mää ootan ihan älyttömästi jo talvee... En tiiä mikä minun päässä on vikana mutta jotenkin ootan niitä lumikinoksia ja rapsakoita pakkasaamuja ihan hirveesti. Sitä kun pääsee koirien kanssa jäälle telmimään ja voi paistatella auringossa pilkkirepun päällä narratessa kaloja. Tulispa talvi jo, se on niin paljon parempi kun tämä syksynen ankeus...


Näitä päiviä odotellessa...

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Seitsemän vuotta

Tänään tuli mulla ja Paavolla täyteen seittemän vuotta yhteistä taivalta. Hurjalta tuntuu ruveta nyt miettimään aikaa taaksepäin siitä näkökulmasta, että täytän puolentoista viikon päästä 21 eli oon meijän seurustelun alkaessa ollu pikkusta vajaa 14-vuotias... Kuinka lapsi sitä sillon on ollukkaan kun vielä nytkään ei oloaan kovin aikuiseks ja kypsäks aina välillä tunne :D

Kuten arvata voi, seittemän vuotta on pitäny sisällään sekä niitä hyviä että huonoja hetkiä. Aina ei oo elämä ollu ruusuilla tanssimista, mutta oon älyttömän tyytyväinen ja onnellinen siitä, että ollaan kahlattu paljon paskaa läpi ja ollaan nyt tässä pisteessä, missä ollaan: meillä on vuos takana saman katon alla asumista, kaks yhteistä koiraa, yhteinen, molempien nimissä oleva auto ja ennen kaikkee parisuhde, jossa voidaan puhua toisillemme iloista ja suruista.

Tiedossa kuvapostaus, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;) Nyt sitten tarjolla kuvia vuoden 2006 marraskuusta eteenpäin :)

Marraskuu 2006

Joulukuu 2006

Maaliskuu 2007

Konfirmaatio, elokuu 2007

Elokuu 2007

Syyskuu 2007, isoskoulutus kiinnosti :D

2008

2008

Vappu 2008

Peruskoulun päättäjäiset 2008

Lokakuu 2008

Koulujen loppu 2009




Joulu 2009

Helmikuu 2010

Lokakuu 2010

Joulukuu 2010

Joulukuu 2010

Vappu 2011

YO 2011

Kuopio Rock 2011

 Sitten tuoreempia kuvia ei löytynykkään :( Aika harvoin tulee otettua meistä yhessä kuvia ja nyt se sitten kostautu...

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo

Tänään oli taas mätsäri ja oltiin siellä reenailemassa niin kun oltiin viime sunnuntainakin. Tällä kertaa vaan paremmalla tuloksella kun kertaakaan ennen ;) Tämä oli kuten otsikosta voikin päätellä meijän kolmas mätsäri ja tähän mennessä Helmi oli jäänyt ilman sijotusta sekä sinisissä että punasissa, mutta tänään Helmi räjäytti pankin (ainakin näin minun ja Paavon mittakaavassa :D )

Elikkä tänään Helmi oli kehässä Paavon kanssa ja sai taas sinisen nauhan pienissä pennuissa ja aattelin heti, että nonniin se oli sitten tässä ja voidaankin ruveta pakkaamaan kamoja. Noh olinkin täysin väärässä. Sinisen kehän alkaessa olin vielä aivan varma, että ei tästä tule mitään. Kun tuomari rupes jakamaan ruusukkeita olin melko varma, että ruusukkeet viuhuu molemmilta puolilta ohi, mutta se viimeinen, punainen ruusuke napsautettiinkin Paavon kätteen. Paavo meni itekkin koko asiasta niin sekasin että meni kyllä järjestäytymään kolmen sijoittuneen kanssa järjestykseen, mutta unohti ottaa saamansa palkinnot mukaan :D

Päivä ei siis loppunukkaan ihan niin kun tähän asti meijän mätsärit on loppunu. BIS-kehän alkaessa tiedettiin jo Paavon kanssa, että Helmi on jo älyttömän väsyny eikä varmaan jaksa enää hirveemmin keskittyä. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että kehä meni lähinnä istumiseks sillon kun ois pitäny seisoo... Näin ollen Helmi sijoittu yhdeksänneks.

Oon kyllä älyttömän tyytyväinen ku tuohon sinisten ykköseks tuloon ja noin pitkälle pääsemiseen. Tosiaan tähän asti kun on jääny melko lyhyeen nuo meijän mätsärireissut kun ollaan tyyliin ensimmäisenä pudottu poikkeen, mutta tulipahan tehtyä poikkeus sääntöön ;) Helmi jakso seisoo tosi nätisti BIS-kehään asti ilman istumisia ja kulki Paavon vierellä ainakin mamman silmään erittäin mallikelpoisesti :)

Harmitti vaan oma moka kun ei tajuttu tähän mätsäriin ottaa mukaan kevythäkkiä... Viimeks se oli meillä mukana kun tultiin ilmottautumaan, mutta jouduin sitten toteemaan, että tultiin liian myöhään, että ois enää saatu vallattua itellemme ja häkille tila johonkin järkevään kohtaan... Tällä kertaa sille häkille ois todellakin ollut tilaa ja vielä enemmän tarvetta, koska voi olla, että Helmi ois jaksanu paremmin loppuun asti jos se ois päässy välillä häkkiin "omaan rauhaan" vähän ees lepäämään eikä sen ois tarvinnu koko ajan tarkkailla niin paljon ympäristöö. Mutta toisaalta hyvää harjotusta tuommonenkin, että joutuu malttamaan odottamaan vaikka koiria ramppaa joka puolelta koko ajan :)


Myös siihen olin kyllä tässä mätsärissä ihan älyttömän tyytyväinen, että tuomarit oli ihan eri luokkaa kun kahessa edeltävässä näyttelyssä. Tuomarit oli tosissaan sen olosia, että niitä kiinnostaa mätsärin pitäminen ja näyttelyasioiden opettaminen tämmösille vasta harrastusta alotteleville torveloille ;) Tähän astisten mätsäreitten tuomarit ei ollu kommentoinu suorituksia oikeestaan millään tavalla, mutta nyt tuomari peräti oikeesti keskusteli Paavon kanssa kehässä ja käytti siihen aikaa, että neuvo ja opetti asioita.

Seurasin pienten pentujen kehään eniten, koska Helmi osallistu siihen, mutta myös muut tuomarit vaikutti erittäin asiansa osaavilta juurikin tuon neuvojen ja opastamisen näkökulmasta. Pienten pentujen kehän tuomari esimerkiksi käytti todella pitkiä aikoja tuomaroidessaan koiria, jotka aristivat tutkimista. Hän ottautui asiaan ja neuvoi kyseisten koirien omistajille kuinka pelosta päästä eroon ja helli itsekin koiria. Eli siis suuret kiitokset Hukka-putkelle hienoista tuomareista!

Nyt siis jatketaan vielä treenejä Helmin kanssa ja seuraavan kerran päästäänkin mätsäriin jo 9.11. eli minun syntymäpäivänä. Toivotaan, että sillon menis myös hyvin :) Nyt loppuun vielä kuva Helmistä ja palkinnoista.


Mamma mää en jaksa enää!
Sotasaalis


torstai 24. lokakuuta 2013

Sataasataaropisee...

Nää syyskelit ei oo kyllä mitään minun lempikelejä... Ei tee mieli pahemmin liikkua kodin ulkopuolelle kun tietää kastuvasa litimäräks joka reissulla. Tänäänkin aamulla koirien kanssa pienellä pissakakkalenkillä käydessä kerkes softshelltakki ruveta antamaan vettä läpi käsitaipeista vaikka matkaa ei taittunu kun parisensataa metriä -.-

Näillä keleillä koirien kanssa ulkoilu ei oo mitään herkkua. Tai eihän ulkoilussa sinällään mitään vikaa jos on riittävän hyvät varusteet, mutta ahh sitä kuran ja hiekan määrää, mikä koirien turkeissa kantautuu sisälle väkisin vaikka niitä kuinka yrittäs sisään tullessa kuivata.

Välillä ollaankin harkittu kurapukujen hankkimista mutta ainakin toistaseks se on jääny. Välillä oon facebookin corgisivustolta seuraillu keskustelua noista kurapuvuista ja tuntuu, ettei tuommoselle pitkä selkäselle ja lyhyt jalkaselle pötkylälle oikein meinaa löytyä oikeen kokosta pukua. Ja mää oon syntyny niin peikalo keskellä kämmentä etten osais semmosta kyllä ruveta ompelemaan :D Eli siis koska en saa semmosta pukua ostettua enkä ite tehtyä täytyy varmaan edelleen tyytyä noitten koirien pyyhkimiseen ja kurajälkien metästämiseen lattioilta...

Onneks tämän kurasen ja rapasen kelin keskellä on muitakin valopilkkuja kynttilöitten lisäks. Tänään mulle synty pienet serkkutyttö kaksoset <3 Katotaan vaan mitenkä kivasti minun vauvakuume alkaa nousta kun pääsen hoitamaan niitä pikkusia :)))) tai sitten vaihtoehtosesti se laskee miinuksen puolelle kun saan tarpeekseni huutavista ja itkevistä kakkamasiinoista ;) :D


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Askartelua

Vaikka pahemmin tälleen aikuisiällä ei oo tullu synttäreitä järjestyttyä muuten kun korkeintaan kavereiden kesken, halusin tänä vuonna tehhä poikkeuksen sääntöön. Viime vuoden joulukuussa kun muutettiin tähän meijän nykyiseen kotiin haaveilin sukulaisille(kin) järjestettävistä tupareista, jotka sitten kuitenkin kaiken säheltämisen ja häseltämisen keskellä jäi järjestämättä. Nyt kuitenkin kohta jo ovella kolkuttelevien 21-vuotis synttäreiden varjolla sain hyvän syyn kuttua meille lähimmät sukulaiset kylään.

Vaikka muuten oon melko nykyaikanen ihminen enkä pahemmin kommunikoi kynän ja paperin välityksellä aattelin tehhä tässäkin asiassa poikkeuksen ja päätin askarrella kutsukortit ite. Koska en mitenkään kädentaidoissa oo erityisen lahjakas päätin tyytyä melko pitkälle sellaseen leikkaaliimaa tyyliseen askasteluun, jotta ei tarvihe pahemmin vaivata aivonystyröitä.

Kortin kanneks kuvasin meijän eteisestä löytyvästä puupalikkakalenterista minun syntymäpäivän ja takapuolelle kirjottelin koneella kutsutekstin eli siis askartalun osuudeks jäi peräti kuvien leikkaaminen ja tekstien repiminen ja niiden liimaaminen korttipohjaan :D varmaan askartelun vaativin osuus oli korttien sullominen kirjekuoriin, osotteiden metästäminen ja postimerkkien liimaus ;)



Hieman outoo sinällään pitää synttäreitä sukulaisille enää tämän ikäsenä, mutta tosiaan syntymäpäivät on aina hyvä veruke saada sukulaiset kasaan ja tämän syyn varjolla saan läheisimmät käymään meijän "uudessa" (kohta vuoden vanhassa :D ) kodissa :)

Seuraavana pitäs sitten alkaa suunnittelemaan synttäreille tarjoilupuolta... Varmaan menen aika perusbravuurilinjalla ja teen makeeks kaks erilaista hyväks havaittua hyydykekakkua. Kakut tulee varmaan olemaan mustikka-vaniljakakku ja aikasemminkin blogin puolella puheena ollut kuningatarkakku. Suolanen puoli on vielä melko auki, mutta jospa se kirkastus tässä lähipäivinä. Todennäkösesti tarjolla tulee olemaan käytettävissä olevasta ajasta riippuen joko leipäkakku tai sitten joku suolanen piiras :)

Nuo tähän mennessä tarjoiluun valikoituneet kakut on kyllä ollu niin idioottivarmoja, että jopa minä oon niistä suoriutunu, joten voin kuvitalla, että kuka tahansa muukin ne saa tehtyä :) Molemmat on helppoja, kohtuu yksinkertasia ja riittävän nopeita minun makuun, vaikka tuon mustikka-vaniljakakun pitääkin hyytyä jääkaapissa melko pitkään. Nuo hyydykekakut on siinä mielessä helppoja, ettei tarvihe niin paljon miettiä sitä kakkupohjaa ja sen koostumusta ;)

Kuningatarkakku

maanantai 21. lokakuuta 2013

Tunnelmointia ja valitusta

Syksyssä ja talvessa on kyllä se ihana puoli, että sillon voi hyvällä omalla tunnolla polttaa niin paljon kynttilöitä kun vaan kerkee. Meillä on palanu melkein joka ilta kynttilöitä ympäri olohuonetta (tulipaloo odotellessa...) ja ollaan vaan löllitty sohvalla telkkarin ääressä.

Tälleen syksyn pimeinä iltoina nuo valopisteet ympärillä tuo melko paljon muistoja mieleen lapsuudesta, jonka vietin asumalla puulämmitteisessä omakotitalossa. Minun kotipaikassa tulipesiä on joka huoneessa, yhteensä niitä on viis kappaletta, joten tuli on ollu elementtinä aika paljon läsnä. Ehkä tuo kynttilöitten polttaminen tuo pienen palan sitä lapsuuden takkatulta keskelle tätä meijän kerrostalo kaksioo.




Ettei ois postaus ihan blogin alkuperäsen aihepiirin ulkopuolelta niin kerrotaanhan vähän koirien päivästä, ei nimittäin menny ihan putkeen... Käytiin tänään Helmin ja Vallun kanssa koirapuistossa toteemassa, että tänään ei ollu hyvä päivä siihen tarkotukseen. Kun mentiin puistoon, siellä ei ollu muita kun saksanpaimenkoira omistajasa kanssa. Helmillä on jääny traumaa sakemanneista, joten aateltiin, että ois vaan hyvä, jos tuo kyseinen saku ois sopivan ystävällinen ja leikkisä kaveri Helmille. Sakemannissa itessään ei ollu mitään vikaa, Helmissä sen sijaan oli...

Helmistä huomas sen heti, miten paineessa se oli sen sakun läheisyydessä ja puistoilu menikin luokkaan Helmi juoksi välillä sakua karkuun ja välillä sen perässä kiljuen ku pieni porsas ja vähän väliä yrittäen näykkiä sakua kyljistä ohi juostessa... Välillä Helmi unohti sen sakun olemassa olon täysin ja touhus omiaan, mutta aina kun muisti sen läsnäolon alko heti kiljumisella varustettu jahtaaminen/karkuun juokseminen.

Helmi oli myös muille koirille jotenkin tosi äksynä... Liekkö sillä on juoksut alkamassa ja sillä alkaa ilmetä jotain PMS-oireita :D Ei ollu Helmin mielestä kukaan koirakaveri kiva, vaikka puistossa oli myöhemmin myös tuttuja koiria niin ei, mikään ei kelvannu. Myös Vallulle uhitteli muutamaan otteeseen. Murrosikä kolkuttelee jo ovella...

Myöskään Vallun puistoilut ei menny yhtään putkeen, vaan isommalle selkään pyrkivälle koiralle piti tosissaan ruveta kaapin paikkaa näyttämään, ja vieläpä useempaan otteeseen. Vallu on yleensä ollu semmonen mössykkä, jolla pinna kestää ihan yllättävänkin pitkään härkkimistä, mutta tänään senkin pinna oli jotenkin yllättävän kireenä.

Kun ei koirien puistoilut pelittäny oikein millään tasolla niin tultiin sitten siihen tulokseen, että lähetään ennemmin kotiin ja kokeillaan joku toinen päivä uudestaan. Jospa noilla ois vaikka huomenna parempi päivä. Oli vaan melko outoo, ettei kumpikaan koira oikein pärjänny tänään puistossa, vaikka tähän asti niillä ei oo ollu mitään ongelmia kenenkään koiran kanssa... :/

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syysloma tuli ja meni

Niin se vaan kummasti tuli ja meni taas yks syysloma. Tai siis itsenäisen työn viikko kun eihän meillä ammattikorkeessa lomaviikkoja oo ;) Viikon aikana tuli öllöteltyä melko paljon vaan kotona kun loma lähti käyntiin niin tyylikkäästi, että Paavo työpaikka meni konkkaan viikko sitten perjantaina ja työt loppu sitten siltä istumalta...

Kyllä tällä viikolla sentään jotain muutakin tapahtu kun vaan maattiin. Ilmotin Helmin joulukuun messariin, jonne Helmi lähtee kasvattajan kanssa kokeilemaan onneaan kaikkina kolmena päivänä :) tuota tulevaa messariviikonloppua silmällä pitäen ollaankin reenailtu seisomista ja vierellä nätisti kulkemista mahollisimman paljon ja käytiin tänään mätsärissä kokeilemassa, että mitenkä se sujuu.

Viime mätsärissä olin ihan hermoheikkona, joten tultiin tällä kertaa Paavon kanssa siihen tulokseen, että se menee kehään Hemmon kanssa. Kysyin Paavolta ennen Helmin ja Paavon kehään menoa, että jännittääkö niin ei tuo ainakaan myöntäny vaikka ite olin ihan paineessa ilman, että ite ees menny kehään :D

Helmi jäi sinisissä ilman sijoitusta mutta saipahan hyvää harjotusta tulevaisuuden varalle. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Helmi oli ollenkaan ees hallissa, saati sitten hallissa kehässä, joten tilanne oli siltä osin ihan uus Helmille. Onneks vielä ens viikonloppuna on toinen mätsäri samassa hallissa (Musti&Mirri Areenalla) niin saapahan Hemmo lisää harjotusta messaria varten :)

Loppuun vielä hillitön määrä kuvia menneeltä viikolta :)




Ruokapöydällä on aina hyvä harjotella pöydällä seisomista ;)

Koko lauma

Elli reppana <3


Kuuraiset lehet päivältä ennen ensilumen satamista

Sorsaparvi tuli morjestaa :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Syksy on tullut...

Kai se on vaan pakko pikkuhiljaa ruveta myöntämään, että syksy on tullu... Katotaan kauanko vielä jaksaa kesän energioilla vai rupeeko syysväsy puskemaan pintaan hyvinkin nopeesti.

Nyt viime viikkoina on ollu kyllä ihan mahtavia kelejä kuvailla (ja liikkua muutenkin) ulkona. Alla muutama otos, mitkä on tullu syksyn innoittamana räpsittyä :) Ensimmäiset kaks kuvaa on otettua Rautavaaralta Metsäkartanolta ja loput kuvat Kuopiosta Neulamäen näköalatornista. Tuolla näköalatornireissulla törmättiin samalla kolmeen makkarapötköön ja pitihän sitä omistajankin kanssa päästä "muutama" sana vaihtamaan. Pötköjen omistaja osottautuki melko puheliaaks kaveriks ja saatiin samalla vinkkejä myös tulevia näyttelyitä varten, reenaaminen on jääny melko vähälle, hehheh...




 
 



Blogi on alkanu näköjään pikkuhiljaa koko ajan muuttumaan enemmän ja enemmän valokuvauspainotteiseks... Nooo jospa tuosta ei mitään haittaa ois ja on mukaan onneks tainnu joka kerta mahtua joku koira-aiheinenkin kuva ;) Jotenkin tuo kuvaaminen on nyt vaan vieny mennessään enkä oo pahemmin ees viittiny vastustella :)

Hauskat sinällään nuo edellisessä postauksessa esitellyt tunnistuslätkät. Nyt kun on ollu aurinkoisempia päiviä niin niistä heijastelee valo silleen Helmin silmään erittäin kiusallisesti, joten heijastuksia on pakko jahata aina kun sellasen vaan näkee :D

Innolla ootan, että minkälainen karvasirkus meillä on tänä vuonna pystyssä... Viime syksynä karvaa ei ollu pudottamassa kun vaan Vallu ja satunnaisesti Elli, mutta tänä vuonna vakkaristi karvaa pudottaa sekä Vallu että Helmi. Viime karvanlähtökaus keväällä meni kohtuu kivuttomasti, Vallu ei pahemmin pudotellu karvoja ja Helmi keräs vasta sillon turkkia, joten hillittömiä karvalauttoja ei kerenny kertyä.

Tuo karvanlähtö on kyllä semmonen asia, joka aiheuttaa aina huvitusta kun lukee corgin rotukuvausta. Corgilla kun on olevinaan kaks karvanlähtöaikaa, kevät ja syksy, mutta meijän perheessä on kyllä vaan yks ja ainut. Se alkaa tammikuun ensimmäinen ja päättyy joulukuun viimenen ;) Onneks ei olla Paavon kanssa mitenkään kovin "karvakammosia" niin ei tuo karvan määrä oo ainakaan vielä ihan mahottoman häirihteväks muodostunu. Imuriahan sais heiluttaa varmaankin joka toinen päivä jos haluais, että lattia pysys suunnilleen karvattomana. Me ollaan kuitenkin tyydytty kerta per viikko tahtiin. Välillä nimittäin tuntuu, että se on ihan sama imuroiko vai eikö kun sama karvalaatta kävelee vastaan seuraavana päivänä kuitenkin :D

Nyt kai sitä pitäs lähtä vielä iltapissille koirien kanssa ja sitten ite unta yrittämään... Saa vaan nähhä miten onnistuu kun Paavo on reissuhommissa :/ Mutta kaks corgia kainaloon lämmittämään niin jospa se uni tulis <3