Tunnelmointia ja valitusta

Syksyssä ja talvessa on kyllä se ihana puoli, että sillon voi hyvällä omalla tunnolla polttaa niin paljon kynttilöitä kun vaan kerkee. Meillä on palanu melkein joka ilta kynttilöitä ympäri olohuonetta (tulipaloo odotellessa...) ja ollaan vaan löllitty sohvalla telkkarin ääressä.

Tälleen syksyn pimeinä iltoina nuo valopisteet ympärillä tuo melko paljon muistoja mieleen lapsuudesta, jonka vietin asumalla puulämmitteisessä omakotitalossa. Minun kotipaikassa tulipesiä on joka huoneessa, yhteensä niitä on viis kappaletta, joten tuli on ollu elementtinä aika paljon läsnä. Ehkä tuo kynttilöitten polttaminen tuo pienen palan sitä lapsuuden takkatulta keskelle tätä meijän kerrostalo kaksioo.

Ettei ois postaus ihan blogin alkuperäsen aihepiirin ulkopuolelta niin kerrotaanhan vähän koirien päivästä, ei nimittäin menny ihan putkeen... Käytiin tänään Helmin ja Vallun kanssa koirapuistossa toteemassa, että tänään ei ollu hyvä päivä siihen tarkotukseen. Kun mentiin puistoon, siellä ei ollu muita kun saksanpaimenkoira omistajasa kanssa. Helmillä on jääny traumaa sakemanneista, joten aateltiin, että ois vaan hyvä, jos tuo kyseinen saku ois sopivan ystävällinen ja leikkisä kaveri Helmille. Sakemannissa itessään ei ollu mitään vikaa, Helmissä sen sijaan oli...

Helmistä huomas sen heti, miten paineessa se oli sen sakun läheisyydessä ja puistoilu menikin luokkaan Helmi juoksi välillä sakua karkuun ja välillä sen perässä kiljuen ku pieni porsas ja vähän väliä yrittäen näykkiä sakua kyljistä ohi juostessa... Välillä Helmi unohti sen sakun olemassa olon täysin ja touhus omiaan, mutta aina kun muisti sen läsnäolon alko heti kiljumisella varustettu jahtaaminen/karkuun juokseminen.

Helmi oli myös muille koirille jotenkin tosi äksynä... Liekkö sillä on juoksut alkamassa ja sillä alkaa ilmetä jotain PMS-oireita :D Ei ollu Helmin mielestä kukaan koirakaveri kiva, vaikka puistossa oli myöhemmin myös tuttuja koiria niin ei, mikään ei kelvannu. Myös Vallulle uhitteli muutamaan otteeseen. Murrosikä kolkuttelee jo ovella...

Myöskään Vallun puistoilut ei menny yhtään putkeen, vaan isommalle selkään pyrkivälle koiralle piti tosissaan ruveta kaapin paikkaa näyttämään, ja vieläpä useempaan otteeseen. Vallu on yleensä ollu semmonen mössykkä, jolla pinna kestää ihan yllättävänkin pitkään härkkimistä, mutta tänään senkin pinna oli jotenkin yllättävän kireenä.

Kun ei koirien puistoilut pelittäny oikein millään tasolla niin tultiin sitten siihen tulokseen, että lähetään ennemmin kotiin ja kokeillaan joku toinen päivä uudestaan. Jospa noilla ois vaikka huomenna parempi päivä. Oli vaan melko outoo, ettei kumpikaan koira oikein pärjänny tänään puistossa, vaikka tähän asti niillä ei oo ollu mitään ongelmia kenenkään koiran kanssa... :/