Ensimmäiset viikot kiinteiden parissa

Meillähän kiinteät aloitettiin 11.3. Mötkiksen ollessa kahta päivää vaille 5 kuukautta vanha. Nyt tässä alkumetreillä on päästy jo mukavasti käynnistelemään kiinteiden syömistä. Toki sormiruokailun osuus on jäänyt vähäisemmäksi kuin olisin toivonut istumisvalmiuksien ollessa vielä mitä on. Kuitenkin kunhan Mötkis alkaa istua paremmin syöttötuolissa, siirrytään painottamaan enemmän sormiruokailua.

Tällä hetkellä Mötkis syö 3-4 ateriaa päivässä. Yksi on kasvissose, yksi hedelmäsose ja 1-2 puuroannosta. Parhaimmillaan Mötkis on pistellyt ääntä kohti reilun desin puuroa ja luumua, kuitenkin yleensä määrä ovat jotain puolikkaan Pilttipurkin luokkaa tai allekin. Onneksi kuitenkin äidinmaito on tässä vaiheessa se pääasiallinen ravinnonlähde, vielä pitkään. Kuitenkin on ollut mukava nähdä, miten innoissaan Mötkis on ruuista ja odotankin mielenkiinnolla seuraavaa neuvolaa punnituksineen.

Makupalettiin on saatu mukaan aika mukavasti makuja ja pikkuhiljaa tuodaan uusia makuja Mötkiksen ruokavalioon. Maistettujen listalta löytyy jo kukkakaali, bataatti, mango, porkkana, luumu, kurkku, kaura, päärynä, kesäkurpitsa sekä maissi naksujen muodossa. Lihat meillä vielä hieman antaa odottaa itseään tuon kauran mukaan tulemisen vuoksi. Haluan ensin nähdä, että Mötkiksen maha on ihan varmuudella tottunut siihen, ennen kuin rikastan ruokavaliota lihoilla. Lisäksi viljojen monipuolistaminen voisi olla ennen lihoja toteutettava askel.

Marjut Ollilan Simppeliä sormiruokailua kirjan käsiini saatuani kirjasin sieltä löytyvät aloitussormiruuat listaan jääkaapin oveen. Listan avulla on helppo miettiä seuraavana tarjottavia ruoka-aineita. Muutenkin kontrollifriikkinä rakastan listoja, joten tämä tapa sopii meille [minulle] hyvin. Maistelulistalta löytyy siis vielä parsakaali, avokado, mansikka, banaani, puolukka, mustikka, peruna, kananmuna, kiivi, kana, lanttu, omena, kala, palsternakka, appelsiini, liha, riisi, persikka, tomaatti, pasta, vesimeloni ja viinirypäle.

Melko kattavasti siis noita aloittelevalle sormiruokailijalle sopivia ruokia on vielä maistamatta. Tottakai noista voi osa jäädä pois ihan vaan siksi, että esimerkiksi lanttu ei kuulu meidän perheen ruokavalioon muutenkaan, niin tuskin sitä tulee Mötkiksellekään tarjottua. Juuri esimerkiksi tuo lanttu on toki makuna sellainen, jota moni lapsi päiväkodissa karsastaa. Siltä osin voisi itse yrittää tehdä poikkeuksen sääntöön ja tarjota sitä Mötkikselle, jos hän siitä vaikka oppisi tykkäämään. Myös nuo melko vahvastikin allergisoivat raaka-aineet, kuten kala, kiivi ja omena olisi hyvä testailla tässä alkumetreillä, kai. Tai näin minä olen käsittänyt, että varhainen altistus ehkäisisi allergioilta.

Tähän asti siis maistelut ovat sujuneet hyvin. Mötkis maistaa kaikkea innoissaan ja vaikka ensimmäiset lusikalliset saattaa mennä nyrpistellessä, hyväksyy hän uusia makuja nopeasti. Nyt on tuttujen makujen kanssa tehty niin, että Mötkis saa syödä niitä niin paljon kuin jaksaa ja haluaa. Toki hän edelleen saa tissiä ennen ruokailuja, mutta sen minkä jaksaa vielä maidon lisäksi syödä, saa syödä.

Kuitenkin tuon tissin kanssa jo tässä vaiheessa on melkoista tasapainoilua. Vaikka sitä tarjoaa ennen ruokaa aina, tuntuu joinain päivinä, että pissaa tulee vähän. Tottakai sitä tulee vähemmän kuin ennen kaiken ravinnon ollessa nestemäisessä muodossa, mutta hivenen se silti aina mietityttää. Kuitenkaan syödyn maidon määrän ei ole tarkoitus juurikaan vähentyä kiinteiden aloittamisen jälkeen. Sinällään vähän jännittää, ettei maidontuotanto pääse alkamaan hiipua, jos kiinteät ottavatkin liian suuren leijonan osan Mötkiksen ruokailuissa.

Iltapuurosta apua tiheään yöheräilyyn?

Viikko sitten maanantaina Mötkis aloitti kaurapuuro maistelut ja perjantaihin mennessä maisteluissa oli edetty siihen pisteeseen, että uskallettiin antaa kaurapuuroa yötä vasten. Sinälläänkin ajankohta oli sopiva, että Paavo oli viikonlopun vapaalla. Jos jotain yöllisiä itkuja olisi tiedossa, niin ei hänen tarvitsisi lähteä töihin aivan kamalan väsyneenä.

Ensimmäiset kerrat tarjosin kaurapuuroa Mötkikselle siis aamupäivisin. Ensimmäiset annokset tein ihan vaan suoraan luomukaurahiutaleista, ilman mitään hienontamista. Tuo karkea rakenne kuitenkin Mötkistä häiritsi ja hän työnsi ruuan suustaan kielellä ulos. Surautin siis hiutaleet blenderillä hienoksi jauhoksi ja tämä rakenne miellyttikin Mötkistä huomattavasti enemmän.

Jotta makumaailma ei olisi ihan niin tylsä ja mahdollisesti jopa luotaantyöntävä, on meillä kaurapuuron sekaan sotkettu joka kerta joko luumu- tai mangososetta. Muita hedelmäsoseita meillä ei tällä hetkellä vielä olekaan maisteltuna, mutta pikkuhiljaa uusien makujen myötä myös puuron päälle saadaan erilaisia makuja. Seuraavana hedelmien osalta meillä on maisteluun tulossa päärynä, joka varmasti sopii hyvin myös puuron päälle. Tuo luumu on sinälläänkin ollut sopiva meille puuron päälle, sillä Mötkiksellä on välillä meinannut mennä maha kovaksi jo ennen kiinteiden aloitusta. Sen tarjoamista puuron kanssa siis varmaan jatketaan jatkossakin tarpeen mukaan.

Ensimmäinen tarjottu puuroannos

Kun maistelut oli saatu toteutettua päivisin, koitti siis tuo perjantai. Tehtiin Mötkikselle iltapuuro noin ½ desiin vettä ja päälle luumua. Mötkis veti annoksen hyvällä ruokahalulla ja päälle vielä reilusti tissiä. Painuttiin unille ja jäätiin jännityksellä odottamaan, minkälainen yö olisi tiedossa. Tottumuksesta Mötkis oli kahden tunnin päästä nukahtamisesta tissiä vailla. Paavo kuitenkin sylitteli hänet takaisin uneen ja Mötkis jatkoi uniaan vielä 1½ tuntia ennen ensimmäistä syöntiä. Yön aikana syötiin vain 4 kertaa, mikä on meille aivan ennätyshyvä yö. Yhteensä yöunta nukuttiin about 10 tuntia.

Lauantai-iltana Mötkis sai myös tuon ½ desin annoksen puuroa luumuineen. Tuolloin hän vaikutti siltä, että olisi syönyt enemmänkin, mutten kuitenkaan alkanut tekemään lisää puuroa, vaan syötiin lisäksi paljon tissiä. Yö oli hivenen kehnompi, muttei kuitenkaan mikään mahdoton. Mötkis söi 5 kertaa. Tänä yönä Mötkis oli muutenkin hieman levottomampi. Mahdollinen syy saattoi olla joko Swaddle up- kapalopussin pesussa oleminen tai hillitön kuumuus, joka meillä on johtuen talonyhtiössä suoritettavista lämmönsäädöistä. Yön unisaldo oli kuitenkin yhteensä taas 10 tunnin luokkaa.

Sunnuntai-iltana tein sitten Mötkikselle ihan suosiolla kokonaisen desin puuroa lisäten luumusoseen joukkoon. Ajattelin, että syö minkä syö, kunhan suunnilleen puolet saisi syötyä niin se jo olisi hienoa. Noo Mötkishän veti puuroannoksen ihan yhtä tai kahta lusikallista vaille kokonaan ja hörppi lisäksi vettä mukin reunalta. VAU! Toki tuon satsin vetämisen jälkeen hän ei enää paljon tissiä jaksanut syödä, mutta ajattelin tuon annoksen avulla jaksavankin jo nukkua kiitettävästi ja olihan hän saanut ennen puuroa jo tissiä.

Koitti yö, ja juuri kun olin itse rupeamassa nukkumaan Mötkis heräsi. Jollotteli aikansa, alkoi itkeskellä, mutta rauhoittui silittelyyn. Rupesin jatkamaan unia todetakseni itkeskelyn jatkuvan. Lisää silittelyä ja rauhoittelua ja noin 15 minuutin päästä Mötkis jatkoi tyytyväisenä uniaan heräten syömään vajaa 3 tuntia ensimmäisen nukahtamisen jälkeen. Tuossa vaiheessa ajattelin olevan sopiva aika ottaa hänet tissille, kuitenkin ennen oltiin menty 2 tunnin syöntiväleillä öisin, joten 3 tuntia oli siihen nähden jo edistystä.

Syönnin jälkeen jatkettiin unia, mutta yö oli äärettömän rauhaton. Vähän väliä Mötkis oli joko kääntyilemässä tai ähisi kuumuuttaan, jopa omassa sängyssään ilman peittoa. Tänäkään yönä siis kapalopussi ei ollut käytössä, sillä haluan aina välillä testata ilman sitäkin nukkumista, ettei Mötkis totu pelkästään siihen. Jossain vaiheessa yötä heräsin siihen, että Mötkis kääntyi mahalleen ja ajattelin, että täytyy kääntää hänet takaisin selälleen. Hän kuitenkin painoi päänsä patjaan ja alkoi nukkua tyytyväisenä, hämmentävää.

Yö oli siis rauhaton ja heräiltiin useita kertoja, mutta kuitenkin Mötkis söi loppuen lopuksi vain 4 kertaa 11 tunnin aikana. Mielestäni ihan hyvä saldo tosiaan tuohon aikaisempaan verrattuna. Lisäksi nuo syömiset menivät osaltani aika pimennossa, joten en ole varma minkä verran ihan oikeasti syötiin ja olisiko osaan heräämisistä auttanut ihan vaan tutti. Ainakin aamun tissien pinkeyden perusteella, ihan hirveästi yöllä ei olla syöty vaan varmaan lähinnä tarkastettu, että onhan äiti vielä täällä. Täytyy yrittää seuraavana yönä tarjota tuttia ensin tissin sijaan, jos saataisiin viimein vaikka edes tuo ensimmäinen unipätkä sellaiseksi järkevän mittaiseksi.

Saattaahan se olla, että nämä muutamat paremmin nukutut yöt iltapuurojen aloittamisen jälkeen

ovat vain sattumaa, eikä tämäkään korjaa meidän yöunia. Kuitenkin suunta on taas parempi ja toivotaan parasta, pelätään pahinta. Onneksi pikkuhiljaa myös päiviin on alkanut muodostua yhdet pidemmät päiväunet, jotka ajoittuvat luonaan jälkeiseen aikaan. Myös kuitenkin osaltaan nuo paremmat päiväunet ovat varmasti edellytys hyville yöunille.

Täytyy toivoa, että meillä viimein aletaan päästä kohti parempia unia, kautta linjan.

Brunssilla

Tänään käytiin toista kertaa Mötkiksen syntymän jälkeen brunssilla yhdessä Mötkiksen mumman ja papan eli minun äidin ja isän kanssa. Brunssien lisäksi ollaan käyty kerran Paavon ja Mötkiksen kanssa ravintolassa sekä pari viikkoa sitten kävin äitikaverin ja hänen poikansa kanssa Mötkiksen kanssa lounaalla. Joka kerta, kun olemme ulkona käyneet Mötkiksen kanssa syömässä on paikka ollut sama: King's Crown. Kyseinen ravintola on jollain asteella meidän luottopaikka. Sieltä saa aina hyvää palvelua ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ruoka on ollut aina hyvää. Tälläkään kertaa ei ollut luvassa poikkeusta, vaan ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tilasimme myös Mötkikselle ensimmäistä kertaa oman annoksen: kurkkutikkuja. Ajattelin lähinnä, että saataisiin muutama tikku, mutta tarjoilija toikin niitä ihan kulhollisen. Sinällään hyvä, sillä Mötkis pudotti useamman tikun kurkkua maistellessaan. Kurkkutikkujen lisäksi Mötkis sai syödäkseen mangososetta ja tissiä. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun Mötkis sai ravintolassa ollessamme muuta, kuin tissiä.

Iskä vahtii sormiruokailijan maisteluja

Vaikka tunnelma ravintolassa ollessa on vauvan ja pienten lasten kanssa aina hieman kuumottava, haluan kannustaa kaikkia äitiä ja iskiä lähtemään yhdessä pienten kanssa ravintolaan. Meidän lisäksemme tänään samaan aikaan brunssilla oli ainakin kolme muuta vauvaa. Tottakai on todella ravintolakohtaista, kuinka hyvin pienet ruokailijat otetaan huomioon, mutta ainakin kyseisessä ravintolassa saa tilatessaan lapselle sopivan annoksen ja pienet ruokailijat saivat osakseen ihastelua. Tämän olemme saaneet todeta jo useamman kerran enoni lasten kanssa kyseisessä ravintolassa käydessämme.

Eikä todellakaan tarvitse odottaa, että lapsi on iso ennen kuin hänelle voi tilata oman annoksen. Etenkin sormiruokailevalle lapselle voi tilata kaikkea samaa, mitä lapsi on tottunut saamaan. Tärkeää on vain muistaa kuvailla tarjoilijalle riittävän tarkkaan, minkälaisessa muodossa haluaa lapselleen tulevan ruuan olevan. Eikä nyt tietenkään voi odottaa, että ihan mitään hirveän suureellista ruvetaan valmistamaan, mutta juuri erilaiset juures- tai kasvistikut varmasti saa mistä vain ravintolasta. Toinen vaihtoehto, mitä mietin Mötkikselle ruokaa tilatessani olisivat olleet höyrytetyt tai keitetyt bataattitikut. Kuitenkin tässä vaiheessa kun kyseessä on vielä maistelut rennolla otteella ja äidinmaito on Mötkiksen pääasiallinen ravinto, en kokenut järkeväksi, saati kohtuulliseksi tilata mitään sormiruokailijan gourmetateriaa.

Jos ravintolaan menoa pienen lapsen kanssa arkailee muiden ruokailijoiden mielipiteiden vuoksi, kannattaa toki hieman miettiä ravintolavalintaa tehdessään, onko kyseessä kovinkin finedining ravintola. Ravintolaan, johon pukeudutaan jotenkin erityisen hienosti, en ehkä itsekkään pienen lapsen kanssa lähtisi. Kuitenkin pienet ihmiset ovat tervetulleita ravintoloihin siinä missä kaikki muutkin, eikä pahoja katseita kannata pelätä tai jännittää. Myös perheellisillä on oikeus käyttää ravintoloiden tarjoamia palveluita, siinä missä muillakin.

Joten rohkeasti vaan pakkaamaan lapselle joko omat eväät mukaan

tai suunnittelemaan hänelle omaa annosta tilattavaksi ja ravintolaan pöytävarausta tekemään.

Meillä ainakin jos oltaisiin jääty odottamaan sitä, että päästään kahden kesken Paavon kanssa ravintolaan, odoteltaisiin edelleen. En osaisi jättää Mötkistä hoitoon vielä niin pitkäksi aikaa,

että kerkeisimme käydä rauhassa syömässä. Kuitenkin yhdessä vauvan kanssa se on onnistunut kohtuullisella menestyksellä jo neljä kertaa. Myös lisäkäsistä voi ravintolassa olla korvaamatonta apua, joten mukaan kannattaa pyytää isovanhempia tai kummeja, jotta saa itsekkin välillä 

syödä hetken sivistyneesti haarukkaa ja veistä käyttäen.

Se fiilis, kun maha toimii

Meillä on Mötkiksen maha ollut hivenen juntturassa nyt kiinteiden aloittamisen myötä. Se on tietenkin ihan luonnollista ja loogista, mutta hetkittäin mahan toimimattomuus selvästi vaivaa poikaa ja kakkajumppaa onkin aktiivisesti harrastettu. Tänään kuitenkin Mötkiksen maha on toiminut spontaanisti kahteen kertaan eli hän on saanut itse kakan tehtyä ilman kakkajumpalla avustamista. En tiedä, onko myötävaikuttajana eilen illalla annettu luumusose vai onko hän muutenkin oppinut punnaamaan uudenlaista tuotosta paremmin. Joka tapauksessa, hieno homma, että maha toimii.

Tämän viikon ajan meillä on maisteltu kaurapuuroa, joka sekin osalla tuntuu vetävän mahaa jumiin alkuun. Kaurapuuron lisukkeeksi olenkin laittanut luumusosetta, että maha pysyisi toiminnassa. Mahdollisesti tänä iltana lähes viikon maistelun jälkeen uskalletaan antaa Mötkikselle iltapuuro ja toivotaan, että sen avulla saataisiin nukuttua hieman pidempi pätkä alkuyöstä. Kuitenkaan kaikillahan kiinteiden aloittaminenkaan ei takaa parempia yöunia, mutta toivotaan parasta. Vaikka kolmekin tuntia olisi jo luksusta tällä hetkellä melko vakioksi muodostuneen kahden tunnin välein syömiseen verrattuna.

Ensikosketus lumeen

Viime viikonloppuna käytin tilaisuuden hyväksi aamuauringon paistaessa ihanasti meidän takapihalle. Puin Mötkiksen pikaisesti toppavaatteisiin ja kannoin hänet hangelle makaamaan. Sinällään harmi, että juuri kyseisenä aamuna oli isimiehen vuoro jäädä nukkumaan, joten assistenttia ei ollut käytettävissä. Kuvista olisi varmasti saanut paljon paremmat, jos olisi ollut apukäsiä käytettävissä. Täytyy ottaa siis uusinta vielä jonain aurinkoisena viikonloppuaamuna.

Nyt kun kelit ehkä toivottavasti jossain vaiheessa alkavat lämmetä odotan innolla, että päästään testaamaan Mötkiksen kanssa Tulaa ulkona kantamisen merkeissä myös. Haaveissa olisi pääsiäisenä päästä pilkille ja tuolloin voisi Mötkiksen kuljetusvälineinä olla rattaiden lisäksi myös Tula. Kuitenkin jäällä olosuhteet voi olla melko haastavat rattaiden kanssa kulkemiseen, joten Tula olisi siltä osin varmempi vaihtoehto.

Toivottavasti kelit siis on suotuisat ja on riittävän lämmintä esimerkiksi ulkona imettämiseen. Riittävällä suojaamisellahan imetys varmasti onnistuu ulkonakin kelissä kuin kelissä, mutta mukavuudenhaluisena kuitenkin mielummin suosin lämmintä keliä. Pilkkireissun yhteydessä myös Mötkis voisi tutustella hankeen sopivan kelin sattuessa.

Kun vauva nukkuu, myös äiti nukkuu

Juu, näinhän sitä toivoisi. Ei vaan taida aina mennä näin. Ollaan keskusteltu tästä aiheesta muutaman mammakaverin kanssa ja sinällään lohdullista on huomata, että muilla on samaa ongelmaa kuin itsellä. Välttämättä äiti ei siis todellakaan nuku silloin, kun vauva nukkuu. Edes yöllä.

Öisin tuo hereillä oleminen vauvan nukkuessa on ehkä kaikkein pahinta. Itselleni käy monesti siten, että jos alkuyö on ollut rauhallinen ja olen saanut nukkua pari pidempää pätkää, en välttämättä enää aamuyön tunteina meinaa saada unta. Luomet ovat raskaat ja silmät pysyvät kiinni, mutta uni ei kuitenkaan tule. Apuna olen käyttänyt rentoutusharjoituksia, jotka toimivat välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Pahimpia ovat aamuyöt, jolloin tarvitsee käydä vessassa ja kerkeää virkistyä sillä reissulla niin paljon, ettei uni enää tule.

Tuolloin aamuyöllä valvoessa ainakin itse olen monesti huomannut sen, että silloin Mötkis nukkuu todella rauhallisesti, maaten vain liikkumatta paikallaan. Pieni tuhina vain kuuluu, mutta lapsi ei pyöri tai liiku mitenkään omaa untani häiritsevästi. Ja sekös vasta ärsyttää. Olisi ollut itsellä mahdollisuus nukkua täysin rauhallista unta lapsenkin rauhassa nukkuessa, mutta ei. Tuon ärsytyksen pintaan pääsemistä täytyy kuitenkin yrittää välttää, koska silloin ei varmasti uni tule. Usein itse kerkeän juuri nukahtaa ennen seuraavaa syöttöä ja kun katson kellosta kauanko olisin saanut nukkua, on syöttöjen välissä ollut pahimmillaan jopa kaksi tuntia tehokasta uniaikaa hukattuna.

Päivällä myös tämä sama ilmiö toistuu. Silloin se on kuitenkin helpommin siedettävissä. Päivällä äiti voi touhuilla vauvan nukkuessa muuta. Tehdä ruokaa, lukea, ulkoilla vaunulenkin merkeissä tai vaan olla. Yöllä kun ei ole kovinkaan mielekästä nousta ja ruveta kokkaamaan.

Tällä hetkellä meillä päivät rytmittyvät siten, että pääosin Mötkis nukkuu kolmet tai neljät päiväunet. Päiväunien määrä riippuu siitä monelta herätään ja miten pitkällä lenkillä käydään. Tämä siis periaatteessa tarkoittaa sitä, että itsellä on kahdet tai kolmet unet käytettävissä nukkumiseen. Monesti nukunkin päivällä vähintää yksien Mötkiksen unien aikana. Omat päiväunet pyrin ajoittamaan jo heti ensimmäisiin aamu-uniin, jotta päivällä nukkuminen ei vaikuttaisi tulevaan yöhön.

Muuten Mötkiksen päiväunien aikana tulee tehtyä joko niin sanottuja talon töitä, pestyä pyykkiä ja viikattua edellisiä kaappiin, valmisteltua ruokaa tai tehtyä pientä siivoilua ja järjestelyä. Vireystilasta riippuen joinakin päivinä saan myös kirjoitettua blogia. Kuitenkin blogi on tällä hetkellä aika taustalla, sillä esimerkiksi jos meillä on erittäin sotkuista ja tavarat väärillä paikoillaan, en minä osaa istua koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa. On mukavampi nauttia siististä kodista, kun kuitenkin melko ison osan päivästä täällä Mötkiksen kanssa vietän.

Uskon, että melko moni äiti tunnistaa itsensä tuosta "on mukavampi nauttia siististä kodista" lauseesta ja ennemmin käyttää päiväuniaikoja järjestelyyn ja siivoiluun, kuin makoiluun. Tottakai on välillä niitä päiviä, kun painun Mötkiksen kanssa unille aina kun mahdollisuus tarjoutuu ja välillä taas niitä päiviä kun en nuku päivän aikana ollenkaan. Kuitenkin jokainen äiti tietää, että se arki on pyöritettävä, enkä ainakaan itse voi enkä halua olettaa, että Paavo töistä tultuaan viiden aikaan jaksaa ruveta täällä siivoamaan ja pyykkejä viikkaamaan. Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö Paavo osallistuisi arjen pyörittämiseen. Kuitenkin haluan ennemmin, että hän saa illalla viettää pari tuntia aikaa poikansa kanssa, kuin touhuta kotitöitä.

Niin pöljältä kun se tuntuukin, että olen ajoittain kuoleman väsynyt  ja tuntuu, ettei sängystä jaksa nousta, vaivaa tuo unettomuus silti. Ehkä ne nimenomaan liittyvät toisiinsa ja riittävän pitkälle viety väsymys johtaa osaltaan unettomuuteen. Täytyy toivoa, että nämä kaikki hulinat ja vaiheet toistensa perään pian rauhoittuvat ja tässäkin mökissä aletaan taas viimein nukkua. Edes niitä kolmen tunnin pätkiä. Olisi sitten äidilläkin vähän enemmän virtaa ja jaksamista touhuta kaikenlaista.

Mötkis 5kk

Äitiysloma on jo yli puolessa välissä, mutta onneksi mitään kiirettä työelämään palaamisen suhteen ei ole, joten siltä osin puolivälin ylittyminen ei kolahtanut kovin kovaa. Kuitenkin meidän pieni, avuton vastasyntynyt on viiden kuukauden aikana kasvanut jo aivan älyttömästi ja opimme häntä joka päivä paremmin tuntemaan. Nykyään meillä asustaakin velmu pikkumies, joka nauraa rätkättää kutituksista ja osaa vaatia katsekontaktin tekoitkulla.

Kuluneeseen kuukauteen on sisältänyt kaksi erityisen merkittävää virstapylvästä: Mötkis oppi kääntymään selältä mahalleen sekä hän aloitti kiinteisiin ruokiin tutustumisen. Selältä mahalleen Mötkis kääntyi ollessaan 4 kuukautta ja 4 päivää vanha ja kiinteitä ruokia hän sai ensimmäisen kerran ollessaan kahta päivää vaille 5 kuukautta vanha.

Uuden taidon oppimisen myötä Mötkis haluaisikin kääntyillä kaiken aikaa. Aina kun vain tilaisuus tarjoutuu, hän kääntyy mahalleen katselemaan maailman menoa. Nykyään hän onneksi viihtyy pidempiä aikoja kerrallaan mahallaan, mutta etenkin väsyneenä mahalla ollessa kiukku iskee melko nopeastikin, mutta kuitenkin heti selälleen kääntämisen jälkeen on käännyttävä mahalleen takaisin raivoamaan. Pienen vauvan murheet.

Tällä hetkellä yhdeksi Mötkiksen lempipuuhaksi voisikin varmasti nimetä syömisen. Hän on aina aivan innoissaan kun hänen kanssa asettaudutaan syömään ja yleensä ruoka loppuu Mötkiksen mielestä kesken. Hirveitä määriä kiinteää ruokaa ei vielä uskalleta Mötkikselle antaa, ettei tule mahanpuruja tai kiinteät syrjäytä liikaa tilaa maidolta, mutta kuitenkin ihan useampia teelusikallisia hän jo syö kerralla. Mötkis maiskuttaa innoissaan uutta lusikallista odottaessaan, joten ilmeisen innokas hän on ruokiin tutustumaan.

Pukeminen on edelleen Mötkiksen mielestä aivan saatanallista puuhaa. Varsinkin jos se toteutetaan väsyneenä. Raivo on valtava ja nykyään kun käsissä ja jaloissa alkaa olla voimaa niin ne todellakin viuhuvat vauhilla ohi villasukista ja lapasista. Onneksi kuitenkin pikkuhiljaa Mötkistä voi alkaa pukea sylissä. Uskon istuma-asennossa pukemisen helpottavan osaltaan tuohon raivoamiseen.

Pikkuhiljaa Mötkis on alkanut tosiaan kiinnittää paljon enemmän kiinnostustaan ympäröivään maailmaan ja esimerkiksi koirat ovat alkaneet kiinnostaa paljon enemmän, kuin ennen. Ympäristöön tutustutaan maistelemalla ja kaikki mahollinen päätyykin suuhun tällä hetkellä. Lempparilelu on luonnonkuminen Sophie the Giraffe, jonka esiinottaminen saa Mötkiksen innostumaan.

Koska Mötkis on ajoittain herännyt kesken vaunulenkkien ja nykyään tosiaan tuo ympäristö kiinnostaa enemmän ja enemmän, ollaan siirrytty limittäin käyttämään ratasosaa yhdessä vaunukopan kanssa. Valitaan jompi kumpi käyttöön aina vähän saan mukaan, että onko ratasosa keliin nähden riittävän suojaava vai ei. Ratasosan ollessa käytössä on se makaavimmassa asennossa, joka vastaa aikalailla kaukalon ja Baby Björnin sitterin välimaastoa. Ratasosasta Mötkis kuitenkin kesken lenkin herätessään näkee ulos eikä kiukku iske ehkä ihan niin suureksi, kuin vaunukopassa. Tätä ei olla vielä todellisuudessa testattu, koska Mötkis ei ole herännyt kertaakaan kesken lenkin ratasosassa (koputtaa puuta [päätä]).

Ympäristöönsä Mötkis tutustuu myös entistä aktiivisemmin ääntään käyttäen. Hän harjoittelee erilaisia äänteitä ja varsinkin kiljuminen on tällä hetkellä kovassa huudossa. Aamuisin sängyssä ei makoilla enää hiljaa kattoon tuijotellen, vaan heti kun Mötkis herää ja virkoaa, alkaa melkoinen kälkätys eikä kenellekään jää epäselväksi, onko jo aamu. Mötkis seurustelee erittäin mielellään toisten vauvojen ja aikuisten kanssa seuraten minkälaisia reaktioita erilaisilla äänillä saa aikaiseksi.

Oon jo nääääin iso <3

Edellisessä neuvolassahan pituutta oli tullut hieman vähänlaisesti, joten ehkä suunnilleen 4½ kuukauden iässä punnitsin Mötkiksen ja mittasin hänet raksamitalla. Halusin vähän seurata, että missä mennään. Vähän jotain ennakkoajatusta mitoista oli siis neuvolakäynnille mennessä. Neuvolassa kuitenkin saatiin tarkat mitat, jotka olivat painoa 8020g ja pituutta 67,8cm. Päänympärys oli 45,2cm. Painoa oli siis kasaan haalittu 485g, pituutta kerrytetty 2,8cm ja päänympärys kasvanu 1,1cm. Terkkari kirjasi Mötkiksestä seuraavasti: "Unilta herännyt poika. Jutustelee, ääntään kokeilee. Nauraa. Leluun tarttuu, seuraa. Varaa jaloilla alustaan. Kääntyy selältä vatsalle. Kasvu kaunista. Makuannoksia maistaa. Seuraavana vuorossa viljat."

Takaisin 0-käyrän tuntumaan siis palattiin ja kun omia käyriäni katsoo, niin minä olen kasvanut 1½-vuoden ikään saakka 0 ja -1 käyrän välillä. Eli nyt kun vilkaisin nuo omat käyrät, en kyllä olisi lainkaan huolissaan siitä, että Mötkis tipahti käyriltä hetkellisesti. Kuitenkin näin pieni vauva vielä hakee omaa käyräänsä ja notkahdukset ja piikit kasvussa ovat molemmat ihan yhtä normaaleja. Neuvolakäynnillä saatiin myös rokotteet, joten yötä vasten annoin Mötkikselle Panadolia ihan varmuuden vuoksi. Kuitenkaan ainakaan vielä ensimmäinen yö rokotusten jälkeen ei ollut mitenkään normaalista levottomuudesta poikkeava. Jään  kauhulla odottamaan, onko seuraavina öinä tiedossa jotain infernaalista.

Vaatteissa meillä on käytössä edelleen 68, mutta siirtymää ollaan tekemässä 74. Vielä esimerkiksi Popin 62 softshellhaalari mahtuu päälle, kun hihat ja lahkeet jättää avonaisiksi, mutta kauaa se ei enää mahdu. Onneksi välikautta ajatellen kaapista löytyy jo 74 Reiman välikausihaalari, joka otetaan käyttöön kunhan tuo Popin haalari jää pieneksi. Vaipoissa käytössä edelleen Libero Comfort 4.

Seuraavan kuukausikatsauksen rustauksen aikaanhan Mötkis on jo puoli vuotias. Vauvavuosi on silloin jo puolessa välissä. Aivan uskomaton ajatus. Aika menee ihan liian nopeasti ja nyt olen todella alkanut ymmärtää sen, että kuitenkin aina, on elämä laina.

Kiinteiden aloitus

Tilasin Marjut Ollilan Simppeliä sormiruokailua kirjan ja viime lauantaina kävin sen postista noutamassa. Selasin kirjaa innoissani ja luin teoriaosuuden ilokseni huomaten, että kirja on kirjoitettu helppolukuiseksi ja selkokielisesti: myös väsynyt äiti-ihminen kykeni sitä lukemaan ja jopa ymmärtämään sitä. Kirjan lukeminen avasi paljon pohdituttanutta aihetta niin paljon, että seuraavana päivänä oltiin tositoimissa.

Meillä aloiteltiin kiinteät siis sunnuntaina 11.3.2018, kun Mötkis oli kahta päivää vaille 5 kuukautta vanha. Ensimmäisenä hän sai maisteltavaksi kurkun pehmeää keskustaa sormiruokaillen. Samana päivänä testiin pääsivät myös maissinaksut, joita Mötkis vaati lisää kuitenkaan saamatta.

Maanantaina maisteltiin taas kurkkua ja maissinaksua sekä uusina mukaan otettiin bataatti soseena sekä luumusose. Bataattia Mötkis sai ihan vain lusikallisen, mutta varmasti enemmänkin olisi maistunut. Luumua sen sijaan Mötkis sai useammankin lusikallisen. Hän maiskutti innoissaan suutaan aina seuraavaa satsia odotellessa.

Aika vauhikkaasti siis lähti tämä kiinteiden aloitus käyntiin. Toivottavasti mitään masuvaivoja ei ole tiedossa, vaikka tahti on ollut näin nopea. Äitinä oli itselle jotenkin tunteikasta ja herkistävää tarjota lapselleni jotain muutakin, kun pelkkää äidinmaitoa. Meidän pieni vauva on jo niin iso, että hän saa muutakin kun pelkkää tissiä ja muutkin pystyvät häntä jatkossa ruokkimaan, kuin minä. Sinällään vapauttavaa, mutta toisaalta niin haikeaa. Melko ristiriitaiset tunnelmat siis aiheesta.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että emme automaationa naksauttaneet sosepurkkia auki, heti kun 4 kuukautta Mötkikselle mittariin tuli. Emme myöskään jääneet sokeasti tuijottamaan kalenterissa kuukauden päästä siintävää puolta vuotta. Kuluneen kuukauden aikana Mötkis alkoi pyytää minun ja Paavon ruokaillessa pois sitteristä. Hän halusi syliin näkemään, mitä pöydässä tapahtuu ja oli selkeästi kiinnostunut ruuista ja juomista. Myös silmän ja käden yhteistyö oli sopivalla tasolla sormiruokailujen aloittamista ajatellen. Toimimme lapsentahtisesti hänen mielenkiintonsa mukaan unohtaen esimerkiksi juuri tuon 6 kuukauden täysimetyksen,josta hetkittäin haaveilin. Tuskin sillä sen kirkkaampaa sädekehää olisi voinut itselleen kiillottaa.

Tänäänhän Mötkis tosiaan on jo 5 kuukautta vanha.

Meillä on neuvola perjantaína,

jonka jälkeen kirjoittelen Mötkiksen

5-kuukautiskuulumiset.

"Vieläkö maito on riittänyt?"

Ai että. Kysymys, joka saa veren kiehahtamaan kerta toisensa jälkeen.

Tämä on semmoinen kysymys, mitä kuulee varsinkin vähän iäkkäämpien sukulaisten suusta. Heidän tullessaan äideiksi, on imetystietämys ollut täysin erilaista, kuten koko lasten hoitaminen ylipäätään. Ei ole tiedetty esimerkiksi ensiviikkoina tapahtuvasta maidon tilailusta ja siitä johtuvasta jatkuvasta rinnalla olemisesta ja myös jatkossa vastaan tulevista tiheän imun kausista. Myöskään ihokontaktin ja pesimisen merkitys ja tärkeys on tuntunut olevan osalle iäkkäämmistä sukulaisista aivan uutta ja hepreaa. Tuolloin on varmaan ajateltu rintojen olevan varasto, joka tiettyjen litrojen jälkeen tyhjenee ja that's it, maito ja imetys loppuu.

Täytyy kuitenkin todeta, että eihän se maito nyt yhtäkkiä mihinkään lopu. Kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti rinnat täyttyvät sitä mukaa kun tyhjenevät eli kyllä kiitos kysymästä, maitoa on riittänyt. Mötkis on varmistanut viimeistään lyhyillä syöntiväleillä öisin sen, ettei maito pääse loppumaan. Tottakai stressi ja väsymys voivat lajinsa vaikuttaa maidontuotantoon, mutta en jaksa uskoa siihen, että maito imettämällä mihinkään loppuisi.

Täytyy kuitenkin todeta, että ymmärrän tilanteita, joissa maito ei oikeasti riitä. Vauva ei alkuun jaksa imeä rinnalla riittävän tehokkaasti, imuotteessa on häikkää, maidonnousu on hidasta, erilaiset synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten istukan palasten jääminen kohtuun, lisämaitojen käyttäminen... Maitomäärät eivät pääse siis missään vaiheessa muodostumaan lapsen tarpeita vastaaviksi. Tuolloin on varmasti pitkälti kiinni äidin halusta imettää ja hänen saamastaan tuesta ja ohjauksesta, niin lähipiiriltä kuin ammattihenkilöiltä, onnistuuko imetys vaikeuksista huolimatta.


Mötkiksen kasvu puhuu maidon riittämisen puolesta. Neljän kuukauden aikana Mötkis on melkein tuplannut painonsa syntymäpainon ollessa 3832g ja 4kk neuvolapaino 7535g. Tuskin painonnousu olisi tuota luokkaa, jos maito johonkin olisi loppumassa. Edellisten neuvoloiden välillä paino oli noussut reilun kuukauden aikana pikkuisen vajaan kilon, joten ihan kiitettävästi tuntuu rintamaito vielä Mötkiksen ravinnoksi riittävän.

3½ kuinen tissitakiainen

Olen kiitollinen siitä, että meillä imetys on sujunut hyvin. Tottakai ajoittain on erilaisia kausia, jolloin Mötkis on asentorajoittunut, kiinni tississä koko ajan tai vaihtoehtoisesti lakkoilee. Kuitenkin pääosin imetys sujuu hyvin ja maito riittää. Tämän takia olenkin nyt hieman alkanut pohtimaan mahdollisuutta, että jatkaisimme täysimetyksellä 6 kuukauden ikään asti. Tottakai täytyy katsoa Mötkiksen kasvu seuraavassa neuvolassa. Jos painoa on tullut taas riittävästi, niin en näkisi mahdottomuutena, että jatkaisimme vielä pelkällä rintamaidolla ja odottaisimme rauhassa sormiruokailun valmiuksien täyttymistä.

Tuo puolen vuoden täysimetys ei ole itselleni mikään itseisarvo tai ehdoton tavoite. Todellakin voisimme aloittaa kiinteät, kunhan valmiuksia alkaa olla ja herkkyyskausi on päällä. Tähän asti olin ajatellut, että viiden kuukauden iässä aloitamme kiinteät. Saattaa kuitenkin olla, että jatkammekin vielä senkin jälkeen täysimetyksellä.

Kohti pidempiä unia? Osa 2

Meillä on pidetty viimeinen viikko pienimuotoista unikoulua. Mitään varsinaista unikouluahan ei alle puoli vuotiaalle lapselle suositella pidettäväksi. Kuitenkin joihinkin nukahtamis- ja nukkumistapoihin voi alkaa vaikuttaa jo pienemmänkin lapsen kanssa.

Nelikuisen hulinathan vaivasivat meitä aivan todenteolla ja lisäksi meille oli muodostunut yleisesti ottaen huonona pidetty uniassosiaatio: Mötkis oli tottunut lähes poikkeuksetta aina nukahtamaan tissille. Olimme jo aikaisemmin aloittaneet Mötkiksen nukutukset omaan sänkyyn päiväunille, mutta kuitenkaan illat hän nukahti edelleen tissille.

Kävin viime viikon perjantaina Kuopion Ensikotiyhdistyksen perhekahvilassa, jossa keskustelun teemana oli vauvan uni. Harmi kyllä Mötkiksellä oli juuri tuolloin itkuinen päivä, kakka vaivasi ja hän väsyi muutenkin nopeasti hälyisessä ympäristössä, joten en paljon pystynyt keskustelua seuraamaan ja vinkkejä bongaamaan. Sovittiinkin ensikotiyhdistyksen työntekijän kanssa, että soittelen hänelle ja katsotaan tarkemmin meidän perheen tilanteeseen sopivia vinkkejä.

Maanantaina soittelin kyseiselle työntekijälle ja hän kyseli Mötkiksen unista ja taustoitti tilannettamme. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että meidän kohdalla etenkin tuo tissille nukahtaminen on tällä hetkellä ongelmallinen uniassosiaatio. Kaikkihan eivät koe tätä tissille nukahtamista ongelmallisena, mutta meillä se on edennyt siihen pisteeseen, että yön aikana Mötkis tarkistaa lukuisia kertoja tissin olemassaoloa ja meidän molempien, sekä toki myös Paavon, unet ovat repaleisia.

Sain ohjaukseksi erottaa nukahtamisen ja tissittelyn selvästi toisistaan esimerkiksi käymällä vaihtamassa vaipan vielä tissittelyn päätteeksi, jos Mötkis meinaa ihan täysin nukahtaa tissille. Pääasia olisi, ettei häntä kanneta nukkuvana tissiltä sänkyyn, vaan havahdutetaan välissä ja erotetaan tissi ja uni toisistaan. Kerroin, etten välttämättä enää haluaisi ottaa tämän ikäisen kanssa tuttia käyttöön kun on tähän astikin pärjätty ilman ja sainkin siihen kannustusta.

Todellisuus tissittömän ja tutittoman nukahtamisen kohdalla oli kuitenkin toinen. Mötkis lupsutti aivan raivolla hänen unikaveri pupuaan, joten totesin tutin olevan tarpeen ja sitä onkin nyt käytetty aina nukutustilanteen vaatiessa. Alkuun uudella tavalla nukahtaminen oli melkoista taistelua. Pahimmillaan Mötkis jaksoi taistella ja raivota vastaan puolitoista tuntia.

Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen siihen, että tämä tissi-uniassosiaatio alettiin purkaa nyt, eikä vaikka vuosikkaana, jolloin lapsella jo todella on omaa tahtoa ja jaksamista vääntää vastaan. Pienen itkua ja raivoa on kamala kuunnella. Täytyy kuitenkin ajatella, että se on hänenkin parhaakseen ja hänellä ei mitään varsinaista hätää ole, jos hän sylissä huutaa. Tottakai pienikin vauva protestoi vastaan kun totuttua tapaa lähdetään muuttamaan, varsinkin jos joutuu luopumaan jostain hänelle rakkaaksi muodostuneesta tavasta.

Kuitenkin kerta toisensa jälkeen nukutukset muuttuivat helpommiksi. Tarpeen mukaan silittelin Mötkistä, hyssyttelin tai nostin hänet syliin rauhoittumaan. Raakaahan se oli kun tosiaan puolitoista tuntia hyssyttelit, sylittelit ja silittelit toista unille, mutta ai että se on palkinnut jo nyt. Parhaimpana unipätkänä Mötkis on yöllä nukkunut 4 tuntia yhdellä tutin nostolla. Lisäksi hän on kuluneella viikolla nukkunut elämänsä pisimmät päiväunet, 3 tuntia. Toki nuo päikkärit nukuttiin vaunuissa, joita hytkyttelin tarpeen mukaan ja nostin tuttia suuhun, kun sitä kaivattiin, mutta kuitenkin.

Mötkiksestä itsestäänkin huomaa, että hän on kuin eri lapsi kun saa nukuttua. Eilen hän onnistui myös omassa sängyssä siirtymään ensimmäisestä unisyklistä toiseen, sillä hän nukkui yhteensä tunnin entisen 45 minuutin sijaan. Pikkuhiljaa siis ollaan matkalla oikeaan suuntaan.