Eläinlääkäri kuulumiset

Tänään käytiin Helmin kanssa hakemassa tytölle toinen rokote ja muutenkin tarkastuttamassa pikkunen. Edellisellä rokotuskerralla eläinlääkäri totesi nivusissa tyräepäilyn, jota päädyttiin seuraamaan ainakin seuraavaan rokotukseen saakka. Puhuin epäilystä Helmin kasvattajan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että toista rokotuskertaa varten varan ajan toiselle eläinlääkärille niin saadaan kahden alan ammattilaisen mielipide asiasta.

Tänään koittikin se pitkään odotettu ja jännitetty toinen eläinlääkärireissu. Helmi käyttäyty eläinlääkärissä yllättävän nätisti. Oisin odottanu, että se vähintään syö eläinlääkärin ja lisäks pissaa ja kakkaa tutkimuspöydälle. Näin ei kuitenkaan käyny vaan Helmi odotteli odotushuoneessa nätisti vuoroonsa (tosin muita odottelijoita ei ollut, joten saattoi rauhoittaa tilannetta melko paljon :D ) ja kun meidän vuoro tuli niin tyttö siirty reippaasti tutkimushuoneeseen ja pöydällä tutkittavaks.

Eläinlääkäri katteli Helmin läpi perusteellisesti: kuunteli sydäntä ja keuhkoja, katteli korvat ja hampaat läpi ja tunnusteli penskan muutenkin kun mahan osalta. Helmi antoi lääkärin tutkia itteesä nätisti ja katteli vaan ympärilleen minun rapsutellessa Helmiä :)

Helmin nivusia tutkiessaan eläinlääkäri totesi, että molemmin puolin on pienet nivustyrät, jotka ei tällä hetkellä vaadi mitään toimenpiteitä vaan niitä seuraillaan ja tarkkaillaan ja tullaan tarpeen vaatiessa näyttämään. Löydös ei ollu toivotuin mahollinen, mutta kuitenkin parempi kuin se, että tyrä(t) olisivat niin isot, että ne vaatisivat toimenpiteitä nyt :)

Melko helpottunu olo valtas minut kun lääkäri kertoi, ettei hätää tällä hetkellä ole. Olin kerenny nimittäin panikoia tuota tyräasiaa viime rokotuksista kuukauden takaa asti ja nyt viimein sain vahvistuksen sille, ettei ole hätää :)

Samalla vähän viikkopäivitystä tähän postaukseen, eli Helmi oppi tällä viikolla kiipeemään oma-alotteisesti meijän olohuoneessa olevan rahin päälle. Siihen se vaan pungertaa kovalla tahdon voimalla. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui, kun Vallu oli vienyt rahin päälle aktivointipallon, joka Helmiä sitten kiinnosti niin pirusti, että pallo oli pakko saaha itelle. Aikansa Helmi ihmetteli ja pungerti rahin ääressä ja sitten raahas ittesä etutassuillaan rahin päälle :)

Kun näin Helmin pystyvän kiipeemään rahille sisälläni heräs sekä tietynlainen ylpeyden ja ilosuuden tunne, mutta taas toisaalta huoli siitä, että nykyään tuo napero osaa sitten kiivetä halutessaan myös sohvalle esimerkiksi Vallun kanssa kahestaan ollessaan ja saattaa tulla sohvalta hallitsemattomasti alas :( Pitää toivoo, että mitään pahempaa ei pääsy tapahtumaan, mutta eihän sitä ikinä voi tietää mitä nuo täällä kahestaan remutessaan saa aikaseks...

Toinen tämän viikon kova juttu on ollu se, että Helmi on oppinut melko taitavasti avamaan meidän makuuhuoneen ovella olevan vauvaportin sen ollessa raollaan. Ennen kun tämä asia minulle valkeni, kerkesi makuuhuoneen rottinkinen pyykkikori saaha melko kivasti vauhtia kun olin jättäny portin raolleen kotoa lähtiessäni... Onneks makuuhuoneessa ei ollu mitään suurempia tuhoja tehtynä kuitenkaan. Se on nimittäin ainut huone meijän asunnossa, missä sähköjohot on esillä ja muuten tavaroita on enemmän lattialla kuin muissa huoneissa.

Pissavahinkokin makuuhuoneen matolle oli päässy sattumaan, joten nykyään kun Helmillä on hätä, se pyrkii makuuhuoneeseen. Ihan hyvä sinänsä, että ilmottaa hätänsä jollain tavalla, mutta eikö ulko-oven raapiminen ois vähän loogisempaa? :D Noo, pääasia, että kertoo hädästään jotenkin.

Tällä viikolla myös yks kommellus pääs toistumaan kahteen kertaan. Helmillä ja Vallulla on ollu iso vesikuppi meijän keittiön nurkassa muovisen alustan päällä. Tällä viikolla Helmi on kuitenkin päättäny ilmeisesti vähän vilvoitella kupissa... Kaks kertaa oon tullu kotiin sillä tavalla, että vesikupin sisältö on suurelta osin pitkin lattiaa ja koiran turkkia... Tänään vaihoin koirille sitten pienemmän vesikupin, että saatas veden määrä lattioilla ees vähän vähäsemmäks. Kuitenkin näillä helteillä tuo pikkunen kuppi ei välttämättä oo riittävä, mutta pitää tässä lomaillessa tarkkailla tuota veden kulutusta ja miettiä, että pitääkö vesikupin paikka sitten mahollisesti siirtää vaikkapa vessaan. Ei nimittäin välttämättä tuo keittiön parkettilattia tykkää hirveen hyvää jos siinä useemman kerran seisoo iso vesimäärä pitkän aikaa...

Lisäks tällä viikolla on taas madotettu Helmi noita rokotuksia silmällä pitäen ja lenkkeilty helteiden periks antaessa. On melkosta rääkkiä koirille tuossa kelissä lenkkeily, joten ollaankin yritetty painottaa pitemmät lenkit aamuihin ja iltoihin, kun on vähän viilempää kun päivällä. Kuitenkin tuntuu, että aamullakin on jo niin tuskasen kuuma, että tekis mieli mennä itekkin koirien kaverina järveen kahlailemaan :D Noo, pitää nauttia näistä helteistä nyt kun niitä riittää, sitä ei tiiä minkälainen sadekesä tästä vielä kehkeytyy...

Kesäkesäkesä

Vallu ja nenään tuoksuvat grilliherkut, nam :)

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille! <3

Sisäsiisteys

Jonkun verran oon keskustelupalstoja selaillu aiheesta, millon koiran pitäisi olla sisäsiisti, mutta vääjäämättä oon joka kerta törmänny kysymykseen siitä, että mitä ees on sisäsiisteys. Okei, tiiän, nyt ajatellaan, että mikä vajaaälynen mää oon, mutta siis tällä tarkoitan sitä, että miten kukakin ihminen määrittelee sisäsiisteyden. Onko sisäsiisteyttä se, että koira pyytää päästä ulos tarpeilleen vai se, että koira pidättelee nätisti odottaen, että omistaja vie pihalle muutaman tunnin välein vai se, että koiralta odotetaan sen pystyvän aikuisen koiran suoritukseen, jolloin pihalla käydään se 3-4 kertaa päivässä n. 8 tunnin välein?

Meillä tähän sisäsiisteyden opettelemiseen on vaikuttanu se, ettei kummallakaan meillä valitettavasti ollu mahdollisuutta jäädä kotiin Helmin kaveriks viikko tolkulla kun se meille kotiutui. Mää tein melko paljon kevennettyä ja lyhennettyä päivää koulussa, mutta Paavolla ei oo ollu mahdollisuutta ottaa lomaa töistä. Sen takia, ettei kukaan voinut meillä jäädä kotiin koiran seurana olemaan jatkuvasti, on sisäsiisteys meillä määrittyny lähinnä siten, että Helmi pärjää minun koulupäivän tai Paavon työpäivän sekä yön ajan pissimättä ja kakkimatta. Tätä tavotetta kohti ollaan koko ajan pikku hiljaa tultu ja nyt tilanne on mun mielestä loistava :)

Kuten varmaan jossain vaiheessa oonkin kirjottanu, me ollaan pidetty ns. lokia Helmin ruokailusta ja pissimisistä ja kakkimisista. Ensimmäiset kaks päivää Helmin kotiutumisen jälkeen muistaakseni mentiin ilman tarpeitten tekemisten kirjaamista ylös. Sitten kuitenkin todettiin, ettei kumpikaan meistä voi mitenkään muistaa, että montako pissaa ja kakkaa Helmi teki ja moneltako. Parin päivän viiveellä lokiin ilmesty myös oma sarake ruokailulle.

Tämä pissa-kakka-ruoka-loki on kyllä helpottanu meijän elämää huomattavasti. On ollu helppo seurata, että montako tuntia tyttö pystyy pidättelemään eli mitä siltä on realistista odottaa. Viimeisen viikon aikana on sattunu enää ihan yksittäisiä vahinkoja sisälle per päivä ja suurin osa niistä ois ollu omalla toiminnalla ehkästävissä. Joinakin aamuina riittää se, että puet päälle ja käyt itse vessassa niin vahinko kerkeää tapahtua, kun taas välillä on niitä aamuja, että Helmiä itseään saa vähän herätellä, että pitäsköhän lähtä pihalle ennen kun tulee pissi housuun :)

Kuitenkin ite oon erittäin tyytyväinen tähän nykytilanteeseen jos verrataan tätä hetkee siihen, kun Helmi kotiutu meille. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina saattoi olla, että Helmin kanssa rampattiin pihalla jopa 13 kertaa, 1-2 tunnin välein (tähän päälle vielä ne sisälle sattuneet vahingot). Nykyään sitten jos valitaan vertailukohteeks esimerkiksi eilinen päivä käytiin pihalla viis kertaa eikä sisälle sattunu yhtään vahinkoo :)

Koiran paikkahan ei meillä ole sängyssä eikä ees koko makkarissa... :))))

Oon tosi ylpee siitä, että Helmi alkaa olemaan sisäsiisti ja ollaankin jo pitkän aikaa menty sillä kaavalla, että papereita ei enää pidetä lattialla. Papereitten kanssa oli omat ongelmasa, Helmi ois nimittäin halunnu lähinnä pitää niitä leluinaan ja päätykin usein repimään ja levittelemään lehdet ympäri asuntoo Vallun kanssa kahestaan ollessaan... On se Vallu voinu vähän kattoo ja ihmetellä, että mitä tuo riiviö tekkee :D

Yks asia mikä varmasti edesauttoi melko paljon tuota sisäsiistiks oppimista oli Mustista ja Mirristä ostettu Simple Solution Extreme Stain & Odour- puhdistusaine, joka poistaa oksennuksen, pissan ja kakan hajut ja siten ehkäsee koiraa käyttämästä samaa paikkaa uudestaan. Harmittaa vaan, kun ei heti aluks tajuttu tätä ostaa vaan mentiin aika monta viikkoo pelkällä Tolulla...

Reppanaa väsyttää <3

 Aika ajoin sisäsiistiks opettelu on kyllä vaatinu minulta ja Paavolta erittäin pitkää pinnaa, mutta ollaan kuitenkin minun mielestä selvitty melko vähällä. Alussa meni muutamia öitä erittäin vähillä ja huonoilla yöunilla juuri pissa- ja kakkahädän sekä koti-ikävän takia, mutta nykyään tyttö antaa kyllä vapaapäivinäkin nukkua siihen seittemään tai kaheksaan, jos ollaan käyty pihalla viimesen kerran yhentoista aikaan illalla :)

Nyt tuon kehittyneen sisäsiisteyden siivittämänä oon uskaltanu pitää Helmiä aina välillä makuuhuoneessa, jos itse teen esimerkiksi koulujuttuja koneella. Tälläkin hetkellä pikkunen retkottaa meidän sängyllä onnesta soikeena: osaapahan ainakin arvostaa niitä harvoja hetkiä kun pääsee mamman ja papan makkariin ja sänkyyn ;)

Mökillä ollessa Helmi nukku meijän kanssa samassa sängyssä ja olin melko yllättyny siitä, ettei yöllä ollu sattunu yhtään vahinkoo sänkyyn. Ilmeisesti tuo reppana oli mökillä päivän temmellettyään niin väsyny, että nukku varsin tyytyväisenä koko yön siihen asti, että herättiin se aamulla pissillä käyttämään :)

Mökillä huomasin myös juuri tämän aamun ensimmäisen pissin yhteydessä sen, että Helmi osaa näköjään vaatia pihalla olemista niin pitkään, että se saa tehtyä kaikki tarpeensa. Kun Helmi oli tehny pissit, rupesin kuttumaan sitä takas sisälle, mutta tyttö ei vielä halunnutkaan tulla. Se katto mua hetken ihan kuin sanoakseen, että äiti ootahan hetki, mulla on bisnekset kesken ja painu sitten kuusen alle kakalle. Oli taas kyllä niitä hetkiä kun sai tosissaan olla ylpee koirastaan ;) :D

Kesäkesäkesä!

Himppu on laiskottanu viime aikoina tän blogin kirjottelu. Kun aina kaikkeen on pakko löytää joku syy (ja vikahan ei voi olla omassa itsessä ;) ) niin sanotaan nyt vaikka, että lätkän mm-kisat, koulujen loppuminen ja siihen liittyvä kiirus ja nää mahtavat kelit on aika paljon vähentäny koneella istumista kahen viime viikon aikana :)

Tällä viikolla on opeteltu melko paljon maahan menemistä Helmin kanssa jo hallussa olevan istumisen ohella. Hirmu nopeeta tahtia tuo pikkunen oppii ja kehittyy koko ajan. Tähän viikkoon asti Helmi oli vanhempieni luona kulkenut mielellään sisällä olevia melko jyrkkiä rappusia ylöspäin, mutta ylös päästyään alkoi itkeä kun ei osannut tulla alas. Tällä viikolla kuitenkin myös alaspäin tuleminen alkoi sujui ja nyt Helmi liikkuu jo melko ketterästi rappusia ylös ja alas :)

Koirille tuli viikolla myös hankittua uus punkka ja Helmi sai uuden hihnan ja kaulapannan.
Hihnaks valikoitu samanlainen Hurtan talutin kuin Vallullakin ja pannassakin seurailin Vallulle valikoituneita tuotteita eli valitsin Rukan pannan. Panta valikoitui voittajaksi muista malleista ja merkeistä monipuolisuutensa ja pitkäikäisyytensä puolesta. Siitä saa halutessaan normaalin kiristämättömän pannan lisäksi myös puoli- tai täysin kiristävän ja säätövaraa kyseisestä pannasta löytyy runsaat 20 senttiä eli siis hyvä valinta kasvavalle pennulle. Meillähän on kaapissa valmiina Helmin isoks kasvamista varten nahkapanta, mutta se saa oottaa vielä pitkän aikaa :)

Tää viikonloppu oli melko kameran, koirien ja auringon täyteinen. Perjantai-iltana palloiltiin Gigantin ja Prisman väliä, kun etittiin mulle järkkäriä, jota olin himoinnu jo yhen ikuisuuden. Meillä oli ollut jonkun aikaa kaverin järkkäri lainassa ja nyt kun se palautu takas omistajalleen oli mun pakko viimein saaha oma järkkäri. Mukaanhan kaupoilta sitten lähti Canon EOS 600D ja oon kyllä ollu valtavan tyytyväinen kameraan :)

Lauantaina käytiin kattomassa kv-näyttelyä Sorsasalossa ja saatiinkin ihailla monia supernättejä ja -komeita kookeja. Vallun ja Helmin kasvattajakin oli näyttelyyn tullut ja saatiin samalla ohjeistusta näyttelyissä toimimisesta :)

Kun kotiuduttiin näyttelystä lähdettiinkin aikalailla suoriltaan minun enon kyydillä porukoitten mökille Varpaisjärvelle. Helmi pääs ekaa kertaa mökille ja oli melko riemuissaan kun sai telmiä niin paljon kun vaan jaksoi pihalla.

Mökillä ei myöskään ihmiset jääny sirkushuveista ja leivästä paitsi: koirat viihdytti meitä parhaansa mukaan ja grilliruokaa siivitti meleko tuliset habanerot :D Lisäks saatiin nauttia sekä eilen että tänään runsaasta auringon paisteesta: ehkä mää vielä tänä kesänä kerkeen saaha jonkunlaiset rajat ;)

Oli pienesti lievästi tulista...

Pakkohan se oli Maken stylet kengät ikuistaa

<3

Elli ihanan ilosena mökillä :)

Loppuun tulikin sitten hirvee määrä kuvia, johtuen kenties innostuksesta tuohon kameraan. Pakko kyllä myötäillä Canonin mainoslausetta ja sanoo,  että with Canon you can :)

13 viikkoa

Meillä on ollu melko toiminnan täyteinen viikko. Ei oo ollu paljon aikaa kirjotella blogia kun on täss tapahtunu vaikka sun mitä ja on vielä lätkän MM-kisatki käynnissä!

Leijonalätkää! Ja namia toki :)

Tiistaina meille tuli Elli yökylään ekaa kertaa Helmin meille tulon jälkeen. Oli kyllä semmonen yö, että oksat pois... Koirat ravas koko ajan ees taas ja olin taas perinteisesti nukahtanu sohvalle kun Paavo oli taas reissussa viikon. Aikuiset koirathan tietenkin yritti pomppia koko ajan mamman kainaloon nukkumaan sohvalle, en vaan oikein meinannu lämmetä idealla. Viimenen niitti oli se, kun havahduin viiden aikaan siihen, että ois kamala pissihätä itellä, mutta pitää yrittää vielä jatkaa unia (sängystä tai noh, sohvalta nouseminen aiheuttaa sen, että oon sitten tikkana pystyssä)... Valluhan tietenkin huomasi, että ahhh, mamma on hereillä ja päätti hypätä mahan päälle. Siinä vaiheessa sai nousta aika vauhdilla ja juosta vessaan :D

Kalkkunapyöryköitä ja valkkaria, nam!

Torstaina tapailtiinkin sitten blogin kautta Kuopiosta löytynyttä toista kookivauvvaa :) Sai Helmi purkaa vähän virtoja kun löyty suunnilleen saman kokonen, painonen ja ikänen kaveri. Helmi leikki kaverin kanssa riemuissaan tunnin ajan, vaikka vettä (Helmin inhokkia) tuli taivaalta koko ajan.

Perjantaina Vallu pääs heittämään talviturkin oikein kunnolla. Oltiin pitkin rantoja kävelemässä ja Vallu päätti, että hänpä ottaa pikku spurtin ja hyppää rannassa olevalle sateen jäliltä liukkaalle kivelle... Kappas kummaa, koira mulahti kiveltä suoraan järveen :D Hetken aikaa Vallu tuijotteli järverstä sen näkösenä, että miten tässä nyt näin kävi ja kämpi sitten takas rannalle. Onneks ei onnistunu pöljä lyömään päätäsä tai hampaitasa, ois tullu itku pitkästä ilosta :s

Perjantaina myös Elli sai osansa epäonnesta. Meijän ja minun vanhempien lähellä asuva aivan täysin kaheli koira hyökkäs Ellin kimppuun... Sakemannin kokonen koira kun pistää tuommosta pientä, mutta sinnikästä akkaa turpaan niin tilanne oli väkisin aika 6-0... Ite sain tietää asiasta vasta seuraavana päivänä, jos ois minun aikana tuo miellyttävä välikohtaus tapahtunu niin se koira ois lähteny piikille saman tien.

Kyseinen koira harrastaa myös autojen, ihmisten ja pyöräilijöiden kimppuun hyökkäilyä, joten pahimmassa tapauksessa joku päivä esimerkiksi joku lapsi ajaa pyörällä ja koiraa väistäessään ajaa vahingossa auton alle. Mites sitten suut laitetaan... Kyseinen koira yritti muutama kuukaus takaperin hyökätä vanhempieni auton kimppuun kun olin äitini kyydissä. Vaistomaisesti huusin, että "jarruta". Tällä järellä aateltuna ois varmaan pitäny ajaa päälle... Ei oo koira kyllä ihan päästään terve jos pitää ihmisten ja koirien kimppuun hyökkäillä.

Onneks Elli selvis ilman pahempia vammoja. Kun lauantaina sitä tutkin, arasti se muutamia paikkoja niskan seudusta. Oli varmaan ottanut perinteisesti kaulaan puremia... Tänään kuitenkin oli pirtsakka oma ittensä ja antoi rapsutella ja nostella syliin ilman enempiä kiljahduksia, toisin kuin lauantaina.

Minun söpöläiset <3

Tänään vieteltiinkin sitten äitien päivää yhdessä äidin, isän, mummon, minun enon ja hänen avopuolison ja Paavon ja tottakai koirien kanssa. Kiinalaisesta tilailtiin ruokaa ja minä tein teemaan sopien kuningatarkakkua :)

Kuningatarkakku

Helmi kasvaa hirveetä vauhtia ja keksii koko ajan uusia keinoja, joilla saada meidät olemaan sydän syrjällään. Tyttönen myös laittaa meijän kalusteita vähän väliä uusittavien listalle syömällä vähän väliä pikkusen jotakin huonekalua... Katellaanhan mitä sanoo tyttönen kun isketään tuolin jalkoihin ja muihin "puruleluihin" vähän hottia tabascoo, jospa enimmät himot häviäis siinä vaiheessa, katsellaan...

Haywire's No One Like Me "Lempi"

Kuten oon jo pitkään lupaillu päätin nyt viimein saada itestäni niin paljon irti, että alan kirjottamaan taustaa tälle corgi-innostukselle. Eli meillähän on corgeja ollut nyt jo kolmessa sukupolvessa. Ensimmäiset meidän suvun corgit olivat äitini äidillä, minun mummollani. Ensimmäinen mummoni pemu oli Nurkkaniemen kennelistä ja hänet tunnettiin nimellä Mörkö :)

Mummoni toisen pemun kerkesin jo minäkin nähdä ja jopa hänet muistankin. Kennelnimestä en ole varma, mutta muistaakseni se oli Kritoffer Vincos, tai jotain sinne päin. Ainakin koiran kutsumanimi oli Toffe. Toffe oli perinteinen koko korttelin pemu, rakasti rapsutuksia ja päivysti mummoni omakotitalon edessä naapureiden touhuja tarkkaillen. Siitä kai tämä kaikki lähtikin...

Lempi valppaana :)

Eli minun äitini oli elänyt ison osan elämästään corgien kanssa ja kun meille tarjoutui mahdollisuus saada aikuinen, näyttelyissä hyvin pärjännyt corgi vuonna 2005, ei tarjoukseen voinut olla tarttumatta. Minä olin aikana ronkunut ja vinkunut koiraa ja nyt äidin sen hetkisen työkaverin kautta tarjoutui mahdollisuus saada corgi.

Lempsu ja Paavo

Niinpä meidän perheen ensimmäinen pemurouva muutti meille. Haywire's No One Like Me "Lempi" muutti meille kantaen titteliä kansainvälinen muotovalio noin kuusi vuotiaana säpäkkänä rouvashenkilönä. Laittoi tyttö nimittäin kuriin kaikki korttelin koirat, sen verran kovapäinen hän oli ;) Perheelleen mitä mahtavin koira, rakasti rapsutuksia ja kylkikyljessä istumista telkkarin ääressä.

Rouva poseeraa kukkien kanssa :)

Lempi oli melko perinteinen corgi ruokahalunsa suhteen. Kaikki sahanpuruista lähtien kelpasi Lempille ja aina olisi ollut lisää vaatimassa. Ei montaa kertaa miettinyt, kun jotain hänelle tarjottiin. Yhtenä jouluna saimme karun muistutuksen koiran pohjattomasti ruokahalusta. Joulukinkku oli viety talon kuistille jäähtymään paistamisen jälkeen ja koira oli otettu käymään pihalla pissillä. Nooo joko äitini tai isäni oli unohtanut koiran ulos puolustuskyvyttömän kinkun kanssa... Kinkku kerkesi saada melko paljon kyytiä, ennen kuin aloimme ihmetellä, että missäköhän Lempi on. Ison siivon oli tyttö kerennyt tulikuumaa kinkkua kitusiinsa vetää ja makasikin kipeä loppu joulun... :)

You can have whatever you like <3

Kuuttiani ette saa!

Keittiön uskollinen vartija :)

Lempi kerkesi olla perheemme ilona melkein kuusi vuotta, kunnes yhtenä viikonloppuna hän lakkasi syömästä ja muuttui muutenkin alakuloiseksi ja syrjäänvetäytyväksi. Kun seuraava arkipäivä koitti, menimme äitini kanssa Lempin kanssa eläinlääkääriin, eikä meillä ollut tuolloin mitään hajua siitä, että ilman koiraa tullaan takaisin...

Eläinlääkäri ultrasi Lempin mahan löytäen suolesta suolen lähestulkoon tukkineen kasvaimen. Kasvaimen laatua ei jääty sen enempää selvittämään, vaan Lempin rauhoitusta jatkettiin laskien hänet vehreämmille niityille. Suoli oli jo niin pahasti tukkeutunut, ettei leikkaus todennäköisesti olisi auttanut ja kyseessä oli kuitenkin jo iäkäs koira. Ikää Lempillä oli kuollessaan 11 vuotta ja 7 kuukautta...

Lempin viimeisimpiä päiviä meillä <3

Vanha rouva puputtaa :)

Vaikka kipu ja tuskan Lempin kuoltua oli valtava, on jälkeen päin helppo hymyillä tätä koiraa muistellessaan. Lempsu oli mahtava koira, eikä Lempin kuoleman jälkeen mennytkään pitkä aika kun aloimme katselemaan uutta corgia. Koti ei tuntunut kodilta ilman koiraa, joten seuraava tulokas olikin saatava... Postaukseen tuli melko paljon kuvia, vaikka postausta suunnitellessani harmittelin, ettei Lempistä ole paljon kuvia. Kuitenkin yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin myös tämän koiran kohdalla :)

Ellistä kirjoittelen kunhan joudan, ehkä tänään, ehkä huomenna, kuitenkin lähiaikoina :)

12 viikkoa

Kerrankin oon ajoissa kirjottamassa tätä postausta, tänään nimittäin tuli Helmillä taas yksi viikko lisää mittariin. Kyseiseen viikkoon liittyen Helmi kävi eilen eläinlääkärillä saamassa ensimmäisen rokotuksen. Yllättävän nätisti Helmi käyttäyty elukkatohtorilla, tutki vaan innokkaana paikkoja eikä huomannu rokotteen pistämistä ollenkaan. Kertaakaan ei myöskään tohtori tainnu saaha hampaasta, toisin kun olin olettanu. Helmi järsii vieläkin melko paljon sille vieraampien ihmisten käsiä. Semmoset ihmiset, joita Helmi näkee useammin ja jotka sitä viitsivät kunnolla komentaa, eivät saa hampaasta läheskään niin usein.

Ruokakupissa on hyvä nukkua, Helmi vaan rupee olemaan turhan iso siihen hommaan :(

Paavo oli taas tämän viikon vappua lukuunottamatta reissutöissä ja vietin aikaa näitten kahen hurjan kanssa yksinään. Yllättävän nopeesti tääkin viikko vierähti, vierailin kaverin kanssa Musti ja Mirri areenalla järjestetyssä mätsärissä vähän kattelemassa noita näyttelytouhuja. On nimittäin hieman aikaa siitä, kun oon viimeks ollu näyttelyä kattomassa. Vaikka oon yrittäny lukea näyttelykäytännöistä esim. Kennelliiton sivuilta, en oo saanu kovin selkeetä kuvaa koko touhusta. Mulle jää asiat paljon paremmin mieleen näön kautta, joten nyt muistakin jopa jotakin siitä, miten näyttelyssä toimitaan. Meillä on vielä matkaa siihen, että Helmin kanssa päästään näyttelyihin, mutta halusin päästä alottamaan harjottelun jo hyvissä ajoin ja nytpähän tiiän ees vähän, että mitä siellä vaaditaan sekä koiralta että palvelijalta ;)

Tällä viikolla vietettiin myös Paavon 21-vuotissynttäreitä  vappuaattona, onnee papu! <3 Hirmu villiks ei meno päässy yltymään, käytiin peräti vaihtamassa autoon kesärenkaat, syötiin hyvää ruokaa minun vanhempien luona ja illan päätteeks ajettiin pari lenkkiä keskustassa. Helmi ja Vallukin oli autossa matkassa, joten huuto-orkesterilta ei voitu välttyä, Vallu nimittäin tykkää huutaa autossa jos ulkona on epämääräsesti (lue esim. humalaisesti) käyttäytyviä ihmisiä...

Paavon synttäreiden lisäks viikon erikoisuus oli se, että hurahin lopullisesti... Ostin itelleni 4 ja 12 kilon kahvakuulat, jumppanauhan ja shakerin. Lisäks vielä ostin Nutriletin dieettipussipöperöö, eli nyt alkaa läskit lähtemään (toivottavasti!)

Vallu ihmettelee kahvakuulaa, jolla on painoo melkein saman verran kun herralla itellään :)

Vallu on personal trainer!

Tässä menneitten viikkojen aikana me ollaan opeteltu luokse tulemista, istumista, ovella odottamista ennen kun mennään ulos, pöydällä seisomista sekä tietysti sisäsiisteyttäsisäsiisteyttä ja vielä kerran sisäsiisteyttä. Välillä on tosi hyviä päiviä ja öitä, saattaa olla ettei yöllä lattialla odota kun yhet pissit ja kakat ja paskamyrskyn kaltasilta hullunmyllyiltä ollaankiin vältytty viime aikoina, hyvä niin! :)

Helmi harjottelee pöydällä seisomista :)

Odotellaan jo innolla millon Helmin pidättelykyky kehittyy sellaseks, että yöt menee ilman tarpeiden tekemistä, mutta kaikki aikanaan. Aina välillä sitä pysähtyy ite miettimään, että minkä takia sitä ei ihminen ikinä osaa olla tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. Miks aina pitää miettiä, että "sitten kun, sitten kun": sitten kun pentu ei enää pissaa sisään, sitten kun olen 30v, sittenkunsittenkun... Listaa vois jatkaa loputtomiin kun sen sijaan vois yrittää olla tyytyväinen vallitsevaan hetkeen ja ottaa ilon irti niistä hetkistä, mitkä on käsillä. Vaikka tää sisäsiistiks opettelu koettelee aina välillä hermoja, täytyy muistaa, että se kuuluu kiinteesti pentuvaiheeseen. Ja pentuvaihehan ei kuitenkaan kestä kuin rajallisen ajan. Sitten kun koira on ns. keski-ikäinen tai vanhus niin toivoo, että oispa se vielä pentu ja miettiin, että olipa se söpö sillon pentuna. Eli tästä päästään johtopäätökseen: mikään ei ole ikinä hyvä... -.- :D

Tämmöstä meidän viikkoon, millonkahan saisin kirjotettua ne postaukset kaikista muista koirista? Ehkäpä ensi viikolla tai joskus tulevaisuudessa :)