12 viikkoa

Kerrankin oon ajoissa kirjottamassa tätä postausta, tänään nimittäin tuli Helmillä taas yksi viikko lisää mittariin. Kyseiseen viikkoon liittyen Helmi kävi eilen eläinlääkärillä saamassa ensimmäisen rokotuksen. Yllättävän nätisti Helmi käyttäyty elukkatohtorilla, tutki vaan innokkaana paikkoja eikä huomannu rokotteen pistämistä ollenkaan. Kertaakaan ei myöskään tohtori tainnu saaha hampaasta, toisin kun olin olettanu. Helmi järsii vieläkin melko paljon sille vieraampien ihmisten käsiä. Semmoset ihmiset, joita Helmi näkee useammin ja jotka sitä viitsivät kunnolla komentaa, eivät saa hampaasta läheskään niin usein.

Ruokakupissa on hyvä nukkua, Helmi vaan rupee olemaan turhan iso siihen hommaan :(

Paavo oli taas tämän viikon vappua lukuunottamatta reissutöissä ja vietin aikaa näitten kahen hurjan kanssa yksinään. Yllättävän nopeesti tääkin viikko vierähti, vierailin kaverin kanssa Musti ja Mirri areenalla järjestetyssä mätsärissä vähän kattelemassa noita näyttelytouhuja. On nimittäin hieman aikaa siitä, kun oon viimeks ollu näyttelyä kattomassa. Vaikka oon yrittäny lukea näyttelykäytännöistä esim. Kennelliiton sivuilta, en oo saanu kovin selkeetä kuvaa koko touhusta. Mulle jää asiat paljon paremmin mieleen näön kautta, joten nyt muistakin jopa jotakin siitä, miten näyttelyssä toimitaan. Meillä on vielä matkaa siihen, että Helmin kanssa päästään näyttelyihin, mutta halusin päästä alottamaan harjottelun jo hyvissä ajoin ja nytpähän tiiän ees vähän, että mitä siellä vaaditaan sekä koiralta että palvelijalta ;)

Tällä viikolla vietettiin myös Paavon 21-vuotissynttäreitä  vappuaattona, onnee papu! <3 Hirmu villiks ei meno päässy yltymään, käytiin peräti vaihtamassa autoon kesärenkaat, syötiin hyvää ruokaa minun vanhempien luona ja illan päätteeks ajettiin pari lenkkiä keskustassa. Helmi ja Vallukin oli autossa matkassa, joten huuto-orkesterilta ei voitu välttyä, Vallu nimittäin tykkää huutaa autossa jos ulkona on epämääräsesti (lue esim. humalaisesti) käyttäytyviä ihmisiä...

Paavon synttäreiden lisäks viikon erikoisuus oli se, että hurahin lopullisesti... Ostin itelleni 4 ja 12 kilon kahvakuulat, jumppanauhan ja shakerin. Lisäks vielä ostin Nutriletin dieettipussipöperöö, eli nyt alkaa läskit lähtemään (toivottavasti!)

Vallu ihmettelee kahvakuulaa, jolla on painoo melkein saman verran kun herralla itellään :)

Vallu on personal trainer!

Tässä menneitten viikkojen aikana me ollaan opeteltu luokse tulemista, istumista, ovella odottamista ennen kun mennään ulos, pöydällä seisomista sekä tietysti sisäsiisteyttäsisäsiisteyttä ja vielä kerran sisäsiisteyttä. Välillä on tosi hyviä päiviä ja öitä, saattaa olla ettei yöllä lattialla odota kun yhet pissit ja kakat ja paskamyrskyn kaltasilta hullunmyllyiltä ollaankiin vältytty viime aikoina, hyvä niin! :)

Helmi harjottelee pöydällä seisomista :)

Odotellaan jo innolla millon Helmin pidättelykyky kehittyy sellaseks, että yöt menee ilman tarpeiden tekemistä, mutta kaikki aikanaan. Aina välillä sitä pysähtyy ite miettimään, että minkä takia sitä ei ihminen ikinä osaa olla tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. Miks aina pitää miettiä, että "sitten kun, sitten kun": sitten kun pentu ei enää pissaa sisään, sitten kun olen 30v, sittenkunsittenkun... Listaa vois jatkaa loputtomiin kun sen sijaan vois yrittää olla tyytyväinen vallitsevaan hetkeen ja ottaa ilon irti niistä hetkistä, mitkä on käsillä. Vaikka tää sisäsiistiks opettelu koettelee aina välillä hermoja, täytyy muistaa, että se kuuluu kiinteesti pentuvaiheeseen. Ja pentuvaihehan ei kuitenkaan kestä kuin rajallisen ajan. Sitten kun koira on ns. keski-ikäinen tai vanhus niin toivoo, että oispa se vielä pentu ja miettiin, että olipa se söpö sillon pentuna. Eli tästä päästään johtopäätökseen: mikään ei ole ikinä hyvä... -.- :D

Tämmöstä meidän viikkoon, millonkahan saisin kirjotettua ne postaukset kaikista muista koirista? Ehkäpä ensi viikolla tai joskus tulevaisuudessa :)