Tänään siis starttaa mulla kesäloma ja aion nauttia siitä kyllä niin täysillä kun vaan pystyn olemalla koirien kanssa pihalla mahollisimman paljon ja tekemällä kaikkee mitä ite haluan. Kuitenkin lomalle on jääny myös hoidettavaks asioita, joita en oo aikasemmin kesän aikana saanu tehtyä (ikkunanpesu ei oo oikein napannu työpäivien jälkeen + vaatekaapin siivous)...
Olin siis kesän (taas) siivoomassa kotisiivoojana ja kyllä rupee taas kahen kuukauden jälkeen olemaan mitta aika täynnä tuon homman suhteen kuten jokainen joskus siivoustyötä tehny voi kuvitella :D ei siinä, mulla oli koko kesän tosi mukavat parit ja niin päin pois, mutta kyllähän se homma on aina välillä aivan syvältä ja sieltä... Nooo urhoollisesti kuitenkin jaksoin tämänkin kolmannen kesän painaa noissa hommissa ja nyt voi hyvillä mielen vetäytyä ansaitulle lomalle ja jäähä alottamaan koulujen alkamista :)
Ihan hirvessti on kerenny tapahtua asioita sen jälkeen kun oon viimeks kirjottanu tätä blogia niin en nyt oikein tiiä, että mistä sitä pitäs alottaa... Hirveesti ideoita erilaisia postauksia varten mutta taijan kertarytinällä pistää monta eri asiaa samaan postaukseen, laiska kun oon :D
Edellisessä postauksessa kerroin Helmin hampaiden vaihtumisesta ja nyt ollaan viimein saatu jo pari viikkoo nauttia siitä, ettei tuolla tyttösellä oo enää maitohampaita lainkaan, vaan kaikki suussa olevat hampaat on "rautahampaita". Hampaiden vaihtumisen ja kasvamisen seurauksena niitä on pitäny saaha terotella aika ajoin vaikka sun mihinkä ja tästähän oon ollu erittäin riemuissani...
Pitäs oikeesti tehhä se postaus Helmin tuhoista niin vois sitten joskus kun alkaa himoita toista koiranpentua katella niitä ja miettiä kaks kertaa, että haluaako alkaa käymään saman rumban läpi uudestaan... Ei varmaan pitäs ajatella tätä asiaa tosiaankaan tältä kantilta, mutta on nimittäin melko kalliiks tullu kaikki tuhot mitä Hemmo on tehny. Tosin vielä ei oo ostettu uusia tilalle, mutta siinä vaiheessa kun aletaan uusia kolme kappaletta ruokapöydän tuoleja, tv-taso, sohvapöytä sekä muutamat lattialistat niin kyllä palaa rahaa ja melko ilosesti...
Kerkeshän tässä juhannuskin olla välissä sen jälkeen kun oon viimeks kirjotellu yhtään mitään :D juhannus meni meijän osalta mukavasti, oltiin Paavon inttikaverin serkun mökillä jossain tuolla Maaningan perukoilla ja nautittiin perinteiseen suomalaiseen tapaan melko paljon nestettä kyseisenä viikonloppuna :D juhannasta edeltävänä torstaina oli myös muutaman kaverin aika palata armeijan harmaista takasin reserviin, joten käytiin juhlistamassa poikien paluuta "normielämään" kaverin järjestämissä tj0 pippaloissa. Juhannus oli siis melko toiminnan ja erilaisten tapahtumien täyteinen, mutta hengissähän tuota näköjään selvittiin ;)
Tuossa juhannuksen mökkireissussa oli se ihan erittäin hyvä puoli, että pystyttiin ottamaan koirat kyseiselle mökille mukaan, eikä siten tarvinnu ressata minkään hoitopaikan järjestämisestä niille. Tokihan minun porukat ois varmaan Vallun ja Helmin kelpuuttanu mukaansa omalle mökilleen Elliä viihyttämään, mutta kivempi näin päin, että saatiin ite ottaa ne mukaan :)
Ymmärrettävästi juhannukselta on melko vähän julkaisukelposta kuvamateriaalia, mutta tässä muutama otos
Osansa juhannuksen pelikunnosta minun osalla vei väkisinki se, että olin sillon tosi tiukalla dieetillä ja söin hirveen pienen määrän kaloreita päivään. Vähäiseen ruokailuun yhdistettynä pienikin määrää viinaa kun tuppaa nousemaan vähän turhan hyvästi hattuun :D noo saatiin juhannus kuitenkin juhlittua eikä ketään ees tarvinnu naarata järvestä ;)
Tässä laihdutusprojektin aikana kiloja on lähteny kivasti. Harmittaa kun ei alussa tullu otettua mittoja reisistä, käsivarsista ja vyötäröstä, mutta senttäjä on selvästi kadonnu. Varsinkin aluks paino putos tosi nopeesti, välillä pelottavankin nopeesti, mutta nyt on semmosta taantumista ruvennu tapahtumaan, eikä painoo putoo enää niin nopeesti joten pientä masennusta on asian suhteen aina välillä ilmassa ja mihinkä muuhun sen tämmönen lohtusyöjä purkas ku syömiseen ja näin noidankehä on valmis...
Kuitenkin tällä kertaa oon päättäny tässä painonpudotuksessa onnistua ja tehhä oikeen elämäntapamuutoksen. Viime viikon perjantaina alotin tupakkalakon ja tunnelma on kieltämättä ollu lakon alottomisen jälkeen aika ajoin melko kiree... Myös Paavo rupes tupakkalakkoon ja on tyydyttäny tupakan tuskaassa syömällä nikotiinipurkkaa. Ite en samaan pysty, kyseisen tuotteen puputtaminen aiheuttaa mulle ihan järkyttävän pahan olon ja pelkään oksentavani joten mää oon menny ilman minkäänlaisia pikkuhiljaa vierottautumisia pistämällä polttamisen kerrasta poikki.
Mikään helppo tehtävä tää elämäntapamuutos ei tosiaankaan oo enkä sitä kyllä oottanukkaan. Kuitenkin koen että tää on fiksu päätös ja tärkee tässä vaiheessa elämää, kun meilläkin (tai ainakin minulla :D) on haaveissa muutaman vuoden päästä alkaa harkitsemaan lasten tekemistä ja haluan sillon olla mahollisimman hyvässä fyysisessä kunnossa. En mitään bodausta aio kuitenkaan ruveta harrastamaan, mutta haluan opetella pitämään itestäni huolta nyt ennen kun se on liian myöhästä. Turha sitä on enää jälkikäteen puia viiskymppisenä että voi paska kun on painoo liikaa ja huonossa kunnossa kun ei nuorempana viittiny tehhä asialle mitään.
Ruokailutottumusmuutosten lisäks laihutukseen oon ottanu mukaan liikunnan entistä suuremmissa määrissä. Ennen heitin koirien kanssa semmosia pikkusia, kilometrin tai parin lenkkejä niin nyt ollaan käyty parhaimmillaan kävelemässä 7,25km lenkkeilemässä kävelemällä kotoa Niuvaan. Kyseisellä reissulla Hemmo alko kyllä hyytä ja pahasti, mutta jakso kuitenkin loppuun asti kun oltiin päästy järveen vähän viiluttelemaan matkan varrella.
Kyseisellä´puolentoista tunnin reissulla kaloreita palo kiitettävät 789kcal, keskisyke oli 135 ja maksimi 170 eli ihan kiitettävää tahtia ollaan ajoittain menty :) Sports Tracker kertookin reissun maksiminopeudeksi 7,8km/h ja keskinopeudeksi 4,8 km/h. Harmittaa sinänsä että tahti alko hiipua lenkin loppua kohti, mutta enpähän mää voinu Helmiäkään perässä vetää kun toinen meinas läkähtyä :D
Sykemittari on kyllä ollu ehottoman hyvä kaveri tämän urakan aikana. Oon semmonen pöllö noitten liikkumisten kanssa, että tykkään kytätä mittarista kaloreitten palamista ja ottaa spurtteja sen mukaan, että haluan tiettyjen satasten menevän rikki per lenkki. Hyvä kannustin sinällään ja näkeepähän tuota harjotushistoriaa selaamalla oman kehityksensä.
Oon aina välillä haaveillu uutta sykemittaria, haluaisin sellasen mikä mittais ite kuljetun matkan ja kertos vähän enemmän asioita, mutta tähän asti tuo Polarin FT7 on palvellu minun tarkotuksia ihan riittävän hyvin. Mittari mittaa kulutukset, keski- ja maksimisykkeet sekä näyttää millon liikun sellaisella sykkeellä, joka kehittää kuntoa tai polttaa rasvaa. Sinällään tuo Polar FT60 kuulostas melko houkuttelevalta, mutta pitää vielä lykätä uuden ostamista niin pitkään kun nykyinen toimii varsin hyvin eikä mittariin oo kertyny vielä hirveesti harjotuksia. Oon nimittäin välillä hirveen laiska ottamaan mittaria mukaan harjotuksiin, joten hyöty on jääny ajoittain melko pieneks.
 | |
| Nam! |
Lisäks saatiin tehtyä yks tämän astisen elämämme isoimmista hankinnoista. Ostettiin VIIMEIN uus auto. Meijän edellinen autohan oli Audi 80 2.0E vuodelta 1990, hhehhhehh... -.- Kyseinen auto oli Paavolle uskoakseni melko rakas, Paavo nimittäin ite vaihto Audin rikkinäisen automaattilaatikon manuaaliin ja teki autoon samalla tarvittavat muutostyöt että se saatiin ajoon.
Nyt kuitenkin Audi alko pikku hiljaa olemaan melko huonossa hapessa ja sillä ajaminen rupes olemaan melko extremee minun makuun :D vaikka mittariin ei ollu pahemmin kerenny kertyä kilometrejä auton ikään verrattanu (vain vajaat 180tkm) oli autolle kuitenkin ikää tosiaan kerenny kertyä jo kiitettävät 23 vuotta... Ja sehän alkoi näkyä pikku hiljaa erilaisina vähän kerrassaan leviävinä asioina.
Audin laittaminen katastuksesta läpimenevään kuntoon olis ollu melko pitkällinen ja varmasti myös kallis prosessi eikä meillä (lue Paavolla) tällä hetkellä ollu aikaa ruveta autoa uusiksi rakentamaan, joten päädyttiin siihen vaihtoehtoon, että aletaan ettiä meille uutta autoa. Paavollakin oli just päättäny koeaika ja työsuhde oli vakinaistettu, joten koettiin ajan olevan siltäkin osin sopiva auton ostoo ajatellen.
Oltiin jo pitemmään aikaa koirien omistajina haaveiltu farmarista sedanin sijaan ja nytpähän pystyttiin rupeemaan toteuttamaan myös sitä haavetta. Mainostuksen välttämiseksi jätetään kyseisen autokaupan nimi mainitsematta, johon oltiin yhteydessä auton vaihtoon liittyen ja sovittiin kyseisen autokaupan myyjän kanssa niin, että hän jää seurailemaan heille tulevien autojen tilannetta ja ilmoittaa meille sopivan auton ilmaantuessa ja tulemme silloin autoa katsomaan ja koeajamaan.
Muutama viikko tästä käytännöstä sovittuamme sain viime torstaina soiton autokauppaan tulleesta Skoda Fabiasta. Autoahan lähdettiin heti kaverini kanssa koeajamaan kun pääsin lähtemään autokaupalle. Ajeltiin autoa hetki, kävin näyttämässä sen porukoille ja hakemassa "äidin ja isän hyväksynnän" :D sen jälkeen ajeltiin auto takaisin autokaupalle ja kerrottin, että tulemme katsomaan sitä lauantaina uudestaan kunhan Paavo kotiutuu reissusta. Lauantainahan sitä mentiin taas käymään autokaupalla ja saatiin auto koeajoon viikonlopun ajaksi.
Viikonlopun yli autolla ajettuamme tultiin Paavon kanssa siihen tulokseen, että kyseinen auto on tällä hetkellä se minkä me tarvitsemme. Eihän kyseisestä autosta mitään 200 kaakin tehoja ja nelivetoja löydy mistä on välillä haaveiltu, mutta kyseessä on kuitenkin meijän perheen tarpeet täysin hyvin kattava auto, jolla pääsee paikasta A paikkaan B ilman enempiä venkoiluja. Katotaan jos saisin autosta myöhemmin oman postauksen aikaseks :)
Näiden kaikkien edellä mainittujen asioitten ja tapahtumien lisäks meistä tuli viime viikon sunnuntaina pienen pojan kummeja, kun ystäväperheemme lapsi sai nimensä kastejuhlissa :) Ristiäisiä silmällä pitäen Paavolle hankittiin puku kaikkine höysteineen (vyö, solmio, kauluspaita, juhlakengät)... Halpaahan se ei ollu mutta onpahan nyt pukukin olemassa :)
Ristiäisten lisäksi sunnuntaina vietettiin myös ystäviemme vanhemman lapsen 1-vuotissynttäreitä sekä lasten vanhempien yllätyshäitä. Kyllä kaikilla vierailla loksahti leuat auki kun pappi alkoi puhua avioliittoon vihkimisestä :D ite oli pakko yrittää pidätellä kyyneleitä, sillä olin lupautunut lukemaan evankeliumia pojan kasteen yhdessä joten oli pakko yrittää pitää itsensä kasassa että pystyn lukemaan kyseisen osion. Vedet kiertivät melko tehokkaasti silmissä papin lukiessa korinttolaiskirjettä siitä mitä rakkaus on: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." Omia häitä tai ees kihloja ootellessa, Paavo............ :D minun rakkaus ei välttämättä oo se kärsivällisin :D
Kuvasta pääteltävissä miksi pysyn itse ennemmin kameran toisella puolella: ekanakin en oo mitään malliainesta noitten poseerausten ja ulkomuodon suhteen ja toisekseen se, että muut ei näköjään osaa käyttää minun kameraa... -.- :D Oishan se ollu kiva saaha kunnollinen kuva meistäkin kun (kerrankin) oltiin ihmisen näkösenä liikenteessä mutta eeeeeii... Onneks kuva on ees Paavon osalta onnistunu, oli se sitten niinniiinnniin hienona :')
