Juhannusalen saalis

Saalis ei ollut kummoinen. Lähdin penkomaan aletuotteita innolla Paavon kanssa, mutta ainakaan meidän makuun olevia tuotteita ei kovin monia ollut. Tarjollahan ois ollu vaikka millä kuosilla olevaa hörspää ja härpäkettä, mutta ainakin toistaiseksi meidän maku on aika hillitty ja saa ollakin. Onneksi kuitenkin joitakin tarpeellisia tuotteita tarttui matkaan ja mötkiksen vaatevarastoa saatiin taas hieman kartutettua.

Fixonin terällinen 50 yökkäri

Bee littlen terätön 56 yökkäri

Paksut sukat koossa 10-12

Kollarit koossa 62

68 body känkkäränkän varalle <3

56 velourhaalar

Kolmiohuiveja

2-4 kuisen ja 6-9 kuisen sukkia

62 haalari

10 kappaletta harsoja

Kolmiohuivi ja tumput lahjana kollegalta

Tuotteita kotona tarkemmin läpikäydessä tuli huomattua, että Name It:n sukat tulisi näköjäänkin pestä 30 asteessa hienopesussa. Käyttöönottopesuna pesin siis koko satsin 30 asteessa. Veikkaan kuitenkin, että normaalissa arkipyykissä pyykkivuorten keskellä ei tule lajiteltu kyseisiä sukkia vaan pesen ne 40 asteessa muiden vaatteiden joukossa. Saa nähdä miten sen kestävät. Ainakaan ennen todellista koekäyttöä en siis kyseisiä sukkia osta enempää.

Lisäksi Name It:n harsot aiheuttivat hivenen päänvaivaa pesukonetta tyhjentäessä. Ainakin näin käyttöönottopesussa ne olivat irrottaneet hillittömän määrän nukkaa, eli kaikki koneen vaatteet saa käydä läpi tarraharjan kanssa... Jatkossa siis: pese harsot täysin erillään muusta pyykistä!

Kuvattujen tuotteiden lisäksi matkaan tarttui H&M:n kahdet valkoiset sukkahousut koossa 86/92. Onpahan nyt ainakin jo kaukaisuuteen kahdet sukkikset. Lisäksi Lindex:n alesta tarttui itselle mukaan yötoppi, jota voisi ainakin tässä vaiheessa kuvitella käyttävänsä imetysaikana.

Noita Popin haalareita meillä on nyt koissa 50-62, kaksi kappaletta noita tummansini-valkoraitaisia ja yksi puna-valkoraitainen. Niihin olen jo nyt ihastunut ja toivon, että myös käytössä osoittautuuvat käytännöllisiksi ja kulutuskestäviksi. Syysvauvaa ja kerrospukeutumista ajatellen ainakin näin ummikkona miellän nuo käteväksi kerrokseksi bodyn ja sukkisten päälle.

Näin muuton keskellä kun vaatteet tulee pakattua pesun jälkeen laatikoihin on tuntunut helpottavalta pitää jo ostetuista vaatteista ihan puhtaasti listaa. Meillä on koittain luokiteltu lista, johon kirjaamme tukkimiehen kirjanpidolla sitä mukaa, kun uusia vaatteita kotiutuu. Tämä on helpottanut vaatemäärän hahmottamista eri koissa ja todellisen tarpeen löytämistä.

Nyt kirjanpito alkaa vaikuttaa siltä, että pian on tiedossa ylitarjontaa ainakin koissa 50-56, joten niiden kohdalla ostohousut täytyy pitää jalassa. Lisäksi etenkin 50:sten käyttöikä saattaa jäädä erittäin lyhyeksi tai jopa olemattomaksi, joten niitä ei nyt enää ennen mötkiksen syntymää hankita. Useampaan kertaan olen himotellut toisen toppahaalarin ostoa sitä kuitenkaan uskaltamatta tehdä. Meillä on siis odottamassa 56 toppis, mutta en tiedä yhtään tullaanko tarvitsemaan toinen toppis ja missä koossa.

Kunhan nähdään minkä kokoisena mötkis syntyy ja millaisella käyrällä alkaa kasvaa on helpompi tehdä seuraavia hankintoja. Onneksi kaupat ovat auki vielä mötkiksen syntymänkin jälkeen ja vaatevarastoja pääsee täydentelemään sitä mukaa, kun tarpeita havaitsee. Varsinkin näin esikoisen kohdalla tuntuu, että vaatetta ja tarviketta on tarjolla niin mahdottomasti, että vain taivas on rajana. Vaikeaa onkin ollut hahmottaa, mitä kaikkea ihan oikeasti tarvitsee ja minkä verran. Mutta kuten sanottua, eiköhän todellinen tarve kristallisoidu mötkiksen tavattuamme <3

Neuvolalääkäri 22+5

Fiilistelyä rantapallon kanssa <3

Tänään kävin neuvolalääkärin vastaanotolla tarkastuttamassa kohdunsuun tilanteen edellisen viikon harkkasupistusten takia. Lääkäri kyseli alkuun tämän hetkisen voinnin, johon pystyin onnekseni vastaamaan, että hyvä supistusten jäätyä pois nyt levossa. Aamulla minulla oli ollut hutera ja uivelo olo, mutta todennäköisesti vain verenpaineet olivat niin alhaalla, että teettivät heikkoa oloa. Täytyykin käydä hakemassa porukoilta mittari lainaan, niin saa seurata paineita kotioloissa. Kerroin lääkärille aikaisemmista alkuraskauden keskenmenoista ja hän ymmärsi huoleni samantien. Lisäksi mainitsin myös eilen illalla mötkiksen liikkeiden yhteydessä tulleista vihlaisuista keskellä alamahalla. Lääkäri sanoi, että voisimme tarkastaa ultralla vauvan tämän hetkisen tarjonnan, jos siitä löytyisi selitystä vihlaisuille.

Ennen tutkimuspöydälle siirtymistä lääkäri kertoi haluavansa sulkea pois erilaiset infektiot ja sukupuolitaudit pois supistuksia aiheuttamasta ja hän kirjasi lähetteen pissatesteihin. Lisäksi hän tarkasti verensokereiden omaseurannan todeten sen olevan täysin kunnossa sekä edelliset kirjaukset kohdunsuun tilanteesta. 14+5 neuvolalääkärin sisätutkimuksessa kohdunsuu oli ollut kiinteä ja kiinni, kohdunkaulaa 3 cm. Rakenneultrassa 20+2 kohdunsuun tilanteesta oli kirjattu vain sen olevan kunnossa, ei mittoja.

Tutkimuspöydälle asetuttuani lääkäri kuunteli ensin sykkeet dopplerilla. Sykkeet löytyivät heti ja lääkäri kertoi niiden olevan hyvät ja sykyvaihtelun kunnossa. Seuraavana hän mittasi minulta ensimmäisen kerran sf-mitan eli kohdunpohjan korkeuden saaden tulokseksi 22.3 cm. Sf-mitta oli hieman yläkäyrillä, joten lääkäri halusi, että minulle varataan kontrolliaika kahden viikon päähän mitan tarkistamiseksi. Hänen mukaansa näillä viikoilla mitta voi olla vielä epätarkka ja vaihdella mittaajasta riippuen jopa sentin, joten kontrolli olisi hyvä ottaa parin viikon kuluttua. Jotta sf-mitat olisivat keskenään vertailukelpoisia mittaustapojen vaihdellen niin paljon mittaajasta riippuen olisikin hyvä, jos mitat ottaisi aina sama henkilö.

Seuraavana lääkäri otti emättimestä bakteeriviljely näytteen, jonka tuloksia voisin soitella muutaman päivän kuluttua. Myös jonkun pikatestin hän teki, todeten sen olevan negatiivinen. Näytteidenoton jälkeen lääkäri tutki kohdunsuun ja -kaulan tilanteen. Tilanne oli sama kuin 8 viikkoa sitten neuvolalääkärin vastaanotolla, sormin tunnusteltuna 3 cm kiinteä, kiinni olevaa kanavaa. Lääkäri tarkasti kohdunkaulan tilanteen vielä alakautta ultraten, saaden tulokseksi 4.5 cm kiinni olevaa kanavaa, joka ei aiuennut myöskään yskiessä.

Seuraavaksi ultrattiin vatsanpeitteiden päältä ja tarkastettiin mötkiksen tämän hetkinen tarjonta. Hän oli pää alaspäin, joten jos perjantain neuvolassa hän oli ollut pää ylöspäin niin oli hän kääntynyt toisin päin. Tuo käännös saattaisi selittää vihlaisut alamahalla. Mielenkiinnolla jään odottamaan minkälainen myllertävä mötkiksestä tuleekaan.

Lääkärin vastaanotolla oli siis kaikki täysin kunnossa, harkkasupistukset eivät olleet saaneet mitään aikaiseksi, mutta koska ne olivat loppuneet levossa suositteli lääkäri pysymään poissa töistä sairasloman loppuun saakka. Näin saataisiin tilanne tasoittumaan. Lisäksi hän ohjeisti välttämään kovaa fyysistä rasitusta ja kuuntelemaan omaa vointia sekä lepäämään tarpeen mukaan riittävästi. Jos harkkasupistuksia tai muuta mieltä askarruttavaa tulisi, hän ohjeisti olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä terkkariin tai päivystysaikana KYS:n naisten akuuttikeskukseen.

Vastaanoton jälkeen kävin lääkärin työparin luona varaamassa kontrolliajan sf-mittaa varten. Lääkärin pakeilla olon aikana nykyinen terkkarini olikin laittanut viestillä uuden terkkarini nimen ja yhteystiedot, joten kontrolli varattiin suoraan hänelle. Lääkärin työpari kertoi kyseisen terkkarin olevan todella mukava ja rauhallinen, joten tyytyväisin mielin siirryn hänen seurantaansa.

Kaikenkaikkiaan olo käynnin jälkeen on hyvä ja lääkärin perusteellisuus asiaani ottautumisessa toi paljon mielenrauhaa. Tuntuu rauhoittavalta, että asiaani suhtauduttiin vakavasti kuitenkaan paniikkia lietsomatta. Nyt siis hyvillä mielin kasvattelemaan masua ja odottamaan seuraavaa käyntiä uuden terkkarin luona.

Pari tuntia lääkärikäynnin jälkeen nykyinen terkkarini soitti ja kyseli voinnin ja minkälainen fiilis oli jäänyt käynnistä. Vastailin hänelle ja hän kertoikin halunneensa soittaa minulle tuon sf-mitan yläkäyrällä olemisen takia. Hän halusi varmistaa, etten hermostu siitä, vaan muistutteli, että yleensä sf-mittaa aletaan ottaa vasta raskausviikolta 28 eteenpäin. Oli jälleen kerran ihana huomata, miten hyvin terkkarini on asioihini ottautunut. Harmittaa vain, että hoitosuhteemme katkeaa pian, mutta toisaalta on ihana tietää hänen jatkavan vastaavissa työtehtävissä toisella paikkakunnalla. 

Tämän aamun masukuva

Ennenaikainen kesäloma ja (neuvola)kuulumiset

Rv 23 alkamisen kunniaks mulla voimistu harkkasupistukset, eikä ne enää menny 22+0 levossakaan ohite, joten seuraavalle päivälle varasin ajan työterveyteen. Työterveyslääkäri suhtautui onneks tilanteeseen semmosella vakavuudella kun toivoinkin. Kerroin aikaisemmista keskenmenoista ja lääkäri totesi suoraan, että eiköhän sitä levätä sitten ihan rauhassa. Sain viikon sairaslomaa, mutta kuitenkin luvan mennä töihin jos vointi on hyvä ja supistelut loppuu levossa.

Lääkäri kehotti olemaan yhteydessä neuvolaan ja vaatimaan neuvolalääkärin vastaanotolle pääsyä, että kohdunkaulan tilanne saadaan tarkastettua. Soittelinkin samana päivänä terkkarille, vaikka jo seuraavana päivänä olisi ollut hänen luokseen meno. Terkkari oli jälleen oma ihana itsensä ja hän varasi ajan seuraavan viikon maanantaille neuvolalääkärille. 22+1 muuten olin koko päivän levossa lukuunottamatta kahta tuntia aamulla töissä ennen työterveydessä käyntiä ja illan kauppareissua. Tuo kauppareissu jo tuntu olevan liikaa ja kohdun kovettelut alko heti kun ei muistanut pitää tahtia riittävän rauhallisena.

Tuon sairasloman myötä jäin siis viikkoa ennen suunniteltua kesälomaa pois töistä ja alkuun tuo tieto kyllä tuntu todella pahalta. Minulla ois ollu enää viis päivää töitä ennen kesälomaa ja olin asennoitunu siten, että pyrin olemaan loppuun asti töissä. Kuitenkin pakko laittaa mötkiksen terveys ja oma sekä fyysinen että psyykkinen hyvinvointi työasioiden edelle ja muistaa mötkiksen olevan nyt se kaikkein tärkein. Harmitti kuitenkin jättää toimintakausi ihan loppusuoralla kesken. Lisäksi olisin halunnut sanoa vielä asiakasperheille heipat ennen poisjääntiäni, mutta nyt mennään näin.

22+2 oli siis neuvola, jonka pääaiheena oli raskaustodistuksen saaminen. Raskaustodistuksen saamisen myötä voin nyt laittaa KELA-asiat vireille. Terkkari kyseli vointini nyt ja kerroin tämän päivän olleen supistukseton ja voinnin olevan hyvä. Jos viikonlopun aikana supisteluja tulisi säännöllisesti tulisi minun olla yhteydessä naisten akuuttikeskukseen ja mennä sinne näytille. Terkkari kuitenkin totesi, että hyvin todennäköisesti harkkasupistukset johtuvat näillä viikoilla tapahtuvasta kohdun voimakkaasta kasvusta ja niiden olevan täysin harmittomia, mutta neuvolalääkärillä on kuitenkin hyvä käydä varmistamassa tilanne.

Neuvolassa katottiin lisäksi perinteisesti paino, verenpaine, hemoglobiini, tsekattiin verensokerien omaseuranta ja kuunneltiin sydänäänet. Paino oli lähtöpainoon nähden kilon miinuksella. Tästä terkkari (ja minäkin) oli erittäin tyytyväinen. Verenpaine oli laskenut ensimmäistä neuvolaa alemmalle tasolle ollen nyt 100/63. Kuitenkaan alkuraskautta leimannut huimaus ei ollut palannut ja olinkin itse aika yllättynyt noin alhaisesta verenpaineesta. Hemoglobiini oli 124 ja verensokerit olivat pysyneet viitearvoissa. Nyt siis toista sokerirasitusta ei tarvita ja verensokerin osalla muutkin arvot osoittavat ruokavalion olevan kunnossa. Satunnaisesti saa siis herkutella. Ennen sydänäänten kuuntelua terkkari tunnusteli vatsanpeitteiden läpi miten päin mötkis on. Hän ei kuitenkaan ollut täysin varma oliko pää vai pylly ylhäällä oikealla, mutta sydänäänten löydyttä varmistui, että pää oli ylhäällä oikealla. Sykkeet olivat välillä 140-150.

Lisäksi keskusteltiin tuberkuloosiroketteen tarpeellisuudesta ja totesimme, ettei se ole tarpeen, sillä emme ole lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana näillä näkymin muuttamassa ulkomaille eikä meillä ole lähipiirissä tuberkuloosin sairastaneita. Olin ihmetellyt neuvolakortin tyhjää kohtaa streptokokin osalta ja viimein muistin sitä kysyä. Näyte otetaan raskausviikolla 36 ja sen positiivisuus tai negatiivisuus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti synnytyssairaalaan tulee lähteä lapsiveden mentyä. Jos odottajan streptokokkinäyte on positiivinen, tulee sairaalaan lähteä kahden tunnin kuluessa, jotta antibioottihoito voidaan aloittaa.

Käynnin lopussa puhuimme uuden asuinalueemme mukaiseen neuvolaan siirtymisestä ja sovimme, että voisin varata rv 26-28 käynnin uuteen neuvolaan. Harmittelin terkkarin vaihtumista ja kiitin terveydenhoitajaa saamastamme hyvästä hoidosta. Tässä vaiheessa terkkari nousi vedet silmissä kiertäen seisomaan ja sanoin että hänen on pakko halata. Siinä halatessamme hän toivotti meille kaikkea hyvää jatkoon ja minä kiitin häntä vielä uudestaan kaikesta saamastamme tuesta ja avusta. Oli ollut suuresti avuksi, että terkkariin oli helppo olla matalallakin kynnyksellä yhteydessä ja hän oli ymmärtänyt jo puolesta sanasta mitä tarkoitan. Jännityksellä jään odottamaan millainen seuraava terkkatäti on.

Neuvolassa saatujen hyvien uutisten lisäksi sain illalla OP:n vakuutuksilta viestin, että vauvavakuutushakemuksemme on hyväksytty ja vakuutus on astunut voimaan. Kyllä vierähti yksi iso kivi sydämmeltä tuon vakuutuksen myöntämisen myötä. Vaikka emme voikaan tietää, tuleeko vakuutus ns. maksamaan itsensä takaisin ja onko siitä hyötyä niin nytpähän ei ainakaan tarvitse tinkiä siitä, viemmekö lapsen yksityiselle lääkärille vai jonotammeko tuntitolkulla KYS:n yhteispäivystyksessä kipeän lapsen kanssa. Lisäksi Kuopioon on rakenteilla Pohjola Sairaala, joka on siis OP vakuutuksen sairaala. Nyt kun vakuutus myönnettiin OP:lta on kyseisen yksityisen sairaalan käyttäminen (ainakin toivottavasti) mutkatonta, kun korvausasiat saa selviteltyä saman katon alla.

Vaikka nuo harkkasupistukset vetivät tunnelmaa melko matalaksi ja kerkesin jo tosissani säikähtää, että mitä nyt tapahtuu ja onko kaikki kunnossa mahtui tähän viikkoon myös onneksi hyviäkin asioita. Nyt aloitan siis lomailun ja puuhastelen oman voinnin mukaan. Veikkaan, että osittain myös tieto siitä, että nyt voin mennä omaan tahtiin eikä töihin ole enää mentävä helpottaa oloa ja osaan ottaa rennommin ja nauttia odotusajasta. Lomailun aloitan puuhastelemalla koirien kanssa kotona Paavon ollessa Tampereella viikonlopun yli. Nytpähän saan syödä niitä ruokia, mistä itse tykkään ja joista Paavo ei niinkään välitä ja touhuta omia hommiani, kuten tätä blogia, omassa tahdissani.

Kesäfiilistä melkein vuoden takaa

Ja sinne se taas katosi...

Viikonloppu nimittäin. Tuntuu aivan uskomattomalta, miten nopeasti viikonloput vaan vilahtavat ohi. Onneks näitä lyhyitä viikonloppuja ei ole enää jäljellä, vaan ensi viikonloppua pidensin ottamalla maanantaille lomapäivän ja juhannusviikonlopun jälkeen jäänkin kesälomalle. Kesäloman jälkeen lomailu jatkuukin toistaiseksi, kunnes mötkis syntyy.

Onneks viikonloppuna kuitenkin kerettiin tehä paljon kivoja asioita. Milja oli perjantain ja lauantain välisen yön meillä ja käytiinkin perjantaina heittelemässä koripalloo ja haettiin sen jälkeen pizzaa ja ihan vaan oltiin. Koripallon heittely oli kyllä enemmän minun osalta hissukseen tössyttelyä ja pieniä heittoyrityksiä päivän aikana kipeytyneitten paikkojen kanssa, mutta Milja ja Paavon kaveri pääs pelailemaan enemmänkin.

Lauantaina käytiin Paavon ja koirien kanssa kävelemässä meidän läheinen rantalenkki ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan pihalle. Jos minun kävely oli hidasta jo valmiiksi muutenkin niin lisäksi vielä pysähtelin vähän väliä räpsimään kuvia. Käpöttelyn lisäks käytiin uittamassa koiria ihmeenkin hyvällä menestyksellä. Vallu kävi jopa uimassa ja Helmikin kahlaili pitkän aikaa vedessä. Kumpikaan meidän koirista ei oo erityisen innokkaita uimaan, mutta jospa tänä kesänä kerettäs totuttaa ja opettaa niitä siihen enemmän, kuin aiemmin.

Koirien uittamisen jälkeen käytiin vielä Vänärillä toiveena päästä kuvaamaan sorsanpoikasia. Sorsanpoikaset jäi puuttumaan, mutta telkänpoikasia sen sijaan oli ja muutama naakkakin uskaltautu kuvausetäisyydelle. En ollut aikasemmin päässyt kuvaamaan kyseisiä lintuja ja ihan hauskaa vaihteluahan nuo oli niille iänikuisille sorsille.

Sunnuntaina käytiin aamupäivällä uittamassa koirat. Tällä kertaa käytiin Julkulan venerannassa ja mukana meillä oli raksuja koirille. Vallu kävi taas uimassa, mutta Helmillä uinti rajoittui tänäkin päivänä lähinnä kahlailuun ja ihmettelyyn. Vähän yllätyin kyllä tästä, koska yleensä Helmi on todella ahne ruualle ja oletin, että Helmi painuu järveen samantien raksujen perässä, mutta ei. Ehkä vielä jossain vaiheessa kesää uinti alkaa luistaa kuhan vesi lämpeää. Kuitenkin varsinkin Helmin E-lonkille uinti tekisi hyvää.

Uittoreissun jälkeen Paavo viritteli kotitekoisen kebabin valmiiksi uuniin iltaa varten ja minä elvyin sohvalla keräten voimia illan ajelureissuun. Käytiin nimittäin Hiltulanlahdesta hakemassa pinnasänky. Lisäksi matkaan tarttui myös turvakaukalo samalta myyjältä. Pinnasänky on pitkään himoitsemani Brion Two valkoisena. Kyseisen sängyn suurin kiinnostuksen herättäjä oli laskettava reuna. Jännityksellä nimittäin odotan, missä kunnossa selkäni on tämän raskauden jälkeen kun ajoittain se tuntuu oireilevan jo nyt (rv 22) melko voimakkaasti.

Kaukalo tuli ostettua vähän niinkuin kaupanpäällisenä. Myyjä kyseli pinnasängyn purkamisen aikana olisiko meillä tarvetta turvakaukalolle ja kunnon tarkastamisen ja pikaisen käyttöopastuksen jälkeen Brion Primo napsautettiinkin Isofixeillä kiinni bemarin takapenkille. Voin sanoa, että tuo 5-sarjalainen alkoi siinä vaiheessa tuntua melko ahtaalta ja olin jälleen kerran tyytyväinen siitä, ettei erehdytty ostamaan 3-sarjalaista kun autoa vaihdettiin joulun alla.

Tällä hetkellä sekä kaukalo, että pinnasänky odottavat kahden kuukauden päässä olevaa muuttoa minun vanhempien luona. Siellä ovat myös Brion Go Nextit odottamassa käyttäjäänsä. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, miten paljon ollaan saatu vauvantarvikkeita ja -vaatteita hankittua käytettynä ja kuitenkin hyväkuntoisena. Nyt isoimmat hankinnat alkaa olla tehtynä ja lopun ajan voidaankin keskittyä pienempiin hankintoihin ja siihen, että minä pidän ostohousut kaapissa muuttoon saakka.

21. raskausviikko 31.5.-6.6.2017

Katsotaan kaunko kirjoittelen vielä tällaisia ns. viikkokoosteita. Tämä viikko menkööt ainakin vielä tällä tyylillä. Ehkä kuitenkin pikkuhiljaa haluaisin luopua tällaisesta kirjoitustyylistä ja alan siirtyä tapaan, jossa kirjoittelen sitä mukaa asioita kun ne mieleen tulevat.

20+1 näimme Paavon kanssa ensimmäistä kertaa mötkiksen liikkeet vatsanpeitteiden läpi. Koetimme ottaa liikkeitä videolle, mutta heti kun sain puhelimen valmiiksi, mötkis lopetti. Ei siis mikään linssilude ainakaan ole kyseessä. Muutenkin liikkeet voimistuivat huomattavasti viikon aikana ja viikon lopulla niitä tunsin jo pitkin päivää myös töissä touhutessa enkä vain levossa ollessa.

20+2 meillä oli rakenneultra. Ennen rakenneultraa olin muutamia kertoja soittanut äitipolille ja kysellyt ultran tekijää. Halusin varmistua siitä, ettei ainakaan niskaturvoultran tehnyt lääkäri ole rakenneultraa tekemässä. Onneksemme lääkäri ei ollut sama, hän oli huomattavan paljon asiakaslähtöisempi ja asiaamme ottautuneempi kuin edellinen ultraaja.

Käynnin alussa lääkäri kyseli voinnit, mietteet ja tunsinko liikkeitä. Kerroin edellisestä ultrauskokemuksesta ja hän suhtautui asiaan rauhoittelevasti. Hän kertoi saattavansa joutua pyytämään toisen lääkärin paikalle ollessaan epävarma ja mikäli hän olisi hiljaa ultratessaan, hän keskittyisi tekemiseensä. Mielestäni nuo ns. teesit olisi jokaisen lääkärin hyvä kertoa potilaalleen ennen ultraamisen aloittamista. Vaikka ne ovatkin tavallaan kovin itsestään selviä asioita, voivat ne aiheuttaa kauhistumista kuten kohdallani niskaturvotusultrassa.

Siirryin tutkimuspöydälle ja kerroin haluavamme tietää sukupuolen, mikäli se paljastuu. Tämän jälkeen lääkäri aloitti ultraamisen. Heti alkuun hän tarkasti sykkeen ja se löytyi välittömästi. Sitten lääkäri alkoi käydä pala kerrallaan mötkistä läpi. Mötkis oli asettautunut tiukasti istukan viereen, eikä hän lähtenyt liikkeelle ultrauksesta ja mahan heilumisesta riippumatta. Aikansa lääkäri ultrasi ja kertoi kätilölle tuloksia. Kaikki oli kunnossa, kunnes alkoi se hiljaisuus ja pitkä ultraaminen niskan ja kasvojen alueella. Mötkis oli painunut niin pahasti istukan taakse piiloon, ettei kyseisiä alueita saatu kunnolla ultrattua.

Tässä vaiheessa lääkäri laski kätensä reidelleni ja sanoi, ettei ole mitään aihetta hermostua, mutta hän haluaa toisen lääkärin kaveriksi katsomaan, saataisiinko sikiö asettumaan parempaa asentoon, jotta ultraus voidaan jatkaa loppuun. Hengittelin syvään ja nyökkäilin. Hivenenhän tuossa kohtaa alkoi jännittää ja hikeä pukata.

Kätilö kutsui toisen lääkärin ja pian hän saapuikin vastaanottohuoneeseen. Hän esitteli itsensä ja kysyi kolleegaltaan mihin tämä tarvitsee apua. Aloittanut lääkäri selitti tilanteen, ojensi anturin toiselle lääkärille ja hän jatkoi ultraamista. Tunnistin lääkärin samaksi naistentautien erikoislääkäriksi, joka KYS:n synnytysvalmennusvideoilla esittelee kohdunsuunpuudutusta ja huokaisin helpotuksesta: kyseessä oli varmasti hyvä ja kokenut lääkäri. Hän yritti pitkään ultrata mötkiksen kasvoja, mutta hän vain pysyi profiili piilossa istukan takana. Minut ohjattiin kääntymään vuoroin toiselle kyljelle ja taas toiselle, mutta mötkis jatkoi sinnikkäästi uniaan. Vaikka kasvojen profiili jäi rakenneultrassa puuttumaan, ei siitä kuitenkaan ollut huolta, sillä niskaturvotusultrassa se oli nähty ja todettu normaaliksi.

Kaikki rakenteet todettiin normaaleiksi ja mötkiksen todettiin kasvavan viikkojaan vastaten keskikäyrillä. Sukupuolesta meillä oli Paavon kanssa vahva veikkaus ennen ultrausta ja se osui oikeaan. Lokakuussa meidän talouteemme saapuisi pieni prinssi, tuoden mukanaan ukkovallan.

Käynnin lopuksi varasimme kontrolliultran aikaisempien keskenmenojen ja raskausdiabeteksen takia raskausviikolle 28.

Rakenneultran jälkeen pyörähdin Leväsellä lastenvaatekirppiksellä ja mukaan tarttui kaksi bodya. Bodyt nakkasin samaan läjään edellisten vaatteiden kanssa odottamaan inventaariota ja pesua. Kyseinen operaatio suoritettiinkin seuraavana päivänä. Listasimme kaikki meillä olevat vaatteet, minkäkokoisia bodyja ja housuja oli minkäkin verran ja mitä muita kyseisen koon vaatteita oli jo hankittuna. Kaiken kaikkiaan vaatteita olikin kertynyt jo melkoinen määrä, mutta nyt kun kaikki on listattuna on helpompi alkaa hahmottelemaan, että mitä vielä puuttuu.

Pyykkiä pestiin kolme koneellista. Kuvasta puuttuvat vielä lämpöpussit kaukaloon ja rattaisiin sekä toppahaalari. Tuossa pyykkiä pestessä ja kerralla kaikki ripustaessa vaatteiden määrä alkoi tuntua aika hurjalta. Lisäksi näin kuvasta tarkastaltuna värimaailma on melko aneeminen. Eiköhän nyt sukupuolen selvittyä joukkoon ala ilmestyä myös väripilkkuja.

Kuitenkin 20+5 käydessämme kiertämässä Matkuksen lastenvaateliikkeet ei mukaan tarttunut juuri mitään: Mikki Hiiri- kuosilla oleva haalari Name It:n alesta, harsoja samasta liikkeestä sekä IKEA:n huppupyyhe. Vaikka kävimme läpi tosiaan kaikki liikkeet, ei muuta tarttunut mukaan. Olin jo täysin valmistautunut Matkukseen lähtiessämme siihen, että tavaraa lähtee mukaan hirvittävät määrät ja tuskailen kotiin päästyäni sen kanssa, että minne tungen kaiken odottamaan muuttoa. Toisin kävi.

Sinällään hyvä, että nyt tämmöinen ranttuilu vaatteiden suhteen on alkanut. Onhan noita kertynyt jo banskulaatikollisen verran. Tuntuu, että näitä varantoja on helpompi täydentää vasta sitten, kun olemme nähneet lapsemme ja alkaa hänen kokonsa ja muut ominaispiirteensä hahmottua.

Raskausajan diabeteksen ohjauskäynti

Raskausajan diabetes, mikä sanahirviö.

Kävin 16+2 sokerirasituksessa. Itse rasitus ei ollut paha, mutta en ollut mitenkään varautunut siihen tunteiden vuoristorataan, joka tuloksien kuulemisen jälkeen alkoi. Heti kun tuloksista oli mahdollista soitella, soitin terkkarilleni ja kuulin heti hänen äänestään, että tulokset eivät olleet hyvät. Paastoarvo oli tasan sen raja-arvon 5.3mmol/l  verran, jonka seurauksena minulla diagnosoitiin raskausajan diabetes. Sain ohjeeksi pitää ruokapäiväkirjaa muutamalta päivältä ennen seuraavalle viikolle varattavaa ohjauskäyntiä. Ohjauskäynnillä tuo ruokapäiväkirja toimisi pohjana jatkon suunnittelulle.

Ruokapäiväkirjaa kirjoitin vajaalta kolmelta päivältä. Olin äärimmäisen ärsyyntyt koko päiväkirjan pitämisestä ja kirjailin päiväkirjan aivan pölhöillä merkinnöillä. Esimerkiksi rahkoista analysoin makua myöten ravintosisällöt, smoothiesta kirjasin siihen käyttämäni raaka-aineet vaikka oisin osannut ne luetella kysyttäessä samantien (käytämme samaa kaavaa joka kerta aamupalasmoothiessa).

17+0 kävin ohjauskäynnillä terkkarin luona. Tapaamisen alussa terkkari kysyi, että millä mielellä olen ollut ja sanoin ihan suoraan kokeneeni itseni kakkosluokan kansalaiseksi tuon radi-diagnoosin kuulemisen jälkeen ja että paska mutsi olo on vaivannut siitä lähtien. Terkkarini oli oma ihana itsensä ja tokaisi vain takaisin, että tiesi minun repivän pelihousuni diagnoosin takia ja vain asenteeni olevan paska. Ihanan suoraa puhetta terkkarilta, joka myös tuntuu tuntevan minut melkoisen hyvin, vaikka olemme tavanneet vasta muutamia kertoja.

Ohjauskäynnin alussa kävimme läpi kirjaamani ruokapäiväkirjan ja mainitsinkin terkkarille siitä, kuinka paljon päiväkirjan pitäminen oli minua ärsyttänyt. Tiedän perusperiaatteeltaan, mikä on hyvää ravitsemusta ja mikä ei siihen kuulu, mutten kuitenkaan aio luopua ruuan tuomasta nautinnosta ja elämyksistä ihan vain koska se on vain kehon polttoainetta. Tulimmekin terkkarin kanssa siihen tulokseen, että ei täydy vain syödä elääkseen, muttei kuitenkaan elää syödäkseen. Tasapaino noiden kahden ääripääajattelun välillä on tärkeää löytää ja saavuttaa itselle, omalle keholle, sopiva ravitsemus.

Ohjauskäynnillä käytiin läpi hyvän ja monipuolisen ravitsemuksen merkitystä raskausaikana. Toki asiat olivat melkoisen tuttuja, eikä mitään yllätyksiä tullut. Koen toimineeni ainakin jossain suhteessa oikein raskausajan ravitsemuksen osalta, sillä raskauden puoliväliin mennessä painoni ei ollut noussut lainkaan. Viimeisten kuukautisten aikaan otettuun painoon nähden itseasiassa raskauden puolivälissä oltiin vielä 8 kiloa matalammassa painossa. Koska minulla oli ylipainoa jo raskaaksi tullessani, on ollut suotavaa jo ennen radin toteamista kiinnittää huomiota ravitsemukseen ja onneksi tähän asti tulokset ovat olleet varsin hyviä ainakin tuon painon osalta tarkasteltuna.

Ohjauskäynnin päätteeksi sain verensokerin mittauslaitteen sekä lähetteen hoitotarvikejakeluun, josta voisin noutaa pistovälineitä ja liuskoja. Kävimme läpi laitteen käyttöä ja mittasin verensokerin harjoitusmielessä terkkarin ohjauksessa. Edellisen kerran olin verensokeria mitannut joskus sosionomin opintoihin kuuluvan lääkehoidonkurssin puitteissa ja pienen kertauksen jälkeen mittaaminen muistui mieleen nopeasti.

Sain ohjeeksi seurata verensokereita 2-3 päivänä viikossa 4-5 mittausta päivässä. Tavoitearvoina mittauksille ovat aamuisin ja ennen ateriaa alle 5.5 mmol/l ja 1 tunti aterin päätyttyä alle 7.8 mmol/l. Pääsääntöisesti seurattaviksi arvoiksi terkkari valikoi ennen aamupalaa ja lounasta tapahtuvat mittauksen sekä päivillisestä ennen ja jälkeen arvot. Omaseurannan tulokset kirjaan ylös ja niitä tarkastellaan tulevilla neuvolakäynneillä.

Niskaturvotusultra

Käytiin perjantaina 7.4.2017 niskaturvotusultrassa KYS:n äitiyspolilla. Viikkoja tuolloin oli kasassa 12+2. Vaikka uutiset käynnillä olivat hyviä ja kaikki oli kunnossa, oli käynti itsessään aikalailla kammottava kokemus.

Meille oli varattu aika 12.20 ja muutamaa minuuttia ennen aikaa saavuimme odotusaulaan ja kävin osastonsihteerillä tarkastamassa lähiomaisten tiedot. Tähän asti äitini oli ollut ensimmäinen lähiomainen ja hänen tilalleen muutettiin Paavon tiedot. Tietojen päivityksen jälkeen asetuimme odottamaan vuoroamme ja saimmekin sitä odottaa lääkärin ollessa myöhässä puoli tuntia.

Vastaanoton alkua odottaessa jännitys kerkesi kasvaa ja olo alkoi olla jo melko tuskainen. Viimein kun vastaanottohuoneeseen pääsimme oli vastassa nuoren ja kokemattoman oloinen naislääkäri, joka ei ilmiselvästikään ollut myöhässä olemisensa vuoksi paneutua potilastietoihini. Hän kyseli pikaisesti taustat niihin kuitenkaan sen enempää huomiota kiinnittämättä ja pyysi siirtymään tutkimuspöydälle. Tutkimuspöydälle siirtyessäni kerroin plussaamisesta asti jatkuneesta flunssasta. Tähän lääkäri hyvin mauttomasti vastasi, että oletkohan allerginen raskaana olemiselle. Jo siinä kohtaa teki ensimmäisen kerran mieli kysyä, että anteeksi mitä.

Ultraaminen toteutettiin vatsanpeitteiden päältä ja heti ultrauksen alussa sikiö löytyi ja syke oli nähtävissä. Lääkäri onnitteli ja alkoi tehdä tarkempia tutkimuksia. Alkuun hän otti kaksi CRL-mittaa, toisen mukaan viikot 12+2 ja toisen 12+5. Tuossa pidemmällä olleessa sikiön jalat olivat mukana eli ei siis kovin käyttökelpoinen mitta. Tämän jälkeen lääkäri alkoi mitata niskaturvotusta. Hän otti kaksi mittaa, joiden keskiarvo oli 1,07mm. Tämän lukeman hän ilmoitti huoneessa olevalle hoitajalla, joka alkoi laskea riskilukuja seulojen perusteella.

Niskaturvotuksen lisäksi lääkäri tutki sikiötä perusteellisesti. Sikiö pyöri ja hyöri, heitti kuperkeikkaa ja näytti selkää ja takapuolta tehden lääkärin työskentelystä hidasta. Tarkasteltiin, että molemmat aivopuoliskot ovat näkyvissä, leuka- ja nenäluut, raajojen luut, sydämen kammiot sekä sukupuolestakin saatiin epävarma arvaus. Istukan hän ilmoitti olevan etuseinämässä. Istukan sijaintiin liittyen kysyin, että voiko siis olla, että liikkeet tuntuvat myöhemmin. Vastaus hyvin epämääräinen ja ympäripyöreä: saattaa olla. Kiitos tiedosta.

Tämän jälkeen lääkäri alkoi tarkastella napanuoran ja sydämen välisen suonen virtauksia. Hän kuunteli niitä useita kertoja, kunnes kertoi epäilevänsä suonessa olevan takaisinvirtausta. Takaisinvirtaus olisi näillä viikoilla kuulemma vielä normaalia, mutta hän haluaisi kutsua toisen lääkärin tarkistamaan tilanne.

Toisen lääkärin kutsuminen tarkistamaan epävarmaa tilannetta sai minun itsehillinnän pettämään täysin. Aloin itkeä hillittömänä enkä pystynyt tilanteessa käsittämään sen olevan hyvä asia, että toinen lääkäri varmistaa mahdollisen löydöksen. Muutaman minuutin kuluttua kokeneempi lääkäri tuli huoneeseen ja kysyi kolleegaltaan, miksi olemme täällä. Lääkärin vastaus oli: ööööö. Tähän taustalla pysytellyt hoitaja huikkasi, että ne toistuvat keskenmenot. Tässä kohtaa minua alkoi todella epäilyttää onko lääkäri ihan pätevä hommaansa.

Kokeempi lääkäri alkoi ultrata, etsi oikean suonen ja kuunteli virtaukset ja kertoi välittömästi niiden olevan kunnossa, ei mitään erikoista. Ultrauksen aloittanut lääkäri oli kuunnellut väärää suonta. Kokeneempi lääkäri tarkasteli sikiötä lisää ja kyseli minkälaisiä löydöksiä rakenteissa aloittanut ultraaja oli tehnyt. Hän kertoi näkemänsä ja kokeneempi lääkäri ne vahvisti. Tässä vaiheessa aloittanut ultraaja kysyi, että miten päin sinä oikein ajattelet sikiön olevan anturiin nähden. Silloin minulla loksahti leuka auki ja todella huolestuin siitä, onkohan hänen tekemiinsä tutkimuksiin mitään luottamista.

Kokeneempi lääkäri selitti ilmiselvän vaivaantuneena tilanteesta, kuinka hän sikiön suunnat ajattelee. Aloittanut ultraaja ei saanut ajatuksesta kiinni ja kokeneempi lääkäri lopetti selittämisen. Ilmeisesti hän aisti, kuinka edelleen liikuttuneessa mielentilassa minä olin, enkä todellakaan haluaisi olla mikään ihmiskoekaniini. Kokeneempi ultraaja lopetti ultrauksen ja toivotti hyvää jatkoa ja poistui huoneesta.

Aloittanut ultraaja jatkoi ultrausta vielä tarkistaen kohtuvaltimoiden virtaukset. Oikealta puolelta löytyi erittäin vahva virtaus, vasemmalta puoleltakin hyvä virtaus. Lopuksi hän jäi vielä tulostelemaan ultrakuvat muistoksi mukaan.

Noustuani tutkimuspöydältä lääkäri kysyi, oliko minulla kysyttävää. Lähinnä käytössä olevat lääkitykset mietityttivät. Folviten käyttöön en saanut mitään vastausta, Disperinin käytön jatkosta lääkäri soitti äsken poistuneen lääkärin perään, saaden vastaukseksi, että jatketaan käyttöä raskausviikolle 35 asti. Kysyin myös aristuksen tunteesta virtsatessa. En osannut siinä itkuisena eritellä onko aristus virtsarakossa vai kohdussa, joten lääkäri päätyi kirjaamaan tiedon potilaskertomuksiin ja kehoitti olemaan yhteydessä neuvolaan, josta saisin lähetteen virtsanäytteen antoon. En kuitenkaan uskonut kyseessä olevan virtsatieinfektio, lähinnä ajattelin sen olevan kasvukipua tai täyden rakon kipua.

Tämän jälkeen siirryimme vielä hoitajan huoneeseen, jossa kaksi hoitajaa keskusteli kanssamme jatkosta. Varasimme rakenneultran 20+2 ja kävimme vielä itkuisuuttani läpi. Tuntui, etteivät hoitajat oikein ymmärtäneet, miksi minulla oli niin paha mieli. Siinä hormoonihuuruissani säikähtäneenä en todellakaan ollut oma itseni ja alkuraskauden reippaus oli hetkellisesti tipotiessään.

Vaikka uutiset ultrassa olivat hyviä, ei kokemus ollut hyvä. Muutaman päivän sulattelun jälkeen olo kuitenkin rauhoittui ja aloin ymmärtää kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin siinä hetkessä ajastus oli kaikkea muuta. Pelkäsin välittömästi takaisinvirtauksesta kuultuani, että menetämme tämänkin lapsen. Tähän asti minulla oli ollut koko alkuraskauden ajan hyvin luottavainen tunne siitä, että tämän lapsen saamme viimein kotiin. Minua harmittaa suunnattomasti, että tuo epäilty löydös romutti luottoni edes hetkellisesti täysin.

Toisen kolmanneksen päiväkirja (raskausviikot 13-20)

13. raskausviikko 5.4.-11.4.2017
12+2 kävimme niskaturvotusultrassa KYS:n äitiyspoliklinikalla. Kaikki oli käynnillä kunnossa, mutta käynti itsessään kokemuksena oli tunteiden vuoristorataa. Niskaturvotusultrasta kirjoitettuna oma postaus.


14. raskausviikko 12.4.-18.4.2017
Pääsiäisen jälkeen huomasin, että vointini on parantunut huomattavasti, eikä pahoinvointi enää vaivannut enää ainakaan lähellekkään samassa mittakaavassa. En käyttänyt enää töissä pahoinvointirannekkeita ja pystyin jopa työpäivän jälkeen tekemään kotitöitä, enkä maannut vain kuolleena sohvalla toisin kuin tähän asti.

Nyt kun pahoinvointi ja hillitön väsymys alkoivat väistyä, tilalle tuli häntäluun kipeytyminen. Erityisesti työpäivien aikana kovalla lattialla istuessa ja muutenkin epäergonomisissa asennoissa työskennellessä häntäluu kipeytyy, mutta on se välillä jo heti yöunien jälkeen kipeä. Lisäksi plussaamisen jälkeen sairastetuten influenssan jälkeensä jättämä flunssaa vaivaa erityisesti öisin.


15. raskausviikko 19.4.-25.4.2017
14+3 olimme kavereiden kanssa katsomassa KalPan peliä ja syömässä Amarillossa. Kuulin tuolloin kaveriltani erään Paavon kaverin kyselleen vihjailevaan sävyyn häneltä olenko lihonut vai raskaana. Kaverini oli kierrellen kieltänyt huomanneensa mitään ja sivuuttanut puheenaiheen. Kyseinen Paavon kaveri oli kanssamme tuona iltana ja kuultuani tuon lihomisutelun en voinut kun nauraen todeta, että en ole pelkästään lihonut vaan on kyseessä muutakin. Seurassamme oli tuona iltana muitakin Paavon kavereita, jotka eivät olleet vielä tienneet raskaudesta, mutta kaikkien suhtautuminen oli ilahtunut. Nuo kaverit tiesivät edellisestä keskenmenosta, joten siltä osin mitään kliseisiä kommentteja ei ollutkaan odotettavissa, vaan kaikki tuntuivat olevan aidosti iloisia puolestamme ja toivoivat kaikkea parasta meille.

14+4 löysin ensimmäiset raskausarvet vatsasta. Onhan niitä saattanut olla jo pitkäänkin, mutta nyt huomasin ne. Samana päivänä piti kauppareissun yhteydessä käydä ostamassa SebaMedin raskausarville tarkoitettua rasvaa siinä toivossa, ettei arpia tulisi hirveästi tai ainakaan kovin syviä. Minulla on arpiherkkä iho ja raskausarpia on jo ennestään painonnousuista ja -laskuista johtuen, joten siltä osin ne eivät ole mitään uutta ja kertovat vain eletystä elämästä. Kuitenkin hieman järkytyksenä tuli se, että niitä ilmestyi jo nyt.

14+5 meillä oli ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Menimme käynnille yhdessä Paavon kanssa. Ennen lääkärin vastaanottoa kävimme terveydenhoitajan luona tarkistamassa verenpaineen ja painon sekä keskustelemassa tuntemuksistamme tämän raskauden kohdalla. Paino ei ollut edelliseen terveydenhoitajan käyntiin 12+6 nähden muuttunut. Verenpaine oli tällä kertaa 112/81. Hemoglobiinia ei tarkistettu kun se oli pari viikkoa sitten katsottu. Näiden jälkeen saimme kotiin täytettäväksi voimavaroja koskevan kyselyn, joka otettaisiin mukaan seuraavalle neuvolakäynnille ja siirryimme odotusaulaan odottamaan lääkärin vastaanottoa.

Odotuksen aikana tutkailimme kyselyä ja kävimme sitä läpi. Pian pääsimmekin lääkärin vastaanotolle. Oli mukava ja ilahduttava yllätys, että lääkäristä oli heti havaittavissa, että hän oli kerennyt perehtyä edes hieman potilashistoriaani. Hän kyseli henkistä vointia ja toi puheessaan ilmi edelliset keskenmenot.

Valittelin lääkärille pitkään kestänyttä flunssaan, johon hän määräsi Nasonexia. Kipeyteen häntäluun hän tarkastaisi sisätutkimuksen yhteydessä. Ennen sisätutkimusta kävin vielä antamassa pissanäytteen proteiinien ja sokerin varalta. Sillä aikaa kun kävin vessassa lääkäri kertoi Paavolle, että todennäköisesti seuraavat raskauden seurannat toteutetaan KYS:llä. Täytyy muistaa itse soitella sinne päin ennen seuraavaa neuvolaa ja kysyä ohjeita jatkon suhteen.

Sisätutkimuksessa lääkäri ei löytänyt mitään poikkeavaa, kohdun kasvu vastasi viikkojaan ja kohdun suu oli kunnossa. Häntäluukin vaikutti täysin normaalilta ja lääkäri kertoi kipuilun olevan normaalia. Sisätutkimuksen jälkeen lääkäri alkoi etsiä sydänääniä, joita ei saatu kuuluviin suoliston äänien seasta. Lääkäri yritti aikansa saada äänet kuulumaan ja etsiessään kertoi, että mikäli niitä ei dopplerilla löydetä hän tarkistaan ultraten. Tuloksettomana lääkäri lopetti etsimisen ja siirtyi ultraamaan. Ultraten syke oli nähtävissä heti. Tämä pikkuinen tuntuu vaan olevan sen verran liukas liikkeissään, että viihdy kauaa paikallaan, joten dopplerilla sydänäänten kuuleminen on haastavaa. Ultraus oli pikainen ja sen tarkoituksena oli vain varmistaa sykkeet.

Ultraamisen jälkeen lääkäri kysyi, olisiko meillä vielä jotain mielessä. Perinteisesti olimme aika takki auki- meiningillä liikkeellä kesken työpäivien emmekä osanneet kysyä mitään. Lääkäri toivotti hyvää vointia ja poistuimme vastaanotolta.

Seuraavana päivänä neuvolalääkärin jälkeen soittelin KYS:n äitiyspolille ja kysyin, että mikä raskaudenseurannan tilanne on. Tuntui, että joka kerta KYS:llä käydessämme meille sanottiin, että jatko on neuvolassa ja taas neuvolassa käydessä päin vastoin. Tuloksena kyselyyni sain täysin järkeenkäyvän vastauksen: raskautta seurataan normaalisti neuvolassa, jos tarvetta tarkemmille selvittelyille niin sitten joko lähetteellä neuvolan kautta äitipolille tai itse yhteydenottoa sinne päin, jos tulee jotain omaa mieltä askarruttavaa.


16. raskausviikko 26.4.-2.5.2017 
16. raskausviikon aikana, aloin tuntea liikkeitä. 15+1 katsoimme meillä taas KalPan peliä ja Paavon raskaudesta tietämätön kaveri oli katsomassa sitä kanssamme. Jossain vaiheessa pelihuuman keskellä tajusin, että hetkinen, nyt tapahtuu jotain uutta. Tunsin liikkeet ensimmäistä kertaa oikeasti tunnistettavasti. Ensimmäinen ajatus oli, että joku tökkii minua sisältäpäin.

Pitkin peliä liikkeitä tuntui koko ajan, mutta en voinut siitä Paavolle sanoa, vaan tyydyin myhäilemään yksinäni. Pelin päätyttyä KalPan tappioon, Paavon kaveri lähti kotiinsa ja piristin Paavoa kertomalla, että vaikka KalPa hävisi on myös ilonaiheita. Paavo innostui liikkeistä ja tuli heti kokeilemaan vatsaa siinä toivossa, että tuntisi ne jo vatsan päältä. Siihen kuitenkin menee varmasti vielä useita viikkoja, mutta onpahan ihana tietää, että pikkuinen mötkis voi hyvin ja kasvaa ja kehittyy vauhdilla.

15+3

17. raskausviikko 3.5.-9.5.2017
16+2 minulla oli ensimmäinen sokerirasitus. Kokemuksena rasituskoe ei ollut todellakaan niin kammottava kuin olin kuullut, mutta sen seurauksena alkanut jälkipyykki oli sitäkin epämiellyttävämpää. Minulla siis diagnosoitiin raskausajan diabetes paastoarvon ollessa tasan sen verran, kuin alaraja on. Muissa rasitusarvoissa ollut mitään mainitseminen arvoista. Sovin terkkarin kanssa ohjauskäynnin seuraavalle viikolle.

16+6 kuulin pääseväni työhaastatteluun lastentarhanopettajan vakituiseen tehtävään. Kun hakemusta tein muutamia viikkoja aikaisemmin, suhtauduin koko asiaan melko skeptisesti enkä uskonut haastatteluun asti pääseväni. Kävin ennen vuodenvaihdetta edellisen kerran kyseisen rumban läpi ja käteen jäi määräaikainen työsopimus. Tällä kertaa minulla olisi enemmän kokemusta kyseisestä haastattelutilanteesta, mutta en tiedä vielä yhtään, mitä tulen raskaudesta kertomisen osalta tekemään.

Vaikka raskaus ei saisi vaikuttaa tehtävään valintaan, ei se väkisinkään voi olla vaikuttamatta. Arvoin eri vaihtoehtojen välillä ja 17+5 päätös raskauden salaamisesta tai siitä kertomisesta pitäisi olla valmis.


18. raskausviikko 10.5.-16.5.2017
17+0 kävin terkkarin luona radin ohjauskäynnillä. Ohjauskäynnistä kirjoitan erilliseen raskausdiabetes postaukseen, koska siitä tuli niin pitkä sepostus.

17+3 kävimme ottamassa kuvat, joilla raskaus julkistettiin. Kuvat otti myös hääkuvamme puolitoista vuotta aikaisemmin ottanut Tuuli Kuosmanen. Valtavan kokoisen näkönen tuo maha, vaikka ei sitä itse samalla tavalla päivittäin ajattelekaan.

© Tuuli Kuosmanen

17+5 kävin työhaastattelussa, johon menin kyllä erityisen ristiriitaisissa tunnelmissa. Vielä aulassa omaa vuoroani odottaessa mietin, että kerronko raskaudesta vai en. Päädyin kuitenkin loppuhaastattelusta kertomaan raskaudesta ja vastaanotto oli perin hämmentävä. Tuntui siltä, kuin haastattelijat olisivat jo tienneet raskaudesta. Suhtautuminen oli neutraali ja he vain totesivat, että jos tulisin valituksi käytännön asiat järjestettäisiin vain hieman eri tavalla ja palaisin tehtävään äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen.

Haastattelu kuulemma meni hyvin, vaikka jännitin sitä kamalan paljon. Lisäksi jälkeenpäin kuulin esimieheltäni, että iso osa hakijoista oli hyvin vähäisellä työkokemuksella varustettuja. Ajattelen kuitenkin mielummin niin päin, että pessimisti ei pety, enkä odota liikoja tuon paikan suhteen.

19. raskausviikko 17.5.-23.5.2017
18+6 meillä oli seuraava terveydenhoitajan käynti. Käynnillä Paavo oli mukana ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana. Kyseistä käyntiä varten olimme täyttäneet ensimmäistä lastaan odottaville suunnatun voimavarakyselyn, jonka tuloksia käynnillä käytiin läpi ja terkkari kyseli meiltä esimerkiksi siitä, minkälaista ajattelemme hyvän vanhemmuuden olevan. Vaikka aiheesta oli kotona keskusteltu ja ainakin minusta tällä hetkellä tuntuu siltä, että meillä on jo melko hyvä yhteinen linja, tuntui terkkarin esittämänä kysymykset aivan oudoilta. Kumpikaan ei ollut mitenkään valmistautunut ruotimaan tuollaisia asioita kyseisellä käynnillä.

Kyselyn tulosten lisäksi terkkari tarkasti verensokereiden omaseurannan ja totesi sen olevan kunnossa ja kannusti jatkamaan samalla tavalla. Lisäksi mitattiin verenpaine ja paino. Verenpaine oli 124/72 ja paino oli pysynyt ensikäynnin painoon nähden muuttumattomana. Tästä sain paljon positiivista palautetta ja olin itsekin erittäin tyytyväinen, ettei painoni ollut alkanut nousta vaikka lähenneltiin jo raskauden puoliväliä.

Mittausten suorittamisen jälkeen terkkari kysyi haluaisimmeko kuunnella sydänääniä. Edellisellä kerralla ääniä ei saatu kuulumaan ja puhuttiin silloin terkkarin kanssa, että kokeillaan seuraavalla kerralla uudestaan. Tottakai halusimme kuulla sydänäänet. Terkkari otti dopplerin esiin ja alkoi etsiä sykettä ja varsin pian se löytyikin, tosin vain lyhyeksi aikaa. Mötkis karkasi samantien anturin alta pois. Terkkari jatkoi kuitenkin etsintää ja sydänäänet löytyivät uudestaan ja uudestaan, kunnes viimein löytyi sellainen kohta, että lyöntitiheyden pystyi tarkastamaan: 150 lyöntiä minuutissa.

Käynnin päätteeksi varasimme vielä seuraavan ajan samalle terkkarille. Tuo olisi viimeinen käynti hänen luonaan ja sen jälkeen voisin siirtyä uuden kotimme mukaisen terveydenhoitajan asiakkaaksi. Seuraavalla terkkarikäynnillä saisin raskaustodistuksen ja kävisimme yhdessä läpi KELA-asioita.

19. raskausviikon aikana Paavo alkoi tuntea liikkeitä mahan päältä tunnusteluna. Ensimmäisen kerran hän tunsi liikkeet romanttisesti Prisman parkissa istuessa <3


20. raskausviikko 24.5.-30.5.2017
19+6 meillä oli perhevalmennus terveyskeskuksen tiloissa. Oltiin Paavon kanssa todella, todella skeptisiä perhevalmennuksen suhteen ja eipä kyllä turhaan. Ensinnäkin terveyskeskukselle tullessa missään ei ollut infoa siitä, missä perhevalmennus järjestetään. Kun asiaa kävin ilmoittaumistiskistä tiedustelemassa vastaus oli, ettei kyseinen henkilö tiedä, kun hän vastaa vain lääkäriin ilmoittautumisista. Asiakaspalveluhengessä hän olisi ehken voinut ottaa vaikka puhelimen kauniiseen käteensä ja soittaa perhevalmennusta pitäville henkilöille, mutta ei. Ohjeistukseksi saimme mennä neuvolan tiloihin ja etsiä sieltä joku, joka tietää. Selvä.

Kun viimein löysimme oikean paikan, missä perhevalmennus järjestetään olin jo aivan kypsä koko touhuun. Heti perhevalmennuksen alussa meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään ja ryhmät lähtivät kiertämään kolmea pistettä. Ensimmäinen piste, jolle me päädyimme oli suunterveydenhuoltoa käsittelevä piste. Infoa piti Kuopion kaupungin palveluksessa oleva suuhygienisti, joka luennoi suoraan Power Point esityksen pohjalta käyttäen samoja lauseita kuin esitykseen oli kirjattuna. Odotukseni latistuivat ja kuolivat entisestään perhevalmennuksen tarpeellisuudesta kohdallamme.

Seuraavalla pisteellä käsiteltiin ravitsemusta raskausaikana sekä lapsen syntymän jälkeen. Kyseisen aiheen infoa piti kaupungin ravitsemusterapeutti ja hän oli Power Pointin lisäksi sisällyttänyt osuuteensa osallistavia harjoituksia, joissa pohdittiin yhdessä puolison tai muun perhevalmennuksessa mukana olevan henkilön kanssa ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä. Pienen pohdinnan jälkeen ajatuksia käytiin yhdessä läpi ja heränneitä kysymyksiä oli mahdollista esittää pisteen vetäjälle.

Kolmas piste oli toiminnallinen piste. Pisteen aikana oli liikunta raskausaikana. Saimme käyttöömme fysioterapiahuoneen, jossa kävimme läpi muutamia raskausaikana hyviä keppijumppaliikkeitä sekä lantionpohjanlihasten harjoituksia. Harjoituksia ohjasi kaupungin fysioterapeutti. Harjoitusten päätteeksi saimme esittää fysioterapeutille kysymyksiä ja lopuksi saimme kirjalliset ohjeet tehdyistä harjoituksista.

Viimeisen pisteen jälkeen oli aika antaa palautetta perhevalmennuksesta. Palautteeseen kirjasin suoraan oman mielipiteeni eri pisteistä ja pisteiden vetäjistä. Toivon, että antamallani palautteella on seuraavaa perhevalmennusta silmällä pitäen merkitystä ja seuraavan kerran esimerkiksi suunterveydenhuollosta ei pidetä luentoa puhtaasti esityksestä lukien.

En väitä, etteikö perhevalmennuksessa olisi noussut esille esimerkiksi muille odottajille tarpeellista tietoa. Kuitenkin koen itse tätä prosessia jo useiden keskenmenojenkin ajan läpikäynneenä ottaneeni perhevalmennuksessa käsitellyistä asioista niin paljon selvää, ettei juuri uutta tietoa tullut. Enemmän kohdallamme esimerkiksi synnytysvalmennus olisi ollut tärkeämpi valmentautumisaihe, mutta kyseisen aihealueen valmennukset tapahtuvat nykyään Youtubesta videoita katselemalla. Tämä kai on sitä nykyaikaa.

Alkuperäisenä ajatuksena oli kirjoittaa koko toisen kolmanneksen raskauspäiväkirja tähän postauskeen. Kuitenkin viikkojen edetessä tarinaa alkaa (ehkä) pikkuhiljaa tulla enemmän ja enemmän. Lisäksi työkiireiden hellittäessä ja kesäloman häämöttäessä aikaa blogilta alkaa olla lisääntyvässä määrin, joten päätän tämän raskauspäiväkirjaosion raskausviikkoon 20. Tarkoituksena on tästä eteenpäin kirjoittaa sitä mukaa, kun asiat ovat ajankohtaisia ja julkaista tekstit myös sitä mukaa.