Raskausajan diabeteksen ohjauskäynti

Raskausajan diabetes, mikä sanahirviö.

Kävin 16+2 sokerirasituksessa. Itse rasitus ei ollut paha, mutta en ollut mitenkään varautunut siihen tunteiden vuoristorataan, joka tuloksien kuulemisen jälkeen alkoi. Heti kun tuloksista oli mahdollista soitella, soitin terkkarilleni ja kuulin heti hänen äänestään, että tulokset eivät olleet hyvät. Paastoarvo oli tasan sen raja-arvon 5.3mmol/l  verran, jonka seurauksena minulla diagnosoitiin raskausajan diabetes. Sain ohjeeksi pitää ruokapäiväkirjaa muutamalta päivältä ennen seuraavalle viikolle varattavaa ohjauskäyntiä. Ohjauskäynnillä tuo ruokapäiväkirja toimisi pohjana jatkon suunnittelulle.

Ruokapäiväkirjaa kirjoitin vajaalta kolmelta päivältä. Olin äärimmäisen ärsyyntyt koko päiväkirjan pitämisestä ja kirjailin päiväkirjan aivan pölhöillä merkinnöillä. Esimerkiksi rahkoista analysoin makua myöten ravintosisällöt, smoothiesta kirjasin siihen käyttämäni raaka-aineet vaikka oisin osannut ne luetella kysyttäessä samantien (käytämme samaa kaavaa joka kerta aamupalasmoothiessa).

17+0 kävin ohjauskäynnillä terkkarin luona. Tapaamisen alussa terkkari kysyi, että millä mielellä olen ollut ja sanoin ihan suoraan kokeneeni itseni kakkosluokan kansalaiseksi tuon radi-diagnoosin kuulemisen jälkeen ja että paska mutsi olo on vaivannut siitä lähtien. Terkkarini oli oma ihana itsensä ja tokaisi vain takaisin, että tiesi minun repivän pelihousuni diagnoosin takia ja vain asenteeni olevan paska. Ihanan suoraa puhetta terkkarilta, joka myös tuntuu tuntevan minut melkoisen hyvin, vaikka olemme tavanneet vasta muutamia kertoja.

Ohjauskäynnin alussa kävimme läpi kirjaamani ruokapäiväkirjan ja mainitsinkin terkkarille siitä, kuinka paljon päiväkirjan pitäminen oli minua ärsyttänyt. Tiedän perusperiaatteeltaan, mikä on hyvää ravitsemusta ja mikä ei siihen kuulu, mutten kuitenkaan aio luopua ruuan tuomasta nautinnosta ja elämyksistä ihan vain koska se on vain kehon polttoainetta. Tulimmekin terkkarin kanssa siihen tulokseen, että ei täydy vain syödä elääkseen, muttei kuitenkaan elää syödäkseen. Tasapaino noiden kahden ääripääajattelun välillä on tärkeää löytää ja saavuttaa itselle, omalle keholle, sopiva ravitsemus.

Ohjauskäynnillä käytiin läpi hyvän ja monipuolisen ravitsemuksen merkitystä raskausaikana. Toki asiat olivat melkoisen tuttuja, eikä mitään yllätyksiä tullut. Koen toimineeni ainakin jossain suhteessa oikein raskausajan ravitsemuksen osalta, sillä raskauden puoliväliin mennessä painoni ei ollut noussut lainkaan. Viimeisten kuukautisten aikaan otettuun painoon nähden itseasiassa raskauden puolivälissä oltiin vielä 8 kiloa matalammassa painossa. Koska minulla oli ylipainoa jo raskaaksi tullessani, on ollut suotavaa jo ennen radin toteamista kiinnittää huomiota ravitsemukseen ja onneksi tähän asti tulokset ovat olleet varsin hyviä ainakin tuon painon osalta tarkasteltuna.

Ohjauskäynnin päätteeksi sain verensokerin mittauslaitteen sekä lähetteen hoitotarvikejakeluun, josta voisin noutaa pistovälineitä ja liuskoja. Kävimme läpi laitteen käyttöä ja mittasin verensokerin harjoitusmielessä terkkarin ohjauksessa. Edellisen kerran olin verensokeria mitannut joskus sosionomin opintoihin kuuluvan lääkehoidonkurssin puitteissa ja pienen kertauksen jälkeen mittaaminen muistui mieleen nopeasti.

Sain ohjeeksi seurata verensokereita 2-3 päivänä viikossa 4-5 mittausta päivässä. Tavoitearvoina mittauksille ovat aamuisin ja ennen ateriaa alle 5.5 mmol/l ja 1 tunti aterin päätyttyä alle 7.8 mmol/l. Pääsääntöisesti seurattaviksi arvoiksi terkkari valikoi ennen aamupalaa ja lounasta tapahtuvat mittauksen sekä päivillisestä ennen ja jälkeen arvot. Omaseurannan tulokset kirjaan ylös ja niitä tarkastellaan tulevilla neuvolakäynneillä.