20+1 näimme Paavon kanssa ensimmäistä kertaa mötkiksen liikkeet vatsanpeitteiden läpi. Koetimme ottaa liikkeitä videolle, mutta heti kun sain puhelimen valmiiksi, mötkis lopetti. Ei siis mikään linssilude ainakaan ole kyseessä. Muutenkin liikkeet voimistuivat huomattavasti viikon aikana ja viikon lopulla niitä tunsin jo pitkin päivää myös töissä touhutessa enkä vain levossa ollessa.
20+2 meillä oli rakenneultra. Ennen rakenneultraa olin muutamia kertoja soittanut äitipolille ja kysellyt ultran tekijää. Halusin varmistua siitä, ettei ainakaan niskaturvoultran tehnyt lääkäri ole rakenneultraa tekemässä. Onneksemme lääkäri ei ollut sama, hän oli huomattavan paljon asiakaslähtöisempi ja asiaamme ottautuneempi kuin edellinen ultraaja.
Käynnin alussa lääkäri kyseli voinnit, mietteet ja tunsinko liikkeitä. Kerroin edellisestä ultrauskokemuksesta ja hän suhtautui asiaan rauhoittelevasti. Hän kertoi saattavansa joutua pyytämään toisen lääkärin paikalle ollessaan epävarma ja mikäli hän olisi hiljaa ultratessaan, hän keskittyisi tekemiseensä. Mielestäni nuo ns. teesit olisi jokaisen lääkärin hyvä kertoa potilaalleen ennen ultraamisen aloittamista. Vaikka ne ovatkin tavallaan kovin itsestään selviä asioita, voivat ne aiheuttaa kauhistumista kuten kohdallani niskaturvotusultrassa.
Siirryin tutkimuspöydälle ja kerroin haluavamme tietää sukupuolen, mikäli se paljastuu. Tämän jälkeen lääkäri aloitti ultraamisen. Heti alkuun hän tarkasti sykkeen ja se löytyi välittömästi. Sitten lääkäri alkoi käydä pala kerrallaan mötkistä läpi. Mötkis oli asettautunut tiukasti istukan viereen, eikä hän lähtenyt liikkeelle ultrauksesta ja mahan heilumisesta riippumatta. Aikansa lääkäri ultrasi ja kertoi kätilölle tuloksia. Kaikki oli kunnossa, kunnes alkoi se hiljaisuus ja pitkä ultraaminen niskan ja kasvojen alueella. Mötkis oli painunut niin pahasti istukan taakse piiloon, ettei kyseisiä alueita saatu kunnolla ultrattua.
Tässä vaiheessa lääkäri laski kätensä reidelleni ja sanoi, ettei ole mitään aihetta hermostua, mutta hän haluaa toisen lääkärin kaveriksi katsomaan, saataisiinko sikiö asettumaan parempaa asentoon, jotta ultraus voidaan jatkaa loppuun. Hengittelin syvään ja nyökkäilin. Hivenenhän tuossa kohtaa alkoi jännittää ja hikeä pukata.
Kätilö kutsui toisen lääkärin ja pian hän saapuikin vastaanottohuoneeseen. Hän esitteli itsensä ja kysyi kolleegaltaan mihin tämä tarvitsee apua. Aloittanut lääkäri selitti tilanteen, ojensi anturin toiselle lääkärille ja hän jatkoi ultraamista. Tunnistin lääkärin samaksi naistentautien erikoislääkäriksi, joka KYS:n synnytysvalmennusvideoilla esittelee kohdunsuunpuudutusta ja huokaisin helpotuksesta: kyseessä oli varmasti hyvä ja kokenut lääkäri. Hän yritti pitkään ultrata mötkiksen kasvoja, mutta hän vain pysyi profiili piilossa istukan takana. Minut ohjattiin kääntymään vuoroin toiselle kyljelle ja taas toiselle, mutta mötkis jatkoi sinnikkäästi uniaan. Vaikka kasvojen profiili jäi rakenneultrassa puuttumaan, ei siitä kuitenkaan ollut huolta, sillä niskaturvotusultrassa se oli nähty ja todettu normaaliksi.
Kaikki rakenteet todettiin normaaleiksi ja mötkiksen todettiin kasvavan viikkojaan vastaten keskikäyrillä. Sukupuolesta meillä oli Paavon kanssa vahva veikkaus ennen ultrausta ja se osui oikeaan. Lokakuussa meidän talouteemme saapuisi pieni prinssi, tuoden mukanaan ukkovallan.
Käynnin lopuksi varasimme kontrolliultran aikaisempien keskenmenojen ja raskausdiabeteksen takia raskausviikolle 28.
Rakenneultran jälkeen pyörähdin Leväsellä lastenvaatekirppiksellä ja mukaan tarttui kaksi bodya. Bodyt nakkasin samaan läjään edellisten vaatteiden kanssa odottamaan inventaariota ja pesua. Kyseinen operaatio suoritettiinkin seuraavana päivänä. Listasimme kaikki meillä olevat vaatteet, minkäkokoisia bodyja ja housuja oli minkäkin verran ja mitä muita kyseisen koon vaatteita oli jo hankittuna. Kaiken kaikkiaan vaatteita olikin kertynyt jo melkoinen määrä, mutta nyt kun kaikki on listattuna on helpompi alkaa hahmottelemaan, että mitä vielä puuttuu.
Pyykkiä pestiin kolme koneellista. Kuvasta puuttuvat vielä lämpöpussit kaukaloon ja rattaisiin sekä toppahaalari. Tuossa pyykkiä pestessä ja kerralla kaikki ripustaessa vaatteiden määrä alkoi tuntua aika hurjalta. Lisäksi näin kuvasta tarkastaltuna värimaailma on melko aneeminen. Eiköhän nyt sukupuolen selvittyä joukkoon ala ilmestyä myös väripilkkuja.
Kuitenkin 20+5 käydessämme kiertämässä Matkuksen lastenvaateliikkeet ei mukaan tarttunut juuri mitään: Mikki Hiiri- kuosilla oleva haalari Name It:n alesta, harsoja samasta liikkeestä sekä IKEA:n huppupyyhe. Vaikka kävimme läpi tosiaan kaikki liikkeet, ei muuta tarttunut mukaan. Olin jo täysin valmistautunut Matkukseen lähtiessämme siihen, että tavaraa lähtee mukaan hirvittävät määrät ja tuskailen kotiin päästyäni sen kanssa, että minne tungen kaiken odottamaan muuttoa. Toisin kävi.
Sinällään hyvä, että nyt tämmöinen ranttuilu vaatteiden suhteen on alkanut. Onhan noita kertynyt jo banskulaatikollisen verran. Tuntuu, että näitä varantoja on helpompi täydentää vasta sitten, kun olemme nähneet lapsemme ja alkaa hänen kokonsa ja muut ominaispiirteensä hahmottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti