Meille oli varattu aika 12.20 ja muutamaa minuuttia ennen aikaa saavuimme odotusaulaan ja kävin osastonsihteerillä tarkastamassa lähiomaisten tiedot. Tähän asti äitini oli ollut ensimmäinen lähiomainen ja hänen tilalleen muutettiin Paavon tiedot. Tietojen päivityksen jälkeen asetuimme odottamaan vuoroamme ja saimmekin sitä odottaa lääkärin ollessa myöhässä puoli tuntia.
Vastaanoton alkua odottaessa jännitys kerkesi kasvaa ja olo alkoi olla jo melko tuskainen. Viimein kun vastaanottohuoneeseen pääsimme oli vastassa nuoren ja kokemattoman oloinen naislääkäri, joka ei ilmiselvästikään ollut myöhässä olemisensa vuoksi paneutua potilastietoihini. Hän kyseli pikaisesti taustat niihin kuitenkaan sen enempää huomiota kiinnittämättä ja pyysi siirtymään tutkimuspöydälle. Tutkimuspöydälle siirtyessäni kerroin plussaamisesta asti jatkuneesta flunssasta. Tähän lääkäri hyvin mauttomasti vastasi, että oletkohan allerginen raskaana olemiselle. Jo siinä kohtaa teki ensimmäisen kerran mieli kysyä, että anteeksi mitä.
Ultraaminen toteutettiin vatsanpeitteiden päältä ja heti ultrauksen alussa sikiö löytyi ja syke oli nähtävissä. Lääkäri onnitteli ja alkoi tehdä tarkempia tutkimuksia. Alkuun hän otti kaksi CRL-mittaa, toisen mukaan viikot 12+2 ja toisen 12+5. Tuossa pidemmällä olleessa sikiön jalat olivat mukana eli ei siis kovin käyttökelpoinen mitta. Tämän jälkeen lääkäri alkoi mitata niskaturvotusta. Hän otti kaksi mittaa, joiden keskiarvo oli 1,07mm. Tämän lukeman hän ilmoitti huoneessa olevalle hoitajalla, joka alkoi laskea riskilukuja seulojen perusteella.
Niskaturvotuksen lisäksi lääkäri tutki sikiötä perusteellisesti. Sikiö pyöri ja hyöri, heitti kuperkeikkaa ja näytti selkää ja takapuolta tehden lääkärin työskentelystä hidasta. Tarkasteltiin, että molemmat aivopuoliskot ovat näkyvissä, leuka- ja nenäluut, raajojen luut, sydämen kammiot sekä sukupuolestakin saatiin epävarma arvaus. Istukan hän ilmoitti olevan etuseinämässä. Istukan sijaintiin liittyen kysyin, että voiko siis olla, että liikkeet tuntuvat myöhemmin. Vastaus hyvin epämääräinen ja ympäripyöreä: saattaa olla. Kiitos tiedosta.
Tämän jälkeen lääkäri alkoi tarkastella napanuoran ja sydämen välisen suonen virtauksia. Hän kuunteli niitä useita kertoja, kunnes kertoi epäilevänsä suonessa olevan takaisinvirtausta. Takaisinvirtaus olisi näillä viikoilla kuulemma vielä normaalia, mutta hän haluaisi kutsua toisen lääkärin tarkistamaan tilanne.
Toisen lääkärin kutsuminen tarkistamaan epävarmaa tilannetta sai minun itsehillinnän pettämään täysin. Aloin itkeä hillittömänä enkä pystynyt tilanteessa käsittämään sen olevan hyvä asia, että toinen lääkäri varmistaa mahdollisen löydöksen. Muutaman minuutin kuluttua kokeneempi lääkäri tuli huoneeseen ja kysyi kolleegaltaan, miksi olemme täällä. Lääkärin vastaus oli: ööööö. Tähän taustalla pysytellyt hoitaja huikkasi, että ne toistuvat keskenmenot. Tässä kohtaa minua alkoi todella epäilyttää onko lääkäri ihan pätevä hommaansa.
Kokeempi lääkäri alkoi ultrata, etsi oikean suonen ja kuunteli virtaukset ja kertoi välittömästi niiden olevan kunnossa, ei mitään erikoista. Ultrauksen aloittanut lääkäri oli kuunnellut väärää suonta. Kokeneempi lääkäri tarkasteli sikiötä lisää ja kyseli minkälaisiä löydöksiä rakenteissa aloittanut ultraaja oli tehnyt. Hän kertoi näkemänsä ja kokeneempi lääkäri ne vahvisti. Tässä vaiheessa aloittanut ultraaja kysyi, että miten päin sinä oikein ajattelet sikiön olevan anturiin nähden. Silloin minulla loksahti leuka auki ja todella huolestuin siitä, onkohan hänen tekemiinsä tutkimuksiin mitään luottamista.
Kokeneempi lääkäri selitti ilmiselvän vaivaantuneena tilanteesta, kuinka hän sikiön suunnat ajattelee. Aloittanut ultraaja ei saanut ajatuksesta kiinni ja kokeneempi lääkäri lopetti selittämisen. Ilmeisesti hän aisti, kuinka edelleen liikuttuneessa mielentilassa minä olin, enkä todellakaan haluaisi olla mikään ihmiskoekaniini. Kokeneempi ultraaja lopetti ultrauksen ja toivotti hyvää jatkoa ja poistui huoneesta.
Aloittanut ultraaja jatkoi ultrausta vielä tarkistaen kohtuvaltimoiden virtaukset. Oikealta puolelta löytyi erittäin vahva virtaus, vasemmalta puoleltakin hyvä virtaus. Lopuksi hän jäi vielä tulostelemaan ultrakuvat muistoksi mukaan.
Noustuani tutkimuspöydältä lääkäri kysyi, oliko minulla kysyttävää. Lähinnä käytössä olevat lääkitykset mietityttivät. Folviten käyttöön en saanut mitään vastausta, Disperinin käytön jatkosta lääkäri soitti äsken poistuneen lääkärin perään, saaden vastaukseksi, että jatketaan käyttöä raskausviikolle 35 asti. Kysyin myös aristuksen tunteesta virtsatessa. En osannut siinä itkuisena eritellä onko aristus virtsarakossa vai kohdussa, joten lääkäri päätyi kirjaamaan tiedon potilaskertomuksiin ja kehoitti olemaan yhteydessä neuvolaan, josta saisin lähetteen virtsanäytteen antoon. En kuitenkaan uskonut kyseessä olevan virtsatieinfektio, lähinnä ajattelin sen olevan kasvukipua tai täyden rakon kipua.
Tämän jälkeen siirryimme vielä hoitajan huoneeseen, jossa kaksi hoitajaa keskusteli kanssamme jatkosta. Varasimme rakenneultran 20+2 ja kävimme vielä itkuisuuttani läpi. Tuntui, etteivät hoitajat oikein ymmärtäneet, miksi minulla oli niin paha mieli. Siinä hormoonihuuruissani säikähtäneenä en todellakaan ollut oma itseni ja alkuraskauden reippaus oli hetkellisesti tipotiessään.
Vaikka uutiset ultrassa olivat hyviä, ei kokemus ollut hyvä. Muutaman päivän sulattelun jälkeen olo kuitenkin rauhoittui ja aloin ymmärtää kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin siinä hetkessä ajastus oli kaikkea muuta. Pelkäsin välittömästi takaisinvirtauksesta kuultuani, että menetämme tämänkin lapsen. Tähän asti minulla oli ollut koko alkuraskauden ajan hyvin luottavainen tunne siitä, että tämän lapsen saamme viimein kotiin. Minua harmittaa suunnattomasti, että tuo epäilty löydös romutti luottoni edes hetkellisesti täysin.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti