12+2 kävimme niskaturvotusultrassa KYS:n äitiyspoliklinikalla. Kaikki oli käynnillä kunnossa, mutta käynti itsessään kokemuksena oli tunteiden vuoristorataa. Niskaturvotusultrasta kirjoitettuna oma postaus.
14. raskausviikko 12.4.-18.4.2017
Pääsiäisen jälkeen huomasin, että vointini on parantunut huomattavasti, eikä pahoinvointi enää vaivannut enää ainakaan lähellekkään samassa mittakaavassa. En käyttänyt enää töissä pahoinvointirannekkeita ja pystyin jopa työpäivän jälkeen tekemään kotitöitä, enkä maannut vain kuolleena sohvalla toisin kuin tähän asti.
Nyt kun pahoinvointi ja hillitön väsymys alkoivat väistyä, tilalle tuli häntäluun kipeytyminen. Erityisesti työpäivien aikana kovalla lattialla istuessa ja muutenkin epäergonomisissa asennoissa työskennellessä häntäluu kipeytyy, mutta on se välillä jo heti yöunien jälkeen kipeä. Lisäksi plussaamisen jälkeen sairastetuten influenssan jälkeensä jättämä flunssaa vaivaa erityisesti öisin.
15. raskausviikko 19.4.-25.4.2017
14+3 olimme kavereiden kanssa katsomassa KalPan peliä ja syömässä Amarillossa. Kuulin tuolloin kaveriltani erään Paavon kaverin kyselleen vihjailevaan sävyyn häneltä olenko lihonut vai raskaana. Kaverini oli kierrellen kieltänyt huomanneensa mitään ja sivuuttanut puheenaiheen. Kyseinen Paavon kaveri oli kanssamme tuona iltana ja kuultuani tuon lihomisutelun en voinut kun nauraen todeta, että en ole pelkästään lihonut vaan on kyseessä muutakin. Seurassamme oli tuona iltana muitakin Paavon kavereita, jotka eivät olleet vielä tienneet raskaudesta, mutta kaikkien suhtautuminen oli ilahtunut. Nuo kaverit tiesivät edellisestä keskenmenosta, joten siltä osin mitään kliseisiä kommentteja ei ollutkaan odotettavissa, vaan kaikki tuntuivat olevan aidosti iloisia puolestamme ja toivoivat kaikkea parasta meille.
14+4 löysin ensimmäiset raskausarvet vatsasta. Onhan niitä saattanut olla jo pitkäänkin, mutta nyt huomasin ne. Samana päivänä piti kauppareissun yhteydessä käydä ostamassa SebaMedin raskausarville tarkoitettua rasvaa siinä toivossa, ettei arpia tulisi hirveästi tai ainakaan kovin syviä. Minulla on arpiherkkä iho ja raskausarpia on jo ennestään painonnousuista ja -laskuista johtuen, joten siltä osin ne eivät ole mitään uutta ja kertovat vain eletystä elämästä. Kuitenkin hieman järkytyksenä tuli se, että niitä ilmestyi jo nyt.
14+5 meillä oli ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Menimme käynnille yhdessä Paavon kanssa. Ennen lääkärin vastaanottoa kävimme terveydenhoitajan luona tarkistamassa verenpaineen ja painon sekä keskustelemassa tuntemuksistamme tämän raskauden kohdalla. Paino ei ollut edelliseen terveydenhoitajan käyntiin 12+6 nähden muuttunut. Verenpaine oli tällä kertaa 112/81. Hemoglobiinia ei tarkistettu kun se oli pari viikkoa sitten katsottu. Näiden jälkeen saimme kotiin täytettäväksi voimavaroja koskevan kyselyn, joka otettaisiin mukaan seuraavalle neuvolakäynnille ja siirryimme odotusaulaan odottamaan lääkärin vastaanottoa.
Odotuksen aikana tutkailimme kyselyä ja kävimme sitä läpi. Pian pääsimmekin lääkärin vastaanotolle. Oli mukava ja ilahduttava yllätys, että lääkäristä oli heti havaittavissa, että hän oli kerennyt perehtyä edes hieman potilashistoriaani. Hän kyseli henkistä vointia ja toi puheessaan ilmi edelliset keskenmenot.
Valittelin lääkärille pitkään kestänyttä flunssaan, johon hän määräsi Nasonexia. Kipeyteen häntäluun hän tarkastaisi sisätutkimuksen yhteydessä. Ennen sisätutkimusta kävin vielä antamassa pissanäytteen proteiinien ja sokerin varalta. Sillä aikaa kun kävin vessassa lääkäri kertoi Paavolle, että todennäköisesti seuraavat raskauden seurannat toteutetaan KYS:llä. Täytyy muistaa itse soitella sinne päin ennen seuraavaa neuvolaa ja kysyä ohjeita jatkon suhteen.
Sisätutkimuksessa lääkäri ei löytänyt mitään poikkeavaa, kohdun kasvu vastasi viikkojaan ja kohdun suu oli kunnossa. Häntäluukin vaikutti täysin normaalilta ja lääkäri kertoi kipuilun olevan normaalia. Sisätutkimuksen jälkeen lääkäri alkoi etsiä sydänääniä, joita ei saatu kuuluviin suoliston äänien seasta. Lääkäri yritti aikansa saada äänet kuulumaan ja etsiessään kertoi, että mikäli niitä ei dopplerilla löydetä hän tarkistaan ultraten. Tuloksettomana lääkäri lopetti etsimisen ja siirtyi ultraamaan. Ultraten syke oli nähtävissä heti. Tämä pikkuinen tuntuu vaan olevan sen verran liukas liikkeissään, että viihdy kauaa paikallaan, joten dopplerilla sydänäänten kuuleminen on haastavaa. Ultraus oli pikainen ja sen tarkoituksena oli vain varmistaa sykkeet.
Ultraamisen jälkeen lääkäri kysyi, olisiko meillä vielä jotain mielessä. Perinteisesti olimme aika takki auki- meiningillä liikkeellä kesken työpäivien emmekä osanneet kysyä mitään. Lääkäri toivotti hyvää vointia ja poistuimme vastaanotolta.
Seuraavana päivänä neuvolalääkärin jälkeen soittelin KYS:n äitiyspolille ja kysyin, että mikä raskaudenseurannan tilanne on. Tuntui, että joka kerta KYS:llä käydessämme meille sanottiin, että jatko on neuvolassa ja taas neuvolassa käydessä päin vastoin. Tuloksena kyselyyni sain täysin järkeenkäyvän vastauksen: raskautta seurataan normaalisti neuvolassa, jos tarvetta tarkemmille selvittelyille niin sitten joko lähetteellä neuvolan kautta äitipolille tai itse yhteydenottoa sinne päin, jos tulee jotain omaa mieltä askarruttavaa.
16. raskausviikko 26.4.-2.5.2017
16. raskausviikon aikana, aloin tuntea liikkeitä. 15+1 katsoimme meillä taas KalPan peliä ja Paavon raskaudesta tietämätön kaveri oli katsomassa sitä kanssamme. Jossain vaiheessa pelihuuman keskellä tajusin, että hetkinen, nyt tapahtuu jotain uutta. Tunsin liikkeet ensimmäistä kertaa oikeasti tunnistettavasti. Ensimmäinen ajatus oli, että joku tökkii minua sisältäpäin.
Pitkin peliä liikkeitä tuntui koko ajan, mutta en voinut siitä Paavolle sanoa, vaan tyydyin myhäilemään yksinäni. Pelin päätyttyä KalPan tappioon, Paavon kaveri lähti kotiinsa ja piristin Paavoa kertomalla, että vaikka KalPa hävisi on myös ilonaiheita. Paavo innostui liikkeistä ja tuli heti kokeilemaan vatsaa siinä toivossa, että tuntisi ne jo vatsan päältä. Siihen kuitenkin menee varmasti vielä useita viikkoja, mutta onpahan ihana tietää, että pikkuinen mötkis voi hyvin ja kasvaa ja kehittyy vauhdilla.
 |
| 15+3 |
17. raskausviikko 3.5.-9.5.2017
16+2 minulla oli ensimmäinen sokerirasitus. Kokemuksena rasituskoe ei ollut todellakaan niin kammottava kuin olin kuullut, mutta sen seurauksena alkanut jälkipyykki oli sitäkin epämiellyttävämpää. Minulla siis diagnosoitiin raskausajan diabetes paastoarvon ollessa tasan sen verran, kuin alaraja on. Muissa rasitusarvoissa ollut mitään mainitseminen arvoista. Sovin terkkarin kanssa ohjauskäynnin seuraavalle viikolle.
16+6 kuulin pääseväni työhaastatteluun lastentarhanopettajan vakituiseen tehtävään. Kun hakemusta tein muutamia viikkoja aikaisemmin, suhtauduin koko asiaan melko skeptisesti enkä uskonut haastatteluun asti pääseväni. Kävin ennen vuodenvaihdetta edellisen kerran kyseisen rumban läpi ja käteen jäi määräaikainen työsopimus. Tällä kertaa minulla olisi enemmän kokemusta kyseisestä haastattelutilanteesta, mutta en tiedä vielä yhtään, mitä tulen raskaudesta kertomisen osalta tekemään.
Vaikka raskaus ei saisi vaikuttaa tehtävään valintaan, ei se väkisinkään voi olla vaikuttamatta. Arvoin eri vaihtoehtojen välillä ja 17+5 päätös raskauden salaamisesta tai siitä kertomisesta pitäisi olla valmis.
18. raskausviikko 10.5.-16.5.2017
17+0 kävin terkkarin luona radin ohjauskäynnillä. Ohjauskäynnistä kirjoitan erilliseen raskausdiabetes postaukseen, koska siitä tuli niin pitkä sepostus.
17+3 kävimme ottamassa kuvat, joilla raskaus julkistettiin. Kuvat otti myös hääkuvamme puolitoista vuotta aikaisemmin ottanut Tuuli Kuosmanen. Valtavan kokoisen näkönen tuo maha, vaikka ei sitä itse samalla tavalla päivittäin ajattelekaan.
 |
| © Tuuli Kuosmanen |
17+5 kävin työhaastattelussa, johon menin kyllä erityisen ristiriitaisissa tunnelmissa. Vielä aulassa omaa vuoroani odottaessa mietin, että kerronko raskaudesta vai en. Päädyin kuitenkin loppuhaastattelusta kertomaan raskaudesta ja vastaanotto oli perin hämmentävä. Tuntui siltä, kuin haastattelijat olisivat jo tienneet raskaudesta. Suhtautuminen oli neutraali ja he vain totesivat, että jos tulisin valituksi käytännön asiat järjestettäisiin vain hieman eri tavalla ja palaisin tehtävään äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen.
Haastattelu kuulemma meni hyvin, vaikka jännitin sitä kamalan paljon. Lisäksi jälkeenpäin kuulin esimieheltäni, että iso osa hakijoista oli hyvin vähäisellä työkokemuksella varustettuja. Ajattelen kuitenkin mielummin niin päin, että pessimisti ei pety, enkä odota liikoja tuon paikan suhteen.
19. raskausviikko 17.5.-23.5.2017
18+6 meillä oli seuraava terveydenhoitajan käynti. Käynnillä Paavo oli mukana ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana. Kyseistä käyntiä varten olimme täyttäneet ensimmäistä lastaan odottaville suunnatun voimavarakyselyn, jonka tuloksia käynnillä käytiin läpi ja terkkari kyseli meiltä esimerkiksi siitä, minkälaista ajattelemme hyvän vanhemmuuden olevan. Vaikka aiheesta oli kotona keskusteltu ja ainakin minusta tällä hetkellä tuntuu siltä, että meillä on jo melko hyvä yhteinen linja, tuntui terkkarin esittämänä kysymykset aivan oudoilta. Kumpikaan ei ollut mitenkään valmistautunut ruotimaan tuollaisia asioita kyseisellä käynnillä.
Kyselyn tulosten lisäksi terkkari tarkasti verensokereiden omaseurannan ja totesi sen olevan kunnossa ja kannusti jatkamaan samalla tavalla. Lisäksi mitattiin verenpaine ja paino. Verenpaine oli 124/72 ja paino oli pysynyt ensikäynnin painoon nähden muuttumattomana. Tästä sain paljon positiivista palautetta ja olin itsekin erittäin tyytyväinen, ettei painoni ollut alkanut nousta vaikka lähenneltiin jo raskauden puoliväliä.
Mittausten suorittamisen jälkeen terkkari kysyi haluaisimmeko kuunnella sydänääniä. Edellisellä kerralla ääniä ei saatu kuulumaan ja puhuttiin silloin terkkarin kanssa, että kokeillaan seuraavalla kerralla uudestaan. Tottakai halusimme kuulla sydänäänet. Terkkari otti dopplerin esiin ja alkoi etsiä sykettä ja varsin pian se löytyikin, tosin vain lyhyeksi aikaa. Mötkis karkasi samantien anturin alta pois. Terkkari jatkoi kuitenkin etsintää ja sydänäänet löytyivät uudestaan ja uudestaan, kunnes viimein löytyi sellainen kohta, että lyöntitiheyden pystyi tarkastamaan: 150 lyöntiä minuutissa.
Käynnin päätteeksi varasimme vielä seuraavan ajan samalle terkkarille. Tuo olisi viimeinen käynti hänen luonaan ja sen jälkeen voisin siirtyä uuden kotimme mukaisen terveydenhoitajan asiakkaaksi. Seuraavalla terkkarikäynnillä saisin raskaustodistuksen ja kävisimme yhdessä läpi KELA-asioita.
19. raskausviikon aikana Paavo alkoi tuntea liikkeitä mahan päältä tunnusteluna. Ensimmäisen kerran hän tunsi liikkeet romanttisesti Prisman parkissa istuessa <3
20. raskausviikko 24.5.-30.5.2017
19+6 meillä oli perhevalmennus terveyskeskuksen tiloissa. Oltiin Paavon kanssa todella, todella skeptisiä perhevalmennuksen suhteen ja eipä kyllä turhaan. Ensinnäkin terveyskeskukselle tullessa missään ei ollut infoa siitä, missä perhevalmennus järjestetään. Kun asiaa kävin ilmoittaumistiskistä tiedustelemassa vastaus oli, ettei kyseinen henkilö tiedä, kun hän vastaa vain lääkäriin ilmoittautumisista. Asiakaspalveluhengessä hän olisi ehken voinut ottaa vaikka puhelimen kauniiseen käteensä ja soittaa perhevalmennusta pitäville henkilöille, mutta ei. Ohjeistukseksi saimme mennä neuvolan tiloihin ja etsiä sieltä joku, joka tietää. Selvä.
Kun viimein löysimme oikean paikan, missä perhevalmennus järjestetään olin jo aivan kypsä koko touhuun. Heti perhevalmennuksen alussa meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään ja ryhmät lähtivät kiertämään kolmea pistettä. Ensimmäinen piste, jolle me päädyimme oli suunterveydenhuoltoa käsittelevä piste. Infoa piti Kuopion kaupungin palveluksessa oleva suuhygienisti, joka luennoi suoraan Power Point esityksen pohjalta käyttäen samoja lauseita kuin esitykseen oli kirjattuna. Odotukseni latistuivat ja kuolivat entisestään perhevalmennuksen tarpeellisuudesta kohdallamme.
Seuraavalla pisteellä käsiteltiin ravitsemusta raskausaikana sekä lapsen syntymän jälkeen. Kyseisen aiheen infoa piti kaupungin ravitsemusterapeutti ja hän oli Power Pointin lisäksi sisällyttänyt osuuteensa osallistavia harjoituksia, joissa pohdittiin yhdessä puolison tai muun perhevalmennuksessa mukana olevan henkilön kanssa ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä. Pienen pohdinnan jälkeen ajatuksia käytiin yhdessä läpi ja heränneitä kysymyksiä oli mahdollista esittää pisteen vetäjälle.
Kolmas piste oli toiminnallinen piste. Pisteen aikana oli liikunta raskausaikana. Saimme käyttöömme fysioterapiahuoneen, jossa kävimme läpi muutamia raskausaikana hyviä keppijumppaliikkeitä sekä lantionpohjanlihasten harjoituksia. Harjoituksia ohjasi kaupungin fysioterapeutti. Harjoitusten päätteeksi saimme esittää fysioterapeutille kysymyksiä ja lopuksi saimme kirjalliset ohjeet tehdyistä harjoituksista.
Viimeisen pisteen jälkeen oli aika antaa palautetta perhevalmennuksesta. Palautteeseen kirjasin suoraan oman mielipiteeni eri pisteistä ja pisteiden vetäjistä. Toivon, että antamallani palautteella on seuraavaa perhevalmennusta silmällä pitäen merkitystä ja seuraavan kerran esimerkiksi suunterveydenhuollosta ei pidetä luentoa puhtaasti esityksestä lukien.
En väitä, etteikö perhevalmennuksessa olisi noussut esille esimerkiksi muille odottajille tarpeellista tietoa. Kuitenkin koen itse tätä prosessia jo useiden keskenmenojenkin ajan läpikäynneenä ottaneeni perhevalmennuksessa käsitellyistä asioista niin paljon selvää, ettei juuri uutta tietoa tullut. Enemmän kohdallamme esimerkiksi synnytysvalmennus olisi ollut tärkeämpi valmentautumisaihe, mutta kyseisen aihealueen valmennukset tapahtuvat nykyään Youtubesta videoita katselemalla. Tämä kai on sitä nykyaikaa.
Alkuperäisenä ajatuksena oli kirjoittaa koko toisen kolmanneksen raskauspäiväkirja tähän postauskeen. Kuitenkin viikkojen edetessä tarinaa alkaa (ehkä) pikkuhiljaa tulla enemmän ja enemmän. Lisäksi työkiireiden hellittäessä ja kesäloman häämöttäessä aikaa blogilta alkaa olla lisääntyvässä määrin, joten päätän tämän raskauspäiväkirjaosion raskausviikkoon 20. Tarkoituksena on tästä eteenpäin kirjoittaa sitä mukaa, kun asiat ovat ajankohtaisia ja julkaista tekstit myös sitä mukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti