Ennenaikainen kesäloma ja (neuvola)kuulumiset

Rv 23 alkamisen kunniaks mulla voimistu harkkasupistukset, eikä ne enää menny 22+0 levossakaan ohite, joten seuraavalle päivälle varasin ajan työterveyteen. Työterveyslääkäri suhtautui onneks tilanteeseen semmosella vakavuudella kun toivoinkin. Kerroin aikaisemmista keskenmenoista ja lääkäri totesi suoraan, että eiköhän sitä levätä sitten ihan rauhassa. Sain viikon sairaslomaa, mutta kuitenkin luvan mennä töihin jos vointi on hyvä ja supistelut loppuu levossa.

Lääkäri kehotti olemaan yhteydessä neuvolaan ja vaatimaan neuvolalääkärin vastaanotolle pääsyä, että kohdunkaulan tilanne saadaan tarkastettua. Soittelinkin samana päivänä terkkarille, vaikka jo seuraavana päivänä olisi ollut hänen luokseen meno. Terkkari oli jälleen oma ihana itsensä ja hän varasi ajan seuraavan viikon maanantaille neuvolalääkärille. 22+1 muuten olin koko päivän levossa lukuunottamatta kahta tuntia aamulla töissä ennen työterveydessä käyntiä ja illan kauppareissua. Tuo kauppareissu jo tuntu olevan liikaa ja kohdun kovettelut alko heti kun ei muistanut pitää tahtia riittävän rauhallisena.

Tuon sairasloman myötä jäin siis viikkoa ennen suunniteltua kesälomaa pois töistä ja alkuun tuo tieto kyllä tuntu todella pahalta. Minulla ois ollu enää viis päivää töitä ennen kesälomaa ja olin asennoitunu siten, että pyrin olemaan loppuun asti töissä. Kuitenkin pakko laittaa mötkiksen terveys ja oma sekä fyysinen että psyykkinen hyvinvointi työasioiden edelle ja muistaa mötkiksen olevan nyt se kaikkein tärkein. Harmitti kuitenkin jättää toimintakausi ihan loppusuoralla kesken. Lisäksi olisin halunnut sanoa vielä asiakasperheille heipat ennen poisjääntiäni, mutta nyt mennään näin.

22+2 oli siis neuvola, jonka pääaiheena oli raskaustodistuksen saaminen. Raskaustodistuksen saamisen myötä voin nyt laittaa KELA-asiat vireille. Terkkari kyseli vointini nyt ja kerroin tämän päivän olleen supistukseton ja voinnin olevan hyvä. Jos viikonlopun aikana supisteluja tulisi säännöllisesti tulisi minun olla yhteydessä naisten akuuttikeskukseen ja mennä sinne näytille. Terkkari kuitenkin totesi, että hyvin todennäköisesti harkkasupistukset johtuvat näillä viikoilla tapahtuvasta kohdun voimakkaasta kasvusta ja niiden olevan täysin harmittomia, mutta neuvolalääkärillä on kuitenkin hyvä käydä varmistamassa tilanne.

Neuvolassa katottiin lisäksi perinteisesti paino, verenpaine, hemoglobiini, tsekattiin verensokerien omaseuranta ja kuunneltiin sydänäänet. Paino oli lähtöpainoon nähden kilon miinuksella. Tästä terkkari (ja minäkin) oli erittäin tyytyväinen. Verenpaine oli laskenut ensimmäistä neuvolaa alemmalle tasolle ollen nyt 100/63. Kuitenkaan alkuraskautta leimannut huimaus ei ollut palannut ja olinkin itse aika yllättynyt noin alhaisesta verenpaineesta. Hemoglobiini oli 124 ja verensokerit olivat pysyneet viitearvoissa. Nyt siis toista sokerirasitusta ei tarvita ja verensokerin osalla muutkin arvot osoittavat ruokavalion olevan kunnossa. Satunnaisesti saa siis herkutella. Ennen sydänäänten kuuntelua terkkari tunnusteli vatsanpeitteiden läpi miten päin mötkis on. Hän ei kuitenkaan ollut täysin varma oliko pää vai pylly ylhäällä oikealla, mutta sydänäänten löydyttä varmistui, että pää oli ylhäällä oikealla. Sykkeet olivat välillä 140-150.

Lisäksi keskusteltiin tuberkuloosiroketteen tarpeellisuudesta ja totesimme, ettei se ole tarpeen, sillä emme ole lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana näillä näkymin muuttamassa ulkomaille eikä meillä ole lähipiirissä tuberkuloosin sairastaneita. Olin ihmetellyt neuvolakortin tyhjää kohtaa streptokokin osalta ja viimein muistin sitä kysyä. Näyte otetaan raskausviikolla 36 ja sen positiivisuus tai negatiivisuus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti synnytyssairaalaan tulee lähteä lapsiveden mentyä. Jos odottajan streptokokkinäyte on positiivinen, tulee sairaalaan lähteä kahden tunnin kuluessa, jotta antibioottihoito voidaan aloittaa.

Käynnin lopussa puhuimme uuden asuinalueemme mukaiseen neuvolaan siirtymisestä ja sovimme, että voisin varata rv 26-28 käynnin uuteen neuvolaan. Harmittelin terkkarin vaihtumista ja kiitin terveydenhoitajaa saamastamme hyvästä hoidosta. Tässä vaiheessa terkkari nousi vedet silmissä kiertäen seisomaan ja sanoin että hänen on pakko halata. Siinä halatessamme hän toivotti meille kaikkea hyvää jatkoon ja minä kiitin häntä vielä uudestaan kaikesta saamastamme tuesta ja avusta. Oli ollut suuresti avuksi, että terkkariin oli helppo olla matalallakin kynnyksellä yhteydessä ja hän oli ymmärtänyt jo puolesta sanasta mitä tarkoitan. Jännityksellä jään odottamaan millainen seuraava terkkatäti on.

Neuvolassa saatujen hyvien uutisten lisäksi sain illalla OP:n vakuutuksilta viestin, että vauvavakuutushakemuksemme on hyväksytty ja vakuutus on astunut voimaan. Kyllä vierähti yksi iso kivi sydämmeltä tuon vakuutuksen myöntämisen myötä. Vaikka emme voikaan tietää, tuleeko vakuutus ns. maksamaan itsensä takaisin ja onko siitä hyötyä niin nytpähän ei ainakaan tarvitse tinkiä siitä, viemmekö lapsen yksityiselle lääkärille vai jonotammeko tuntitolkulla KYS:n yhteispäivystyksessä kipeän lapsen kanssa. Lisäksi Kuopioon on rakenteilla Pohjola Sairaala, joka on siis OP vakuutuksen sairaala. Nyt kun vakuutus myönnettiin OP:lta on kyseisen yksityisen sairaalan käyttäminen (ainakin toivottavasti) mutkatonta, kun korvausasiat saa selviteltyä saman katon alla.

Vaikka nuo harkkasupistukset vetivät tunnelmaa melko matalaksi ja kerkesin jo tosissani säikähtää, että mitä nyt tapahtuu ja onko kaikki kunnossa mahtui tähän viikkoon myös onneksi hyviäkin asioita. Nyt aloitan siis lomailun ja puuhastelen oman voinnin mukaan. Veikkaan, että osittain myös tieto siitä, että nyt voin mennä omaan tahtiin eikä töihin ole enää mentävä helpottaa oloa ja osaan ottaa rennommin ja nauttia odotusajasta. Lomailun aloitan puuhastelemalla koirien kanssa kotona Paavon ollessa Tampereella viikonlopun yli. Nytpähän saan syödä niitä ruokia, mistä itse tykkään ja joista Paavo ei niinkään välitä ja touhuta omia hommiani, kuten tätä blogia, omassa tahdissani.

Kesäfiilistä melkein vuoden takaa