Ensimmäinen yö

Kuten arvata saattaa, ensimmäinen yö ei ollu mikään unentäyteinen, päinvastoin. Käytiin illalla vielä kymmenen jälkeen Helmin kanssa pihalla tavoitteena minimoida yön pissimiset ja kakkimiset ja taata kaikille hyvät ja pitkät yöunet. Noo yö oli melko lyhyt eikä tää kesäaikaan siirtyminen ainakaan asiaa auttanu...

Päätettiin, että nukutaan tämä yö olohuoneessa koirien kanssa (koirat ei nuku meillä makuuhuoneessa muutenkaan, joten ei haluttu tehdä tähän poikkeusta Helmin ensimmäisenä yönä, parempi totuttaa Helmi heti alusta asti siihen, ettei se nuku kanssamme makuuhuoneessa, vaan Vallun kanssa olkkarissa). Paavo nukkui sohvalla ja minä patjalla lattialla sohvan vieressä. Ajateltiin, että näin saadaan rauhoteltua Helmiä yön aikana jos koti-ikävä sattuu yllättämään kesken yön.

Koti-ikävästä ei yöllä ollut tietoakaan, mutta Helmi heräsi aika tarkkaan kahden tunnin välein saaden hirmuisen virtapiikin, jolloin tuli herättelemään minua nuolemalla naamaa. Kaivoin Helmille köysilelun sen alkaessa näkertää käsiäni tarjoten luvallista purtavaa käsien tilalle ja toivoen, että lelun mäiskyttäminen saa unen palaamaan.

Heräämiset tapahtuivat suunnilleen kaheltatoista yöllä, kahelta ja seuraavan kerran viideltä (eli tämän hienon kesäajan mukaan kuudelta...). Yö oli siis melko katkonainen meillä kaikilla ja varmaan on edessä pikku päikkäreiden ottaminen iltapäivällä, kun Helmikin nukahtaa.

Nyt Helmi nukkuu lattialla hyvinkin rauhallisena ja tyytyväisenä. Voi kun itekki pääsis vielä untenmaille tänä aamuna niin ois ehkä vähän helpompi päivä eessä...

Se suuri päivä

Tänään tuli viimein se päivä, kun haettiin meidän pikkunen kotiin. Mukaan kasvattajan luota lähti toisen pentueen naperoita ja pikkuset matkusti kevythäkissä takapenkillä vuorotellen minun ja Paavon valvoessa pikkusten touhuja, etteivät ala paikkoja tuhoamaan.

Vaikka ootettiin, että matka on rauhaton ja pikkuset huutaa, itkee ja pissii koko matkan, matka taittuikin hiljaisuudessa pentujen nukkuessa tyytyväisenä. Pysähdyttiin muutaman kerran ja käytiin kokeilemassa sattusku pissit tulemaan jollakin, mutta tulosta ei saatu aikaseks.

Kun oltiin saatu "ylimääräset" naperot pudotettua matkan varrelle Siilinjärvelle jatkettiin matkaa kotia kohti. Kun päästiin pihaan käytiin kokeilemassa pisseja pihalle ilman tulosta. Sisälle pissit kuitenkin irtosivat, ja toki Helmin nukkuma-alustalle, tietenkin.

Sisällä Helmiä odottivat Elli ja Vallu. Me jännitettiin Paavon kanssa vähän etukäteen sitä, että mitenköhän nämä isommat hurtat suhtautuu Helmiin, mutta molemmat ottivat pikkusen vastaan hirmu hienosti. Vallu olisi heti halunnut alkaa leikkiä pikkusen kanssa, mutta joutui toteamaan, ettei tästä tyttösen alusta ole vielä vähään aikaan leikkiseuraa.

Pissien siivoamisen ja tutustelujen jälkeen olikin aika jo syödä ja ruoka maistui pikkuiselle hyvin. Heti ruokailun jälkeen lähdimme pihalle kokeilemaan josko vaikka kakat tai pissit tulisi. Meidän molempien yllätykseksi Helmi teki kahdet kakat pihalle, mutta pissejä ei vieläkään pihalle näkynyt. Kakat palkittiin kehuilla ja lähdettiin takaisin sisälle. Suunnilleen tunnin päässä kakkareissusta Helmi teki pissat pihalle keräten kiitokseksi vuolaat kehut.

Nyt Helmi nukkuu tyytyväisenä ja itse ei voi muuta kun ihmetellä tuota pientä koiranalkua ja sen ihmeellisyyttä. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Helmillä ikää 3 viikkoa ja yksi päivä, uusia kuvia tulee, kun keretään ottaa :)

Hankintoja

Pennun tulon lähestyessä tuntuu, että kaikkee maan ja taivaan väliltä pitäs olla ostamassa ja hankkimassa. Onneks kasvattaja, jolta pennun otamme antaa mukaan kunnollisen pentupaketin sisältäen kaiken alkuun pääsemiseen tarvittavan pannoista ja hihnoista aina kuppeihin saakka.

Itse olen mieltänyt tuon pentupaketin äitiyspakkauksen tapaiseksi alkuaikoja helpottamaan tarkoitetuksi pakkaukseksi. En uskalla edes toivoa, että kaikki pentupaketin sisältö olisi mieleistä esimerkiksi värien osalta, mutta tärkeintä on, että pääsemme niiden avulla alkuun ja teemme sitten esimerkiksi hihna- ja pantahankintoja kun pentuajan tarvikkeet alkavat jäädä pieneksi kasvavalle naperolle.

Vaikka pannat ja hihnat ovat vielä toistaiseksi saaneet jäädä eläinkaupan hyllyille aivan rauhassa, on muita hankintoja tullut tehtyä.  Muutama viikko takaperin meidän makuuhuoneen oveen ilmestyi vauvaportti: 120cm leveässä sängyssä kun ei oikein meinaa olla tilaa minulle, avopuolisolleni ja kahdelle corgille (varsinkin kun noilla töppöjaloilla on tapana vallata koko sänky melko lahjakkaasti...) Ensimmäisenä iltana portti estämässä makuuhuoneeseen tuloa aiheutti hieman vastarintaa ja itkeskelyä, mutta toinen ilta ja yö menivät jo huomattavasti paremmin.

Lisäksi hankimme Vallulle vähän aikaa sitten uuden lautapelimallia olevan älypelin. Kyseistä peliä pelaillessa koira siirtää laudassa olevia pyöreitä liuskoja edes takaisin löytääkseen liuskan alle piilotetun herkun. Vallu pelaa tätä peliä tosin usein melko rajusti yrittäen hajottaa koko pelin, mutta rauhottuu ohjauksessa pelaamaan "nätisti".  Elli on tässä pelissä huomattavasti taitavampi ja maltillisempi: Elli jaksaa keskittyä siirtelemään palikoita nätisti joko kuonollaan tai tassullaan.

Kolmas lähiaikoina tehty mieleenjäänyt hankinta on Maelson Soft Kennel kevythäkki, jonka löysin vähän käytettynä Kuopion kirpparin sivuilta. Ovh. kyseisellä häkillä on Mustin ja Mirrin sivuilla peräti 119€, joten häkin myyjän pyytämä 40€ ei tuntunut kovin kummoiselta hinnalta.  Oltiin jo jonkun aikaa mietitty kevythäkin ostamista, mutta lykätty sitä juuri noiden melko julmien hintojen takia. Nyt kuitenkin tuli sopivan kokoinen ja hintainen häkki käytettynä vastaan, joten en voinut vastustaa kiusausta ostaa kyseinen häkki.

Kevythäkki kuitenkin helpottaa varsinkin pienen pennun kuljettamista autossa ja siitä voi halutessaan tehdä "pesäkolon" koiralle kotona. Valluhan meillä matkustaa autossa koirille tarkoitetuissa turvavöissä, mutta tämän pikkuisen naperon kohdalle ei tuo vaihtoehto tule vielä vähän aikaan ajankohtaiseksi. Lisäksi tulevat näyttelytoiveetkin huomioonottaen kevythäkki ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto.

Vaikka tuleva pentu on jo elämäni aikana neljäs perheeseeni kuuluva corgi, on se silti ensimmäinen, jonka kasvatan itse pennusta asti yhdessä avopuolisoni kanssa. Kaikki tähän asti perheeseemme kuuluneet koirat ovat tulleet meille "keskenkasvuisena" puolivalmiina aikuisina koirina, joten olemme uuden edessä tämän naperon kanssa. Kirjoittelen myöhemmin postaukset muista perheeseeni kuuluneista töppäjaloista.

Nyt tää sitten viimein alkaa...

Oon pitkään miettinyt tätä blogin kirjoittamisen alottamista, mutta lykänny sitä kerta toisensa jälkeen. Nyt viimein sain itestäni niin paljon irti, että päätin istua alas ja alkaa tosissaan tekemään tälle asialle jotakin. Mietin paljon ennen blogin luomista, että onkohan kenelläkään kiinnostusta lukea näistä asioista, mitä tässä pienessä päässä pyörii, mutta jos tää ei ketään muuta palvele niin ainakin minua itteeni.

Suurin syyhän tämän kirjoittamisen aloittamiseen on se, että meille tulee lauantaina 30.3. pikkuinen corgivauva <3 Haluan tallentaa tällä tavalla itseäni (ja ehkä vähän muitakin) varten asioita muistiin. Pentuvaihe kun menee niin kamalan nopeesti ohi niin tällä tavalla tulee ainakin välillä kirjattua kuulumisia ylös ja kerrottua päivien tapahtumista. Sittenpähän niitä on mukava jälkeen päin katella ja huomata, missä asioissa on kehitytty ja niin päin pois (voin kuvitella, että varsinkin sisäsiistiks opetteluaika kirvoittaa aika vuolaasti tekstiä, heheh, sitä onnea ja auvoa odotellessa...)

Viikonloppuna meille muuttavan pikkusen lisäks minun perheeseen kuuluvat avopuolisoni ja meijän 2-vuotias cardi uros Vallu (Ketränoron Muumipeikko). Meijän Vallun lisäksi myös toinen corgi kuuluu pitkälti meidän elämään. Vanhempieni 5-vuotias pemuneiti Elli  (Anserina's Xala) viettää paljon aikaa meillä, onhan noista koirista paljon seuraa toisilleen.

Meidän enemmän ja vähemmän karvasista perheenjäsenistä koostuva poppoo asustelee Kuopiossa kerrostaloasunnossa hyvien tai suorastaan mahtavien ulkoilupaikkojen läheisyydessä. Ainut asuinalueeseen liittyvä "miinus" on se, ettei alueella ole koirapuistoa, vaikka tarvetta sille varmasti olisi. Tuntuu, että tälle asuinalueelle on varsinkin nyt viime aikoina tullut oikein koiranomistajien ryntäys ja joka mutkassa törmää koiraa kulettavaan kaksjalkaseen (toki on niitä parivaljakoitakin joissa se nelijalkanen määrä tahdin ja kaksjalkanen vikisee perässä ;) ).

Katotaanhan miten tää kirjottelu lähtee käyntiin ja miten pitkään mahtaa mennä aikaa, että saan tehtyä blogista "itteni näkösen"... Mutta jospa tähän pätis se perinteinen sanonta, että hiljaa hyvä tulee :)