Kaipuu jää

Lastensuojeluun liittyvistä eettisistä ristiriidoista yksi on perheintervention oikeutus: millä oikeudella yhteiskunta saa puuttua perheiden yksityisyyteen. Tätä kysymystä on käsitelty eri maissa varhaisten lastensuojelulakien valmistelujen yhteydessä. Perheintervention oikeutukseen liittyy useita eri näkökulmia. Niitä ovat esimerkiksi perheen autonomia ja itsemääräämisoikeus sekä lapsen edun periaate. Nämä eri näkökulmat liittyvät kiinteästi toisiinsa. 

Yhteiskunnan puuttuessa perheen yksityisyyteen voidaan vedota yleiseen oikeustajuun. Ennaltaehkäisevät ja korjaavat keinot lasten kasvuolojen kontrolloinnissa mielletään yleisesti hyväksytyiksi. Perheinterventiot koetaan oikeutetuiksi tapauksissa, jotka vastaavat yleistä oikeustajua. Ihmiset siis hyväksyvät kyseisen toiminnan yhteiskuntajärjestelyyn kuuluvaksi ja suotavaksi.

Yleiseen oikeustajuun liittyy mielestäni kiinteästi jokaisen ihmisen, niin sosiaalialan työntekijän kuin asiakkaan, subjektiivinen kokemus siitä, mikä on oikein. Tässä kohtaa henkilön omaa etiikkaa ja oikeustajua peilataan yhteiskunnalliseen, yleiseen oikeustajuun. Julkisuuteen nousee ajoittain lastensuojelun tapauksia, joissa valtiovallan koetaan käyttäneen liikaa tai liian vähän oikeutustaan perheinterventioon. Esimerkiksi koko maata kuohuttanut 8-vuotiaan Eerikan kuolema johti laaja-alaiseen pohdintaan Suomen lastensuojelun tilasta. Kyseisessä tapauksessa Eerikaan kohdistuneista väkivallanteoista oli nähtävillä selviä fyysisiä vammoja, mutta silti lastensuojeluntoimenpiteet eivät käynnistyneet riittävän tehokkaina. Kyseisessä tapauksessa yleisen oikeustajun mukaiset riittävät lastensuojelulliset toimenpiteet lapsen edun turvaamiseksi jäivät sosiaaliviranomaisilta tekemättä.

Tällaisiin tapauksiin liittyen herää kysymys oman ammattitaidon riittävyydestä ja toisaalta ristiriidasta käytössä olevien resurssien määrässä. Resurssipula ja rakenteelliset puutteet luovat auttamistyötä tekeville ihmisille ajoittain erittäin suuria haasteita tehdä työnsä eettisesti oikein ja hyvin. Palvelujärjestelmästämme kumpuaa rakenteellisia puutteita, joiden vuoksi kestävän auttamistyön tekeminen on estynyt. Tällaisiksi rakenteellisiksi puutteiksi koen esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vähäisen määrän sekä tuloksellisuuden lyhytkatseisen näkökulman. Tällä tarkoitan ennaltaehkäisevien palveluiden leikkaamista silläkin uhalla, että korjaavat palvelut kuormittuvat entisestään.

Aallon (2014) Helsingin Sanomiin haastattelemat viisi Vantaan lastensuojelun virkamiestä kuvaavat Suomen lastensuojelun tilanteen olevan jo niin kriisiytynyt, että on vain ajan kysymys milloin seuraava lapsi kuolee. Vuoden 2013 tilastot lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrästä yhden sosiaalityöntekijän vastuulla puhuvat karua kieltä. Helsingissä asiakkaita on ollut keskimäärin 58 per sosiaalityöntekijä, kun taas Vantaalla puhutaan jo 93 asiakkaasta sosiaalityöntekijää kohden. Näihin lukuihin ei vielä edes lukeudu sisään sijoitetut lapset, heidän jälkihuoltonsa tai lastensuojelutarpeen selvitykset.

Olisi mielestäni toivottavaa, ettei yhteiskuntamme päättäjien herääminen vaatisi jälleen uutta lasta uhrikseen. Olisi toivottavaa, että peruspalveluihin panostettaisiin entistä enemmän, jotta lapsiperheiden hätään voitaisiin vastata nyt, eikä vasta useiden kuukausien kuluttua hädän ilmenemisestä. On mielestäni kohtuutonta ja tarpeetonta antaa yhteiskuntamme tulevaisuuden, lasten, kärsiä yhteiskunnallisten päättäjien päättämättömyydestä ja lyhytkatseisuudesta. Toivon todella, että vireillä olevan sosiaalihuoltolain uudistuksen mukanaan tuomat ehdotukset lastensuojelulakiin ja sen mukana luvatut muutokset lastensuojelun painopisteen siirtämisestä ennaltaehkäisevään työhön sekä arviot uusien virkojen perustamisesta toteutuvat.

En tiennyt vielä muutama viikko takaperin tätä tekstiä kirjoittaessani kohtaavamme uuden perhesurman tälle syksylle. Rautavaaran tapahtumat olivat tuoreessa muistissa tätä laatiessani, vaikken sitä tuolloin esimerkiksi valinnutkaan. Nyt Kuopiossa, kotimme lähettyvillä tapahtuneen murhenäytelmän herättäessä hämmennystä, vihaa, pelkoa, surua, sekä lukuisia muita sekasortoisia tunteita koen, että on aika julkaista tämä teksti.

Teksti on opiskeluihini liittyvä tehtävä, jonka kirjoitin Sosiaalialan asiantuntijuus ja ammattietiikka- opintojaksolle. Lähteinä tekstille olen käyttänyt ammattikirjallisuutta, ajatukset eivät siis ole pelkästään omiani, vaan pohjautuvat teoriakirjallisuuteen. Tehtävänantona oli yleisönosastokirjoituksen laatiminen. Tehtävää tehdessäni en ajatellut tätä ikinä missään julkaisevani, mutta kuten jo mainitsin, nyt tuntuu oikealta ajalta julkaista tämä.

Kuten Helsingin Sanomissa julkaistiin 4.11.2014, myös Savon Sanomat uutisoi murhenäytelmän tiimoilta lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä olevan kohtuuton määrä lapsiasiakkaita. Kun Sosiaalialan ammattijärjestön Talentian antama suositus on enintään 35 lasta sosiaalityöntekijää kohden, on Kuopiossa kyseinen luku jopa 60. Tilanne on siis kaoottinen ja lapsiluku lähes kaksinkertainen suositukseen verrattuna.

Toivon itse ammatissani, jonka valan tulen vannomaan ennen tämän vuoden loppua, pystyväni tekemään parhaani ja kaiken voitavani tällaisten tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi. Toivon jokaisen rinnallani valatekstiä vannomassa olevan opiskelijatoverini pyrkivän samaan ja puuttumaan myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin niitä huomatessaan. Sosionomia on luonnehdittu asiakkaiden äänen kuuluvaksi tekijäksi ja rinnalla kulkijaksi. Sitä todella toivon meidän jokaisen tulevissa työtehtävissämme tekevän.

Tänä pimeänä marraskuisena aamuna keittiömme pöydällä palavat kynttilät menehtyneiden lasten muistolle. Syvä osanottoni kaikille, joita nämä tapahtumat ovat koskettaneet.

Makuuhuoneen sisustaminen

Käytiin Paavon kanssa lauantaina huonekalukaupoilla kiertelemässä ja kattelemassa vähän vaikka mitä huonekaluja. Haluttas haluaisin laittaa sekä olohuoneen että makuuhuoneen sisustukset uusiin ja nyt lähetäänkin liikkeelle makuuhuoneen uuteen uskoon saattamisesta.

Oon pitkään haaveillu siitä, että saatas uus sänky ja nyt se haave on viimein toteutumassa! Ollaan ihan liian pitkään nukuttu 120cm leveessä, liian pehmeeks käytössä muuttuneessa runkopatjasängyssä ja ollaankin aika ajoin yritetty löytää seuraajaa tuolle pitkään palvelleelle sängylle. Onnistuttiinkin lauantaina viimein löytämään meijän budjettiin sopiva ja myös molempien silmää miellyttävä 160cm jenkkisänky, joka kotiutuu ens viikolla.

Koska sänky on näyttävyydeltään ihan eri luokkaa kuin nykyinen vanha rohja, tulee myös muun makuuhuoneen sisustuksen uusiminen ajankohtaseks... Oon jo pitkään miettiny työpöydästä luopumista ja uuden, isomman sängyn kotiutumisen myötä on pöydän muutettava makuuhuoneesta pois. Saa nähhä saako työpöytä jäädä vielä väliaikasesti olohuoneeseen siihen saakka, että minun opiskelut loppuu vai lähteekö pöytä viimein uuteen kotiin tai työpöytien taivaaseen. Makuuhuoneeseen työpöytä ei ainakaan tule jäämään, koska muuten isomman sängyn myötä makuuhuone olisi aivan liian ahdas, eikä tilaa uusille yöpöydille jäisi ;)

Meillähän ei tähän asti ole ollut yöpöytiä kuin Paavolla, minun yöpöydän virkaa on toimittanut kyseinen työpöytä. Uuden sängyn kotiutumisen myötä meille kotiutetaan siis myös uudet yöpöydät sekä lipasto makuuhuoneeseen. Lipaston päälle muuttaa olohuoneen telkkari, kuhan saahaan olkkariin uus telkkari hankittua. Lisäks varmaan jossain vaiheessa sänkyyn ostetaan jonkinlainen pääty. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että pelkkä jenkkisänky ilman minkäälaista päätyä on jokseenkin orvon näköinen... Mutta kaikki aikanaan :)

Aalto Plus

Lipasto

Yöpöytä

Sänky kotiutuu siis Stemmasta ja lipasto ja yöpöydät Brimnes-sarjaa Ikeasta. Äkkiseltään makuuhuoneen sisustuksen uusiminen tuntuu hieman hinnakkaalta, mutta siihen nähhen, että tämän hetkisen makuuhuoneen kaikki huonekalut ovat periytyneet meille joko lapsuuden kodeistamme, kavereilta tai sukulaisilta, on muutos pikkuhiljaa tarpeen. Nytpähän saadaan viimein muutettua makuuhuone meidän näköiseksi eikä epämääräiseksi keräilyeräksi. Kunhan uudet huonekalut ovat kotiutuneet, voisin tehdä makuuhuoneesta ennen ja jälkeen postauksen, jossa huoneen, toivottavasti, iso ja mieluisa muutos tulee näkyviin.

Seuraavana uudelleensisustamisen kohteena on olohuone... Oon jo pitkään kammoksuen kattonu meijän sohvaa ja Helmin tuhoamaa tv-tasoa, hehheh, joten niiden on aika väistyä seuraavana uusien tieltä. Kuitenkaan tähän mennessä huonekalukauppoja kierrellessä ei sopivaa sohvaa oo löytyny, joten ainakin toistaiseks se saa vielä odottaa. Uuden tv-tason oon jo Ikeasta valkannu, saa nähhä kotiutuuko se ennen uuden sohvan löytymistä.

Lisäks olohuoneen sisustuksen uusiminen saa oottaa vielä jonkun aikaa ennenkun nähhään, että Helmi on varmasti lopettanut tuhoomisen. Ainakaan tähän mennessä tuo termiitti ei oo mitään tuhonnu yksin ollessaan ja viikonloppuna vietiinkin häkki viimein kellarin häkkivarastoon... Kuitenkin koen, että on järkevää ootella vielä jonkun aikaa ennen olohuoneen uusien kalusteiden ostoa, ettei vaan tuhoaminen ala uudestaan ja sitten menee taas huonekalut uusiin... Makuuhuone on onneks asia erikseen, kiitos suljettavan oven :)

Vähän erilaista postausta tällä kertaa. Aikasempia sisustukseen liittyviä postauksia en olekaan tehnyt, joten kerta se on ensimmäinenkin. Minkälaisia sisustushaaveita tai toteutuksen alla olevia projekteja ruudun toiselta puolen löytyy?

Nurmes 15.6.2014

Nyt viimein niitä Nurmeksen ryhmänäyttelyn kuulumisia!

Sunnuntaiaamuna kun lähettiin kohti Nurmesta ajelemaan oli vielä hieman epävarmaa, kuka Helmin tällä kertaa näyttelyssä esittää. Tämän takia Paavo pukeutu varmuuden vuoks sillä tavalla, että voi tarvittaessa mennä Helmin kanssa kehään. Itehän en kovin innokas oo kehään menemään, yhessä mätsärissä oon tainnu käyä Helmin näyttämässä ja siihenpä se on jääny :D

Paikan päällä kasvattajan kanssa jutellessa selvis, että sama henkilö, joka messarissa joulukuussa 2013 esitti Helmin, menee myös tällä kertaa likan kanssa kehään. Tässä vaiheessa taidettiin molemmat Paavon kanssa huokasta helpotuksesta kun säästyttiin ite kehään menolta.

Kasvattajan kanssa oltiin tultu yhessä siihen tulokseen, että vaikka Helmi ikänsä puolesta pääsisi jo nuorten luokkaan, niin ilmoitetaan kuitenkin junnuihin. Helmi kun on vielä kohtuu villi ja rauhaton niin junioreissa saa tätä käytöstä enemmän anteeksi kuin nuorten luokassa. Helmi olikin ainut luokassaan kilpaileva narttu.

"Feminine excellent balance, low to the ground, well propostioned head with big acceptable-carried ears, good step, excellent foreface and bite, strong neck and topline, well carried tale, well angulated strong front and rear, good bones and feet, free mover, good coat." JUN-ERI JUK1 SA PN1 VSP SERT.

Kuvasaldo näyttelystä jäi vähän köykäseks kun en Helmin kehien aikana uskaltanu kovinkaan lähelle mennä, ettei neitokainen rupee riekkumaan minua kohti kehässä. Kuitenkin loppuun ROP ja VSP :)

Katellaanhan minnekkä näyttelyyn sitä seuraavaks mennään... Kuopio meiltä ainakin jää välistä mutta saa nähhä lähettäskö marraskuussa Jyväskylään tai joulukuussa Helsinkiin. Kuopioon mennään kyllä Paavon kanssa kehän reunalle seuraamaan :)

Jokohan se ois ohi?

Nimittäin tuhoaminen. Kirjottelinkin syyskuussa, että jouduttiin hankkimaan Helmille Savicin kevytmetallihäkki, koska neiti tuhos kaiken, mitä eteensä sai. Helmin hampaisiin on joutunu muun muassa tätä asuntoa varten ostetun kuuden hengen ruokaryhmän kolme tuolia, tv-taso, olohuoneen pöytä, parit kengät sekä muita pienempiä asioita, kuten lattialistaa useammasta eri kohasta, pari mattoa jajajajaja...

Kaks viikkoo sitten perjantaina tulin viimein siihen tulokseen, että nyt tuon häkissä pitämisen pitää loppua ja asiaan pitää saada joku toinen ratkasu. Mentiin sitten Paavon ja Helmin kanssa lemmikkitarvikekauppaan tarkotuksenamme ostaa koirille uudet hihnat ja Helmille joku kevytversio kuonokopasta.

Myyjää kuitenkin aikamme jututettuamme muutin mieleni kuonokopasta. Myyjä tarjosi käytettäväksi feromonihaihdutinta tai koiraa rauhoittavaa paitaa. Tähän mennessä olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että oltiin käytetty häkkiä jo kuitenkin yli puoli vuotta, joten koiran villiydessäkin oli varmasti jo tapahtunut muutosta ja pahin pentuinnostus olisi jo ohi. Tämän takia halusin lähtä testaamaan yksinolemista vapaana ihan "naturellina".

Viikonloppuna tarjoutukin useita mahdollisuuksia pitää Helmiä vapaana yksinollessaan ja kaikki sujui hyvin. Helmi ei tuhonnut mitään, joten sitä ei ollut tarpeen enää maanantainakaan laittaa häkkiin aamulla töihin lähtiessämme. Hiemanhan se iltapäivällä kotiin palatessa jännitti, että mitäköhän neitokainen on päivän aikana keksinyt, mutta ei, ei yhtään mitään ollut tuhottuna.

Näin jatkuikin pari päivää, kunnes muistaakseni torstaina kotiin tullessani Helmi oli melko nolona. Mietin heti, että jaahas, mitäs se on tällä kertaa syöny. Nolouden aiheena oli kuitenkin keittiön lattialle tulleet kakat, jotka olivat pientä siihen verrattuna, kun mitä odotin. Noita kakkoja lukuunottamatta kaikki onkin menny hienosti. Iltapäivällä kun palaan kotiin, koirat tulee ilosena yleensä luu suussa minua vastaan ja pikaisen tuhoustarkastuksen tehtyäni tervehin koirat ilosesti. Jospa päästäs viimein tuosta tuhoamisesta eroon ja saatas raahattua tuo meijän kodin kaunein sisustuselementti, kevytmetallihäkki, kellariin piiloon :)

Onko teillä ollu tuhoovia pentuja? Minkä ikäsenä teillä tuhoominen loppui vai loppuiko ollenkaan?

Tallinna 7.6.2014

Kyseessä on sääli kyllä kuvaton postaus, koska Paavo ei antanu mun ottaa kameraa mukaan. Kuva on viime kesän Viron reissulta.

Kuten oon aikasemmin kirjottanu, suunniteltiin palkitsevamme Miljan kanssa ittemme tästä neljän kuukauden tipattomasta tekemällä reissu Tallinnaan. Jo kauan aikaa sitten lyötiin viikonloppu lukkoon, mutta kuitenkin jossain vaiheessa tultiinkin siihen tulokseen, ettei lähetäkkään. Tais molemmilla olla rahapulaa ja muuta mielenkiinnon puutetta ilmassa :D

Noo torstai-iltana 5.6. saatiin kuitenkin kymmenen aikaan illalla mahti-idea, että eiköhän myö kuitenkin lähetä se reissu heittämään. Etittiin meille liput ja suunniteltiin tekevämme niin, että ajetaan perjantain ja lauantain välisenä yönä Helsinkiin, ja lähetään siitä sitten suoraan aamulla 7.30 lähtevään laivaan.

Perjantai-iltapäivällä suunnitelmat kuitenkin vielä vähän eli, kun Milja oli muistanu, että isänsä serkku asuu Riihimäellä, josta ei kuitenkaan oo enää kun tunnin ajomatka Helsinkiin. Lähettiinkin sitten seittemän aikaan illalla posottamaan pohti Riihimäkee. Ennen ajamaan lähtemistä tehtiin asiaan kuuluvat öljyjen, jäähytinnesteen ja pissapojan tsekkaukset ja todettiin, että öljyä pitää ostaa ja lisätä. Käytiin ostamassa öljyt ja lisäiltiinkin ne ja eikun radalle!

Ajeltiin rauhassa Riihimäelle, eihän meillä ollu mikään kiire. Perille päästessämme meitä oli vastassa mahtava yöpalapöytä erilaisine piirakoineen, loimulohineen ja toscakakkuineen. Nautittiin yöpala ja siirryttiin nukkumaan meille varattuun asuntoautoon. Uni ei kuitenkaan ottanu tullakseen, tais molemmilla olla sen verran perhosia mahassa, ettei ois millään maltettu ruveta nukkumaan. Jossain kahden aikaan kuitenkin hiljaisuus viimein laskeutu ja molemmat nukahti.

Kello 4.30 lauantaiaamuna meillä soi herätyskello ja molemmat oli siinä vaiheessa parin tunnin yöunien jälkeen melkosen syvässä koomassa enkä ainakaan minä hetkeen ees tajunnu, että missä me ollaan. Siinä kun saatiin silmät auki, kommittiin suihkuun ja ruvettiin tekemään lähtöö kohti Helsinkiä. Matkaan päästiin hyvissä ajoin, vähän puoli kuuden jälkeen eli meillä oli reilusti aikaa varattuna.

Länsisatamaan saavuttiin kuuden ja puol seittemän väliin, meikattiin pikasesti, tarkistettiin, että kaikki olennainen on mukana, maksettiin pysäköinti ja lähettiin termiinaaliin lippuja hakemaan. Noo onnistuttiin tässä vaiheessa menemään väärälle tiskille ja jouduttiin vielä palaamaan yläkerrasta takasin alakertaan, jossa meijän liput oli valmiina tulostettuna. Ei mitään, kerettiin kuitenkin laivaan ja matka kohti Tallinnaa pääs alkamaan.

Laivamatka käytettiin pääosin taxfree-kauppojen kiertelyyn ja yleiseen ihmettelyyn. Haettiin myös fiksuina likkoina infosta Tallinnan kartta. Yritettiin saaha matkalla levättyä vähäsen, että jaksettas maissa pyöriä useempi tunti. Jossain vaiheessa käytiin hakemassa aamupalaks sämpylät ja smoothiet, joita sitten tyytyväisenä mutustettiin tuijetellen laivan ikkunoista ulos.

Kun päästiin maihin, suunnattiin heti lähimpään ostoskeskukseen, jossa pyörittiinkin hyvän aikaa. Ihmeteltiin kaikkee mahollista mitä tuli vastaan ja lähinnä taivasteltiin hintatasoo Suomeen verrattuna. Sen jälkeen lähettiin kulkemaan pitkin keskustan katuja suunnistaen samalla koko ajan pikkuhiljaa vanhaa kaupunkia kohti. Matkalla vanhaan kaupunkiin keretttiin pyöriä erinäisissä optikko- ja hääliikkeissä sekä erilaisissa ostoskeskuksissa.

Vanhan kaupunkin suulta ostettiin rasia mansikoita ja jäätiin istuskelemaan ja nauttimaan olostamme mansikoita syöden. Sen jälkeen käveltiin syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja ohitettiin monta paikkaa, joitten ohi kuljin myös viime kesänä Tallinnassa pyörähtäessäni. Käytiin parilla näköalatasanteella ihailemassa kaupunkia ja esittelin Miljalle kaiken minkä osasin parhaani mukaan. Voin kuvitella miten paljon Miljalla rupes minun jorinat tulemaan pikkuhiljaa korvista ulos :D

Siinä aikamme vielä pyörittiin pitkin kaupungin katuja, kunnes päätettiin suunnata hyvissä ajoin takas läheiseen ostoskeskukseen syömään Hesen tuttuja ja turvallisia ruokia. Ruuassa ei kuitenkaan ollu mitään tuttua ja turvallista. Salaatti maistu oudolle ja Miljan hampurilaisessa oli hiekkaa tai lasinsiruja tai jotain vastaavaa... Asiasta oli kuitenkin erittäin vaikea ruveta reklamoimaan, koska meitä palvellut kassaneiti ei puhunut muuta kuin Viroa, eikä se kummaltakaan meiltä olisi taittunut niin hyvin, että olisimme saaneet asian selvitettyä.

Ruokaepisodin jälkeen lähettiin superalkoon metästämään tuliaisia. Siellä oli muutama muukin ja pyörittiinkin aika kohtuu kiihtyneessä mielentilassa ympyrää väenpaljoudessa. Ostokset kuitenkin saatiin tehtyä, lastattiin juomat kaljakärryihin ja lähettiin kävelemään kohti satamaa. Matkalla satamaan kärryni kaatui keskelle suojatietä aiheuttaen melkoisen paniikkikohtauksen. Tavarat kuitenkin saatiin takaisin kasaan ja matka jatkui.

Ajateltiin, että ollaan niin hyvissä ajoin, että jäädään vielä hetkeksi terminaaliin ulkopuolelle nauttimaan auringon paisteesta. Hetki satamassa istuttuamme todettiin, että nyt on aika lähtä sisälle etsimään vessaa ja tutkimaan terminaalissa olevia kauppoja. Kun päästiin vessoilla, Milja jäi vahtimaan meidän ostoksia ja palatessani vessasta hän ilmoitti minulle, että sellaista lähtöä, kun 18.30 ei ole olemassakaan vaan seuraava lähtö on kello 19.30. Mietin hetken, että mistäköhän nyt tuulee, kunnes näin itsekin kyltit, joissa seuraavan laivan lähtöaika ilmoitettiin.

Hetken aikaa kirottiin paskaa tuuriamme ja mietittiin, että miten tässä näin kävi. Tultiin siihen tulokseen, että oltiin molemmat ajateltu lippuja lukiessamme aika ihan täysin väärin ja mietitty koko ajan vaan aikaa, jolloin laiva saapuu Helsinkiin, ei aikaa, jolloin laiva lähtee Tallinnasta (huomaa, että väsymyksellä oli osuutta asiaan). Enimmän vitutuksen laannuttua etittiin lipunmyyntipiste, jossa saimme kuulla, että seuraava laiva on täynnä, mutta meille voidaan myydä siihen liput hintaan lähestulkoon 50e kappale. Katottiin toisiamme ja todettiin, että on aika tyyriit liput siihen nähhen, että alkuperäsistä menopaluulipuista maksettiin kuitenkin vaan 22e per nassu. Kinuttiin virkailijalta hinnan alennusta ja loppujen lopuksi hän myi meille liput hintaan 44e kappale.

Kyseisen laivan jälkeen, johon liput ostettiin, olisi lähtenyt vielä yksi laiva, mutta tultiin siihen tulokseen, että meijän on pakko päästä seuraavaan laivaan, makso mitä makso, koska muuten meillä ois suurella todennäkösyydellä oottamassa Helsinkin päässä aika ilonen sakkolappu. Lähettiin pihalle istumaan ja kiroomaan huonoo tuuriamme ja laskettiin paniikissa, että pysäköintiaika riittää ehkä just ja just, siihen, että päästään laivasta ulos. Onneks oltiin maksettu muutama tunti ylimäärästä pysäköintiaikaa.

Kun laivaannousu viimein alkoi, lähettiin vetämään kaljakärryjä pitkin kulkusiltoja. Tuossa vaiheessa kiitin mielessäni sitä, etten superalkossa ahnettinu ja ottanu yhtään enempää juomista. Sekin määrä, mikä mulla oli vedettävänä, oli ihan riittävän raskas. Kun päästiin laivaan, istuttiin suoraan kulkuovea vastapäätä olevien rappusten viereen istumaan ja työnnettiin meijän ostokset rappusten alle turvaan. Haluttiin linnottautua mahollisimman lähelle ulospääsyä, että kun maihinnousu alkaa, päästään ensimmäisten joukussa ulos ja mahollisimman nopeesti autolle, ennen kun parkkipirkko kerkee kirjottaa meille sakon.

Tää laivamatka lähinnä koomattiin. Yritettiin nukkua ja tappaa aikaa. Onneks meitä tuli piristämään yks Hyvinkäältä kotisin oleva meitä vähän nuorempi jätkä, jonka kanssa rupateltiinkin jonkun aikaa ennen laivan saapumista Helsinkiin. Heti kun laivasta pääs ulospäin, lähettiin vauhilla kipittämään kohti autoa. Viimeset metrit juoksin autolle kaljakärryä vetäen, koska halusin vaan nähhä mahollisimman äkkiä, että ollaanko saatu sakko. Sakkoa ei kuitenkaan ollu ja huudettiin onnesta ja halattiin toisiamme. Seuraavaks pakattiin auto ja lähettiin tekemään matkaa kohti kotia.

Meillä oli molemmilla kerenny loppua akut puhelimista, eikä tietenkään maltettu oottaa satamassa sen aikaa, että puhelimet ois kerenny hetken aikaa latautua. Aateltiin, että luotetaan Garminin navigaattoriin ja lähetään kohti kotia. Noo, kyseinen navigaattorihan ei tunnistanu koko paikkaa, vaan lähettiin sitten sokkona suunnistamaan satamasta poispäin. Jouduttiin kehä ykköselle ja pyörittiin ympyrää ihmetellen, että miten täältä pääsee pois. Heti kun saatiin puhelimeen vähän virtaa, saatiinkin navigoitua ittemme kohti Lahtee ja päästiin viimein tekemään matkaa kohti kotia.

Nooo, että tarina ei päättys turhan onnellisesti alko Opelin moottorinvikavalo palaa. Ajettiin seuraavalta rampilta ylös, sammutettiin auto ja käynnistettiin uudestaan, vikavalo sammui. Lähettiin taas jatkamaan matkaa. Ei kuitenkaan päästy eteenpäin kun varmaan viitisen kilometriä, kun valo sytty uudestaan, noustiin taas rampilta ja ajettiin levähyspaikalle. Kun päästiin parkkiin avattiin konepelti ja molempien suusta tais päästä aika yhtäaikaa mitä vittua. Konehuone oli täynnä öljyä, sitä oli roiskunu konepeltiä myöten joka paikkaan eikä korkkia näkyny missään.

Ruvettiin tarkastamaan öljyt ja todettiin, että kone on aivan kuiva, eikä öljyä oo enää lainkaan jälellä. Onneks oltiin ostettu öljyä lähtiessämme, lisättiin koko kanisteri öljyä ja ruvettiin ihmettelemään, että missäköhän se korkki mahtaa olla. Meijän onneks korkki löyty moottorin johtoviidakosta eikä se ollu ees kuumassa konehuoneessa palanu pilalle, vaan sulkeutu täydellisesti. Huokastiin helpotuksesta ja lähettiin taas jatkamaan matkaa. Ilmeisesti Kuopion päässä öljyjä tarkastaessa korkki oli jääny liian löysälle tai sitä ei oltu laitettu kiinni ollenkaan, onneks kuitenkaan kone ei ollu kerenny keittää kiinni!

Tämän jälkeen matka taittukin aika vauhilla. Milja ajo Helsingistä Heinolaan, jossa minä hyppäsin rattiin kuhan oltiin haettu energiajuomaa matkaevääks ja tarkastettu öljyjen tilanne. Varkauden jälkeen vaihettiin taas kuskia ja oltiin kotona vaille kolme aamuyöllä. Siinä vaiheessa väsymys oli jotain ihan järkyttävää, enkä ois pystyny istumaan autossa enää hetkeekään nukahtamatta. Kun päästiin minun kotipihaan, purettiin autosta nopeesti minun tavarat ja lähettiin Paavon kanssa viemään niitä ylös.

Kun päästiin ylös, ei mua enää nukuttanukkaan enää samalla tavalla, vaan halusin kertoo Paavolle reissuta kaiken heti. Varmaan yli tunnin polpotin, että mitä kaikkee meille tapahtu, kunnes viimein uni vei voiton...

Semmonen oli meijän Tallinnan reissu. Kaikki suju menomatkalla paremmin kun hyvin, paluumatka olikin sitten aivan toista maata :D Kuitenkin meillä oli mukava reissu, enkä kadu lähtemistä. Kokemuksia saatiin ja osaapahan seuraavalla kerralla olla fiksumpi, ehkä ;)

Onko teijän reissut menny aina putkeen vai onko tullu mutkia matkaan?

Yli kuukauden hiljaisuus

Pitkään on blogi taas viettäny hiljaiseloa... Iso syy tähän on ollu koulujen loppumiseen liittyvä hillitön kiire ja alkaneitten kesätöitten aiheuttama hillitön väsymys. Välillä on myös tuntunu siltä, ettei oikein aiheita postauksiin ole, joten on tuntunu turhalta kirjottaakaan mitään.

Nyt kuitenkin uusia ideoita on useampi kappale, kuhan vaan saan ne toteutettua ;) Oltiin viikonloppuna Miljan kanssa Tallinnassa, siitä on tulossa postaus. Lisäks tulevana viikonloppuna ollaan menossa Helmin kanssa ryhmänäyttelyyn Nurmekseen, joten sieltäkin on tulossa postaus. Kaikkein merkittävimpänä muutoksena tulossa postaus myös siitä, että Helmin ei oo tarvinnu olla enää yksinään ollessaan häkissä, vaan Helmi on ollu jo yli viikon ns. vapaalla jalalla yksin kotona ollessaan! Joten pysykäähän kuulolla :)

Ja kuvia

Näitä tuntuu vaan riittävän. Jos pitkään oli erittäin kuvattomia postauksia niin nyt on sitten postauksia kuvilla, mutta ilman tekstejä :D

 

P.S. Vedonlyönti tj40, wuhuu! 80 päivää takana, enää yks kolmasosa eessä :)))

Tuulimyllyjä vastaan, täällä taistellaan...

Käpykin pääsi joukkoon. Kuvittelin lisänneeni nämä kuvat edellisessä sarjassa mutta jäi näköjään puuttumaan... Nytpähän ne on tännekin laitettu :)

Kuvailuja

 Rutosti kuvia viime päiviltä :)

 Miljan mussukka Bessi

Tiikerikakku

Harjottelun viimesen halusin viiä töihin jotain herkkuja. Muistelin, että mulla on jossain tallessa hyvä tiikerikakun ohje ja koneen kätköistähän se löytykin. Kyseessä on erittäin helppo ja nopeetekonen kahvipöydässä varmastikkin monelle maistuva herkkupala.

200 g voita tai margariinia
2½ dl sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa tai maitoa
2 rkl kaakaota
1 rkl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota vuoka. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri.Lisää munat yksikerrallaan kokoajan sekoittaen. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja kerma tai maito. Mausta 2/3 taikinasta vaniljasokerilla. Mausta 1/3 taikinasta kaakaolla. Laita puolet vaaleasta taikinasta vuokaan, sen jälkeen tumma taikina ja päällimmäiseksi loppu vaalea taikina. Paista 170 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia ja tarkista kypsyys tikulla. Kumoa jäähtyneenä.

Kuten mainihinkin, tiikerikakku on helppo tehhä ja ennenkaikkee nopee. Ainesten sotkemiseen ei mee muutamaa minuuttia enempää, paistoaika vaan on kohtuu pitkä. Lisäks ainekset on semmoset, joita yleensä kaapeista löytyy eli helppo vierasvara siltäkin osin. Eikun kokeilemaan!

Pääsiäisloma

Tänään mulla starttas ääsiäisloma. Loma, jota on odotettukin pitkään ja hartaasti. Kävin eilen tekemässä harjottelussa viimesen päivän ja ohjaamassa viimeset tuokiot lapsille, sanomassa heipat kaikille. Tänään olo on ristiriitanen, toisaalta ikävä päiväkodin muksuja, mutta taas toisaalta on ihana istua rauhassa alas ja tietää, ettei viiteen päivään tarvihe tehhä yhtään mitään, jos ei halua.

Kuten viime vuonnakin, myös tänä vuonna meijän harjottelu sijottu hiihtoloman kanssa päällekkäin, joten varsinaista lomaa ei päässy viettämään. Vaikka sainkin hiihtoloman aikaan pidettyä pari päivää vapaata normaalien viikonloppuvapaiden lisäks, tulee tää viiden vapaapäivän putki kyllä erittäin tarpeeseen. Olo alkaa olla kevään jäliltä aika kuitti ja lisäks ajatuksia pitäs alkaa pikkuhiljaa suunnata taas takasin koulunpenkillä istumiseen.

Lomalle meillä ei mitään erikoisia suunnitelmia oo. Varmaan ollaan ihan vaan kotona ja nautitaan vapaista yhessä. Nyt kun Paavo on ollu töissä ja ollaan nähty muutamana päivänä vaan tyyliin nukkumaan mennessä tai herätessä, on mukava päästä viettämään aikaa yhessä ihan rauhassa. Lomailun lisäks pitää meijän pääsiäisen aikaan saaha autoon vaihettua kesärenkaat alle ja tarkastettua vähän mahollisia huoltotarpeita, hehheh, aina yhtä mukavaa... Lisäks mulla on kunnianhimosena suunnitelmana pestä meijän ikkunat ja parvekelasit niin ois vähän mukavampi nauttia sisääntulvivasta auringonvalosta.

Mitään tämän erikoisempia suunnitelmia en halua ees näille vapaapäiville tehhä. En halua alkaa aikatauluttamaan tätä lomaa miettimällä kenen sukulaisen luona käydään tai muuta vastaavaa. Jos kelit sallii (ainakin tämän hetken ennuste näyttää erittäin hyvältä) haluun olla mahollisimman paljon ulkona ja yritän muistaa pitää myös kameraa mukana. Mahollisesti myös grillikauden vois avata pääsiäisen aikaan.

Vaikka kuinka haluaisin ajatella nää tulevat viis päivää vaan ja ainoastaan lomana, ei se käytännön tasolla oo kovin realistista. Vapaiden aikaan pitää saada edistettyä muutamaa koulutehtävää, mielellään pari valmiiks asti sekä tosiaan alkaa orientoitua muutamaan viimeseen kouluviikkoon tän lukukauden aikana. Onneks eessä ei oo enää montaa viikkoo, vaan kesäloma kesätöineen alkaa jo häämöttää mielessä, opparin kirjotusta unohtamatta.

Tää viimenen vähän reilu puol vuotta, mikä mulla on opiskeluista jälellä tulee vaatimaan pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja motivaatiota varmaan enemmän kun mikään tähänastisessa elämässäni. Kuitenkin kyse on enää niin lyhyestä ajasta, että tää on pakko jaksaa täysillä. Että tää viimenen rutistus vielä onnistuu, pitää nauttia arjen pienistä iloista ja ottaa ilo irti tästä jäljellä olevasta opiskeluajasta.

Tulipahan sekava ja osittain otsikosta poikkeeva postaus. Tämä kuitenkin minulle anteeksi annettakoon ;)

Ihanaa pääsiäistä kaikille, nauttikaa!

Elämäni nainen

Tämä postaus on omistettu kokonaan parhaalle ystävälleni, Miljalle. Postausta tehhessä taustalla soi Cheekin rakastuin mä looseriin. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään luuseri, on kappaleen sanat muuten niin postaukseen sopivat, etten voinut olla kyseistä kappaletta kuuntelematta tämän postauksen kirjotuksen aikana.

Mulla ja Miljalla on pitkä yhteinen historia. Ollaan hieman eri mieltä siitä, missä ollaan ekan kerran tutustuttu. Milja väittää, ettei oo ikinä ollu päiväkodissa, mutta mulla on jotenkin semmonen mielikuva, että ollaan oltu samassa ryhmässä päiväkodissa. Noo, kuitenkin mun ekat muistot Miljasta sijoittuu ala-asteikään. Ekassa muistossa ollaan viettämässä Miljan syntymäpäiviä ja katotaan Pocahontas piirrettyä. Ollaan siis ala-aste vietetty samassa koulussa, tosin rinnakkaisluokilla. Ala-asteen aikana ei ihan hirveesti pidetty yhtä, saatettiin aika ajoin leikkiä samoissa kaveriporukoissa, muttei vietetty aikaa normaalia koulukaveria enempää yhessä.

Yläasteella päädyttiin molemmat tanssiluokalle ja sillon alettiin luonnollisesti viettää luokkalaisina enemmän aikaa yhessä koulussa. Jossain vaiheessa yläastetta alettiin olla yhessä myös vapaa-ajalla ja siitä se sitten lähti. Välillä oltiin enemmän ja välillä vähemmän yhessä, välillä riideltiin ja oltiin toisillemme kateellisia "poikaystävistä", välillä taas liittouduttiin yhessä koko maailmaa vastaan. Muistan kun kasin tai ysin 1500 metrin juoksussa kummallakaan ei ollu minkäänlaista mielenkiintoo juosta kyseistä matkaa niin siirryttiin ihan kiusallaan ja mieltään osoittaaksemme kävelemään koko matka alusta loppuun asti. Taijettiin kuitenkin ottaa loppukiri juosten, mutta muuten 1500 metriä suorititettiin kävellen ihan vaan sen takia, ettei se vaan sattunu nappaamaan :)))) Yläasteaikaan sijottunu rippikoulu vietettiin myös samalla leirillä.

Yläasteen jälkeen jatkettiin kouluja eri lukioissa. Kerran, kun Milja tuli odottamaan mua minun koululle, sain kuulla kohtuu paljon kuittia siitä, minkälaiseen kouluun oon päätyny. Kävin siis lukion Kuopion Lyseossa, joka ainakin siihen aikaan oli maineeltaan melkonen nörttien pesimispaikka. Milja puolestaan oli Minarissa, jossa oli alhaisin sisäänpääsykeskiarvo siihen aikaan kun me lukioihin haettiin. Meijän lukiot oli siis melko erilaisia ja Lyseon käytävällä minun oottaminen oli Miljalle melkonen kulttuurishokki. Lukioaikaakin siis vietettiin aikaa tiiviisti yhessä. Nähtiin paljon vapaa-ajalla ja hitsauduttiin yhteen.

 Lukion jälkeen mää muutin vuodeks Iisalmeen opiskelujen perässä. Sillon yhteyttä pidettiin luonnollisesti aika paljon vähemmän, enhän mää ollu Kuopiossa läsnä läheskään niin paljon kun ennen. Kuitenkin takasin Kuopioon muuton jälkeen on yhteiselo tiivistyny entisestään. Nyt ollaan yhessä mukana vedonlyönnissä, josta oon täällä blogin puolella kertonukkin. Nähhään lähestulkoon jokatoinen päivä ja vietetään aikaa yhessä eri tavoilla.

Vaikka ollaan välillä pidetty enemmän ja välillä vähemmän yhteyttä, tällä hetkellä tuntuu, että Milja on mulle yks elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja sanon sen aivan liian harvoin ääneen. Tämä on siis julkinen tunnustus ystävyydellemme. Toivon, että meijän ystävyys säilyy ja vahvistuu entisestään ja saadaan paljon lisää hyviä muistoja, joita miettiä vanhempana.

Tätä postausta tehhessä huomasin harmikseni, että meistä on tosi vähän yhteiskuvia. Sitten jos niitä sattuu olemaan, on niissä aina jommankumman ilme einiinjulkaisukelpoinen :D Loppuun kuitenkin muutama kuva meistä

Marraskuu 2010, 18-v yhteissynttärit

Vappu 2011, Paavon 19-v synttärit

Kesäkuu 2011, ylppärit

<3

TJ60

Tänään on vedosta jäljellä enää 60 päivää eli puoli väliin asti ollaan tultu! Huhhuh, miten nopeesti aika onkaan mennyt...Tässä postauksessa kertoilin meijän välitavoitteista ja palkinnoista, joita asetettiin matkan varrelle helpottamaan urakkaa. Vaikka asiat on listattuna ja valmiiks suunniteltuna, ei olla niistä vielä mitään toteutettu. Palkintolistan käyttämättä jättämisen nään itse niin päin, että ollaan pärjätty ilmankin eikä kiusaukset oo käyny liian suureks. Ollaan siis pärjätty mun mielestä hyvin :)

Nyt kun puolet vedosta on lusittu ja puolet on vielä edessä, on tuntemukset ristiriitasia. Vaikka välillä on tuntunu siltä, että tekis mieli antaa periks koko vedon suhteen, rupee kuitenkin loppusuoran häämöttäessä olemaan aika voittajafiilis. Oon pystyny tähän sekä itteni että kanssa ihmisten epäilyistä huolimatta. Monesti vaikka ollaan kaveriporukassa sovittu pitävämme esimerkiks tipatonta tammikuuta, on se kuitenkin epäonnistunu surkeesti. Nyt kuitenkin takana on jo kaks kuukautta eikä periksantamista enää näiden kahen viimesen kuukauden aikana tuu tapahtumaan.

Vaikka ollaan menosti perjantai tai lauantai-iltana oltu baarissa kavereiden messisssä, ollaan oltu juomatta, joten seuraavana päivänä ei oo tarvinnu kärsiä darraa vaan päivän aikana on saanu asioita aikaseks. Vaikka tottakai olo on väsyny pilkkuun asti valvomisen ja liian lyhyiden yöunien jälkeen, on olo viikonloppujen jälkeen huomattavan paljon levänneempi kun aikasemmin.

On ollut mahtavaa huomata päässeensä jo näinkin pitkälle ja menevänsä vielä loppuun asti. Näin varsinkin sen takia, että monet meijän kaveriporukasta on suhtautunu tähän lähinnä vitsinä ja epäilly meijän onnistumista. Kuitenkin päivä päivältä ollaan lähempänä Viron reissua ja kahtasataa hunttia, jotka meitä odottaa palkintona!

Yhteenveto viikko 15

Taas tää viikko on kadonnu jonnekkin... Edelleenkään tälläkään viikolla en päässy siihen 20 kilometriin, ohuesti harmittaa...

Kävely, -420kcal

Kävely, -596kcal

Kävely, -571kcal

Viikon eka lenkki meni kyllä nopeuden osalta niin penkin alle kun vaan voi olla. Lähettiin kokeilemaan uutta reittiä ihan uuteen ympäristöön ja jouduttiin hakemaan suuntaa jatkuvaan kartan kanssa. Eli vähän väliä pysähyttiin ihmettelemään missä ollaan. Mutta kuitenkin nyt kun on se reitti löydetty, voidaan sitä jatkossa hyödyntää aika paljon tehokkaammin. Kyseessä oli maastoltaan melko tasanen lenkki, joten siellä vois joskus haaveilla jopa hölkkäilevänsä :)

Tämmönen viikko tällä kertaa. Blogin puolella ollu erittäin hiljasta, kiitos hervoton läjä koulutehtäviä, jotka on syöny aikaa ja mielenkiintoo kaikelta muulta. Lisäks kun koulutehtäviä tehhessä istuu tuntikaupalla koneella, ei enää blogin päivittäminen koneella istuen oikein nappaa. Jos ens viikolla oisin blogin suhteenkin hieman aktiivisempi kun mulla on harjottelua vaan kolme päivää ens viikolla ja sitten se loppuu  :)

Yhteenveto viikko 14

Ja taas viikkokoostetta tekemässä, minne nää viikot katoaa?

Kävely, -821kcal

Kävely, -816kcal

Kuten huomaa, kahteenkymmeneen kilometriin en tälläkään viikolla päässy. Sinällään harmittaa, oisin toivonu saavani sen tällä viikolla täyteen. No onneks on olemassa aina ens viikko ;) Toivotaan siis ens viikolla menee paremmin ja se 20 kilometriä täyttys viimein. Näillä mennään. Kuitenkin pakko olla erittäin tyytyväinen tähänkin, kaikki liikkuminen on hyvästä :)

Kuvailuja

 Jos blogi on vähän aikaa elänyt melko hiljaiseloa kuvien suhteen niin nyt niitä sitten tulee vähän enemmänkin. Käytiin pari päivää sitten Paavon kanssa kuvailemassa Itkonniemen vanhan, hylätyn vaneritehtaan pihassa. Paavo oli käyny edellisenä päivänä kaverinsa kanssa kuvailemassa kyseisessä paikassa ja sai sitten minutkin tarttumaan pitkästä aikaa kameraan. Alla kuvausreissun saldoo...

Olipa mukava lähtä pitkästä aikaa oikeesti kameran kanssa ulos ja päästä räpsimään. Ihan hävettävän vähän on tullu viimeaikoina kuvattua, nyt pitää kyllä yrittää saada muutosta siihen. Jos saisin joskus lähiaikoina viimein hankittua sen uuden kameralaukun, josta oon haaveillu kohtuullisen pitkään, tulis varmaan kuvattuakin enemmän. Tuo nykyinen laukku on niin älyttömän pikkunen, että sitten ei oikein meinaa mahtua runko+objektiivi ja kaks lisäobjektiivia... Lisäks kun salamakin kulkee laukussa varmuuten vuoks aina mukana, on kyseessä melko ahdas yhistelmä. Oon myös tosi arka kulettamaan kameraa ja sen tarvikkeita missään muussa laukussa, kun nimenomaan siinä kameralaukussa, joten silmäkään osin kamera ei oo ikinä mukana kun sitä tarvihtis :D

Tämmöstä tällä kertaa. Löytykö kuvista myös lukijoiden silmää miellyttäviä otoksia? Mukava ois kuulla myös teidän mielipiteitä :)

Yhteenveto viikko 13

Taas viikkokoostetta tekemässä...

Kävely, -513kcal

Kävely, -215kcal

Kävely, -885kcal

Lisäks perjantaina tein kahvakuulatreeniä 35 minuuttia ja kaloreita paloi 440 :)))

Kävely, -514kcal

Semmonen viikko tällä kertaa. Nyt on kyllä pakko sanoo, että oon ite tosi tyytyväinen tämän viikon liikuntojen määrään. Kilometrejä tuli taitettua melkein 20 ja liikuntaa tuntimääräsesti tuli harrasteltua melkein 4,5 tuntia. Jospa näillä sais berberiin jotain muutosta aikaseks ;) Jospa ens viikolla sais sen 20 kilometriä rikki!

Hetken huokaisu

Se tunne, kun 11 päivän työrupeaman jälkeen laitat herätyskelloo seuraavalle viikolle soimaan ja puhelin ilmottaa, että "herätykseen on tästä hetkestä 3 päivää, 15 tuntia ja muutamat minuutit siihen päälle". Ahh mikä helpotus.

Vaikka tämä viikko onkin mennyt harjottelussa ihan tosi nopeasti, huomaan nyt paikalleen istuessa ja pitkää viikonloppua ajatellessani olevani todellakin muutaman päivän vapaiden tarpeessa. Olo on niin sippi ja pinna sen takia kireellä, ettei minusta ois ollu harjottelupaikalle ainakaan minkäänlaista iloa saati sitten hyötyä enää huomenna.

Huomenna aion kyllä nauttia vapaapäivästä ainakin siten, että nukun aamulla ihan niin pitkään kun unta tuntuu riittävän, käyn pitkällä lenkillä Miljan kanssa ja nautin kiireettömästä yhessä olosta Paavon kanssa. Ettei totuus kuitenkaan pääsis unohtumaan, täytyy muistaa, että huomenna on pakko myös saaha jotain koulujuttuja aikaseks... Kuitenkin aikaa ja energiaa niidenkin tekemiseen löytyy vapaapäivänä ihan eri tavalla kun harjottelupäivän päätteeks.

Toivottavasti ruudun toisellakin puolella olijat pääsee nauttimaan viikonloppuna ihanista ulkoilukeleistä ja rakkaidensa seurasta! Niistä minä ainakin aion ottaa kaiken irti tänä viikonloppuna :)

Juhlapäivä

Tänään on kahdet synttärit, joista toiset on kyllä ei niin merkitykselliset, mutta kuitenkin. Tänään blogi täyttää vuoden (tämä siis se vähemmän merkityksellinen ;) ) ja lisäksi äitini täyttää tänään 50-vuotta. Hurjaa ajatella, että äiti on jo niin "vanha". Kun äiti viimeks täytti pyöreitä, en sitä ees oikein muista. Sillonhan mää olinkin vaan 11½-vuotias.

Äidin synttäreitä juhlistamaan me mennään tänään lähipiirin kanssa syömään King's Crowniin. En oo kyseisessä ravintolassa ikinä käyny, joten innolla odotan. Monet on kyseistä paikkaa kehunut ja nyt pääsen viimein ite testaamaan, onko ruoka ja palvelu kaiken kehumisen arvosta :)

Rippijuhlat, elokuu 2007

Isän 50 ja minun 18 vuotissynttärit, marraskuu 2010

Äiti 50-v

Onnee äiti 50-v! <3