Only with corgis

Päästiin viikonloppuna nauramaan ihan kunnolla kun annettiin Helmille ja Vallulle tyhjä limpparipullo tutkittavaks. On se käsittämätöntä miten paljon iloa voi noin yksinkertasesta asiasta saaha irti :D Sääli kun en videoo tajunnu ottaa, oli nimittäin kyllä ilo irti koirilla :)

Koirat juoks ympäri asuntoo tuo pullo vuorotellen molempien suussa ja yrittivätpä jopa vetääkin sitä.  Kyllä pienet asiat saa näköjään kahen pöljän corgin päät aivan sekaisin :)

Sen sijaan onneks videolle on päätyny Vallun innokas säheltäminen Ikean maton sisällä olleen putken kanssa. Video ei vaan harmi kyllä toimi toivotulla tavalla mutta idea varmasti tulee selville :D

Ystävänpäivä, sanoista tekoihin

Vietin ystävänpäivää yhessä parhaan ystäväni kanssa. Oltiin suunniteltu leipovamme mokkapaloja ja juovamme teetä ja parantavamme maailmaa puhumalla. Kaikki suunniteltu toteutettiin, mitä nyt mokkapaloista meinas tulla vaan kauhea sotku :D Tein nimittäin ite ekaa kertaa yläasteen kotitalouden tuntien jälkeen mokkapaloja ja voin kertoo, että olin aika ajoin melko hukassa...

Kuitenkin mokkapalat saatiin tehtyä enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä (maukkaita kyllä olivat). Siinä jossain vaiheessa mokkapaloja mussuttaessamme nousi puheeksi perinteinen ongelma. Ruoka maistuu liian hyvältä ja sen seurauksena perse leviää ku viimestä päivää. Se on jännä miten varmaan jokainen nainen, miksei mieskin, painii tämän ongelman kanssa aina jossain vaiheessa elämäänsä, mutta siitä on niin kamalan vaikee puhua kellekkään muulle. Me kuitenkin rikottiin rajoja ja alettiin puhua siitä, että pitäs yrittää saaha se ahterisa vähän useemmin ängyttyä niihen urheilutrikoisiin ja lähettyä lenkille ja lakattava treenaamasta hauista sillä jatkuvalla ruuan suuhun vienti liikkeellä...

Tästä innoittuneena kateltiin parin blogin ennen ja jälkeen laihdutuksen kuvia ja ruvettiin miettimään elämäntapamuutosta meijän ittemme kohalla. Tämän kaiken hulluttelun seurauksena päädyttiin lyömään parhaan kaverini poikaystävän kanssa vetoa, että jos pystytään olemaan kesäkuun puoleen väliin saakka juomatta, saadaan molemmat kaks hunttia käteen. Melko houkutteleva tarjous, kun vedonlyönti lopputuloksesta huolimatta päädy meijän "tappioon". Eli siis meillä ei oo mitään hävittävää.

Tämän haasteen vastaanottamisen ja yleisen elämäntaparemontin seurauksena blogin sisältö saattaa hieman muokkautua erilaiseen suuntaan. Kuitenkin blogin sisältö on jo elänytkin melko paljon sen kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. Kun alkuun blogi sisälsi lähinnä huomioita Helmin kasvatusta ja kehityksestä, on se nykyään enemmän minun koko elämää kuvaava päiväkirja, jonne päivittelen kuulumisia silloin kun siltä tuntuu.

Tuon ystävänpäivänä kehkeytyneen haasteen lisäksi kerrotaanhan mitä Paavo sai minulta ystävänpäivälahjaksi. En tiedä onko tämä nyt niin tarpeellinen asia hankkia, mutta nytpähän ne on olemassa, nimittäin kalvosinnapit. Ne kun on sellainen asia, mitä tarvitsee kamalan harvoin, mutta silloin kun niitä tarvitsee, ei yleensä ole aikaa eikä mielenkiintoa lähteä niitä metsästämään. Tämän vuoksi tilasin Paavolle ajattomat napit :)

Semmonen oli meidän ystävänpäivä, päätettiin siirtyä sanoista tekoihin. Mitenkäs ruudun toisella puolen ystävänpäivää vietettiin? :)

Eläinlääkäri kuulumisia

Edellisessä postauksessa lupailinkin kertovani Helmin ja Vallun eläinlääkärikäynnistä, joten nyt on tiedossa postaus meijän lekurireissusta.

Paavo soitteli lääkäriaikaa alkuviikosta ja saikin sopivasti meijän aikatauluihin natsaavan ajan. Mää pääsen harjottelusta joka päivä neljältä, joten haluttiin saada lääkäriaika illaks, että määki pääsen mukaan. Kahen koiran (varsinkin noin torvelon ku meijän koirat :D) kanssa yksinään eläinlääkärissä käyminen kun ois varmasti melko mielenkiintosta. Saatiinkin torstaille aika varttia vaille viideks, joka sopi meille paremmin ku hyvin.

Paavo tuli hakemaan minut harjottelusta ja lähettiin käymään abc:llä kahvilla (pääsin taas haukkumaan noita huoltamokahveja...) ja siitä sitten suunnistettiin lekuriin. Jännitin jonkun verran sitä, miten paljon Vallu messuaa heti kun päästään lääkäriin kun on paljon uusia ihmisiä ja hajuja ja jos odotustilassa vielä kaiken muun hyvän lisäks ois ollu toisia eläimiä vastaanottoo oottamassa. Toisin kuitenkin kävi ja Vallu tervehti varsin maltillisesti eläinlääkäriä ja pieneläinhoitajaa. Toki pienet hurinat ja purinat piti heittää, mutta se vaan kuuluu Vallun tyyliin ilmoittaa olemassaolostaan ;)

Ensimmäisenä tutkimuspöydälle pääsi Helmi. Täytyy kyllä kehua, että tyttö seiso tosi nätisti pöydällä, vaikka pöytä pikkusen heiluikin. Hirveen pitkään Helmi ei malttanu seisoo, enkä sitä siltä sen enempää ruvennu vaatimaankaan, kyseessä kun ei mikään näyttely ollut ;) Kun eläinlääkäri pisti rokotuksen Helmin niskaan, ei tyttö huomannut yhtään mitään, katseli vaan tyytyväisenä ympärilleen. Rokotuksen jälkeen lääkäri tutki Helmin mahdollisen nivustyräepäilyn ja terveen paperit saatiin siltä osin :)

Seuraavana oli Vallun vuoro nousta tutkimuspöydälle. Nätisti Vallukin antoi lääkärin tutkia itseään. Poitsu rentoutukin sen verran pöydällä, että köllähti vaan kylelleen kun sitä rapsuttelin, mamman mussu <3 Rokotuksesta ei Vallukaan välittäny mitään, tyytyväisenä otti piikin vastaan kylkiasennossa. Vallun jalassa oli pieni kovettuma, jonka lääkäri katsoi ja totesi, ettei kyseessä ole todennäköisesti mikään muu kuin kovettuma tai joku syylän kaltainen pahkura, joka ei vaadi mitään toimenpiteitä :)

Lopuksi pyysin lääkäriä vielä kuuntelemaan molempien koirien keuhkot (mikäköhän päähänpinttymä tääki mulle on...) ja kummankaan keuhkoista ei mitään ylimääräistä kuulunut. Molemmat sai siis terveen paperit, Vallun kohalla lääkäri huomautti siitä, että massaa on päässy kertymään, joten nyt on dietillä sekä koira että omistaja ;)

Eläinlääkärin itsensä toiminta jätti hieman toivomisen varaa... Itse tykkään enemmän jutustelevista ja sekä koiran että omistajan huomioon ottavista eläinlääkäreistä. Kyseinen eläinlääkäri oli melko tuppisuu eikä mitenkään hirveän oma-aloitteisesti ja innokkaasti koiria halunnut ruveta tutkimaan ja ihmettelemään. Täytyykin seuraavan kerran kun kyseiselle eläinlääkärille mennään yrittää varata aika toiselle siellä työskentelevälle lekurille, joka ainakin Helmin kakkosrokotteen annon yhteydessä oli minun makuun :)

Jos viime postaus oli kuva painotteinen, niin tällä kertaa tuli kyllä ihan puhtaasti pelkkää tekstiä, pahoittelut siitä :)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

 Kuten otsikkokin antaa olettaa, nyt on tiedossa läjä luontokuvia parilta viime kuukaudelta. Blogi on eläny viime aikoina melko pitkälti hiljaiseloa, pahoittelut. Tuntuu, ettei tunnit vuorokaudessa riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä, joten jostain on pitänyt karsia... :(

Saa nähdä, oisko viikonloppuna niin hyviä kelejä, että viittis ottaa kameran mukaan ja lähtä järven jäälle taas ihmettelemään luontoo koirien ja Paavon kanssa. Nyt vaikka täälläpäin Suomee on ollu mukavia nollan tietämillä pyöriviä kelejä, on päivät ollu kumman harmaita eikä ulkoilu oo sen takia oikein nappaillu.

Lisäks nyt kun mulla alko viikko sitten maanantaina päiväkotiharjottelu, oon saanu viettää päivässä suunnilleen sen kaks tuntia lasten kanssa ulkoillen, joten kotiin päästyä sohvalla makaaminen on tuntunu ihan hyvältä idealta :D harjottelun alkaminen on myös luonnollisesti lisänny väsymystä jonkun verran, kun tapaan töissä päivittäin uusia ihmisiä ja koko ajan täytyy olla skarppina ja yrittää omaksua uusia asioita. Jospa tästä kuitenkin toipuisin pikapuoliin ja blogikin heräilis pikkuhiljaa taas henkiin ;)

Tänään kuitenkin reipastuttiin ja lähettiin koirien kanssa koira puistoon. Puistoon tuli myös meijän kaveri kahen oman koiransa kanssa, joten vilinää ja vilskettä riitti. Lisäks puistossa oli toki muitakin koiria, joitten kanssa meijän hurtat paini riemuissaan, corgimaiseen tyyliinsä ;)

Helmi ja Vallu on menossa torstaina käymään eläinlääkärissä. Kyseessä on onneks ihan rutiinikäynti, käydään hakemassa molemmille rokotteet ja tehhään samalla ihan normaalit terveystarkastukset. Helmihän ei meillä ollessaan oo kertaakaan eläinlääkärin palveluita käyttämään, jos ei mukaan lasketa just noita rokotuskäyntejä. Helmillä on kuitenkin olemassaan tapaturma- ja sairaskuluvakuutus varmuuden vuoks, mutta tosiaan onneks ei oo sitä jouduttu käyttämään :)

Vallukin on meillä ollessaan käyny lekurissa vaan yhen ainoon kerran, joten vähällä on Vallunkin kanssa päästy. Senkin ainoon kerran kun Vallua käytettiin, oli sillä kennelyskä, jonka myös Elli sairasti yhtäaikaa. Täytyy siis koputtaa puuta ja olla erittäin tyytyväinen siihen, että meijän koirat on ollu noin terveitä :)

Kirjottelen varmaankin perjantaina tai viimestään viikonlopun aikana enemmän koirien eläinlääkärikuulumisia. Saadaanpahan sitten lääkärinkin näkemykset koirien kunnoista, painoista sun muista hommeleista :)

Helmi 1 vuotta

Helmin synttärithän oli jo eilen, mutta eilen en kerenny ja jaksanu ees koneelle tulla, joten postauksen tekeminen siirty tälle päivälle. Nyt kun ensimmäinen pentuvuosi on takana, voidaan ehkä pikkuhiljaa huokasta Paavon kanssa helpotuksesta. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunu älyttömästi uusia asioita, niin meille ihmisille, kun Helmillekin. Ollaan käyty yhessä ensimmäisessä mätsärissä, Helmi kävi kasvattajansa kanssa ensimmäisessä näyttelyssä, ollaan opetettu Helmiä sisäsiistiks ja yhteiskuntakelposeks koiraks, taisteltu tuhoamisongelman kanssa, koettu ensimmäiset juoksut, opittu olemaan toisten koirien kanssa koirapuistossa, rentouduttu mökillä jajaja... Listaa vois varmaan jatkaa loputtomiin.

Ensimmäiseen vuoteen on mahtunu monenlaisia tunteita, itkua, naurua, hammasten ja pinnan kiristystä, ylpeyttä, onnistumisen iloa ja riemua. Tunteiden kanssa on menty laidasta laitaan lyhyessä ajassa, mutta päällimmäisenä ajatuksena nyt kun vuotta kelaa taaksepäin, on kuitenkin voittajafiilis. Kun kahtoo Helmiä nyt ja näkee miten iso tyttö siitä on jo tullu, ei voi kun olla ilonen siitä, miten mukava ja hellyyden kipee koira siitä on varsinkin viime kuukausina kuoriutunu.