Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 4

Aikaisempien viikkojen ruokalistat löydät viikon yksi osalta täältä,

viikon kaksi täältä ja viikon kolme täältä.

Neljäs viikko mukailee edeltäviään. Tällä kertaa kuitenkin päätettiin pienellä muutoksella nostaa kasvisruokien määrä kolmeen ja kun jääkaapista löytyi edellisen viikon tähteitä, jätettiin oma inhokkini, Paavon lemppari, hernekeitto pois.

Viikko 4

- lasagne + raaste

- hernekeitto + pannari/vohveli

- feta-pinaattipasta + salaatti

- linssicurry + salaatti

Tällä kertaa kauppareissulta ei siis ostettu lainkaan lihatuotteita, kun lasagnekin muutettiin kasvisversioksi korvaamalla jauheliha soijarouheella. Sinällään melkoinen muutos meidän kauppakasseihin, joista aikaisemmin löytyi ruuanlaittoon käytettävien lihatuotteiden lisäksi myös leikkelemakkaroita ynnä muita erinäisiä lihatuotteita. Tyytyväinen olen tähän muutokseen, sillä kauppakassin hinta on myös muuttunut pienemmäksi lihansyönnin vähentämisen myötä.

Tavoitteena minulla on saada ensimmäisessä tämän sarjan postauksessa mainitut Foodie- kauppalistat luotua tulevan kuun alun aikana. Kun kaikkien kuuden viikon ruokalistat on esitelty voisin tehdä eräänlaisen koontipostauksen, jossa myös käytäisiin läpi noiden eri viikkojen kustannukset. Kauppakuiteista katsomallahan tämä toki myös selviäisi, mutta meillä ostetaan niin paljon aina myös kaikkea muuta, kuin ruokaa Prisman reissuilta, ettei kuitin perkaamisesta tulisi mitään.

Toki nuo Foodie- kauppalistat tulevat olemaan siltä osin hieman valheellisia, että aamu- ja iltapalat sekä välipalat eivät niissä tule näkymään. Näkyy vain lounaiden ja päivällisten kustannukset. Kuitenkin pääsääntöisesti meillä noudatetaan aamu- ja iltapalan osalta samaa kaavaa: iltapalalla kaikki kolme syö puuroa marjoilla. Puuroa keitetään sen verran, että siitä jää Mötkikselle myös aamupalapuuro. Aamupalalla minä ja Paavo syödään vaihtelevasti leipää tai mysliä ja jugurttia tai mitä nyt sattuu keksimään. Viikonloppuisin Paavon päivystäessä hän saattaa aamukeikalta hakea croisantteja ja mehua tai muuta vähän spesiaalimpaa aikuisten aamupalaa. Välipalalla Mötkis yleensä syö leipää, jugurttia, Talk-muruja, smoothien tai jotain ihan muuta. Vähän riippuen siitä, miten kärsivällisellä tuulella hän on. Hedelmiä on tarjolla joka ruokailun päätteeksi.

Näin listattuna nuo aamu- ja iltapalat sekä välipalat ovat melkoisen iso osa päivän ruokailuja, ja voisikin olla hyvä tehdä vertailu tuon Foodie- kauppalistan sekä kauppakuitin pohjalta. Katsotaan miten laajaa postausta saan tehtyä vai pilkonko senkin tällaisiin pienempiin palasiin käyden ruokalistan viikot läpi viikko kerrallaan.

Neuvolakuulumiset 22.1.2019

Minulla oli äitiysneuvolakäynti kun viikkoja oli kasassa 24+2. Käynnille pääsin yksin Mötkiksen jäädessä kotiin Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Tuosta yksinään käynnille pääsemisestä ei sinällään juuri valitettavasti hyötyä ollut. Olin ajatellut olevan parempi mennä käynnille yksin, sillä halusin puhua terkkarin kanssa mieltä painavista huolista, mutta ilman sen suurempaa vastakaikua jäin.

Suurimpana huolenaiheena on ollut minun jaksaminen selkäni ollessa todella, todella, todella kipeä. Kerroin terkkarille tästä kerraten samalla olleeni Mötkistä odottaessa näillä viikoilla jo melkein kuukauden sairaslomalla selän ja harkkasupistusten takia. Pohdin ääneen, mitä nyt tapahtuisi jos, ja kun, olen sairaslomakunnossa. Vastaukseksi sain voivottelua. Mitäh?! Juuri mitään muuta en kyllä meidän terkkarilta osannutkaan odottaa, hän kun ei ole mitään Florence Nightingale- ainesta.

Kuitenkin vähän jotain enemmän oisin toivonut. Toki tiedän itse ammattini puolesta, että voisimme saada Mötkikselle päivähoitapaikan järjestymään mahdollisesti nopeallakin aikataululla vointiini vedoten, tai että voisimme muutenkin hänelle hoitopaikkaa hakea. Ei kuitenkaan terkkarilla ilmeisesti käynyt pienessäkään mielessä, että tällaisesta voisi keskustella ja hän työnsä puolesta puoltaa paikan saamista, ehei, mitä sitä suotta. Tottakai häneltä sen puoltavan lausunnon tulen vaatimaan, jos selän tilanne jatkuu näin kipeänä, mutta olisin odottanut häneltä kuitenkin vähän enemmän.

Nyt olenkin pyrkinyt saamaan tuota selkää kuntoon hieronnalla sekä kehonhuollolla ja venyttelyllä. Pieniä elpymisen merkkejä on ehken havaittavissa ja toivon, että tässä raskaudessa selän tilanne etenee samalla tavalla, kuin Mötkistä odottaessa. Silloinkin toinen kolmannes oli fyysisesti se vaikein, kun taas viimeisen kolmanneksen aikana olotila alkoi hellittää. Lisäksi hankittiin esimerkiksi kodariin keittiöjakkara, jolle Mötkis voi itse kiivetä käsien ja kasvojen pesulle ja josta hänet on lyhyempi matka nostaa pyllyn pesulle, kuin ihan lattialta.

Harmittaa vain, ettei terkkarilta herunut mitään pienintäkään vinkkiä siihen, mitä voisi tehdä tai minne kannattaisi olla yhteydessä. Seuraavalla Kysin käynnillä kolmen viikon päästä pitää puhua tuosta selän kunnosta ja kysellä sieltä puolelta, olisiko jotain vinkkejä, miten asiaa lähestyä. Myös äitiysfyssarilla tai vyöhyketerapeutilla käyntiä olen harkinnut ja se onkin seuraavana to do listalla, jos ei kotikonstit ala toimia.

Neuvolakäyntiin palatakseni kaikki oli kunnossa. Painoa oli tullut edellisen neuvolan jälkeen alle kilo eikä siitä keskusteltu sen enempää. Verenpaine oli melko matala, 103/72, mikä osaltaan selittää ajoittain vaivaavaa huimausta. Tällä käynnilllä mitattiin ensimmäisen kerran kohdunpohjan korkeus, eli sf-mitta. Se oli 24cm asettuen yläkäyrälle. Tästä terkkari totesi, että on täysin normaalia, että ensimmäinen mittaustulos on yläkäyrällä ja katsottiin vertailun vuoksi myös Mötkiksen aikaiset käyrät. Silloinkin sf-mitta lähti liikkeelle yläkäyrältä laskeutuen keskikäyrälle ja loppua kohti se palasi jälleen yläkäyrälle. Nyt tottakai lähtöpaino ja toinen raskauskin vaikuttaa tuohon sf-mittaan. Hemoglobiinia ei tällä kerralla mitattu sen oltua hyvä edellisellä käynnillä. Sydänäänet kuunneltiin ja terkkari totesi keskisykkeen olevan noin 150 ja sen puolesta kaiken olevan kunnossa.

Käynnillä sain lisäksi Kelaa varten raskaustodistuksen ja kerrattiin nopeasti kuinka vanhempain vapaat ynnä muut menevät. Näpyttelinkin heti samana iltana hakemukset ja jo seuraavana päivänä oli päätökset tehtynä. Kela kyllä yllätti tässä melkoisesti. Nyt vaan siis odotellaan Kelan asioiden puolesta äitiysloman alkua 4.4.2019. Sinällään aika ihana päästä hieman taloudellisesti väljempään tilanteeseen kun äitiyspäiväraha alkaa. Onhan se huimasti parempi, kuin kotihoidon tuki.

Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 3

Ensimmäisen viikon ruokalistan löydät täältä ja toisen viikon täältä.

Kolmannella viikolla kasvisruokia onkin tarjolla kaksin kappalein. Lisäksi listalle on päässyt yksi meidän perheen kestosuosikki sekä keitto.

Viikko 3

- käärmepata (tomaattinen jauhelihakastike ja spagetti) + salaatti

- kanakeitto

- tomaattirisotto + salaatti

- tuoretomaatti-linssikeitto

Tuo käärmepata lyhykäisyydessään on seuraavanlainen; kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Ruskista jauheliha, mausta perheen makuun sopivin maustein. Lisää tomaattimurska, mausta halutessasi oreganolla tai muulla yrttiseoksella. Tarjoile spagetin kanssa.

Kanakeitto on meillä pidemmän aikaa ollut muotoa broilerin filesuikale, bataatti, porkkana, sipuli, kasvisliemikuutio, kolmen juuston kerma. Nyt kuitenkin otin testiin keittojuurekset sekä nuudelia ja kermaa. Edellämainittujen lisäksi sekoitan joukkoon todennäköisesti pakastimesta löytyviä wokkivihanneksia ja/tai herne-maissi-paprikaa. Minua kehtuuttaa keittojen tekemisessä se hillitön kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen määrä, joten tavoitteena olisi päästä vähän helpommalla noiden pakasteiden käytön avulla. Katsotaan, mitä tästä tuleekaan.

Huomenna minulla onkin äitiysneuvolakäynti, josta voisin kirjoitella kuulumisia. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana pääsen neuvolaan ihan yksinäni, kun Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoinen tulee pitämään Mötkikselle seuraa siksi aikaa. Ihan mukava päästä käynnille kaikessa rauhassa yksin. Meidän tähänastiset neuvolakäynnit tämän raskauden tiimoilta kun ovat olleet kaikki enemmän ja vähemmän kaoottisia ja menneet Mötkiksen perässä juostessa. Neuvoloiden vastaanottohuoneet voisivat olla ehken jotenkin hieman paremmin suunniteltuja tuollaisten uteliaiden ja innokkaiden taaperoiden varalta. Melko raskasta yrittää saada käynnistä jotain irti ja samalla vahtia, ettei pieni touhottaja revi tietokoneen jokaikistä piuhaa irti...

Unikoulu vol 583?

Avainsanan uni takaa löytyy aikaisempia postauksia Mötkiksen uniasioihin liittyen. Viimeisimmässä unta käsittelevässä postauksesta kerroin meidän pitämästä unikoulusta todeten, että jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös päiväunien siirtäminen sisällä nukuttaviksi. Noo tuosta postauksesta on jokunen tovi kulunut aikaa, tarkalleen ottaen lähes puoli vuotta ja nyt viimein ollaan tilanteessa, jossa Mötkis on nukkunut kohta kuukauden päikkärit sisällä.

Muutoksen myötä päiväunet kokivat siis melkoisen mullistuksen. Ne ensinnäkin muuttuivat äärimmäisen rikkonaisiksi ja kestoltaan lyhyemmiksi. Vielä kun Mötkis nukkui päikkärit ulkona, oli tavanomainen unien pituus 2-2,5 tuntia. Ensimmäisen kaksi viikkoa tilanne oli lähes joka päivä seuraavanlainen: Mötkis nukahti kohtuu rauhallisesti omaan sänkyynsä kun istuin sängyn vieressä. Kun unta oli takana 40 minuuttia hän heräsi parkuen ja tarvitsi uuden nukutuksen. Sama toistui 40 minuutin kuluttua, mutta tuolloin hän ei nukahda enää uudestaan, vaan haluaa pois sängystä.

Ensimmäisten päivien sisällä nukkumisten jälkeen ajattelinkin hetken, että eiköhän tämä ollut tässä, jatketaan ulos nukuttamista. Kuitenkin halusin, että päikkärit aletaan nukkua sisällä ennen Kirpun syntymää ja jotta muutokselle olisi aikaa, täytyi ulos nukuttaminen lopettaa hyvissä ajoin. Lisäksi pakkasten kiristyessä pukemisesta alkoi tulla melko pulmallista.

Vaikka Mötkis nukkui lämpöpussissa, jonka lisäksi päällä oli toppahaalari, villahaalari, villasukat, merinovillasukat, Stonzien Linerzit, merinovillatumput, rukkaset, merinovillakypärähattu ja pipo oli hän silti välillä kylmä sormista ja varpaista. Toki vartalo oli täysin lämmin eikä kylmä varmasti haitannut unia, kun Mötkis niitä tosiaan nukkui sen 2,5 tuntia parhaimmillaan, mutta itsestä ajatus tuntui pahalta. Olisikin siis täytynyt hankkia lämpimämpi pussi hänelle päikkäreitä varten, mutta tähän ei kuitenkaan halunnut enää ruveta. Päikkärit kun oli tavoitteena siirtää sisälle jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Myös jatkuva pukeminen alkoi ärsyttää itseäni. Jos aamu- ja iltapäivällä käytiin ulkona ja Mötkis nukkui päikkärit rattaissa, puin edellä mainitun arsenaalin hänelle kolme kertaa päivässä. Jösses. Tähän kun lisätään vielä mahdollinen kauppareissu illalla niin jippikaijei. Toki autoon päälle ei laiteta kuin villahaalari, lapaset, villasukat ja pipo, mutta kuitenkin. Pukemista pukemisen perään pitkin päivää. Kiitos, mutta ei kiitos.

Ollappa vielä näin pieni ja sammuappa mihin vaan, milloin vaan.

Nyt päiväunien kesto onkin oikestaan vakiintunut koostumaan kahdesta unisyklistä, eli unet kestävät tunnin ja 20 minuuttia. Parhaimpina päivinä Mötkis nukkuu tunnin ja 40 minuuttia, mutta nämä ovat vielä harvassa. Tällä hetkellä päiväunet kuitenkin onneksi nukutaan pääsääntöisesti yhteen putkeen, mutta edelleen unilta herätään itkun kanssa. Tuntuukin, että Mötkis herää vähän kesken unien ja viihtyy unien jälkeen kainalossa tai sylissä hitaasti heräillen pitkän tovin. Yleensä itku menee nopeasti sylissä ohite kun aletaan puuhastelemaan muita hommia, mutta joinain päivinä paha mieli jää päälle.

Tämän muutoksen myötä myös meidän arki on lajinsa muuttunut. Nykyään ei ole niin yksinkertaista lähtä aamupäiväisin vaikkapa kaupungille tai perhekahvilaan, sillä paluumatkalla Mötkis nukahtaisi melko varmasti rattaisiin, eikä se ole tässä vaiheessa suotava vaihtoehto. Päiväunien sisälle siirtämisen jälkeen Mötkis on kerran nukkunut rattaissa, koska oli pakko päästä itse lähtemään Kirpun rakenneultraan ja päikkäriaikaan viedä Mötkis hoitoon tädilleni. Myös kerran Mötkis on nukkunut päikkärit autossa ja kerran mummalassa.

Tällä hetkellä haluankin pitää tilanteen melko stabiilina ja arjen kohtuu samanlaisena päivästä toiseen, jotta nuo sisäpäikkärit saadaan rutiiniksi. Meillä herätään joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja myös yöunille meno tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Myös päikkärit ajoitetaan alkamaan suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Rytmi on tällä hetkellä siis tarkka. Korkeentaan puolen tunnin vaihteluväli suuntaan tai toiseen on tällä hetkellä olemassa.

Jossain vaiheessa, kun päiväunille nukahtaminen yksin alkaa sujua ja muutenkin päikkärit sujuvat hyvin, siirretään Mötkis junnusänkyyn. Onneksi tällä muutoksella ei kuitenkaan ole vielä mikään kiire. Kirpun laskettuaika on vasta toukokuussa ja riittää, että hänen syntymäänsä mennessä pinnasänky vapautuu Mötkiksen käytöstä. Nyt kuitenkin annetaan Mötkikselle aikaa tottua tähän muutokseen ennen seuraavaa. Lisäksi portaikkoon tai Mötkiksen huoneen oviaukkoon täytyy hankkia portti, ennen kuin junnusänkyyn voi siirtyä.

Näin neljä viikkoa päikkäreiden sisälle siirtämisen jälkeen täytyy todeta,

että onneksi olen pitänyt pääni.

Vaikka alku näytti melko toivottomalta ja teki mieli luovuttaa,

on nyt kuitenkin tilanne on jo kohtuullinen.

Toki päikkäriaikaan ei hirveästi pysty itse mitään puuhastelemaan,

mutta se on sinällään hyvä.

Tuleepahan pyhitettyä ne ajat lähinnä levolle ja omillekin päikkäreille.

Toivottavasti jatkossa päikkärit saavat vähän lisää pituutta,

tai ainakin tuo itkun kanssa herääminen jää pois.

Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 2

Ensimmäisen viikon ruokalistan löydät täältä

Kuten ensimmäisen viikon postauksessa kerroin, myös toisen viikon ruokalistalle kuuluu yksi kasvisruoka sekä perushelppoja lapsiperheruokia.

Viikko 2

- makaroonilaatikko + salaatti

- makkarakeitto

- tomaattinen broileripata + risotto/riisi + salaatti

- yhden kattilan pasta

Kakkosviikon ruokalistalla on tuttuja ja turvallisia, perinteisiä suomalaisia ruokia, makaroonilaatikkoa ja makkarakeittoa. Lisäksi on tarjolla myös oma sovellus useammasta reseptistä sekä se peräänkuulutettu kasvisruoka.

Viime viikon osalta blogin päivittely jäi harmillisen vähälle. Meillä nimittäin koko perhe sairasti vatsataudin, ilmeisesti noroviruksen aiheuttaman. Oltiin koko viikko enemmän ja vähemmän petipotilaita, eikä blogin ääreen ollut aikaa eikä jaksamista istahtaa. Kuitenkin tällä viikolla kaikki alkavat olla kunnossa ja Mötkiksenkin rytmit ovat alkaneet tasaantua, joten uudella innolla uuteen viikkoon ja toivotaan bloginkin puolelle uutta sisältöä ilmestyvän.

Mitä meillä tänään syötäisiin? Viikko 1

Meillä on pitkään ollu käytössä ennakkoon suunnitellut viikkojen ruokalistat.

Tällä hetkellä meillä on käytössä kuuden viikon kiertävä ruokalista,

joka helpottaa kyllä kauppareissujen suunnittelemista huomattavasti.

Meillä sorrutaan helposti roskaruokaan tai syömään samoja ruokia viikosta toiseen,

jos ei suunnitella ennakkoon ruokia.

Tämä käytössäoleva systeemi on auttanut noihin molempiin ongelmiin.

Teemme ruokaostokset pääsääntöisesti Prismasta, täydentäviä ostoksia tehdään mistä vaan kaupasta, joka sattuu olemaan helposti saatavilla. S-ryhmän kauppoja ajatellen Foodie-sovellus on näppärä apu kauppalappujen suunnitteluun. Kyseiseen sovellukseen voi myös tallentaa ostoslistoja, jolloin viikkosuunnitelmat voisi tehdä suoraa sovellukseen ja vain täydentää kauppalappua niiden ostosten osalta, jotka eivät vakiona listalle kuulu.

Ruokalista on koostettu siten, että jokaisella viikolla on listalla on neljä ruokaa, joista vähintään yksi kasvisruoka. Itseasiassa kolme kuudesta viikosta on sellaisia, jolloin on kaksi kasvisruokaa listalla. Tämä siksi, että halutaan vähän rajoittaa lihan määrää ruokavaliossa ja opettaa myös Mötkikselle, että kasvisruuat voivat olla ihan yhtä hyviä kuin liharuuat. Myös itse on ollut kiva huomata, että kasvisruoka voi olla ihan yhtä maukasta kuin liharuoka. Itsehän olin hieman skeptinen alkuun näiden kasvisruokien suhteen, mutta nyt useampaa reseptiä testattuani, on mielipiteeni muuttunut.

Joka viikolla on listalla myös yksi niin sanotusti puolivalmisruoka. Nuo puolivalmiitruuat ovat sellaisia, jotka valmistuvat lähestulkoon itsestään, mahdollisimman pienellä vaivalla. Tällaiset ruuat ovatkin näppäriä sellaisina päivinä, kun on kiire saada ruoka valmiiksi tai ainakin uuniin valmistumaan.

Ruokalistaa suunnitellessa on otettu myös huomioon pienen taaperon ravitsemukselliset asiat. Ruoka on hänelle soveltuvaa ja esimerkiksi makkararuokia on korkeentaan yksi per viikko. Jos listalla on jotain sellaista, joka ei oikein Mötkikselle uppoa, säästetään hänelle jonkun muun ruuan tähteet syötäväksi. Esimerkiksi tomaattikeitto on koostumukseltaan vähän sellainen, ettei Mötkis sitä itse saa syötyä eikä välttämättä syöttämistäkään kelpuuta, joten silloin hän syö jotain muuta. Myös mahdolliset lisukesalaatit on erikseen ruokalistaan merkitty, jotta niidenkin ruokien kanssa, jotka eivät itsessään paljon kasviksia tai vihanneksia sisällä, tulee myös syötyä kasviksia.

Viikko 1

- broileri-kasviswokki + riisi/nuudeli
- jauhelihakeitto
- kinkkukiusaus + salaatti
- viiden aineksen pastavuoka

Ensimmäisen viikon osalta oikeastaan kaikki ruuat, paitsi jauhelihakeitto ovat melkolailla helppoja ja nopeita. Broileri-kasviswokkiin olen käyttänyt valmiita pakastewokkivihanneksia, välillä jos oikein innostun, saatan ottaa tehdä wokin alusta asti itse. Kinkkukiusauskin on äärettömän helppo: perunasipulisekoitus, kinkkusuikaleet, kerma ja mausteet sekaisin ja uuniin. Myös ensimmäisen viikon kasvisruoka on nopea ja helppo: siinä ajassa kun tortellinit kiehuvat kerkeää mozzarellapallot repiä valmiiksi ja silputa persiljan.

Tulen kerran viikkoon julkaisemaan aina seuraavan viikon ruokalistan,

joten jos ideoita lapsiperheen ruokiin kaipailette, niitä on jatkossa tarjolla!

Kirpun rakenneultra

Vuoden 2018 viimeinen päivä oli meillä erittäin odotettu päivä. Ei niinkään vuoden vaihtumisen takia, vaan Kirpun rakenneultra oli silloin. Tuolloin viikkoja oli kasassa 21+1 ja tuntuikin hieman kärvistelyltä odottaa noin pitkälle ultraa.

Käynnin ajaksi vein Mötkiksen hoitoon minun tätini luokse, josta sitten Paavo tuli minut poimimaan ja jatkettiin matkaa KYSille. Oltiin odotusaulassa perinteisesti noin 15 minuuttia ennen varattua aikaa ja oltiinkin varauduttu odottelemaan hyvän aikaa. Toisin kävi ja meidät kutsuttiin käynnille 10 minuuttia etuajassa. Vastassa oli sama lääkäri, joka Mötkiksen rakenneultrassa kävi varmistamassa kasvojen profiilia. Samainen lääkäri myös esiintyy KYSin synnytysvalmennusvideoilla.

Heti alkuun lääkäri kyseli kuulumisia ja vointeja sekä käytössä olevat lääkitykset käytiin myös läpi. Kerroin tuntevani liikkeitä päivittäin ja voinnin olevan hyvä, ei mitään ihmeempiä mainittavia. Sen jälkeen siirryttiinkin keskustelemaan mieltäni kalvaneesta pelosta, että mitä jos diagnoosi osittaisesta rypäleraskaudesta olisikin totta. Lääkäri totesi hyvin varmaan ja vakuuttavaan sävyyn, että hän on hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei hän usko kyseessä olevan osittaisen rypäleraskauden. Todennäköisin syin raskaus olisi tuolloin mennyt kesken tai selkeästi poikkeavia löydöksiä olisi myös myöhemmissä ultrissa tehty. Hän totesi, että olemme valitettavasti olleet peloissamme aivan turhaan. Pidettiin kuitenkin vielä kiinni siitä, että synnytyksen jälkeen istukka lähtee patologille.

Kerroin lääkärille äitini kohdunkaulansyövästä ja siitä, kuinka kaikki tämän aihealueen ongelmat herättävät itselläni pelon pahimmasta. Lääkäri kysyi, minkä ikäinen äitini oli sairastuessaan ja onko hän yhä elossa. Kerroin hänen olleen 30-vuotias ja elävän yhä. Kuullessaan äitini sairastumisiän lääkäri päivitteli ääneen nuorta ikää ja vastasi ymmärtävänsä pelkojani täysin. Tämän jälkeen keskusteltiin vielä hetki HPV-rokotteesta, jonka olemmekin Paavon kanssa yläasteiässä saaneet kunnes aloitettiin ultraaminen.

Heti alkuun perinteisesti lääkäri tarkasti sykkeen ja se näkyikin heti selkeästi. Hän kertoi missä kohdin Kirpun pää on ja alkoi sen jälkeen aivoista liikkeelle lähtien käydä Kirppua läpi. Sydämen kohdalla lääkäri pysähtyi. Kirppu ei ollut optimaalisessa asennossa, joten sydämen rakenteita ei saatu heti katsottua, vaan lääkäri siirtyi ultraamaan muuten. Kerrottiin haluavamme kuulla sukupuolen, mikäli se selviää ja lääkäri jatkoi ultrausta pian kertoen meille sukupuolen. Sekä minun, että Paavon sydämet heitti volttia sukupuolen kuultuamme. Muutaman kerran lääkäri näytti Kirpun kasvoista 4D-kuvaakin.

Aina välillä lääkäri palasi tarkastelemaan sydäntä. Välillä hän pysähtyi katselemaan sydäntä pitkäksikin aikaa ultrauslaitteeseen nojaillen mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Tuolloin oma pumppuni otti ylimääräisiä kierroksia. Lääkärin ilmeestä eikä ultrakuvasta voinut päätellä mitään. Tässä vaiheessa kätilö tuli viereisestä huoneesta, esitteli itsensä ja alkoi käydä läpi tarkistuslistaa lääkärin kanssa. Tarkistuslistan kaikki muut kohdat oli nähty, paitsi sydämen rakenteet.

Tässä vaiheessa tosissaan alkoi kurkkua kuristaa ja puristin Paavon kättä lujempaa. Ei helvetti jos sydämessä onkin jotain vikaa. Onko lapsellamme sittenkin jotain kehityspoikkeamia vaikka sikiöseulannat antoivat äärettömän hyvät tulokset. Onko kyseessä Downin syndrooma vai joku muu. Näin villisti kerkesi mieli lähteä laukkaamaan. Käännyin lääkärin pyynnöstä kyljelleni ja yritettiin vaikuttaa Kirpun asentoon. Kun ultrausta jatkettiin lääkäri palasi samantien sydämen pariin. Hän nojaili jälleen ultrauslaitteeseen, yhtä ilmeettömänä kuin aiemmin.

Kohta Kirppu kääntyikin hieman parempaan asentoon ja lääkäri pääsi tarkastelemaan sydäntä. Hän mainitsi jotain isoista ristikkäisistä suonista ja sydämen läpistä kätilön ruksiessa ne koneelle. Sitten hän huokaisi helpotuksesta: huh, on sydämenkin osalta kaikki täysin kunnossa. Lopuksi lääkäri näytti vielä sekä kasvojen profiilia, että 4D-kuvaa kasvoista todeten Kirpun söpöksi nykerönenäksi, aivan kuten isoveljensäkin.

























Sain luvan nousta ylös ja lääkäri tulosteli loputkin ultrakuvat muistoksi. Lääkäri saneli käynnin meidän vielä huoneessa ollessa kerraten käynnin asiat ja sen jälkeen hän toivotti hyvää uutta vuotta. Siirryttiin viereiseen kätilön huoneeseen vielä varaamaan seuraava kontrolli raskausviikolle 28 aikaisempien keskenmenojen takia.

Kotiin lähdettiin siis hyvillä mielin. Osittaisen rypäleraskauden osalta voitiin olla huoletta ja Kirpulla oli kaikki hyvin. Sovittiin yhdessä Paavon kanssa, että sukupuoli kerrotaan kyllä lähipiirille, mutta esimerkiksi somessa ei sitä tulla paljastamaan. Näin ollen myöskään blogin puolelle ei Kirpun sukupuoli tule selviämään ennen hänen syntymäänsä.

Muutaman unisex-henkisen vaatteen kerkesinkin Kirpulle alennusmyynneistä bongailla jo ennen rakenneultraa ja vaatevarantoja täydennetään sitä mukaa, kun kerkeän käydä läpi Mötkiksen vanhoja vaatteita. Osan Mötkiksen pienistä vaatteista kerkesin myydä hänen ollessaan hyvin pieni siinä ajatuksessa, ettei meille toista lasta tule. Sinällään nyt vähän harmittaa, että osa vaatteista on jo myyty, mutta onneksi varsinkin ihan pikkuvauvakoista suurin osa meni Mötkiksen kummin nuorimmaiselle ja sieltä meille takaisin kotiutuivat.

Hello 2019

Kuten edeltäjänsä, myös vuosi 2018 jatkui mullistava. Saatiin kokea valtavaa ylpeyttä todistaessamme esikoisemme ensiaskeleita, ensimmäisiä hapuilevia sanoja, ensimmäisiä märkien pusujen siivittämiä haleja. Saatiin myös kuulla, että vuosi 2019 mullistaa elämämme kuopuksemme lasketunajan ollessa tulevana äitienpäivänä.

Vuosi 2018 oli ennenkaikkea onnen vuosi, mutta valitettavasti suurin mahdollinen onni tuo mukanaan myös mieltä raastavan, kalvavan pelon tämänkin raskauden kohdalla. Toissapäivänä kuitenkin rakenneultrassa meidän pahimmat pelot hälveni. Odotamme pientä, tervettä Kirppua. Palaan rakenneultran kuulumisiin tarkemmin, kun ne kerkeän kirjoittaa.

Tuleva vuosi tuokoon mukanaan vielä enemmän onnea, ja vähemmän pelkoa. Toivon vuodelta 2019 tasapainoa, vähemmän vuoristoratoja. En kuitenkaan tasapaksua, mutta vähemmän ailahtelevaa elämää.

Itseni haluan haastaa pyrkimään löytämään asioiden hopeareunus, se hyvä kaikessa. Toivon ensi vuonna päästäväni irti turhista peloista ja jossitteluista, nauttivani enemmän elämästä. Vuosi 2019, ole täynnä onnea ja kiitollisuutta.

"Tähän jää tämä taakka harteiltani.

Olen kai sitä vaalinut jo tarpeeksi pitkään.

Syleillyt niin kuin syleilen rakkainta.

Lupaillen ei en milloinkaan mä sinua hylkää.

Joutava huoli.

Mee, ole irti.

En minä huutele perääs.

Enää sinuun herää.

Osaanko olla ilman murhettani.

Kukas muu sunnuntaisin mulle pitäisi seuraa.

Jupisee kun mä jostakin innostun.

Tupakoi kengät jalassa mun sänkyni päällä.

Joutava huoli.

Mee, ole irti.

En minä huutele perääs.

Enää sinuun herää.

Mun pitää oppii sinua ilman seisomaan.

Myös sinä omin jaloin kävelet, turhaa on kantaa.

Mun pitää oppii johonkin muuhun luottamaan

Kuin siihen että minä petyn tai etten uskalla.

Joutava huoli.

Mee, ole irti.

En minä huutele perääs.

Enää sinuun herää."

Stella -Joutava huoli