Ensimmäisiä hankintoja

Ensimmäiset vaatehankinnat tein raskausviikolla 12. Tuolloin ostin muutamia vaatteita sekä entiseltä luokkalaiseltani, että Facebook kirpparilta. Vaikka Paavo alkuun kauhisteli vaatteiden määrää, nyt tätä postausta tehdessä vaatteista otetun kokonaiskuvan nähtyään totesi hänkin, että niitä täytyy ostaa lisää ja paljon.

Paljonhan tässä on vielä raskautta jäljellä ja siltä osin aikaa tehdä hankintoja. Lisäksi meillä on edessämme vielä muutto raskausaikana, joten ihan hirmuista arsenaalia kaikkea mahdollista ei tulla hankkimaan, vaan pyrimme miettimään hankinnat mahdollisimman järkeviksi. Emme myöskään aio enää tälle asunnolle ostaa esimerkiksi sitteriä. Pinnasänkykin hankitaan vasta muuton jälkeen, ellei sopiva satu tulemaan vastaan käytettynä.

Tässä postauksessa esittelen muutamia,

ensimmäisten vaatehankintojen

lemppareitani kuvien muodossa.

Ensimmäiset bodyt ovat kokoa 50. Name It:n talokuvioisessa bodyssa on kääntöhihat, joiden ainakin tässä vaiheessa ajattelen olevan näppärät, jos pieni on kovinkin innokas raapimaan kasvojaan. Panda-kuvioisen bodyn lisäksi samaa kuosia löytyy myös myssy ja housut. Harmikseni pandabody ei ollutkaan kietaisubody, kuten olin kuvitellut, mutta jospa sille tulisi käyttöä.

Popin haalariin ihastuin heti myynti-ilmoituksen nähtyäni. Harmi vaan, kun jumpsuit on kokoa 50, eli tulee jäämään varmasti todella nopeasti pieneksi. Onneksi bongasin myöhemmin 62 jumpsuitin musta-valkoraidallisena.

Kuten muutkin bodyt pääsääntöisesti, myös tämä Lindexin ihanalla kuumailmapallokuosilla oleva body on kietaisu. Pyrin ostamaan ensimmäisten kokojen bodyt kietaisuina, neppareilla, jotta pukeminen olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Newbien collegefarkut, murheenkryyni. Saapahan nähdä tuleeko näitä koon 50 söpöläisiä laitettua kertaakaan jalkaan.

Nämä nallekuvioiset Newbien pöksyt ovat kyllä sellaiset sydämen sulattajat, että. 

Kokonaisuudessaan vaatehankintoihin tässä vaiheessa lukeutuu nallehaalari, Popin jumpsuit, yhdet ainoat (nekin todennäköisesti käyttämättä jäävät) 50 housut, viidet 56 housut, neljä 50 bodya, seitsemän 56 bodya sekä kuvan ulkopuolelle jääneet 56 huppari ja tumput.

Pidemmän aikaa, oikeastaan heti plussaamisesta lähtien olin haaveillut näistä lakanoista. Pääsiäisenä ne olivat Finlaysonin outletissa tarjouksessa, joten en voinut vastustaa kiusausta. Haaveissa on kotiuttaa saman kuosin turkoosi setti myös.

Hassua oli huomata tätä postausta tehdessä, että kuinka kaikki on mielestäni söpöä, ihastuttavaa, hurmaavaa ja suloista. Minä, joka en yleensä pahemmin lässytä, lässytin kokonaisen postauksen. Laitetaan hormoonihuuruilun piikkiin ;)

Näiden hankintojen ja tämän postauksen pöytälaatikkoon kirjoittamisen jälkeen homma ratkesi hivenen käsistä ja vaatteita ja tavaraa on kyllä alkanut kertyä. Määrä on kuitenkin vielä melko maltillinen ja nyt kun muuttopäivä on tiedossa, 15.8., koitan hillitä suurimpia hankintoja siihen saakka.

Ensimmäisen kolmanneksen raskauspäiväkirja

Tämä raskauspäiväkirja on kirjoitettu viikko kerrallaan pöytälaatikkoon odottamaan julkaisuaan.

Meille oli tehty selvä suunnitelma raskauden varalle, mutta kuitenkin nyt puoli vuotta keskenmenon jälkeen aloimme miettiä, että kuinka kauan meidän on tarkoitus odottaa uuden raskauden alkamista ihan vain kotikonstein.

Olin tammikuussa yhteydessä KYS:n naisten poliklinikan lapsettomuushoitajaan. Lapsettomuushoitaja suhtautui yhteydenottooni myötämielisesti. Hän lupasi selvittää tilannettani lääkäriltä ja palata asiaan mahdollisimman pian. Hoitaja soittikin minulle takaisin jo saman päivän aikana ja sovimme tuolloin, että otan yhteyttä häneen kun seuraavat kuukautiset alkavat ja katsotaan sopiva aika kuukautiskierron alusta, kuukautisten päätyttyä. Yhteydenottoa tässä muodossa ei kuitenkaan tarvittu.


5. raskausviikko 8.-14.2.2017
Minun kuukautiset on pääsääntöisesti aina olleet kellon tarkat. Kun niitä ei kuulunut 8. päivä aloin epäillä jotain olevan tekeillä. 4+1 tein hennon haalean positiivisen testin, jota Paavo ei uskaltanut ottaa todesta. Epäilin itsekkin, että liekköhän tuo on oikea tulos vai haamu.

Soitin samana päivänä lapsettomuushoitajalle, johon minun oli tarkoitus olla yhteydessä kun kuukautiset alkavat. Sopersin puhelimeen, että taidetaan olla raskaana ja tarvitaankin uusi suunnitelma. Hoitaja onnitteli raskaudesta ja pyysi henkilötunnuksen voidakseen tarkistaa minulle tehdyn hoitosuunnitelmam.

Hetken aikaa hoitaja tutkaili tietojani ja alkoi ilokseni kertoa seuraavaa suunnitelmaa: hCG-kontrollit viikon välein alkaen heti seuraavasta päivästä, perjantaista, tai viikonlopun jälkeen maanantaista lähtien sekä varhaisraskauden ultraäänitutkimus 1.3. Hoitaja tarjosi aikaa alunperin jo 24.2. Hän kysyi kuitenkin haluanko tulla ultraan vielä tuolloin, koska välttämättä sykettä ei vielä silloin nähdä, vaikka se olisikin olemassa. Halusin myöhäisemmän ajan, sillä tiedän, ettei minun kanttini kestäisi käydä toteamassa, että saattaapi olla, saattaapi olla olematta.

Tutkimusten lisäksi puhuimme hoitajan kanssa tukilääkityksestä, joka raskauden alkaessa otetaan käyttöön. Nyt siis käytössä foolihappovalmisteena Folvite 1 mg, Disperin 100 mg, Lugesteron 200 mg kahdesti päivässä sekä normaali raskausajan vitamiinilisä. Tällä keskenmenon hoidon yhteydessä laaditulla lääkehoitosuunnitella mennään alustavasti raskausviikolle 12 saakka. Toivotaan, että tukilääkityksellä saadaan positiivisia vaikutuksia ja raskaus kantaa loppuun asti.

4+4 tein uuden testin, tai siis kaksi, tulos edelleen hento, mutta vahvempi kuin edellisen kerran. Edelleen kuitenkin olin epäuskoisin aatoksin. Hento tulos pelotti ja olin erittäin tyytyväinen siihen, että tulisimme saamaan reaaliaikaista tietoa hCG:n noususta (tai laskusta) verikokeiden kautta.

Sairastin oikeastaan koko viikon ja vahvana epäilyksenä on, että kyseessä oli influenssa. Kävin työterveyslääkärillä 4+5 ja kerroin oireistani sekä raskaudesta. Lääkäri oli sama, jolta sain keskenmenon jälkeen lähetteen työpsykologille. Hän muisti minut ja ymmärsi taustojeni valossa sen, etten lähde riskeeraamaan tätä raskautta millään tavalla. Lääkäri kirjoitti minulle koko viikon sairaslomaa, jotta saan toipua rauhassa ja että antibioottien käytöltä vältyttäisiin.

4+5 kävin myös ensimmäisen kerran hCG-verikokeissa. Kävin otattamassa verikokeet KYS:n labrassa matkalla työterveydestä kotiin. Harvoin käytän KYS:n labraa, mutta tämän käynnin perusteella voisin jatkossakin hoitaa verikokeissakäynnit siellä. Näytteenottaja oli miellyttävä nuori nainen, joka luki minua kuin avointa kirjaa ja tunnisti jännitykseni samantien kun astuin näytteenottohuoneeseen sisään. Jännitin näytteenottoa, koska sairastamisen seurauksena monesti jo valmiiksi pienet verisuoneni ovat entisestään kadoksissa, mutta tämä kyseinen näytteenottaja oli taitava käsistään ja pistäminen oli ohi hetkessä.

Myöhemmin samana päivänä soittelin lapsettomuushoitajalle verikokeiden tuloksista. Tulos oli 930. Hoitajan mukaan tulos on hyvä, eikä edellytä tässä vaiheessa mitään toimenpiteitä. Jos tulos olisi ollut alle 50 niin silloin lisätutkimuksia olisi tarvittu. Nyt kuitenkin odotellaan rauhallisin mielin seuraavaa verikoetta ja sen tuloksia.

Pelkäsin kovan kuumeen vaikutuksia alkioon, sekä muutenkin sairastamisen seurauksia. Sairastamisen pyörteissä oli vaikea havaita mitään sen ihmeellisempiä raskausoireita. Ainut mihin kiinnitin huomiota oli rintojen kipeys ja pingotus: liivien pitäminen oli tuskaa, mutta niiden pois heittäminen vasta pahalta tuntuikin.

Koko viikon olo oli epätodellinen. En ollut odottanut, että nyt tärppäisi. En oikein ollut miettinyt valmiiksi kuinka positiiviseen testitulokseen suhtaudun. Olo oli kuitenkin ihmeen levollinen. Ajattelin asiaa sairasloman aikana paljon ja tulin siihen tulokseen, että tällä kertaa tiedostan, että myös keskenmenon riski on olemassa. En alkanut innoissani huuruamaan raskaudesta heti positiivisen testin jälkeen vaan pidin jäitä hatussa, tahtomattanikin. Tiedostin myös sen tosiasian, että vaikka tämä raskaus päätyisi keskenmenoon, olemme edellisillä kerroilla siitä selvinneet ja selviäisimme myös uudestaankin jos tarve vaatisi. Tässä vaiheessa pystyin kääntämään koetun menetyksen voimavaraksi ja ymmärrykseksi elämän hauraudesta. Tuntui uskomattomalta, että tein positiivisen testin juuri keskenmenoon päättyneen raskauden lasketusajan tienoilla.


6. raskausviikko 15.2.-21.2.2017
Sairastaminen jatkui edelleen ja olinkin petipotilaana suurimman osan viikosta. Viikonloppuna vointi koheni sen verran, että käytiin muutaman kaverin kanssa katsomassa jääradan SM-osakilpailuja. Matka kisapaikalle oli melkoisen työn ja tuskan takana. Koko yön oli satanut lunta peilijään päälle, joten jäätiellä kävely oli lähinnä luistelua.

Kun kävelimme poispäin kisapaikalta, kertoi ystäväpariskuntamme odottavansa lasta ja puolivälin häämöttävän. Olinkin muutama päivä aikaisemmin pohtinut ääneen, että milloinhan he alkavat yrittää ja uutisen kuullessa olin todella onnellinen heidän puolestaan ja meinasin lipsauttaa omankin tilanteemme. Kuitenkin osasin tukkia suuni oikealla hetkellä ja onnitella vuolaasti. Jos kaikki raskauden osalta menee hyvin, lapsillemme tulisi pari, kolme kuukautta ikäeroa. Olisi ihana, jos omasta kaveripiiristä löytyisi toinenkin vauva-arkea elelevä perhe. Olisi samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa meille kaikille.

Toivon todella, että tämä raskaus kantaa loppuun asti. Oli ihana huomata vastaavansa aidolla ilolla tuon ystäväperheemme uutisin. Aikaisemmin toipuessani keskenmeno(i)sta olin suhtautunut kylmän viileästi lähipiirin raskausuutisiin, mutta nyt tunsin pakahduttavaa iloa. Ihana huomata, että toipuminen alkaa olla sillä asteella, että toisten onnesta voi itsekin iloita. Pelkään kuitenkin, että mitä tapahtuu jos raskaus meneekin kesken.

5+6 kävin toisen kerran hCG-verikokeissa. Edellisen kokemuksen perusteella olin varannut ajan KYS:n labraan. Vaikka pääterveysasema on lähempänä kotiamme ja siltä osin se olisi ehkä luontevampi valinta, osoittautui KYS:n labraan meno järkevämmäksi ratkaisuksi: vieressä on hyvä parkkihalli, jonne saa pysäköiminen on vaivattomampaa kuin keskustassa parkkipaikan etsiminen. Lisäksi KYS:n labraan oli huomattavan paljon enemmän vapaana olevia aikoja.

Keskenmenoon päättyneestä raskaudesta kävin samoihin aikoihin, 5+5 hCG-verikokeissa. Tuolloin tulos oli 14068. Tällä kertaa lapsettomuushoitaja tuloksia soittaessani ilmoitti tulokseksi 7974. Pienimuotoinen paniikkihin siitä meinasi aiheutua, kun tulos oli vain puolet edellisen raskauden luvusta. Kuitenkin ajattelin, että ovulaatio ja kiinnittyminen on voinut olla myöhemmin eikä alhaisempi luku tarkoita välttämättä mitään.


7. raskausviikko 22.2.-28.2.2017
24.2. meillä oli molemmilla vapaapäivä ja olimme kauan aikaa sitten sopineet lähtevämme pääkaupunkiseudulle kavereidemme luokse kyseisenä viikonloppuna. Jos olisin etukäteen tiennyt raskaudesta ja tuolla viikolla alkaneesta pahoinvoinnista olisi reissun voinut jättää väliin. Kuitenkin oli ihana päästä käymään näkemässä heitä ja ensimmäistä kertaa metrolla matkustaminen hormonihuuruisena oli tragikoominen kokemus. Reissun jälkeen olin todella väsynyt. Matkustaminen ja vieraissa paikoissa huonosti nukutut yöt olivat vaatineet veronsa. Arki kuitenkin tasoitti oloa ja eloa.

6+6 kävin taas hCG-kontrolleissa KYS:n labrassa. Vaikka meillä oli seuraavalle päivälle sovittu ultra-aika naisten polille en malttanut odottaa seuraavaan päivään, vaan iltapäivällä soittelin taas tuloksista: 31877. Puhelimessa ollut hoitaja kertoi nousun olevan hyvää ja noiden tulosten valossa raskaus vaikuttaa etenevän normaalisti.


8. raskausviikko 1.3.-7.3.2017
7+0, päivä jota olimme odoittaneet kuin kuuta nousevaa. Meillä oli aika naisten polille ultraa varten. Koko päivä töissä oli yhtä kärvistelyä ja tuntui, ettei kello kulje eteenpäin ollenkaan. Sama ilmiö jatkui vielä odotusaulassa istuessa. Onneksemme lääkäri oli ajoissa, emmekä joutuneet odottamaan yhtään ylimääräistä.


Vastaanottohuoneessa vastassa oli sama hoitaja ja lääkäri, kuin keskenmenon toteamisen jälkeen. Lisäksi huoneessa oli ulkomaalainen lääketieteenopiskelija. Lääkäri kysyi suostumuksemme opiskelijan läsnäoloon ja eihän siihen osaa vastata kieltävästi. Vastaanoton aluksi kävimme läpi perusasioita, edellinen kierto, kierron pituus, onko ollut vuotoja tai raskausoireita.

Pikaisen kyselyn jälkeen vuorossa oli ultraaminen. Kiipesin tutkimuspöydälle, jolla unelmani oli puoli vuotta sitten romutettu, tärisevin jaloin ja asetuin odottamaan lääkärin tutkimuksia. Lääkäri suoritti sisätutkimuksen kertoen koko ajan sekä suomeksi meille että englanniksi opiskelijalle, mitä tapahtuu. Onneksi lääkäri oli hienotunteinen ja kielsi opiskelijalta sisätutkimuksen tekemisen kohdallani vedoten lukuisiin huonoihin kokemuksiin.

Sisätutkimuksen perusteella lääkäri tunsi viikkoja vastaavan kohdun ja kaikki muukin oli kunnossa, ei ylimääräisiä eritteitä tai muuta. Seuraavana vuorossa oli ultra. Siinä vaiheessa tuntui, että aika pysähtyy. Hetken kuluttua ruudulle ilmestyi kohdussa majaileva pikkupapu, jonka sydän hakkasi vimmatusti. Syke näkyi siis välittömästi eikä sitä jouduttu hakemaan hetkeäkään toisin kuin edellisen raskauden varhaisultrassa. Papunen oli pituudeltaan 6,6mm vastaten viikkoja 6+4. Kohdun lisäksi lääkäri ultrasi munasarjat. Keltarauhanen näkyi oikeassa munasarjassa ja kaikki oli myös munasarjojen osalta kunnossa.

Ultrauksen jälkeen kävimme vielä läpi lääkehoitosuunnitelman ja varasimme seuraavan ajan naisten polille. Seuraavan kerran ultraan pääsemme viikoilla 9+0, 15.3. Tuolla käynnillä käydään läpi tarkemmin jatkoa ja ilmeisesti tuon käynnin jälkeen Lugesteronin käytön voi lopettaa.

8. raskausviikko sujui puoliksi töissä kärvistellen ja sen jälkeen talvilomalla makaillen. Pahoinvointi ja huimaus oli melkoista ja 7+6 oksensin ensimmäisen kerran. Sinällään tapahtuma oli koominen: Paavo paistoi keittiössä makkaraa ja minä makasin olohuoneessa sohvalla katsoen Sport-KalPa peliä. Sportin tehdessä avausmaalin pahoinvointi kulminoitui ja juoksin vessaan. Oli muuten korean väristä oksennusta: mustikkamehukeitto, suolakurkut ja pikkunakit, nam.

9. raskausviikko 8.3.-14.3.2017
8+0 minulla oli ensimmäinen neuvola. Normaali terkkatätimme oli vuorotteluvapaalla ja häntä sijaistamassa oli samanikäinen hoitaja kuin minä. Ai, että putosi kivi sydämmeltä terkkarin suhteen. Hän oli huomattavan paljon asiakaslähtöisempi kuin normaali terkkatätimme ja ymmärsi pelkoni keskenmenon suhteen huomattavan paljon paremmin.

Koska aikaisemmat raskaudet ovat edenneet siten kuin ovat, eli eivät, terveydenhoitaja kysyi mielipidettäni siitä, haluaisinko käydä hänen vastaanotollaan tihennetysti. Olin enemmän kuin halukas tarttumaan tuohon tarjoukseen ja sovimme, että tulisin hänen vastaanotolleen seuraavan kerran jo niskaturvotusultran ja lääkärin jälkeen. Tuon käynnin jälkeen suunnittelemme käynnit limittäin siten, että keskimäärin kahden viikon välein minulla olisi käynti joko naisten polilla tai neuvolassa.

Lisäksi terveydenhoitaja ehdotti keskusteluapua keskenmenoihin liittyen. En muista, oliko keskusteluavun antaja nyt sairaalapsykologi vai mikä, mutta terveydenhoitaja lupasi välittää yhteystietoni hänelle ja hän ottaa yhteyttä minuun mahdollisimman pian. Vaikka tällä hetkellä tuntuu, että suhtaudun raskauteen vielä sen verran pessimistisesti, etten vielä tarvitse keskusteluapua, koin järkeväksi ottaa tuokin tarjous vastaan, jotta apua on saatavilla tarpeen mukaan.

Vaikka olimme alustavasti Paavon kanssa sopineet, että seulontaverikokeisiin ei osallistuta, oli terveydenhoitaja vahvasti sitä mieltä, että meidän taustallamme niihin kannattaisi osallistua. Vastaanotolla teinkin päätöksen seuloihin osallistumisesta. Toivottavasti sillä saavutan mielenrauhaa tai saan aikaa valmistautua sairaan lapsen syntymään.

Neuvolakäynnillä tuli taas mahdottoman paljon infoa ja tuntuu, että suurimman osan unohdin välittömästi ovesta ulos astuessani. Terveydenhoitaja kuitenkin painotti sitä, että hänelle saa soittaa aina ja hän pyrkii auttamaan kaikissa mahdollisissa asioissa, joten en usko hänen hermostuvan jos soitan hänelle ja kysyn, mitkä verikokeet piti antaa milläkin viikoilla. Käynnillä tarkistettiin hemoglobiini ja verenpaine. Olin varma, että ne heittävät ihan mitä sattuu, mutta ei. Hb oli 131, verenpaine 110/69, joten ihan kunnossa olivat.

8+1 ruokakauppareissun yhteydessä kävimme apteekissa ostamassa Seaband- pahoinvointirannekkeet minulle. Olotila alkoi olla niin järkyttävä, että olin valmis kokeilemaan oikeastaan mitä tahansa. Ensimmäisten käyttökokemusten mukaan rannekkeet vievät pahimman terän pahoinvoinnilta. Ne eivät poista koko kuvotusta, mutta tämä kohdallani riittää.

Pitkään mietin ja harkitsin noiden rannekkeiden ostoa. Minulla on ollut pahoinvointiin viha-rakkaussuhde. Jokainen, joka on kokenut raskauspahoinvoinnin jatkuvan kuvotuksen, kaikkien ruokien ällötyksen ja kuitenkin ainaisen nälän, ymmärtää sen olevan erittäin, erittäin epämiellyttävä vieras. Jos raskauspahoinvointi on kokematta niin vertaisin sitä vatsatautiin, etenkin niihin päiviin kun et enää oksenna jatkuvalla syötöllä, vaan yleisvointi on heikko eikä mikään ruoka maistu. Rakkaussuhde pahoinvointiin minulla on siltä osin, että se on rintojen arkuudella ainut raskauden merkki. Siltä osin mielelläni pidän pahoinvoinnin vieraana, mutta asumaan en ota.

9. raskausviikko sujui loppuen lopuksi ihmeen rauhallisesti. Ilmeisesti nuo pahoivointirannekkeet avittivat pahimman olon yli ja selvisin viikon aikana jopa kolmesti pilkille. Raitis ilma varmaan osaltaan myös helpotti oloa. Lisäksi 8+5 koin ihmeellisen virtapiikin: työpäivän päätteeksi jaksoin jopa valmistaa meille päivällisen salaatteineen kaikkineen, kerätä puhtaat pyykit pois narulta sekä valvoa melkein yhdeksään asti. Toivottavasti tuo energinen olo säilyisi, niin arki rullaisi vähän kivuttomammin.

Äitiys, josko nyt viimein pääsisin siitä nauttimaan?

10. raskausviikko 15.3.-21.3.2017 
9+0 meillä oli toinen ultraäänitutkimus KYS:n naisten polilla. Menimme käynnille kesken työpäivän, joten aamupäivä oli taas itselläni yhtä pyörimistä ja hyörimistä. Odotusaulassa saimme lisäksi istua ylimääräisen 15 minuuttia lääkärin ollessa myöhässä.

Kun viimein pääsimme vastaanottohuoneeseen, oli ainakin omat hermoni jo aivan riekaleina. Tunnistin lääkärin samaksi, joka oli elokuussa keskenmenon jälkeisten komplikaatioiden takia NAK:ssa viettämäni yön jälkeen kotiuttanut minut Burana ja Panadol reseptin kanssa eikä suhtautumiseni saati odotukseni kyseistä lääkäriä kohtaan olleet erityisen hyvät ja korkealla. Pikaisesti lääkäri esitteli itsensä ja hoitajansa, minä kerroin meillä olevan kysymyksiä, mutta tulimme siihen tulokseen, että kysymysten aika on ultran jälkeen.

Jälleen kerran kiipesin jännittyneenä tutkimuspöydälle ja etsin Paavon käden omaani. Pikainen sisätutkimus, jonka lopuksi lääkäri totesi kohdunkaulan olevan kunnossa ja rakon täynnä. Tuohon teki mieli sanoa, että se olisi ollut tyhjä tutkimuspöydällä ollessa jos arvon tohtori olisi ollut ajoissa. Pidin mölyt mahassa ja odotin hiljaa ultrausta. Pian kuvaruudulle ilmestyi toivottu näky: sykkivä sydän ja lähes täsmällisesti viikkoja vastaava papu. Ultran mittojen mukaan viikkoja olisi 8+6, kuukautisista laskettuna 9+0.

Tässä vaiheessa lääkäri kertoi nyt olevan sopiva aika esittää kysymyksiä. Ensimmäisenä kysymyksenä oli toteutetaanko np-ultra KYS:llä naisten polilla vai neuvolassa. Lääkärin mielestä on viisainta jatkaa naisten polilla ja tähän vastaukseen olin erittäin tyytyväinen. Olin kuullut alueemme neuvolalääkäristä sellaista legendaa, ettei minulla ollut mitään halua joutua hänen vastaanotolleen.

Lugesteronin käyttöön liittyen halusin tietää, kuinka pitkään sen käyttöä jatketaan. Lääkäri kysyi, paljonko meillä sitä on kotona. Puolen paketin verran sitä oli ja lääkäri tuli siihen tulokseen, että käytän loput tabletit iltaisin eli puolitetaan annos. Myös Disperinin ja Folviten käytön suhteen minua mietitytti, minne asti niitä käytetään. Lääkärin vastaus oli, että seuraavaan ultraan asti ja arvioidaan silloin tilanne uudestaan.

Kysymysten käsittelyn jälkeen siirryimme hoitajan kanssa viereiseen huoneeseen, jossa hän onnitteli vielä kerran raskaudesta ja varasi meille ajan np-ultraan. Np-ultra on 7.4. ja sinne asti meidän on määrä pärjätä niin sanotusti omillaan. Mitään käyntejä tälle välille ei siis ole suunnitteilla ellei äkillistä tarvetta neuvolakäynnille ole.

9+6 kävin verikokeissa jälleen KYS:n labrassa. Verta otettiin yhteensä seitsemän putkea, jonka lisäksi labraan toimitettiin kotona annettu virtsanäyte ja vielä näytteenotto WC:ssä piti käydä antamassa toinen virtsanäyte. Näistä verikokeista määritettiin ainakin veriryhmäni sekä rhesus-tekijä, veriteitsetarttuvat taudit sekä sikiöseulat.

Tuloksia en halunnut käydä OmaKanta-palvelusta tarkistamassa, ettei seulojen tulokset vahingossakaan osu silmiini. Tämän takia minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä kaikkea nyt tutkittiinkaan. En halunnut aiheuttaa itselleni turhaa stressiä näkemällä seulojen tuloksia ilman, että niitä peilataan niskaturvotuksen määrään ja ikääni. Soittelinkin seuraavana päivänä neuvolaan ja terkkari kertoi kaiken olevan kunnossa ja kuulisin lisää tuloksista np-ultran yhteydessä.

10. raskausviikolla terveydenhoitajani oli minuun yhteydessä muutenkin tarjoamansa keskusteluavun puitteissa. Sairaalapsykologi ei ollutkaan oikea henkilö minua auttamaan keskenmenojen käsittelyssä, vaan keskustan neuvolassa olisi terveydenhoitaja, joka on erikoistunut kaltaisiini tapauksiin. Yritimme yhdessä terveydenhoitajani kanssa etsiä sopivaa aikaa hänen vastaanotolleen, mutta töiden ulkopuolelle käynnin järjestäminen tuntui mahdottomalta, joten toistaiseksi hänen vastaanotolleen meno saa odottaa. Samaisen puhelun aikana varasimme neuvolalääkärin 24.4.


11. raskausviikko 22.3.-28.3.2017
Edelleen pahoinvoinnit ja väsymys vaivasivat eikä iltaisin minua saanut sohvan nurkasta ylös.  Paavon veli kävi meillä 10+0 katsomassa KalPa-Pelicans peliä ja hän kyselikin, että olenko sairas kun makasin sohvan nurkassa. Ei, en ole sairas, olen vain raskaana ja erittäin pahoinvoiva, olisi tehnyt mieli vastata. Vastasin kuitenkin olevani vain väsynyt töiden jälkeen ja Paavon veli tyytyi vastaukseen.

10+2 johtajamme tuli käymään päiväkodillamme ja päätin rohkaista mieleni hänelle kertomisen suhteen. Olin ajatellut pitkittää kertomista np-ultraan asti, mutta neuvolakäyntien ja lääkärien kasaantuessa ajattelin olevan oikea aika kertoa siitä, miksi tulen poistumaan kesken työpäivien jatkossa. Johtajamme otti uutiseni vastaan ilolla. Hän tiesi edellisestä keskenmenosta ja nyt hän onnitteli vuolaasti ja kertoi olleensa aistivinaan olemuksessani muutoksen.

Keskustelimme hetken aikaa voinnistani ja siitä milloin jäisin äitiyslomalle. En ollut edes perehtynyt koko äitiyslomalle jääntiin, sillä työsopimukseni päättyisi jo 30.6., joten olisin työtön jäädessäni äitiyslomalle. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että syyskuussa jäisin pois. Kerroin johtajalle haluavani kuitenkin vielä kevään aikana kuulla hakuun tulevista paikoista, etenkin jos raskaus menisi kesken taas. Tulimme siihen tulokseen, että pidämme toisemme puolin ja toisin ajantasalla muuttuvista tilanteista.


12. raskausviikko 29.3.-4.4.2017
11+0 kävimme Paavon kanssa katsomassa, kun KalPa lähetti pelikaanit kesälomille. Onneksi katsomoon oli jaettu flyerit, jonka taakse oli kätevä piiloutua KalPan maalihanojen auetessa aiheuttaen myös minun kyynelkanavien aukeamisen. Tuossa vaiheessa sai todeta todella olevansa raskaana ja melkoisessa hormoniryöpytyksessä.

11+1 bongasin nettikirpparilta myynnissä olevan dopplerin. Olin haaveillut pidemmän aikaa dopplerin ostamisesta, mutta kuitenkin hillinnyt haluni. Nyt kun vastaan tuli erittäin halvalla käytetty, oli aika tarttua tilaisuuteen. Malli on Angel Soundsin simppelein Jumper, mutta ajattelin sen olevan täysin passeli meille. En halunnut sijoittaa doppleriin suuria summia. Jos raskaus menisi kesken, harmittelisin hankintaa jälkikäteen, vaikka siitä toki olisi iloa tulevissa raskauksissa.

Kävimme noutamassa dopplerin ja kotiin päästyämme availimme uteliaina ja jännittyneinä pakettia ja aloimme etsimään vauvan sydänääniä. Meillä molemmilla oli kuulokkeet korvillamme ja minä aloin etsiä merkkejä masuasukista. Aikani liikuttelin doppleria kuitenkin pian turhautuen ja Paavo otti ohjat käsiinsä. Paavo jaksoi maltillisesti, milli kerrallaan liikuttaa laitetta ja pian löytyikin jo istukan äänet. Pienen liikuttelun jälkeen laukkaava syke löytyi ja meidän molempien sydämet heittivät voltteja. Siinä me kuuntelimme miniäisen sykkeitä, ensimmäistä kertaa ikinä elämässämme.

12. raskausviikon aikana kuuntelimme muutamia kertoja sydänääniä ja myös vanhempani pääsivät ne kuulemaan. Kyläilimme myös Paavon serkkujen luona ja kerroimme heille ja Paavon veljelle raskaudesta pyytäen kuitenkin vielä olemaan asiasta hissunkissun.

Raskauspäiväkirjaa pyrin kirjoittamaan mahdollisuuksien mukaan asioiden ollessa ajankohtaisia. Kuitenkin ajoittain väsymys ja pahoinvointi vaivasivat siinä määrin, ettei koneelle asettumisesta ollut pienintäkään ajatusta. Tämän vuoksi osa teksteistä on kirjoitettu hieman jälkikäteen ja aikamuodot teksteissä vaihtelevat sekä kirjoitukset ovat osittain melko sekaviakin.

Tärkeimpänä ajatuksena päiväkirjalle koin raskauden kulun tallettamisen myöhempää muistelua varten. Raskaus kuitenkin varmasti tulee vilahtamaan niin nopeasti, että jos ei siitä kirjoittele mitään ylös asioiden ollessa ajankohtaisia, muistot, sekä hyvät että huonot, unohtuvat. En halua niin käyvän.