Nyt viime viikkoina on ollu kyllä ihan mahtavia kelejä kuvailla (ja liikkua muutenkin) ulkona. Alla muutama otos, mitkä on tullu syksyn innoittamana räpsittyä :) Ensimmäiset kaks kuvaa on otettua Rautavaaralta Metsäkartanolta ja loput kuvat Kuopiosta Neulamäen näköalatornista. Tuolla näköalatornireissulla törmättiin samalla kolmeen makkarapötköön ja pitihän sitä omistajankin kanssa päästä "muutama" sana vaihtamaan. Pötköjen omistaja osottautuki melko puheliaaks kaveriks ja saatiin samalla vinkkejä myös tulevia näyttelyitä varten, reenaaminen on jääny melko vähälle, hehheh...
Blogi on alkanu näköjään pikkuhiljaa koko ajan muuttumaan enemmän ja enemmän valokuvauspainotteiseks... Nooo jospa tuosta ei mitään haittaa ois ja on mukaan onneks tainnu joka kerta mahtua joku koira-aiheinenkin kuva ;) Jotenkin tuo kuvaaminen on nyt vaan vieny mennessään enkä oo pahemmin ees viittiny vastustella :)
Hauskat sinällään nuo edellisessä postauksessa esitellyt tunnistuslätkät. Nyt kun on ollu aurinkoisempia päiviä niin niistä heijastelee valo silleen Helmin silmään erittäin kiusallisesti, joten heijastuksia on pakko jahata aina kun sellasen vaan näkee :D
Innolla ootan, että minkälainen karvasirkus meillä on tänä vuonna pystyssä... Viime syksynä karvaa ei ollu pudottamassa kun vaan Vallu ja satunnaisesti Elli, mutta tänä vuonna vakkaristi karvaa pudottaa sekä Vallu että Helmi. Viime karvanlähtökaus keväällä meni kohtuu kivuttomasti, Vallu ei pahemmin pudotellu karvoja ja Helmi keräs vasta sillon turkkia, joten hillittömiä karvalauttoja ei kerenny kertyä.
Tuo karvanlähtö on kyllä semmonen asia, joka aiheuttaa aina huvitusta kun lukee corgin rotukuvausta. Corgilla kun on olevinaan kaks karvanlähtöaikaa, kevät ja syksy, mutta meijän perheessä on kyllä vaan yks ja ainut. Se alkaa tammikuun ensimmäinen ja päättyy joulukuun viimenen ;) Onneks ei olla Paavon kanssa mitenkään kovin "karvakammosia" niin ei tuo karvan määrä oo ainakaan vielä ihan mahottoman häirihteväks muodostunu. Imuriahan sais heiluttaa varmaankin joka toinen päivä jos haluais, että lattia pysys suunnilleen karvattomana. Me ollaan kuitenkin tyydytty kerta per viikko tahtiin. Välillä nimittäin tuntuu, että se on ihan sama imuroiko vai eikö kun sama karvalaatta kävelee vastaan seuraavana päivänä kuitenkin :D
Nyt kai sitä pitäs lähtä vielä iltapissille koirien kanssa ja sitten ite unta yrittämään... Saa vaan nähhä miten onnistuu kun Paavo on reissuhommissa :/ Mutta kaks corgia kainaloon lämmittämään niin jospa se uni tulis <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti