Unikoulu vol 583?

Avainsanan uni takaa löytyy aikaisempia postauksia Mötkiksen uniasioihin liittyen. Viimeisimmässä unta käsittelevässä postauksesta kerroin meidän pitämästä unikoulusta todeten, että jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös päiväunien siirtäminen sisällä nukuttaviksi. Noo tuosta postauksesta on jokunen tovi kulunut aikaa, tarkalleen ottaen lähes puoli vuotta ja nyt viimein ollaan tilanteessa, jossa Mötkis on nukkunut kohta kuukauden päikkärit sisällä.

Muutoksen myötä päiväunet kokivat siis melkoisen mullistuksen. Ne ensinnäkin muuttuivat äärimmäisen rikkonaisiksi ja kestoltaan lyhyemmiksi. Vielä kun Mötkis nukkui päikkärit ulkona, oli tavanomainen unien pituus 2-2,5 tuntia. Ensimmäisen kaksi viikkoa tilanne oli lähes joka päivä seuraavanlainen: Mötkis nukahti kohtuu rauhallisesti omaan sänkyynsä kun istuin sängyn vieressä. Kun unta oli takana 40 minuuttia hän heräsi parkuen ja tarvitsi uuden nukutuksen. Sama toistui 40 minuutin kuluttua, mutta tuolloin hän ei nukahda enää uudestaan, vaan haluaa pois sängystä.

Ensimmäisten päivien sisällä nukkumisten jälkeen ajattelinkin hetken, että eiköhän tämä ollut tässä, jatketaan ulos nukuttamista. Kuitenkin halusin, että päikkärit aletaan nukkua sisällä ennen Kirpun syntymää ja jotta muutokselle olisi aikaa, täytyi ulos nukuttaminen lopettaa hyvissä ajoin. Lisäksi pakkasten kiristyessä pukemisesta alkoi tulla melko pulmallista.

Vaikka Mötkis nukkui lämpöpussissa, jonka lisäksi päällä oli toppahaalari, villahaalari, villasukat, merinovillasukat, Stonzien Linerzit, merinovillatumput, rukkaset, merinovillakypärähattu ja pipo oli hän silti välillä kylmä sormista ja varpaista. Toki vartalo oli täysin lämmin eikä kylmä varmasti haitannut unia, kun Mötkis niitä tosiaan nukkui sen 2,5 tuntia parhaimmillaan, mutta itsestä ajatus tuntui pahalta. Olisikin siis täytynyt hankkia lämpimämpi pussi hänelle päikkäreitä varten, mutta tähän ei kuitenkaan halunnut enää ruveta. Päikkärit kun oli tavoitteena siirtää sisälle jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Myös jatkuva pukeminen alkoi ärsyttää itseäni. Jos aamu- ja iltapäivällä käytiin ulkona ja Mötkis nukkui päikkärit rattaissa, puin edellä mainitun arsenaalin hänelle kolme kertaa päivässä. Jösses. Tähän kun lisätään vielä mahdollinen kauppareissu illalla niin jippikaijei. Toki autoon päälle ei laiteta kuin villahaalari, lapaset, villasukat ja pipo, mutta kuitenkin. Pukemista pukemisen perään pitkin päivää. Kiitos, mutta ei kiitos.

Ollappa vielä näin pieni ja sammuappa mihin vaan, milloin vaan.

Nyt päiväunien kesto onkin oikestaan vakiintunut koostumaan kahdesta unisyklistä, eli unet kestävät tunnin ja 20 minuuttia. Parhaimpina päivinä Mötkis nukkuu tunnin ja 40 minuuttia, mutta nämä ovat vielä harvassa. Tällä hetkellä päiväunet kuitenkin onneksi nukutaan pääsääntöisesti yhteen putkeen, mutta edelleen unilta herätään itkun kanssa. Tuntuukin, että Mötkis herää vähän kesken unien ja viihtyy unien jälkeen kainalossa tai sylissä hitaasti heräillen pitkän tovin. Yleensä itku menee nopeasti sylissä ohite kun aletaan puuhastelemaan muita hommia, mutta joinain päivinä paha mieli jää päälle.

Tämän muutoksen myötä myös meidän arki on lajinsa muuttunut. Nykyään ei ole niin yksinkertaista lähtä aamupäiväisin vaikkapa kaupungille tai perhekahvilaan, sillä paluumatkalla Mötkis nukahtaisi melko varmasti rattaisiin, eikä se ole tässä vaiheessa suotava vaihtoehto. Päiväunien sisälle siirtämisen jälkeen Mötkis on kerran nukkunut rattaissa, koska oli pakko päästä itse lähtemään Kirpun rakenneultraan ja päikkäriaikaan viedä Mötkis hoitoon tädilleni. Myös kerran Mötkis on nukkunut päikkärit autossa ja kerran mummalassa.

Tällä hetkellä haluankin pitää tilanteen melko stabiilina ja arjen kohtuu samanlaisena päivästä toiseen, jotta nuo sisäpäikkärit saadaan rutiiniksi. Meillä herätään joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja myös yöunille meno tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Myös päikkärit ajoitetaan alkamaan suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Rytmi on tällä hetkellä siis tarkka. Korkeentaan puolen tunnin vaihteluväli suuntaan tai toiseen on tällä hetkellä olemassa.

Jossain vaiheessa, kun päiväunille nukahtaminen yksin alkaa sujua ja muutenkin päikkärit sujuvat hyvin, siirretään Mötkis junnusänkyyn. Onneksi tällä muutoksella ei kuitenkaan ole vielä mikään kiire. Kirpun laskettuaika on vasta toukokuussa ja riittää, että hänen syntymäänsä mennessä pinnasänky vapautuu Mötkiksen käytöstä. Nyt kuitenkin annetaan Mötkikselle aikaa tottua tähän muutokseen ennen seuraavaa. Lisäksi portaikkoon tai Mötkiksen huoneen oviaukkoon täytyy hankkia portti, ennen kuin junnusänkyyn voi siirtyä.

Näin neljä viikkoa päikkäreiden sisälle siirtämisen jälkeen täytyy todeta,

että onneksi olen pitänyt pääni.

Vaikka alku näytti melko toivottomalta ja teki mieli luovuttaa,

on nyt kuitenkin tilanne on jo kohtuullinen.

Toki päikkäriaikaan ei hirveästi pysty itse mitään puuhastelemaan,

mutta se on sinällään hyvä.

Tuleepahan pyhitettyä ne ajat lähinnä levolle ja omillekin päikkäreille.

Toivottavasti jatkossa päikkärit saavat vähän lisää pituutta,

tai ainakin tuo itkun kanssa herääminen jää pois.