UNIKOULU

Meillä oltiin pitkään harkittu ja jahkailtu unikoulun pitämistä. Tai myönnettäköön, että minä olin lähinnä se, joka oli jahkaillut. Paavo oli varma asiasta jo paljon ennen minua. Unikoulun tavoitteena meillä oli yösyöttöjen lopettaminen. Mötkiksen yösyömiset vähenivätkin itsestään seitsemän kuukauden iässä huomattavasti ja kun unikoulua muutama päivä ennen kahdeksan kuukauden ikää alettiin pitää, oli yösyöttöjä jäljellä pääsääntöisesti vain yksi. Tuo yösyöttö tapahtui 03-04 aikaan.

Yösyötöiksi lasken tässä kohtaa syömiset, jotka tapahtuvat aikavälillä 20-06. Mötkis alkaa siis nukkumaan aina tuossa kahdeksan aikoihin ja kuutta pidän jollain asteella inhimillisenä aikana nousta. Mielellään ottaisin toki sen, että Mötkis nukkuisi jatkossakin aamulla seitsemään, jopa kahdeksaan asti, kuten tälläkin hetkellä. Rajana kuitenkin aamun ensimmäiselle imetykselle aiomme pitää tuota kuutta. Kuitenkin jos jo esimerkiksi puolen kuuden aikaan itkua kuuluu, en usko, että alamme sitä puolta tuntia varten huudattamaan.

En ole vielä ihan varmuudella päättänyt, että haluanko ottaa Mötkiksen tuossa vaiheessa meidän viereen juurikin vielä hetken aikaa jatkuvien unien toivossa. Toinen vaihtoehto on käydä hänet omassa huoneessaan syöttämässä ja sitten unet jatkuu jos jatkuu. Sinällään olen tykännyt nykyään niistä muutamista tunneista, jotka nukutaan vierekkäin ja monena päivänä nukun Mötkiksen kanssa kainalokkain iltapäikkäritkin.

Perhepetiin en olisi enää valmis palaamaan, sillä oma unenlaatuni kärsi silloin todella huomattavasti. Myös Paavo nukkui tuolloin huonommin, enkä oikein usko Mötkiksenkään nukkuneen parhaalla mahdollisella tavalla. Perhepetijärjestelyyn palaaminenhan ei siis ole meillä mitenkään mietinnän alla enää tässä vaiheessa, kun Mötkis on jo yli kaksi kuukautta omassa huoneessaan nukkunut.

Sitten itse asiaan eli unikouluun. Unikoulu päätettiin pitää Paavon kesäloman aikaan, sillä meidän tilanteessa ainut vaihtoehto on se, että Paavo rauhoittelee Mötkistä öisin. Tähän on kaksi merkittävää syytä, joista ensimmäinen on äärimmäisen ilmeinen: itse imetän ja olisi Mötkiksen kannalta todella ristiriitaista, että maidontuoksuinen äiti tulee häntä rauhoittelemaan kuitenkaan rintaa antamatta.

Toinen syy on se, etten minä kestä kuunnella Mötkiksen itkua, etenkään öisin. Yksikin yö tässä taannoin olin päättänyt, etten anna Mötkikselle rintaa ennen kolmea, sillä hän oli itse ensimmäisen yösyötön sinne asti siirtänyt. No, puoli kaksi Mötkis itki huoneessaan ja menin häntä rauhoittelemaan sillä ajatuksella, etten imetä. Kestin itkua ehkä noin 5 sekuntia, kunnes totesin, että juuu ota vaan tissiä. Ei ole siis todellakaan minun heiniä pitää unikoulua.

Mitään sen suurempia erikoisjärjestelyä ei lähdetty tekemään nukkumisjärjestelyjen suhteen. Paavo nukkui normaalisti meidän makuuhuoneessa ja siitä sitten meni tarpeen mukaan Mötkiksen huoneeseen häntä rauhoittelemaan. Varalle otettiin esille patja, jos Paavon olisi tarpeen nukkua Mötkiksen huoneessa.

Ensimmäinen yö

Mötkis asettui aivan normaalisti yöunille iltapuuron ja -pesujen jälkeen kahdeksan aikoihin ja hipsittiin Paavon kanssa molemmat heti sänkyyn huonon yön pelossa. Ensimmäisen kerran Mötkiksen huoneesta kuului itkeskelyä 23.30. Paavo kävi Mötkistä rauhoittelemassa ja nopeasti hän asettuikin. Seuraavan kerran itkua kuului 3.30. Tuolloin itku oli vaateliaampaa ja rauhoittuminen kesti pidempään. Mötkis kuitenkin asettui nukkumaan ja seuraavan kerran älinää kuului 5.30. Paavo haki Mötkiksen meidän väliin ja jatkettiin unia pilkkien jopa 8.30 asti. Yritti Mötkis nousta jo seiskan aikoihin, mutta oltiin molemmat Paavon kanssa vielä siihen aikaan ihan tiltissä eikä jaksettu nousta.

Toinen yö

Toista yötä edeltävä ilta meni normaalilla kaavalla ja Mötkis nukahti hieman ennen puolta yhdeksää. Painuttiin taas Paavon kanssa sänkyyn unta odottamaan. Ensimmäisen kerran Mötkiksen huoneesta kuului ääntä jo ennen klo 23. Siihen ei kuitenkaan mitenkään reagoitu, vaan Mötkis rauhoittui omin avuin. Kuten edellisenäkin yönä, alkoi vaativa itku klo 4. Paavo kävi Mötkiksen rauhoittelemassa. Rauhoittuminen kesti taas jonkun aikaa, mutta rauhoituttuaan Mötkis nukkui taas puoleen kuuteen saakka. Tuolloin hänet haettiin viereen ja jatkettiin unia klo 7.15 asti. Varmaan Mötkis olisi vielä nukahtanut uudestaankin, mutta yön oltua rauhallisempi kuin edeltäjänsä, jaksettiin jo nousta isimiehenkin kanssa.

Kolmas yö

Kolmantena iltana myös Mötkiksen iltapuuhat menivät normaalilla kaavalla ja yöunille hän rauhoittui kahdeksan aikoja. Parista hyvästä yöstä rohkaistuneena hipsittiin me Paavon kanssa saunaan ja siitä sänkyyn Avaraa luontoa katsomaan. Villiä. Ensimmäisen kerran älinää kuului taas jo 22.30 aikaan, mutta se ei kuitenkaan vaatinut mitään toimenpiteitä. Seuraavan kerran Mötkiksen huoneesta kuului mitään klo 5.10. Tuolloin ajattelin, että päästään kaikki helpommalla kun vain haen Mötkiksen viereen, enkä ala 20 minuutin takia häntä huudattamaan. Aikasempina öinä kun hän oli päässyt viereen tuolloin puoli kuudelta. Jatkettiin siis unia kylki kyljessä, tissi suussa klo 7.45 asti.

Näin kolmen yön kokemuksella täytyy kyllä todeta, että melkoisen helposti on ainakin tähän asti sujunut. Tottakai takapakkia voi tulla ja huonompia öitä voi olla edessä, mutta tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Ensimmäisenä ja toisena yönä minä jopa torkuin sillä välin, kun Paavo kävi rauhoittelemassa Mötkistä, vaikka olin ihan varma, että revin pelihousuni ja oon aivan hepakassa kun Mötkis itkee yöllä. Jotenkin vaan pystyin luottamaan täysin siihen, että Paavo hoitaa yöt ja itse saan nukkua, piste.

Tottakai toisena ajankohtana tilanne olisi voinut olla toinen, mutta tämän kokemuksen perusteella ei unikoulun pitämistä olisi välttämättä tarvinnut venyttää Paavon kesälomaan asti. Kuitenkin on mahdotonta tietää, olisiko Mötkis ollut vaikka kuukausi takaperin vielä valmis luopumaan yösyötöistä ja oisiko yöt menneet noin helposti.

Ennen unikoulua pähkäilin, haluanko luopua samalla aamulla viereen ottamisesta. Ainakaaan vielä siitä ei kuitenkaan luovuttu. Koemme molemmat sen perhepedissä nukkumisen luonnollisena jatkeena ja ainakin toistaiseksi jatketaan näin. Toki joku aamu voisin syöttää Mötkiksen omassa huoneessaan ja yrittää saada hänet jatkamaan uniaan vielä siellä. Toisaalta tämä on ollut ratkaisu, joka meillä on ollut käytössä siitä asti, kun Mötkis muutti omaan huoneeseensa, enkä tiedä haluanko tuotakin käytäntöä muuttaa tässä rytäkässä.

Meillähän tilanne oli kerennyt jo ennen unikoulun pitämistä helpottaa huomattavasti ja oltiin pisteessä, jossa en itse enää varsinaisesti kokenut unikoulua välttämättä tarpeelliseksi. Yösyöttöjä oli pääsääntöisesti enää vain yksi, korkeentaan kaksi eikä noin vähäiset kerrat olleet itselleni ongelma. Kuitenkin ajattelimme, että parempi luopua yösyötöistä tässä vaiheessa, kun Mötkiksellä ei vielä ole ihan niin paljon omaa tahtoa, kuin tulevaisuudessa.

Jossain vaiheessahan meillä on vielä edessä jonkunlainen unikoulu noiden päiväunien osalta. Tällä hetkellähän Mötkis nukkuu "pitkät" päikkärit ulkona rattaissa [lainausmerkit syystä, että unet saattavat kestää vain puolituntia riippumatta siitä, nukutaanko ulkona]. Olisi kuitenkin mukava, jos jossain vaiheessa saisimme Mötkiksen unet siirtymään sisälle omaan sänkyyn. Tuo rattaisiin nukuttaminen on vaan ollut niin helppo vaihtoehto, kun siinä todennäköisesti Mötkiksen saa vielä jatkamaan uniaan, jos hän meinaa herätä nukuttuaan liian vähän.

Tällä kolmen yön kokemuksella meidän kohdalla yösyötöistä luopuminen

on sujunut hyvin ja voisi sanoa, että jopa aika kivuttomasti.

Kuten mainitsinkin jo, tulee varmasti aikoja, jolloin öisin valvotaan.

Opitaan uusia taitoja ja tehdään hampaita,

käydään läpi vaiheita toinen toisensa perään.

Kuitenkin tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta

ja jatkoa ajatellen tämäkin on jo eteenpäin.

Nyt on siis suljettu pois se vaihtoehto,

että Mötkis tarvitsee tissiä yöllä rauhoittuakseen

ja jatkaakseen unia.

Ei tarvitse, enää.