Ensimmäinen vuosi omassa kodissa

Tänään tulee päivälleen vuosi siitä, kun päästiin kantamaan muuttolaatikot ja huonekalut nykyiselle asunnollemme. Tämähän on ensiasuntomme ja siltä osin kaikki oli tietyllä tavalla uutta ja jännittävää. Entisen vuokranmaksun sijaan hoidettavana olikin vastikkeet ja lainan lyhennykset. Myös asunnon kunnossapidolliset asiat kuuluivat eri tavalla meille, kuin vuokra-asunnossa.

Kuten aina täysin uuteen asuntoon muuttaessa, yllätyksiä voi tulla. Meidän kohdallamme suurin yllätys löytyi kodinhoitohuoneesta. Muuttopäivänä Paavo kytki pyykinpesukonetta, mutta kone ei koekäytössä alkanut poistamaan vettä. Paavo ihmetteli asiaa aikansa, kunnes luovutti ja totesi jatkavansa seuraavana päivänä. Seuraavanakaan päivänä mitään ei tapahtunut, joten oltiin yhteydessä rakennuttajaan, joka puolestaan lähetti oman putkimiehensä paikalle. Kyseinen putkimies tutki ja ähersi kodinhoitohuoneen lattiakaivon kimpussa, johon pyykinpesukoneen poisto oli toteutettu. Pian hän kuitenkin totesi, että se on tukossa, siellä on jotain vastassa. Seuraavalle päivälle tilattiin siis toisesta yhtiöstä lisää työmiehiä ja lattiakaivo kuvattiin. Sinne oli siis lattioiden valun yhteydessä mennyt betonia, joka ei ollut enää poistettavissa. Tämän vuoksi päädyttiin ratkaisuun, jossa lattikaivo pinnoitettiin uudelleen ja pyykinpesukoneen poistoputki liitettiin lavuaarin hajulukkoon.

Saatiin siis täysin toimiva ratkaisu, joka on ollut käytössä hyvä. Lisäksi hyvitykseksi vaivasta rakennuttajan toimesta meille kyhäiltiin koira-aita takapihalle. Tässä kohtaa huokaisin ensimmäisen kerran helpotuksesta sen suhteen, että oltiin ostettu uusi asunto ja kaikki tällaiset kömmähdykset kuuluvat rakennuttajan vastuuseen. Seuraava huokaisu olikin kuitenkin jo nurkan takana odottamassa.

Pari päivää muuton jälkeen tuolloin Mötkiksen tuleva kummi, tuli luoksemme yökylään auttamaan minua muuttolaatikoiden purkamisessa. Hän meni illalla suihkuun ja aikansa suihkussa oltuaan kuului "Mari, tää suihku ei sammu". Siinä kohtaa olin jo itse kerennyt kömpiä peittojen alle ja mietin, että "et oo tosissas, etkö osaa yhtä suihkua käyttää". Möngin kylppäriin ja yritin itsekin sulkea suihkuhanan, tuloksetta. Tässä kohtaa kävin herättämässä Paavon, joka unisena tuli myös toteamaan tilanteen: suihkusekoitin on rikki. Onneksi Paavo on koulutukseltaan LVI-asentaja, joten hän tiesi heti, mistä suihkun ´kalustesulku löytyy. Näin saatiin siis suljettua pelkästä suihkusta vedentulo ja muualla asunnossa vettä pystyi käyttämään normaalisti.

Näpyttelin tulikiven katkuisen sähköpostin rakennuttajalle vaatien tilanteen korjaamista heti seuraavana aamuna. Seuraavana aamuna samainen putkimies, joka meillä oli jo kodinhoitohuoneen lattiakaivon tiimoilta vieraillut saapui paikalle vaihtaen suihkusekoittimen uuteen ja päästiin taas suihkuun normaalisti. Myöhemmin samaisesta suihkusta hajosi myös sadetinlautanen, tai miksi sitä sanotaankaan, ja se vaihdettiin uuteen.

Kevättalvella erilliswc:n taso alkoi kupruilla ja se reklamoitiin saaden erittäin huonoa tulosta. Ensinnäkin Topi-keittiön asentaja tilasi väärän värisen tason. Tämä tietenkin kävi ilmi vasta siinä vaiheessa, kun hän oli purkanut puoli vessaa saadakseen vaurioituneen tason irti. Noh, ei muuta kun vanha taso takaisin paikalleen ja kaapinovet ynnä muut purkamisen aikana irroitetut paikoilleen ja uusi taso tilaukseen. Kun oikeanvärinen taso viimein saapui ja se paikalleen asennettiin, oli silikoonien vetämisen jälki sen luokan pelleilyä, etten niitä sulattanut. Ei muuta kun reklamaatio, taas, ja rakennuttajan toimesta kävi työntekijä ne vetämässä uudelleen. Minun isäni on rakennusmies ja hän vetää varmaan lähes päivittäin silikonia laatoituksen viimeistelytyönä, joten viimeistään hänen tullessaan käymään olisi perseelleen vedetyt silikonit aiheuttaneet ihmetystä.

Tällä hetkellä odotamme vuositakuutarkastuslomakkeiden saamista. Muutamia reklamaatioita on jo niin sanotusti sisällä, mutta ne odottavat takuutarkastuksia. Kyseisten reklamaatioiden aiheet ovat ulko-ovi, jonka karmi on ilmeisesti niin vino, että aurinko paistaa sisään oven raosta sekä eteisen peilikaapin lattia, joka on turvonnut. Lisäksi takaterassin laudoitukset on reklamoitu jo ennen muuttoa tehdyssä tarkastuksessa. Terassilaudat ovat todella oksaisia ja siinä on niin isoja koloja, että niihin pahimmassa tapauksessa satuttaa varpaansa todella pahasti. Muita selvästi reklamoitavia asioita ovata kodinhoitohuoneen ratkennut seinien yhtymäkohta, olipa sekavasti selitetty. Siis kulma, jossa kaksi seinää kohtaavat. Siitä on akryylit revennyt. Myös olohuoneen isossa seinässä on huomatettavaa cyproc-levyjen liitoskohdan pullistuessa. Tuo muutaman askeleen portaikko on myös ottanut melko rutkasti osumaa itseensä ja aion senkin osilta tiedustella, että mikä on normaalia kulumaa ja mikä taas laadun heikkoutta. Mitään hirmu suuria reklamaatioaiheita ei siis ole, mutta kuitenkin niin merkittäviä, että haluan niiden tulevan kuntoon.

Täytyy siis kyllä olla erittäin tyytyväinen siihen, että päädyttiin ostamaan uusi asunto. Ei pelkästään meille uusi, vaan täysin koskematon. Nyt meillä on ollut turvanamme rakennuttajan vastuu ja takuukorjausasiat ovatkin sujuneet todella kivuttomasti ja helposti, mistään ei ole tarvinnut alkaa riidellä tai väitellä. Olen ollut asuntomme hinta-laatusuhteeseen myös tyytyväinen. Jos tältä osin jotain moitetta täytyy kuitenkin antaa, niin se kohdistuu Topi-keittiöön ja sinne päin olen myös asiaa viestittänyt.

Todennäköisesti jossain vaiheessa alamme kaipaamaan isompaa asuntoa ja mahdollisesti omakoti- tai paritaloa. Kuitenkin rivarissa asumisessa on omat hyvät puolensa. Huoltoyhtiö hoitaa lumityöt ja nurmenleikkuun, uudessa asunnossa vastikkeet ovat kohtuulliset ja iso osa kiinteistön kunnossapidosta kuuluu talonyhtiön vastuulle. Tottakai tässä on myös kääntöpuolena se, että myös muiden kulut jakautuvat osittain itselle. Omakoti- tai paritalon rauha kuitenkin houkuttaisi. Se, etteivät naapurit välttämättä ala juuri siihen aikaan, kun oma lapsi nukkuu, grillaamaan ja touhuamaan kovaäänisesti omalla takapihallaan. Toki tämä on aivan täysin normaalia asumisenääntä ja siksi en olekaan osannut käydä pyytämässä, että voisitteko olla vähän hiljempaa. Toisaalta hyvä, jos Mötkis oppiikin nukkumaan taustahälystä huolimatta.

Tällaisia pohdintoja vuoden vanhasta kodista. Tarkoituksena olisi jatkaa KOTI-postausten sarjaa. Tällä hetkellähän esiteltynä on vain olohuone ja keittiö, joihin on jo jonkun verran muutosta uuden sohvan ja valaisimet sekä muutamien sisusteiden myötä tullut. Katsotaan jos saisin tuota postaussarjaa tässä pikkuhiljaa jatkettua, vielä kun luonnonvaloa olisi mukavasti tarjolla kuvaamiseenkin. Aikaisempia kotiamme käsitteleviä postauksia löytyy täältä.

Oodi ilmalämpöpumpulle

... ja vaarilleni.

Rakentamisen aikaan meillä ei käynyt pienessäkään mielessä, että ilmalämpöpumpun hankkiminen voisi olla tarpeen. Noh, kuitenkin hyvin pian viimeisillään raskaana olevana aloin viilennystä kaipaamaan ja meillä nukuttiinkin oikeastaan Mötkiksen syntymään asti makuuhuoneen ikkuna auki. Tämän kesän helteet nostivat asuntomme lämpötilat infernaalisiksi ja vaarini syntymäpäivillä valitin kuumuudesta. Tähän vaarini kasuaalisti totesi, että haluaisimme ilmalämpöpumpun, jos hän sellaisen meille ostaisi. Sopersin hämmentyneenä, että aika iso ostos, mutta ottaisimme sen ilomielin vastaan.

Seuraavana päivänä sainkin vaariltani yhteystiedot hänelle ilmalämpöpumpun asentaneeseen firmaan. Soittelin kyseiseen firmaan, valkattiin pumppu ja sovittiin asennuspäivä. Kuitenkin hieman mutkikasta ja hidasta pumpun saaminen meinasi olla, sillä helle oli tyhjentänyt maahantuojien varastot ja asennuspäivää jouduttiinkin pariinkin otteeseen viivästyttämään. Viimeisen kerran kun viivästyksestä kuulin, en enää erityisen mielissäni ollut. Pumpun asennus oli venynyt jo yli viikolla. Kuitenkin hyvitykseksi firman pomo lupasi jättää laskuttamatta vaarini luona käydyn huoltokäynnin ja tämä oli tyydyttävä hyvitys.

Asennuspäivänäkin kerkesin vielä hiiltyä viimeisen kerran. Asennusajaksi oli sovittu noin klo 12. No, kello 13 ja risat otin puhelimen käteen ja soitin kyseiseen firmaan saamatta ketään kiinni. Tulikiven katkuisen vastaajaviestin jätettyäni kerkesin jo ajatella, että liekköhän tulee koko pumppua tänäänkään. Kuitenkin puoli kahden aikaan asentajat viimein ilmaantuivat ja alkoi enää viimeisten tuntien piina.

Sisälämpötilat kohosi aste asteelta, sillä asennustöitä tehtiin juuri sillä puolella asuntoa, johon auriko paistoi. Jotta asennusta pystyttiin tekemään, täytyi ulko-ovea pitää auki. Kun asennus viimein alkoi olla loppusuoralla viiden aikaan, oli Mötkiksen huoneen lämpötila jo 30.1 astetta. Oltiin juuri lähdössä Paavon ja Mötkiksen kanssa kauppaan, mutta halusin kuitenkin vielä kiertää asuntomme lämpömittarit läpi ja kirjata sen hetkiset lämpötilat ylös. Makuuhuoneessamme on Ikean asteen tarkkuudella näyttävä lämpömittari/kello/ajastin/herätyskello, tuskin siis erityisen luotettava. Mötkiksen makkarissa ja keittiön/ruokailutilan/olkkarin nurkassa on tarkemmat mittarit. Lisäksi eteisen ilmanvaihtokoneen ohjauspaneelissa on asteen tarkkuudella näyttävä lämpömittari.

Lähtötilanne klo 17 oli siis Mötkiksen huoneessa tuon 30.1°C, meidän makkarissa 27°C, olkkarissa 28,3°C ja IV-koneen ohjauspaneelissa lämpötila keikkui 29°C ja 30°C välillä. Tunnin päästä asennuksesta ja käyttöönotosta lämpötilat olivat Mötkiksen huoneessa 27,6°C, meidän makkarissa 26°C, olkkarissa 27°C ja IV-koneen paneelissa 26°C. Kahden tunnin päästä vastaavat lukemat olivat 26,6°C, 25°C, 26,1°C ja 24°C. Kolmen tunnin päästä Mötkiksen käydessä nukkumaan lämpötilat olivat jo 26,1°C, 24°C, 25,7°C ja 23°C. Noiden kolmen tunnin aikana Möttkiksen huoneen lämpötila laski siis huimat 4°C.

Ilmalämpöpumpun asennuksesta on nyt kulunut reilu viikko ja täytyy todeta, etten vaihtaisi sitä enää mihinkään. Toki ensimmäisenä yönä hieman innostuttiin viilennyksen kanssa ja saatiin molemmat Paavon kanssa mojovat niskajumit aikaiseksi. Nyt kuitenkin meillä on koko ajan asunnossa tasaisesti 23-24°C, huoneilma on kuivaa eikä olo ole tuskainen. Tälläkin hetkellä ulkona huidellaan kevyesti hellelukemissa ja meillä on sisällä mukavan vilpoisa. Välillä yöllä on alkanut kuumus nousta pintaan, jolloin on vaan voinut etsiä pumpun kaukosäätimen käteensä ja käynnistää sen. Ah, ihanan helppoa.

Varmasti jossain vaiheessa olisimme päätyneet pumpun hankkimaan tukalaa oloa helpottamaan.

Kuitenkin iso kiitos vaarilleni, joka mahdollisti pumpun hankinnan juuri nyt!

ENSIMMÄINEN HAMMAS

Mötkis oli jäystänyt nyrkkejään ja kuolaillut jo pidemmän aikaa, mutta arveltiin isimiehen kanssa sen liittyvän lähinnä käsien löytämiseen. Lisäksi Mötkis oli alkanut hepuloimaan rinnalla ja välillä syömisen alulle saanti olikin melkoista taistelua. Myös Mötkiksen rytmit olivat päivien osalta heittäneet muutaman päivän ihan täysin häränpyllyä, mutta ajattelin sen johtuvan ihan vaan siitä, että oltiin kolmelleen kotona ja rytmit olivat muutenkin vähän erilaiset kun kahdelleen kotona ollessa. Päiväunet eivät meinanneet maistua. Mötkis saattoi nukkua vain vartin kerrallaan ja sen jälkeen pollotella tyytyväisenä (tai no tyytyväisenä ja tyytyväisenä=itkuisena, muttei väsyneen oloisena) parikin tuntia.

Alettiin epäillä hampaiden puhkeamista syyksi, mutta oltiin molemmat aika skeptisiä sen vaihtoehdon suhteen. Eihän Mötkis ole kuin vasta kahden ja puolen kuukauden ikäinen ja arveltiin hampaiden tulevan vasta paljon myöhemmin. Eilen aamulla kuitenkin minulle tuli semmoinen tunne, että oiskohan nyt kuitenkin kyse hampaiden tulemisesta ja sanoin Paavolle, että tarkistaa Mötkiksen suun aamupesujen yhteydessä. Kohta Paavo huikkas, että juu täällä on alas vasen kulmahammas tullu läpite. Sitä sitten itsekin kodinhoitohuoneessa olevalle hoitopisteelle ihmettelemään ja toteamaan, että niinpä näkyy.

Kaivettiin kaapista esiin viilentävät purulelut ja liian tohkeissamme ei luettu käyttöohjeita, vaan ajattelemattomina keitettiin ne. Noh pilallehan ne meni, joten eikun uusia ostamaan Prismasta. Mukaan reissulta tarttui myös ensimmäinen hammasharja ja -tahna. Samalla reissulla käytiin apteekissa hakemassa nestemäistä Panadolia todeten kuitenkin, ettei sitä alle 3 kuukauden ikäiselle saa antaa ilman lääkärin määräystä.

Yksihampainen tissittelijä

Yötä vasten ei sitten uskallettu Panadolia antaa, kun Mötkis ei tosiaan vielä sitä kolmea kuukautta ole täyttänyt. Yö olikin sen mukainen. Mötkis ravasi tissillä turvaa ja lohtua hakemassa 1-1,5 tunnin välein. Yöunet kuitenkin kestivät onneksi liki 11 tuntia, joten itsekin kerkesi pilkkimään aina välissä ihan mukavasti yön mittaa. Aamulla jätin neuvolaan soittopyynnön, en malttanut odottaa soittoaikaan, joka alkaisi vasta klo 12. Kuitenkin 9.30 mennessä kun olin Mötkiksen ensimmäisille aamu-unille ulos saanut, rupesin soittelemaan hänelle aikaa lääkäriin. Toivotaan, että ensi yö olisi hivenen rauhallisempi tuon Panadolin turvin.

Tänään siis otettiin ensimmäistä kertaa aamupesujen yhteyteen myös hampaiden harjaus. Aika hurjaa, että jo tässä iässä sitä päästiin aloittelemaan. En olisi uskonut, että ihan vielä näin aikaisin hampaiden hoito tulee ajankohtaiseksi. Täytyy toivoa, että viime yön tissillä ravaaminen oli myös tiheää imua, tai muuten se on oven takana seuraavana. Oman haasteensa tähän hampaiden tekemiseen näin pienenä tuo se, ettei Mötkis osaa vielä tarttua esineisiin. Purulelujen suuhun saaminen on siis lähinnä äidin tai iskän tehtävä.

KOTI

25.10.2016 satoi ensilumi Kuopiossa. Samana päivänä käytiin Paavon kanssa allekirjottamassa kauppakirjat ensiasunnosta. Edeltävä kesä ja syksy oltiin ravattu lukuisissa eri näytöissä, kahlattu läpi pankit saaden erilaisia tarjouksia vertailtavaksi, kunnes viimein tärppäsi. Löysimme rakentamisen alkuvaiheessa olevan kaksitasoisen rivitalokolmion, jonka pintamateriaalit ja kiinteät kalusteet pääsimme itse valitsemaan ja kasaamaan meille mieluisan kokonaisuuden.

Erityisesti kyseisessä asunnossa houkutti tuo kaksitasoisuus. Mielestäni on hyvä, että ns. yhteiset tilat on erotettu makuuhuoneista tuolla muutamaan portaan korkoerolla. Lisäksi kaksitasoisuus tuo kyseiseen asuntoon parhaimmillaan lähes neljän metrin huonekorkeuden, joten tilantunteen pitäisi olla kohdallaan.

Meidän pihamme rajautuu pieneen metsäkaistaleeseen, jonka takaa lähtevät sulan maan aikaan pururadat ja talvisin hiihtoladut. Ulkoilumahdollisuudet on siis kohdillaan ja juuri sopivan helposti saavutettavissa näin kahden koiran omistajan näkökulmasta. Lisäksi pihamme on ainakin omaan silmään rakennusvaiheessa kyseisen asuinalueen pihoja kookkaampi. Tuo virkistysalueeseen rajautuminen tuo (ainakin muutaman vuoden ajaksi) varmuuden siihen, ettei meitä vastapäätä voida enää rakentaa.

Kalustevalinnat toteutettiin yhteistyössä Topi-keittiön suunnittelijan kanssa kun taas pintamateriaalien valinta toteutettiin K-raudan sisustussuunnittelijan avustuksella. Rakennuttajan listaamat vakiomateriaalit vastasivat pitkälti omaa makuamme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pintojen osalta.

Tämä postaus on kirjoitettu rakentamisen aikana, joten sen kuvat ovat osittain keskeneräisestä kodista. Kuitenkin niistä saa jo jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä tuleman pitää. Suurimmista osin huoneista on otettu kuvat ennen ja jälkeen: betonilla ja pohjamaalissa vs. valmiiksi kalustettuna ja maalattuna. Kuvien asettelu ei kaikkien huoneiden kohdalla ole täysin ideaali osan kuvista ollessa vaaka- ja osa pystysuunnassa.

Keittiö & olohuone

Vakiomateriaaleista ei löytynyt mieleisiä keittiönkaappeja, vaan päädyimme Kosketus-sarjan korkeakiiltovalkoiseen oveen alumiininvärisellä listavetimellä. Lisäsäilytystilaa keittiöön saatiin teettämällä saarekkeeseen vitriini alumiinikehys-lasiovilla ja asennuttamalla kulmakaappiin kattilakaruselli. Vakiona keittiön kodinkoneina toimivat rosteriset UPO:n jääkaappipakastin, astianpesukone sekä integroidut mikro, induktiotaso sekä kalusteuuni.

Keittiöön vakiopintamateriaalien sijaan valitsimme välitilanlaataksi tummanharmaan Industrial-laatan koossa 60x60cm. Kyseinen laatta valittiin rikkomaan korkeakiiltovalkoisen keittiön muuten seesteistä ja jopa kliinistä tunnelmaa. Laatta asennettiin 0-saumalla, eli siis saumaus pyrittiin tekemään mahdollisimman huomaamattomaksi.

Olohuoneen korkein seinä valittiin tehosteseinäksi. Tässä kohtaa väriksi valikoitui rauhallinen vaaleanharmaa. Olohuoneen osalta ainoana muutoksena kattoon lisättiin yksi valaisinpaikka lisää ja kyseinen valaisinpaikka valittiin säädettäväksi himmentimellä olevalla katkaisimella.

 

Makuuhuoneet & vaatehuone

Ison makuuhuoneen kolme vaatekomeroa tuplattiin ja lisäyksenä kaksiovisen rekkikomeron rekit asennettiin kahteen korkeuteen. Nykyisessä asunnossa meillä on aivan liian vähän kaappisäilytystilaa ja alkuperäisen suunnitelman mukaan uuteen kotiin olisi tullut saman verran kaappitilaa isoon makuuhuoneeseen. Toivottavasti tällä kaappitilan kaksinkertaistamisella päästään edes vähän eteenpäin säilytystilaongelman kanssa. Muuten makuuhuoneiden osalta mentiin alkuperäisellä suunnitelmalla. Molempiin makuuhuoneisiin valittiin tehostemaaliseinä. Värimaailmana toimi rauhalliset, maanläheiset sävyt. Mötkiksen huoneen tehosteseinä on hieman meidän makuuhuonettamme tummempi.

Mötkiksen huoneesta on siis käynti vaatehuoneeseen eikä ko. huoneeseen muuta kiinteää säilytystilaa tule. Ajatuksena on sijoittaa mötkiksen makuuhuoneeseen lipasto, jossa säilytetään sillä hetkellä käytössä olevan kokoiset vaatteet. Seuraavat koot odottavat vaatehuoneessa (toivottavasti laatikoihin koottain lajiteltuna).

Kun makuuhuoneiden pintamateriaalivalintoja marras-joulukuussa toteutettiin, ei mötkiksestä ollut vielä tietoakaan. Emme halunneet valita pienempään makuuhuoneeseen mitään "lapsellisia" pintoja, vaan kyseisestä huoneesta oli tulossa vieras- ja työhuone, joka tarpeen tullen muuntuisi lapsen huoneeksi. Tämän takia seinän värivalinta voi osan silmään kalskahtaa hieman ankeana lapsen huoneeseen. Kuten muidenkin seinien tehostevärien valinnassa, myös tämän huoneen kohdalla ajattelimme, että valitsemme sävyn, johon on helppo yhdistää erivärisiä tekstiilejä tuoden niillä ilmettä huoneeseen.

WC

WC:n kalusteisiin tehtiin muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna melko paljon. Kalusteet järjestettiin eritavalla ja pelkkien kaappien lisäksi kalusteisiin valittiin myös vetolaatikoita. Keittiön välitilalaatan 30x60cm versiolla toteutettiin WC:n kalusteseinän laatoitus. Myös WC:n laatat asennettiin 0-saumaan. Muiden seinien kohdalla laattavalinnaksi päätyi kiiltävä valkoinen Kide-laatta koossa 25x40cm. Lattialaattana toimii Bettinan 10x10cm antrasiittiharmaa.

Kylpyhuone & sauna

Seinä- ja lattialaatat ovat tehosteraitoja lukuunottamatta samat, kuin WC:ssä. Kylpyhuoneeseen halusimme valkoisen kiiltävän laatan lisäksi tehosteraidan suihkun sekä wc-istuimen taakse. Tehostelaataksi valikoitui Teide, erilaisilla pinnan tekstuureilla varustettu harmaan erisävyjä toistava mosaiikkilaatta. Lisäksi saunaan kiukaan taakse valittiin Kartanon Black Quartzite tehostelaattaseinä. Muuten saunan seinät ja lauteet ovat tervaleppää. Kiukaana toimii Harvian Cilindro.

Pikkukuvissa nähtävissä tervaleppäpaneeli, jolla sauna sekä kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen katot paneloitiin, valitsemamme seinä- ja lattialaatat sekä kylpyhuoneen ja saunan tehostelaatat.

Eteinen & kodinhoitohuone

Eteisen ja kodinhoitohuoneen osalta vakiomateriaaleista poikettiin valitsemalla paremmat korit kyseisten tilojen kaappeihin. Noiden huoneiden kohdalla valinnat tehtiin kuitenkin vakiomateriaaleista, joten hintamuutos ei ollut merkittävä. Lisäksi lapsi- ja koiraperhearkea helpottamaan ja kulutuskestävyyttä lisäämään eteisen lattiamateriaaliksi valittiin muissa huoneissa olevan vinyylilankun sijaan laatta. Laattavalintana toimii Oregon antrasiitti.

Kodinhoitohuoneen kuvasta poiketen lavuaari tullaan vaihtamaan rosteriseen, syvempään pesualtaaseen. Ko. muutos on jostain syystä mennyt rakennuttajalle ohi korvien, mutta käytännöllisyys syistä tämän hetkinen lavuaari ei ollut valintamme Topilla kodinhoitohuonetta suunnitellessamme, vaan kodinhoitohuoneeseen valittiin paremmin vauvan pyllyn pesuun soveltuva pesuallas.


Kun kalustekuvien ja pohjapiirrustuksen pohjalta kotiamme alettiin marras-joulukuussa kokoamaan tuntui kokonaisuuden hahmottaminen ajoittain melko vaikealta. Asunnossa ei tuossa vaiheessa ollut edes väliseiniä, joten tilojen hahmottaminen oli haastavaa. Kuitenkin nyt kodin ollessa viimeistelyä vaille valmis, tuntuu kokonaisuus juuri oikealta ja valinnat meille sopivilta. Materiaalivalinnat tukevat toinen toisiaan ja kokonaisuus on omaan silmään ehyt. En malta odottaa seuraavalla viikolla olevaa katselmusta, jossa asunto käydään rakennuttajan kanssa läpi ja pääsemme pitkästä aikaa yhdessä Paavon kanssa käymään asunnolla. Ennen kaikkea en malta odottaa elokuun puolessa välin odottavaa muuttoa, jonka valmisteluja olemme jo aloittaneet.

Juhannusalen saalis

Saalis ei ollut kummoinen. Lähdin penkomaan aletuotteita innolla Paavon kanssa, mutta ainakaan meidän makuun olevia tuotteita ei kovin monia ollut. Tarjollahan ois ollu vaikka millä kuosilla olevaa hörspää ja härpäkettä, mutta ainakin toistaiseksi meidän maku on aika hillitty ja saa ollakin. Onneksi kuitenkin joitakin tarpeellisia tuotteita tarttui matkaan ja mötkiksen vaatevarastoa saatiin taas hieman kartutettua.

Fixonin terällinen 50 yökkäri

Bee littlen terätön 56 yökkäri

Paksut sukat koossa 10-12

Kollarit koossa 62

68 body känkkäränkän varalle <3

56 velourhaalar

Kolmiohuiveja

2-4 kuisen ja 6-9 kuisen sukkia

62 haalari

10 kappaletta harsoja

Kolmiohuivi ja tumput lahjana kollegalta

Tuotteita kotona tarkemmin läpikäydessä tuli huomattua, että Name It:n sukat tulisi näköjäänkin pestä 30 asteessa hienopesussa. Käyttöönottopesuna pesin siis koko satsin 30 asteessa. Veikkaan kuitenkin, että normaalissa arkipyykissä pyykkivuorten keskellä ei tule lajiteltu kyseisiä sukkia vaan pesen ne 40 asteessa muiden vaatteiden joukossa. Saa nähdä miten sen kestävät. Ainakaan ennen todellista koekäyttöä en siis kyseisiä sukkia osta enempää.

Lisäksi Name It:n harsot aiheuttivat hivenen päänvaivaa pesukonetta tyhjentäessä. Ainakin näin käyttöönottopesussa ne olivat irrottaneet hillittömän määrän nukkaa, eli kaikki koneen vaatteet saa käydä läpi tarraharjan kanssa... Jatkossa siis: pese harsot täysin erillään muusta pyykistä!

Kuvattujen tuotteiden lisäksi matkaan tarttui H&M:n kahdet valkoiset sukkahousut koossa 86/92. Onpahan nyt ainakin jo kaukaisuuteen kahdet sukkikset. Lisäksi Lindex:n alesta tarttui itselle mukaan yötoppi, jota voisi ainakin tässä vaiheessa kuvitella käyttävänsä imetysaikana.

Noita Popin haalareita meillä on nyt koissa 50-62, kaksi kappaletta noita tummansini-valkoraitaisia ja yksi puna-valkoraitainen. Niihin olen jo nyt ihastunut ja toivon, että myös käytössä osoittautuuvat käytännöllisiksi ja kulutuskestäviksi. Syysvauvaa ja kerrospukeutumista ajatellen ainakin näin ummikkona miellän nuo käteväksi kerrokseksi bodyn ja sukkisten päälle.

Näin muuton keskellä kun vaatteet tulee pakattua pesun jälkeen laatikoihin on tuntunut helpottavalta pitää jo ostetuista vaatteista ihan puhtaasti listaa. Meillä on koittain luokiteltu lista, johon kirjaamme tukkimiehen kirjanpidolla sitä mukaa, kun uusia vaatteita kotiutuu. Tämä on helpottanut vaatemäärän hahmottamista eri koissa ja todellisen tarpeen löytämistä.

Nyt kirjanpito alkaa vaikuttaa siltä, että pian on tiedossa ylitarjontaa ainakin koissa 50-56, joten niiden kohdalla ostohousut täytyy pitää jalassa. Lisäksi etenkin 50:sten käyttöikä saattaa jäädä erittäin lyhyeksi tai jopa olemattomaksi, joten niitä ei nyt enää ennen mötkiksen syntymää hankita. Useampaan kertaan olen himotellut toisen toppahaalarin ostoa sitä kuitenkaan uskaltamatta tehdä. Meillä on siis odottamassa 56 toppis, mutta en tiedä yhtään tullaanko tarvitsemaan toinen toppis ja missä koossa.

Kunhan nähdään minkä kokoisena mötkis syntyy ja millaisella käyrällä alkaa kasvaa on helpompi tehdä seuraavia hankintoja. Onneksi kaupat ovat auki vielä mötkiksen syntymänkin jälkeen ja vaatevarastoja pääsee täydentelemään sitä mukaa, kun tarpeita havaitsee. Varsinkin näin esikoisen kohdalla tuntuu, että vaatetta ja tarviketta on tarjolla niin mahdottomasti, että vain taivas on rajana. Vaikeaa onkin ollut hahmottaa, mitä kaikkea ihan oikeasti tarvitsee ja minkä verran. Mutta kuten sanottua, eiköhän todellinen tarve kristallisoidu mötkiksen tavattuamme <3

Ja sinne se taas katosi...

Viikonloppu nimittäin. Tuntuu aivan uskomattomalta, miten nopeasti viikonloput vaan vilahtavat ohi. Onneks näitä lyhyitä viikonloppuja ei ole enää jäljellä, vaan ensi viikonloppua pidensin ottamalla maanantaille lomapäivän ja juhannusviikonlopun jälkeen jäänkin kesälomalle. Kesäloman jälkeen lomailu jatkuukin toistaiseksi, kunnes mötkis syntyy.

Onneks viikonloppuna kuitenkin kerettiin tehä paljon kivoja asioita. Milja oli perjantain ja lauantain välisen yön meillä ja käytiinkin perjantaina heittelemässä koripalloo ja haettiin sen jälkeen pizzaa ja ihan vaan oltiin. Koripallon heittely oli kyllä enemmän minun osalta hissukseen tössyttelyä ja pieniä heittoyrityksiä päivän aikana kipeytyneitten paikkojen kanssa, mutta Milja ja Paavon kaveri pääs pelailemaan enemmänkin.

Lauantaina käytiin Paavon ja koirien kanssa kävelemässä meidän läheinen rantalenkki ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan pihalle. Jos minun kävely oli hidasta jo valmiiksi muutenkin niin lisäksi vielä pysähtelin vähän väliä räpsimään kuvia. Käpöttelyn lisäks käytiin uittamassa koiria ihmeenkin hyvällä menestyksellä. Vallu kävi jopa uimassa ja Helmikin kahlaili pitkän aikaa vedessä. Kumpikaan meidän koirista ei oo erityisen innokkaita uimaan, mutta jospa tänä kesänä kerettäs totuttaa ja opettaa niitä siihen enemmän, kuin aiemmin.

Koirien uittamisen jälkeen käytiin vielä Vänärillä toiveena päästä kuvaamaan sorsanpoikasia. Sorsanpoikaset jäi puuttumaan, mutta telkänpoikasia sen sijaan oli ja muutama naakkakin uskaltautu kuvausetäisyydelle. En ollut aikasemmin päässyt kuvaamaan kyseisiä lintuja ja ihan hauskaa vaihteluahan nuo oli niille iänikuisille sorsille.

Sunnuntaina käytiin aamupäivällä uittamassa koirat. Tällä kertaa käytiin Julkulan venerannassa ja mukana meillä oli raksuja koirille. Vallu kävi taas uimassa, mutta Helmillä uinti rajoittui tänäkin päivänä lähinnä kahlailuun ja ihmettelyyn. Vähän yllätyin kyllä tästä, koska yleensä Helmi on todella ahne ruualle ja oletin, että Helmi painuu järveen samantien raksujen perässä, mutta ei. Ehkä vielä jossain vaiheessa kesää uinti alkaa luistaa kuhan vesi lämpeää. Kuitenkin varsinkin Helmin E-lonkille uinti tekisi hyvää.

Uittoreissun jälkeen Paavo viritteli kotitekoisen kebabin valmiiksi uuniin iltaa varten ja minä elvyin sohvalla keräten voimia illan ajelureissuun. Käytiin nimittäin Hiltulanlahdesta hakemassa pinnasänky. Lisäksi matkaan tarttui myös turvakaukalo samalta myyjältä. Pinnasänky on pitkään himoitsemani Brion Two valkoisena. Kyseisen sängyn suurin kiinnostuksen herättäjä oli laskettava reuna. Jännityksellä nimittäin odotan, missä kunnossa selkäni on tämän raskauden jälkeen kun ajoittain se tuntuu oireilevan jo nyt (rv 22) melko voimakkaasti.

Kaukalo tuli ostettua vähän niinkuin kaupanpäällisenä. Myyjä kyseli pinnasängyn purkamisen aikana olisiko meillä tarvetta turvakaukalolle ja kunnon tarkastamisen ja pikaisen käyttöopastuksen jälkeen Brion Primo napsautettiinkin Isofixeillä kiinni bemarin takapenkille. Voin sanoa, että tuo 5-sarjalainen alkoi siinä vaiheessa tuntua melko ahtaalta ja olin jälleen kerran tyytyväinen siitä, ettei erehdytty ostamaan 3-sarjalaista kun autoa vaihdettiin joulun alla.

Tällä hetkellä sekä kaukalo, että pinnasänky odottavat kahden kuukauden päässä olevaa muuttoa minun vanhempien luona. Siellä ovat myös Brion Go Nextit odottamassa käyttäjäänsä. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, miten paljon ollaan saatu vauvantarvikkeita ja -vaatteita hankittua käytettynä ja kuitenkin hyväkuntoisena. Nyt isoimmat hankinnat alkaa olla tehtynä ja lopun ajan voidaankin keskittyä pienempiin hankintoihin ja siihen, että minä pidän ostohousut kaapissa muuttoon saakka.

21. raskausviikko 31.5.-6.6.2017

Katsotaan kaunko kirjoittelen vielä tällaisia ns. viikkokoosteita. Tämä viikko menkööt ainakin vielä tällä tyylillä. Ehkä kuitenkin pikkuhiljaa haluaisin luopua tällaisesta kirjoitustyylistä ja alan siirtyä tapaan, jossa kirjoittelen sitä mukaa asioita kun ne mieleen tulevat.

20+1 näimme Paavon kanssa ensimmäistä kertaa mötkiksen liikkeet vatsanpeitteiden läpi. Koetimme ottaa liikkeitä videolle, mutta heti kun sain puhelimen valmiiksi, mötkis lopetti. Ei siis mikään linssilude ainakaan ole kyseessä. Muutenkin liikkeet voimistuivat huomattavasti viikon aikana ja viikon lopulla niitä tunsin jo pitkin päivää myös töissä touhutessa enkä vain levossa ollessa.

20+2 meillä oli rakenneultra. Ennen rakenneultraa olin muutamia kertoja soittanut äitipolille ja kysellyt ultran tekijää. Halusin varmistua siitä, ettei ainakaan niskaturvoultran tehnyt lääkäri ole rakenneultraa tekemässä. Onneksemme lääkäri ei ollut sama, hän oli huomattavan paljon asiakaslähtöisempi ja asiaamme ottautuneempi kuin edellinen ultraaja.

Käynnin alussa lääkäri kyseli voinnit, mietteet ja tunsinko liikkeitä. Kerroin edellisestä ultrauskokemuksesta ja hän suhtautui asiaan rauhoittelevasti. Hän kertoi saattavansa joutua pyytämään toisen lääkärin paikalle ollessaan epävarma ja mikäli hän olisi hiljaa ultratessaan, hän keskittyisi tekemiseensä. Mielestäni nuo ns. teesit olisi jokaisen lääkärin hyvä kertoa potilaalleen ennen ultraamisen aloittamista. Vaikka ne ovatkin tavallaan kovin itsestään selviä asioita, voivat ne aiheuttaa kauhistumista kuten kohdallani niskaturvotusultrassa.

Siirryin tutkimuspöydälle ja kerroin haluavamme tietää sukupuolen, mikäli se paljastuu. Tämän jälkeen lääkäri aloitti ultraamisen. Heti alkuun hän tarkasti sykkeen ja se löytyi välittömästi. Sitten lääkäri alkoi käydä pala kerrallaan mötkistä läpi. Mötkis oli asettautunut tiukasti istukan viereen, eikä hän lähtenyt liikkeelle ultrauksesta ja mahan heilumisesta riippumatta. Aikansa lääkäri ultrasi ja kertoi kätilölle tuloksia. Kaikki oli kunnossa, kunnes alkoi se hiljaisuus ja pitkä ultraaminen niskan ja kasvojen alueella. Mötkis oli painunut niin pahasti istukan taakse piiloon, ettei kyseisiä alueita saatu kunnolla ultrattua.

Tässä vaiheessa lääkäri laski kätensä reidelleni ja sanoi, ettei ole mitään aihetta hermostua, mutta hän haluaa toisen lääkärin kaveriksi katsomaan, saataisiinko sikiö asettumaan parempaa asentoon, jotta ultraus voidaan jatkaa loppuun. Hengittelin syvään ja nyökkäilin. Hivenenhän tuossa kohtaa alkoi jännittää ja hikeä pukata.

Kätilö kutsui toisen lääkärin ja pian hän saapuikin vastaanottohuoneeseen. Hän esitteli itsensä ja kysyi kolleegaltaan mihin tämä tarvitsee apua. Aloittanut lääkäri selitti tilanteen, ojensi anturin toiselle lääkärille ja hän jatkoi ultraamista. Tunnistin lääkärin samaksi naistentautien erikoislääkäriksi, joka KYS:n synnytysvalmennusvideoilla esittelee kohdunsuunpuudutusta ja huokaisin helpotuksesta: kyseessä oli varmasti hyvä ja kokenut lääkäri. Hän yritti pitkään ultrata mötkiksen kasvoja, mutta hän vain pysyi profiili piilossa istukan takana. Minut ohjattiin kääntymään vuoroin toiselle kyljelle ja taas toiselle, mutta mötkis jatkoi sinnikkäästi uniaan. Vaikka kasvojen profiili jäi rakenneultrassa puuttumaan, ei siitä kuitenkaan ollut huolta, sillä niskaturvotusultrassa se oli nähty ja todettu normaaliksi.

Kaikki rakenteet todettiin normaaleiksi ja mötkiksen todettiin kasvavan viikkojaan vastaten keskikäyrillä. Sukupuolesta meillä oli Paavon kanssa vahva veikkaus ennen ultrausta ja se osui oikeaan. Lokakuussa meidän talouteemme saapuisi pieni prinssi, tuoden mukanaan ukkovallan.

Käynnin lopuksi varasimme kontrolliultran aikaisempien keskenmenojen ja raskausdiabeteksen takia raskausviikolle 28.

Rakenneultran jälkeen pyörähdin Leväsellä lastenvaatekirppiksellä ja mukaan tarttui kaksi bodya. Bodyt nakkasin samaan läjään edellisten vaatteiden kanssa odottamaan inventaariota ja pesua. Kyseinen operaatio suoritettiinkin seuraavana päivänä. Listasimme kaikki meillä olevat vaatteet, minkäkokoisia bodyja ja housuja oli minkäkin verran ja mitä muita kyseisen koon vaatteita oli jo hankittuna. Kaiken kaikkiaan vaatteita olikin kertynyt jo melkoinen määrä, mutta nyt kun kaikki on listattuna on helpompi alkaa hahmottelemaan, että mitä vielä puuttuu.

Pyykkiä pestiin kolme koneellista. Kuvasta puuttuvat vielä lämpöpussit kaukaloon ja rattaisiin sekä toppahaalari. Tuossa pyykkiä pestessä ja kerralla kaikki ripustaessa vaatteiden määrä alkoi tuntua aika hurjalta. Lisäksi näin kuvasta tarkastaltuna värimaailma on melko aneeminen. Eiköhän nyt sukupuolen selvittyä joukkoon ala ilmestyä myös väripilkkuja.

Kuitenkin 20+5 käydessämme kiertämässä Matkuksen lastenvaateliikkeet ei mukaan tarttunut juuri mitään: Mikki Hiiri- kuosilla oleva haalari Name It:n alesta, harsoja samasta liikkeestä sekä IKEA:n huppupyyhe. Vaikka kävimme läpi tosiaan kaikki liikkeet, ei muuta tarttunut mukaan. Olin jo täysin valmistautunut Matkukseen lähtiessämme siihen, että tavaraa lähtee mukaan hirvittävät määrät ja tuskailen kotiin päästyäni sen kanssa, että minne tungen kaiken odottamaan muuttoa. Toisin kävi.

Sinällään hyvä, että nyt tämmöinen ranttuilu vaatteiden suhteen on alkanut. Onhan noita kertynyt jo banskulaatikollisen verran. Tuntuu, että näitä varantoja on helpompi täydentää vasta sitten, kun olemme nähneet lapsemme ja alkaa hänen kokonsa ja muut ominaispiirteensä hahmottua.

Ensimmäisiä hankintoja

Ensimmäiset vaatehankinnat tein raskausviikolla 12. Tuolloin ostin muutamia vaatteita sekä entiseltä luokkalaiseltani, että Facebook kirpparilta. Vaikka Paavo alkuun kauhisteli vaatteiden määrää, nyt tätä postausta tehdessä vaatteista otetun kokonaiskuvan nähtyään totesi hänkin, että niitä täytyy ostaa lisää ja paljon.

Paljonhan tässä on vielä raskautta jäljellä ja siltä osin aikaa tehdä hankintoja. Lisäksi meillä on edessämme vielä muutto raskausaikana, joten ihan hirmuista arsenaalia kaikkea mahdollista ei tulla hankkimaan, vaan pyrimme miettimään hankinnat mahdollisimman järkeviksi. Emme myöskään aio enää tälle asunnolle ostaa esimerkiksi sitteriä. Pinnasänkykin hankitaan vasta muuton jälkeen, ellei sopiva satu tulemaan vastaan käytettynä.

Tässä postauksessa esittelen muutamia,

ensimmäisten vaatehankintojen

lemppareitani kuvien muodossa.

Ensimmäiset bodyt ovat kokoa 50. Name It:n talokuvioisessa bodyssa on kääntöhihat, joiden ainakin tässä vaiheessa ajattelen olevan näppärät, jos pieni on kovinkin innokas raapimaan kasvojaan. Panda-kuvioisen bodyn lisäksi samaa kuosia löytyy myös myssy ja housut. Harmikseni pandabody ei ollutkaan kietaisubody, kuten olin kuvitellut, mutta jospa sille tulisi käyttöä.

Popin haalariin ihastuin heti myynti-ilmoituksen nähtyäni. Harmi vaan, kun jumpsuit on kokoa 50, eli tulee jäämään varmasti todella nopeasti pieneksi. Onneksi bongasin myöhemmin 62 jumpsuitin musta-valkoraidallisena.

Kuten muutkin bodyt pääsääntöisesti, myös tämä Lindexin ihanalla kuumailmapallokuosilla oleva body on kietaisu. Pyrin ostamaan ensimmäisten kokojen bodyt kietaisuina, neppareilla, jotta pukeminen olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Newbien collegefarkut, murheenkryyni. Saapahan nähdä tuleeko näitä koon 50 söpöläisiä laitettua kertaakaan jalkaan.

Nämä nallekuvioiset Newbien pöksyt ovat kyllä sellaiset sydämen sulattajat, että. 

Kokonaisuudessaan vaatehankintoihin tässä vaiheessa lukeutuu nallehaalari, Popin jumpsuit, yhdet ainoat (nekin todennäköisesti käyttämättä jäävät) 50 housut, viidet 56 housut, neljä 50 bodya, seitsemän 56 bodya sekä kuvan ulkopuolelle jääneet 56 huppari ja tumput.

Pidemmän aikaa, oikeastaan heti plussaamisesta lähtien olin haaveillut näistä lakanoista. Pääsiäisenä ne olivat Finlaysonin outletissa tarjouksessa, joten en voinut vastustaa kiusausta. Haaveissa on kotiuttaa saman kuosin turkoosi setti myös.

Hassua oli huomata tätä postausta tehdessä, että kuinka kaikki on mielestäni söpöä, ihastuttavaa, hurmaavaa ja suloista. Minä, joka en yleensä pahemmin lässytä, lässytin kokonaisen postauksen. Laitetaan hormoonihuuruilun piikkiin ;)

Näiden hankintojen ja tämän postauksen pöytälaatikkoon kirjoittamisen jälkeen homma ratkesi hivenen käsistä ja vaatteita ja tavaraa on kyllä alkanut kertyä. Määrä on kuitenkin vielä melko maltillinen ja nyt kun muuttopäivä on tiedossa, 15.8., koitan hillitä suurimpia hankintoja siihen saakka.