(S)karpimpi ruokavalio

Ennen positiivisen raskaustestin tekemistä meillä karpattiin.  Karppaamiseen kuuluva väsymys talttui nopeasti ja kiloja tippui roimasti. Emme kerenneet muistaakseni paria kuukautta enempää karpata, ennen kuin plussasin, joten pitkää kokemusta kyseisestä ruokavaliosta meillä ei ole. Nyt kuitenkin kummallakin alkaa olemaan mitta täynnä jatkuvaa leivän ja karkin puputusta ja päätettiin aloittaa uudelleen karppaamaan.

Ensimmäisen kerran karpatessa mentiin todella tiukalla linjalla. Hiilarit olivat aivan minimissä. Tällä kertaa mennään hieman erilaisella perusrungolla. Viikot mennäänkin 5+2 ajattelulla. Arkisin siis syödään karpisti ja viikonloppuisin päivällisellä saa olla hiilaria reilummin. Sortumisten välttämiseksi laadittiin kolmen viikon kiertävä ruokalista. Päivisin syödään 4-5 ateriaa, joten nälkää ei pitäisi joutua näkemään ja ihan hyvää ruokaa tulee olemaan tarjolla.

Aamu- ja iltapalan virkaa toimittavat vaihtelevat smoothiet tai munakkaat. Viikonloppuisin aamiaisella saa syödä myös leipää tai puuroa. Lounaina on erilaisia salaatteja lisukkeineen. Lisukkeina on vaihtelevasti keitettyjä munia, leipäjuustoa, raejuustoa tai tonnikalaa. Välipalana syödään joko rahkaa tai sokeroimatonta jugurttia. Ruokalista rakennettiin siten, että päivällisellä tarjottavan proteiinin lähde vaihtelee kanan, possun, kalan ja naudan välillä. Lisäksi kerran viikossa on kasvisruokaa.

Kanan lisukkeiksi suunniteltiin vuohenjuustoa tai avokado-kesäkurpitsapastaa, johon ei siis pastaa tule, vaan pasta on kesäkurpitsasuikaletta. Kanasta tehtäväksi suunniteltiin myös keitto ilman perunaa. Possun lisukkeeksi valikoituivat keitetyt kukka- ja parsakaali sekä porkkana, pavut ja wokkivihannekset. Kalan kanssa tarjolla tulee olemaan kreikkalaista salaattia tai avokado-kesäkurpitsapastaa tai äyriäisvaihtoehtona kreolikatkarapuja. Naudasta valmistettavaksi suunniteltiin moussaka, täytetyt paprikat sekä tortillat kiinankaalikupissa. Kasvisruokiin valikoituivat tomaattikeitto lämpimällä fetasalaatilla, kasvissosekeitto sekä pinaattikeitto keitetyllä munalla.

Viikonloppuna tehdään sitten sellaisia ruokia, mikä kaipaa ajalta ennen karppausta. Alustavasti sinne valikoitui makkarapasta, käärmepata eli spagetti ja tomaattinen jauhelihakastike, karjalanpaisti porkkana-perunamuusilla sekä kotitekoinen pitsa. Pitsallehan on myös olemassa karpimpi pitsapohja vaihtoehto ja siihen ehkä täytyy nyt tutustua myös.

Noiden kolmen viikon ruokien lisäksi mietittiin myös valmiiksi herkut, joita saa syödä jos [ja kun] alkaa herkututtaa. Noihin herkkuihin valikoituivat pähkinät, kasvisdippi, tummasuklaa ja hedelmäsalaatti. Kun sallitut herkutkin on valmiiksi mietittynä, on helpompi kävellä karkkihyllyn ohi eikä sorru niin helposti ostamaan karkkia.

Kuten suunnitelluista ruuista näkyy, ei siis millekkään nollatoleranssilinjalle lähdetä hiilareiden suhteen. Lähinnä siis karsitaan valkoiset viljat ja sokeri ruokavaliosta. Myös viilaamisen varaa on ja ruokavalioa tullaan muokkaamaan sen mukaan, miltä tuntuu. Kuitenkin tavoitteena on myös jaksaa liikkua, eikä vain möhöttää karppikoomassa. Paavo käyttää työmatkat hyötyliikuntaan pyöräillen ne ja minä pyrin käymään Fressillä pari, kolme kertaa viikossa C25K:n ohella.

Jotta alun väsymys ei vie pohjaa koko karppaukselta, sovittiin eilen illalla, että tätä jatketaan ainakin 90 päivää. Millään parin viikon kokeilulla ei saa tuloksia aikaiseksi, eikä myöskään keho kerkeä välttämättä vielä tottua hiilareiden vähyyteen. Tuo vajaa kolme kuukautta onkin jo sellainen aika, että siinä ajassa kerkeää näkyä, sopiiko tämä ruokavalio edelleen meille molemmille painonpudotukseen.

Sunnuntai-iltana otettiin mitat molemmista ja maanantai aamuna kävimme vaa'alla. Täytyy sanoa, että yllätyksenä omat lukemat eivät tulleet, mutta eihän se hyvältä tuntunut. Mitat otetaan seuraavan kerran kuukauden päästä. Vaa'alla saa käydä vaikka joka viikko, mutta mittoja ei ole järkevää viikoittain ottaa. Kuukaudessa tuloksia alkaa näkyä, jos niitä on tullakseen.

Ainakaan tässä vaiheessa en aio blogin puolelle lähtöpainoa tai -mittoja kertoa. Katsotaan päivittelenkö muutosta tänne, jos sitä tulee. Paino on itselleni niin henkilökohtainen asia, etten sitä mielelläni muille kerro. Tiedän sitä olevan liikaa ja sen näkyvän, enkä mielelläni sitä lukemaa huutele. Kuitenkin kuten aikaisemmin kirjoittelin, ainakin 10 kiloa on tavoitteena pudottaa.

Tälläisellä suunnitelmalla lähdetään siis ruokavalioremppaa ja jonkunlaista elämäntapamuutosta tekemään. Minä olen ihminen, joka aloittaa uuden elämän maanantaina ja keskiviikkoon, viimeistään torstaihin mennessä palaa entiseen. Nyt on kuitenkin tarkoitus ottaa itseä niskasta kiinni ja toimia pitkäjänteisemmin. 7.10.2018 tulee täyteen tuo 90 päivää ja sinne asti ainakin mennään. Sitten katsotaan uudestaan, että mitä tehdään.

13.10.2018 Mötkis viettää 1-vuotis syntymäpäiväänsä ja sinällään olisi mukavaa, jos siihen mennessä saisin painoa pois. Kuitenkaan mitään paineita en aio ottaa, vaan etenen päivä kerrallaan pitäen mielessä tulevaisuudessa siintävän kevyemmän olon ja positiivisemman suhtautumisen omaan kehoon. Sehän tässä on, että aina pystyy olemaan tiukalla ruokavaliolla jonkun aikaa. Eri asia on kuitenkin päästä painonhallintaan ja löytää sitä tukeva ruokavalio.

ÄIDIN PALAUTUMINEN

Paljon aikaisemmin, jo tammikuussa, kirjoittelin toipumisestani. Itse koen tuon toipumisen huomattavasti merkityksellisempänä, kuin palautumisen. Lisäksi koko aihe on sinällään melko loppuun kulutettu ja turhia paineita luova. Äitien ekanakin oletaan palautuvan synnytyksestä välittömästi ja vähintään ristiäisiin mennessä kaikkien raskauskilojen pitäisi olla pudotettu, mahanahka täysin palautunut ja kesän bikinikunto saavutettu. Niinniin, joojoo. Ei. Kun ajatellaan raskauden keskimääräistä kestoa, yhdeksään kuukautta, koen itse, että vähintään saman verran täytyy antaa keholle aikaa palautua synnytyksestä.

12 päivää synnytyksen jälkeen

2 viikkoa synnytyksen jälkeen

Itse kuulun siltä osin niihin onnekkaisiin, joilla raskauskilot jäi synnärille. Toki itselläni niitä kiloja oli jo ennen raskautta kiitettävästi, mutta oli helpottavaa, ettei raskauskiloja ollut pudotettavana kotiutumisen jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin 11 päivää synnytyksen jälkeen painoa oli yli 10 kiloa vähemmän kuin ennen plussaamista. Sääli sinällään, että yövalvomiset ja suklaan mussutukset ovat tuoneen nuo 10 kiloa takaisin aivan heittämällä.

Kun synnytyksestä oli kulunut 5 kuukautta, osallistuin Äitien huoltamo nimiseen Savonian fysioterapiaopiskelijoiden pitämään ryhmään. Ryhmässä saa ohjausta lantionpohjan aktivointiin ja vahvistamiseen, äidin ergonomiaan sekä tarkasteltiin vatsalihasten erkauman tilanne. Itseäni hivenen jännitti mahdollinen erkauma, sillä maha Mötkistä odottaessa oli melko komean kokoinen. Kuitenkin kun tilannetta arvioitiin 5 kuukautta ja viikko synnytyksen jälkeen, oli vain navan ylä- sekä alapuolella vain pientä viitettä mahdollisesta erkaumasta. Tuollakin alueella rako oli juuri ja juuri normivaihteluvälin ulkopuolella, joten onneksi isosta erkaumasta ei ole kyse.

Näin muhkeassa kunnossa oltiin alle ½ vrk ennen synnytystä

Etenkin tuohon Äitien huoltamoon osallistumisen myötä sekä äitikavereiden kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana olenkin yrittänyt muistaa juuri tuon lantionpohjan aktivoinnin esimerkiksi lenkillä. Tärkeintä ei ole vauhti ja se, kuinka sporttiselta näytän rattaiden kanssa viipottaessani, vaan se, että haen keskivartaloon tuen ja pyrin säilyttämään hyvän ryhdin ja sitä kautta puhtaan liikeradan.

Mitään hölkkähommia en ole vielä edes uskaltanut haaveilla. Kuitenkin, että kevään koittaessa ja katujen sulaessa alkaa myös vähän nopeampi vauhti houkutella pikkuhiljaa. Tuota ennen kuitenkin lantionpohjan vahvistaminen on tärkeää, ettei tule aiheutettua itselle mitään hallaa. Muutaman minuutin hölkkäpätkät testasin ja todellakin tuntemukset ovat vielä sen kaltaisia, ettei hölkkäys ole vielä ajankohtaista.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut reilu kuusi kuukautta, täytyy todeta, että tuo vähintään 9 kuukauden palautuminen on aivan täysin vähimmäismäärä. Minun kohdallani. Osahan palautuu todella nopeasti ja muutamia viikkoja synnytyksestä maha on kadonnut täysin ja vatsa on litteä. No sitä nyt ei voinut omalla kohdallani odottaakaan vatsan ollessa mallia pömppö jo ennen raskautta. Kuitenkin vaunulenkit ja pienet lihaskuntoharjoitteet edistävät palautumista. Jokaisen palautuminenhan on yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat monet asiat. Kuitenkaan se, miten nopeasti äiti on palannut raskautta edeltäviin mittoihin, ei ole minkäänlainen indikaattori sille, onko hän hyvä äiti tai nainen.

Haaveena on viimeistään imetyksen päätyttyä alkaa pudottamaan painoa ihan tosissaan. Tällä hetkellä tuntuu, että etenkin nuo yöheräilyt pitävät ruokahalun melko korkealle, eikä ihan hirveän suurta motivaatiota muutenkaan ole. Koen kuitenkin hyvänä alkuna jo sen, että käymme päivittäin Mötkiksen kanssa muutaman kilometrin vaunulenkillä, jonka jälkeen pyrin tilaisuuden mukaan venyttelemään ja rentouttamaan kehoa. Myös tuo rentous ja ergonomia on tärkeä osa äitiyttä, jotta lapsen kanssa jaksaa touhuta hänen kasvaessaan kaiken aikaa.

Tässäkin projektissa päällimmäinen ajatus on, että hiljaa hyvä tulee. Nyt kun Mötkis alkaa pikkuhiljaa syödä kanssamme samoja ruokia, tulee ruuan laatuun kiinnitettyä paljon enemmän huomiota ja jospa sitä kautta, oma ruokavalio muotoutuisi painonpudotusta ja -hallintaa tukevaksi. En halua alkaa etsiä mitään oikotietä onneen, nopeasti pudotetut kilot tuppaavat monesti tulemaan myös nopeasti takaisin kohdallani. Hakusessa onkin siis enemmän elämäntapamuutokseen tähtäävä projekti.

Reilu viisi kuukautta synnytyksestä

Mahaa siis edelleen on ja varmasti tulee olemaan. Jotta masusta pääsisi eroon, tulisi rasvaprosenttia pudottaa reilulla kädellä. Sellaiseen projektiin ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa resurssit riitä. Tärkeämpänä koenkin juuri sellaisen kevyen, omaa kehoa kunnioittavan liikunnan. Käydään vaunulenkeillä ja venyttelen aina mahdollisuuksien mukaan. Pyrin rutinoittamaan lantionpohjanlihasten harjoitukset arkeen ja sitä kautta myös kuntouttamaan jäljellä olevaa erkaumaa.

 Kuten sanoinkin, hiljaa hyvä tulee.

Täytyy vain muistaa olla

armollinen itselle.

Kuten monen muunkin asian suhteen.

TJ60

Tänään on vedosta jäljellä enää 60 päivää eli puoli väliin asti ollaan tultu! Huhhuh, miten nopeesti aika onkaan mennyt...Tässä postauksessa kertoilin meijän välitavoitteista ja palkinnoista, joita asetettiin matkan varrelle helpottamaan urakkaa. Vaikka asiat on listattuna ja valmiiks suunniteltuna, ei olla niistä vielä mitään toteutettu. Palkintolistan käyttämättä jättämisen nään itse niin päin, että ollaan pärjätty ilmankin eikä kiusaukset oo käyny liian suureks. Ollaan siis pärjätty mun mielestä hyvin :)

Nyt kun puolet vedosta on lusittu ja puolet on vielä edessä, on tuntemukset ristiriitasia. Vaikka välillä on tuntunu siltä, että tekis mieli antaa periks koko vedon suhteen, rupee kuitenkin loppusuoran häämöttäessä olemaan aika voittajafiilis. Oon pystyny tähän sekä itteni että kanssa ihmisten epäilyistä huolimatta. Monesti vaikka ollaan kaveriporukassa sovittu pitävämme esimerkiks tipatonta tammikuuta, on se kuitenkin epäonnistunu surkeesti. Nyt kuitenkin takana on jo kaks kuukautta eikä periksantamista enää näiden kahen viimesen kuukauden aikana tuu tapahtumaan.

Vaikka ollaan menosti perjantai tai lauantai-iltana oltu baarissa kavereiden messisssä, ollaan oltu juomatta, joten seuraavana päivänä ei oo tarvinnu kärsiä darraa vaan päivän aikana on saanu asioita aikaseks. Vaikka tottakai olo on väsyny pilkkuun asti valvomisen ja liian lyhyiden yöunien jälkeen, on olo viikonloppujen jälkeen huomattavan paljon levänneempi kun aikasemmin.

On ollut mahtavaa huomata päässeensä jo näinkin pitkälle ja menevänsä vielä loppuun asti. Näin varsinkin sen takia, että monet meijän kaveriporukasta on suhtautunu tähän lähinnä vitsinä ja epäilly meijän onnistumista. Kuitenkin päivä päivältä ollaan lähempänä Viron reissua ja kahtasataa hunttia, jotka meitä odottaa palkintona!

Yhteenveto viikko 15

Taas tää viikko on kadonnu jonnekkin... Edelleenkään tälläkään viikolla en päässy siihen 20 kilometriin, ohuesti harmittaa...

Kävely, -420kcal

Kävely, -596kcal

Kävely, -571kcal

Viikon eka lenkki meni kyllä nopeuden osalta niin penkin alle kun vaan voi olla. Lähettiin kokeilemaan uutta reittiä ihan uuteen ympäristöön ja jouduttiin hakemaan suuntaa jatkuvaan kartan kanssa. Eli vähän väliä pysähyttiin ihmettelemään missä ollaan. Mutta kuitenkin nyt kun on se reitti löydetty, voidaan sitä jatkossa hyödyntää aika paljon tehokkaammin. Kyseessä oli maastoltaan melko tasanen lenkki, joten siellä vois joskus haaveilla jopa hölkkäilevänsä :)

Tämmönen viikko tällä kertaa. Blogin puolella ollu erittäin hiljasta, kiitos hervoton läjä koulutehtäviä, jotka on syöny aikaa ja mielenkiintoo kaikelta muulta. Lisäks kun koulutehtäviä tehhessä istuu tuntikaupalla koneella, ei enää blogin päivittäminen koneella istuen oikein nappaa. Jos ens viikolla oisin blogin suhteenkin hieman aktiivisempi kun mulla on harjottelua vaan kolme päivää ens viikolla ja sitten se loppuu  :)

Yhteenveto viikko 14

Ja taas viikkokoostetta tekemässä, minne nää viikot katoaa?

Kävely, -821kcal

Kävely, -816kcal

Kuten huomaa, kahteenkymmeneen kilometriin en tälläkään viikolla päässy. Sinällään harmittaa, oisin toivonu saavani sen tällä viikolla täyteen. No onneks on olemassa aina ens viikko ;) Toivotaan siis ens viikolla menee paremmin ja se 20 kilometriä täyttys viimein. Näillä mennään. Kuitenkin pakko olla erittäin tyytyväinen tähänkin, kaikki liikkuminen on hyvästä :)

Yhteenveto viikko 13

Taas viikkokoostetta tekemässä...

Kävely, -513kcal

Kävely, -215kcal

Kävely, -885kcal

Lisäks perjantaina tein kahvakuulatreeniä 35 minuuttia ja kaloreita paloi 440 :)))

Kävely, -514kcal

Semmonen viikko tällä kertaa. Nyt on kyllä pakko sanoo, että oon ite tosi tyytyväinen tämän viikon liikuntojen määrään. Kilometrejä tuli taitettua melkein 20 ja liikuntaa tuntimääräsesti tuli harrasteltua melkein 4,5 tuntia. Jospa näillä sais berberiin jotain muutosta aikaseks ;) Jospa ens viikolla sais sen 20 kilometriä rikki!

TJ80

Kuten tekstin otsikko kertoo, tänään on aamulla vedosta jäljellä 80! Liikkeelle lähdettiin siis 120 päivästä ja nyt on jo 40 päivää takana. Yks kolmasosa on siis ajasta kulunu. Hullua ajatella, että ihan kohta ollaan jo vedon puolivälissä. Aika kuluu niin älyttömän nopeesti...

Jotta varmasti onnistuttas tässä projektissa Miljan kanssa mahollisimman hyvin, luotiin meille välitavoite palkintolista. Listalle pääsi kuus asiaa: Uudet lenkkarit, hemmotteluilta, uus koru, ravintolassa syöminen, hieronta ja kampaaja.

Lisäks tehtiin myös lista, johon kirjattiin asioita, joita voidaan viikonloppusin tehhä, jos kiusaus meinaa käyä liian suureks ;) Sille listalle pääs 12 asiaa: Keilaaminen, elokuvan kattominen, ajelu, ruuanlaitto yhessä, peli-ilta, myös palkintolistalta löytyvä hemmotteluilta, lenkki, koirapuistossa käynti, sarjamaraton, shoppailu, hotelliviikonloppu ja Viron reissu.

Eniten noista ootan tällä hetkellä hemmotteluiltaa ja Viron reissua. Ois ihana päästä tekemään kunnon jalka- ja kasvohoito ja hiuksiin joku naamio :))) Tuota Viron reissua ootan vähän kauhunsekaisin tuntein, ollaan nimittäin lähössä reissuun kahestaan ja tunnetusti kun kumpikaan meistä ei oo mitään mestarikuskeja niin hieman tuppaa pelottamaan se Helsingissä ajeleminen... Jospa siitä kuitenkin hengissä selvittäs :D

Postaukset on viimeaikoina ollu säälittävän kuvattomia. Tämä johtuu ihan vaan siitä, että tuntuu, ettei aikaa kameran kanssa missään liikkumiseen ole ja kotona kuvaileminen alkaa hieman tökkimään. Jospa tää kuvattomuuskausi katkeis mahollisimman pian ja pääsis ottamaan kuvia pihalle :)

Yhteenveto viikko 12

Eli nyt on vuorossa viikkokooste viikosta 12. Tämän viikon liikunnat näyttääkin aika paljon paremmalta kun viime viikon, elikkä suunta on vaan ylöspäin!

Kävely, -756kcal

Kävely -549 kcal

Näköjään viikkokooste venyi taas maanantain puolelle. Palailin eilen perheleiriltä, joten olo oli melko väsyny ja reissussa rähjääntyny. Lisäks varsinaiset lenkit jäi viime viikolla vähemmälle, lauantaina ja sunnuntaina kuitenkin tuli liikuttua muissa muodoissa lasten ja perheiden kanssa touhutessa ulkona ja sisällä Metsäkartanon mahtavissa puitteissa :)

Katotaan, mitä tämän viikon liikunnoista tulee. Toivotaan, että lenkkien määrä saatas vähintään kolmeen, mielellään neljään tai viiteenkin jos vaan aika ja jaksaminen antaa periks :)

Yhteenveto viikko 11

Tässä nyt ensimmäinen viikkokooste viikosta 11.

Intervalliharjoitus -330kcal

Kävely, matka todellisuudessa noin 5km, puhelimen gps petti :( -553kcal

Tämän viikon yhteenveto on kyllä niin köykänen, että huh huh... Lauantaina ja sunnuntaina oli myös tarkotus käyä lenkillä, mutta suunnitelmat kuitenkin muuttu. Lauantaina kärsin auringonpaisteessa siristelyn seurauksena migreenistä puol päivää ja sunnuntai menikin aikalailla laiskotellessa, hehheh, perse leviää...

Kaiken laiskottelun lisäks viikkokoosteen teko veny näköjään taas maanantain puolelle. Eli tästä ei siis voi kun parantaa tällä viikolla. Tämän viikon kilometrit ja liikkumisten kestot onkin jo tämän päivän lenkin jälkeen onneks enemmän ku koko viime viikon yhteensä eli siis suunta on ylöspäin!

Yhteenvetoprojekti alkaa

Aattelin ruveta tekemään semmosia yhteenvetoja viikoista tänne blogin puolelle niin saan helposti seurattua viikon liikunnat yhellä silmäyksellä. Tarkotuksena on jatkossa tehhä nämä yhteenvedot aina sunnuntaisin, tää idea koosteen tekemiseen vaan tuli vähän myöhässä sitä silmällä pitäen että oisin saanu tän jo sunnuntaina julkastua. Lisäks kaikki viime viikon liikunnat taitaakin jo blogin puolelta löytyä, hups... Jatkossa koosteita luvassa siis sunnuntaisin kera Endomondo kuvakaappausten ja sykemittaritietojen :)

Sataset paukkuu! lenkkiä ja kuvailuja

Tänään paukku sataset meijän vedossa ja päästiin jo kymmenten puolelle. Jäljellä vedon raukeamiseen siis 99 päivää, jiiia!

Käytiin eilen Miljan kanssa taas heittämässä 5,5 kilometrin lenkki. Meillä on ollu yks semmonen vakio viiden kilometrin lenkki. Tällä kertaa kuitenki käytiin kiertämässä vähän erilainen lenkki kuin aikasemmin ollaan käyty. Samalla vähän kartotettiin sitä, että miten saatas siitä meijän vakkarilenkistä muokattua vähän pitempi lenkki ja keksittiinkin kohtuu helppo tapa vähän muokkailla lenkistä pituudeltaan 6-7 kilometrin mittanen.

Sen lisäks, että käytiin eilen Miljan kanssa lenkillä, lähettiin vielä illalla Paavon kanssa ottamaan kuvia. Mulla oli toiveissa käyä Neulamäen näköalatornista ottamassa kuvia Puijon tornista, mutta keliolosuhteet pisti aika pahasti vastaan... Tuuli otti aika ilosesti korkeeseen näköalatorniin eikä kovien ottamisesta näin ollen tullu mitään. Vaikka varusteena oli mukana jalusta, ei kuvanvakauksettomalla objektiivilla tee yhtään mitään umpipimeessä jos kamera pääsee yhtään heilumaan...

Kun Puijon tornista ei saatu kuvia otettua annettiin Helmin ja Vallun juosta hetken aikaa näköalatornin ympäristössä ympyrää ja purkaa enempiä virtoja. Vaikka koirat oli ollu aamulla Paavon kanssa koirapuistossa, tuntu ylimäärästä virtaa olevan silti vaikka muille jakaa ja koirat juoksikin useamman kerran vanhan mäkihyppytornin rappusia ylös ja alas. Hyvä vaan, että purkivat enimmät virrat :)

Reissulta en kuitenkaan halunnu ilman yhtään kuvaa poistua, joten lähettiin motarille ottamaan pitkällä valotusajalla otettavia kuvia. Saldo on enemmän ja vähemmän käyttö- ja esittelykelposta mutta jaan tänne muutaman otoksen :)

Kuvat saa klikkaamalla suuremmaks

Oliko räpsyt mistään kotosin? Sääli kun tuulilasi oli kuvaushetkellä keleistä johtuen ajoittain likanen niin osaan kuvista on jääny semmosia "tipluja" :(

Tukka lähti, toivottavasti kilot lähtee myös!

Tiistaina sain vapaapäivän ansiosta viimein aikaseks raahautua kampaajalle. Oon ihan armottoman laiska käymään kampaajalla, vaikka jokaikinen kerta nautin siitä mahottoman paljon. Nytkin oli edellisestä kampaajareissusta kerenny hurahtaa reilu vuos, hups... Jotenkin vaan kuvittelen aina, että ei mulla oo aikaa, en saa aikaa kampaajalle jolle haluan ja lista jatkuu loputtomiin.

Nyt päätin kuitenkin uhmata edellä mainittuja ajatuksia ja varasin extempore kampaaja ajan maanantaina kun Paavo kävi parturissa. Tiistaina se kohtalon hetki sitten koitti klo 15 kun sain taas kuulla tylyn arvion hiusten kunnossa.

Hiuksia oli leikkaamassa harjottelija ja kieltämättä hieman jännitin sitä, että minkäköhänlainen lopputulos tulee olemaan. Kuitenkin ajattelin, että jokaiselle pitää antaa se mahdollisuus harjoitella, eihän sitä muuten ikinä mitään opi eikä pääse kehittymään. Tuo ajatus takaraivossa istuin penkkiin ja sanoin kampaajalle, että leikkaan huonot latvat pois ja sen jälkeen leikataan kerroksittain. Nooo niitä huonoja latvojahan oli kerenny tässä reilun vuoden aikana kertyä kevyet 10-15 senttiä, uppista...

Sillehän kampaajaharjottelija ei voinut mitään, että mun hiukset oli huonossa kunnossa ja niitä piti leikata paljon (mikä tuli mulle hieman järkytyksenä) mutta hän toimi kyllä erittäin ammattimaisesti ja asiantuntevasti koko hiustenleikkuun ajan. Jutteli mukavia leikkuun aikana sillon tällön ja kerto hyviä vinkkejä ja neuvoja. Propsit siis harjottelijalle hyvästä asiakaspalvelutaidosta!

Kuten edellisessä postauksessa valittelin, alaselkä on tuittuillu ilosesti. Eilisen kivuttoman harjottelupäivän jälkeen kuitenkin uskaltauduin lenkille verryttelemään paikkoja ja käytiin taas Miljan kanssa heittämässä viiden kilometrin lenkki. Voin kertoo, että selkä ei ollu se joka tuittuili, sen sijaan pohkeet, penikat ja pakarat oli aivan oma lukunsa. Nyt sitten selvis syy sille alaselän kipuilulle, erittäin tiukilla olevat pakaralihakset repii tuota selkää niin ihme asentoihin että lopputuloksena ei voi olla muu kun kipee selkä. Tästä viisastuneena lisään panostusta venyttelyyn :)

Loppuun vielä kuvat uudesta ERITTÄIN lyhyestä tukasta ja hillittömistä silmäpusseista sekä eilisen lenkistä

Kesäkunto (vuosi tuntematon) here i come!

Kahen viikon aikana ollaan käyty Miljan kanssa lenkillä tavoitellen kesäkuntoo ja sitä elämäntapamuutosta, josta ystävänpäivänä sovittiin. Tässä kahen viikon aikana kilometrejä on kertyny Endomondon mukaan noin 30! Tää varmasti kuulostaa jonkun korvaan siltä, "että mitä se tommosesta määrästä hehkuttaa, juoksen tuon verran päivässä" (tälleen vähän liiotellusti hehah) mutta mulle se on iso askel.

Endomondon lisäks ahkerana lenkkikaverina on ollu sykemittari. Oon nyt vakavasti harkinnu Polar Loopin hankkimista mutta ainakin toistaseks se saa jäädä kauppaan odottamaan. Opiskelijabudjetti kun hieman tuppaa rajoittamaan noita mieliteko-ostoksia ;) ja toisaalta niin pitkään kun on toimiva sykemittari, joka omiin tarkotuksiin riittää saa se kelvata :)

Kuvat saa klikkaamalla isommaks

Nyt kun nuo lenkkien kuvaukset laitoin tuolleen vierekkäin huomasin, että keskinopeus on joka reissulla kasvanu hieman edelliseen verrattuna, hyvä niin. Katotaanhan mihin tässä vielä päästään! Harmi kyllä tänään ei lenkille lähtemisestä tuu mitään, alaselkä on niin järkyttävässä kunnossa, että tuikkii välillä semmosia pistoksia jotka tuntuu siltä, ku saisin sähköiskuja... Katotaanhan mitä loppuviikosta harjottelussa tulee...

P.S. 102 päivää vedon ratkeemiseen, kohta sataset paukkuu hehah!