PUOLIVÄLI

Nyt kun puoliväliin saakka on päästy,

on aika julkistaa bloginkin puolella todellinen syy hiljaiselolle.

Meillä odotetaan vauvaa syntyväksi toukokuussa.

Oma vointi on ollut vaihteleva ja sen seurauksena sängyn pohja on kutsunut

Mötkiksen nukkuessa enemmän, kuin blogin pariin istahtaminen.

Tulossa on siis raskausaiheisia postauksia nyt kun olemme odotuksestamme julkisesti kertoneet.

Pikkuinen tonttu hyppeli näin, jalassa tossut väärin päin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin, tästä se joulu alkaa.

Valitettavasti tämäkään raskaus ei oo ollu varsinkaan henkisesti todellakaan se helpoin, mutta onneksi ollaan jo puolivälissä. Jospa nyt, tai viimeistään uudenvuoden aattona olevan rakenneultran jälkeen, voisi alkaa hengittää vapaammin ja uskoa, että Kirpulla on kaikki hyvin.

Malttamattomana nään jo synnytysunia ja muutenkin synnytys mietityttää lähes päivittäin. Mötkiksen synnytys ei ollut ihan mikään 6/5 kokemus, joten nyt toivon muutaman asian menevän toisin. Tämä kun tulee hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan viimeinen synnytys, jonka koen. Lisäksi KYSllä on tällä välillä koulutettu kätilöitä myös vesisynnytykseen ja sinällään voisin olla halukas kokeilemaan vettä ainakin avautumisvaiheessa.

Myös muuttuva arki, oma jaksaminen ja oma aika, sekä parisuhteen koettelemukset mietityttävät. Nythän Mötkiksen kanssa on päästy siihen tilanteeseen, että hän nukkuu pääsääntöisesti yöt heräämättä, imetyskertoja on vain yksi päivässä ja hän on vauhdikas ja menevä, kuitenkin myös syliin halimaan tuleva taapero. Hänet voi jättää mummalaan useammaksi tunniksi kerrallaan hoitoon ilman, että kovin suuresti tarvitsee miettiä miten hoidossa sujuu.

Uusi vauva kuitenkin tulee muuttamaan kaiken. Arki muovautuu erilaiseksi, vain kaksi kättä aiheuttaa varmasti ajoittain riittämättömyyttä, kun arkea pyörittää kahden vaippapyllyn kanssa. Väsymys tulee lyömään taas ankarasti vasten kasvoja ja olenkin pahimmissa skenarioissa henkisesti valmistautunut siihen, ettei vauvan synnyttyä seuraavaan vuoteen tarvitse pahemmin nukkua.

Kuitenkin on ihana, että lapsille tulee noin puolentoista vuoden ikäero. Heistä tulee olemaan valtavasti seuraa toisilleen, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka sisaruksesta saakin korvaamattoman leikkikaverin, saa hänestä myös varmasti todellisen tappelukaverin. Tuleva vauvavuosi tulee varmasti vaatimaan koko perheeltä veronsa. Kuitenkin onneksi minun vanhemmat pystyvät töiden ohelle lajinsa auttelemaan. Lisäksi laskettuaika on toukokuun puolivälissä, joten kesälomakuvioita voidaan ainakin yrittää puljata siten, että kesän aikana, vauvan ensikuukausina, olisi apua saatavilla ja Mötkiskin saisi ajoittain jakamattoman huomion.

Kuten sanottua, raskausaiheisia postauksia on luvassa.

Mötkistä odottaessa kirjoitin raskauspäiväkirjaa

ja samankaltaiset postaukset on tulossa myös tästä raskaudesta.

Luvassa on ensimmäisen kolmanneksen postaus,

sekä toinen kolmannes tähän puoliväliin saakka.

Tästä eteenpäin kirjoittelen raskauskuulumisia sitä mukaa,

kun ne ajankohtaisia ovat.

Imetyksen lopettaminen

Oon saanu olla hurjan tyytyväinen siihen,

miten onnistunu imetystaival meillä on jo takana.

Nyt kun Mötkis on ylittänyt yhden vuoden rajapyykin,

on imetyksen lopettamisen miettiminen tullut ajankohtaiseksi.

Se kuitenkin herättää minussa melko ristiriitaisia tunteita.

Heti raskauden alussa tiesin, että haluan lastamme imettää. Piste. Jääräpääminä ei nähnyt muita vaihtoehtoja ja kun imetys alkoi sujua, en nähnyt mitään syytäkään miettiä muita vaihtoehtoja. Itseasiassa koko vauvavuoden aikana Mötkis ei saanut korviketta kertaakaan. Tämä ei ole minulle mikään "sulka hattuun"- tyyppinen meriitti tai saavutus, sillä olihan se ajoittain rankkaa. En voinut olla montaa tuntia kerrallaan poissa Mötkiksen luota, sillä hän ei pullosta suostunut pumpattuja maitoja juomaan ja näin rinta oli ainut tapa ruokkia häntä. Oltiin symbioosissa, tiukassa sellaisessa.

Sitä mukaa kun kiinteitä tuli mukaan kuvioihin viiden kuukauden iästä eteenpäin, pystyin olemaan hieman vapautuneemmin poissa kotoa. Pikkuhiljaa ajan kuluessa päivittäiset imetyskerrat harvenivat ja muistaakseni kymmenen kuukauden iässä päästiin siihen, että Mötkis söi rintaa pääosin vain ruokailujen yhteydessä. Tästähän imetyskerrat ovat edelleen harventuivat ja vuoden iässä Mötkis sai rintaa varhain aamulla kuuden aikaan ja ennen kun noustiin kahdeksan aikaan. Seuraavan kerran hän sai rintaa vasta päiväunien jälkeen iltapäivällä ja viimeisen kerran iltapalan jälkeen ennen yöunille menoa.

Mötkis ei kaipaillut rintaa esimerkiksi päiväunien jälkeen, ellen ollut sitä paikalla tarjoamassa. Pikkuhiljaahan näistäkin muutamasta viimeisestä imetyskerrasta päikkäreiden jälkeinen imetyskerta jäi pois. Se kun aikaisemminkin aina välillä jäi pois, jos ympärillä tapahtui jotain riittävän mielenkiintoista, joka vei Mötkiksen huomion. Välillä mietinkin, että minkä verran maitoa enää edes tulee, mutta toisaalta Mötkis on pääosin tyytyväinen rinnalla ollessaan.

Tällä hetkellä jäljellä on enää yksi ainut imetyskerta. Mötkis saa rintaa aamulla heräämisen jälkeen olkkarissa. Enää en sängyssä häntä imetä, ellei hän ole jostain syystä tullut kesken yön meidän viereen nukkumaan. Tämä on sinällään ihan hyvä ratkaisu tähän hetkeen ja tuolla aamuisella imetyksellä Mötkis saa sen verran mahantäytettä, että kerkeän laittaa aamupalan ilman hirvittävää nälkäkiukkuraivoa.

Sinällään toivon, että lopullinen päätös imetyksen lopettamisesta tulisi Mötkikseltä itseltään. Hän ei vain joku päivä enää kaipaisi rintaa. Toisaalta täysin lopettamisella ei vielä mielestäni ole mikään kiire. Onneksi kukaan ei erityisemmin ole painostanut imetyksen lopettamiseen. Tai no, ei sillä sinällään olisi väliä. Imetys on kuitenkin aina äidin ja lapsen välinen asia, eikä muiden mielipiteiden sen jatkumiseen tai päättymiseen pitäisi juurikaan vaikuttaa.

Varsinkin meidän tilanteessa, jossa Mötkis tulee jatkamaan kotona vielä ainakin ensi syksyyn, ei ole onneksi mikään kiire lopettaa täysin imetystä. Kuitenkin tietyllä tavalla olisi vapauttavaa päättää imetys. Ei tarvitsisi miettiä esimerkiksi minkälaisia vaatteita itse käyttää, soveltuvatko ne imetykseen. Lisäksi oma hormonitoiminta pääsisi palautumaan pikkuhiljaa. Muutenkin voisin mielestäni vielä vähemmällä pohdinnalla jättää Mötkiksen esimerkiksi iskänsä kanssa kahden päiväksi ja tehdä itse jotain muuta.

Nyt siis Mötkiksen ollessa vuoden ja vähän yli kahden kuukauden ikäinen, on imetys lähestulkoon tullut päätökseensä. Yksi ainut kerta on enää jäljellä. Imetyskerran ajoittuessa aamuun ei tarvitse omaa vaatetusta sen kummemmin pohtia, silloin on päällä yökkäri, jota joko nostamalla tai laskemalla Mötkis pääsee rinnalle. Mötkis ei ole enää pitkään aikaan syönyt rintaa varsinaisesti julkisilla paikoilla, sillä siellä hänen huomionsa on aina vienyt jokin muu.

Kuten jo alussa sanoin, olen ollut todella tyytyväinen meidän imetystaipaleeseen. Täysimetystä kesti viisi kuukautta, jonka jälkeen imetys jatkui ainakin tähän vuoden ja kahden kuukauden ikään. Tuo viimeinen imetyskerta saa puolestani jäädä pois tai olla jatkossakin. Yllättävän helpolla kuitenkin nuo kaksi muuta imetyskertaa, päikkäreiden jälkeinen ja ennen yöunia olevat kerrat, jäivät pois. Muutamia kertoja Mötkis yritti illalla päästä rinnalle ennen nukkumaan käymistä, mutta kuitenkaan mitään itkua tai raivoa kertojen poisjääminen ei aiheuttanut.

© Laura Parkkonen

Mötkis 1v

Meidän vauvasta on virallisesti tullut taapero.

En voi uskoa, että siitä on jo vuosi,

kun häntä ensimmäisen kerran pitelin sylissäni hämilläni kaikesta.

Miten paljon tämän ensimmäisen vuoden aikana

meistä kolmesta jokainen onkaan kasvanut ja muuttunut.

Nykyään meillä asustaa pääsääntöisesti tyytyväinen Vili Vilperi. Hän tutkii kaikkea mahdollista käsiensä ulottuvilla olevaa ajautuen välillä paikkoihin, jotka eivät ole niin sallittuja. Viimeisimmän kuukauden aikana Mötkis on myös oppinut kävelemään ilman tukea, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut todellakin tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Tämän ison motorisen kehityksen lisäksi hän on alkanut tapailla sanoja, ja melko selvällä suomenkielellä tunnistettavia sanoja ovat äiti ja tissi. Tärkeimmät, mitäpä muuta miehen tarvitsee osatakaan.

Uutena taitona Mötkis on myös oppinut avaamaan laatikot. Kaikki mahdolliset laatikot. Enää ei saa olla rauhassa sen enempää keittiön laatikoiden sisukset, kuin eteisen kenkäkaappikaan. Myös TV-tason alakaapit on tyhjennyksen alla useita kertoja päivässä. Kodinhoitohuoneeseen hankittu Kallax täytyy myös purkaa monta kertaa päivässä. Pikkuhiljaa on vähän mietitty, pitäisikö noihin keittiön laatikoihin hankkia jotkin lapsilukot. Alimmissa laatikoissahan ei mitään varsinaisesti vaarallista sisältöä ole, mutta laatikot itsessään ovat niin painavat, että jos Mötkiksen sormet jäävät väliin, voi jälki olla pahimmillaan todella rumaa.

Kuluneen kuukauden aikana Mötkis on myös oppinut tulemaan portaat hallitusti alaspäin peruuttamalla. Aikaisemminhan Mötkis aina pyrki portaisiin pääedellä, mutta nyt rappuset tullaan jo näppärästi alaspäin ilman suurempia kolhuja. Myös sohvalta ja sängystä hän osaa laskeutua oikein päin alas. Myös yksi uusi hammas saatiin kuluneen kuukauden aikana.

Mötkis syö tällä hetkellä äärimmäisen vaihtelevalla ruokahalulla. Pääsääntöisesti aamu- ja iltapuurot ovat välipalat ohella ainoat, mitkä maistuvat. Lounas ja päivällinen on lähinnä ruuan heittelemistä pitkin poikin, eikä oikein mikään ruoka tunnu tällä hetkellä maittavan. Hedelmiä ja marjoja Mötkis syö puurojen ohella mielellään, joten ilmeisesti hän niillä kasvaa, heh. Rintaa hän saa tällä hetkellä 3-5 kertaa päivässä. Kerrat ajoittuvat aamuun, päiväunien jälkeiseen aikaan sekä iltaan juuri ennen nukkumaan menoa.

Tämän postauksen kirjoittelu hieman venyi oikeasta päivästä, sillä meillä oli neuvola vasta tänään ja halusin saada tuoreet mitat postaukseen. Sekä painoa, että pituutta oli tullut hienosti nykyisten mittojen ollessa komeat 10330g ja 76.8cm. Kahdessa kuukaudessa painoa oli tullut siis yli kilo ja pituutta melkein 2,5cm. Myös päänympärys oli kasvanut tasaisesti käyrän mukaan ollen nyt 48,9cm. Käynnistä terkkari kirjasi seuraavasti: "Aurinkoinen ja aktiivinen poika. Kasvu kaunista. Sanoja sanoo. Ymmärtää hyvin puhetta. Kuulo normaali. Karsastusta ei esille. Kävelee ilman tukea. Kananmunasta oireita, välttäminen". Lisäksi Mötkis sai rokotusohjelman mukaiset rokotteet. Seuraava neuvola onkin vasta 18 kuukauden iässä, mutta kuitenkin sitä ennen jatketaan vielä rokoteasioiden ja tuon kananmunan tiimoilta.

Meillähän siis tässä muutama viikko takaperin kävi sellainen episodi, että Mötkis sai välipalalla paistettua kananmunaa, jonka syömisen seurauksena ensin hän alkoi hieroa silmiään, jonka jälkeen kasvoille nousi nokkosihottumamainen ihottuma. Kirsikkana kakun päälle Mötkiksen kasvot alkoivat turvota, mukaanlukien silmämunat, ja lopulta oltiinkin tilanteessa, jossa en olisi itse hän omaksi lapsekseni tunnistanut, jos en olisi tiennyt. Käytiin siis Kysin päivystyksessä näytillä ja saatiin ohjeeksi välttää kananmunaa toistaiseksi, neuvolan kanssa sovittaisiin altistamiset erikseen.

Nyt siis meidän terkkari jäi selvittelemään, miten altistus tullaan tekemään. Kuitenkin melko voimakkaan reaktion Mötkis sai melkoisen pienestä määrästä, joten katsotaan, miten nuo jatkot menevät. Seuraavan kerran neuvolalääkäri on vasta tuolloin puolentoista vuoden iässä, mutta kuitenkaan sinne asti ei olisi tarkoitus kananmunaa välttää, joten saa nähdä, miten se järjestetään. Tällä neuvolakäynnillä meillä oli ajatuksena myös mahdollisesti ottaa Mötkikselle influenssarokote, mutta koska rokote sisältää kananmunaa, ei sitä nyt voitu antaa. Terkkari jäi tätäkin asiaa lääkäreiltä selvittelemään, että kuinka toimitaan. Kuitenkin rokote olisi sinällään hyvä antaa, mutta anafylaktisen shokin riski on olemassa, joten katsotaan, miten toimitaan. Minä rokotteen tällä käynnillä kuitenkin sain ja Paavo ottaa sen myös, kunhan töiltään joutaa. Lisäksi muukin Mötkiksen lähipiiri tulee olemaan rokotettua.

Synttäreistä on tiedossa oma postauksensa, jahka sen saan ilmoille. Tällä hetkellä tuntuu, että aikaa blogille ei juurikaan ole. Mötkis nukkuu yhdet päikkärit, joiden aikana pääsääntöisesti itsekin lepäilen ja torkun, mutta katsotaan saisinkin blogiin taas hieman lisää virtaa pikkuhiljaa. Aiheita kuhisee päässä mielinmäärin, mutta kirjoittamaan asti pääseminen tuntuu tällä hetkellä haastavalta.

Imetysviikko

Hyvää päättyvää imetysviikkoa! Itselleni tyypillisesti myöhästyin elokuussa olleesta Kansainvälisestä Imetysviikosta, päivän, joten siirsin postauksen julkaisua Suomessa vietettävään imetysviikkoon saakka. Siitäkin meinasin vielä myöhästyä, heh.

Alle viikon päästä meillä on takan jo vuoden mittainen imetystaival. Taival, joka on ollut tunteiden vuoristorataa. Alussa varsinkin koin ihanaksi sen, kuinka tarpeen olen tuolle pienelle ihmisen alulle. Mötkis kun ei missään vaiheessa oikein pullosta suostunut syömään, oli rinta ainut ravinnonlähde kiinteiden aloittamiseen saakka. Jossain vaiheessa kuitenkin tuo symbioosi ja rinnan tärkeys pojalle muuttui ehkä hivenen ahdistavaksikin. En voinut olla paria tuntia pidempään erossa pojastani ilman, että huolestuisin siitä, mitä hän saa ravinnokseen. Sinällään hassu huolenaihe kiinteiden ollessa pelissä hyvin jo viiden kuukauden iästä lähtien.

Meillä imetys on ollut alun haasteita lukuunottamatta kivutonta satunnaisia puremisia lukuunottamatta. Alkuun kuitenkin haastoi matalat rinnanpäät, joiden takia käytössä oli alkuun sekä rintakumi että TSI-nänninkohottajat. Kuitenkaan nännit eivät missään vaiheessa menneet rikki, emme kärsineet suihkutisseistä tai muistakaan tavallisimmista haasteista. Lapsen kasvaessa toki rinnalla olemiseen keskittyminen on ollut välillä haastavaa ja rinnalla oleminen melkoista akrobatiaa. Kuitenkin pääosin olemme saaneet nauttia imetystaipaleestamme.

Tähän postaukseen halusinkin koota kuvia meidän imetystaipaleestamme. Osa on jo aikaisemmin blogissa julkaistuja, osa sellaisia jotka olen julkaissut somessa muuten.

© Laura Parkkonen

Mötkis 11kk

Tasan kuukauden päästä meillä juhlitaan yksivuotiasta.

Uskomatonta, miten iso ja taitava poika meillä jo asustaakin.

Mötkis liikkuu tällä hetkellä pääsääntöisesti kontaten tai sopivan tuen ollessa tarjolla tukea vasten kävellen. Hän on alkanut seisomaan pieniä hetkiä myös ilman tukea, joten pikkuhiljaa varmaan myös kävelyä aletaan harjoitella ilman tukea. Erityisesti kylvyssä Mötkiksen mielestä on erityisen hauska seisoa ilman tukea. Tästä nyt ei Paavon kanssa ihan samaa mieltä olla, mutta se ei tunnu Mötkistä paljoa hetkauttavan. Meillä harjoitellaan edelleen peruuttamalla esimerkiksi portaista alas tulemista, toistaiseksi vielä tuloksetta. Mötkis siis edelleen ryntäisi joka paikasta kontaten pää edellä alas, mutta jospa se pikkuhiljaa tarttuisi päähän, että on parempi tulla jalat ja pylly edellä. Kuluneen kuukauden aikana viimeksi puhjenneiden yläetuhampaiden viereen on puhjennut yksi hammas lisää ja toinen on vielä pinnan alla pilkottamassa. Lisäksi Mötkis on oppinut painamaan päänsä maahan karhunkävelyasennossa ja hän kurkkii sieltä innoissaan maailmaa nurinpäin. Myös sopiva musiikki pistää pyllyn pyörimään vallattomasti.

Rytmin osalta pientä muutosta on tapahtunut, sillä Mötkis siirtyi yksiin uniin. Siirtymän hän toteutti itse siten, ettei enää suostunut nukahtamaan iltaunille kävelyllä ollessa, joten nyt on menty vajaan kuukauden ajan yksillä unilla. Joinakin päivinä hän saattaa torkahtaa esimerkiksi autoon pieneksi hetkeksi noiden pidempien unien lisäksi, mutta jos mitään pidempiä siirtymiä ei ole, nukkuu Mötkis yhdet unet. Päikkärit alkavat yleensä 12-12.30 aikaan. Pääsääntöisesti ne kestävät puolestatoista tunnista kahteen tuntiin, parhaimmillaan unia otetaan jopa kaksi ja puoli tuntia. Edelleen Mötkis nukkuu päikkärinsä ulkona ja niin mennään toistaiseksi.

Pidimme loppukesästä jälleen unikoulua. Olisikohan tämä nyt ollut unikoulu vol 3. Tällä kertaa saavutettiin se, että Mötkis saa rintaa vasta kuuden aikaan. Monena aamuyönä Mötkis herää viiden maissa ja silloin hänet käydään hakemassa meidän väliin jatkamaan uniaan ja lähempänä kuutta annan rintaa. Tuosta jatketaan unia yleensä suunnilleen seitsemään ja sitten Mötkis pomppaakin pystyyn pirteänä. Yöunille Mötkis nukahtaa edelleen kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä.

Kuluneen kuukauden aikana ruokailujen osalta saatiin toteutettua se muutos, jota viime kuukausikatsausta kirjoittaessa toivoinkin. Imetys on nyt saatu vakioitettua siten, että Mötkis saa rintaa aina ruuan päälle. Muuten rintaa ei tarjoilla päivän aikana. Tällä hetkellä Mötkis syökin rintaa sen 5-7 kertaa päivässä, mikä tuntuu olevan juuri sopiva määrä. Pääosin Mötkis sormiruokailee, puurot kuitenkin menee joko syöttämällä tai smoothiepussista. Ruokajuomana Mötkiksellä on lounaalla ja päivällisellä piimä, muilla aterioilla vesi.

Neuvolaahan tässä 11 kuukauden iässä ei ollut emmekä Mötkiksen kanssa myöskään avovastaanotolle mitoille lähteneet. Kuitenkin tällä hetkellä ruoka maistuu Mötkikselle hyvin ja hän tuntuu kasvavan ihan silmissä, joten emme kokeneet mittojen ottamista tarpeelliseksi. Tietenkin sinällään olisi ollut hauska käydä mitat otattamassa ihan vain mielenkiinnon vuoksi, mutta odotellaan nyt sitten sinne vuoden ikään saakka tuoreita mittoja.

Vaippojen osalta on siirrytty kokoa isompiin. Nyt siis käytössä Liberon Comfort-teippivaipat koossa 5 ja UP&GO-housuvaipat koossa 6. Vaatteissa pääosin käytössä on koko 80, mutta edelleen ne muutamat lempparit 74 on käytössä. Sinällään hauska, että nuo lempparibodyt on olleet käytössä jo viitisen kuukautta. Ilmeisesti ne tuli otettua käyttöön jo aika hyvissä ajoin, kun edelleenkin menevät. Juurikin tässä postauksessa esiintyvä Molon body on yksi noista viitisen kuukautta käytössä olleista bodeista. Toki ehkä jo nyt sen voi seuraavan pesun jälkeen siirtää muistojen arkistoon, sillä hihat alkavat olla jo turhan lyhyet.

Ensimmäistä syntymäpäivää odotetaan jo kovasti. Sen suunnittelusta voitkin lukea täältä.

Innolla ja jännityksellä odotamme,onko meillä jo kävelevä synttärisankari

vai minkälaisen muodon liikkuminen kerkeääkään siihen mennessä ottaa.

Uusia taitoja kun tulee jatkuvasti lisää entisten jalostuessa siinä sivussa.

Mötkis 10kk

Meidän pieni vauva on kadonnut ja tilalle on tullut erittäin liikkuva ja menevä veijari.

Vauvavuotta ei ole jäljellä enää kuin kaksi kuukautta ja äitiyslomakin loppui kaksi viikkoa sitten.

  

Mötkis lähti konttaamaan ollessaan 9kk ja yhden päivän. Aluksi konttaaminen oli haparoivaa, mutta alle viikon konttaamisen jälkeen vauhtia oli jo saatu kasaan niin paljon, että perässä pysyminen antoi haastetta. Tällä hetkellä meillä liikutaan siis vaihtelevasti kontaten tai ryömien riippuen siitä, miten kiire on. Edelleen jos Mötkis nopeasti haluaa paikasta toiseen vaihtaa hän ryömimiseen. Kuitenkin koko ajan konttaamisen määrä kasvaa. Mötkis nousee kaikkia mahdollisia tasoja, kuten myös seiniä, pitkin ylös seisomaan ja välillä saakin olla tarkkana sen suhteen, että niin sanottu tukipuu on riittävän tukeva. Esimerkiksi meidän ruokapöydän tuolit ovat niin kevyitä, että ne helposti keikkaavat, mutta niidenkin kanssa Mötkis on oppinut taitavasti touhuamaan ilman suurempia kömmähdyksiä. Portaat hän kipuaa jo todella taitavasti ylös, kuitenkaan alaspäin tuleminen ei onnistu vielä peruuttamalla, vaan myös alaspäin hän yrittää tulla kontaten. Kuluneen kuukauden aikana Mötkis myös alkoi kävellä tukea vasten taaperokärryllä ja hänelle puhkesi yläetuhampaat.

Mötkiksen vuorokausirytmi on nyt muuttunut sellaiseksi, että hän pääsääntöisesti menee iltaisin nukkumaan kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä heräten syömään aamuyöllä johonkin aikaan, jatkaen sen jälkeen uniaan meidän välissä vähän väliä rinnalla käyden aamu seitsemään tai kahdeksaan. Aamuyön herääminen ajoittuu pääsääntöisesti kolmen ja viiden välille. Kuitenkin ollaan pyritty siihen, etten Mötkistä syöttäisi ainakaan ennen neljää ellei ole tiedossa, että hän on jotenkin erityisen huonosti syönyt iltapalan tai muuta erikoisempaa, kuten sairastamista. Ja tosiaan mitenkään yhtä soittoa syötöstä ei jatketa aamuun asti vaan Mötkis vähintään hamuilee rintaa ja sen suuhun saatuaan jatkaa uniaan, joten varhainen aamu on melkoista pilkkimistä minun ja Paavon osalta.

Päiväunia Mötkis nukkuu yhdet tai kahdet. Ensimmäiset päikkärit ajoittuvat lounaan jälkeiseen aikaan ja ne alkavat yleensä klo 11-12. Aivan täysin päivästä, tuulen suunnasta ja kuun asennosta riippuen Mötkis nukkuu tässä kohtaa joko 40 minuuttia, puolitoista tuntia tai kaksikin tuntia. Ei siis mitään varmuutta siitä, miten pitkään tässä kohtaa nukutaan. Pyrin siihen, että Mötkis nukkuisi ainakin sen puolitoista tuntia tässä vaiheessa, mutta kaikkina päivinä mikään määrä hyssyttelyä ja vaunujen ees taas heijaamista ei riitä. Tuolloin sitten päivän toiset unet ovat yleensä ne pidemmät. Pääsääntöisesti toiset unet ovat kuitenkin sellaiset puolen tunnin torkut alkuillasta suunnilleen neljän, viiden aikaan. Välillä toki mennään myös siten, että koko päivän päiväunisaldo on vain puolitoista tuntia. Edelleen päikkärit nukutaan ulkona rattaissa ja näin mennään ainakin toistaiseksi.

Päivän aikana Mötkis syö tällä hetkellä aikalailla vakiintuneesti viisi ateriaa. Neljää ateriaa en edes halua yrittää ja välillä Mötkis syökin jopa kuusi kertaa päivässä. Hän on päässyt nyt todenteolla sormiruokailun makuun ja oikeastaan puurot ovat enää ainoat ruuat, jotka hänelle syötetään. Soseita syödään kuitenkin edelleen smoothiepusseista. Noiden viiden aterian lisäksi hän syö rintaa vaihdellen ennen ruokailua, ruokailun jälkeen tai ruokailujen välissä. Tuo pitäisikin meidän nyt vakioittaa johonkin kohtaan ja ehkä se ruokailun päälle rinnan tarjoaminen olisi tässä vaiheessa paras vaihtoehto. Vuoden ikään ei ole kuitenkaan matkaa enää kuin muutama kuukausi ja sitten oma imetystavoitteeni on täynnä, vaikka silti ehkä imetystä vielä jatkammekin niin pitkään kun se molemmista hyvältä tuntuu.

Suloinen mustikkasuu

Nyt kesäaikaan Mötkiksen iho on ollut todella hyvässä kunnossa eikä ole vaatinut rasvausta. Helteiden aikaan hänelle kuitenkin ilmestyi ilmeisestikin hikinäppyä niskan ja hartioiden alueelle. Hoitona ja muutenkin helpotuksena helteeseen Mötkis on kylpenyt joka ilta pitkän kaavan mukaan. Helle kuitenkin osaltiin verottaa Mötkiksen unia ja ruokahalua, joten vaikka siitä on seurannut nuo mukavat joka iltaiset kylpyhetket, voisi kelit vähän inhimillistyä ja niin onneksi kävikin elokuun vaihduttua. Kelien viileneminen kuitenkin toi pienen laikukkuuden Mötkiksen mahan iholle, jota täytyykin varmaan alkaa jo hieman ennaltaehkäisevästi rasvailemaan, ettei kohta olla taas kortisoonikuurilla.

Varsinaisesti tässä kymmenen kuukauden iässäkäänhän ei neuvolaa olisi, mutta koska Mötkiksen painonnousu on ollut niin hintsua, etenkin terkkarin mielestä, varattiin aika. Neuvolassa käytiinkin 9.8.2018. Käytiin läpi kuulumisia ja kerroin Helmistä luopumisesta ja Mötkiksen uusista taidoista. Myös oma jaksamiseni nousi keskusteluun ja tuntuikin ihan mukavalta, että siitäkin kysyttiin. Myös mitat tuttuun tapaan otettiin ja nyt Mötkis olikin jonkun kunnon spurtin kasvun suhteen ottanut. Paino oli siis nyt 9305g, pituus 74,5cm ja päänympärys 48,3cm. Painoa oli siis tullut 260g, eli sata grammaa enemmän kuin kaksien edellisten punnitusten välillä. Pituuttakin oli tullut sentti kuukauden takaiseen. Päänympärys oli mitattu edellisen kerran kahdeksan kuukauden iässä ja sekin oli kasvanut yli sentin.

Vähintään maailman hienoin lapio

Edelleen Mötkis kasvaa miinuskäyrällä, mutta kuitenkin erittäin maltillisesti miinuksella ollaan. Hän on sen verran liikkuvainen kaveri ja masukin toimii edelleen useita kertoja päivässä, joten ei ihmekään, että miinuskäyrällä jatketaan. Itsehän pääsin pluskäyrille ensimmäisen kerran vasta 1½-vuoden iässä, joten siltä osin en erityisemmin tuota nollatason alapuolella oleskelua ihmettele. Käynnistä terkkari kirjasi "Touhukas ja iloinen poika. Mukavat, ikätasoiset leikit. Tukea vasten kävelee. Hapanmaitotuotteita alkanut maistamaan. Kasvaa hienosti." Seuraavan kerran neuvola on vuoden iässä, mutta varmaan käydään taas 11 kuukauden iässäkin avovastaanotolla ainakin mitoilla, jos ei mitään ihmeempää ole.

Vaippojen ja vaatteiden osalta on edelleen sama virsi. Käytössä on siis Liberon Comfort teippivaipat koossa 4 ja UP&GO:t koossa 5. Vaippojen osalta kuitenkin siirtyminen seuraaviin kokoihin on todennäköisesti pikkuhiljaa edessä, sillä etenkin housuvaipat tuntuvat olevan jo vähän pienenlaisia ja jäävät selästä melko matalalle. Vaatteista käytössä on edelleen muutamat 74 koon lempparit, jotka vielä mahtuvat sekä 80.

Oma aika ja lapsivapaa

Onko ne jotain satuolentoja?

Ainakin jälkimmäinen on meille vielä toistaiseksi täysin tuntematon.

Heti alkuun haluan painottaa, ettei kyse ole siitä,

etteikö Mötkikselle hoitajaa löytyisi.

Päinvastoin.

Veikkaan, että hänet olisi monikin halukas ottamaan muutamaksi tunniksi hoitoon.

Kyse onkin lähinnä siitä, etten minä osaa ja raaski häntä jättää.

Ihan vasta viimeisen parin kuukauden aikana minusta on alkanut tuntua siltä, että tarvitsen enemmän aikaa itselleni. Olenkin sitä nyt hyvällä omalla tunnolla ottanut alun äärimmäisen symbioottisen vaiheen jälkeen. Olen alkanut käymään Fressillä jumpissa parina kolmena kertana viikossa ja nuo hetket tekevät kyllä niin hyvää. Hetkeen en mieti kotia ollenkaan, vaan on vain minä ja se hetki. Verenmaku suussa hengästyneenä spinning-pyörän selässä. Se on hyvä hetki.

Yleensä aina tunnin päätyttyä kuitenkin pakkaan salikamat nopeasti ja kiirehdin kotiin. Monesti kotona onkin vastassa tissiä ja äitiä etsivä Mötkis, joka haluaa äkkiä syliin ja alkaa syödä ahnaasti, vaikka olisi syönyt juuri ennen lähtöäni. Mötkishän pärjää täysin Paavon kanssa ja isänsä osaa häntä aivan täysin hoitaa siinä missä minäkin. Varmasti isoin ongelma onkin se, ettei Mötkis ole missään vaiheessa pullosta oppinut maitoa juomaan, joten minä tisseineni olen hänelle niin tärkeä.

Salireissujen lisäksi käyn joinain viikkoina hoitamassa kauppareissun yksin viettäen laatuaikaa Prisman hyllyjä kolutessani. Mötkiksen syntymän jälkeen en ole tainnut käydä kertaakaan esimerkiksi shoppailemassa ilman häntä vaan ostokset keskittyvät lähinnä arkipäiväisiin asioihin, ruokaostoksiin.

Tällä hetkellä siis olen Mötkiksestä viikon aikana erossa 3-5 tuntia. Tuon ajan Mötkis on joko Paavon tai minun äidin ja isän, eli Mötkiksen mumman ja papan kanssa. Paavon päivystysviikkojen aikaan mumma ja pappa ovat tulleet meille siltä varalta, jos Paavon täytyykin lähteä töihin kesken minun salilla olemisen. Myös kauppareissut pyritään Paavon päivystysviikkojen aikaan järjestämään siten, että mumma ja pappa katsovat Mötkistä sen aikaa. Toinen vaihtoehto on, että käyn ennen päivystysviikon alkua hoitamassa isommat ostokset ja täydentelen niitä yhdessä Mötkiksen kanssa kaupassa käyden viikon aikana tarpeen mukaan.

Jos miettii, että viikossa on 168 tuntia, joista Mötkis on hereillä noin puolet, viettää hän edelleen merkittävän leijonanosan kanssani. Ja vastavuoroisesti minä hänen kanssaan. Paavon työpäivät ovat väistämättä aikaa, jonka olen kahden Mötkiksen kanssa. Tietenkin näemme tuolloin myös kavereita ja muitakin ihmisiä, mutta muotoillaan vaikkapa niin, että minä olen vastuussa Mötkiksestä Paavon työpäivien ajan.

Kuitenkin tietyllä tavalla sitä oman ajan puutetta ja tuskaa siitä hellittää nyt se, että Mötkis nukkuu yleensä 1,5-2 tunnin päikkärit, joiden aikana saan touhuta omiani. Tuolloin kirjoittelinkin monesti blogia, puhun puhelimessa kavereiden kanssa tai vain makaan sohvalla ja tuijotan telkkaria tai kattoa. Tietenkin tuo päiväuniaika on monesti sellaista, että Mötkistä täytyy käydä monesti useampaankin kertaan heijaamassa rattaissa, jotta unet jatkuvat. Enkä oikeastaan ikinä voi olla varma siitä, minkä aikaa ja monellako heijauksella meillä nukutaan. Siltä osin mitään hirmu suurta projektia päikkäriaikaan ei toinna aloittaa, ellei ole sitä valmis jättämään kesken.

Kahdenkeskistä lapsivapaata aikaahan me olemme Paavon kanssa viettäneet huimat kaksi kertaa. Joskus Mötkiksen ollessa vielä hyvin pieni, olisiko hän ollut parin kuukauden ikäinen, kävimme Prismassa kahdestaan. Toisen kerran kahdelleen kävimme ulkona syömässä tässä joku aika sitten.  Molemmilla kerroilla Mötkis oli mumman ja papan kanssa. Kertaakaan Mötkis ei siis paria tuntia kauempaa ole myöskään muiden hoidossa ollut.

Kuten myös oman ajan kohdalla, myös meidän kahdenkeskisen ajan kohdalla on alkanut viime aikoina tuntua siltä, että voisihan sitä olla hieman enemmänkin. Toki iltaisin Mötkiksen käytyä nukkumaan meillä on aikaa toisillemme. Jotenkin silloin kuitenkin sortuu todella helposti selailemaan puhelinta ennen kuin silmät painuvat umpeen ja uni vie voiton. Tuo kahdenkeskisen ajan järjestäminenkin olisi lähinnä järjestelykysymys, sillä mumma ja pappa tulisivat mielellään Mötkiksen kanssa aikaa viettämään ja me päästäisiin kahden vaikka treffeille.

Pikkuhiljaa Mötkiksen lähestyessä vuoden ikää oletan alkavan niiden kyselyiden, että joko Mötkis on ollut yökylässä. Se nyt tuskin meillä on ihan hetkeen vielä tulossa ajankohtaiseksi, kun tosiaan nuo minusta tai meistä erossa olot ovat olleet vasta muutaman tunnin mittaisia. Mielestäni pitäisi ensin harjoitella olemaan pidempiä aikoja pidempiä aikoja erillään, ennen kuin mitään yökyläilyä voi edes suunnitella.

Kieltämättä tänä vuonna perinteisten kesätapahtumien käynnistyessä alkoi vähän harmittaa, ettemme olleet noita erossa oloja harjoitelleet riittävästi. Olisi ollut ihan kiva käydä Paavon kanssa vaikkapa Viinijuhlilla tai Kuopio Rockissa jonakin iltana. Varsinaisesti mikään juhlimaan tai juomaan lähteminen ei itsellä ole päällimmäisenä ajatuksena sillä haluan saada lapsivapaana yönä nukkua kokonaisen yön ja herätä aamulla levänneenä enkä krapulaisena. Kuitenkin kuin Mötkiksen vielä liian pieneksi jäämään varsinkaan ilta-aikaan kenenkään hoitoon, joten nuo menot jäivät tänä kesänä menemättä ja katsellaan sitten ensi kesänä uudestaan.

Jos jonkinlaista yhteenvetoa aiheen tiimoilta haluaa tehdä niin on monien asioiden summa, että kuinka monta tuntia olemme toisistamme olleet erillään. Ensimmäinen ja ehdottomasti merkittävin on imetys ja se, ettei Mötkis ole pullolle oikeastaan missään vaiheessa suostunut. Toisena tulee se, että hän on vielä kovin pieni ja minä kovin kiinni hänessä. Kolmantena ehkä tulee se, etten ole osannut omaa aikaa kovin paljon aikaisemmin vielä edes kaivata.

Tämäkin on jälleen kerran yksi niistä asioista, jonka jokainen perhe ratkoo haluamallaan tavalla. Jokaisella on erilaiset tarpeet sen suhteen, kuinka paljon tarvitsee omaa tai vanhempien kahdenkeskistä aikaa. Tottakai tässä vaikuttaa myös se, millainen tukiverkosto perheelle on. Meidän tilanteessamme voisi sanoa, että kohtuullinen tai jopa hyvä. Tärkeintä onkin mielestäni seurata omia ja lapsen tuntemuksia, milloin kukin on valmis ja minkä mittaiseen erossa oloon.

Hetkittäin kaipaan sitä, että voisin lähteä ovesta ulos, miettimättä asiaa sen kummemmin. Voisin lähtä vaikkapa valokuvaamaan niin pitkäksi aikaa, kuin itsestäni hyvältä tuntuu ja osaan sellaisen otoksen, jota lähdin hakemaan takaa. Saisin vaikka vuorokauden olla vain minä, Mari. En äiti, en puoliso. Nauttisin asioista, joista nautin ennen raskautta ja Mötkiksen syntymää miettimättä, kauanko olen ollut poissa ja jokohan minun olisi hyvä lähteä takaisin kotiin. Kuitenkin vanhemmuus on asia, joka on tämän muuttanut. En enää lähde kotoa, miettämättä ja tietämättä, koska viimeistään palaan. Luovun omista haluistani ja mieliteoistani saadakseni viettää aikaa rakkaan poikamme kanssa, vaikka tosiaan hetkittäin haluaisin vain karata paikalta.

Merkillistä.

Iltapuurosta apua tiheään yöheräilyyn? Vol 2

Kun puuroja aloitettiin, niin Mötkishän söi tuolloin kaurapuuroa. Jännästi melkein kahden viikon syömisen jälkeen kaura ei enää sopinutkaan Mötkikselle. Tuolloin kuvioon tulivat siis alkuöiset tunnin välein toistuvat huutamiset. Herätessään tai havahtuessaan tuolloin tunnin välein Mötkis siis huusi kurkku suorana, röyhtäili ja piereskeli. Jätettiinkin iltapuuro vähäksi aikaa pois ja vaihdettiin tilalle kasvissose kolmen illan ajaksi. Tuolloin alkuyön huutamiset röyhtäilyineen ja piereskelyineen vähenivät ja tultiin siihen tulokseen, että jotain muuta otetaan kaurapuuron tilalle.

Testiin otettiinkin Muksun riisipuurojauhe. Aika nopsalla tahdilla pikaisesti testattiin kyseistä puuroa aamulla ja jo samana päivänä Mötkis sitä saikin iltapalana. Tuosta puuron vaihdoksesta lähtien nuo röyhtäilyt ja piereskelyt ovat jääneet pois. Myös Mötkiksen mahan toiminta muuttui täysin. Kaurapuuroa saadessaan Mötkis kakkasi edelleen sellaista maitokakkamaista ryynistä, lähestulkoon ripulia. Nyt kakka onkin huomattavasti kiinteämpää eikä vain semmoista liejua.

Kiinteän iltapalan aloittamisesta lähtien ollaan pidetty puolta yötä rajana sille, että sitä ennen Mötkis ei saa tissiä. Joinakin öinä Mötkis herää jo ennen puolta yötä ja yrittää huudon säestämänä vaatia tissiä. Pääsääntöisesti hän herää vasta vähän ennen puolta yötä ja käyn hänet syöttämässä. Alkuun syötin vain yhden tissin, mutta nyt olen siirtynyt siihen, että yritän muistaa syöttää molemmista tisseistä. Ensimmäisenä yönä kun tajusin molemmista tisseistä syöttää, Mötkis nukkui seuraavanakin pätkänä melkein 4 tuntia normaalin kahden tunnin sijaan.

Tältäkin osin omaan huoneeseen siirtäminen oli siis hyvä ratkaisu. Istualtaan syöttäessä on huomattavasti helpompi ja vaivattomampi vaihtaa rintaa, kuin kylkimakuulta. Toki jos molempien rintojen syöttäminen onnistuisi samalta kyljeltä, ongelmaa ei ehken olisi. Itselläni tuo ei kuitenkaan onnistu. Lisäksi minä nukahdin uudestaan aina heti syötön alussa, joten en ollut seuraamassa syökö Mötkis oikeasti vai lupsutteleeko hän vain.

Jonkun verranhan kirjoituksissani on pyörinyt edessä siintävä unikoulu. Unikoulun pitäminen tulee ajankohtaiseksi todennäköisesti tuossa 7-8 kuukauden iässä, ellei Mötkis sitä ennen lopeta itsenäisesti yösyöttöjä. Edellytyksenähän unikoulun pitämiselle on vähintään 6 kuukauden ikä ja että kiinteitä syödään 5 kertaa päivässä.

Meidän kohdalla kriteerit täyttyvät jo iän puolesta, mutta haluan kuitenkin täysin vakiinnuttaa tuon kiinteiden määrän aivan varmuudella viiteen päivittäiseen ateriaan, ennen kuin unikoulua aletaan pitämään. Lähes joka päivähän Mötkis jo sen viisi ateriaa syö, mutta jos olemme liikenteessä, saattaa ruokarytmi olla erilainen kuin kotipäivinä, jolloin joku ateria jää helposti välistä.

Pienimuotoista äidin tahdistamista noihin öihin onkin jo tehty tuolla, ettei Mötkistä syötetä ennen puolta yötä. Joinakin öinä hän syö ahnaammin ja joinakin vähemmän, joten melko karua olisi tässä vaiheessa lopettaa täysin yösyöttöjä. Kuitenkin pikkuhiljaa siihen ajatukseen täytyy alkaa valmistautua. Mikään pakkohan yösyöttöjä ei ole kenenkään lopettaa. Jokainen perhe tekee itse ratkaisun siitä, missä vaiheessa yösyötöt käyvät äidille liian väsyttäviksi. Sitä sanotaankin, että lapsi on todennäköisesti siinä vaiheessa valmis unikouluun kun muukin perhe alkaa olla aivan kypsä.

Nyt kun meillä on melkein kuukauden ajan syöty iltapuuro ja muutenkin kiinteiden määrä vakiintunut tuohon 4-5 ateriaan päivässä, täytyy todeta öiden hellittäneen. Voihan tämäkin olla vain vaihe, tai sattumaa. Kuitenkin ainakin nyt tunnustaa siltä, että ollaan oikealla tiellä kohti kaikille levollisempia öitä. Myös varmasti tällä välillä tapahtuneella omaan huoneeseen siirtymisellä, oli positiivinen vaikutus kaikkien unenlaatuun. Varmasti edessä on vielä hampaita ja muita harmeja, jotka tulevat romahduttamaan tämän hetkisen tilanteen täysin. Täytyy kuitenkin nauttia nyt näistä hyvistä öistä.

Ensimmäiset viikot kiinteiden parissa

Meillähän kiinteät aloitettiin 11.3. Mötkiksen ollessa kahta päivää vaille 5 kuukautta vanha. Nyt tässä alkumetreillä on päästy jo mukavasti käynnistelemään kiinteiden syömistä. Toki sormiruokailun osuus on jäänyt vähäisemmäksi kuin olisin toivonut istumisvalmiuksien ollessa vielä mitä on. Kuitenkin kunhan Mötkis alkaa istua paremmin syöttötuolissa, siirrytään painottamaan enemmän sormiruokailua.

Tällä hetkellä Mötkis syö 3-4 ateriaa päivässä. Yksi on kasvissose, yksi hedelmäsose ja 1-2 puuroannosta. Parhaimmillaan Mötkis on pistellyt ääntä kohti reilun desin puuroa ja luumua, kuitenkin yleensä määrä ovat jotain puolikkaan Pilttipurkin luokkaa tai allekin. Onneksi kuitenkin äidinmaito on tässä vaiheessa se pääasiallinen ravinnonlähde, vielä pitkään. Kuitenkin on ollut mukava nähdä, miten innoissaan Mötkis on ruuista ja odotankin mielenkiinnolla seuraavaa neuvolaa punnituksineen.

Makupalettiin on saatu mukaan aika mukavasti makuja ja pikkuhiljaa tuodaan uusia makuja Mötkiksen ruokavalioon. Maistettujen listalta löytyy jo kukkakaali, bataatti, mango, porkkana, luumu, kurkku, kaura, päärynä, kesäkurpitsa sekä maissi naksujen muodossa. Lihat meillä vielä hieman antaa odottaa itseään tuon kauran mukaan tulemisen vuoksi. Haluan ensin nähdä, että Mötkiksen maha on ihan varmuudella tottunut siihen, ennen kuin rikastan ruokavaliota lihoilla. Lisäksi viljojen monipuolistaminen voisi olla ennen lihoja toteutettava askel.

Marjut Ollilan Simppeliä sormiruokailua kirjan käsiini saatuani kirjasin sieltä löytyvät aloitussormiruuat listaan jääkaapin oveen. Listan avulla on helppo miettiä seuraavana tarjottavia ruoka-aineita. Muutenkin kontrollifriikkinä rakastan listoja, joten tämä tapa sopii meille [minulle] hyvin. Maistelulistalta löytyy siis vielä parsakaali, avokado, mansikka, banaani, puolukka, mustikka, peruna, kananmuna, kiivi, kana, lanttu, omena, kala, palsternakka, appelsiini, liha, riisi, persikka, tomaatti, pasta, vesimeloni ja viinirypäle.

Melko kattavasti siis noita aloittelevalle sormiruokailijalle sopivia ruokia on vielä maistamatta. Tottakai noista voi osa jäädä pois ihan vaan siksi, että esimerkiksi lanttu ei kuulu meidän perheen ruokavalioon muutenkaan, niin tuskin sitä tulee Mötkiksellekään tarjottua. Juuri esimerkiksi tuo lanttu on toki makuna sellainen, jota moni lapsi päiväkodissa karsastaa. Siltä osin voisi itse yrittää tehdä poikkeuksen sääntöön ja tarjota sitä Mötkikselle, jos hän siitä vaikka oppisi tykkäämään. Myös nuo melko vahvastikin allergisoivat raaka-aineet, kuten kala, kiivi ja omena olisi hyvä testailla tässä alkumetreillä, kai. Tai näin minä olen käsittänyt, että varhainen altistus ehkäisisi allergioilta.

Tähän asti siis maistelut ovat sujuneet hyvin. Mötkis maistaa kaikkea innoissaan ja vaikka ensimmäiset lusikalliset saattaa mennä nyrpistellessä, hyväksyy hän uusia makuja nopeasti. Nyt on tuttujen makujen kanssa tehty niin, että Mötkis saa syödä niitä niin paljon kuin jaksaa ja haluaa. Toki hän edelleen saa tissiä ennen ruokailuja, mutta sen minkä jaksaa vielä maidon lisäksi syödä, saa syödä.

Kuitenkin tuon tissin kanssa jo tässä vaiheessa on melkoista tasapainoilua. Vaikka sitä tarjoaa ennen ruokaa aina, tuntuu joinain päivinä, että pissaa tulee vähän. Tottakai sitä tulee vähemmän kuin ennen kaiken ravinnon ollessa nestemäisessä muodossa, mutta hivenen se silti aina mietityttää. Kuitenkaan syödyn maidon määrän ei ole tarkoitus juurikaan vähentyä kiinteiden aloittamisen jälkeen. Sinällään vähän jännittää, ettei maidontuotanto pääse alkamaan hiipua, jos kiinteät ottavatkin liian suuren leijonan osan Mötkiksen ruokailuissa.

"Vieläkö maito on riittänyt?"

Ai että. Kysymys, joka saa veren kiehahtamaan kerta toisensa jälkeen.

Tämä on semmoinen kysymys, mitä kuulee varsinkin vähän iäkkäämpien sukulaisten suusta. Heidän tullessaan äideiksi, on imetystietämys ollut täysin erilaista, kuten koko lasten hoitaminen ylipäätään. Ei ole tiedetty esimerkiksi ensiviikkoina tapahtuvasta maidon tilailusta ja siitä johtuvasta jatkuvasta rinnalla olemisesta ja myös jatkossa vastaan tulevista tiheän imun kausista. Myöskään ihokontaktin ja pesimisen merkitys ja tärkeys on tuntunut olevan osalle iäkkäämmistä sukulaisista aivan uutta ja hepreaa. Tuolloin on varmaan ajateltu rintojen olevan varasto, joka tiettyjen litrojen jälkeen tyhjenee ja that's it, maito ja imetys loppuu.

Täytyy kuitenkin todeta, että eihän se maito nyt yhtäkkiä mihinkään lopu. Kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti rinnat täyttyvät sitä mukaa kun tyhjenevät eli kyllä kiitos kysymästä, maitoa on riittänyt. Mötkis on varmistanut viimeistään lyhyillä syöntiväleillä öisin sen, ettei maito pääse loppumaan. Tottakai stressi ja väsymys voivat lajinsa vaikuttaa maidontuotantoon, mutta en jaksa uskoa siihen, että maito imettämällä mihinkään loppuisi.

Täytyy kuitenkin todeta, että ymmärrän tilanteita, joissa maito ei oikeasti riitä. Vauva ei alkuun jaksa imeä rinnalla riittävän tehokkaasti, imuotteessa on häikkää, maidonnousu on hidasta, erilaiset synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten istukan palasten jääminen kohtuun, lisämaitojen käyttäminen... Maitomäärät eivät pääse siis missään vaiheessa muodostumaan lapsen tarpeita vastaaviksi. Tuolloin on varmasti pitkälti kiinni äidin halusta imettää ja hänen saamastaan tuesta ja ohjauksesta, niin lähipiiriltä kuin ammattihenkilöiltä, onnistuuko imetys vaikeuksista huolimatta.


Mötkiksen kasvu puhuu maidon riittämisen puolesta. Neljän kuukauden aikana Mötkis on melkein tuplannut painonsa syntymäpainon ollessa 3832g ja 4kk neuvolapaino 7535g. Tuskin painonnousu olisi tuota luokkaa, jos maito johonkin olisi loppumassa. Edellisten neuvoloiden välillä paino oli noussut reilun kuukauden aikana pikkuisen vajaan kilon, joten ihan kiitettävästi tuntuu rintamaito vielä Mötkiksen ravinnoksi riittävän.

3½ kuinen tissitakiainen

Olen kiitollinen siitä, että meillä imetys on sujunut hyvin. Tottakai ajoittain on erilaisia kausia, jolloin Mötkis on asentorajoittunut, kiinni tississä koko ajan tai vaihtoehtoisesti lakkoilee. Kuitenkin pääosin imetys sujuu hyvin ja maito riittää. Tämän takia olenkin nyt hieman alkanut pohtimaan mahdollisuutta, että jatkaisimme täysimetyksellä 6 kuukauden ikään asti. Tottakai täytyy katsoa Mötkiksen kasvu seuraavassa neuvolassa. Jos painoa on tullut taas riittävästi, niin en näkisi mahdottomuutena, että jatkaisimme vielä pelkällä rintamaidolla ja odottaisimme rauhassa sormiruokailun valmiuksien täyttymistä.

Tuo puolen vuoden täysimetys ei ole itselleni mikään itseisarvo tai ehdoton tavoite. Todellakin voisimme aloittaa kiinteät, kunhan valmiuksia alkaa olla ja herkkyyskausi on päällä. Tähän asti olin ajatellut, että viiden kuukauden iässä aloitamme kiinteät. Saattaa kuitenkin olla, että jatkammekin vielä senkin jälkeen täysimetyksellä.

IMETYSTAIPALEEN ENSIASKELEET

Kerkesin huolestua jo hetken siitä, kuinka imetys lähtee käyntiin kun en heti synnytyksen jälkeen pystynyt kuumehorkan takia pitämään Mötkistä rinnalla pitkiä aikoja kerrallaan. Sain pojan aina hetkittäin rinnalleni, mutta sitten vointini heiketessä hänet siirrettiin iskän ihokontaktiin. Lapsivuodeosastolle siirryttyämme aamuyöllä kolmen aikaan pidin Mötkistä rinnalla ja hän imikin rintaa useita kertoja. Kuitenkin joka kerta, kun yritin hänet siirtää omaan sänkyynsä nukkumaan, nukkui hän vain muutaman hetken ja parahti sitten täyteen huutoon.

Kutsuin kätilöä avuksi ja hän tulikin paikalle pian. Hän tarkasti rintani ja herutteli käsin lypsämällä muutamia tippoja rinnan päähän Mötkikselle suuhun maistiaisiksi. Innokkaana poika kahmaisi rintaa, tarkasteltiin kätilön kanssa imuotetta ja hän neuvoi hyvän imuotteen tunnusmerkkejä. Hän totesi minulla olevan melko matalat nännit ja toisi minulle rintakumin. Kätilö ohjasi rintakumin käytössä ja vielä lopuksi hän lypsi käsin Mötkikselle 5 millilitran ruiskuun muutaman millin maitoa ja syötti ne pojalleni. Tämän jälkeen kätilö sanoi, että voin ottaa pojan viereeni yöksi nukkumaan jos tuntuu siltä, että se on molempien unen kannalta hyvä vaihtoehto. Siinä sitten nostettiin sairaalasängyn reunat ylös, myntättiin peittoja laidan pehmikkeeksi ja käperryttiin vierekkäin nukkumaan.

Alle 8 tunnin ikäinen pienokainen

Lapsivuodeosastolla ollessa imettäminen oli välillä melko tuskaista. Synnytyksen jäljiltä istuminen kovalla sairaalasängyllä ei oikein ollut vaihtoehto, joten imetin joko erittäin takakenoisessa asennossa tai kyljellään. Asettelin rintakumia joka syötölle ja tuskailin imetyksen vaikeuden kanssa muutamia kertoja itkuun asti kun Mötkis ei yrityksistä huolimatta meinannut saada kunnollista imuotetta. Heti ensipäivinä aloin hoitaa rintojen ihoa rasvaamalla nännejä joka syötön jälkeen Bepanthenilla. Veikkaan, että tuolla heti alussa aloteitulla rasvaamisella saatiin ennaltaehkäistyä nännien rikki meneminen. Viimeisenä lapsivuodeosastolla vietettynä iltana pyysin käyttöön rintapumpun ja nostateltiinkin maitomääriä sähköisen pumpun avulla. Paavo pääsi antamaan minun maitoja Mötkikselle ruiskusta ja itse iloitsin oman maidon riittämisestä.

Viimeisenä aamuna lapsivuodeosastolla heräsin aamulla innoissani rintojen ollessa aivan pinkeät. Edellisen illan pumppaaminen oli selvästi tuottanut tulosta ja maito oli noussut kunnolla. Kuitenkin suihkussa käydessä säikähdin kainaloita pestessä melkoisesti. Minulle oli noussut kainaloihin kananmunan kokoiset patit, jotka olivat todella kipeät ja kosketusarat. Seuraavan kerran kun kätilö tuli huoneessamme käymään, näytin patteja hänelle ja pyysin lääkärin käyvän katsomassa niitä. Kätilö rauhoitteli minua kertoen, että minulla on todennäköisesti rintarauhaskudosta myös kainalossa, joten maidonnousu näkyy myös siellä. Myöhemmin lääkäri vielä kierrollaan vahvisti tuon kätilön epäilyn ja kertoi rintarauhaskudoksen esiintymisen kainaloissa olevan täysin mahdollista eikä mitenkään epänormaalia.

Kotiin päästyä imettäminen muuttui jonkun verran helpommaksi. Kotona oli pehmeä sohva, tarvittava määrä tyynyjä ja toki myös istuminen alkoi onnistua. Tuli laskettu aika. Mötkis kuitenkin oli tässä vaiheessa ollut mahan tällä puolen jo 5 päivää. Vanha herra siis. Päivän kunniaksi alkoi kunnon tissihulinat, tiheät imut siis. Tissillä oltiin kaikenaikaa maitoa tilailemassa. Paavo kyhäili Imetyksen tuki ry:n ohjeiden mukaisia TIS-nänninkohottajia ja minä kohottelin nännejä, että päästäisiin eroon synnäriltä asti käytössä olleesta rintakumista. Kohotin nännejä, imetin lasta ja yritin syödä samaan aikaan parhaimmillaan. Voin sanoa, että melkoista suorittamista. Mutta olin valmis siihen kaikkeen, sillä täysimetys oli minulla hartaana toiveena ollut koko raskauden. Myös Paavo tuki ja kannusti vaadittavissa toimissa, sillä hän toivoi täysimetystä vähintään yhtä paljon kuin minä.

Pian alun tuskailu alkoi tuottaa tulosta ja nännit muotoutuivat Mötkiksen suuhun sopiviksi. Imetys alkoi sujua kerta toisensa jälkeen paremmin ja siitä alkoi tulla helppoa. Neuvolassa tehdyt punnitukset ja pissa- ja kakkavaippojen määrät tukivat ajatusta siitä, että maitoa varmasti riittää. Hankin käsikäyttöisen pumpun ja pumppailin maitoa Paavolle ruiskusta annettavaksi. Pian pumppasin maitoa myös pakkaseen varalle. Välillä, etenkin tiheän imun kausien aikaan tuntui, etten kerkeä mitään muuta tekemään kun imettämään. Kuitenkin koin vastapainona erittäin suurta mielihyvää siitä, että imetys onnistui ja nautin myös osaltaan siitä tarpeellisuuden tunteesta.

10 viikkoa imetystaivalta takana

Kun raskausaikana puhuttiin Paavon ja lähipiirin kanssa siitä, aionko imettää, vastaus oli varma. Aion. Aioin tehdä parhaani ruokkiakseni lapsemme hänelle parhaalla mahdollisella ravinnolla. Etsin tietoa imetyksestä, kyselin siitä terveydenhoitajalta äitiysneuvolassa ja osallistuttiin Paavon kanssa Imetyksen tuki ry:n järjestämään odottajien iltaan. Yllätyksekseni Paavon lisäksi vain toinen iskä oli äidin mukana illassa. Itse koin Paavon mukana olemisen erittäin tärkeäksi, koska Paavo on ollut tukena ja kannustamassa aina silloin, kun oma luottamus vauvaan ja tisseihin on horjunut.

Imetyksen alussa etenkin tuo imetysluottamus on ollut tärkeää. Monta kertaa teki mieli kaivaa korvikepurkit kaapista esiin ja helpottaa itkevän vauvan (sekä omaa) ahdinkoa antamalla korviketta pullosta. Varsinkin ensimmäisten tiheän imun kausien aikana oli erittäin lähellä, ettei korviketta tullut annettua. Onneksi kuitenkin hammasta purren sinniteltiin ja sitkeästi annettiin Mötkiksen olla rinnalla niin paljon kuin häntä huvittaa.

Nyt kun imetystaivalta on takana 11 viikkoa on ilo huomata pojan kasvavan erittäin hienosti rintamaidolla. Jokainen imetyskerta on tärkeä yhteinen hetki, vaikka välillä se hieman tuskailua onkin väsyneen vauvan etsiessä rintaa kainalosta. Verta, hikeä ja kyyneleitä on imetyksen eteen vuodatettu ja todennäköisesti vuodatetaan myös jatkossa. Toiveena meille kuitenkin on imetyksen jatkuvan vielä pitkään kiinteiden aloittamisen jälkeenkin.

Niin pitkään, kuin se minusta ja pojastamme hyvältä tuntuu.