Jouluyö, juhlayö

Jouluyö, juhlayö.
Päättynyt kaikk´ on työ,
kaks´ vain valveill´ on puolisoa,
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.

Rentouttavaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

 Toivottaa Mötkis, Mari, Paavo, Vallu & Helmi

Tulkoon joulu

Eilen käytiin Mötkiksen kanssa kotiuttamassa meille tekokuusi. Aikaisempina vuosina meillä ei ole ollut kuusta ollenkaan, mutta tänä vuonna se viimein hankittiin. Motonetistä löytyi sopiva kuusi. 210cm korkea, mielestäni sopivan tuuhea ja riittävän aidonnäköinen tekokuusi. Mötkiksen ollessa suopealla tuulella tänään sain kuusen koristeltua hänen nukkuessaan ulkona. Kuusen koristeita olin kereäillyt pikkuhiljaa mieluisia löytäessäni ja ne olivat tähän päivään saakka odottaneet ostopakkauksissaan pääsyä esille ensimmäisen kerran. Kuusen lisäksi laittelin kotia muutenkin jouluisempaan ilmeeseen. Oveen vaihtui syyskoristeen sijaan tekemämme suodatinpussikranssi ja nostin esiin kynttiläkuppeja enemmältikin.

Tänä vuonna joulufiilistä on aivan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Viime joulun alla istuttiin äitini kanssa heidän luonaan sohvan nurkassa ja kuunneltiin Raskasta Joulua itkien. Etenkin Tulkoon Joulu kirvoitti kyyneleet molempien silmiin. Keskenmeno oli edelleen liian tuoreessa muistissa. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisin joulun tietämillä jäänyt äitiyslomalle.

Nyt kuitenkin kun Mötkis on saatu tälle puolelle mahaa

ja olemme saaneet häneen tutustua,

on moni palanen loksahtanut kohdilleen.

Tänä vuonna saamme viettää

ensimmäisen joulun ensiasunnossamme

esikoispoikamme kanssa.

Juuri näin oli tarkoitettu.

Niityillä lunta, hiljaiset kadut

taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virtaa, lapsuuden sadut

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

 

Joulu on taas, riemuitkaa nyt

lapsi on meille tänä yönä syntynyt

tulkoon toivo kansoille maan,

pääsköön vangit vankiloistaan

uskon siemen nouskoon pintaan,

olkoon rauha loppumaton

Ei itkeä saa, ei meluta saa

Kun Mötkiksellä oli ikää 2 viikkoa ja 2 päivää, oli äidin mielestä oikea aika ottaa joulukorttikuvat. Toki Mötkis ei ehkä ollut ihan samaa mieltä, mutta onneksi yksi kuvista onnistui sen verran hyvin, että siitä teetettiin joulukortit. Mötkis inhoaa yleisesti ottaen kaikkien hattujen ja pipojen päähän laittamista, joten tonttulakki ei tehnyt poikkeusta.

Ei olla tähän asti ikinä lähetetty Paavon kanssa joulukortteja. Tänä vuonna kuitenkin ajateltiin tehdä poikkeus pojan syntymän kunniaksi. Saadaanpahan samalla pojan nimi kaikkien läheisimpien sukulaisten tietoon. Muutenkin olen aina joulun aikaan kokenut jonkun asteista syyllisyyttä kun meidän postilaatikko täyttyy joulukorteista eikä itse saada aikaiseksi lähettää yhtään.

Joulua täällä odotetaan jo melko innolla. Varsinkaan Paavo ei ole aikaisempina vuosina ollut erityisen jouluihminen, mutta tänä vuonna jonkunlainen joulumieli on myös Paavoon tarttumassa. Työkuvioiden takia ei saada viettää joulua ihan täysin rauhassa, vaan Paavo päivystää vielä jouluaattoyön, mutta sen jälkeen jäädään viettämään joulun pyhiä ja välipäiviä isyysvapaiden merkeissä. Mitään suunnitelmia ei olla noille päiville vielä tehty, todennäköisesti mennään ihan fiilis pohjalla ja koitetaan keskittyä lepäämään ja olemaan perheen kesken. Mahdollisesti sukuloidaan, mutta mitään erityisen juhlallisia suunnitelmia en halua alkaa ainakaan vielä tässä vaiheessa tekemään, kun yöt ovat välillä melko repaleisia ja varmasti ihan silkka lepo tulee joulun koittaessa tarpeeseen.

Viime viikonloppuna vaatehuonetta järjestäessä hypistelin jo joulukoristeita, mutta en kuitenkaan saanut vielä lupaa räjäyttää niitä pitkin asuntoa. Joulukuun alettua kuitenkin aion ruveta koristeita pikkuhiljaa laittelemaan ja kunhan saadaan tekokuusi hankittua pystytän sen olkkarin nurkkaan koristeltavaksi. Ihanaa, että ensimmäinen joulu tässä kodissa vietetään perheenä, jonka tuo pieni poika täydensi syntymällään.