Ja päivät valoa loistaa ikkunoiden raoista pöytään, jossa on aina kukkia

Moni pariskunta miettii vauvavuoden aikana, miten tästä selvitään.

Miten voittaa vaikeudet väsymyksen keskellä.

Mistä sitä kuuluisaa omaa aikaa, kun tunnit vuorokaudessa tuntuvat loppuvan kesken.

Mistä löytää aikaa vaalia parisuhdetta ja kuinka ylipäätään vaalia parisuhdetta.

Meillä on takana ikäämme nähden pitkä parisuhde, Mötkiksen täyttäessä vuoden olemme me muutaman viikon päästä taittaneet yhteistä taivalta jo 12 vuoden ajan. Tuohon aikaan on sisältynyt hyviä, huonoja ja hyvin huonoja aikoja. Ei nuo vuodet ole aina olleet ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. Yhdessä on pysytty välillä hammasta purren ja välillä taas saatu elää aivan ihanaa aikaa.

Välillä mielessäni olen ajatellut, että ristini olen ottanut, niin ristini kannan. Tällä en halua mitenkään tarkoittaa parisuhdettamme taakkana, vaan haen takaa periksiantamattomuutta. Yhteistä tahtotilaa, jonka avulla vaikeuksistakin selviää. Kun pappi 7.11.2015 kysyi tahdonko ottaa Paavon aviomiehekseni, rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, vastasin tahdon. En voinut luvata mitään, muuta kuin sen, että tahdon vaalia parisuhdettamme ja tehdä parhaani, jotta molemmilla olisi hyvä olla. Tahdon rakastaa ehdoitta.

Kun Paavo muutama päivä sitten sunnuntaina toi minulle pyörälenkiltä itsepoimimiaan kukkia muistin taas, kuinka ainutlaatuisen ja ihanan ihmisen kanssa jaankaan elämäni. Kukat oli ensimmäiset Paavon poimimat ja minulle tuomat. Kuten Instagramin puolella maanantaina julkaisin, joku saattaisi ajatella, että kylläpä itsepoimittujen kukkien saaminen kesti. Itse kuitenkin näin asian niin päin, että hyvää kannatti odottaa. Paavo oli ajatuksen kanssa koostanut kimpun, asetellut kukat kauniisti ja solminut ne yhteen. Hän kertoi pysähdelleensä matkansa aikana useita kertoja, etsiessään sopivia kukkia asetelmaan, ja se näkyi.

Vauvavuoden yhdessäpitävä liima on tämän astisen kokemuksen mukaan ne pienet, mutta niin merkitykselliset teot arjen pyörteissä. Otat toisen huomioon ja pyrit ymmärtämään häntä. Meillä tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että Paavo on ollut äärettömän kärsivällinen sen suhteen, miten kiinni minä olen Mötkiksessä. Hän on ymmärtänyt minua tarjoten minulle omaa aikaa, minun kuitenkaan osaamatta tilaisuuksia hyväksikäyttää. Hän on silittänyt selkääni halutessani vain alkaa nukkumaan pitkän päivän päätteeksi tarkoittamatta sillä mitään muuta, kuin hyvää yötä rakas, nuku hyvin, olet minulle tärkeä.

Yksi vauvavuoden ja muutenkin parisuhteen tärkeimmistä asioista kuulin Paavon suusta. Se on, ettei pidä olettaa mitään. Älä oleta äidin saaneen päivän aikana vauvan kanssa loihdittua ruokaa ja kodin hohtavan puhtoisena töistä tullessasi. Älä oleta puolisosi jaksavan työpäivän päätteeksi tehdä mitään muuta, kuin rojahtaa sohvan nurkkaan puhelimen kanssa. Älä oleta mitään, vaan puhu.

Puhu, puhu, puhu. Ja vielä kerran puhu. Puhu siitä mikä tuntuu hyvältä ja mikä pahalta. Puhu kaikesta mahdollisesta. Puhumisen kautta ymmärrät toista ja hänen tarpeitaan paljon paremmin. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija, eikä voi olettaa tietävänsä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän ajattelee. Kysy se yksinkertainen kysymys, kuinka päiväsi sujui. Illalla nukkumaan mennessä sano ne kolme pientä sanaa.

Siinä vaiheessa itselläni herää huoli siitä, millaisissa kantimissa parisuhde on, kun tuo puhe lakkaa. Silloin ollaan harmaalla alueella. Monesti meillä puhumattomuus johtaa riitoihin, kun ei ymmärretä toista. Oletetaan asioita puhumatta niistä. Onneksemme tähän astisen parisuhteemme aikana kaikki asiat, niin hyvät kuin huonot, ovat olleet puhuttavissa.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, ei meidän elämämme ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Se elämä on runnonut myös parisuhdetta välillä järeämmälläkin moukarilla. Vaikeuksien kautta voittoon ja entistä vahvempina on ylös noustu. Tästä syystä jaksan uskoa, että se ehkä vauvavuoden toistetuin mantra "tämä on vain vaihe", vie meidät tämänkin yli. Paljon pahempaakin on yhdessä koettu ja tästäkin selvitään yhdessä, jos vain tahdotaan.

Tiedämme molemmat, että tämä on vain väliaikaista. Mötkis on näin pieni vain niin lyhyen aikaa ja jokainen päivä vie lähemmäs niitä aikoja, kun sekä kahdenkeskistä että myös omaa aikaa on taas enemmän. Nyt kaikkien täytyy sopeutua ja mukautua vallitsevaan tilanteeseen. Nauttia tästä hetkestä muistaen, että pian Mötkis kirmaa suoraan koulupäivän päätteeksi kavereiden luokse ja kerkeämme nähdä hänestä vain kantapäät.

Tähän asti olemme eläneet hyvin pitkälti tietynlaisessa kuplassa: on vain me kolme. Toki minä ja Mötkis ollaan Paavon työpäivien aikaan nähty mammakavereita ja heidän lapsiaan, mutta työpäivien jälkeen ollaan hyvin pitkälti oltu kolmelleen ja touhuttu perheenä. Pikkuhiljaa tuota kuplaa on pyritty puhkaisemaan ja järjestetty sitä omaa aikaa molemmille. Kuitenkin vielä meidän kahdenkeskinen aika on tarkoittanut lähinnä illalla Mötkiksen nukahdettua olevia hetkiä, jonka molempien silmät vielä pysyvät auki.

Nyt kun Mötkis kasvaa koko ajan isommaksi ja kiinteitä menee päivässä jo hyvin, voisi tuota parisuhdeaikaakin ruveta pikkuhiljaa helpommin järjestämään. Emme ole valmiita mihinkään lapsivapaaseen yöhön tai päivään, mutta joku ilta tai päivä voitaisiin käydä yhdessä syömässä ja tehdä jotain ihan kahden. Tiedän, että varmasti ainakin omat ajatukseni harhailisivat vähän väliä Mötkikseen ja miettisin, miten hänellä menee. Kuitenkin pieni irtiotto ja aikuisten kahdenkeskinen aika tekisi varmasti hyvää.

Parisuhteen ja kodin yleinen ilmapiiri kuitenkin heijastuu melko vahvasti myös lapseen, joten siltä osin on myös parisuhteen vaaliminen tärkeää vauvavuoden aikana ja myös jatkossa. Mielestäni jos parisuhde aiheuttaa enemmän surua kuin onnea, ei siihen kannata jäädä. Ei edes sillä ajatuksella, että pysytään yhdessä lasten takia. Ei. Se on vihoviimeinen syy, minkä takia jäädä huonoon parisuhteeseen. Huono parisuhde heijastuu lapseen ja vaikuttaa siihen, millaisen mielikuvan hän muodostaa parisuhteesta ja siitä millaista kotona ylipäätään on. Jos tunnelma on koko ajan kireä, isä paiskii päivät pitkät töissä ja äiti on niin sanotusti nyrkin ja hellan välissä, antaa se aivan väärän viestin siitä, minkälainen normaali ja terve parisuhde on.

Tästäkin syystä haluamme vaalia parisuhdettamme.

Mielestäni meidän parisuhteemme on hyvä ja vaalimisen arvoinen.

Sen eteen kannattaa tehdä töitä ja panostaa meihin.

Mikään ihmissuhde ei säily hyvänä ilman vaalimista ja panostamista.

Parisuhde on kuitenkin mielestäni yksi elämän tärkeimmistä ihmissuhteista

ja siten vaivankin arvoinen.

On onni saada jakaa elämänsä parhaan ystävänsä kanssa.

Liikkuva vauva ja kodin turvallisuus

Nyt kun Mötkis lähti liikkeelle on kodin lapsiturvallisuutta täytynyt miettiä aivan uusin silmin. Meidän asuntohan on kaksitasoinen ja tasojen välillä on neljän askelman portaat. Alemmassa tasossa on olohuone, keittiö, ruokailutila, kodinhoitohuone sekä kylpyhuone ja sauna. Ylemmässä tasossa makuuhuoneet, wc ja eteinen.

Huoneiden jakautuessa kerroksien välillä kuten meillä, on sinällään helppo rajata lapsen oleskelua. Meillä siis pääsääntöisesti leikitään ja touhutaan alemassa tasossa ja ylemmässä vain nukutaan. Nyt kun Mötkis liikkuu vielä ryömien, on kaksitasoinen asunto vielä helppo. Kuitenkin kun hän lähtee konttaamaan yltää hän jo hyvinkin ensimmäiselle askelmalle ja siitä ylöspäin mahdollisesti. Toki hän nytkin ylettää ensimmäistä askelmaa taputtelemaan, mutta ei sinne vielä pääse kiipeämään.

Jokainen perhehän itse määrittää sen, miten paljon vauvan liikkumista haluaa rajata ja mitkä kokee niiksi kodin vaarapaikoiksi. Me olemme ainakin toistaiseksi päätyneet sellaiseen ratkaisuun, ettei olohuoneessa, keittiössä ja ruokailutilassa ole lattiatasossa mitään sellaista, mikä ei saisi päätyä Mötkiksen käsiin. Pistorasioihin haluan laittaa tulpat, koska ne ovat mielestäni aika ilmeinen riski turvallisuudelle. Muuten mitään nurkkia ja kulmia ei aleta vuoraamaan.

Tottakai perustavanlaatuiset vaaranpaikat pyrittiin jo muuton yhteydessä keittiön osalta huomioimaan. Veitset on sijoitettu ylälaatikoihin, pesuaineet ovat yläkaapeissa ja niin pois päin. Yksi asia, mikä keittiön turvallisuudessa kiinnitti huomioni kaverini taaperon seikkaillessa meillä, oli ruokapöydän tuolien kaatuminen. Tuolit ovat todella kevyet ja siksi äärettömän herkät kaatumaan. Sinällään lohdullista on, että jos lapsi kaatuu pitäen tukea tuolin selkänojasta, ei hänen päälleen kaadu painavaa tuolia. Tuskin siis ollaan tuoleja vaihtamassa siksi, että kaatuvat herkästi.

Meidän kasvatusfilosofia on sellainen, että tekemällä oppii ja vahingoista viisastuu. Tottakai jos aivan jatkuvalla syötöllä Mötkis kolhii ja satuttaa itseään johonkin niin tottakai täytyy miettiä, että olisiko tarve juuri esimerkiksi joku kulma suojata. Kuitenkaan liikaan pumpuliinkaan ei voi lasta vuorata, vaan juuri kokeilemalla hän saa oppia. Juuri tästä syystä emme myöskään aio hankkia Mötkikselle konttauskypärää.

Näkymä sohvalta

Tuo kahden tason välinen portaikko on sellainen, josta monet ovat jo kyselleet aiommeko siihen esimerkiksi lapsiporttia laittaa. Ainakin tällä hetkellä meidän ajatus on, ettemme aio siihen kiinteää porttia laittaa. Yksi vaihtoehto, minkä portaikon yläpäähän voisi laittaa, on kompostikehikon verkkolevy. Portaikon alapäähän taas voi tarpeen mukaan laittaa vaikka äitiyspakkauksen pahvilaatikon esteeksi [hidasteeksi].

Yksi niinkin pinnallinen syy lapsiportin kiinnittämättä jättämiselle on se, ettemme haluaisi välttämättä rei'ittää uusia seiniä. Tottakai jos portille todellinen tarve muodostuu ja Mötkiksen turvallisuus on päivittäin vaarassa noiden portaiden kanssa niin sellainen hankitaan ja paikalleen kiinnitetään riippumatta siitä, kuinka rumat jäljet se jättää. Lähtökohtaisesti kuitenkin pyrimme olemaan ilman. Tämäkin on sellainen asia, mitä ei voi oikein etukäteen tietää ,vaan käytäntö sen sitten näyttää, kun Mötkis saa jalat alleen.

Ylemmän tason osalta yhden turvallisuusnäkökulman tuo eteiseen kengissä kantautuvat roskat ja pikkukivet. Pahimmillaan edellä mainitut voivat aiheuttaa tukehtumisen, joten siltä osin myös siisteyden osalta panostettavaa löytyy. Vaikka meillä on koira, josta kohtuullisen paljon karvaa lähtee, meillä imuroidaan aivan liian harvoin. Kaksi kertaa viikkoon imurointi pitää tilanteen siedettävänä ja kerta on aivan liian vähän. Täytyisi siis varmaan alkaa imuroimaan kolmesti viikkoon. Tottakai joka kerta ei tarvitsisi olla niin perusteellinen, vaan kaksi kertaa voisi imuroida niin sanotusti suuret linjat, lähinnä alakerran ja eteisen ja kolmannella kerralla koko asunnon läpi.

Lisäksi ylemmässä tasossa ainakin tällä hetkellä erilaiset sähkölaitteet, lähinnä johdot, ovat aivan liian helposti vauvan saatavissa. Tabletin laturinjohto lepää lattialla ja eteisen pikkuvalon johto roikkuu vauvan tasolla... Niin pitkään, kun Mötkis ei leiki omassa huoneessaan, vaan leikit ja touhut sijoittuvat lähinnä olohuoneeseen, tilanne saa olla vähän sieltä tänne päin. Kuitenkin pikkuhiljaa täytyy alkaa myös ylemmän tason turvallisuuteen kiinnittää enemmän huomiota.

Myös yksi huomionarvoinen seikka liikkeelle lähtemisen myötä on pinnasängyn turvallisuus. Nythän meillä vielä pinnasängyn pohja on ylimmässä tasossa, mutta kohtapuoliin sen laskeminen tulee ajankohtaiseksi. Nyt kun konttausasentoa harjoitellaan ahkerasti pitkin päivää, saattaa harjoitukset joku kerta jatkua sängyssä ja silloin pahimmassa tapauksessa Mötkis tippuu pinnasängystä noustessaan reunaa vasten.

Kuten aikaisemmin kirjoitin,

ei lasta voi vuorata pumpuliin ja vahingoista viisastuu.

On siis annettava lapsen itse kokea ja tehdä,

jotta hän voi oppia mitä mistäkin tapahtuu.

Tottakai aikuisen tehtävä ja ennenkaikkea vastuu

on huolehtia lapsen turvallisuudesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kohtuus kaikessa.

Vahinkojen sattuessa aikuisen reaktiolla on keskeinen rooli siinä,

millaiseksi lapsen reaktio muodostuu.

Jos aikuinen hätääntyy ja panikoituu,

se todennäköisesti tarttuu lapseen.

Vahinkojen sattuessa onkin tärkeä muistaa,

että myös niissä tilanteissa lapsi peilaa aikuisen tunteita.

Kuten muutenkin päivittäisissä askareissa.

MITTARIMATO

Kerkesin olla jo melko varma siitä, ettei Mötkis tule liikkumaan muilla tavoin, kuin kierimällä ja napansa ympäri pyörimällä. Mutta nyt meillä lähettiinkin ihan urakalla liikkeelle. Muutamana päivänä alkeellisia ryömimisyrityksiä oli pitkin päivää lyhyitä pätkiä, mutta nyt Mötkis liikkuu jo melko vikkelästikin paikasta toiseen.

Olin myös jo kerennyt ajatella, että Mötkis jättää ryömimisen kokonaan välistä ja lähtee suoraan konttaamaan. Hän hapuilee konttausasentoa jo, mutta toistaiseksi jää kyynärien varaan eikä jaksa pitää itseään suorilla käsillä. Saa nähdä, miten pitkään ryöminen riittää Mötkikselle liikkumistavaksi ja kuinka pian hän alkaa kontata. Nyt jo saa olla tarkkana sen suhteen, mitä kaikkea Mötkiksen saatavilla lattiatasossa onkaan. Todennäköisesti lähipäivinä täytyy Ikean reissu toteuttaa ja käydä hakemassa tulpat pistorasioihin.

Tänään käytiin pikaisesti neuvolan avovastaanotolla. Mötkis oli reilun viikon syönyt todella huonosti räkäisyyden ja hampaiden puhkeamisen takia ja halusin käydä tarkastamassa painon. No suurta hurraamista painon nousun suhteen ei ollutkaan. Tasan kahdessa viikossa painoa oli tullut vain 25 grammaa. Suuresti terkkari ei siitä huolestunut enkä itsekään, kun tiedossa oli tuo sairastaminen, hampaiden puhkeaminen ja vielä liikkeelle lähtö. Lisäksi vaikkei painoa juuri ollutkaan tullut, oli kuitenkin pituutta tullut puoli senttiä, joten kasvua oli kyllä tapahtunut. Terkkari kuitenkin suositteli ottamaan käyttöön öljylisän jos näyttää, ettei ruoka oikein maistu. Viimeisimmät mitat ovat siis 8740g ja 70,5cm.

Mitä vanhempainvapaan jälkeen?

Muutamassa kohtaa olenkin jo blogissa sivunnut sitä,

että mitä vanhempainvapaan päättymisen jälkeen tulee tapahtumaan.

Selkeyden takia kuitenkin kirjoittelen omana aiheenaan,

minkälaiset suunnitelmat meillä on vanhempainvapaan päätyttyä.

Heti raskauden alusta asti meille molemmille Paavon kanssa on ollut selvää se, että Mötkis ei tule menemään päivähoitoon kun vanhempainvapaa päättyy. Piste. Täytyy todeta, että on aivan ensiarvoisen tärkeää ja hienoa, että olemme asiasta täysin samoilla linjoilla. Asiasta ei siis tarvinnut keskustella kuin sen verran, että vanhempainvapaan jälkeenhän Mötkis jatkaa kotihoidossa minun kanssa, johon toinen totesi, että niin juuri.

Mitään päivämäärää ei ole lyöty lukkoon sen suhteen, milloin Mötkikselle tarvitaan päivähoitopaikka. Minullahan ei vakituista työsuhdetta ole, joten Mötkiksen hoidontarve alkaa vasta, kun minä saan töitä. Ja täytyy todeta, että ainakaan tällä hetkellä en juurikaan kaipaa töihin. Lisäksi koemme Mötkiksen lapsuuden olevan niin arvokasta ja ainutlaatuista aikaa, että haluan sen jakaa hänen kanssaan ollen kotona mahdollisimman pitkään. Työelämässä ehdin kyllä vielä raataa vuosikymmeniä sinne palattuani.

Koska meillä oli yhteinen linja ja ajatus heti aloimme suunnitella, miten sen mahdollistamme. Vanhempainpäivärahojen maksaminen päättyy meidän kohdallamme heinäkuussa, jonka jälkeen alkaa rullata kotihoidon tuki, joka ei erityisen päätä huimaava ole. Tulotason pudotessa siis melkoisesti, jotain puskuria täytyy olla paikkaamaan syntynyt vaje. Niinpä meidän perheessä alettiin säästämään heti raskauden alussa.

Toki olemme siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että meidän tulotasomme raskausaikana mahdollisti säästämisen. Säästämisen lisäksi asuntomme valmistuessa kuittasimme olemassa olevilla säästöillä kodin muutostöiden kustannukset sekä autokatospaikan, joten kukkaron nyörejä kiristeltiin välillä melkoisestikin. En kuitenkaan koe, etteikö raskausaikana olisi nautittu, tehty hankintoja Mötkistä varten ja niin pois päin. Me vain priorisoimme rahankäyttömme tilannettamme vastaavaksi. Lisäksi olemme molemmat tietyllä tapaa aikalailla nuukia rahankäyttäjiä ja olemme koko yhteisen taloutemme ajan ennemmin laittaneet vähän sukan varteen, kuin tuulettaneet kaikki rahamme taivaan tuuliin.

Nyt kun noita säästöjä on kerrytettynä, onkin täytynyt hivenen miettiä budjettia. Kuinka paljon meillä menee pelkkiin pakollisiin menoihin kuukaudessa, minkä verran Paavo tienaa, kuinka paljon tarvitsee käyttää säästöjä per kuukausi. Tämä yhtälö on vielä hieman auki, eikä varmasti mitään autenttista ja aukotonta vastausta tulekaan olemaan, ainakaan ennen kuin kotihoidon tuelle todella tipahdetaan. Veikkaan, että säästöistä käytettävän rahan määrä ei tule olemaan vakio, vaan se vaihtelee kuun menojen mukaan.

Tällä tarkoitan sitä, että joka kuukauden menoja ei pysty ennakkoon tietämään. Toki esimerkiksi lainojen kulut, yhtiövastikkeet sekä ruoka- ja polttoainekustannukset pysyvät joka kuukausi lähes vakiona. Kuitenkin eri kuukausina tipahtaa maksettavaksi X määrä erinäisiä muita kuluja: vakuutusmaksut, ajoneuvoverot, vesimaksut... Meillä esimerkiksi vakuutusmaksut on jaettu siten, että ne tulevat tasaisesti pitkin vuotta, parin kuukauden välein. Tämä mielestäni helpottaa talouden hallintaa, kun kerralla ei tule maksettavaksi koko vuoden vakuutusmaksuja. Toki silloin ne olisi kerralla kuitattuna koko vuoden osalta, mutta harvemmin juuri siinä hetkessä niihin haluaa sijoittaa useita satoja euroja.

Pääajatuksena meillä on, että pyrimme elämään Paavon palkalla ja kotihoidon tuella mahdollisimman pitkälle. Vasta kun tili alkaa olla nollissa, käytetään säästöjä. Emme siis aio vakiona siirtää jotakin määrää rahaa kuussa säästöistä käytettäväksi, vaan säästöihin kosketaan vasta, kun sille on oikeasti tarve. Uskon, että tällä saadaan minimoitua sekä säästöjen käyttö että turha ja ylimääräinen tuhlaaminen. Pakolliset menot on joka kuukausi tottakai hoidettava, mutta kukkaron nyörejä voi kiristää miettiessä esimerkiksi syödäänkö viikonloppuna ravintolassa vai tehdäänkö kotona hyvää ruokaa.

Tähän asti Mötkiksen syntymän jälkeen olemme tallettaneet lapsilisät erilliselle säästötilille. Veikkaan, että tämä tulee muuttumaan siinä vaiheessa, kun kotihoidon tuen aika koittaa. En oikein näe järkeä siinä, että säästetään toiselle tilille ja eletään toisista säästöistä. Lapsilisiä kerkeää kuitenkin isompia hankintoja varten säästää vielä vuosia siinä vaiheessa, kun itsekin palaan työelämään. Toki kuten jo aiemmin mainitsin, aiomme elää mahdollisimman vähän säästöjä käyttäen. Tämä siis tarkoittaa myös sitä, ettei lapsilisiä käytetä, ellei ole pakko. Näkisin niiden käytön kuitenkin ensisijaisempana, kuin säästöihin koskemisen.

Alustavana suunnitelmana siis on, että olen kotona ainakin syksyyn 2019 asti. Tuolloin Mötkis olisi vähän vaille kaksi vuotias ja olisi Paavon vuoro jäädä pitämään isyysvapaat. Toinen vaihtoehto on, että olen kotona syksyyn 2020 asti, jonka jälkeen Paavo pitää isyysvapaat. Realiteetit ja reunaehdot tulevat muodostumaan sen mukaan, kuinka paljon säästöjä todella tarvitsee käyttää per kuukausi ja missä vaiheessa työllistyn.

Jos vielä kotona olemisen jälkeen palaan takaisin varhaiskasvatuksen pariin, niin parhaimmat työllistymismahdollisuudet ajoittuvat elokuuhun. Kuitenkin haaveena minulla olisi ainakin kokeilla jotain muutakin, kuin lastentarhanopettajan työtä töihin palatessani. Tältä osin siis mitään päivämäärää tai edes kuukautta ei voi vielä tässä vaiheessa merkata kalenteriin Mötkiksen päivähoidontarpeen suhteen. Tältä osin siis mennään aikalailla tilanteen mukaan.

Atooppinen iho

Käytettiin Mötkis lastenlääkärillä 11.5.2018. Oltiin jo pitkään pohdittu Paavon kanssa, että onko Mötkiksen ihon kuivuus ihan tavanomaisen rajoissa, vai onko hänelle atooppinen iho. Mötkis oli alkanut raapia erityisesti kaulan ihoa ja tilanne oli mielestämme muutenkin pahentunut viime aikoina perusvoiteilla rasvaamisesta huolimatta. Vastaanottohuoneeseen päästyämme lääkäri kysyi käynnin syytä ja kerrottiin Mötkiksen kaulan ihon olevan melko ärtynyt ja muutenkin iholla olevan läikikästä ihottumaa. Lääkäri pyysi meitä riisumaan Mötkiksen ja heti Mötkiksen ihon nähtyään lääkäri totesi, että atooppinenhan se on. Saatiin nippu reseptejä sekä tietopaketti atooppisesta ihosta ja sen hoidosta.

Atooppisen ihon hoitoon lääkäri kirjoitti reseptit neljään eri voiteeseen. Hydrocortisonia kuureina pahenemisvaiheisiin ja Carbalania, Ceralan Plussaa sekä Apobase Oily Cremea päivittäiseen hoitoon. Lähdettiin nyt ihon ollessa erittäin kuiva liikkeelle tuolla Apobasen rasvaisella ihovoiteella, josta sitten ihon parannuttua siirrytään noihin vähemmän rasvaisiin vaihtoehtoihin. Lääkärin mukaan kokeilemalla selviää, mikä rasva sopii mihinkin vaiheeseen ja tulemme kyllä huomaamaan, mikäli esimerkiksi rasvaamme liian vähän kosteuttavalla rasvalla. Lisäksi käytettäviä rasvoja kannattaa vaihdella, jotta paras mahdollinen tulos saavutetaan.

Yllättävänä kotihoitomenetelmänä esiin nousivat pitkät suihkut tai kylvyt. Me oltiin Mötkiksen kohdalla lähinnä vältelty vettä sillä ajatuksella, että se kuivattaisi ihoa entisestään. Nyt sinällään sattui ihan hyvään kohtaan se, että jatketaan taas vauvauinnin parissa. Lisäksi täytyy tosiaan ottaa kotonakin parina iltana viikossa ihan kunnon pitkän kaavan kylvyt tai suihkut.

Reseptien kera käytiinkin heti apteekissa ja kaikkineen koko reissu oli hoidettu alle tunnissa.
Täytyy olla tyytyväinen siihen, että otettiin Mötkikselle raskausaikana sairaskuluvakuutus. Tämäkin asia saatiin siis hoidettua nopeasti yksityisellä lääkäriasemalla. Lääkärikäynnin kulut korvattiin suoraan paikanpäällä. Ainoastaan rasvoista aiheutuneet kulut täytyy erikseen ilmoittaa vakuutusyhtiöön korvauksien saamiseksi.

Meillä molemmilla Paavon kanssa on perinteinen suomalainen sekaiho: rasvoittuu herkästi, mutta vaatii myös rasvaamista. Siltä osin emme olleet erityisen yllättyneitä siitä, että Mötkiksellä atooppinen iho on. Tottakai mielummin olisi vältytty päivittäiseltä kahteen kertaan rasvaamiselta, mutta tämä on kuitenkin pieni murhe sen rinnalla, että meidän lapsi on kuitenkin muuten perusterve. Toivotaan, ettei ihottuma oireile kovin voimakkaasti lähitulevaisuudessa ja säännöllisillä rasvaamisilla saadaan se pidettyä hyvin kurissa.

Yllä olevassa kuvassa kaulan tilanne näkyy melko hyvin. Kuva on otettu noin viikko ennen lääkärikäyntiä. Alla oleva kuva on otettu alle vuorokausi lääkärikäynnin jälkeen, eli kortisoonivoidetta on keretty laittaa kahdesti ja ero on merkittävä. Erittäin nopeasti siis saatiin jo todella näkyviä tuloksia aikaiseksi. Lisäksi kauttaaltaan Mötkiksen iho tuntuu jo elastisemmalta ja kaikinpuolin paremmalta muutaman päivän rasvaamisen jälkeen.

Atooppiselle iholle on tyypillistä erilaiset vaiheet ja aaltoilevuus. Todennäköisesti seuraava talvi näyttää ihottuman todellisen luonteen ja silloin todella selviää, miten pahasta atopiasta on kyse. Lisäksi täytyy nyt seurailla aiheuttavatko jotkut ruoka-aineet iho-oireiden pahenemista ja miettiä mahdollista allergiatestausta. Kaurahan Mötkikselle ei sovi kuin pieninä määrinä, mutta se on aiheuttanut vain suolisto-oireita. Täytyy kuitenkin seuraavan kerran kauraa antaessa kiinnittää erityisesti huomioita siihen, tapahtuuko iholla jotain muutosta.

Näin äkkiseltään muutaman päivän kokemuksen jälkeen Mötkiksen iho on tosiaan huomattavasti paremmassa kunnossa. Katsotaan, oliko kyse vain sattumasta vai onko Mötkiksen unet myös rauhoittuneet, kun iho ei kutise niin paljon. Ensimmäisenä yönä lääkärikäynnin ja rasvauksien jälkeen Mötkis nimittäin nukkui suunnilleen kahdeksasta vaille neljään ja toisenakin yönä jopa kahteen. Voin vain kuvitella sitä jossittelun määrää, jos tässä todella yöt alkaa parantua. Jos olisi viety Mötkis jo aikaisemmin lääkäriin, olisiko meillä alettu nukkua jo aikaisemmin paremmin. Tämä nyt on ihan turhaa spekulointia, eikä siihen ikinä vastausta tulla saamaan. Pääasia, että nykyään meillä nukutaan ainakin kohtuullisesti joka yö.

Mötkis 7kk

Kuluneen kuukauden aikana uusia taitoja on jälleen karttunut lisää. Edellistä kuukausikatsasusta kirjoittaessani Mötkis kääntyi vain satunnaisesti mahalta selälleen, mutta nykyään hän osaa liikkua kyseistä taitoa hyväksikäyttäen. Hän siis pyörii viisarina napansa ympäri ja kierii haluamaansa suuntaan. Sinällään näppärää, että hän pääsee nykyään tavoittelemaan näin lelujaan helpommin itse. Toki nyt on tullut tarpeelliseksi valvoa hänen touhujaan lattialla enemmän. Onneksi kuitenkaan vielä mitään ehdottomia vaaranpaikkoja ei ole keksitty, vaan Mötkis touhuaa lähinnä matolla käyden satunnaisesti hieman pidemmillä tutkimusmatkoilla.

Nykyään Mötkis vaihtelee näppärästi tavaroita kädestä toiseen ja kääntelee lelujaan ihmetellen niitä jokaisesti suunnasta. Myös istuminen on harjaantunut mukavasti, eikä enää syöttötuolissa tarvitse käyttää pyyhettä tukena. Meillä on kotona käytössä Stokken Tripp Trapp, johon siis tukea ei tarvitse, mutta joissakin muissa syöttötuolimalleissa tuki on vielä tarpeen. Istumista Mötkis myös harjoittelee istuen itse lattialla pieniä hetkiä. Kuitenkin hänet täytyy olla valmiina nappaamaan missä vaiheessa tahansa, sillä meno on aikalailla holtitonta ja Mötkis kaatuilee kaikkiin mahollisiin ilmansuuntiin tilaisuuden tullen.

Tällä hetkellä Mötkis syö pääsääntöisesti 5 ateriaa päivässä. Joinakin päivinä, kun ollaan liikenteessä ja rytmit muutenkin hakusessa, saattaa joku ateria jäädä välistä. Kuitenkin vähintään se 4 ateriaa päivittäin syödään. Kiinteiden ruokien lisäksi Mötkis syö tissiä ennen jokaista ateriaa ja öisin vähintään kaksi kertaa. Päivisin imetyskerrat ovat ympäristön kiinnostavuudesta ja nälästä riippuen hyvin vaihtelevia. Joskus harvoin Mötkis vielä asettuu ihan rauhassa syömään rintaa, mutta yleensä rinnalla härvätään kaikkea mahdollista ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostaa enemmän.

Öisiä imetyskertoja kertyy aamuyöstä helposti lisää Mötkiksen jatkaessa uniaan vielä meidän välissä. Siinä hän herkästikin havahtuu hamustelemaan rintaa tunnin välein. Tämän takia ollaan pidetty rajana, etten ottaisi Mötkistä viereen mielellään hyvin paljon ennen klo 5. Kuitenkin joinakin aamuöinä aivot ei toimi lainkaan ja haen Mötkiksen meidän väliin jo kolmen aikaan.

Kuluneen kuukauden aikana makumaailma on laajentunut jälleen mukavasti ja nyt maisteltuja ruoka-aineita on yli 30. Sinällään hauska havainto näistä maistelluista ruuista on se, ettei tämän kahden kuukauden kiinteiden syömisen aikana Mötkis ole vieläkään saanut perunaa. Voihan peruna.

Neuvolassa käytiin 9.5.2018. Ajattelin, että kun kerta tuo ylimääräinen neuvola varattiin, niin siellä katottaisiin vähän jotain muutakin kun pelkästään mitat. Nimenomaan aikaa varatessa puhuttiin terkkarin kanssa, että siinä kerkeää puhua vähän tarkemmin kuin pelkällä avovastaanotolla. Sinällään vähän pettymys tuo käynti siis oli. Toki terkkari kyseli perinteiset miten oon jaksanu, mitä taitoja Mötkis on oppinu ja miten arki sujuu. Kuvittelin kuitenkin, että oltaisiin käyty enemmän läpi unikouluun liittyviä asioita, terkkarilla kun kuitenkin oli tiedossa, että meillä on ajatuksena yösyönnit jossain kohtaa lopettaa. Tämän aiheen terkkari kuitenkin sivuutti hyvin nopsasti kysymällä vaan, että oltiinkos me menossa Ensikotiyhdistykselle uniohjaukseen, johon vastasin myöntävästi. That's it. Sen enempää ei aiheesta keskusteltu.

Käynnistä terkkari kirjasikin vain "Mitoilla neuvolassa. Kasvu kaunista. Paino nousee tasaisesti. Kaurasta suolioireita, pienen määrän sietää. Viisi ateriaa päivässä". Painoa on kertynyt hienot 8715g, pituutta 70cm ja päänympärys on 46.4cm. Painoa oli edellisen punnitsen jälkeen kertynyt 330g, pituutta vajaa 1,5cm ja päänympärys kasvanut reilun puoli senttiä. Edelleen käyrillä tarkasteltuna pituus aaltoilee, tällä hetkellä hieman keskikäyrän alapuolella, painon karttuvan tasaisesti keskikäyrällä. Ennen seuraavaa neuvolakäyntiä terkkari ohjeisti laajentamaan ruokavaliota herkästi allergisoivilla ruoka-aineilla, jotta lääkärin kanssa voi keskustella mahdollisista allergia asioista.

Seuraava käynti on 8kk lääkärineuvola, joka kesäaikaan järjestetään Pyörön neuvolassa, eli toisin sanoen ketään tuttua terkkaria tai samaa lääkäriä tuskin kannattaa odottaa. Sinällään vähän sääli, kun nyt useampi neuvola peräkäin tulee olemaan vähän sellainen, voisiko sanoa kaukainen. Ensin oli 6kk ryhmäneuvola, jossa ei ihan niitä henkilökohtaisimpia asioita tullut puhuttua, eikä kenenkään perheen yksilöllistä tilannetta juuri voitu huomioita. Sitten tuo 7kk ylimääräinen neuvola, joka ei juurikaan vastannut odotuksia ja seuraavana vielä lääkärineuvola meille tuntemattoman hoitohenkilökunnan toteuttamana.

Ollaan oltu kyllä sekä äitiysneuvola, että nyt lastenneuvolan osalta siitä onnellisessa asemassa, että meillä ei ole juuri terkkari vaihtunut. Raskauden aikana terkkari vaihtui kerran ja sekin johtui siitä, että muutimme. Nyt koko Mötkiksen lapsuuden meillä on aina ollut sama terkkari, joka ehken osaltaan lisää kynnystä siihen, että seuraavalla kerralla on vastassa täysin tuntemattomat terkkari ja lääkäri. Vaikka meidän nykyinen terkkarikaan ei ehken mikään kruunun kirkkain jalokivi ammatissaan ole, on hänestä kuitenkin muodostunut tuttu ja luottamuksen arvoinen henkilö.

Nää silmät <3

Viime perjantaina käytettiin Mötkis lastenlääkärillä, sillä meitä oli jo pitkään mietityttänyt hänen ihonsa. Vastaanottohuoneeseen päästyämme kerroin lääkärillä mahdollisesta atooppisen ihon epäilystä, hän pyysi meitä riisumaan Mötkiksen ja heti välittömästi Mötkiksen ihon nähtyään lääkäri totesi, että atooppinenhan se on. Saatiin muutamat eri rasvat ja kotihoito-ohjeet. Voisin kuitenkin kirjoitella aiheesta ihan erikseen omana postauksenaan.

Tällä hetkellä Mötkiksellä on käytössä 74 koon vaatteet ja kaikki 68 on viimein laitettu pois käytöstä. Yksi 80 koon jumpsuit on myös otettu käyttöön, mutta sitä pidetään päivävaatteiden päällä ulkona nukkuessa, joten siltä osin ei haittaa, että se on vielä melko reilun kokoinen. Vaipoissa edelleen on käytössä Liberon Comfort 4. Pitäisikin seuraavalta kauppareissulta ostaa housuvaippoja. Mötkis nimittäin kääntyilee mahdottoman paljon vaipanvaihdon aikana, joten housuvaippa olisi helpompi sujauttaa jalkaan.

13.5.2017
© Tuuli Kuosmanen

Ensimmäinen äitienpäiväni sattui samalle päivälle,

kuin Mötkiksen 7 kuukautispäivä.

Vuosi sitten olisin halunnut viettää äitienpäivää,

mutten kuitenkaan lähipiiriltä lupaa saanut.

Tänä vuonna äitienpäivää on vietetty

yhdessä perheen kanssa ulkoillen ja touhuten.

Mikä sen parempaa.

A P U A

Yksinkertainen, nelikirjaiminen sana, joka arjen pyörteissä unohtuu.

Apua, auta minua.

Välillä apu on pientä. Puoliso mahdollistaa toisellaevessassa tai suihkussa käynnin. Isovanhempi ottaa lapsen hoitoon, jotta vanhempi pääsee hoidattamaan hampaitaan. Naapuri kantaa kaverina roskat roskakatokseen, kun omat kädet eivät siitä.

Välillä tarvitaan enemmän apua, kun kyseessä on isommat asiat. Lapsi valvottaa yötä päivää ja vanhemmat uupuvat. Uupuneet vanhemmat ajautuvat riitelemään eivätkä enää löydä ulospääsyä. Molemmat tarvitsevat unta ja lepoa, jossa lähipiiri ja tukiverkosto voivat olla isona apuna.

Iso ongelma, mikä meidän perheessä avun saamiseen ja antamiseen liittyy on se, ettei sitä osata pyytää. Ei sen enempää toisiltamme kuin keneltäkään muultakaan. Itse varsinkin syyllistyn tähän usein, varmaan lähestulkoon päivittäin. Tuhahdellen ja tuskaillen väkerrän vielä viimeisillä voimillani arjen askareita vaikka voisin aivan hyvin pyytää Paavolta apua.

Jotenkin harhaisesti kuvittelen, että muut näkevät ja arvaavat avun tarpeeni ilman, että minun täytyy sanaista arkkuani avata. Tässä minulla on suuri kehitystarve ja minun täytyisi alkaa tietoisesti opetella tästä pois. Voisin sanoa ääneen, että hei lähdetkö Paavo pojan kanssa ulos niin saan itse siivottua tai kirjoitettua blogia tai vaikka herranjestas käytyä paskalla rauhassa.

Tämä sama kyllä toistuu myös muun lähipiirin kohdalla. Tiedän, että varmasti saisimme Mötkikselle hoitoapua sitä pyytäessämme. Minä vain olen äärettömän huono sitä pyytämään. Mötkis on ollut jonkun muun kuin minun tai Paavon kanssa ainoastaan sen aikaa, että olemme käyneet kerran Paavon kanssa kahdestaan Prismassa, auton katsastamisen sekä minun hammaslääkärikäyntien ajan. Ehkä enemmänkin kertoja olisi voinut tähän 7 kuukauteen sisältyä.

Myös yksi tekijä, joka vaikuttaa avun pyytämiseen on se, että tiedostan lähipiirillämme olevan myös oma elämä ja välillä aikalailla kädet täynnä siinä omassa arjessa. En halua olla taakkana kenellekään muulle. Kuitenkin yksi näkökulma tähän on myös se, että jos en huolehdi omasta jaksamisestani ja pyydä apua sitä tarvitessani, voin pahimmillaan uupua todella pahasti. Sitten vasta taakka olisinkin.

Tärkeää onkin löytää kultainen keskitie. Pyytää apua sitä tarvitessaan, mutta myös toisaalta pohtia sitä, mitä kaikkea oikeasti on pakko saada tehtyä. Tässäkin se armollisuus itseään kohtaan korostuu. Kodin ei tarvitse olla tip top, pyykit saavat kuivua narulla vielä sen kolmannenkin päivän, äidin ei tarvise olla aina laittautunut kodin ulkopuolella liikkuessaan.

Saa mennä sen mukaan, mikä elämäntilanne nyt on ja antaa itselle löysiä.

"Joka päivä ymmärrän taas vähän enemmän"

Kuvien ottamisen välillä on kulunut puoli vuotta.
Tuo puoli vuotta on hurahtanut aivan siivillä.
Jos vielä puolen vuoden päästä muistamme ottaa samanlaisen kuvan,
on meillä silloin jo yli vuosikas lapsi, taapero.
Uskomatonta, että tuo vastasyntynyt on kasvanut jo vauvaksi,
isoksi ja taitavaksi sellaiseksi.
Aika kuluu niin kamalan nopeasti.

Vaikka päivät ovat hitaita, ovat vuodet nopeita.
Näin eräs ystäväni minulle totesi Mötkiksen ollessa
neljän kuukauden ikäinen.
Hän oli aivan oikeassa.

"Nää hetket on niin hauraita

Pian ne on vain muistoja.

Päästä mut lentoon,

siivet puhtaina.

Mulla yksi pyyntö ois,

älä vie lapsuuttani pois.

Anna mun nauttia aika tää.

Vaikka tieni murheita tois,

enkä paras missään ois,

anna elää täyttää elämää."

Klamydia - Pyyntö