Viisi asiaa, jotka tekisin toisin

Paljon on Mötkiksen kanssa tullut varmasti tehtyä virheitä.

Tai ei nyt välttämättä suoranaisia virheitä,

mutta asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin.

Sellaisia asioita ja valintoja,

jotka eivät varsinaisesti mitenkään maata kaatavia ole,

mutta tekemällä asiat toisin olisi voinut esimerkiksi

oma jaksaminen olla aika ajoin parempaa.

Tähän postaukseen keräsinkin asioita,

jotka tekisin toisin,

jos meille vielä toinen lapsi joskus syntyisi.

Uniasiat

En tiedä, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin Mötkiksen unien parantamiseksi jo heti pienestä pitäen. Ainakin muutama asia näin jälkikäteen on mieleen juolahtanut. Olisin voinut laskea hänet sylistäni omaan sänkyynsä nukkumaan ja nukkua samalla itsekin. Niin olisin, mutta toisaalta oli niin ihana tuoksutella vauvaa sylissä telkkaria sivusilmällä vilkuillen. Ylipäätään olisin varsinkin alkuun unien ollessa välillä äärimmäisen vähäisiä ja huonoja, nukkua itse enemmän aina Mötkiksen nukkuessa. Esikoisen kohdalla kun se olisi ollut täysin mahdollista. Seuraavien lasten kanssahan tämä ei mahdollistu, ellei esikoinen ole esimerkiksi hoidossa tai nuku samaan aikaan vauvan kanssa.

Tutti ja tuttipullo

Luontevana jatkumona voidaankin siirtyä tutin ja tuttipullon käyttöön. Tai käyttämättömyydeen, kuten Mötkiksen kohdalla kävi. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina en uskaltanut tuttia tai pulloa Mötkikselle antaa. Pelkäsin sen vaikuttavan imetykseen ja vaarantavan sen onnistumisen. Kuitenkin Mötkiksen imemisentarve oli aivan valtava ja hän vaatikin tissiä vähän väliä. Kun uskaltauduimme tuttia tarjoamaan testasimme muistaakseni kolmea tai neljää eri vaihtoehtoa, tuloksetta. Tutti ei vaan pysynyt Mötkiksen suussa. Hän sylki sen aina uudestaan ja uudestaan pois suustaan, kunnes jossain vaiheessa totesin, että antaa olla. Tuttipulloa Mötkikselle tarjottiin aina silloin tällöin. Kuitenkin aivan liian harvoin siihen, että hän olisi siihen oppinut ja tottunut. Yleensä seurauksena oli raivoa ja huutoa eikä pullosta kelvannut pumpatut maidot.

Seuraavan lapsen kohdalla toivoisinkin hänen oppivan sekä tuttiin että pulloon. Helpottaisi huomattavasti omaa jaksamista, kun saisi aina välillä nukkua kokonaisen yön heräämättä Paavon hoitaessa yösyötöt. Tätä joskus kokeiltiinkin. Nukuin sohvalla korvatulpat päässä ja Paavo syötti Mötkiksen pullosta. Mötkis ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään pulloon, vaan vaati päälle vielä rintaa jatkaakseen unia. Totesin, että kerta joudun itse heräämään kuitenkin antamaan rintaa vielä pullon päälle, on minun aivan sama itse hoitaa yöt kokonaisuudessaan. Tällä hetkellähän meillä on haasteena se, että Mötkis herää usein viiden aikaan ja jatkaa uniaan rintaa saatuaan meidän välissä kuitenkin vähän väliä havahtuen vähän tissittelemään. Hän ei siis välttämättä tuon yhden syönnin jälkeen syö enää kunnolla, mutta tissi on aina välillä saatava suuhun ihan vaan varmistuakseen, että äiti on edelleen paikalla. Veikkaisin, että tähän tutin syöminen voisi olla helpotuksena.

On hän todistettavasti kuukausen ikäisenä ainakin kerran tuttia syönyt

Hoitoon antaminen ja iskään luottaminen

Kieltämättä Mötkis on ollut todella vähän hoidossa. Tähän on varmasti todella merkittävästi vaikuttanut tuo, ettei häntä pullolle opetettu. En uskaltanut olla alkuun tuntia pidempään poissa. Enkä varmaan ensimmäisen kahden kuukauden aikana ollutkaan pojasta erossa tuntia pidempään. Näin jälkikäteen ajateltuna muutaman tunnin jaksoissa hänet olisi voinut aivan hyvillä mielin jättää hoitoon iskälleen tai isovanhemmilleen. Mikäli meille toinen lapsi joskus suodaan, haluaisin myös pystyä luottamaan iskään vielä paremmin kuin nyt. En tarkoita, että Paavon tavassa hoitaa Mötkistä olisi koskaan ollut mitään huonoa tai epäluottamusta herättävää. Jotenkin vaan varsinkin alkuun kuvittelin, että kaikkien on toimittava samoin kuin minä, vain minä osaisin lapsemme hoitaa. Tästä ajattelusta olen nyt tietoisesti pyrkinyt opettelemaan pois. Paavo pärjää poikamme kanssa mainiosti ja nyt varsinkin kun Mötkis on jo kohta puolen vuoden ajan syönyt kiinteitä, ei hänen ravitsemuksensa osalta ole mitään aihetta huoleen, vaikka joku tissittely jäisikin välistä.

Vaatteiden määrä

Tämä on varmaan lähes jokaisen esikoisensa saavan äidin kompustuskivi. Pikkuvaatetta oli hankittuna aivan hurjat määrät. Varsinkin kun pienimmät koot olivat käytössä viikon tai kahden ajan, tuntuu hullulta, että niitä oli niin paljon. Kuitenkin kaikki söpöt, pienet vaatteet houkuttivat liikaa raskausaikana, enkä niitä voinut vastustaa. Nyt kuitenkin isompia kokoja hankkiessani olen pyrkinyt pitämään määrät kohtuullisina ja ajattelen ennemmin niin päin, että vaatteita voi ostaa lisää jos käytäntö osoittaa niitä olevan liian vähän. Onneksi kuitenkin suurin osa vaatteista on ostettu käytettynä, joten ihan valtavaa rahan hukkaa ei ole päässyt muodostumaan. Kuitenkin vähän harmittaa, kun jälkeenpäin pikkuvaatteita myydessäni olen huomannut, miten huonosti ne menevät kaupaksi.

Voi sanoa ei

On ihan okei, jos äiti ja iskä on väsyneitä alkuun tai haluavat vain pesiä vauvan kanssa perheen kesken. On ihan okei sanoa vieraille, että ei, meille ei nyt voi tulla käymään. Muistan todennäköisesti ikuisesti, kuinka muutama päivä synnytyksen jälkeen itkin vessassa istuessani kovaa mahaa ja huusin ääneen, että olisipa hienoa, jos meillä olisi vielä joku käymässä. Äiti voi olla kovinkin kipeä ja voipunut synnytyksen jälkeen ja tarvita ihan todenteolla lepoa. Lisäksi meillä kävi lähes poikkeuksetta siten, että aina kun joku tuli Mötkistä katsomaan, hän nukkui. Hän saattoi nukkua kolmen tunnin päikkärit vieraiden ollessa. Minkä levon siinä ajassa olisi itsekin kerennyt saada, jos ei olisi tarvinnut kestitä vieraita. Myös myöhemmin voi sanoa ei. Voi sanoa ei sukulaisten kantaessa tavaraa ovista ja ikkunoista, kun edellisetkin jo pursuavat edellä mainituista ulos. Jokaisella on oikeus määrittää omat ja perheensä rajat.

Varmasti vielä monia muitakin asioita tekisin toisin, mikäli meille toinen lapsi suotaisiin. Seuraavan raskaudenkin aikana toivoisin tekeväni asioita toisin. Haluaisin pystyä nauttimaan raskaudesta enemmän ilman jatkuvaa menettämisen pelkoa. Toisen lapsen kohdalla varmasti monen asian suhteen osaisi olla muutenkin levollisemmin mielin. Esimerkiksi meillä on takanamme Mötkiksen kanssa hyvin onnistunut imetys, joten sen onnistumisesta tuskin osaisin stressata. Kuitenkin esimerkiksi synnytys oli kokemuksena sellainen, että en tiedä onko se vähentänyt vai lisännyt pelkoja synnytyksen suhteen.

Jälkeenpäin on helppo jossitella ja voivotella tehtyjä virheitä tai tekemättä jättämisiä.

Kuitenkaan niihin ei mielestäni kannata jäädä liikaa kiinni.

Virheistä tottakai kannattaa ja täytyykin ottaa opiksi,

mutta suotta niillä jää itseään, tai muita, ruoskimaan.

Jokainen vanhempi ja lapsi on omanlaisensa

ja jokaisen kasvu vanhemmaksi sisältää omat kompastuskivensä. 

Muistelua: Miten meillä nukutaan?

Mötkiksellä oli pitkään hyvin selkeä päivärytmi. Hän heräsi klo 8 mennessä, oli aina kerrallaan tunnin hereillä, jonka jälkeen nukkui tunnin. Öisin ensimmäisenä pätkänä Mötkis nukkui 3 tuntia, jonka jälkeen söi vaihtelevasti tunnin, parin välein. Nyt kuitenkin Mötkiksen rytmit on olleet parina päivänä ihan täysin hukassa. En tiedä, onko nyt niin paljon uusia taitoja opittavana vai mikä on, mutta päiväunet eivät meinaa maistua ollenkaan. Rinnalle korkeentaan torkahtaa, mutta heti kun yrittää siirtää rattaisiin tai omaan sänkyynsä nukkumaan Mötkis havahtuu. Päivisin ollaan hurjan pitkiä pätkiä hereillä ja pienten torkkujen voimin jaksetaan taas kukkua vaikka kuinka. Päiväunille laittaessa känistään ja tapellaan unta vastaan, vaikka selkeästi väsyttäisi kovasti.

Öisin nukutaan pääsääntöisesti perhepedissä tai siten, että Mötkis nukkuu sivuvaunussa. Viime öinä on nukuttu enemmän perhepedissä Mötkiksen nukkuessa kylki kyljessä äidin kanssa. Tuolloin omat asennot ovat toki aika mielenkiintoisia ja välillä niskat ja selkä ovat tosissaan pahasti jumissa. Yösyöttöjen lisäksi öiden rikkonaisuutta lisää osaltaan se, että Mötkis piereskelee nukkuessaan ihan älyttömän paljon ja kovaäänisesti. Hän änkää pieruja jalat viuhuen ja paukuttelee menemään kuin aikuinen mies. Yleensä piereskely on aamuyöstä tai aikaisin aamusta pahimmillaan ennen kun kakka herättää Mötkiksen.

Öiden ollessa repaleisia ja päiväunien tynkiä jää äidin lepo melko vähiin. Päivisin otan päikkäreitä mahdollisuuksien mukaan, mutta päivinä jolloin Mötkis nukkuu vain miniunia, ei paljoa unille kerkeä. Vaikka kuinka sanotaan, että kun "vauva nukkuu, niin äitikin nukkuu" ei se välttämättä mene niin. Joinakin päivinä oikeasti sitä pyykkiä vain on pestävä, että vielä seuraavana päivänäkin on vaatetta päälle itse kullakin. Ettei nälkäkuolema korjaa ja tarvitse elää einesten varassa, on myös ruokaa valmistettava jollain aikaa. Lisäksi vielä ihan oma aspektinsa on se, nukuttaako äitiä juuri siihen aikaan kun vauvaa nukuttaa, ei välttämättä.

Tässä rytmien murrosvaiheessa lohduttaudun sillä, että kolmen kuukauden ikäinen vauva alkaa hahmottaa eron yön ja päivän välillä. Meillä on onneksi heti synnäriltä asti ollut hyvin selkeä ero yön ja päivän välillä. Välillä kun kuulee Mötkiksen ikäisten vauvojen nukkuvan jopa jo 8 tuntia heräämättä, kateus nousee väistämättä pintaan. Miksei meille voinut sattua hyvillä unenlahjoilla varustettua vauvaa. Tuolloin kuitenkin muistaa, että meillä on muuten kaikki hyvin. Mötkis on terve, syntyi täysiaikaisena ja kasvaa ja kehittyy ikätasonsa mukaisesti. Tämä on vain vaihe ja pidempääkin unipätkää on varmasti tiedossa jossain kohtaa.

Kursivoidun tekstin olen kirjoittanut joulukuussa, Mötkiksen ollessa parin kuukauden ikäinen. Nyt jälkeen päin kun muistelee tuota aikaa täytyy todeta, etten muista kyseistä ajasta juuri mitään. Joku aika sitten tuli Paavon kanssa puheeksi, että oliko marraskuussa lunta vai satoiko ne joulukuussa. Kumpikaan ei muista.

Kauhulla muistelen tuota aikaa. Olin, tai oikeastaan oltiin, aivan poikki. Väsymys, jonka äärimmäisen katkonainen yöuni aiheuttaa, on jotain aivan järkyttävää. Ensimmäinen unipätkä on ollut Mötkiksellä kolmen tunnin luokkaa, eli itse olen kerennyt nukkua ehkä vähän reilun kaksi tuntia. Siitä eteenpäin on nukuttu pilkkimällä. Ai luoja. Rehellisesti täytyy sanoa, etten tiedä miten on tähän päivään asti päästy. Miten Paavo on pystynyt käymään töissä ja miten minä olen säilyttänyt mielenterveyteni rippeet Mötkiksen kanssa touhutessa.

Joku aika sitten Paavo otti yhtäkkiä puheeksi nuo alkuajat ja sen, miten vähäisiä unemme silloin olivat. Minusta itsestäni tuntui hyvältä se, kun Paavo totesi, ettei hän ymmärrä eikä tiedä miten minä olen jaksanut. Tuntui hyvältä, että toinen ymmärtää, miten rikki ja poikki olin silloin. Tuntui hyvältä tavallaan saada tunnustusta siitä, että olen pärjännyt olosuhteet huomioonottaen hyvin. Edelleenkään kukaan ei ole kuollut nälkään ja kaikilla on ollut päivittäin puhtaat vaatteet päälle laitettavaksi.

Jos palataan tuohon kohtaan, jossa kerron olevani kateellinen perheille, joiden vauvat nukkuvat jopa 8 tuntia heräämättä ja ajattelevani tämän olevan vain vaihe, niin täytyy kyllä todeta, että on pirun pitkä vaihe. Meillä Mötkis on kerran tämän reilun seitsemän kuukauden aikana nukkunut 8 tunnin pätkän. Kerran. Nykyään meillä kuitenkin onneksi nukutaan ensimmäisenä pätkänä lähes joka yö jo 5-6 tuntia, johon olen todella tyytyväinen. Etenkin näin kun peilaa aikaan, jolloin ensimmäinen päivä on tosiaan ollut tuon 3 tuntia.

Koko ajan meillä onneksi yöt ovat asettumaan päin ja nyt parhaimpina öinä Mötkis syö vasta kolmen ja neljän välillä aamuyöllä ensimmäisen kerran. Toki sitä ennen hän älisee enemmän tai vähemmän hereillä joinain öinä useampaankin kertaan, mutta nuo älinöinnit eivät välttämättä edellytä mitään toimia. Niihin molemmat Paavon kanssa herätään, mutta läheskään joka yö ei kumpikaan joudu niiden takia nousemaan, vaan kuulostellaan tilannetta omasta makkarista ja mennään Mötkiksen huoneeseen vasta, jos oikeasti tarvitsee.

Nyt kun nuo ensimmäiset syömiset ovat venyneet jo tuonne kolmen ja neljän välille, alkaa tuntua ihan järkeenkäyvältä, ettei tämän ikäinen lapsi enää tarvitse tissiä keskellä yötä. Unikoulun pitäminenhän meillä on suunnitteilla Paavon jäädessä kesälomalle kesäkuun puolivälissä. Toivotaan kuitenkin, että Mötkis ennen sitä pysyisi tuossa, että aikaisintaan kolmen ja neljän väliin tissiä vaaditaan. Siitä ei kuitenkaan olisi enää kuin muutama tunti venytettävänä tavoitteena olevaan klo 6 ensimmäiseen imetykseen.

Lisäksi tuon ensimmäisen syönnin mahdollisimman pitkälle viivästyminen varmasti tekisi unikoulusta lempeämmän ja helpomman, kun ei tarvitsisi lähteä karsimaan heti puolesta yöstä lähtien tissiä. Jospa nämä yöt tästä viimein pikkuhiljaa asettuisivat ja alettaisiin pikkuhiljaa nukkua ihan oikeasti kokonaisia öitä.

Se on ihmeellistä, miten ihmiskeho sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin.

Unen ja levon ollessa kortilla sitä elää tavallaan säästöliekillä.

Kaikki ylimääräinen, energiaa turhaan vievä karsiutuu pois.

Ei ole olennaista muistaa, satoiko ensilumi marras- vai joulukuussa.

Siksi sitä ei muista.

Sairastupa

Kuluneen viikon, ja oikeastaan edellisenkin, teema on ollut flunssa. Aivan järkyttä kevätflunssa.

Ensimmäisenä sairastamisen aloitti Paavo, joka sinnitteli viikon töissä ja perjantaina oli minun vuoro liittyä remmiin. Olinkin ollut jo pitkin viikkoa vähän kipeän oloinen, mutta kunnolla tauti ei iskenyt päälle ennen perjantaita. Siitä lähtien olo olikin aika tuskainen ja sunnuntaina saavutettiin lakipiste. Nenä oli niin tukossa, että myös silmät vuotivat jatkuvasti. Poskionteloiden huuhtominen sarvikuonolla ei auttanut sen enempää kun nenäsumutteetkaan. Onneksi kuitenkin tuo pahin sairastaminen ajoittui viikonloppuun ja Paavo oli silloin kaverina auttamassa Mötkiksen ja kodin kanssa.

Nyt alkuviikosta olo on hieman hellittänyt, mutta parantunut en kuitenkaan vielä ole. Täytyy todeta, että on ollut melko raakaa kävelyttää Mötkistä ulkona päiväunien toivossa tässä kunnossa. Huh huh. Tästä viisastuneena täytyykin alkaa harjoitella pitkien päiväunien nukkumista suoraan takaterassilla ja käydä vain hytkyttämässä rattaita, jos Mötkis meinaa herätä liian aikaisin. Tällä viikolla kuitenkaan tuohon ei ollut jaksamista eikä mielenkiintoa. Mielummin kituuttelin pienen, hitaan kävelyn, joka takaisi pidemmät unet, kuin taistelisin raivoavan Mötkiksen kanssa takaterassilla.

Kun äidin ensimmäinen sairastaminen on takana, täytyy todeta, että melko raakaa peliä. Äidille ei paljon sairaslomapäiviä myönnetä. Nyt onneksi tosiaan tuo pahin vaihe omassa sairastamisessa sattui viikonloppuun ja Paavo pystyi olemaan apuna, mutta riittävän voimia vievää tämä arjen pyörittäminen on vielä näissä sairastamisen jälkimainingeissakin.

Tärkeintä on kuitenkin se, että ainakin tähän asti Mötkis on säästynyt sairastamiselta ja toivotaan, että hän säästyy tältä taudilta. Kuitenkin hän onneksi saa tissin kautta vasta-aineita ja voisi luulla, että jos hän sairastuisi, olisi taudinkuva hieman lievempi. Tiedäppä näistä, en ole mitään lääkäri, mutta näin voisi kuvitella.

Sairastamisen myötä tuli taas vastaan se klassinen ongelma, mitä ei juuri normiarjessa enää muista, tai se on niin rutinoitunutta: imettävä äiti ei saa käyttää kaikkia mahdollisia lääkkeitä tai itsehoitovalmisteita. Esimerkiksi tuo Finfexin piti jättää käyttämättä, sen sijaan join teetä. Myös meillä kotona ollut yskänlääke ei ollut yhteensopiva imetyksen kanssa. Kannattaa siis tarkastella nämä asiat melko tarkkaan, jos sairastuu itse imetyksen aikana tai joutuu muista syistä lääkkeitä käyttämään.

Mötkis muutti omaan huoneeseensa

Kiirastorstaina oltiin kaksi edeltävää yötä nukuttu äärettömän huonosti. Mötkis heräili tunnin välein ihmettelemään varpaitaan, harjoittelemaan kääntymistä tai muuten vaan härväämään jotakin. Hän söi molempina öinä vain neljän tunnin välein, mutta muuta aktiviteettia oli senkin edestä. Oltiin jo pidemmän aikaa puhuttu Paavon kanssa, että pääsiäisen aikaan olisi pitkät vapaat, jolloin voisi kokeilla tuota omaan huoneeseen siirtämistä.

Nuo kaksi äärettömän huonoa yötä vahvistivat entisestään päätöstä ja Mötkiksen herättyä päiväunilta nappasin sänkyjämme yhdessä pitäneen nippusiteen irti, taistelin laskettavan laidan paikoilleen ja roijasin pinnasängyn Mötkiksen huoneeseen. Hivenen ehkä kypsytti nuo huonot yöt, kun rupesin tuohon revohkaan yksinäni. Ei muuten mitään, mutta ihan ei meinannut heti taidot riittää tuon laidan paikalleen laittamiseen.

Mötkishän ei kerennyt nukkua yksiäkään päiväunia omassa huoneessaan ennen yötä, joten hieman jännityksellä suhtauduin ensimmäiseen omassa huoneessa vietettävään yöhön. Jos yö olisikin aivan katastrofaalinen, olisi Mötkiksen viereen ottaminen hieman haastavaa, sillä sivuvaunu ei enää olisi, vaan hänen olisi pakko nukkua välissämme koko yö.

Pinnasänky näytti jotenkin kamalan pieneltä, kolkolta ja yksinäiseltä 

Mötkiksen huoneeseen siirtämisen jälkeen.

Tässä kohtaa alkoi äitiä tosissaan mietityttää,

että mitä on tapahtumassa ja vähän puntit tutista.

Kuitenkin tavoitteena olevat

kaikkien paremmat yöunet

menivät noiden tutinoiden ohi.

Ensimmäinen yö omassa huoneessa

Illalla tehtiin kaikki iltarutiinit ihan normaalisti. Mötkis söi iltapuuroa hieman huononlaisesti, joten pelkäsin hivenen, että miten tiheästi häntä saa olla yöllä syöttämässä. Imetin Mötkiksen vielä olohuoneessa, jonka jälkeen kannoin hänet omaan sänkyynsä, toivotin hyvät yöt ja peittelin, kuten joka ilta tähänkin asti. Mötkis haki hyvän asennon ja heitti kädet päänsä yläpuolella alkaen hakea unta samantien. Hän nukahti vähän ennen klo 20.

Äidillä oli kieltämättä tuossa kohtaa hieman tippa linssissä.

Teinkö oikein ratkaisun siirtäessäni alle puoli vuotiaan vauvani pois vierestäni nukkumasta.

Entä jos hän tarvitseekin läheisyyttä ja läsnäoloani öisin.

Entä jos saan ravata koko tulevan yön häntä rauhoittelemassa.

Jaksanko itse sitä.

Miltä lapsestani tuntuu nukkua toisessa huoneessa,

kuin äiti ja iskä.

Sovittiin Paavon kanssa, että hän hoitaa yön rauhoittelut ja minä vain syötän tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran Mötkis heräsikin parkumaan jo ennen klo 22. Siinä vaiheessa mietin, että ei helvetti, mihin ollaan ruvettu, tällaistako tämä on koko yön. Helmi alkoi ulista ja vinkua Mötkiksen itkiessä ja oli itselläkin itku herkässä. Jonkun ajan kuluttua Mötkis kuitenkin rauhoittui Paavon syliin ja hän laski pojan sänkyynsä takaisin jatkamaan unia.

Klo 23 Mötkiksen huoneesta kuului narinaa ja ajattelin, että nyt voi jo oikeasti olla nälkä. Hipsin huoneeseen ja siellähän Mötkis täysin hereillä pollotteli sängyssään ja alkoi hihkua minut nähdessään. Taas mietin, että mitähän tästä tulee, nukahtaakohan poika uudestaan enää syötön jälkeen, kun on nyt noin innoissaan. Mötkis söi ahnaasti, röyhtäytin hänet, ja laskin takaisin nukkumaan. Painuin itsekin takaisin sänkyyn, mutta pian sänkyyn päästyäni Mötkis kitisi jotain. Tässä vaiheessa Paavo otti vetovastuun ja kävi rauhoittelemassa Mötkiksen unille. Itselläni kesti vähän aikaa saada unen päästä kiinni, mutta nukahdettuani, nukuin todella sikeästi.

Klo 02 Kuului taas unista nälkä narinaa ja kävin syöttämässä Mötkiksen. Tällä kertaa hän ei intoillut sen enempiä. Hän asettui heti syliin syömään, syötyään röyhtäisi ja peittelin hänet takaisin unille. Minäkin siirryin sänkyyn, vedin peiton korville ja jäin odottamaan unta.

Klo 04 Itkeskelyä kuuluu taas. Mötkis on tutkimassa varpaitaan ja otan hänet syömään. Hän alkaa syödä ahnaasti ja pian piereskelyn saattamana tekee kakat. Harkitsen hetken, että vaihdanko vaipan pinnasängyssä, meidän sängyllä vai kodarissa hoitotasolla. Onneksi päädyn kodariin menemiseen. Kun saan Mötkikseltä vaipan pois, hän kakkaa lisää. Kohta tulee myös pissi, joka kastelee yökkärin. Mietin, että jaahas, mitäs nyt tehdään.

Tulen siihen lopputulokseen, että Mötkis saattaa olla liian virkeä tyytyäkseen jatkamaan unia vaipan vaihdon ja pyllyn putsailujen jälkeen omassa sängyssään, joten otan hänet loppu yöksi kainaloon, Sinällään huono ratkaisu, sillä Mötkis nukahti nopeasti kuitenkin viuhtoen käsillään ja änisten äidin vähän väliä hereille. Ilman sivuvaunua 160cm leveä jenkkisänky tuntui myös kovin kapealta kolmestaan nukkuessa ja toinen käteni roikkui sängyn ulkopuolella yrittäessäni nukkua selällään.

Klo 06.45 Mötkis hamuaa tissiä ja sitä hänelle tarjoan. Hän kuitenkin virkoaa ja tulee siihen tulokseen, että eiköhän ole uusi päivä ja aika nousta ylös. Tuossa vaiheessa kohtuudella nukutun yön jälkeen myös äiti ja iskä ovat samaa mieltä.

Ensimmäinen yö oli menestys. Se sujui paljon omia odotuksia paremmin. Jos tuota kakka ja pissa episodia ei olisi ollut, niin yö olisi ollut varsin hyvä. Aamupalapöydässä puhuttiin Paavon kanssa yöstä ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että ollaan nukuttu niin paljon sikeämmin, kuin aikaisemmin Mötkiksen nukkuessa samassa huoneessa. Toivotaan, ettei seuraavana yönä ole eritesirkusta tiedossa, vaan yö hoituun normaaleilla syötöillä.

Toinen yö omassa huoneessa

Oltiin illasta minun enon luona ja kotiinpaluu venähti vähän odotettua myöhäisemmäksi, joten Mötkis nukkui iltaunet turhan myöhään. Kuitenkaan jos hän ei olisi noita iltaunia nukkunut, ei hän olisi jaksanut syödä puuroa. Tultiin siis kotiin vasta vähän yli seitsemän ja tuolloin Mötkis heräsi ja aloin samantien tekemään hänelle iltapuuron valmiiksi. Mötkis aloittikin innokkaasti puuron syönnin, jaksamatta kuitenkaan syödä ½ desin annosta kokonaan. Iltapalan jälkeen tehtiin normaalisti iltapesut ja syötin Mötkiksen olkkarissa.

Tällä kertaa nukahtaminen ei kuitenkaan ollut läheskään niin helppoa ja nopeaa, kuin edellisenä iltana. Mötkis kitisi ja vänisi eikä olisi halunnut ruveta nukkumaan, ainakaan yksin. Hän olisi ehkä kaivannuta aikuista rauhoittelemaan ja kävinkin pariin kertaan peittelemässä hänet uudestaan ja silittelemässä hetken aikaa. Vasta joskus puolen yhdeksän jälkeen Mötkis viimein rauhoittui nukkumaan.

Klo 22.30 Kuului ensimmäisen kerran itkeskelyä Mötkiksen huoneesta. Mietin hetken, että syötänkö hänet suoriltaan, vai yritänkö rauhoitella vielä jatkamaan unia ilman syöttöä. Väsyneenä päädyin kuitenkin syöttämään ja sen jälkeen Mötkis jatkoikin tyytyväisenä uniaan. Itsekin painuin sänkyyn haeskelemaan unta uudestaan.

Klo 23.40 Kuuluu itkeskelyä. Ei ole kun tunti edellisestä syötöstä, joten silittelen, sylittelen ja rauhoittelen Mötkiksen takaisin unille. Kauhulla mietin, että jaahas, tällainen yö, saa tunnin välein pompata.

Klo 00.40 Kuuluu taas itkua. Edellisestä syötöstä on vasta kaksi tuntia, mutta ajattelen syöttämisen olevan kuitenkin parempi ratkaisu, kuin nau'uttaminen tähän aikaan yöstä. Mötkis syö ahnaasti taas ja kun lasken hänet sänkyynsä jää hän hakemaan hyvää asentoa. Käyn välissä vessassa ja siellä ollessani alkaa väninä. Käyn rauhoittelemassa Mötkistä ja kerkeän juuri ja juuri omaan sänkyyn, kun itkeskely alkaa taas. Paavokin herää tässä vaiheessa ja kysyy, jaksanko vielä ravata. Tiuskaisen vain takaisin, että miten niin jaksanko, painu sinä unille, että jaksat valvoa seuraavat yöt. Rakentavaa, hyvä äiti. Nappaan peiton mukaan ja rauhoittelen Mötkistä uudestaan. Kun hän asettuu, palaan sänkyyn ja kitinä alkaa taas. Tässä vaiheessa Paavo pomppaa ylös, käy pojan huoneessa ja Mötkis asettuu samantien. Jes, päästään kaikki jatkamaan unia.

Klo 05 Mötkis itkeskelee. Vilkaisen kelloa ja ajattelen, että olipa hyvä pätkä [vielä kun olisi saanut heti edellisen rauhoittelusession jälkeen itse unta]. Paavokin käy hereillä ja sanon hänelle, että otan Mötkiksen meidän väliin loppuyöksi. Käyn siis hakemassa pojan, asettaudutaan tutusti ja turvallisesti meidän sänkyyn kaikki kolme, Mötkis meidän välissä. Syötän pojan, haetaan molemmat hyvät asennot ja ruvetaan jatkamaan vielä unia.

Klo 06.30 Mötkis alkaa hamustella ja herää kuten edeltävänäkin aamuna kuitenkaan syömättä. Paavo kuorsaa vielä tyytyväisenä, joten nappaan pojan matkaan ja lähdetään aamupalan laittoon ja käynnistelemään uutta, aurinkoista päivää.

Toinen yö oli hieman edeltäjäänsä heikompi. Kuitenkin ihan kohtuullinen. Vaikka alkuyöstä joutuikin heräilemään tiheästi, sai aamuyöstä pitkän pätkän unta. Tuo pitkä pätkä kuittasi alkuyön heräilyä hyvin ja olo on levännyt. Siinä vaiheessa kun pääsi nukkumaan, sai nukkua kunnolla syvää unta.

Kolmas yö omassa huoneessa

Paavo oli illalla lätkäreeneissä, joten hoidin Mötkiksen iltapuuhat yksin rutiininomaisesti. Iltapalan jälkeen ennen pesuja annan Mötkiksen olla ilman vaippaa ja eritesirkus käynnistyy. Ensin tulee pienet pissit. Hyvä, eivätpähän ole heti vaipassa. Sitten tulee pieru. Ahah, tulisikohan iltakakka. Ponnistutan Mötkistä ja tuleehan se kakka, äidin housuille ja kodarin lattialle asti. Nauraa rätkätän hysteerisenä samalla kun kehun Mötkistä hienosta suorituksesta. Kohta tulee pissa, isompi sellainen ja joka paikka lainehtii pissiä. Noo eipähän sekään ole vaipassa.

Tehdään iltapesut normisti loppuun ja siirrytään sohvalle. Annan Mötkikselle vielä tissiä, jota hän hyvällä ruokahalulla syökin vaikka oli jo iltapalalla syönyt ½ desiä puuroa. Jonkun aikaa tankkaillaan kaikessa rauhassa, kunnes Mötkis lopettaa syömisen. Jään kyselemään häneltä vieläkö on nälkä, ottaako toista tissiä. Tässä vaiheessa yrjösuihku kastelee meidät molemmat ja jähmetyn paikalleni. Jaahas. Eiköhän lähetä iltapesulle uudestaan ja vaihdeta puhdas yökkäri. Pesujen jälkeen jatketaan tissittely loppuun ja syönnin päätteksi kannan Mötkiksen omaan sänkyyn. Hän nukahtaa vähän jälkeen kahdeksan höpötellen ja känisten.

Klo 23.15 Mötkiksen huoneesta kuuluu ensimmäisen kerran itkeskelyä. Paavo on kotiutunut reeneistä ja lähtee rauhoittelemaan Mötkistä. Mötkis rauhoittuu jatkamaan uniaan sylittelyn jälkeen ja Paavokin palaa sänkyyn. Kaikki painuu takaisin unille.

Klo 01.40 Kuuluu Mötkiksen huoneesta itkeskelyä ja tässä vaiheessa menen hänet syöttämään. Mötkis syö ahnaasti ja jatkaa sen jälkeen uniaan. Painun itsekin takaisin sänkyyn ja sammun samantien.

Klo 04.20 Mötkis itkeskelee taas. Paavo hakee hänet meidän väliin nukkumaan. Syötän Mötkiksen ja jatketaan unia kaikki kolme vierekkäin tuhisten.

Klo 06.30 Mötkis heräilee. Ei syö tässä vaiheessa enää. Paavo kysyy minulta, haluanko jäädä nukkumaan ja vedän peiton korviin poikien noustessa aamupalalle ja -pesulle. Herään vasta klo 8 kun Paavo tuo Mötkiksen syömään ennen aamu-unia.

Kolmas yö oli siis ehdottomasti näistä ensimmäisistä öistä paras. Mötkis nukkui syömättä melkein 6 tuntia vain yhdellä rauhoittelulla, mikä on mielestäni jo tosi hyvä meidän aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Nyt ollaankin Paavon kanssa puhuttu, että pidetään puolta yötä suunnilleen rajana, jota ennen Mötkistä ei syötettäisi. Tietenkin jos on tiedossa, ettei iltapuuro maistunut tai kello on jo vaikka 23.30 niin olen Mötkiksen syöttänyt. Kuitenkin pikkuhiljaa pyritään vähentämään yösyöttöjä ennen varsinaisen unikoulun pitämistä, jossa karsitaan loputkin yösyötöt pois.

Alkaneella viikolla tapaan ensikotiyhdistyksen uniohjaajan ja käydään läpi meidän tämän hetkistä tilannetta ja mietitään seuraavia askeleita. Veikkaan näin ennakkoon, että lopputulos on se, että kunhan kiinteitä menee se 5 ateriaa päivässä eikä Mötkiksellä ole tiheää imua päällä, unikoulu pidetään. Tällaiset yöt, että on 2-4 herätystä ovat ihan täysin siedettävissä olevia ja kuuluvatkin vauvaperhearkeen. Näillä yöunilla kyllä jo jaksaa taas arkea pyörittää.

Iltapuurosta apua tiheään yöheräilyyn?

Viikko sitten maanantaina Mötkis aloitti kaurapuuro maistelut ja perjantaihin mennessä maisteluissa oli edetty siihen pisteeseen, että uskallettiin antaa kaurapuuroa yötä vasten. Sinälläänkin ajankohta oli sopiva, että Paavo oli viikonlopun vapaalla. Jos jotain yöllisiä itkuja olisi tiedossa, niin ei hänen tarvitsisi lähteä töihin aivan kamalan väsyneenä.

Ensimmäiset kerrat tarjosin kaurapuuroa Mötkikselle siis aamupäivisin. Ensimmäiset annokset tein ihan vaan suoraan luomukaurahiutaleista, ilman mitään hienontamista. Tuo karkea rakenne kuitenkin Mötkistä häiritsi ja hän työnsi ruuan suustaan kielellä ulos. Surautin siis hiutaleet blenderillä hienoksi jauhoksi ja tämä rakenne miellyttikin Mötkistä huomattavasti enemmän.

Jotta makumaailma ei olisi ihan niin tylsä ja mahdollisesti jopa luotaantyöntävä, on meillä kaurapuuron sekaan sotkettu joka kerta joko luumu- tai mangososetta. Muita hedelmäsoseita meillä ei tällä hetkellä vielä olekaan maisteltuna, mutta pikkuhiljaa uusien makujen myötä myös puuron päälle saadaan erilaisia makuja. Seuraavana hedelmien osalta meillä on maisteluun tulossa päärynä, joka varmasti sopii hyvin myös puuron päälle. Tuo luumu on sinälläänkin ollut sopiva meille puuron päälle, sillä Mötkiksellä on välillä meinannut mennä maha kovaksi jo ennen kiinteiden aloitusta. Sen tarjoamista puuron kanssa siis varmaan jatketaan jatkossakin tarpeen mukaan.

Ensimmäinen tarjottu puuroannos

Kun maistelut oli saatu toteutettua päivisin, koitti siis tuo perjantai. Tehtiin Mötkikselle iltapuuro noin ½ desiin vettä ja päälle luumua. Mötkis veti annoksen hyvällä ruokahalulla ja päälle vielä reilusti tissiä. Painuttiin unille ja jäätiin jännityksellä odottamaan, minkälainen yö olisi tiedossa. Tottumuksesta Mötkis oli kahden tunnin päästä nukahtamisesta tissiä vailla. Paavo kuitenkin sylitteli hänet takaisin uneen ja Mötkis jatkoi uniaan vielä 1½ tuntia ennen ensimmäistä syöntiä. Yön aikana syötiin vain 4 kertaa, mikä on meille aivan ennätyshyvä yö. Yhteensä yöunta nukuttiin about 10 tuntia.

Lauantai-iltana Mötkis sai myös tuon ½ desin annoksen puuroa luumuineen. Tuolloin hän vaikutti siltä, että olisi syönyt enemmänkin, mutten kuitenkaan alkanut tekemään lisää puuroa, vaan syötiin lisäksi paljon tissiä. Yö oli hivenen kehnompi, muttei kuitenkaan mikään mahdoton. Mötkis söi 5 kertaa. Tänä yönä Mötkis oli muutenkin hieman levottomampi. Mahdollinen syy saattoi olla joko Swaddle up- kapalopussin pesussa oleminen tai hillitön kuumuus, joka meillä on johtuen talonyhtiössä suoritettavista lämmönsäädöistä. Yön unisaldo oli kuitenkin yhteensä taas 10 tunnin luokkaa.

Sunnuntai-iltana tein sitten Mötkikselle ihan suosiolla kokonaisen desin puuroa lisäten luumusoseen joukkoon. Ajattelin, että syö minkä syö, kunhan suunnilleen puolet saisi syötyä niin se jo olisi hienoa. Noo Mötkishän veti puuroannoksen ihan yhtä tai kahta lusikallista vaille kokonaan ja hörppi lisäksi vettä mukin reunalta. VAU! Toki tuon satsin vetämisen jälkeen hän ei enää paljon tissiä jaksanut syödä, mutta ajattelin tuon annoksen avulla jaksavankin jo nukkua kiitettävästi ja olihan hän saanut ennen puuroa jo tissiä.

Koitti yö, ja juuri kun olin itse rupeamassa nukkumaan Mötkis heräsi. Jollotteli aikansa, alkoi itkeskellä, mutta rauhoittui silittelyyn. Rupesin jatkamaan unia todetakseni itkeskelyn jatkuvan. Lisää silittelyä ja rauhoittelua ja noin 15 minuutin päästä Mötkis jatkoi tyytyväisenä uniaan heräten syömään vajaa 3 tuntia ensimmäisen nukahtamisen jälkeen. Tuossa vaiheessa ajattelin olevan sopiva aika ottaa hänet tissille, kuitenkin ennen oltiin menty 2 tunnin syöntiväleillä öisin, joten 3 tuntia oli siihen nähden jo edistystä.

Syönnin jälkeen jatkettiin unia, mutta yö oli äärettömän rauhaton. Vähän väliä Mötkis oli joko kääntyilemässä tai ähisi kuumuuttaan, jopa omassa sängyssään ilman peittoa. Tänäkään yönä siis kapalopussi ei ollut käytössä, sillä haluan aina välillä testata ilman sitäkin nukkumista, ettei Mötkis totu pelkästään siihen. Jossain vaiheessa yötä heräsin siihen, että Mötkis kääntyi mahalleen ja ajattelin, että täytyy kääntää hänet takaisin selälleen. Hän kuitenkin painoi päänsä patjaan ja alkoi nukkua tyytyväisenä, hämmentävää.

Yö oli siis rauhaton ja heräiltiin useita kertoja, mutta kuitenkin Mötkis söi loppuen lopuksi vain 4 kertaa 11 tunnin aikana. Mielestäni ihan hyvä saldo tosiaan tuohon aikaisempaan verrattuna. Lisäksi nuo syömiset menivät osaltani aika pimennossa, joten en ole varma minkä verran ihan oikeasti syötiin ja olisiko osaan heräämisistä auttanut ihan vaan tutti. Ainakin aamun tissien pinkeyden perusteella, ihan hirveästi yöllä ei olla syöty vaan varmaan lähinnä tarkastettu, että onhan äiti vielä täällä. Täytyy yrittää seuraavana yönä tarjota tuttia ensin tissin sijaan, jos saataisiin viimein vaikka edes tuo ensimmäinen unipätkä sellaiseksi järkevän mittaiseksi.

Saattaahan se olla, että nämä muutamat paremmin nukutut yöt iltapuurojen aloittamisen jälkeen

ovat vain sattumaa, eikä tämäkään korjaa meidän yöunia. Kuitenkin suunta on taas parempi ja toivotaan parasta, pelätään pahinta. Onneksi pikkuhiljaa myös päiviin on alkanut muodostua yhdet pidemmät päiväunet, jotka ajoittuvat luonaan jälkeiseen aikaan. Myös kuitenkin osaltaan nuo paremmat päiväunet ovat varmasti edellytys hyville yöunille.

Täytyy toivoa, että meillä viimein aletaan päästä kohti parempia unia, kautta linjan.

Kun vauva nukkuu, myös äiti nukkuu

Juu, näinhän sitä toivoisi. Ei vaan taida aina mennä näin. Ollaan keskusteltu tästä aiheesta muutaman mammakaverin kanssa ja sinällään lohdullista on huomata, että muilla on samaa ongelmaa kuin itsellä. Välttämättä äiti ei siis todellakaan nuku silloin, kun vauva nukkuu. Edes yöllä.

Öisin tuo hereillä oleminen vauvan nukkuessa on ehkä kaikkein pahinta. Itselleni käy monesti siten, että jos alkuyö on ollut rauhallinen ja olen saanut nukkua pari pidempää pätkää, en välttämättä enää aamuyön tunteina meinaa saada unta. Luomet ovat raskaat ja silmät pysyvät kiinni, mutta uni ei kuitenkaan tule. Apuna olen käyttänyt rentoutusharjoituksia, jotka toimivat välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Pahimpia ovat aamuyöt, jolloin tarvitsee käydä vessassa ja kerkeää virkistyä sillä reissulla niin paljon, ettei uni enää tule.

Tuolloin aamuyöllä valvoessa ainakin itse olen monesti huomannut sen, että silloin Mötkis nukkuu todella rauhallisesti, maaten vain liikkumatta paikallaan. Pieni tuhina vain kuuluu, mutta lapsi ei pyöri tai liiku mitenkään omaa untani häiritsevästi. Ja sekös vasta ärsyttää. Olisi ollut itsellä mahdollisuus nukkua täysin rauhallista unta lapsenkin rauhassa nukkuessa, mutta ei. Tuon ärsytyksen pintaan pääsemistä täytyy kuitenkin yrittää välttää, koska silloin ei varmasti uni tule. Usein itse kerkeän juuri nukahtaa ennen seuraavaa syöttöä ja kun katson kellosta kauanko olisin saanut nukkua, on syöttöjen välissä ollut pahimmillaan jopa kaksi tuntia tehokasta uniaikaa hukattuna.

Päivällä myös tämä sama ilmiö toistuu. Silloin se on kuitenkin helpommin siedettävissä. Päivällä äiti voi touhuilla vauvan nukkuessa muuta. Tehdä ruokaa, lukea, ulkoilla vaunulenkin merkeissä tai vaan olla. Yöllä kun ei ole kovinkaan mielekästä nousta ja ruveta kokkaamaan.

Tällä hetkellä meillä päivät rytmittyvät siten, että pääosin Mötkis nukkuu kolmet tai neljät päiväunet. Päiväunien määrä riippuu siitä monelta herätään ja miten pitkällä lenkillä käydään. Tämä siis periaatteessa tarkoittaa sitä, että itsellä on kahdet tai kolmet unet käytettävissä nukkumiseen. Monesti nukunkin päivällä vähintää yksien Mötkiksen unien aikana. Omat päiväunet pyrin ajoittamaan jo heti ensimmäisiin aamu-uniin, jotta päivällä nukkuminen ei vaikuttaisi tulevaan yöhön.

Muuten Mötkiksen päiväunien aikana tulee tehtyä joko niin sanottuja talon töitä, pestyä pyykkiä ja viikattua edellisiä kaappiin, valmisteltua ruokaa tai tehtyä pientä siivoilua ja järjestelyä. Vireystilasta riippuen joinakin päivinä saan myös kirjoitettua blogia. Kuitenkin blogi on tällä hetkellä aika taustalla, sillä esimerkiksi jos meillä on erittäin sotkuista ja tavarat väärillä paikoillaan, en minä osaa istua koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa. On mukavampi nauttia siististä kodista, kun kuitenkin melko ison osan päivästä täällä Mötkiksen kanssa vietän.

Uskon, että melko moni äiti tunnistaa itsensä tuosta "on mukavampi nauttia siististä kodista" lauseesta ja ennemmin käyttää päiväuniaikoja järjestelyyn ja siivoiluun, kuin makoiluun. Tottakai on välillä niitä päiviä, kun painun Mötkiksen kanssa unille aina kun mahdollisuus tarjoutuu ja välillä taas niitä päiviä kun en nuku päivän aikana ollenkaan. Kuitenkin jokainen äiti tietää, että se arki on pyöritettävä, enkä ainakaan itse voi enkä halua olettaa, että Paavo töistä tultuaan viiden aikaan jaksaa ruveta täällä siivoamaan ja pyykkejä viikkaamaan. Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö Paavo osallistuisi arjen pyörittämiseen. Kuitenkin haluan ennemmin, että hän saa illalla viettää pari tuntia aikaa poikansa kanssa, kuin touhuta kotitöitä.

Niin pöljältä kun se tuntuukin, että olen ajoittain kuoleman väsynyt  ja tuntuu, ettei sängystä jaksa nousta, vaivaa tuo unettomuus silti. Ehkä ne nimenomaan liittyvät toisiinsa ja riittävän pitkälle viety väsymys johtaa osaltaan unettomuuteen. Täytyy toivoa, että nämä kaikki hulinat ja vaiheet toistensa perään pian rauhoittuvat ja tässäkin mökissä aletaan taas viimein nukkua. Edes niitä kolmen tunnin pätkiä. Olisi sitten äidilläkin vähän enemmän virtaa ja jaksamista touhuta kaikenlaista.

Kohti pidempiä unia? Osa 2

Meillä on pidetty viimeinen viikko pienimuotoista unikoulua. Mitään varsinaista unikouluahan ei alle puoli vuotiaalle lapselle suositella pidettäväksi. Kuitenkin joihinkin nukahtamis- ja nukkumistapoihin voi alkaa vaikuttaa jo pienemmänkin lapsen kanssa.

Nelikuisen hulinathan vaivasivat meitä aivan todenteolla ja lisäksi meille oli muodostunut yleisesti ottaen huonona pidetty uniassosiaatio: Mötkis oli tottunut lähes poikkeuksetta aina nukahtamaan tissille. Olimme jo aikaisemmin aloittaneet Mötkiksen nukutukset omaan sänkyyn päiväunille, mutta kuitenkaan illat hän nukahti edelleen tissille.

Kävin viime viikon perjantaina Kuopion Ensikotiyhdistyksen perhekahvilassa, jossa keskustelun teemana oli vauvan uni. Harmi kyllä Mötkiksellä oli juuri tuolloin itkuinen päivä, kakka vaivasi ja hän väsyi muutenkin nopeasti hälyisessä ympäristössä, joten en paljon pystynyt keskustelua seuraamaan ja vinkkejä bongaamaan. Sovittiinkin ensikotiyhdistyksen työntekijän kanssa, että soittelen hänelle ja katsotaan tarkemmin meidän perheen tilanteeseen sopivia vinkkejä.

Maanantaina soittelin kyseiselle työntekijälle ja hän kyseli Mötkiksen unista ja taustoitti tilannettamme. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että meidän kohdalla etenkin tuo tissille nukahtaminen on tällä hetkellä ongelmallinen uniassosiaatio. Kaikkihan eivät koe tätä tissille nukahtamista ongelmallisena, mutta meillä se on edennyt siihen pisteeseen, että yön aikana Mötkis tarkistaa lukuisia kertoja tissin olemassaoloa ja meidän molempien, sekä toki myös Paavon, unet ovat repaleisia.

Sain ohjaukseksi erottaa nukahtamisen ja tissittelyn selvästi toisistaan esimerkiksi käymällä vaihtamassa vaipan vielä tissittelyn päätteeksi, jos Mötkis meinaa ihan täysin nukahtaa tissille. Pääasia olisi, ettei häntä kanneta nukkuvana tissiltä sänkyyn, vaan havahdutetaan välissä ja erotetaan tissi ja uni toisistaan. Kerroin, etten välttämättä enää haluaisi ottaa tämän ikäisen kanssa tuttia käyttöön kun on tähän astikin pärjätty ilman ja sainkin siihen kannustusta.

Todellisuus tissittömän ja tutittoman nukahtamisen kohdalla oli kuitenkin toinen. Mötkis lupsutti aivan raivolla hänen unikaveri pupuaan, joten totesin tutin olevan tarpeen ja sitä onkin nyt käytetty aina nukutustilanteen vaatiessa. Alkuun uudella tavalla nukahtaminen oli melkoista taistelua. Pahimmillaan Mötkis jaksoi taistella ja raivota vastaan puolitoista tuntia.

Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen siihen, että tämä tissi-uniassosiaatio alettiin purkaa nyt, eikä vaikka vuosikkaana, jolloin lapsella jo todella on omaa tahtoa ja jaksamista vääntää vastaan. Pienen itkua ja raivoa on kamala kuunnella. Täytyy kuitenkin ajatella, että se on hänenkin parhaakseen ja hänellä ei mitään varsinaista hätää ole, jos hän sylissä huutaa. Tottakai pienikin vauva protestoi vastaan kun totuttua tapaa lähdetään muuttamaan, varsinkin jos joutuu luopumaan jostain hänelle rakkaaksi muodostuneesta tavasta.

Kuitenkin kerta toisensa jälkeen nukutukset muuttuivat helpommiksi. Tarpeen mukaan silittelin Mötkistä, hyssyttelin tai nostin hänet syliin rauhoittumaan. Raakaahan se oli kun tosiaan puolitoista tuntia hyssyttelit, sylittelit ja silittelit toista unille, mutta ai että se on palkinnut jo nyt. Parhaimpana unipätkänä Mötkis on yöllä nukkunut 4 tuntia yhdellä tutin nostolla. Lisäksi hän on kuluneella viikolla nukkunut elämänsä pisimmät päiväunet, 3 tuntia. Toki nuo päikkärit nukuttiin vaunuissa, joita hytkyttelin tarpeen mukaan ja nostin tuttia suuhun, kun sitä kaivattiin, mutta kuitenkin.

Mötkiksestä itsestäänkin huomaa, että hän on kuin eri lapsi kun saa nukuttua. Eilen hän onnistui myös omassa sängyssä siirtymään ensimmäisestä unisyklistä toiseen, sillä hän nukkui yhteensä tunnin entisen 45 minuutin sijaan. Pikkuhiljaa siis ollaan matkalla oikeaan suuntaan.

Hulinat

Meillä hulinoidaan tällä hetkellä neljän kuukauden iän saavuttamisen lähestyessä. Ja hulinoidaan muuten ihan huolella. Päivisin tissillä ei malteta olla jos ympärillä on yhtään hälyä. Jos alan puhumaan kesken syötön, herpaantuu syöminen välittömästi. Jos lehti tipahtaa puusta kesken syötön, tipahtaa myös tissi suusta, näin kärjistetysti.

Kun päivisin tissillä ei malteta olla samaan tahtiin kuin ennen, paikataan "tissivajetta" öisin. Aikaisemmin Mötkis tankkasi kohtuu nopeasti öisin. Syönti kesti 10-15 minuuttia ja sen jälkeen uni jatkui korkeentaan pienen ähinän ja piereskelyn jälkeen levollisena. Nyt tilanne on toinen. Tissille saatetaan haluta monta kertaa tunnissa, ottaa muutamat imaisut ja jatkaa unia. Tai tissille jäädään nautiskelemaan puoleksi tunniksi. Tai tissillä syödään nopeasti ja tehokkaasti ja jäädään pyöriskelemään tunniksi pitäen äitiä hereillä, jotta tissibaari on varmasti auki seuraavan kerran, kun tissin olemassaolo halutaan tarkistaa.

Huh sanon minä. Yöunet on siis mallia pätkää pätkän perään. Parhaimmillaan saan kaksi tuntia yhtäjaksoista unta, pahimmillaan kaksi minuuttia. Välillä ei siis hirveesti naurata. Täytyy toivoa, ettei tämä vaihe kestä hirmu pitkään vaan kohta päästäs nauttimaan ees niistä entisistä kolmen tunnin unipätkistä. Jotta oma unisaldo pysyisi edes kohtuullisena, käyn nukkumaan samaan aikaan Mötkiksen kanssa ja pyrin nukkumaan päivisin mahdollisuuksien mukaan. Onneksi ihmisen keho tottuu aika nopeasti ja näin reilun viikon hulinoinnin jälkeen olo on kohtuullinen, jos unta saa yhtäjaksoisesti edes tunnin pätkissä öisin.

Sinällään helpottavaa tässä jatkuvassa vaiheesta vaiheeseen elämisessä on se, että jokainen vaihe kypsyttää lapsen aivoja ja kehitys ottaa suuria harppauksia eteenpäin. Myös epätoivon iskiessä helpottaa lukea kyseisen ikävaiheen kehityksestä ja siihen kuuluvista hulinoista. Näin on helpompi ymmärtää, että kyseessä on jälleen vaan vaihe. Toki nämä neljän kuukauden hulinat on sellaiset, jotka osalla vauvoista jäävät päälle tai saattavat kestää todella pitkään. Kuitenkin toivon, ettei meidän kohdalla niin käy. 

Huomennahan Mötkis täyttää jo neljä kuukautta. Neuvola meillä on vasta torstaina eli Mötkiksen 4kk kuulimiset julkaisen sen jälkeen.

Telakalla

Blogi on elänyt hiljaiseloa tässä parisen viikkoa ja syy on hyvin yksinkertainen.

Äitiä väsyttää. Äitiä väsyttää aivan julmetusti aina hetkittäin.

Useampi luonnos odottaa viimeistelyä,

mutta aivot ei raksuta joinakin päivinä sen vertaa,

että muistaisin oman nimeni,

joten hiljaiseloa on menty.

Meillä siis edelleen yöt on melko villejä.

Tai villejä ja villejä, Mötkis kyllä nukkuu,

mutta tankkaa miljoona kertaa yön aikana

ja monena yönä oma pisin unipätkä on kahden tunnin luokkaa.

Jokainen voi siis päätellä äidin vireystilan.

Lisäksi perusarki tuppaa viemään tällä hetkellä

ison osan päivästä kun Mötkiksen päiväunetkaan

eivät erityisen ruhtinaallisen pituisia ole.

Tavoitteena on nyt kuitenkin saada nuo luonnoksissa

pölyttyneet postaukset ilmoille

ja käynnistellä blogia taas aktiivisemmaksi.

Varmasti tulee jatkossakin olemaan niitä viikkoja,

kun en jaksa kirjoitella mitään.

Ja se on ihan ok.

Tällä hetkellä täytyy kuitenkin

muistaa itse levätä,

kun siihen on mahdollisuus

ja kun sitä kokee tarvitsevansa.

Sillä voidakseen hyvin, lapsi tarvitsee hyvinvoivan äidin.

ENSIMMÄINEN HAMMAS

Mötkis oli jäystänyt nyrkkejään ja kuolaillut jo pidemmän aikaa, mutta arveltiin isimiehen kanssa sen liittyvän lähinnä käsien löytämiseen. Lisäksi Mötkis oli alkanut hepuloimaan rinnalla ja välillä syömisen alulle saanti olikin melkoista taistelua. Myös Mötkiksen rytmit olivat päivien osalta heittäneet muutaman päivän ihan täysin häränpyllyä, mutta ajattelin sen johtuvan ihan vaan siitä, että oltiin kolmelleen kotona ja rytmit olivat muutenkin vähän erilaiset kun kahdelleen kotona ollessa. Päiväunet eivät meinanneet maistua. Mötkis saattoi nukkua vain vartin kerrallaan ja sen jälkeen pollotella tyytyväisenä (tai no tyytyväisenä ja tyytyväisenä=itkuisena, muttei väsyneen oloisena) parikin tuntia.

Alettiin epäillä hampaiden puhkeamista syyksi, mutta oltiin molemmat aika skeptisiä sen vaihtoehdon suhteen. Eihän Mötkis ole kuin vasta kahden ja puolen kuukauden ikäinen ja arveltiin hampaiden tulevan vasta paljon myöhemmin. Eilen aamulla kuitenkin minulle tuli semmoinen tunne, että oiskohan nyt kuitenkin kyse hampaiden tulemisesta ja sanoin Paavolle, että tarkistaa Mötkiksen suun aamupesujen yhteydessä. Kohta Paavo huikkas, että juu täällä on alas vasen kulmahammas tullu läpite. Sitä sitten itsekin kodinhoitohuoneessa olevalle hoitopisteelle ihmettelemään ja toteamaan, että niinpä näkyy.

Kaivettiin kaapista esiin viilentävät purulelut ja liian tohkeissamme ei luettu käyttöohjeita, vaan ajattelemattomina keitettiin ne. Noh pilallehan ne meni, joten eikun uusia ostamaan Prismasta. Mukaan reissulta tarttui myös ensimmäinen hammasharja ja -tahna. Samalla reissulla käytiin apteekissa hakemassa nestemäistä Panadolia todeten kuitenkin, ettei sitä alle 3 kuukauden ikäiselle saa antaa ilman lääkärin määräystä.

Yksihampainen tissittelijä

Yötä vasten ei sitten uskallettu Panadolia antaa, kun Mötkis ei tosiaan vielä sitä kolmea kuukautta ole täyttänyt. Yö olikin sen mukainen. Mötkis ravasi tissillä turvaa ja lohtua hakemassa 1-1,5 tunnin välein. Yöunet kuitenkin kestivät onneksi liki 11 tuntia, joten itsekin kerkesi pilkkimään aina välissä ihan mukavasti yön mittaa. Aamulla jätin neuvolaan soittopyynnön, en malttanut odottaa soittoaikaan, joka alkaisi vasta klo 12. Kuitenkin 9.30 mennessä kun olin Mötkiksen ensimmäisille aamu-unille ulos saanut, rupesin soittelemaan hänelle aikaa lääkäriin. Toivotaan, että ensi yö olisi hivenen rauhallisempi tuon Panadolin turvin.

Tänään siis otettiin ensimmäistä kertaa aamupesujen yhteyteen myös hampaiden harjaus. Aika hurjaa, että jo tässä iässä sitä päästiin aloittelemaan. En olisi uskonut, että ihan vielä näin aikaisin hampaiden hoito tulee ajankohtaiseksi. Täytyy toivoa, että viime yön tissillä ravaaminen oli myös tiheää imua, tai muuten se on oven takana seuraavana. Oman haasteensa tähän hampaiden tekemiseen näin pienenä tuo se, ettei Mötkis osaa vielä tarttua esineisiin. Purulelujen suuhun saaminen on siis lähinnä äidin tai iskän tehtävä.