Helmi 11 kuukautta ja sairastelua

Helmillä tuli tosiaan toissa päivänä mittariin 11 kuukautta. Hurjaa ajatella, että kuukauden päästä Helmi täyttää jo vuoden ja ensimmäinen, ehkä kaikkein tuskaisin vuosi alkaa olemaan takana päin.

Helmi alkaa olemaan sekä fyysisesti että henkisesti jo iso tyttö. Ensimmäisten juoksujen jälkeen tuntuu, että Helmi rauhottu ihan älyttömästi, eikä samanlaista riehumista ja hyppimistä enää ole. Tottakai edelleen aina välillä jaksetaan riehua aivan päättömänä, mutta kuitenkin suurin osa noista riehumisista menee corgien perushepuleiden piikkiin. Sillon juostaan vaan ees taas ja napataan suuhun jotain, mitä matkan varrelta löytyy ja sinkoillaan seinästä toiseen :D

Suunnilleen viikko takaperin siirryttiin Helmin kanssa Sam's Fieldin peruna ja lohi adultiin. Kuukauden päästähän se vuosi Helmillä vasta tulee täytee, mutta kasvattajalta adultruokaan siirtymisestä kysellessä hän kertoi, että voimme jo ihan hyvin siirtyä aikuisten ruokaan, kunhan ruuan rasvapitoisuus on riittävä. Tuossa peruna-lohi yhdistelmässä prosentti onkin 14, joten siihen sitten siirryttiin.

Hieman jännitti aluksi, että miten helmin maha muutokseen reagoi. Kuitenkin kuten yleensäkin, Helmin mahan kanssa ei ruuan vaihtuessa ollut mitään ongelmaa. Näin meillä on mennyt tähänkin asti kun ollaan lisätty ruokavalioon jotain uutta (esim. piimät, raejuustot, kermaviili tai erilaiset nappulat). Meijän koirista Vallu on enemmän se, jolla pötsi menee herkemmin sekaisin :(

Tällä hetkellä meillä onkin pötsit jostain syystä molemmilla sekaisin. Vallu alotti oksentamisen torstain ja perjantain välisenä yönä kolmen aikaan aamuyöllä ja oksentamista jatku seittemään asti. Sen jälkeen oli muutaman tunnin tauko ja oksentaminen alko uudestaan yhen aikaan. Vallulla oli myös maha aivan vetenä... Soittelin eläinlääkäriin ja ohjeistukseksi sain ostaa Canikur tahnaa ja syöttää koiralle esim. kaurapuuroa ja raejuustoa.

Näillä ohjeilla lähettiin liikkeelle ja Vallu onkin nyt saanu tuota Canikuria, mutta ruokaa se ei tänäänkään oo vielä kelpuuttanu... Vallusta rupee jo näkemään, että se on paastonnu pari päivää, kun viimesen kerran tuo reppana on syöny torstaina illalla kaheksan aikaan :( onneks nesteitä on kuitenkin menny tähän asti ihan hyvästi ja jos ei meinaa ite juoda niin sitten ruvetaan ruiskulla antamaan :/

Tänä aamuna myös Helmi alko oksentamaan suunnilleen yheksän aikaan. Aamuruokana tarjottiin sille kaurapuuroo ja raejuustoo, jotka Helmi söi hyvällä ruokahalulla. Hyvin pian tuo hyvä ruokahalu kuitenkin kostautu ja syöty ruoka levisi pitkin lattioita... Helmi on jatkanu oksentelua pitkin päivää ja nyt molemmat makaavat vaan ja nukkuuvat. Nyt vaan seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että rupeisivat tokenemaan pikku hiljaa :(

Myös porukoitten luona asustava Elli oli oksennellu tiistaina, että liekkö nyt vaan jyllää koirilla jonkunlainen mahatautiepidemiä. Myös meijän kavereitten kaks koiraa on sairaana ja niilläkin on pötsit sekasin :( Toivotaan, että tää tauti ois nopeasti talttuvaa sorttia ja saatas kohta meijän yli-innokkaat tohottajat takasin :)

Kaiken tämän sairasteluvalituksen lisäks kerrottakoon, että mulla jatku koulu tiistaina pitkän joululoman jälkeen. Olihan se melkonen kulttuurishokki palata takas koulun penkille istumaan kaheksaks tunniks päivässä plus päälle vielä matkat Kuopiosta Iisalmeen ja takas kotiin... Jos lähiopetusta on kaheksan tuntia, venyy koulupäivän pituus helposti 10-11 tuntiin, kun opetuksen päälle lasketaan nuo matkat.

En kuitenkaan valita, nimittäin hyvin pian tää koulu on taptaptaputeltu, sillä sitä ei oo jälellä enää kun vuosi ja joulukuussa 2014 pitäisi olla sosionomi (AMK) paperit kädessä. Tästä viimesestä vuodesta harjottelujakin on yhteensä 17 viikkoo, eli eipä tuolla koulun penkillä enää pahemmin kerkee homehtumaan. Siihen lisäks kesä"loma" (lue opparin kirjotusta) niin koulussa varsinaisesti oltavia viikkoja ei enää pahemmin jälelle jää. Jospa tän jaksais vielä loppuun painaa :)

Tämmöstä tällä kertaa meille, yritän palailla vielä viikonlopun aikana yhen reseptin kanssa, mutta katellaan onnistuuko :)

Riiviöt

Hohhoijaa, meillä oli mielenkiintonen toissayö... Elli oli meillä hoidossa noitten kahen muun tampion kaverina eli kuten kuvitella voi, yö ei ollu mistään rauhallisimmasta päästä. Me nukutaan aina makuuhuoneen ovi kiinni, koska välillä Helmi rupes tekemään sitä, että se tuhos olohuonetta yön aikana ja myös sisäsiistiks opettelun aikaan se oli helpompaa, koska Helmi ei tehny pissejä samaan huoneeseen, jossa me oltiin. Jos nukuttiin ovi auki, saatto olla, että Helmi oli yön aikana tehny pissit olkkariin, vaikka ois pystyny ihan hyvin pidättämään aamuun asti. Ja on tuo oven kiinniollessa nukkuminen jotenkin muutenkin rauhallisempaa, eipähän koirat ravaa koko ajan ees taas sängyn ja sohvan väliä :)

Noo toissayö oli sitten hieman erilainen... Ellillä on tapana kömpiä mahan päälle nukkumaan ja nyt kun pitkään aikaan ei oo tullu Ellin kanssa nukuttua, tuli havahduttua joka ikiseen sen pomppaamiseen. Helmin ja Vallun liikkumiset on oppinu tunnistamaan, eikä niitä pahemmin enää ees rekisteröi yöllä, mutta Ellin jokainen vähän "vieraampi" liikennöinti aiheutti heräämisen...

Lisäks Ellillä on tapana öristä ja mölistä jos sitä sattuu joku tökkäsemään esimerkiksi jalalla kun hänen corgiutensa nukkuu. Noo tätäkin tietenkin tapahtui useemman kerran yön aikana. Tuo meijän 120 levee sänky kun tuppaa olemaan vähän ahas kolmelle makkarapötkölle ja kahelle heidän palvelijalleen ;)

Sen lisäks, että tuo yks huonosti nukuttu yö kiristää hermoja melko ilosesti, on myös Helmi pitäny huolen siitä, että pinna on tiukalla. Huomaa, että on likalla juoksujen myötä murkkuikä alkamassa kun jatkuvaan uhittelee ja on varsinkin lenkillä ihan mahoton. Koko ajan pitäs olla nenä kiinni maassa kulkemassa ja vetää eestaas minne sattuu... Vaatii pitkää pinnaa, takaraivossa kun jyskyttää alati lähestyvä messari joulukuun puolessa välissä. Messaria silmällä pitäen onkin pitäny harjotella vierellä nätisti kulkemista niin paljon, kun vaan mahollista.

Kun nuo kaks narttua on aiheuttanu päänvaivaa, niin onneks Vallu sentään on ollu oma ihana ittensä <3 tuommonen pöljä mössykkä, joka vaan kömpii viereen ja toivoo rapsutuksia, just sellanen koira minkä haluankin. Tottakai Vallullakin on välillä niitä päiviä, että mietin onko sillä korvia päässä ollenkaan, mutta pääsääntösesti kuitenkin Vallu on mamman mussu :)

Loppuun vielä vähän jouluhömpötyskuvia jouluvaloista Kuopion keskustasta ja ompa siellä kauppahallikin :)

Joululahjoista suurin osa alkaa olla jo hankittuna tai ainakin keksittynä mitä aikoo ostaa. Mites ruudun toisella puolella? Joko alkaa olla lahjat tai ainakin ideat kasassa? :)

Helmi 9 kuukautta

Voi ei, Helmin ensimmäisestä vuodesta on kulunu jo kolme neljäsosaa ja jäljellä on enää kolme kuukautta. Ihan hullulta tuntuu, miten nopeesti aika on menny. Tää postaus tulee pari päivää etuajassa, Helmillä tulee yheksän kuukautta täyteen lauantaina yheksäs päivä, mutta veikkaan, että sillon mulla on jotain muutakin tehtävää kun tän postauksen kirjottaminen. Vois olla ihan suotavaa, että ennemmin istusin sukulaisten ja kavereitten kanssa kahvikakkupöydässä ku koneen ääressä :D

Edellisen kuukausipostauksen tein Helmin ollessa 6 kuukautta vanha, tässä linkki siihen. Tuon postauksen jälkeen tässä kolmessa kuukaudessa ehkä suurimmat muutokset, mitä Helmissä on tapahtunu on se, että nyt Helmi on ollu jo pitkän aikaa täysin sisäsiisti. Varmaan itseasiassa aikalailla heti tuon postauksen jälkeen Helmi on ollut täysin sisäsiisti. Siihen oon kyllä ihan älyttömän tyytyväinen, että Helmi oppi ainakin minun mielestä tosi nopeesti sisäsiistiks eikä sitä jatkuvaa pissakakkarumbaa kestäny kun kolme neljä kuukautta siitä eteenpäin, kun Helmi meille kotiutu. Nykyään käydään koirien kanssa kolme kertaa päivässä ulkona ja aikaa ulkoilujen välillä on 8-12 tuntia eli yötkin saadaan nykyään nukkua ihan rauhassa ilman, että tarviis herätä sen takia aikasemmin, että pitää lähtä ulos koirien kanssa.

Helmin kanssa on treenattu melko paljon viimeaikoina näyttelykäyttäytymistä ja lauantaina Paavo meneekin Helmin kanssa neljänteen mätsäriin. Katotaan pääsenkö ite mukaan, kun on ne synttärit lauantaina ja niiden järjestely saattaa vaatia aikaa vielä lauantainakin vaikka yritän saada kaiken mahdollisen minkä vaan voi valmiiks etukäteen laittaa jo perjantaina. Joulukuussa Helsingissä olevaa näyttelyä silmällä pitäen on treenattu paljon seisomista ja nätisti vierellä kulkemista. Onneks ne rupee olemaan jo melko hyvin hallussa ja meillä on vielä kuukaus aikaa treenata :) Harmi vaan kun tuo lauantain mätsäri on viimenen ennen joulukuun puolivälissä olevaa grande finalea...

Yks iso muutos Helmin käytöksessä on se, että se hakeutuu nykyään paljon enemmän meijän seuraan kun ennen. Ennen Helmi oli vähän semmonen omissa oloissa möhöttäjä eikä se ite vapaaehtosesti esimerkiks hakeutunu meijän viereen sohvalle telkkaria kattomaan tai sänkyyn nukkumaan vaan makas vähän matkan päässä. Nykyään Helmi tulee mielellään viereen löllimään, mutta ei se kuitenkaan mikään sylikoiraa oo, harmi kyllä :D

Helmin ehottomia lempileluja on nuo köysilelut. Niitä sillä on useempi kappale ja koko ajan joudutaan uusia ostamaan. Helmillä on nimittäin taipumusta tuhota kaikki maholliset lelut... Kuten myös kyllä kaikki muukin mitä vaan kämpästä saa irti... Pitäskin tehhä se postaus kaikesta mitä Helmi on tuhonnu meillä olonsa aikana. Harmi kyllä kaikkia tuhoja ei oo tullu kuvattua ja osa tuhotuista tavaroista on jo keretty hävittää. Vois tehhä jonkunlaisen listauksen siitä, mitä kaikkee tuo tuhotermiitti on kerenny tuhota, että sitten seuraavan kerran kun pentukuume iskee itelle tai jollekin lukijalle voi kattoo, että mitä kaikkee tuommonen corgin pentu saa tuhottua :D

Missään vaiheessa en varmaan varsinaisesti oo siitä kirjottanu, että jouduttiin hankkimaan tässä pari kuukautta takaperin Helmille Savicin kevytmetallihäkki, jossa tyttönen on ne ajat kun joutuu yksinään kotona olemaan. Nuo tuhot, mistä jo aikasemmin mainihin, rupes olemaan ku sen verran mittavia ja kalliita, ettei enää ollu mielekästä pitää Helmiä vapaana kotona yksin ollessaan. Pitkään kärvisteltiin tän ongelman kanssa, kunnes kysyin Helmin ja Vallun kasvattajalta neuvoa ja hän neuvoi meitä hankkimaan häkin. Katotaan miten pitkään tuota häkkiä joudutaan vielä käyttämään, mutta ainakin toistaseks se on ainut ratkasu Helmin ollessa yksin :/

Köysilelujen ohella yks Helmin "lempilelu" on sen ikioma, rakas häntä. Ihan käsittämätöntä miten paljon tuo koira voi saada iloo irti omasta hännästään... Helmillä on monesti tapana maata selällään ja kurotella kohti omaa häntäänsä pitäen samalla melko mielenkiintosta röhkimisääntä. Välillä myös pyöritään oman akselin ympäri sen toivossa, että saatas parempi ote omasta hännästä ja sitten pölähetään kylelleen kun pää on sekasin pyörimisestä eikä tasapaino enää pidä. Myös pelkkä hännän näykkiminen ja pureskeleminen on myös kovassa huudossa :)

Helmi on tosi kiintyny Valluun ja minuun ja Paavoon. Kumpikaan meistä ei esimerkiksi voi mennä vessaan tai suihkuun rauhassa, vaan Helmi haluaa aina vessaan mukaan. Monesti tehhäänkin silleen, että kun mennään suihkuun otetaan koirat vessaan mukaan ja koirat makaa suihkun vieressä meitä vartioiden ettei vaan päästä katoamaan minnekkään :D Se onkin yks semmonen piirre, mistä noissa meijän corgeissa tykkään ihan älyttömästi kun ne on niin seurallisia kun vaan olla ja voi. Hellyydenkipeitä mössyköitä :)

Helmi siirty tässä vähän aikaa sitten Sam's Fieldin kanaperuna puppy ruuasta Brit Premiumin medium junnujen ruokaan. Valluhan syö meillä Britin medium adultia ja ollaan aateltu, että myös Helmi siirtyy siihen ruokaa kuhan se vuos Helmillä tulee mittariin, joten aateltiin, että on luontevaa vaihtaa Helmin junnuajan ruoka Brittiin, koska sama peruspohjan niillä ruuilla on. Meillä on myös kaapissa muistaakseni yhteensä neljä kiloo Hill'sin junnuruokaa, jotka meille on rantautunu muistaakseni pentupakkauksesta ja eläinlääkäri käynniltä. Katotaan syötetäänkö tuo Hill's Helmille vielä ennenkun siirrytään Britin adultiin vai yritänkö kaupata nuo pussit jollekin eteenpäin... Suunnilleen 35 euron eestä tuota ruokaa kuitenkin on, joten tuntuu pöljältä jättää se käyttämättäkään...

Fyysisestä kehityksestä mainittakoon, että Helmi painaa nykyään suunnilleen 14 kiloa eli painoa rupeaa ihan mukavasti olemaan. Helmin säkä on suunnilleen 29-30 senttiä. Omaan silmään Helmi on erittäin sopusuhtainen ja sopivan lihaksikas kuitenkaan olematta liian maskuliininen. Suunnilleen viikko sitten jouduttiin löysäämään Helmin pantaa yhen reiän verran. Sen verran paljon tuo tyttö oli keränny itellesä massaa, että alko panta kiristää :)

Helmillä on meijän mielestä hyvä sukupuolileima vai mikskä sitä nyt sanotaan, mutta siis ihan se tytöltä näyttää :D Katotaanhan kun vielä tulee kokoa lisää, että minkälaiseks Helmin kasvonpiirteet loppuen lopuks sitten asettuukaan. Myös cardille ominaista sapelia on alkanu viime aikoina enenevissä määrin ilmestyä Helmin häntään. Toivotaan, että joulukuun messariin mennessä Helmi ois kerenny saaha häntänsä "täyteen loistoonsa" ja ois siltäkin osin mahollisimman rotukuvauksen mukainen ;)

Koko lauma <3

 Semmonen on Helmi 9 kuukauden iässä :)

Rento viikonloppu

Tämä viikonloppu tuli kyllä otettua ihan täysin levon kannalta. Perjantaina mulla ei ollukkaan koulua, joten saatiin heräillä aamulla ihan rauhassa. Iltapäivällä käytiin sitten hakemassa Elli minun porukoilta meille kun minun porukat lähti elokuviin kattomaan sen Leijonasydämen, joka me käytiin keskiviikkona kattomassa. Meillä oli vähän hulinaa ja vilskettä kun kaikki kolme koiraa juoksenteli tässä kaksiossa ees taas enkä meinannu saaha niitä millään asettumaan yhteiskuvaan.

Kun porukat tuli elokuvista mentiin niitten luokse koirien kanssa ja syötiin yhessä sitä sun tätä (ranskalaisia ja lenkkiä uunissa tehtynä) ja istuttiin ja rupateltiin mukavia. Lähettiin jossain puolen kymmenen aikaan hipsimään takasin kotia kohti ja unten mailla oltiin jo ennen yhtätoista :)

Lauantaina käytiin aamupalalla porukoitten luona ja jatkettiin siitä sitten matkaa koirapuistoon moikkaamaan meijän kaveria, niitten entistä ja uutta koiraa. Helmi ja Vallu tuli mukavasti toimeen kaverin perheen uudenkin tulokkaan kanssa, varmaan hyviä paineja on tiedossa :D Oltiin koirapuistossa varmaan joku parisen tuntia ja lähettiin sen jälkeen kotiin.

Kun oltiin oltu kotona jonkun aikaa, soitti mun eno, että voitas tänään tulla kattomaan niitä minun kaksosserkkutyttöjä synnärille. Määhän olin heti aivan pähkinöinä kun en ollu aikasemmin päässy pikkusia kattomaan. Synnärillä meitä oli vastassa hellyyttävä näky: kaks pientä möttöstä ja onnelliset vanhemmat :))) Lähes tulkoon koko meijän vierailun ajan mää pidin toista mun serkkutytöistä sylissä ja ihmettelin välillä varmaan monttu auki sitä, miten joku voi olla noin pieni ja täydellinen söppänä :) Meijän vierailu ei ollu kovin pitkä, pikkuset rupes nukkumaan ja vanhemmatkin oli levon tarpeessa olevan olosia, joten lähettiin sairaalasta kahvilla käynnin kautta poikkeen. Pääasia oli kuitenkin, että päästiin näkemään pikkusia ja sain kuitenkin varmaan ainakin vartin sylitellä toista :)))

Sairaalasta kotiuduttua meillä molemmilla oli ihan kamala nälkä ja ruvettiin tekemään possun filepötköä. Paistettiin ensin pinnat umpeen ja laitettiin sitten uuniin paistumaan 175 asteeseen kerä kesäkurpitsat, paprika ja porkkanat. Lisäks makua tuomaan lisättiin vasikkafondia. Lisukkeena toimi makarooni :D Kyytipoikana toimi punkku ja taustalla näkyy jälkkärin roolia näytellyt juustokakku, melko herkut siis :P

Ruuan jälkeen lähettiinkin melko vauhilla saman kaverin luokse, jonka kanssa oltiin oltu koirapuistossa, kattomaan KalPa-Blues peliä. Siinä vaiheessa kun me kerettiin telkkarin ääreen peli oli jo 0-1 eli mielenkiinto minun osalta oli jo mennyttä :D pelin kattominen menikin loppuen lopuks lähinnä siihen, että mää puhuin kaverini kanssa tyttöjen juttuja kun Paavo katto meijän kaverin poikakaverin kanssa lätkää. Menipä vaikeeks tää selittäminen kun en halua nimiä käyttää ilman asianomaisten lupia :D mutta joka tapauksessa siis ukot katto lätkää ja akat jauho paskaa ja puhu tyttöjen juttuja ;)

Kaverin luota kotiuduttua lähettiin ajelemaan kolmen kaverin kanssa. Käytiin paikallisessa kuppilassa Ampiaisessa yhellä ja totesin taas ite limpparilinjalla ollessani, että en käsitä niitä ihmisiä, jotka siellä käy :D Ihan hirvee paikka, kunnon räkälä... Yök :D No tulipahan käytyä taas kattomassa, että mikä meininki siellä on tuolleen lauantai-iltana ;) Ajeltiin vähän aikaa ja lähettiin sitten unille.

Sunnuntaina heräiltiin rauhassa ja löhöiltiin kotona siihen asti, että lähin sen nimeltä mainitsemattoman kaverin (joka tässä postauksessa on esiintyny useempaan kertaan :D ) kanssa lenkille. Mukaan lenkille en ottanu muutakun Vallun, Helmi on vähän aristanu toista etutassua lauantain koirapuistoreissun jälkeen :/ Käytiinkin ihan kunnon lenkki ja aikaa kulu puoltoista tuntia :)

Meijän oli tarkotus käyä lauantaina haudoilla, mutta kun saatiin yllätyskutsu synnärille pääs se lipeemään mielestä joten lähettiin sitten sunnuntaina kun tulin lenkiltä käymään hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Heti kun päästiin hautuumaalle pääsin harmittelemaan sitä, etten ottanu kameraa mukaan. Vastassa ollut näky oli nimittäin älyttömän kaunis. Pimeyden keskellä loisti kynttilöitä lähestulkoon jokaisella haudalla ja tunnelma oli kylmästä säästä huolimatta erittäin lämmin. Pitää muistaa seuraavan kerran pimeän aikaan haudoilla käydessä ottaa kamerakin mukaan...

Kun tultiin haudoilta lähettiin vielä moikkaamaan meijän kummipoikaa, sen siskoo ja äitiä ja iskää. Juttua ois väsymys-kahvi-pärinöissä riittäny varmaan loputtomiin, mutta yheksän aikaan tulin siihen tulokseen, että meijän on pakko lähtä kotiin syöttämään koirat ja ruveta pikkuhiljaa itekkin rauhottumaan unille. Lähettiin siis kotiin ja löhöiltiin telkkarin ääressä siihen asti että tuli uni ja mentiin nukkumaan puolen yön aikaan :)

Pieni pöljä paviaani :)

Semmonen rento ja rauhallinen viikonloppu meillä, mites teillä? :)

Syysloma tuli ja meni

Niin se vaan kummasti tuli ja meni taas yks syysloma. Tai siis itsenäisen työn viikko kun eihän meillä ammattikorkeessa lomaviikkoja oo ;) Viikon aikana tuli öllöteltyä melko paljon vaan kotona kun loma lähti käyntiin niin tyylikkäästi, että Paavo työpaikka meni konkkaan viikko sitten perjantaina ja työt loppu sitten siltä istumalta...

Kyllä tällä viikolla sentään jotain muutakin tapahtu kun vaan maattiin. Ilmotin Helmin joulukuun messariin, jonne Helmi lähtee kasvattajan kanssa kokeilemaan onneaan kaikkina kolmena päivänä :) tuota tulevaa messariviikonloppua silmällä pitäen ollaankin reenailtu seisomista ja vierellä nätisti kulkemista mahollisimman paljon ja käytiin tänään mätsärissä kokeilemassa, että mitenkä se sujuu.

Viime mätsärissä olin ihan hermoheikkona, joten tultiin tällä kertaa Paavon kanssa siihen tulokseen, että se menee kehään Hemmon kanssa. Kysyin Paavolta ennen Helmin ja Paavon kehään menoa, että jännittääkö niin ei tuo ainakaan myöntäny vaikka ite olin ihan paineessa ilman, että ite ees menny kehään :D

Helmi jäi sinisissä ilman sijoitusta mutta saipahan hyvää harjotusta tulevaisuuden varalle. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Helmi oli ollenkaan ees hallissa, saati sitten hallissa kehässä, joten tilanne oli siltä osin ihan uus Helmille. Onneks vielä ens viikonloppuna on toinen mätsäri samassa hallissa (Musti&Mirri Areenalla) niin saapahan Hemmo lisää harjotusta messaria varten :)

Loppuun vielä hillitön määrä kuvia menneeltä viikolta :)

Ruokapöydällä on aina hyvä harjotella pöydällä seisomista ;)

Koko lauma

Elli reppana <3

Kuuraiset lehet päivältä ennen ensilumen satamista

Sorsaparvi tuli morjestaa :)

Koiravapaa viikonloppu tuli ja meni

Tulossa teksti joka saattaa vihastuttaa osaa lukijoista. Ei koiranomistajilla varmaan oo samanlaista oikeutta ja tarvetta pitää välillä vapaata aikaa koiristaan kun lapsiperheen vanhemmilla, mutta viime viikonloppuna oli meidän aika saada ottaa vähän irti arjesta ja viettää aikaa ilman koiria :)

Syynä koiravapaalle viikonlopulle oli Kuopio RockCock, jonne haluttiin päästä Paavon kanssa viettämään ees pieni hetki lomaa. Oltiin jo monena aikasempana vuotena arvottu ja pähkäilty, että lähetäänkö rokkiin vai ei. Tänä vuonna sitten sattu viimein semmonen artistikattaus joka miellytti riittävästi molempia.

Näin ollen päätettiin että perhana, tänä vuonna me sinne lähetään ja yritetään saada koirat minun vanhemmille hoitoon viikonlopun ajaks. Koirille hoitopaikan saaminen olikin yllättävän helppoa, kun tätä asiaa olin kerenny jo äidilleni lämmittelemään jonkun aikaa, joten viime viikon torstaina pakkasin koirien kimpsut ja kampsut ja lähin viemään koirien vanhempieni mökille Varpaisjärvelle.

Hieman haikeelta ja vaikeeltahan se tuntu koirat jättää mökille, en oo ennen ollu lähellekkään näin pitkiä aikoja koirista erossa (erossaoloajat on ollu laskettavissa alle kymmenessä tunnissa) mutta tiesin, ettei koirilla tuu olemaan minun vanhempien kanssa mitään hätää. Siellähän ne saisi mökillä temmeltää yhessä Ellin kanssa ja viettää kunnon koiran elämää uiden ja tutkiskellen paikkoja.

Kieltämättä torstai-iltana kun istuttiin Paavon kanssa sohvalle telkkarin ääreen molemmille tuli melko outo olo, kun koirat ei hypännykkään sohvalle viereen ja tulleet kainaloon makaamaan. Myös iltapissillä käyttämisen poisjääminen tuntu oudolta: pysty vaan vetämään yökkärin päälle kun asettu telkkarin ääreen, eikä tarvinnu miettiä sen enempää, että tarviiko lähtä vielä pihalle pissillä käymään.

Perjantaina käytiinkin aamupäivästä hakemassa Paavon Jyväskylästä kalakukkokaupunkiin rantautunu inttikaveri juna-asemalta meille. Iltapäivällä valuttiinkin jo hyvissä ajoin festarialueelle oottelemaan ensimmäisiä esiintyjiä ja pystyttelemään Paavon inttikaverin telttaa leirintään. Loppu viikonloppu nautittiin välillä enemmän ja välillä vähemmän hyvistä esiintyjistä sekä seurasta ;)

Eilen, sunnuntaina, lähdettiin puolen päivän aikaan ajamaan kohti mökkiä tarkotuksena viettää päivä siellä aurinkoo ottaen, grillaillen sekä toki hakien koirat samalla kotiin. Kun saavuttiin mökille, oli vastaanotto melko kostea kiitos useiden erittäin kosteiden koirasuukkojen, jotka meitä tervehti heti laiturilla. Oli ihana nähhä, että vaikka meijän kahella pienellä pöljällä ei varmasti mitään hätää minun vanhempien hoidossa ollukkaan ollu, niin silti meitä tervehittiin erittäin iloisena ja tyytyväisenä siitä, että tultiin hakemaan hurtat kotiin :)))

Helmi ja Vallu kera Ellin ei ollu pahemmin antanu porukoille rauhaa nukkua öisin: ensimmäisen yön Vallu oli itkeny ikäväänsä, toisena yönä koirat oli nukkunu makuuaitassa mutta sieltä pihalle päästyään kuuden aikaan aamulla olivat alottaneet semmosen rallin ettei tarvinnu enää kenenkään pahemmin nukkua. Viimesenä yönä isommat koirat, Vallu ja Elli, olikin nukkuneet kahdestaan makuuaitassa ja Helmi vanhempieni kanssa mökissä. Tämä viimeinen yö oli ollut se kaikkein rauhallisin ;)

Vaikka meillä oli mukava viikonloppu kotona ilman koiria, alko niitä tosiaan jo lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna kaipailemaan. Ollaan kuitenkin totuttu olemaan koirien kanssa jatkuvasti ja kehittämään niille tekemistä. Ennen kaikkea olemme oppineet miettimään elämäämme sen kautta, että meillä on kaksi koiraa, jotka tarvitsevat sekä fyysisen että henkisen puolen harjoituksia sekä säännöllisen rytmin ruokailun ja ulkoilun suhteen päivittäin ja siten asettavat tiettyjä reunaehtoja elämäämme (ei voi olla lietuamassa pitkin kyliä niin myöhään kun huvittaa, aamuisin pitää nousta aikaisin ulos koirien kanssa ja niin edelleen, kuten jokainen koiranomistaja tietää).

Tämä viikonloppu siis rikkoi siltäkin osin meidän omia rutineeja, joihin ollaan koirien kanssa totuttu. Aamulla oli mahdollisuus nukkua pitkään (en kuitenkaan osannut), koirien lenkityksiä ja ruokailuja ei tarvinnut miettiä... Ainut asia mikä viikonlopun aikana sai aikaan pieneksi hetkeksi ajatuksen siitä, että koiraton elämä voisi olla ihan mukavaa oli se, että siivoamisen jälkeen joka paikka ei näyttänyt hetken päästä täsmälleen samalta. Koirankarvaa ei ollut heti imuroinnin ja moppaamisen pitkin poikin lattioita ja huonekaluja, vaan meijän koti näytti kerrankin viikonlopun ajan erittäin siistiltä :D


Kuitenkin se, että meijän kodissa leijuu koirankarvaa 24/7 on mielestäni erittäin pieni miinus verrattuna siihen, että meillä on kaksi erittäin mahtavaa, suloista, riehakasta, rakastavaa ja uskollista corgia kun voi vaan olla. Eihän ne mitään valioyksilöitä käytöksensä puolesta ole, mutta ne on meijän mössyköitä, lämpöpattereita, jotka puskee nukkumaan viereen vaikka sisällä ois 25 astetta lämmintä ja hiki lentää jo muutenkin <3

Nyt varsinkin pidennetyn mökkiviikonlopun jälkeen huomaa, että koirat on ollu muutaman päivän ns. eristyksessä muusta maailmasta. Vanhempieni mökin lähellä kun ei pahemmin muita ihmisiä näy eikä toisten ihmisten ääniä kuulu... Tämä asia on sinällään hieman kostautunut eilisen illan ja tämän päivän aikana, sillä molemmat koirat on nyt paljon herkempiä esimerkiks rappukäytävästä ja ulkoa kuuluville äänille ja niistä ilmoitetaankin mielellään melko kovaäänisesti... Tuo herkkyys kuitenkin varmasti häviää hetkessä, onhan nuo karvakorvat kuitenkin tottuneet kerrostaloelämään jo pitemmän aikaa :)

Myös Hemmo osaa nykyään nököttää Vallun ja Ellin kaverina ;)

18 viikkoa

Helmillä tuli tänään täyteen 18 viikkoo ja kerrankin saan aikaseks kirjottaa tän postauksen sinä päivänä kun uus viikko lähti käyntiin :D

Meijän pikku vauva ei oo enää ihan niin pikku vauva, vaan Hepasta on pikku hiljaa kasvamassa iso tyttö. Laskettiin Paavon kanssa huvikseen, että sillon kun Helmi meille tuli, käytiin pihalla keskimäärin 10 kertaa päivässä, tällä hetkellä ulkoilukertoja on noin 4-5 per päivä. Hyvä tulos mielestäni. Koko ajan edetään tasasesti kohti tavotetta eli sitä, että koirien kanssa käyään lenkillä päivässä se 3-4 kertaa riippuen muusta arjesta :)

Harmittaa vähän nyt jälkikäteen kun ei tullu mitattua Helmin säkää sillon kun tyttönen meille rantautui, mutta onhan sitäkin jonkun verran pakosti tullu viikkojen aikana lisää. Myös painoo Helmillä rupee olemaan ihan mukavasti, n.8,5kg. Huvittavaa ajatella, että Elli painaa suunnilleen sen 10-11 kiloo ja Helmi ottaa kohta painossa ja koossa muutenkin Ellin kiinni :D Ei mee enää kovin pitkään, että tyttöset alkaa olla saman painosia ja kokosia, katotaan miten rajuks niitten leikit sitten yltyy...

Muutenkin oon ainaki ite vähän jännäilly sitä, että mitenköhän Elli ja Helmi tulee juttuun siinä vaiheessa kun Helmistä tulee aikuinen nainen (juoksut alkaa yms)... Liekkö tuleevat juttuun vielä yhtä hyvin kun nyt, vai tuleeko takapakkia ja taistelu "alfanartun" asemasta alkaa. Toivottavasti tuleevat hyvin toimeen, mutta onneks Elli asuu minun porukoilla, joten koirien ei oo mikään välttämätön pakko viettää aikaa vuorokaudessa yhdessä sitä 24:ää tuntia :)

Näiden kuulumisten lisäks Helmin hampaat on ruvennu nyt tosiaan kutisemaan ja vaihtumaan. Kutiavia ikeniä (lue hampaita) onkin sitten teroteltu vähän vaikka sun minnekkä... Helmin tekemistä tuhoista aion kirjottaa postauksen jossain vaiheessa myöhemmin, kuhan saisin tehdyt tuhot kuvattua :D

Nyt Helmillä on ylhäällä eessä kaks "rautahammasta" ja sivuilta vierestä puuttuu maitohampaat. Tyttönen on siis aikalailla jäniksen näkönen tällä hetkellä hampaittesa puolesta :D Sievä paskiainenhan se silti on, mutta ai että sille on nyt saanu nauraa kaikki kaverit ja sukulaiset joita ollaan nähty kun ollaan esitelty Helmin hienoja uusia hampaita :D Tyttö ei varmaan suostu näyttelyissä tulevaisuudessa näyttämään hampaita kun nyt niille on naurettu ihan urakalla :( :D

Isulle pitää antaa aamusuukko <3

Kerranki Helmi on ilosen näkönen :)

Voi meijän jänistä <3

Nostalgian vuoks oli pakko ottaa Helmistä kohtuu samanlaisia kuvia mitä on 10 viikkosena otettu :) (kuvat löytyy täältä)

Helmistä tuli väsy pitkän päivän jälkeen <3

Sievä perskeles :)

Kesäkesäkesä!

Himppu on laiskottanu viime aikoina tän blogin kirjottelu. Kun aina kaikkeen on pakko löytää joku syy (ja vikahan ei voi olla omassa itsessä ;) ) niin sanotaan nyt vaikka, että lätkän mm-kisat, koulujen loppuminen ja siihen liittyvä kiirus ja nää mahtavat kelit on aika paljon vähentäny koneella istumista kahen viime viikon aikana :)

Tällä viikolla on opeteltu melko paljon maahan menemistä Helmin kanssa jo hallussa olevan istumisen ohella. Hirmu nopeeta tahtia tuo pikkunen oppii ja kehittyy koko ajan. Tähän viikkoon asti Helmi oli vanhempieni luona kulkenut mielellään sisällä olevia melko jyrkkiä rappusia ylöspäin, mutta ylös päästyään alkoi itkeä kun ei osannut tulla alas. Tällä viikolla kuitenkin myös alaspäin tuleminen alkoi sujui ja nyt Helmi liikkuu jo melko ketterästi rappusia ylös ja alas :)

Koirille tuli viikolla myös hankittua uus punkka ja Helmi sai uuden hihnan ja kaulapannan.
Hihnaks valikoitu samanlainen Hurtan talutin kuin Vallullakin ja pannassakin seurailin Vallulle valikoituneita tuotteita eli valitsin Rukan pannan. Panta valikoitui voittajaksi muista malleista ja merkeistä monipuolisuutensa ja pitkäikäisyytensä puolesta. Siitä saa halutessaan normaalin kiristämättömän pannan lisäksi myös puoli- tai täysin kiristävän ja säätövaraa kyseisestä pannasta löytyy runsaat 20 senttiä eli siis hyvä valinta kasvavalle pennulle. Meillähän on kaapissa valmiina Helmin isoks kasvamista varten nahkapanta, mutta se saa oottaa vielä pitkän aikaa :)

Tää viikonloppu oli melko kameran, koirien ja auringon täyteinen. Perjantai-iltana palloiltiin Gigantin ja Prisman väliä, kun etittiin mulle järkkäriä, jota olin himoinnu jo yhen ikuisuuden. Meillä oli ollut jonkun aikaa kaverin järkkäri lainassa ja nyt kun se palautu takas omistajalleen oli mun pakko viimein saaha oma järkkäri. Mukaanhan kaupoilta sitten lähti Canon EOS 600D ja oon kyllä ollu valtavan tyytyväinen kameraan :)

Lauantaina käytiin kattomassa kv-näyttelyä Sorsasalossa ja saatiinkin ihailla monia supernättejä ja -komeita kookeja. Vallun ja Helmin kasvattajakin oli näyttelyyn tullut ja saatiin samalla ohjeistusta näyttelyissä toimimisesta :)

Kun kotiuduttiin näyttelystä lähdettiinkin aikalailla suoriltaan minun enon kyydillä porukoitten mökille Varpaisjärvelle. Helmi pääs ekaa kertaa mökille ja oli melko riemuissaan kun sai telmiä niin paljon kun vaan jaksoi pihalla.

Mökillä ei myöskään ihmiset jääny sirkushuveista ja leivästä paitsi: koirat viihdytti meitä parhaansa mukaan ja grilliruokaa siivitti meleko tuliset habanerot :D Lisäks saatiin nauttia sekä eilen että tänään runsaasta auringon paisteesta: ehkä mää vielä tänä kesänä kerkeen saaha jonkunlaiset rajat ;)

Oli pienesti lievästi tulista...

Pakkohan se oli Maken stylet kengät ikuistaa

<3

Elli ihanan ilosena mökillä :)

Loppuun tulikin sitten hirvee määrä kuvia, johtuen kenties innostuksesta tuohon kameraan. Pakko kyllä myötäillä Canonin mainoslausetta ja sanoo,  että with Canon you can :)

13 viikkoa

Meillä on ollu melko toiminnan täyteinen viikko. Ei oo ollu paljon aikaa kirjotella blogia kun on täss tapahtunu vaikka sun mitä ja on vielä lätkän MM-kisatki käynnissä!

Leijonalätkää! Ja namia toki :)

Tiistaina meille tuli Elli yökylään ekaa kertaa Helmin meille tulon jälkeen. Oli kyllä semmonen yö, että oksat pois... Koirat ravas koko ajan ees taas ja olin taas perinteisesti nukahtanu sohvalle kun Paavo oli taas reissussa viikon. Aikuiset koirathan tietenkin yritti pomppia koko ajan mamman kainaloon nukkumaan sohvalle, en vaan oikein meinannu lämmetä idealla. Viimenen niitti oli se, kun havahduin viiden aikaan siihen, että ois kamala pissihätä itellä, mutta pitää yrittää vielä jatkaa unia (sängystä tai noh, sohvalta nouseminen aiheuttaa sen, että oon sitten tikkana pystyssä)... Valluhan tietenkin huomasi, että ahhh, mamma on hereillä ja päätti hypätä mahan päälle. Siinä vaiheessa sai nousta aika vauhdilla ja juosta vessaan :D

Kalkkunapyöryköitä ja valkkaria, nam!

Torstaina tapailtiinkin sitten blogin kautta Kuopiosta löytynyttä toista kookivauvvaa :) Sai Helmi purkaa vähän virtoja kun löyty suunnilleen saman kokonen, painonen ja ikänen kaveri. Helmi leikki kaverin kanssa riemuissaan tunnin ajan, vaikka vettä (Helmin inhokkia) tuli taivaalta koko ajan.

Perjantaina Vallu pääs heittämään talviturkin oikein kunnolla. Oltiin pitkin rantoja kävelemässä ja Vallu päätti, että hänpä ottaa pikku spurtin ja hyppää rannassa olevalle sateen jäliltä liukkaalle kivelle... Kappas kummaa, koira mulahti kiveltä suoraan järveen :D Hetken aikaa Vallu tuijotteli järverstä sen näkösenä, että miten tässä nyt näin kävi ja kämpi sitten takas rannalle. Onneks ei onnistunu pöljä lyömään päätäsä tai hampaitasa, ois tullu itku pitkästä ilosta :s

Perjantaina myös Elli sai osansa epäonnesta. Meijän ja minun vanhempien lähellä asuva aivan täysin kaheli koira hyökkäs Ellin kimppuun... Sakemannin kokonen koira kun pistää tuommosta pientä, mutta sinnikästä akkaa turpaan niin tilanne oli väkisin aika 6-0... Ite sain tietää asiasta vasta seuraavana päivänä, jos ois minun aikana tuo miellyttävä välikohtaus tapahtunu niin se koira ois lähteny piikille saman tien.

Kyseinen koira harrastaa myös autojen, ihmisten ja pyöräilijöiden kimppuun hyökkäilyä, joten pahimmassa tapauksessa joku päivä esimerkiksi joku lapsi ajaa pyörällä ja koiraa väistäessään ajaa vahingossa auton alle. Mites sitten suut laitetaan... Kyseinen koira yritti muutama kuukaus takaperin hyökätä vanhempieni auton kimppuun kun olin äitini kyydissä. Vaistomaisesti huusin, että "jarruta". Tällä järellä aateltuna ois varmaan pitäny ajaa päälle... Ei oo koira kyllä ihan päästään terve jos pitää ihmisten ja koirien kimppuun hyökkäillä.

Onneks Elli selvis ilman pahempia vammoja. Kun lauantaina sitä tutkin, arasti se muutamia paikkoja niskan seudusta. Oli varmaan ottanut perinteisesti kaulaan puremia... Tänään kuitenkin oli pirtsakka oma ittensä ja antoi rapsutella ja nostella syliin ilman enempiä kiljahduksia, toisin kuin lauantaina.

Minun söpöläiset <3

Tänään vieteltiinkin sitten äitien päivää yhdessä äidin, isän, mummon, minun enon ja hänen avopuolison ja Paavon ja tottakai koirien kanssa. Kiinalaisesta tilailtiin ruokaa ja minä tein teemaan sopien kuningatarkakkua :)

Kuningatarkakku

Helmi kasvaa hirveetä vauhtia ja keksii koko ajan uusia keinoja, joilla saada meidät olemaan sydän syrjällään. Tyttönen myös laittaa meijän kalusteita vähän väliä uusittavien listalle syömällä vähän väliä pikkusen jotakin huonekalua... Katellaanhan mitä sanoo tyttönen kun isketään tuolin jalkoihin ja muihin "puruleluihin" vähän hottia tabascoo, jospa enimmät himot häviäis siinä vaiheessa, katsellaan...

Hankintoja

Pennun tulon lähestyessä tuntuu, että kaikkee maan ja taivaan väliltä pitäs olla ostamassa ja hankkimassa. Onneks kasvattaja, jolta pennun otamme antaa mukaan kunnollisen pentupaketin sisältäen kaiken alkuun pääsemiseen tarvittavan pannoista ja hihnoista aina kuppeihin saakka.

Itse olen mieltänyt tuon pentupaketin äitiyspakkauksen tapaiseksi alkuaikoja helpottamaan tarkoitetuksi pakkaukseksi. En uskalla edes toivoa, että kaikki pentupaketin sisältö olisi mieleistä esimerkiksi värien osalta, mutta tärkeintä on, että pääsemme niiden avulla alkuun ja teemme sitten esimerkiksi hihna- ja pantahankintoja kun pentuajan tarvikkeet alkavat jäädä pieneksi kasvavalle naperolle.

Vaikka pannat ja hihnat ovat vielä toistaiseksi saaneet jäädä eläinkaupan hyllyille aivan rauhassa, on muita hankintoja tullut tehtyä.  Muutama viikko takaperin meidän makuuhuoneen oveen ilmestyi vauvaportti: 120cm leveässä sängyssä kun ei oikein meinaa olla tilaa minulle, avopuolisolleni ja kahdelle corgille (varsinkin kun noilla töppöjaloilla on tapana vallata koko sänky melko lahjakkaasti...) Ensimmäisenä iltana portti estämässä makuuhuoneeseen tuloa aiheutti hieman vastarintaa ja itkeskelyä, mutta toinen ilta ja yö menivät jo huomattavasti paremmin.

Lisäksi hankimme Vallulle vähän aikaa sitten uuden lautapelimallia olevan älypelin. Kyseistä peliä pelaillessa koira siirtää laudassa olevia pyöreitä liuskoja edes takaisin löytääkseen liuskan alle piilotetun herkun. Vallu pelaa tätä peliä tosin usein melko rajusti yrittäen hajottaa koko pelin, mutta rauhottuu ohjauksessa pelaamaan "nätisti".  Elli on tässä pelissä huomattavasti taitavampi ja maltillisempi: Elli jaksaa keskittyä siirtelemään palikoita nätisti joko kuonollaan tai tassullaan.

Kolmas lähiaikoina tehty mieleenjäänyt hankinta on Maelson Soft Kennel kevythäkki, jonka löysin vähän käytettynä Kuopion kirpparin sivuilta. Ovh. kyseisellä häkillä on Mustin ja Mirrin sivuilla peräti 119€, joten häkin myyjän pyytämä 40€ ei tuntunut kovin kummoiselta hinnalta.  Oltiin jo jonkun aikaa mietitty kevythäkin ostamista, mutta lykätty sitä juuri noiden melko julmien hintojen takia. Nyt kuitenkin tuli sopivan kokoinen ja hintainen häkki käytettynä vastaan, joten en voinut vastustaa kiusausta ostaa kyseinen häkki.

Kevythäkki kuitenkin helpottaa varsinkin pienen pennun kuljettamista autossa ja siitä voi halutessaan tehdä "pesäkolon" koiralle kotona. Valluhan meillä matkustaa autossa koirille tarkoitetuissa turvavöissä, mutta tämän pikkuisen naperon kohdalle ei tuo vaihtoehto tule vielä vähän aikaan ajankohtaiseksi. Lisäksi tulevat näyttelytoiveetkin huomioonottaen kevythäkki ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto.

Vaikka tuleva pentu on jo elämäni aikana neljäs perheeseeni kuuluva corgi, on se silti ensimmäinen, jonka kasvatan itse pennusta asti yhdessä avopuolisoni kanssa. Kaikki tähän asti perheeseemme kuuluneet koirat ovat tulleet meille "keskenkasvuisena" puolivalmiina aikuisina koirina, joten olemme uuden edessä tämän naperon kanssa. Kirjoittelen myöhemmin postaukset muista perheeseeni kuuluneista töppäjaloista.

Nyt tää sitten viimein alkaa...

Oon pitkään miettinyt tätä blogin kirjoittamisen alottamista, mutta lykänny sitä kerta toisensa jälkeen. Nyt viimein sain itestäni niin paljon irti, että päätin istua alas ja alkaa tosissaan tekemään tälle asialle jotakin. Mietin paljon ennen blogin luomista, että onkohan kenelläkään kiinnostusta lukea näistä asioista, mitä tässä pienessä päässä pyörii, mutta jos tää ei ketään muuta palvele niin ainakin minua itteeni.

Suurin syyhän tämän kirjoittamisen aloittamiseen on se, että meille tulee lauantaina 30.3. pikkuinen corgivauva <3 Haluan tallentaa tällä tavalla itseäni (ja ehkä vähän muitakin) varten asioita muistiin. Pentuvaihe kun menee niin kamalan nopeesti ohi niin tällä tavalla tulee ainakin välillä kirjattua kuulumisia ylös ja kerrottua päivien tapahtumista. Sittenpähän niitä on mukava jälkeen päin katella ja huomata, missä asioissa on kehitytty ja niin päin pois (voin kuvitella, että varsinkin sisäsiistiks opetteluaika kirvoittaa aika vuolaasti tekstiä, heheh, sitä onnea ja auvoa odotellessa...)

Viikonloppuna meille muuttavan pikkusen lisäks minun perheeseen kuuluvat avopuolisoni ja meijän 2-vuotias cardi uros Vallu (Ketränoron Muumipeikko). Meijän Vallun lisäksi myös toinen corgi kuuluu pitkälti meidän elämään. Vanhempieni 5-vuotias pemuneiti Elli  (Anserina's Xala) viettää paljon aikaa meillä, onhan noista koirista paljon seuraa toisilleen.

Meidän enemmän ja vähemmän karvasista perheenjäsenistä koostuva poppoo asustelee Kuopiossa kerrostaloasunnossa hyvien tai suorastaan mahtavien ulkoilupaikkojen läheisyydessä. Ainut asuinalueeseen liittyvä "miinus" on se, ettei alueella ole koirapuistoa, vaikka tarvetta sille varmasti olisi. Tuntuu, että tälle asuinalueelle on varsinkin nyt viime aikoina tullut oikein koiranomistajien ryntäys ja joka mutkassa törmää koiraa kulettavaan kaksjalkaseen (toki on niitä parivaljakoitakin joissa se nelijalkanen määrä tahdin ja kaksjalkanen vikisee perässä ;) ).

Katotaanhan miten tää kirjottelu lähtee käyntiin ja miten pitkään mahtaa mennä aikaa, että saan tehtyä blogista "itteni näkösen"... Mutta jospa tähän pätis se perinteinen sanonta, että hiljaa hyvä tulee :)