Liikkuva vauva ja koira

Nyt kun Mötkis on ihan todenteolla lähtenyt liikkeelle, on hänen touhujaan täytynyt seurata huomattavan paljon enemmän kuin ennen. Kuitenkaan kenelläkään äidillä tai iskällä ei ole silmiä selässäkin ja viime viikolla ensimmäisen kerran meillä pääsi käymään vahinko. Vallu ja Mötkis olivat näköpiirini ulottumattomissa pöydän toisella puolen, kuului vain Vallun ulahdus ja Mötkiksen korvia raastava parkuminen, jonka jälkeen Vallu juoksi pois ja hain Mötkisken syliini rauhoittumaan.

Heti ensisilmäyksellä en mitään vaurioita Mötkiksestä löytänyt, mutta myöhemmin tarkemman tarkastelun tuloksena löysin hänen ohimoltaan pienen riskun. En tiedä tuliko tuo rokama esimerkiksi Vallun ponnistaessa kyljeltään pystyyn ja hänen tassunsa osuessa Mötkikseen vai ryykkäsikö Mötkis ohimonsa karvalankamattoon, jolla välikohtaus sattui. En usko Vallun hammastaneen Mötkistä, sillä otsan haava ei näyttänyt yhtään siltä, mitä koiran hampaat saavat aikaiseksi.

Mötkis oli vaippasiltaan, joten siltä osin syntyneet vauriot oli helppo tarkastaa, eikä mitään muuta ollut löydettävissä. Kuitenkin tuo vaippasiltaan olo olisi siltä osin ollut huono, jos Vallu olisi hammastanut Mötkistä. Silloin edes vaatteet eivät olisi suojanneet häntä. Mötkis rauhoittui sylissä nopeasti, eikä hän myöhemminkään lattialle päästyään reagoinut Valluun mitenkään poikkeavalla tavalla. Kuitenkaan Vallun reaktio lähestyvään Mötkikseen ei ollut se ideaalein: Vallu näytti hampaat ja poistui paikalta.

Tilanne on siltäkin osin äärettömän harmillinen, sillä Valluhan tuli meille kodinvaihtajana yli viisi vuotta sitten lapsiperheestä. Tuolloin luopumisen syyksi ilmoitettiin ajan puute, minkä ymmärrän täysin. Nyt kuitenkin alkaa hivenen epäilyttää, voisiko taustalla olla jotain muutakin. Joka tapauksessa tästä eteenpäin täytyy olla vielä tarkempi sen suhteen, etteivät Mötkis ja Vallu ole keskenään valvomatta, ollenkaan.

Tietenkään kumpaakaan, ei koiraa eikä lasta, voi välikohtauksesta mitenkään syyttää tai syyllistää. Kumpikaan ei ole millään lailla vastuussa teoistaan, vaan minun olisi pitänyt olla tilanteessa tarkempi. En vain jotenkin yhtään osannut odottaa tällaisen tapahtuvan. Tai osasin tietenkin joo, mutten ajatellut sen tapahtuvan tuossa hetkessä.

Sinällään tuntuu niin harmilliselta, että kahdesta karvaisesta ihmisen parhaasta ystävästä on tullut lapsen syntymän jälkeen taakka ja hetkittäin jopa pahin vihollinen. Helmihän on edelleen toistaiseksi minun vanhempien luona, sillä hän stressaantui kamalasti Mötkiksen syntymän jälkeen ja reagoi Mötkiksen itkuun ulvomalla. Vallusta en ikinä olisi halunnut uskoa vaaraa tai riskiä aiheutuvan ja nyt Vallu onkin yhtäkkiä jatkuvan syynin ja seurannan alla.

Tapahtuneen jälkeen ollaankin oltu Paavon kanssa molemmat erityisen tarkkoja noiden kahden kohtaamisia seuratessa. Ollaan seurattu jokaikistä Vallun liikettä ja elettä, pyrkien ennakoimaa tilanteita mahdollisimman hyvin. Välikohtauksen jälkeisinä päivinä kaikki onkin mennyt ihan mallikkaasti ja Vallu on muutaman kerran oma-aloitteisesti käynyt nuuhkimassa Mötkistä kasvoista ja tutkaillut poikaa tarkemmin.

En tiedä, mitä jatkossa tulee vastaan, mutta tuo ele sentään vaikuttaa lupaavalta. Vallun lähestyessä Mötkistä onkin kiitelty häntä ja hyvitelty, koitettu siis vahvistaa positiivista käytöstä. Tällä hetkellä eletään päivä kerrallaan tämän asian suhteen ja seurataan, ettei Vallu ja Mötkis jää kahden kesken valvomatta laisinkaan. Jatkuvassa pelossa ja jännityksessä en kuitenkaan halua alkaa elää, joten jos alkaa vaikuttaa siltä, että päivät menevät vain pojan ja koiran kyttäämiseen, täytyy muita vaihtoehtoja miettiä.

Täytyy siis jatkossa olla äärettömän tarkkana noiden

kahden ollessa lattialla ja jos mitään vastaavaa meinaa tapahtua,

on valitettavasti olemassa vain yksi vaihtoehto.

Enää Vallulle ei uutta kotia aleta etsiä,

vaan sitten sille täytyy sanoa lopulliset hyvästit.

Toivotaan, ettei siihen tilanteeseen jouduta,

mutta realiteetit täytyy kuitenkin pitää mielessä,

eikä arvaamaton koira ja pieni vauva

ole missään nimessä hyvä eikä hyväksyttävä yhdistelmä.

Miten koirat todellisuudessa suhtautuivat vauvaan

Heti alusta asti koirat ovat suhtautuneet Mötkikseen juuri oikealla tavalla. Sairaalasta kotiuduttua koirat nuuhkivat ja tutkivat Mötkistä tarkkaan, jättäen hänet kuitenkin rauhaan heti kun käskettiin. Molemmat saattoivat käydä seisomassa sohvan reunaa vasten ja nuuhkutella vauvantuoksua innoissaan, kuitenkin pian väistyen muualle.

9 päivän ikäinen nuuhkuteltava

Nyt kuitenkin niin sanotusti pölyn laskeuduttua reilun neljän kuukauden jälkeen koirien käytöksiä verratessa on havaittavissa aivan selvä ero.

Useimpina päivinä Vallu pitää etäisyyttä Mötkikseen paljonkin. Vallu saattaa tulla käymään olohuoneessa, jos minäkin olen lattialla Mötkiksen kanssa, mutta ison osan päivistä hän viettää Mötkiksen huoneen nurkassa rahilla makoillen. Vallun käytös harmittaakin minua hivenen, ei hänen tarvitsisi eristäytyä muusta laumasta. Kuitenkin onneksi Vallu hakeutuu aina halutessaan rapsutuksilla ja tilanteen salliessa niitä saakin. Vallun suhtautuminen vauvaan voi toki johtua hänen aiemmasta perheestään, jossa oli pieniä lapsia.
 
Helmi taas on Vallun vastakohta. Hän on paljon enemmän kiinnostunut Mötkiksestä ja siitä, mitä me puuhaamme. Tällä on kuitenkin myös varjopuoli. Mötkiksen synnyttyä Helmin jonkun asteiset äidin vaistot heräsivät ja jos Mötkis itkee, Helmi alkaa ulista ja volista onnettomana. Pahimpina väsypäivinä minulla menee hermo Helmin käytökseen täysin ja lasken hänet pihalle, jos Mötkiksellä on esimerkiksi mahavaivaa tai hän on muuten selvästi itkuisempi kuin yleensä.

On ollut arkea helpottavaa, että koiriin voi luottaa Mötkiksen kanssa. Ei tietenkään ikinä pidä mihinkään lemmikkiin täysin luottaa ja jättää valvomatta lapsen kanssa. Kuitenkin tähän asti tilanne vaikuttaa hyvältä, eikä mitään erikoisjärjestelyjä tarvitse tehdä esimerkiksi Mötkiksen ollessa lattialla. Tottakai sillon saa olla tarkkana, ettei koirat vahingossa kävele päältä tai muuta vastaavaa. Kuitenkin molempien koirien perusluonne on niin hyvä, ettei tarvitse miettiä esimerkiksi voivatko olla samassa tilassa.

Tilanne voi tietenkin jonkun verran muuttua siinä vaiheessa, kun Mötkis alkaa liikkua. Tuolloin täytyy olla tarkkana seuraamassa koirien suhtautumista ja seurata, ettei Mötkiskään käsittele koiria liian kovakouraisesti. Vaikka se, että asuntomme on kahdessa tasossa osittain lisää Mötkiksen liikkumisen valvomisen määrää, on se kuitenkin helpottava siltä osin, että koirat pääsevät helposti toiseen tasoon karkuun innokasta mittarimatoa.

Onneksi siis koirista luopumista ei ole tarvinnut heidän Mötkikseen suhtautumisensa takia miettiä. Kuitenkin hetkittäin tulee toki niitä aikoja, kun miettii, että mitä koirien elämä tällä hetkellä on ja olisiko niiden parempi jossain toisessa perheessä. Koirat jäävät väkisin tällä hetkellä melko vähälle huomiolle ja välillä liikunnan määrä on aivan olematonta, mutta jospa se tästä kevättä kohti alkaisi helpottaa, kun Mötkiskin kasvaa ja aikaa muuhunkin kun hänestä ja kodista huolehtimiseen ehkä vapautuu enemmän. Ei tekisi pahaa sen enempää koirille, kuin itsellekään, jos tosiaan muustakin ehtisi huolehtia. Onneksi nämä ovat kuitenkin aina vain vaiheita, eikä loppuelämä tule olemaan tällaista, vaan päivä päivältä elämä muotoutuu erilaiseksi, uudeksi arjeksi.

"Mitenköhän koirat suhtautuvat vauvaan?"

Kysymys, joka meiltä on kysytty sata ja tuhat kertaa. Kysymys, joka alkaa itseasiassa tässä vaiheessa jo hivenen kyllästyttää ja ärsyttää. Vaikka emme vielä voi tietää, miten koirat tulevat Mötkikseen suhtautumaan, vastaus on varma: koirat sopeutuvat uuteen perheenjäseneen tai on enää yksi osoite, eläinlääkäri.

Minulla on melko jyrkkä kanta tähän asiaan. Jos koirat eivät jostain syystä sopeutuisi Mötkikseen, on mielestäni lähes tulkoon ainoa vaihtoehto lopettaminen. Vallu on kuitenkin tullut meille kodinvaihtajana, enkä haluaisi enää häntä kolmanteen kotiin antaa. Helmillä on E-lonkat, eikä takeita siitä, paljonko hyviä vuosia on jäljellä, joten haluaisinko häntäkään sopeutumaan uuteen kotiin mahdollisesti vain lyhyeksi aikaa. Lisäksi koirille pitäisi löytää perhe, joka on valmis ottamaan molemmat. Menisi todennäköisesti liian vaikeaksi löytää sopiva perhe, joka olisi molempiin koiriin valmis sitoutumaan.

Minun lapsuudenkodissani oli koira, joka jouduttiin viemään piikille sen tultua mustasukkaiseksi minun synnyttyä ja yritettyään purra minua. Tästä syystä asiaa on ehkä tullut hieman enemmän mietittyä jo tässä vaiheessa ja toki nuo jatkuvat kyselyt ovat ajatustyötä pitäneet käynnissä. Oletusarvoisesti kuitenkin lähdemme liikkeelle siitä, että perusluonteeltaan molemmat koiramme ovat ihmisystävällisiä ja ovat tähän asti suhtautuneet kaikkiin vastaantulleisiin lapsiin innostuneesti, ei lainkaan aggressiivisesti.

Tottakai tilanne on eri siinä vaiheessa, kun vauva rantautuukin perheeseen, jossa koirat ovat olleet tavallaan lapsia ja tuo uusi perheenjäsen varastaakin äidin ja isän ajan sekä huomion. Olemme miettineet etukäteen sairaalasta kotiutumista ja tehneet toimintasuunnitelmaa koirien ja Mötkiksen tutustumiselle. Jo ennen sairaalasta kotiutumista Paavo tuo Mötkiksen vaipan, harson tai vaatteen, jonkun tavaran, jossa on Mötkiksen tuoksu, kotiin ja antaa koirien tutustua siihen ohjaten samalla sopivaan käyttäytymiseen.

Pyrimme tuomaan Mötkiksen kotiin siten, että koirat saavat kaikessa rauhassa tulla tutustumaan häneen, omaan tahtiinsa. Koiria ei kutsuta katsomaan Mötkistä, he tulevat kun kiinnostuvat (eli todennäköisesti heti kun astumme ovesta sisään). Koiria ei tulla tönimään pois vauvan luota. Tottakai pidetään huoli, etteivät tule liian lähelle, mutta ei myöskään aiheuteta koiralle tilannetta, jossa hänet ajetaan pois vauvan luota.

Kotiutumisen jälkeiselle ajalle koirille varataan luita, jotta heille on mielekästä tekemistä. Koiria ei tarvitse tuolloin hätistellä jaloista, vaan ne tyytyväisenä mussuttavat luitaan omassa pedissään tai ulkona. Kaiken aikaahan luita ei voi tietenkään syöttää, ettei maha ole sekaisin ja tule pahimmassa tapauksessa tukoksia, mutta sellaisille ajoille, kun koiriin ei ole toisen meistä mahdollista keskittyä ja koirat jotakin hötkeltävät, on mielestäni hyvä olla varalle jotain rauhallista tekemistä.

Näillä parilla yksinkertaisella toimintatavalla pyrimme siihen, etteivät koirat koe itseään "kakkosluokan kansalaisiksi" vauvan kotiutuessa. Tottakai Mötkis tulee olemaan perhehierarkiassa koiria ylempänä, mutta mustasukkaisuuden ja aggression välttämiseksi tutustuminen on mielestämme hyvä hoitaa mahdollisimman rauhallisesti, koiria kunnioittaen. Uusi perheenjäsen tulee kuitenkin koirien näkökulmasta heidän reviirilleen, joten jonkunlaista reviirin puolustamista voi ilmaantua.

Tällä hetkellä Mötkiksen ollessa vielä yksiössään kasvamassa koirat ovat saaneet vapaasti oleskella Mötkiksen tulevassa huoneessa, haistella vaatteet ja tavarat mitä siellä on. Pinnasängyn kasaamisen jälkeen Vallu otti pesäpaikan pinniksen alta ja päivysti siellä. Veikkaan, että sama paikka saattaa olla Vallun pesäkolona Mötkiksen synnyttyä, kunhan pinnis siirretään meidän makuuhuoneeseen. Vallun aiemmassa perheessä oli pieniä lapsia, joten siltä osin Vallu on tottuneempi lapsiin, kuin Helmi. Kuitenkaan Helminkään suhteen meillä ei sen suurempia epäilyksiä ole. Helmi on ollut enemmän innokas kuin älykäs suhtautumisessaan lapsiin, enkä usko Mötkiksen kohdalla olevan poikkeusta.

Uskon, että koirien käytös tulee olemaan enemmänkin rodulle ominaista paimentamista. Koirat pyrkivät pitämään lauman kasassa ja valvovat vauvaa. Ainakin näin kävi enoni kaksostyttöjen ollessa pieniä: tytöt makasivat leikkimatolla, jonka molemmin puolin koiramme asettuivat makaamaan kyljelleen ja vain seurailivat mitä tytöt tekevät, kunnes itse nukahtivat. Korkeentaan tuo paimennuskäyttäytyminen voi aiheuttaa ongelmia näykkimisen muodossa, kunhan Mötkis lähtee liikkeelle, mutta onneksi siihen mennessä koirat ovat kerenneet tulokkaaseen jo kaikessa rauhassa tutustua.

Emme kuitenkaan aio sokeasti luottaa koiriimme, vaan koirat ja Mötkis oleskelevat samassa tilassa valvottuina. Mikä tahansa koira voi pimahtaa ja käydä lapsen kimppuun, emmekä halua niin käyvän meidän kohdallamme. Lisäksi koira voi täysin ymmärtämättömyyttään esimerkiksi tukehduttaa vauvan makaamalla tämän päällä. Tästä syystä olemme uudella kodilla opettaneet koirat siihen, ettei meidän sänkyyn ole enää asiaa. Aikaisemmin koirat nukkuivat vieressämme, mutta koska Mötkikselle on tulossa sivuvaunu meidän sänkyyn ja lisäksi mahdollisesti nukumme perhepedissä, emme halua koiria enää samaan sänkyyn. Lisäksi toki myös karvaton sänky on aikalailla miellyttävämpi, kuin aikaisempi tilanne.

Kaikkeen emme voi valmistautua etukäteen, mutta mielestäni on tärkeää, että näistä asioista on keskusteltu etukäteen ja on pyritty keksimään sopivia toimintatapoja. Mielestäni on myös erittäin tärkeää, että meillä on molemmilla samanlaiset ajatukset siitä, mitä koirille tapahtuu, jos ne eivät sopeudu Mötkikseen. Luopuminen olisi riittävän raskasta jo ilman sitäkin, että aiheesta pitäisi vielä riidellä ennen lopullista päätöstä.

Ja sinne se taas katosi...

Viikonloppu nimittäin. Tuntuu aivan uskomattomalta, miten nopeasti viikonloput vaan vilahtavat ohi. Onneks näitä lyhyitä viikonloppuja ei ole enää jäljellä, vaan ensi viikonloppua pidensin ottamalla maanantaille lomapäivän ja juhannusviikonlopun jälkeen jäänkin kesälomalle. Kesäloman jälkeen lomailu jatkuukin toistaiseksi, kunnes mötkis syntyy.

Onneks viikonloppuna kuitenkin kerettiin tehä paljon kivoja asioita. Milja oli perjantain ja lauantain välisen yön meillä ja käytiinkin perjantaina heittelemässä koripalloo ja haettiin sen jälkeen pizzaa ja ihan vaan oltiin. Koripallon heittely oli kyllä enemmän minun osalta hissukseen tössyttelyä ja pieniä heittoyrityksiä päivän aikana kipeytyneitten paikkojen kanssa, mutta Milja ja Paavon kaveri pääs pelailemaan enemmänkin.

Lauantaina käytiin Paavon ja koirien kanssa kävelemässä meidän läheinen rantalenkki ja otin pitkästä aikaa kameran mukaan pihalle. Jos minun kävely oli hidasta jo valmiiksi muutenkin niin lisäksi vielä pysähtelin vähän väliä räpsimään kuvia. Käpöttelyn lisäks käytiin uittamassa koiria ihmeenkin hyvällä menestyksellä. Vallu kävi jopa uimassa ja Helmikin kahlaili pitkän aikaa vedessä. Kumpikaan meidän koirista ei oo erityisen innokkaita uimaan, mutta jospa tänä kesänä kerettäs totuttaa ja opettaa niitä siihen enemmän, kuin aiemmin.

Koirien uittamisen jälkeen käytiin vielä Vänärillä toiveena päästä kuvaamaan sorsanpoikasia. Sorsanpoikaset jäi puuttumaan, mutta telkänpoikasia sen sijaan oli ja muutama naakkakin uskaltautu kuvausetäisyydelle. En ollut aikasemmin päässyt kuvaamaan kyseisiä lintuja ja ihan hauskaa vaihteluahan nuo oli niille iänikuisille sorsille.

Sunnuntaina käytiin aamupäivällä uittamassa koirat. Tällä kertaa käytiin Julkulan venerannassa ja mukana meillä oli raksuja koirille. Vallu kävi taas uimassa, mutta Helmillä uinti rajoittui tänäkin päivänä lähinnä kahlailuun ja ihmettelyyn. Vähän yllätyin kyllä tästä, koska yleensä Helmi on todella ahne ruualle ja oletin, että Helmi painuu järveen samantien raksujen perässä, mutta ei. Ehkä vielä jossain vaiheessa kesää uinti alkaa luistaa kuhan vesi lämpeää. Kuitenkin varsinkin Helmin E-lonkille uinti tekisi hyvää.

Uittoreissun jälkeen Paavo viritteli kotitekoisen kebabin valmiiksi uuniin iltaa varten ja minä elvyin sohvalla keräten voimia illan ajelureissuun. Käytiin nimittäin Hiltulanlahdesta hakemassa pinnasänky. Lisäksi matkaan tarttui myös turvakaukalo samalta myyjältä. Pinnasänky on pitkään himoitsemani Brion Two valkoisena. Kyseisen sängyn suurin kiinnostuksen herättäjä oli laskettava reuna. Jännityksellä nimittäin odotan, missä kunnossa selkäni on tämän raskauden jälkeen kun ajoittain se tuntuu oireilevan jo nyt (rv 22) melko voimakkaasti.

Kaukalo tuli ostettua vähän niinkuin kaupanpäällisenä. Myyjä kyseli pinnasängyn purkamisen aikana olisiko meillä tarvetta turvakaukalolle ja kunnon tarkastamisen ja pikaisen käyttöopastuksen jälkeen Brion Primo napsautettiinkin Isofixeillä kiinni bemarin takapenkille. Voin sanoa, että tuo 5-sarjalainen alkoi siinä vaiheessa tuntua melko ahtaalta ja olin jälleen kerran tyytyväinen siitä, ettei erehdytty ostamaan 3-sarjalaista kun autoa vaihdettiin joulun alla.

Tällä hetkellä sekä kaukalo, että pinnasänky odottavat kahden kuukauden päässä olevaa muuttoa minun vanhempien luona. Siellä ovat myös Brion Go Nextit odottamassa käyttäjäänsä. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, miten paljon ollaan saatu vauvantarvikkeita ja -vaatteita hankittua käytettynä ja kuitenkin hyväkuntoisena. Nyt isoimmat hankinnat alkaa olla tehtynä ja lopun ajan voidaankin keskittyä pienempiin hankintoihin ja siihen, että minä pidän ostohousut kaapissa muuttoon saakka.

Kuvailuja

 Jos blogi on vähän aikaa elänyt melko hiljaiseloa kuvien suhteen niin nyt niitä sitten tulee vähän enemmänkin. Käytiin pari päivää sitten Paavon kanssa kuvailemassa Itkonniemen vanhan, hylätyn vaneritehtaan pihassa. Paavo oli käyny edellisenä päivänä kaverinsa kanssa kuvailemassa kyseisessä paikassa ja sai sitten minutkin tarttumaan pitkästä aikaa kameraan. Alla kuvausreissun saldoo...

Olipa mukava lähtä pitkästä aikaa oikeesti kameran kanssa ulos ja päästä räpsimään. Ihan hävettävän vähän on tullu viimeaikoina kuvattua, nyt pitää kyllä yrittää saada muutosta siihen. Jos saisin joskus lähiaikoina viimein hankittua sen uuden kameralaukun, josta oon haaveillu kohtuullisen pitkään, tulis varmaan kuvattuakin enemmän. Tuo nykyinen laukku on niin älyttömän pikkunen, että sitten ei oikein meinaa mahtua runko+objektiivi ja kaks lisäobjektiivia... Lisäks kun salamakin kulkee laukussa varmuuten vuoks aina mukana, on kyseessä melko ahdas yhistelmä. Oon myös tosi arka kulettamaan kameraa ja sen tarvikkeita missään muussa laukussa, kun nimenomaan siinä kameralaukussa, joten silmäkään osin kamera ei oo ikinä mukana kun sitä tarvihtis :D

Tämmöstä tällä kertaa. Löytykö kuvista myös lukijoiden silmää miellyttäviä otoksia? Mukava ois kuulla myös teidän mielipiteitä :)

Sataset paukkuu! lenkkiä ja kuvailuja

Tänään paukku sataset meijän vedossa ja päästiin jo kymmenten puolelle. Jäljellä vedon raukeamiseen siis 99 päivää, jiiia!

Käytiin eilen Miljan kanssa taas heittämässä 5,5 kilometrin lenkki. Meillä on ollu yks semmonen vakio viiden kilometrin lenkki. Tällä kertaa kuitenki käytiin kiertämässä vähän erilainen lenkki kuin aikasemmin ollaan käyty. Samalla vähän kartotettiin sitä, että miten saatas siitä meijän vakkarilenkistä muokattua vähän pitempi lenkki ja keksittiinkin kohtuu helppo tapa vähän muokkailla lenkistä pituudeltaan 6-7 kilometrin mittanen.

Sen lisäks, että käytiin eilen Miljan kanssa lenkillä, lähettiin vielä illalla Paavon kanssa ottamaan kuvia. Mulla oli toiveissa käyä Neulamäen näköalatornista ottamassa kuvia Puijon tornista, mutta keliolosuhteet pisti aika pahasti vastaan... Tuuli otti aika ilosesti korkeeseen näköalatorniin eikä kovien ottamisesta näin ollen tullu mitään. Vaikka varusteena oli mukana jalusta, ei kuvanvakauksettomalla objektiivilla tee yhtään mitään umpipimeessä jos kamera pääsee yhtään heilumaan...

Kun Puijon tornista ei saatu kuvia otettua annettiin Helmin ja Vallun juosta hetken aikaa näköalatornin ympäristössä ympyrää ja purkaa enempiä virtoja. Vaikka koirat oli ollu aamulla Paavon kanssa koirapuistossa, tuntu ylimäärästä virtaa olevan silti vaikka muille jakaa ja koirat juoksikin useamman kerran vanhan mäkihyppytornin rappusia ylös ja alas. Hyvä vaan, että purkivat enimmät virrat :)

Reissulta en kuitenkaan halunnu ilman yhtään kuvaa poistua, joten lähettiin motarille ottamaan pitkällä valotusajalla otettavia kuvia. Saldo on enemmän ja vähemmän käyttö- ja esittelykelposta mutta jaan tänne muutaman otoksen :)

Kuvat saa klikkaamalla suuremmaks

Oliko räpsyt mistään kotosin? Sääli kun tuulilasi oli kuvaushetkellä keleistä johtuen ajoittain likanen niin osaan kuvista on jääny semmosia "tipluja" :(

Only with corgis

Päästiin viikonloppuna nauramaan ihan kunnolla kun annettiin Helmille ja Vallulle tyhjä limpparipullo tutkittavaks. On se käsittämätöntä miten paljon iloa voi noin yksinkertasesta asiasta saaha irti :D Sääli kun en videoo tajunnu ottaa, oli nimittäin kyllä ilo irti koirilla :)

Koirat juoks ympäri asuntoo tuo pullo vuorotellen molempien suussa ja yrittivätpä jopa vetääkin sitä.  Kyllä pienet asiat saa näköjään kahen pöljän corgin päät aivan sekaisin :)

Sen sijaan onneks videolle on päätyny Vallun innokas säheltäminen Ikean maton sisällä olleen putken kanssa. Video ei vaan harmi kyllä toimi toivotulla tavalla mutta idea varmasti tulee selville :D

Ystävänpäivä, sanoista tekoihin

Vietin ystävänpäivää yhessä parhaan ystäväni kanssa. Oltiin suunniteltu leipovamme mokkapaloja ja juovamme teetä ja parantavamme maailmaa puhumalla. Kaikki suunniteltu toteutettiin, mitä nyt mokkapaloista meinas tulla vaan kauhea sotku :D Tein nimittäin ite ekaa kertaa yläasteen kotitalouden tuntien jälkeen mokkapaloja ja voin kertoo, että olin aika ajoin melko hukassa...

Kuitenkin mokkapalat saatiin tehtyä enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä (maukkaita kyllä olivat). Siinä jossain vaiheessa mokkapaloja mussuttaessamme nousi puheeksi perinteinen ongelma. Ruoka maistuu liian hyvältä ja sen seurauksena perse leviää ku viimestä päivää. Se on jännä miten varmaan jokainen nainen, miksei mieskin, painii tämän ongelman kanssa aina jossain vaiheessa elämäänsä, mutta siitä on niin kamalan vaikee puhua kellekkään muulle. Me kuitenkin rikottiin rajoja ja alettiin puhua siitä, että pitäs yrittää saaha se ahterisa vähän useemmin ängyttyä niihen urheilutrikoisiin ja lähettyä lenkille ja lakattava treenaamasta hauista sillä jatkuvalla ruuan suuhun vienti liikkeellä...

Tästä innoittuneena kateltiin parin blogin ennen ja jälkeen laihdutuksen kuvia ja ruvettiin miettimään elämäntapamuutosta meijän ittemme kohalla. Tämän kaiken hulluttelun seurauksena päädyttiin lyömään parhaan kaverini poikaystävän kanssa vetoa, että jos pystytään olemaan kesäkuun puoleen väliin saakka juomatta, saadaan molemmat kaks hunttia käteen. Melko houkutteleva tarjous, kun vedonlyönti lopputuloksesta huolimatta päädy meijän "tappioon". Eli siis meillä ei oo mitään hävittävää.

Tämän haasteen vastaanottamisen ja yleisen elämäntaparemontin seurauksena blogin sisältö saattaa hieman muokkautua erilaiseen suuntaan. Kuitenkin blogin sisältö on jo elänytkin melko paljon sen kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. Kun alkuun blogi sisälsi lähinnä huomioita Helmin kasvatusta ja kehityksestä, on se nykyään enemmän minun koko elämää kuvaava päiväkirja, jonne päivittelen kuulumisia silloin kun siltä tuntuu.

Tuon ystävänpäivänä kehkeytyneen haasteen lisäksi kerrotaanhan mitä Paavo sai minulta ystävänpäivälahjaksi. En tiedä onko tämä nyt niin tarpeellinen asia hankkia, mutta nytpähän ne on olemassa, nimittäin kalvosinnapit. Ne kun on sellainen asia, mitä tarvitsee kamalan harvoin, mutta silloin kun niitä tarvitsee, ei yleensä ole aikaa eikä mielenkiintoa lähteä niitä metsästämään. Tämän vuoksi tilasin Paavolle ajattomat napit :)

Semmonen oli meidän ystävänpäivä, päätettiin siirtyä sanoista tekoihin. Mitenkäs ruudun toisella puolen ystävänpäivää vietettiin? :)

Eläinlääkäri kuulumisia

Edellisessä postauksessa lupailinkin kertovani Helmin ja Vallun eläinlääkärikäynnistä, joten nyt on tiedossa postaus meijän lekurireissusta.

Paavo soitteli lääkäriaikaa alkuviikosta ja saikin sopivasti meijän aikatauluihin natsaavan ajan. Mää pääsen harjottelusta joka päivä neljältä, joten haluttiin saada lääkäriaika illaks, että määki pääsen mukaan. Kahen koiran (varsinkin noin torvelon ku meijän koirat :D) kanssa yksinään eläinlääkärissä käyminen kun ois varmasti melko mielenkiintosta. Saatiinkin torstaille aika varttia vaille viideks, joka sopi meille paremmin ku hyvin.

Paavo tuli hakemaan minut harjottelusta ja lähettiin käymään abc:llä kahvilla (pääsin taas haukkumaan noita huoltamokahveja...) ja siitä sitten suunnistettiin lekuriin. Jännitin jonkun verran sitä, miten paljon Vallu messuaa heti kun päästään lääkäriin kun on paljon uusia ihmisiä ja hajuja ja jos odotustilassa vielä kaiken muun hyvän lisäks ois ollu toisia eläimiä vastaanottoo oottamassa. Toisin kuitenkin kävi ja Vallu tervehti varsin maltillisesti eläinlääkäriä ja pieneläinhoitajaa. Toki pienet hurinat ja purinat piti heittää, mutta se vaan kuuluu Vallun tyyliin ilmoittaa olemassaolostaan ;)

Ensimmäisenä tutkimuspöydälle pääsi Helmi. Täytyy kyllä kehua, että tyttö seiso tosi nätisti pöydällä, vaikka pöytä pikkusen heiluikin. Hirveen pitkään Helmi ei malttanu seisoo, enkä sitä siltä sen enempää ruvennu vaatimaankaan, kyseessä kun ei mikään näyttely ollut ;) Kun eläinlääkäri pisti rokotuksen Helmin niskaan, ei tyttö huomannut yhtään mitään, katseli vaan tyytyväisenä ympärilleen. Rokotuksen jälkeen lääkäri tutki Helmin mahdollisen nivustyräepäilyn ja terveen paperit saatiin siltä osin :)

Seuraavana oli Vallun vuoro nousta tutkimuspöydälle. Nätisti Vallukin antoi lääkärin tutkia itseään. Poitsu rentoutukin sen verran pöydällä, että köllähti vaan kylelleen kun sitä rapsuttelin, mamman mussu <3 Rokotuksesta ei Vallukaan välittäny mitään, tyytyväisenä otti piikin vastaan kylkiasennossa. Vallun jalassa oli pieni kovettuma, jonka lääkäri katsoi ja totesi, ettei kyseessä ole todennäköisesti mikään muu kuin kovettuma tai joku syylän kaltainen pahkura, joka ei vaadi mitään toimenpiteitä :)

Lopuksi pyysin lääkäriä vielä kuuntelemaan molempien koirien keuhkot (mikäköhän päähänpinttymä tääki mulle on...) ja kummankaan keuhkoista ei mitään ylimääräistä kuulunut. Molemmat sai siis terveen paperit, Vallun kohalla lääkäri huomautti siitä, että massaa on päässy kertymään, joten nyt on dietillä sekä koira että omistaja ;)

Eläinlääkärin itsensä toiminta jätti hieman toivomisen varaa... Itse tykkään enemmän jutustelevista ja sekä koiran että omistajan huomioon ottavista eläinlääkäreistä. Kyseinen eläinlääkäri oli melko tuppisuu eikä mitenkään hirveän oma-aloitteisesti ja innokkaasti koiria halunnut ruveta tutkimaan ja ihmettelemään. Täytyykin seuraavan kerran kun kyseiselle eläinlääkärille mennään yrittää varata aika toiselle siellä työskentelevälle lekurille, joka ainakin Helmin kakkosrokotteen annon yhteydessä oli minun makuun :)

Jos viime postaus oli kuva painotteinen, niin tällä kertaa tuli kyllä ihan puhtaasti pelkkää tekstiä, pahoittelut siitä :)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

 Kuten otsikkokin antaa olettaa, nyt on tiedossa läjä luontokuvia parilta viime kuukaudelta. Blogi on eläny viime aikoina melko pitkälti hiljaiseloa, pahoittelut. Tuntuu, ettei tunnit vuorokaudessa riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä, joten jostain on pitänyt karsia... :(

Saa nähdä, oisko viikonloppuna niin hyviä kelejä, että viittis ottaa kameran mukaan ja lähtä järven jäälle taas ihmettelemään luontoo koirien ja Paavon kanssa. Nyt vaikka täälläpäin Suomee on ollu mukavia nollan tietämillä pyöriviä kelejä, on päivät ollu kumman harmaita eikä ulkoilu oo sen takia oikein nappaillu.

Lisäks nyt kun mulla alko viikko sitten maanantaina päiväkotiharjottelu, oon saanu viettää päivässä suunnilleen sen kaks tuntia lasten kanssa ulkoillen, joten kotiin päästyä sohvalla makaaminen on tuntunu ihan hyvältä idealta :D harjottelun alkaminen on myös luonnollisesti lisänny väsymystä jonkun verran, kun tapaan töissä päivittäin uusia ihmisiä ja koko ajan täytyy olla skarppina ja yrittää omaksua uusia asioita. Jospa tästä kuitenkin toipuisin pikapuoliin ja blogikin heräilis pikkuhiljaa taas henkiin ;)

Tänään kuitenkin reipastuttiin ja lähettiin koirien kanssa koira puistoon. Puistoon tuli myös meijän kaveri kahen oman koiransa kanssa, joten vilinää ja vilskettä riitti. Lisäks puistossa oli toki muitakin koiria, joitten kanssa meijän hurtat paini riemuissaan, corgimaiseen tyyliinsä ;)

Helmi ja Vallu on menossa torstaina käymään eläinlääkärissä. Kyseessä on onneks ihan rutiinikäynti, käydään hakemassa molemmille rokotteet ja tehhään samalla ihan normaalit terveystarkastukset. Helmihän ei meillä ollessaan oo kertaakaan eläinlääkärin palveluita käyttämään, jos ei mukaan lasketa just noita rokotuskäyntejä. Helmillä on kuitenkin olemassaan tapaturma- ja sairaskuluvakuutus varmuuden vuoks, mutta tosiaan onneks ei oo sitä jouduttu käyttämään :)

Vallukin on meillä ollessaan käyny lekurissa vaan yhen ainoon kerran, joten vähällä on Vallunkin kanssa päästy. Senkin ainoon kerran kun Vallua käytettiin, oli sillä kennelyskä, jonka myös Elli sairasti yhtäaikaa. Täytyy siis koputtaa puuta ja olla erittäin tyytyväinen siihen, että meijän koirat on ollu noin terveitä :)

Kirjottelen varmaankin perjantaina tai viimestään viikonlopun aikana enemmän koirien eläinlääkärikuulumisia. Saadaanpahan sitten lääkärinkin näkemykset koirien kunnoista, painoista sun muista hommeleista :)

Vallu 3 vuotta

Valluhan täytti tänään jo 3-vuotta. Vastahan siitä on hetki kun sen kaksvuotissynttäreitä vietettiin... Aika menee niin kamalan nopeasti.

Valluhan ei meillä tosiaan oo alusta asti ollu, vaan tuli meille suunnilleen 1½-vuotiaana 22.9.2012. Tuolloin Vallun elämän alkutaipaleen haastavimmat ajat oli jo ohitettu ja me saatiin itellemme sisäsiisti, peruskäytöstavat omaava koira. Toki Vallun käytöksessä oli asioita, joita oli pakko ruveta kouluttamaan pois, mutta melko hyvin ollaan päästy niistä eroon. Esimerkiks meille tullessaan Vallu tuppas näykkimään naamasta, ei kovin kiva...

Edelleen Vallulla on yks ongelmista, joka sillä oli meille tullessaan. Se haukkuu ulkona lähes tulkoon kaiken, mitä vastaan tulee... Olipa ihminen koirallinen tai ei niin huutokuoro täytyy järjestää. Tuota on yritetty koko ajan kouluttaa poikkeen, mutta kun huono tapa on opittu, sitä on paljon vaikeampi kitkeä enää pois. Kuitenkin kun tuon asian tiedostaa, osaa merkkejä tulevasta huutokuorosta tarkkailla jo etukäteen ja ennaltaehkäistä haukkumisen alkamista. Pakko myöntää, että olihan se alkuun melkonen shokki kun koira haukkuu kaiken, eikä ollu ymmärrystä siihen, että miks ihmeessä. Kuitenkin meillä on Paavon kanssa muodostunu semmonen käsitys, että varsinkin hämärässä ja pimeässä Vallu ei välttämättä nää riittävän hyvin, että pystys tunnistamaan vastaantulevat ihmiset ihmisiks ja pitää niitä sen takia epäilyttävinä.

Vallu on tosiaan meillä ollu sen 1½ vuotta ja sille on saanu kyllä nauraa sinä aikana mahdottoman paljon. Älyttömän hieno koira on kyseessä eikä Vallu oo yhtään semmonen, mitä cardien rotukuvauksessa sanotaan. Cardi ois muka vieraita kohtaan varautunut, mutta omalle perheelleen mitä uskollisin. Kyllä mää uskaltasin väittää, ettei Vallu oo mitenkään erityisen varautunu niitä ihmisiä kohtaan, joita meillä käy ja joihin ulkona törmätään. Jos meille tulee vieraita, niin Vallu menee hyvin mielellään esittelemään vieraille lelujaan uristen samalla yrittäen pyytää vierasta leikkiin :)

Loppuun kuvia Vallusta siltä ajalta, jonka se on meijän seurassa viettäny :)

Syyskuu 2013

Syyskuu 2012

Syyskuu 2012

Joulukuu 2012

Vallun ensimmäinen joulu meillä <3 2012

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

Helmikuu 2013

Toukokuu 2013

Kesäkuu 2013

Syyskuu 2013

Syyskuu 2013

Lokakuu 2013

Lokakuu 2013

Marraskuu 2013

Marraskuu 2013

Marraskuu 2013

Marraskuu 2013

Joulukuu 2013

Joulukuu 2013

Joulu 2013