Neuvolakuulumiset 22.1.2019

Minulla oli äitiysneuvolakäynti kun viikkoja oli kasassa 24+2. Käynnille pääsin yksin Mötkiksen jäädessä kotiin Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Tuosta yksinään käynnille pääsemisestä ei sinällään juuri valitettavasti hyötyä ollut. Olin ajatellut olevan parempi mennä käynnille yksin, sillä halusin puhua terkkarin kanssa mieltä painavista huolista, mutta ilman sen suurempaa vastakaikua jäin.

Suurimpana huolenaiheena on ollut minun jaksaminen selkäni ollessa todella, todella, todella kipeä. Kerroin terkkarille tästä kerraten samalla olleeni Mötkistä odottaessa näillä viikoilla jo melkein kuukauden sairaslomalla selän ja harkkasupistusten takia. Pohdin ääneen, mitä nyt tapahtuisi jos, ja kun, olen sairaslomakunnossa. Vastaukseksi sain voivottelua. Mitäh?! Juuri mitään muuta en kyllä meidän terkkarilta osannutkaan odottaa, hän kun ei ole mitään Florence Nightingale- ainesta.

Kuitenkin vähän jotain enemmän oisin toivonut. Toki tiedän itse ammattini puolesta, että voisimme saada Mötkikselle päivähoitapaikan järjestymään mahdollisesti nopeallakin aikataululla vointiini vedoten, tai että voisimme muutenkin hänelle hoitopaikkaa hakea. Ei kuitenkaan terkkarilla ilmeisesti käynyt pienessäkään mielessä, että tällaisesta voisi keskustella ja hän työnsä puolesta puoltaa paikan saamista, ehei, mitä sitä suotta. Tottakai häneltä sen puoltavan lausunnon tulen vaatimaan, jos selän tilanne jatkuu näin kipeänä, mutta olisin odottanut häneltä kuitenkin vähän enemmän.

Nyt olenkin pyrkinyt saamaan tuota selkää kuntoon hieronnalla sekä kehonhuollolla ja venyttelyllä. Pieniä elpymisen merkkejä on ehken havaittavissa ja toivon, että tässä raskaudessa selän tilanne etenee samalla tavalla, kuin Mötkistä odottaessa. Silloinkin toinen kolmannes oli fyysisesti se vaikein, kun taas viimeisen kolmanneksen aikana olotila alkoi hellittää. Lisäksi hankittiin esimerkiksi kodariin keittiöjakkara, jolle Mötkis voi itse kiivetä käsien ja kasvojen pesulle ja josta hänet on lyhyempi matka nostaa pyllyn pesulle, kuin ihan lattialta.

Harmittaa vain, ettei terkkarilta herunut mitään pienintäkään vinkkiä siihen, mitä voisi tehdä tai minne kannattaisi olla yhteydessä. Seuraavalla Kysin käynnillä kolmen viikon päästä pitää puhua tuosta selän kunnosta ja kysellä sieltä puolelta, olisiko jotain vinkkejä, miten asiaa lähestyä. Myös äitiysfyssarilla tai vyöhyketerapeutilla käyntiä olen harkinnut ja se onkin seuraavana to do listalla, jos ei kotikonstit ala toimia.

Neuvolakäyntiin palatakseni kaikki oli kunnossa. Painoa oli tullut edellisen neuvolan jälkeen alle kilo eikä siitä keskusteltu sen enempää. Verenpaine oli melko matala, 103/72, mikä osaltaan selittää ajoittain vaivaavaa huimausta. Tällä käynnilllä mitattiin ensimmäisen kerran kohdunpohjan korkeus, eli sf-mitta. Se oli 24cm asettuen yläkäyrälle. Tästä terkkari totesi, että on täysin normaalia, että ensimmäinen mittaustulos on yläkäyrällä ja katsottiin vertailun vuoksi myös Mötkiksen aikaiset käyrät. Silloinkin sf-mitta lähti liikkeelle yläkäyrältä laskeutuen keskikäyrälle ja loppua kohti se palasi jälleen yläkäyrälle. Nyt tottakai lähtöpaino ja toinen raskauskin vaikuttaa tuohon sf-mittaan. Hemoglobiinia ei tällä kerralla mitattu sen oltua hyvä edellisellä käynnillä. Sydänäänet kuunneltiin ja terkkari totesi keskisykkeen olevan noin 150 ja sen puolesta kaiken olevan kunnossa.

Käynnillä sain lisäksi Kelaa varten raskaustodistuksen ja kerrattiin nopeasti kuinka vanhempain vapaat ynnä muut menevät. Näpyttelinkin heti samana iltana hakemukset ja jo seuraavana päivänä oli päätökset tehtynä. Kela kyllä yllätti tässä melkoisesti. Nyt vaan siis odotellaan Kelan asioiden puolesta äitiysloman alkua 4.4.2019. Sinällään aika ihana päästä hieman taloudellisesti väljempään tilanteeseen kun äitiyspäiväraha alkaa. Onhan se huimasti parempi, kuin kotihoidon tuki.

Raskauspäiväkirja vol 2: toinen kolmannes

13. raskausviikko 28.10.-3.11.2018

Kuluneen viikon aikana aloin tuntea pieniä hipaisuja vatsassa, jotka pikkuhiljaa alkoivat voimistua. Vointi oli hyvä ja jaksavainen ja pikkuhiljaa pääsin palailemaan taas liikunnankin pariin.

14. raskausviikko 4.11.-10.11.2018

Viikon aikana Paavo näki ensimmäisen kerran liikkeitä vatsan läpi ja tunsi niitä myös.

15. raskausviikko 11.11.-17.11.2018

Meidän isänpäivä lähti hieman toivottua vauhdikkaammin käyntiin, kun heräsin aikaisin aamulla vessahätään. Olin herännyt useamman kerran yön aikana käymään pissillä, mutten kuitenkaan vielä siinä vaiheessa ollut osannut ajatella jotain outoa olevan tekeillä. Kuitenkin aamulla herätessäni ja vessassa käydessäni huomasin, ettei rakko tyhjeni täysin ja virtsaaminen kirvelee hieman. Ajattelin, että hienoa, VTI. Menin kuitenkin vielä takaisin sänkyyn köllimään vain todetakseni hetken päästä, että pakko lähteä uudestaan vessaan.

Tuolla käynnillä laitoin valot päälle ja pöntöltä noustessani näky veti tunnelman kaikkea muuta kuin juhlavaksi. Virtsa oli veristä. Odottelin hetken, että Mötkis heräisi syömään ja pienen hetken kuluttua hän heräsikin. Annoin hänelle rintaa ja kun varmistuin Mötkiksen painuneen takaisin unille, hiippailin pois makkarista poikien jäädessä tuhisemaan vierekkäin.

Yritin soittaa äidilleni ja isälleni, sillä Paavolla oli päivystysviikko, enkä siltä osin voinut jättää poikia kahdelleen kotiin, vaan oli pakko saada joku tulemaan meille varmistukseksi, jos Paavo joutuisikin töihin. En saanut vanhempiani kiinni, joten aloin laitella aamupalaa ja soittelin Kysin päivystykseen. Kuten arvelinkin, käsky tulla näytille kävi. Siinä aikani tuskailin ja mietin, että miten saan vanhempani melkein 15 kilometrin päässä hereille, en ainakaan huutamalla. Sitten suuri lamppu syttyi, ja muistin, että minulla on heidän naapurinsa numero. Laitoin naapurille viestin, että jos on kotona, voisiko käydä herättämässä vanhempani. Pian naapuri vastasikin, että joo hän käy, mukavaa isänpäivää. Kiittelin ja toivotin heille myös mukavaa isänpäivää.

Pian äitini soitteli takaisin, että mikä hätänä. Selitin tilanteen ja pyysin heitä tulemaan meille mahdollisimman pian. Vanhempani lähtivätkin tulemaan ja minä jatkoin aamupalan valmistelua. Söin siinä vielä aamupalan itse, ennen kuin Paavo ja Mötkis heräsi. Kun pojat nousivat sanoin Paavolle, että ei nyt saa saada mitään paskahalvausta, mutta minun pissa on veristä ja minun täytyy lähtä näytille Kysille. Varmistukseksi kuuntelimme vielä sydänäänet kotona ennen lähtöäni ja sitten suunta kohti Kysiä yhdessä isäni kanssa Paavon ja minun äitini jäädessä meille Mötkiksen kanssa.

Kysillä homma eteni tyypillisen verkkaisesti. Ensin ilmoittaudutaan päivystykseen ja odotetaan pääsyä hoidon tarpeen arviointiin. Sitten odotetaan pääsyä lääkärille, jonka jälkeen odotetaan pääsyä hoitajalle, joka ottaisi verikokeet ja vastaanottaisi virtsanäytteen. Sitten odotetaan tunti, että labrojen tulokset valmistuu ja siihen vielä hetki päälle, että lääkäri kerkeää ne katsoa ja ottaa taas vastaan. Kokonaisuudessaan tuo reissu ei kuitenkaan onneksi kestänyt kuin kolme tuntia, mutta oli siinäkin tarpeeksi. Tuon tunnin odottelun aikana käytiin viereisellä huoltsikalla kahvilla ja välipalalla, sillä Kysin kahviot aukeavat sunnuntaisin vasta klo 11.

Diagnoosiksi sain akuutin virtsarakon tulehduksen virtsanäytteessä olleen infektion kuvan vuoksi. CRP oli hieman koholla, mutta se voi liittyä itsessään pelkästään raskauteen. Pientä lämpöilyä minulla kuitenkin myös oli. Sain antibioottikuurin ja ohjeet tiedustella bakteeriviljelyn tuloksia muutaman päivän päästä omalta terveysasemalta. Lisäksi noin viikon kuluttua kuurin päättymisestä olisi hyvä käydä antamassa kontrollivirtsanäyte, jotta varmistuu taudin olevan varmasti ohi. Näillä ohjein lähdettiin apteekin kautta kotiin ja isänpäivän viettoon.

Isänpäivä iltana käytiin vielä minun vanhempien luona päivällisellä ja touhusteltiin yhdessä perheen kesken Paavon päivystyksen puitteissa. Olo alkoi helpottaa nopeasti kuurin aloituksen jälkeen ja jo muutaman tunnin päästä ensimmäisen tabletin ottamisesta virtsan väri normalisoitui.

Parin päivän päästä soittelinkin terveysasemalle ja kyselin bakteeriviljelyn tuloksia. Hieman hämmästyneenä kuuntelin, kun hoitaja kertoi viljelyn olevan negatiivinen. Kerroin virtsan olleen veristäkin, josta hoitajakin hieman hämmentyi. Hän kuitenkin tarkasti tulokset vielä uudelleen todeten, ettei viljelyssä kyllä mitään ole, mutta ohjasi kuitenkin käymään antamassa kontrollinäyte vielä viikon kuluttua kuurin päättymisestä.

Samaisella viikolla kävin vielä sokerirasituksessa viikoilla 14+5. Paavo oli kotona Mötkiksen kanssa sen aikaa, että sain labroissa käytyä ja lähti vasta minun kotiuduttua töihin. Muutaman tunnin päästä kotiutumisesta soittelin neuvolan soittoajan puitteissa labrojen tuloksista kuullen iloisia uutisia. Kaikki arvot olivat alle raja-arvojen, joten raskausdiabetesta ei ainakaan tässä vaiheessa diagnosoitu. Paastoarvo oli hieman koholla, mutta kuitenkin alle raja-arvon, joten yöpaaston pituuteen ja iltapalan laatuun terkkari suositteli kiinnittämään huomiota. Muuten mennään näillä mitä nyt on. Seuraava rasitus toteutetaan joskus puolivälin jälkeen ja siitä kuulen tarkemmin seuraavassa neuvolassa.

16. raskausviikko 18.11.-24.11.2018

Käytiin neuvolakäynnillä yhdessä koko perhe Paavon ollessa lomalla viikoilla 15+3. Käytiin läpi kuulumisia ja vointia sekä Paavo otti influenssarokotuksen. Mittauksien osalta kaikki oli kunnossa, painoa oli raskauden alusta tullut pari, kolme kiloa. Enemmän siis kun Mötkiksen raskaudesta tähän mennessä, mutta toki elämäntilanne on kokonaisuudessaan täysin erilainen. Verenpaine ole hyvä, 118/77. Hemoglobiini oli edellisestä mittauskerrasta laskenut 20 yksikköä ollen nyt 124. Kuitenkaan mitään tarvetta rautalisän aloitukselle terkkari ei nähnyt. Täytyy seuraavassa neuvolassa taas mittauttaa hemppari ja miettiä olisiko kuitenkin hyvä lisää aloittaa. Mittausten lisäksi kuunneltiin Kirpun sydänääniä ja Mötkiskin pääsi ensimmäisen kerran kuulemaan pikkusisaruksensa sydänäänet.

17. raskausviikko 25.11.-1.12.2018

16+3 minulle oli varattuna seuraava kontrolliaika Kysille ja käynnille menin yhdessä äitini kanssa. Käynnillä oli vastassa Mötkiksen niskaturvotusultrassa minua itkettämään onnistunut lääkäri ja odotukset käynnin suhteen romahtivat kyllä melkoisesti. Olin käyntiä varatessa kysellyt kelle lääkärille se on ja silloin oli tietona, että lääkärinä olisi sama mukava ja asiantunteva lääkäri, kuin Mötkiksen viimeisessä ultrassa ja synnytyksessä. Noh, toisin kävi.

Lääkäri oli kuitenkin yllättävän asiallinen ja syy tähän selvisikin myöhemmin. Lisäksi hänellä oli opiskelija mukana, jonka läsnäoloon tietenkin annoin suostumuksen. Lääkäri kyseli kuulumiset ja voinnin eikä niissä mitään ihmeempää ollut. Kerroin isänpäivänä olleessa VTI-epäilystä ja lääkäri tarkisti muutama päivä sitten antamani virtsanäytteen tulokset koneelta, todeten niiden olevan puhtaat. Edelleen siis hieman mysteeriksi jäi, että mistä virtsan verisyys aiheutui. 

Seuraavana siirryttiin ultraamaan. Lääkäri tarkasteli sikiön varhaisten rakenteiden osalta todeten kaiken, mikä on näkyvissä olevna kunnossa. Kirppu oli koko ajan selkä anturiin päin, joten kädet ja vatsanpeitteet jäivät näkemättä. Myöskään sydäntä lääkäri ei saanut tarkemmin tarkasteltua. Sikiön tarkastelun jälkeen alettiin tarkastelemaan tarkemmin kohtua ja lähinnä istukkaa. Istukka onkin etuseinämässä ja napanuora kiinnittyy keskelle sitä. Istukan ylä- ja alareunoilla on kuitenkin kalvojen sisällä tyhjiä kohtia, joita lääkäri nimitti laguunoiksi. Verenkiertoa niissä ei näyttänyt olevan.

Näkymä oli lääkärin mukaan kuitenkin melko tavallinen eikä mitään syytä huoleen olisi. Jatkona olisi seuraavana rakenneultraääni, jonka jälkeen päätettäisiin loppuraskauden osalta seurannan tarve. Kuten jo ensimmäisessä ultrassa lääkärin kanssa puhuttiin, istukka tulisi lähtemään synnytyksen jälkeen patologille tarkasteltavaksi. Tässä vaiheessa siis kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, eikä mitään huolta sikiön osalta ole. Painoarvioksi Kirpulle saatiin 151 grammaa.

18. raskausviikko 2.12.-8.12.2018

Liitoskivut alkoivat nostaa päätään ja vaivata lähes päivittäin. Kuitenkin ne pysyivät vielä siedettävinä, mutta osittain fyysinen rasitus sekä kelien liukkaus niitä ärryttivät entisestään.

17+2, masukin alkoi tosissaan jo ilmestyä

19. raskausviikko 9.12.-15.12.2018

Liitoskivut jatkuivat ja olivat välillä jo melko voimakkaitakin. Ei kuitenkaan ihan vielä mitään lamauttavia, mutta sen verran kovia, että välillä joutui tahtia ihan tosissaan hidastamaan.

20. raskausviikko 16.12.-22.12.2018

19+1 minulla oli neuvolakäynti. Käytiin läpi kuulumiset ja edellinen Kysin käynti. Mitään ihmeempää kantaa terkkari ei Kysin käyntiin ottanut, totesi vaan, että hänellekin nuo laguunat olivat täysin vieraita. Kerroin vaivanneista liitoskivuista ja väsymyksestä, sekä esitin toiveen hemoglobiinin mittaamisen. Mittailtiin paino, verenpaineet ja se hemppari. Painoa oli tullut kilo kuukauden takaiseen neuvolaan nähden, joten ihan maltillisissa lukemissa edelleen pysytään. Verenpainekin oli hyvä 116/81 ja hemoglobiinistakaan ei selitystä väsymykselle löytynyt. Se oli 135 ja noussut edellisestä käynnistä yli kymmenen yksikköä. Lisäksi kuunneltiin vauvan sykkeet, varailtiin seuraava neuvola ja sain kotiin voimavarakyselyt täytettäväksi. Seuraava käynti neuvolassa olisikin se niin sanottu KELA-käynti, jolla saa raskaustodistuksen ja pääsee hakemaan KELAsta äitiysavustuksen, äitiyspäivärahan sekä lapsilisän.

22.12. viikkoja ollessa kasassa 19+6 julkaistiin raskausuutinen somessa ja saatiin melko monelta kuulla heidän aavistelleenkin jotain tällaista olevan meneillään. Sinällään raskauden julkistamisesta lähtien on ollut tietyllä tavalla helpompi olla, kun ei tarvitse enää miettiä, että kuka tietää ja kuka ei, vaan automaattisesti voi kaikille kertoa odotuksesta.

Tästä eteenpäin raskauskuulumisia julkaisen sitä mukaan,

kun on kerrottavaa ja aikaa kirjoittaa.

Rakenneultran kuulumiset ovatkin seuraavana tiedossa

ultran häämöttäessä jo parin päivän päässä.

Raskauspäiväkirja vol 2: ensimmäinen kolmannes

5. raskausviikko 2.9.-8.9.2018

3.9.2018 tein positiivisen raskaustestin. Testin tulos oli hyvin hailakka, mutta niin oli myös Mötkiksestä tehty ensimmäinen positiivinen testi. Samana päivänä soittelin terkkarille ja varattiin neuvola-aikoja. Varattiin myös ultra raskauden keston määritystä varten, sillä kiertoni ei ollut tässä vaiheessa vielä kovinkaan säännöllinen. Terkkari varasi pyynnöstäni tulevalle perjantaille konsultaatioajan neuvolalääkärille koskien mahdollisia tukilääkityksiä tässäkin raskaudessa. Edellisessä raskaudessa käytössä olivat Folvite, Disperin ja Lugesteron enkä oikein tiennyt, olisiko niitä hyvä tässäkin raskaudessa käyttää.

Koko viikon olo oli aikalailla epätodellinen ja hämmentynyt. Oltiin äärettömän onnellisia, sillä raskaus sai alkunsa hyvin pian, kun toiselle lapselle lupa tulla annettiin. Plussasinkin siis jo heti ensimmäisen epäsäännöllisen kierron jälkeen. Toisaalta kuitenkin myös jännitti mitä tapahtuisi, jos kaikki ei menisikään hyvin. Nyt onneksi olisi Mötkis pitämässä minua liikkeellä ja siten myös toisi päiviin tekemistä. Nyt en myöskään ehdi analysoida ja pohtia kaikkia olojani ihan niin puhki, kuin edellisessä raskaudessa ja aika varmasti tulee kulumaan paljon nopeammin.

En malttanut odottaa perjantaihin asti neuvolääkärin ajatusta tukilääkityksistä, joten soittelin itse Kysin lapsettomuuspolille ja selvittelin asiaa. Tässä raskaudessa tultaisiin käyttämään samoja tukilääkityksiä, kuin Mötkiksen raskaudessa. Tulisin myös olemaan taas Kysin seurannassa, joten seuraava ultra varattiinkin Kysille.

6. raskausviikko 9.9.-15.9.2018

Huono olo ja väsymys vaivasivat pitkin viikkoa. Viikon lopulla kainaloihin ilmestyivät kosketusarat pallerot tissien herätessä uuteen raskauteen. Mötkiksen synnyttyähän minulla nousi nuo samanlaiset kipeät pallerot kainaloihin maidonnousun yhteydessä, joten osasin tämän oireet yhdistää heti maidontuotantoon.

Oikeastaan plussaamisesta asti olin nukkunut äärettömän huonosti, joten soittelin neuvolaan ja kyselin soittoaikaa neuvolalääkärille, jotta voitaisiin miettiä jotain lääkkeellistä apua unettomuuteen. Soittoajan sain parin päivän päähän ja tuolloin vastaukseksi sain, että tähän asti satunnaisesti käyttämäni Mirtazapin ei sovi käytettäväksi raskauden aikana, vaan käyttöön otettaisiin Opamox satunnaisesti. Opamoxia voisi käyttää vain satunnaisesti sen ollessa bentsodiatsepaami, eli vahvasti koukuttava, ja väärinkäytetty, lääke. Tähän vastaukseen tyydyin ja päätin käyttää Opamoxia vain äärimmäisessä tilanteessa.

7. raskausviikko 16.9.-22.9.2018

Väsymys ja pahoinvointi painoi edelleen. Ensimmäiset oksennukset oksensin tällä viikolla ja olotila oli väsymyksen kanssa aivan järkyttävä. Lauantaihin mennessä oltiin päästy siihen tilanteeseen, että päätin nyt olevan aika ottaa Opamoxia nukkumaan mennessä. Kohtuullisen yön sen turvin nukuinkin ja seuraavana päivänä olo oli helpompi.

8. raskausviikko 23.9.-29.9.2018

Tuo yksi Opamoxilla nukuttu yö lähes kolmen viikon unettomuuden jälkeenhän, kuten arvata saattaa, ei riittänyt mihinkään. Jäätävä väsymys ja kuvotus ja pahoinvointi painoi päälle kuin olisi seinä vastassa ja keskiviikkoon mennessä saavutettiin niin sanotusti pohja. Aamulla Paavon tehdessä lähtöä töihin herättiin Mötkiksen kanssa ja jätin Mötkiksen Paavolle mennessäni itse vessaan. Paavo kysyi minulta, sainko nukuttua edellisenä yönä. Pudistelin päätäni ja kyyneleet alkoivat valua. Paavo kysyi, että mikä on hätänä. Tähän vastasin tämän raskauden kamalimman lauseen. Menisipä tämä kesken, saisin edes nukkua. Niin. Näin toimii väsynyt mieli. Tekee tepposet ja heittää kupin täysin nurin. Paavo lähti töihin surullisena ja huolissaan. Minä jäin keräilemään itseäni. Samana päivänä oli Mötkiksen 1-vuotiskuvaus, jossa en halunnut näyttää ihan niin tuskaiselta, kuin olin.

Vähän ajan päästä soitteli äitini ja kysyi vointiani. Noh, itkuksihan se meni. Sain kuitenkin kerrottua aikovani soittaa Teratologiseen tietopalveluun, kunhan se aukeaa. Tuota aikeamista sitten odotettiinkin kuin kuuta nousevaa ja kun viimein pääsin soittamaan oli helpotus aivan valtava. Tietopalvelun työntekijä kysyi heti, miksen muka voisi käyttää Mirtazapinia, se sopii käytettäväksi raskauden aikana siinä, missä Opamoxkin. Lisäksi Mirtazapinia käytettäessä vältettäisiin bentsojen käyttö ja mahdollinen riippuvuus niihin.

Tässä kohtaa kirosin mielessäni, ja lujaa. Vittu. Vitun neuvolalääkäri. Saatana. Hänen kanssa puhuessaan minulle jäi päällimmäiseksi ajatukseksi, että raskauden aikaisen unettomuuden hoitaminen on haastavaa, koska normaalisti käytetyt lääkkeet eivät ole vaihtoehto. Niinpä niin. Ei tainnut olla kyseisen lääkärin lääketietämys ihan tätä päivää. Onneksi päädyin varmistamaan tuon asian ja Teratologisesta tietopalvelusta sain suoralta kädeltä vastauksen.

Kyseinen päivä taittuikin paljon kivuttomammin kuin aikaisemmat. Tiesin, että illalla voisin ottaa nukahtamislääkkeen ja nukkuisin tulevana yönä. Pystyin taas hengittämään. Lisäksi minusta tuntui, että pahoinvointi helpottui heti huomattavasti saadessani tietää, että ensi yöstä eteenpäin minä taas nukun. Tämä menee ohi, palaan ennalleni.

Seuraavalle päivälle minulla oli varattuna aika Ensikotiyhdistyksen työntekijälle. Aika varattiin samalla viikolla, kun plussasin sillä ajatuksella, että halusin päästä purkamaan hieman ajatuksiani uudesta raskaudesta ja siitä, mitä pelkojakin se minussa herätti. Käynti kuitenkin keskittyi melko pitkästi vallitsevan tilanteen purkamiseen. Käytiin läpi unettomuuttani ja jaksamista, tarvittaisiinko mahdollisesti jotain apua ja tukea arkeen. Mikä olisi tällä hetkellä meidän perheelle paras. Työntekijä ehdottikin heidän kauttaa saatavan vapaaehtoistyöntekijän ottamista avuksi. Vapaaehtoistyöntekijä voisi käydä ulkoilemassa Mötkisken kanssa sillä aikaa, kun itse lepäisin, hoitaisin kotia tai kävisin lenkillä. Tekisin sillä aikaa sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jäin miettimään tätä vaihtoehtoa ja lupasin ilmoittaa päätöksestäni mahdollisimman pian.

27.9. minulla oli tämän raskauden ensimmäinen ultra Kysillä. Viikkoja oli tuolloin kasassa 7+4, joten siltä osin hyvillä mielin menin ultraan: jos syke olisi näkyäkseen, se näkyisi jo varmasti tässä vaiheessa. Paavo ei ollut vielä tässä vaiheessa kertonut töihin raskaudesta, joten hän ei päässyt mukaani käynnille. Tehtiinkin sellaiset järjestelyt, että hain äitini töistään olemaan Mötkiksen kanssa ja isäni, joka on rakennuspuolen töissä Kysillä, tuli mukaani ultraan. Sinällään hyvä, etten ollut käynnillä yksin.

Käynnin alussa lääkäri kyseli perinteiset viimeiset kuukautiset, onko ollut vuotoja, minkälaisia oireita ja niin pois päin. Sitten käytiinkin läpi jo aloitetut lääkitykset ja päästiin viimein siirtymään siihen kaikkein jännittävimpään vaiheeseen, eli ultraamiseen. Ultraus tehtiin alakautta ja hyvin pian näytölle piirtyikin pieni papunen, Kirpuksi myöhemmin nimetty, jonka sydän löi vimmatusti. Kirppu vastasi viikkoja 7+0 eli muutaman päivän pienempää, kuin kuukautisista laskettuna. Tuossa vaiheessa oma sydämeni heitti volttia: meitä olisi ensi kesänä neljä.

Pitkään en kuitenkaan ehtinyt iloita ennen kuin lääkäri pudotti minut maan pinnalle. Hän onnitteli ensin hieman laimeasti elävästä pienestä ja siirtyi sitten näyttämään kohdusta aluetta, joka sai hänet kovin mietteliääksi. Kohdussa näkyi alkion vierellä lumisademaisema. Osittainen rypäleraskaus. Alkiolla oma erillinen istukka, mutta myös tuon lumisademaiseman muodostamaa rypälemäistä kudosta kohdussa näkyi. Näin sen ominkin silmin ja näky oli erilainen kuin koskaan aikaisemmin näin pienillä viikoilla ultrassa.

Sain nousta tutkimuspöydältä ja alettiin käydä lääkärin kanssa asiaa läpi. Isäni oli kalpea kuin lakana. Itse yritin olla reipas vielä tässä vaiheessa. Rypäleraskauden riskinä on pahimmillaan istukkasyöväksi kehittyvä tila, jota hoidetaan sytostaattihoidoilla. Mikäli sytostaatit eivät tepsisi, ainut hoitokeino olisi kohdun poisto. Vittu. Tässä kohtaa minulla oikeastaa sumeni ja humisi vain korvissa. Vittu, en minä voi kuolla. Minulla on pieni lapsi. En myöskään voi sanoa kohdulleni heihei, haluanhan lisää lapsia. Lääkäri näki parhaaksi tässä vaiheessa, että varataan kontrolliultra viikon päähän ja otetaan hCG-labrat heti tänään, jotta ollaan viisaampia. Lääkäri lupasi soittaa, mikäli hCG olisi poikkeavan korkea, kuten rypäleraskaudelle olisi tyypillistä. Raskauteen hän toivotti suhtautumaan varovaisen toiveikkaasti, mitä ikinä se tarkoittaisikaan.

Poistuttiin huoneesta ja oltiin molemmat isäni kanssa aivan pihalla. Ei mitään helvetin tolkkua. Löydettiin äitini käytävältä työntelemästä Mötkistä rattaissa ja lähdettiin suuntaamaan labraan. Matkalla kerrottiin mitä oltiin juuri kuultu. Labraan pääsyä odottaessani soitin Paavolle. Tässä kohdassa hanat aukesivat ja itku tuli vuolaana. Mitä helvettiä meille on taas tapahtumassa. Eikö meitä oltu koeteltu jo riittävästi lapsettomuuden saralla ennen Mötkistä. Missä on kohtuus ja tolkku. Labrojen jälkeen suuntasin autolle, pakkasin Mötkiksen kyytiin ja lähdettiin viemään äitini takaisin töihin suunnaten sen jälkeen itsekin kotiin.

Loppupäivä oli itkuinen, en todella tiennyt mitä tulisi tapahtumaan ja miten meidän käy. Mitä Mötkikselle käy, jos minä sairastun vakavasti, miten Paavo ja Mötkis pärjää kahden, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Miten tämä on mahdollista, että meille lyödään taas märkää rättiä naamaan, kun toiveena on lapsi. Vitutti, pelotti, suututti. Soitin myös Ensikotiyhdistyksen työntekijälle ja sovittiin, että meidän perheen tueksi saadaan heidän kauttaan vapaaehtoistyöntekijä, joka voisi olla esimerkiksi Mötkiksen kanssa minun ollessa lääkärissä tai hän voisi tulla myös muuten seurakseni tai mahdollistamaan esimerkiksi salille pääsemisen arkisin Paavon ollessa töissä.

Seuraavana päivänä soittelin neuvolaan ja kerroin tilanteesta. Terkkari oli ihmeissään ja kuunteli hämmästyneenä kertomaani. Pyysin häntä tarkistamaan, näkyisikö hCG-labran tulokset jo. Hän tarkisti ne ja kertoi tuloksen olevna 30666 eli viikkoihin nähden hieman yläkantissa, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Huokaisin vähän helpotuksesta. Peruttiin seuraavalle viikolle varattu ensikäynti ja sovittiin, että soittelen kontrolliultran jälkeen uutta aikaa tarpeen mukaan.

9. raskausviikko 30.9.-6.10.2018

Fyysinen oloni oli hyvä, pahoinvointi oli väistynyt, mutta pään sisällä olo oli kaikkea muuta, kuin hyvä. Päivät matelivat. Koko viikolle täytin kalenterin mahdollisimman täyteen, en halunnut olla yksin. Joka päivä näin jotakin. Viimein koitti 8+4, päivä jolle kontrolliultra oli varattuna. Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoinen tuli olemaan Mötkiksen kanssa Kysillä sen aikaa, että päästiin Paavon kanssa käymään ultrassa. Tällä kertaa en voinut mennä käynnille yksin vaan sanoin Paavolle, että hän tulee keinolla millä hyvänsä ultraan mukaan, ihan sama vaikka mitä joutuisi töihin selittämään. Ja Paavo tulikin. Niin paniikissa käynnille lähdin, että unohdin laukkuni kotiin. Siellä olisivat olleet neuvolakortti ja kukkaro. Unohduksen huomasin vasta Kysin parkkihalliin ajaessani, eikä minulla ollut enää aikaa kääntyä takaisin niitä hakemaan.

Hetkeä myöhemmin nähtiin vapaaehtoistyöntekijän kanssa Kaarisairaalan aulassa ja siirryttiin odotusaulaan odottamaan vuoroani. Myös Paavo tuli paikalle tervehtien vapaaehtoistyöntekijän ja istuttiin alas odottamaan vuoroamme. Minuutit matelivat. Joka kerta, kun vuoronumerotaulun numero muuttui, olin valmis pomppaamaan pystyyn ja juoksemaan huoneeseen. Jouduttiin kuitenkin vielä odottamaan.

Kun viimein vuoromme koitti yllätyin iloisesti. Meitä oli vastassa myös edellisen raskauden aikaan tapaamamme lääkäri, joka oli tuolloin ehkä hieman tyly, mutta äärettömän asiantunteva. Olinkin toivonut, että käynnillä olisi joku eri lääkäri, jotta saisimme toisenkin lääkärin näkemyksen asiasta. Lääkäri kertasi tilanteemme ja pyysi minua siirtymään tutkimuspöydälle. Asetuttiin tottumuksesta paikoillemme, minä pöydälle makaamaan ja Paavo viereeni istumaan, kädet etsittiin toistemme käsiin ja alettiin odottaa.

Ultraus toteutettiin jälleen alakautta ja lähes hengistystä pidättäen odotettiin mitä lääkäri sanoisi. Kirppu oli nähtävissä heti, hänen sydämensä pamppaili edelleen. Hän oli kasvanut viikossa täsmällisesti edelliseen ultraan verraten vastaten nyt viikkoja 8+0. Lääkäri jatkoi ultraamista ja tarkasteli kohtua muuten. Hän osoitti näytöltä muutamia rakkuloita, jotka itsekin näimme, mutta tilanne oli aivan toisenlainen kuin edellisessä ultrassa. Ei lumisademaisemaa. Tilanne oli huomattavasti parempi, kuin viikko sitten. Mitään selitystä tilanteelle lääkäri ei osannut antaa, mutta tulimme siihen tulokseen, että hyvä näin. Käynniltä saimme mukaamme useita kuvia Kirpusta sekä seuraavan ajan. Seuraavan kerran ultrattaisiin normaalin raskaudenseurannan mukaisesti niskaturvotusultra.

10. raskausviikko 7.10.-13.10.2018

Koko viikko meni tohistessa Mötkiksen synttäreitä ja olo olikin hyvä ja virkeä edellisen viikon hyvien uutisten jälkeen. 9+4 kävin myös neuvolassa ensikäynnillä ja melkoista sukkulointiahan se käynti olikin. Minulla oli Mötkis mukana, joten ihan täysin en käyntiin pystynyt keskittymään, mutta kuitenkin, tulipahan käytyä. Käytiin läpi raskautta ja otettiin perusmitat. Verenpaine oli 120/69 ja hemoglobini 144. Painoa nyt oli riittävästi ja siitä puhuttiinkin, ettei hirveästi tarvitsisi tulla. Koska Mötkiksen raskaudessa minulla oli ruokavaliohoitoinen raskausajan diabetes, tässäkin raskaudessa tulisin käymään sokerirasituksessa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Sain lähetteet labroihin ja varattiin seuraava neuvola varhennetusti raskausviikolle 15.

11. raskausviikko 14.10.-20.10.2018

10+5 kuunneltiin ensimmäisen kerran sydänääniä dopplerilla. Ensimmäisen kerran Mötkiksestähän sydänääniä kuunneltiin 11+1. Alkuun ei millään meinattu saada sydänääniä kuulumaan, mutta olihan niiden kuunteluyrityskin melkoinen tsembalo. Mötkis oli siis hereillä ja touhusi menemään olkkarissa samalla kun sydänääniä yritimme löytää. Varmaan puolen tunnin ajan niitä etsittiin ja aina pieneksi hetkeksi jotain saatiinkin kuulumaan, kunnes taas kadotimme kohdan. Tultiinkin siihen tulokseen Paavon kanssa, että yritetään uudestaan kunhan Mötkis menee päiväunille.

Päiväunien aikaan sydänääniä sitten alettiinkin jälleen etsiä. Tällä kertaa minulla oli rakko täynnä ja muutenkin meillä oli paremmin aikaa ja rauhaa syventyä touhuun. Pitkän aikaa jälleen etsittiin. Löydettiin jälleen vaimea syke, löydettiin syke, istukan virtaukset sekä oma sykkeeni samaan aikaan. Sitten viimein alkoi kuulua pelkkä Kirpun syke. Kyllähän siinä kohtaa olo oli väistämättäkin helpottunut. Olin ollut kovin oireeton jo pidemmän aikaa, joten olin kerennyt alkaa pelätä pahinta. Kuitenkin pieni Kirppunen on edelleen matkassa ja voitiin hyvillä mielin jäädä odottamaan seuraavalla viikolla olevaa nt-ultraa.

10+3, melkoinen turvotus

12. raskausviikko 21.10.-27.10.2018

26.10.2018 meillä oli niskaturvotusultra Kysillä. Käynnille mentiin yhdessä Paavon kanssa ja Ensikotiyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijä oli Mötkiksen kanssa käynnin ajan kärräilemässä pitkin Kysin käytäviä. Aika oli heti aamun ensimmäinen, mutta silti lääkäri oli myöhässä melkein 15 minuuttia. Oli taas tuskaisen pitkät minuutit odotella. Lisäksi odottelun tuskaisuutta lisäsi se, että olin pidätellyt aamupalan jälkeen pissaa varmuuden vuoksi, kun en muistanut pitäisikö rakon olla täynnä vai tyhjä ja siinä vaiheessa kun huoneeseen viimein päästiin sisään, oli rakko ainakin varmuudella täynnä.

Käynnin alussa lääkäri kyseli nopsasti kuulumiset, esitteli hänellä mukana olevan saksalaisen lääkäriopiskelijan ja kysyi suostumuksen tämän läsnäoloon ultran aikana. Suostuttiin opiskelijan mukana olemiseen ja kerroin, että minulla on täysi rakko, johon lääkäri totesi, että helpompi se on tyhjentää kun täyttää, joten käyn sitten vessassa, jos täysi rakko häiritsee näkymää. Sitten alettiin ultraamaan. Sekoilun merkeissä kävin heittämässä housut pois, johon lääkäri totesi, että laita vaan takaisin, ultrataan mahan päältä. Olisinhan minä tämän tietenkin Mötkiksen raskaudesta muistanut, mutta siinä paniikin sekaisesti heitin housut vain päästäkseni pukemaan ne heti takaisin. Kun pääsin tutkimuspöydälle lääkäri aloitti ultrauksen ja totesi, että on todellakin täysi rakko eikä sen takia saada kunnollista näkymää. Minut passitettiin siis vessaan ja sitten aloitettiin kunnolla ultraamaan.

Lääkäri tarkasteli sikiön kokonaisvaltaisesti rakenteiden osalta ja kertoi kaiken, mitä tässä vaiheessa voidaan katsoa, olevan kunnossa. Ultrauspäivänä viikkoja kuukautisista laskettuna oli 11+5 ja sikiö vastasi viikkoja 11+2. Kuitenkin ihan omalla ajallaan hän kasvaa, kun edellisissä ultrissakin sikiön CRL-mitta oli vastannut muutamaa päivää pienempää. Riskiluvut oli alhaiset.

Kirppunen <3

Sikiön tarkastelun päätyttyä lääkäri ultrasi vielä kohtua ja istukkaa etsien viitteitä mahdollisesti rypäleraskaudesta. Kuitenkaan mitään sellaiseen viittaavaa hän ei löytänyt, mutta halusi kuitenkin istukan kontrolloitavaksi vielä kuukauden päästä. Tuolloin istukka olisi pidemmälle kehittynyt ja sitä saataisiin tarkemmin tarkasteltua. Lisäksi pieni epäily mahdollisesti endometrioosista heräsi ja tuotakin saadaan varmasti seuraavalla käynnillä tarkemmin selvitettyä. Kuitenkin niskaturvotusultran osalta kaikki kunnossa, sikiö näyttää voivan hyvin ja raskaus etenee normaalisti.

Mötkis 1v

Meidän vauvasta on virallisesti tullut taapero.

En voi uskoa, että siitä on jo vuosi,

kun häntä ensimmäisen kerran pitelin sylissäni hämilläni kaikesta.

Miten paljon tämän ensimmäisen vuoden aikana

meistä kolmesta jokainen onkaan kasvanut ja muuttunut.

Nykyään meillä asustaa pääsääntöisesti tyytyväinen Vili Vilperi. Hän tutkii kaikkea mahdollista käsiensä ulottuvilla olevaa ajautuen välillä paikkoihin, jotka eivät ole niin sallittuja. Viimeisimmän kuukauden aikana Mötkis on myös oppinut kävelemään ilman tukea, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut todellakin tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Tämän ison motorisen kehityksen lisäksi hän on alkanut tapailla sanoja, ja melko selvällä suomenkielellä tunnistettavia sanoja ovat äiti ja tissi. Tärkeimmät, mitäpä muuta miehen tarvitsee osatakaan.

Uutena taitona Mötkis on myös oppinut avaamaan laatikot. Kaikki mahdolliset laatikot. Enää ei saa olla rauhassa sen enempää keittiön laatikoiden sisukset, kuin eteisen kenkäkaappikaan. Myös TV-tason alakaapit on tyhjennyksen alla useita kertoja päivässä. Kodinhoitohuoneeseen hankittu Kallax täytyy myös purkaa monta kertaa päivässä. Pikkuhiljaa on vähän mietitty, pitäisikö noihin keittiön laatikoihin hankkia jotkin lapsilukot. Alimmissa laatikoissahan ei mitään varsinaisesti vaarallista sisältöä ole, mutta laatikot itsessään ovat niin painavat, että jos Mötkiksen sormet jäävät väliin, voi jälki olla pahimmillaan todella rumaa.

Kuluneen kuukauden aikana Mötkis on myös oppinut tulemaan portaat hallitusti alaspäin peruuttamalla. Aikaisemminhan Mötkis aina pyrki portaisiin pääedellä, mutta nyt rappuset tullaan jo näppärästi alaspäin ilman suurempia kolhuja. Myös sohvalta ja sängystä hän osaa laskeutua oikein päin alas. Myös yksi uusi hammas saatiin kuluneen kuukauden aikana.

Mötkis syö tällä hetkellä äärimmäisen vaihtelevalla ruokahalulla. Pääsääntöisesti aamu- ja iltapuurot ovat välipalat ohella ainoat, mitkä maistuvat. Lounas ja päivällinen on lähinnä ruuan heittelemistä pitkin poikin, eikä oikein mikään ruoka tunnu tällä hetkellä maittavan. Hedelmiä ja marjoja Mötkis syö puurojen ohella mielellään, joten ilmeisesti hän niillä kasvaa, heh. Rintaa hän saa tällä hetkellä 3-5 kertaa päivässä. Kerrat ajoittuvat aamuun, päiväunien jälkeiseen aikaan sekä iltaan juuri ennen nukkumaan menoa.

Tämän postauksen kirjoittelu hieman venyi oikeasta päivästä, sillä meillä oli neuvola vasta tänään ja halusin saada tuoreet mitat postaukseen. Sekä painoa, että pituutta oli tullut hienosti nykyisten mittojen ollessa komeat 10330g ja 76.8cm. Kahdessa kuukaudessa painoa oli tullut siis yli kilo ja pituutta melkein 2,5cm. Myös päänympärys oli kasvanut tasaisesti käyrän mukaan ollen nyt 48,9cm. Käynnistä terkkari kirjasi seuraavasti: "Aurinkoinen ja aktiivinen poika. Kasvu kaunista. Sanoja sanoo. Ymmärtää hyvin puhetta. Kuulo normaali. Karsastusta ei esille. Kävelee ilman tukea. Kananmunasta oireita, välttäminen". Lisäksi Mötkis sai rokotusohjelman mukaiset rokotteet. Seuraava neuvola onkin vasta 18 kuukauden iässä, mutta kuitenkin sitä ennen jatketaan vielä rokoteasioiden ja tuon kananmunan tiimoilta.

Meillähän siis tässä muutama viikko takaperin kävi sellainen episodi, että Mötkis sai välipalalla paistettua kananmunaa, jonka syömisen seurauksena ensin hän alkoi hieroa silmiään, jonka jälkeen kasvoille nousi nokkosihottumamainen ihottuma. Kirsikkana kakun päälle Mötkiksen kasvot alkoivat turvota, mukaanlukien silmämunat, ja lopulta oltiinkin tilanteessa, jossa en olisi itse hän omaksi lapsekseni tunnistanut, jos en olisi tiennyt. Käytiin siis Kysin päivystyksessä näytillä ja saatiin ohjeeksi välttää kananmunaa toistaiseksi, neuvolan kanssa sovittaisiin altistamiset erikseen.

Nyt siis meidän terkkari jäi selvittelemään, miten altistus tullaan tekemään. Kuitenkin melko voimakkaan reaktion Mötkis sai melkoisen pienestä määrästä, joten katsotaan, miten nuo jatkot menevät. Seuraavan kerran neuvolalääkäri on vasta tuolloin puolentoista vuoden iässä, mutta kuitenkaan sinne asti ei olisi tarkoitus kananmunaa välttää, joten saa nähdä, miten se järjestetään. Tällä neuvolakäynnillä meillä oli ajatuksena myös mahdollisesti ottaa Mötkikselle influenssarokote, mutta koska rokote sisältää kananmunaa, ei sitä nyt voitu antaa. Terkkari jäi tätäkin asiaa lääkäreiltä selvittelemään, että kuinka toimitaan. Kuitenkin rokote olisi sinällään hyvä antaa, mutta anafylaktisen shokin riski on olemassa, joten katsotaan, miten toimitaan. Minä rokotteen tällä käynnillä kuitenkin sain ja Paavo ottaa sen myös, kunhan töiltään joutaa. Lisäksi muukin Mötkiksen lähipiiri tulee olemaan rokotettua.

Synttäreistä on tiedossa oma postauksensa, jahka sen saan ilmoille. Tällä hetkellä tuntuu, että aikaa blogille ei juurikaan ole. Mötkis nukkuu yhdet päikkärit, joiden aikana pääsääntöisesti itsekin lepäilen ja torkun, mutta katsotaan saisinkin blogiin taas hieman lisää virtaa pikkuhiljaa. Aiheita kuhisee päässä mielinmäärin, mutta kirjoittamaan asti pääseminen tuntuu tällä hetkellä haastavalta.

Mötkis 10kk

Meidän pieni vauva on kadonnut ja tilalle on tullut erittäin liikkuva ja menevä veijari.

Vauvavuotta ei ole jäljellä enää kuin kaksi kuukautta ja äitiyslomakin loppui kaksi viikkoa sitten.

  

Mötkis lähti konttaamaan ollessaan 9kk ja yhden päivän. Aluksi konttaaminen oli haparoivaa, mutta alle viikon konttaamisen jälkeen vauhtia oli jo saatu kasaan niin paljon, että perässä pysyminen antoi haastetta. Tällä hetkellä meillä liikutaan siis vaihtelevasti kontaten tai ryömien riippuen siitä, miten kiire on. Edelleen jos Mötkis nopeasti haluaa paikasta toiseen vaihtaa hän ryömimiseen. Kuitenkin koko ajan konttaamisen määrä kasvaa. Mötkis nousee kaikkia mahdollisia tasoja, kuten myös seiniä, pitkin ylös seisomaan ja välillä saakin olla tarkkana sen suhteen, että niin sanottu tukipuu on riittävän tukeva. Esimerkiksi meidän ruokapöydän tuolit ovat niin kevyitä, että ne helposti keikkaavat, mutta niidenkin kanssa Mötkis on oppinut taitavasti touhuamaan ilman suurempia kömmähdyksiä. Portaat hän kipuaa jo todella taitavasti ylös, kuitenkaan alaspäin tuleminen ei onnistu vielä peruuttamalla, vaan myös alaspäin hän yrittää tulla kontaten. Kuluneen kuukauden aikana Mötkis myös alkoi kävellä tukea vasten taaperokärryllä ja hänelle puhkesi yläetuhampaat.

Mötkiksen vuorokausirytmi on nyt muuttunut sellaiseksi, että hän pääsääntöisesti menee iltaisin nukkumaan kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä heräten syömään aamuyöllä johonkin aikaan, jatkaen sen jälkeen uniaan meidän välissä vähän väliä rinnalla käyden aamu seitsemään tai kahdeksaan. Aamuyön herääminen ajoittuu pääsääntöisesti kolmen ja viiden välille. Kuitenkin ollaan pyritty siihen, etten Mötkistä syöttäisi ainakaan ennen neljää ellei ole tiedossa, että hän on jotenkin erityisen huonosti syönyt iltapalan tai muuta erikoisempaa, kuten sairastamista. Ja tosiaan mitenkään yhtä soittoa syötöstä ei jatketa aamuun asti vaan Mötkis vähintään hamuilee rintaa ja sen suuhun saatuaan jatkaa uniaan, joten varhainen aamu on melkoista pilkkimistä minun ja Paavon osalta.

Päiväunia Mötkis nukkuu yhdet tai kahdet. Ensimmäiset päikkärit ajoittuvat lounaan jälkeiseen aikaan ja ne alkavat yleensä klo 11-12. Aivan täysin päivästä, tuulen suunnasta ja kuun asennosta riippuen Mötkis nukkuu tässä kohtaa joko 40 minuuttia, puolitoista tuntia tai kaksikin tuntia. Ei siis mitään varmuutta siitä, miten pitkään tässä kohtaa nukutaan. Pyrin siihen, että Mötkis nukkuisi ainakin sen puolitoista tuntia tässä vaiheessa, mutta kaikkina päivinä mikään määrä hyssyttelyä ja vaunujen ees taas heijaamista ei riitä. Tuolloin sitten päivän toiset unet ovat yleensä ne pidemmät. Pääsääntöisesti toiset unet ovat kuitenkin sellaiset puolen tunnin torkut alkuillasta suunnilleen neljän, viiden aikaan. Välillä toki mennään myös siten, että koko päivän päiväunisaldo on vain puolitoista tuntia. Edelleen päikkärit nukutaan ulkona rattaissa ja näin mennään ainakin toistaiseksi.

Päivän aikana Mötkis syö tällä hetkellä aikalailla vakiintuneesti viisi ateriaa. Neljää ateriaa en edes halua yrittää ja välillä Mötkis syökin jopa kuusi kertaa päivässä. Hän on päässyt nyt todenteolla sormiruokailun makuun ja oikeastaan puurot ovat enää ainoat ruuat, jotka hänelle syötetään. Soseita syödään kuitenkin edelleen smoothiepusseista. Noiden viiden aterian lisäksi hän syö rintaa vaihdellen ennen ruokailua, ruokailun jälkeen tai ruokailujen välissä. Tuo pitäisikin meidän nyt vakioittaa johonkin kohtaan ja ehkä se ruokailun päälle rinnan tarjoaminen olisi tässä vaiheessa paras vaihtoehto. Vuoden ikään ei ole kuitenkaan matkaa enää kuin muutama kuukausi ja sitten oma imetystavoitteeni on täynnä, vaikka silti ehkä imetystä vielä jatkammekin niin pitkään kun se molemmista hyvältä tuntuu.

Suloinen mustikkasuu

Nyt kesäaikaan Mötkiksen iho on ollut todella hyvässä kunnossa eikä ole vaatinut rasvausta. Helteiden aikaan hänelle kuitenkin ilmestyi ilmeisestikin hikinäppyä niskan ja hartioiden alueelle. Hoitona ja muutenkin helpotuksena helteeseen Mötkis on kylpenyt joka ilta pitkän kaavan mukaan. Helle kuitenkin osaltiin verottaa Mötkiksen unia ja ruokahalua, joten vaikka siitä on seurannut nuo mukavat joka iltaiset kylpyhetket, voisi kelit vähän inhimillistyä ja niin onneksi kävikin elokuun vaihduttua. Kelien viileneminen kuitenkin toi pienen laikukkuuden Mötkiksen mahan iholle, jota täytyykin varmaan alkaa jo hieman ennaltaehkäisevästi rasvailemaan, ettei kohta olla taas kortisoonikuurilla.

Varsinaisesti tässä kymmenen kuukauden iässäkäänhän ei neuvolaa olisi, mutta koska Mötkiksen painonnousu on ollut niin hintsua, etenkin terkkarin mielestä, varattiin aika. Neuvolassa käytiinkin 9.8.2018. Käytiin läpi kuulumisia ja kerroin Helmistä luopumisesta ja Mötkiksen uusista taidoista. Myös oma jaksamiseni nousi keskusteluun ja tuntuikin ihan mukavalta, että siitäkin kysyttiin. Myös mitat tuttuun tapaan otettiin ja nyt Mötkis olikin jonkun kunnon spurtin kasvun suhteen ottanut. Paino oli siis nyt 9305g, pituus 74,5cm ja päänympärys 48,3cm. Painoa oli siis tullut 260g, eli sata grammaa enemmän kuin kaksien edellisten punnitusten välillä. Pituuttakin oli tullut sentti kuukauden takaiseen. Päänympärys oli mitattu edellisen kerran kahdeksan kuukauden iässä ja sekin oli kasvanut yli sentin.

Vähintään maailman hienoin lapio

Edelleen Mötkis kasvaa miinuskäyrällä, mutta kuitenkin erittäin maltillisesti miinuksella ollaan. Hän on sen verran liikkuvainen kaveri ja masukin toimii edelleen useita kertoja päivässä, joten ei ihmekään, että miinuskäyrällä jatketaan. Itsehän pääsin pluskäyrille ensimmäisen kerran vasta 1½-vuoden iässä, joten siltä osin en erityisemmin tuota nollatason alapuolella oleskelua ihmettele. Käynnistä terkkari kirjasi "Touhukas ja iloinen poika. Mukavat, ikätasoiset leikit. Tukea vasten kävelee. Hapanmaitotuotteita alkanut maistamaan. Kasvaa hienosti." Seuraavan kerran neuvola on vuoden iässä, mutta varmaan käydään taas 11 kuukauden iässäkin avovastaanotolla ainakin mitoilla, jos ei mitään ihmeempää ole.

Vaippojen ja vaatteiden osalta on edelleen sama virsi. Käytössä on siis Liberon Comfort teippivaipat koossa 4 ja UP&GO:t koossa 5. Vaippojen osalta kuitenkin siirtyminen seuraaviin kokoihin on todennäköisesti pikkuhiljaa edessä, sillä etenkin housuvaipat tuntuvat olevan jo vähän pienenlaisia ja jäävät selästä melko matalalle. Vaatteista käytössä on edelleen muutamat 74 koon lempparit, jotka vielä mahtuvat sekä 80.

Mötkis 8kk

Viimeksi kuukausikatsausta rustaillessa Mötkis liikkui kierien ja napansa ympäri pyörien. Kuitenkin seitsemän kuukauden ja viikon iässä hän alkoi hapuillen ryömiä ja muutaman päivän päästä siitä hän eteni jo pitkiä matkoja kerrallaan. Lisäksi liikkumisesta tuli selkeästi päämäärätietoisempaa. Esimerkiksi jos Mötkikselle asetti jonkun lelun pienen matkan päähän, meni hän sitä kohti.

Toissapäivänä, tasan kahdeksankuisena Mötkis nousi ensimmäisen kerran itse istumaan lattialla. Myös konttausasentoa harjoitellaan kovasti ja kaksi pientä konttausaskeltakin on yksittäisinä otettu. Kovasti siis ryömimistä vauhdikkaampi meno jo kiinnostaisi, eikä varmasti enää montaa päivää konttaamaan lähtemistä odoteta.

Hyvin pian seitsemän kuukauden iän tultua täyteen myös hampaita puhkesi kaksin kappalein. Neljä kuukautta kaksi etuhammas kerkesikin pullottaa jo aivan pinnassa ja viimein ne saatiin tehtyä läpi asti. Hampaiden teon yhteydessä Mötkis oli todella räkäinen. En tiedä liittyikö tämä suoranaisesti hampaisiin vai oliko hän muutenkin kipeä. Kun suu oli kipeä hampaiden tekemisestä ja nenä tukossa räkäisyydestä, ei Mötkikselle juurikaan ruoka maistunut. Tätä samaa on siis varmaan odotettavissa myös jatkossa hampaiden puhkeamisen ja sairastamisen yhteydessä.

Tällä hetkellä ruokailut menevät aikalailla siten, että päivittäin syödään viisi ateriaa. Joinakin päivinä Mötkis syö itseasiassa jopa kuusi ateriaa. Mötkis on aikalailla kaikkiruokainen ja kaikki ruoka maistuu hänelle hyvin. Suurimman poikkeuksen tähän tekee ehken kananmuna, johon mikromunakkaan muodossa Mötkis suhtautuu äärimmäisen epäluuloisesti. Täytyykin tehdä jotain muita kananmunaa sisältäviä ruokia Mötkikselle, jotta altistusta kyseisellä ruoka-aineelle kuitenkin tulisi.

Sormiruokailua testaillaan aina pienissä määrin. Täytyy kuitenkin todeta, että jos Mötkiksen olisi tarkoitus syödä sormiruokaillen vaikka kolme ateriaa päivässä, jäisi ruokasaldo melko pieneksi. Mötkistä selvästi häiritsee se, miltä ruuat tuntuvat kädessä. Esimerkiksi banaani oli Mötkikselle alkuun varsinainen kuvotuksen aihe, mutta nykyään hän pistelee sen hienosti suuhunsa. Kuitenkin esimerkiksi bataatti ja porkkana sormiruuan muodossa saavat aikaan lähinnä puistatusta. Harjoitellaan kuitenkin pikkuhiljaa ja eiköhän se sormiruokailijakin jossain vaiheessa kuoriudu.

Karkeampiin, yli kahdeksan kuukauden ikäisille tarkoitettuihin soseisiin on siirrytty ja muutamia valmiita "suolaisia" soseita testattu. Tulevana sunnuntaina on nimittäin edessä matka Helsinkiin, eikä reissun päällä luonnollisestikaan ole tarjolla Mötkikselle tuttuja ja turvallisia äidin ja iskän tekemiä soseita, joten kaupan soseidenkin olisi hyvä kelvata. Hedelmäsoseista nuo karkeammatkin soseet kyllä uppoavat. Valikoima niiden suhteen vaan on melko suppea, varsinkin nyt kun Muksu lopetti vauvanruokien valmistuksen.

Pikkuhiljaa pottailuharjoituksia on myös kuluneen kuukauden aikana aloitettu aloitettu. Pottahan Mötkikselle hankittiin jo ehken about kuuden kuukauden iässä ja silloin sitä muutamia kertoja testattiin. Tuloksena tuolloin oli vain silkkaa kauhistunutta huutoa. Testailut jätettiin siis suosiolla tauolle. Uudelleen pottaa testailtiin Mötkiksen ollessa seitsemän kuukautta ja viikon vanha. Tuolloin Mötkis istui hyvillä mielin potalla ja jutusteli siinä innoissaan. Tottakai häntä täytyy vielä tukea potalla istuessaan, sillä Mötkis ei istu vielä itse ja muutenkin hän on sen luokan tohottaja, että pahimmassa tapauksessa hän tipahtaisi potalta laattalattialle siinä pyöriessään ja hyöriessään. Mötkiksen ollessa viikkoa vaille kahdeksankuinen, hän teki ensimmäisen kerran pissan pottaan. Aiheesta kirjoittelinkin silloin ihan omana postauksenaan täällä.

Neuvolakuulumiset saatiin eilen lääkärineuvolan muodossa. Käynnin alkuun otettiin mitat ja lähinnä nuo mitat olivatkin ne, mitkä itseä eniten kiinnostivat. Mötkishän lakkoili kiinteiden suhteen kolmisen viikkoa sittten ja avovastaanotolla käytiin mittoja tarkistuttamassa. Tuoreet mitat olivatkin komeat ja kasvua tapahtunut taas hienosti. Painoa on jo 8880g, pituutta 72,2cm ja päänympärysmitta 47,2cm. Seitsemän kuukauden iässä otettuihin mittoihin verrattuna painoa oli tullut siis 165g, pituutta 2,2cm ja päänympärys kasvanut melkein sentin.

Käytiin muutenkin kuulumiset läpi ja terkkari kehui tämän hetkisiä öitä todella hyviksi. Lääkärin näkemys öihin oli se, että rintaa on oikeastaan turha antaa. Tästä kummastuin hieman, mutta en jaksanut alkaa asiasta väittelemään. Eikö rintamaito tai äidinmaidonkorvike kuitenkin ole alle vuosikkaan pääasiallinen ravinnon lähde.

Käynnistä lääkäri kirjasi seuraavasti: "Kasvaa hienosti: rintamaito+iänmukaiset ruoat. Kananmunasta ihokontaktissa punoitusta. Kaurasta alkuu suolioireita, väistyneet. Ei vielä tavujokeltelua. Ryömii, nousee istumaan. Virkeä poika. Iho siis. Näkö ja kuulo ok, ei karsasta. Sydän, keuhkot ok, kivekset +/+."

Aika hurahtamalla Mötkis on kasvanut. Pitkään käytettiin koon 68 vaatteita. Sinällään olin tuosta aivan mielissäni, sillä kyseisessä koossa Mötkiksellä oli erittäin paljon oman makuni mukaisia vaatteita. Kuitenkin kun kokoon 74 viimein seitsemän kuukauden iässä siirryttiin, sai samalla kertaa kaivaa esiin myös 80 koon bodyt. Ilmeisesti meillä on siis pitkä selkäinen lapsukainen, sillä housuista 74 on passeli kun taas bodyt jo kinnaavat. Kuitenkin myös 80 koon housujakin on jo päässyt käyttöön. Käytössä on Libero Comfortin 4 koon teippivaipat öisin ja Liberon UP&GO:n 5 koon housuvaipat päiväsin. Öisin nuo housuvaipat tuppaavat ainakin meillä falskaamaan, joten on ennemmin käytetty teippejä öisin. Lisäksi teippivaipat ovat myös päivisin käytössä Mötkiksen ollessa sopivassa mielentilassa eikä hän hyöri ja pyöri ympäriinsä vaipanvaihdon aikana.

MITTARIMATO

Kerkesin olla jo melko varma siitä, ettei Mötkis tule liikkumaan muilla tavoin, kuin kierimällä ja napansa ympäri pyörimällä. Mutta nyt meillä lähettiinkin ihan urakalla liikkeelle. Muutamana päivänä alkeellisia ryömimisyrityksiä oli pitkin päivää lyhyitä pätkiä, mutta nyt Mötkis liikkuu jo melko vikkelästikin paikasta toiseen.

Olin myös jo kerennyt ajatella, että Mötkis jättää ryömimisen kokonaan välistä ja lähtee suoraan konttaamaan. Hän hapuilee konttausasentoa jo, mutta toistaiseksi jää kyynärien varaan eikä jaksa pitää itseään suorilla käsillä. Saa nähdä, miten pitkään ryöminen riittää Mötkikselle liikkumistavaksi ja kuinka pian hän alkaa kontata. Nyt jo saa olla tarkkana sen suhteen, mitä kaikkea Mötkiksen saatavilla lattiatasossa onkaan. Todennäköisesti lähipäivinä täytyy Ikean reissu toteuttaa ja käydä hakemassa tulpat pistorasioihin.

Tänään käytiin pikaisesti neuvolan avovastaanotolla. Mötkis oli reilun viikon syönyt todella huonosti räkäisyyden ja hampaiden puhkeamisen takia ja halusin käydä tarkastamassa painon. No suurta hurraamista painon nousun suhteen ei ollutkaan. Tasan kahdessa viikossa painoa oli tullut vain 25 grammaa. Suuresti terkkari ei siitä huolestunut enkä itsekään, kun tiedossa oli tuo sairastaminen, hampaiden puhkeaminen ja vielä liikkeelle lähtö. Lisäksi vaikkei painoa juuri ollutkaan tullut, oli kuitenkin pituutta tullut puoli senttiä, joten kasvua oli kyllä tapahtunut. Terkkari kuitenkin suositteli ottamaan käyttöön öljylisän jos näyttää, ettei ruoka oikein maistu. Viimeisimmät mitat ovat siis 8740g ja 70,5cm.

Mötkis 7kk

Kuluneen kuukauden aikana uusia taitoja on jälleen karttunut lisää. Edellistä kuukausikatsasusta kirjoittaessani Mötkis kääntyi vain satunnaisesti mahalta selälleen, mutta nykyään hän osaa liikkua kyseistä taitoa hyväksikäyttäen. Hän siis pyörii viisarina napansa ympäri ja kierii haluamaansa suuntaan. Sinällään näppärää, että hän pääsee nykyään tavoittelemaan näin lelujaan helpommin itse. Toki nyt on tullut tarpeelliseksi valvoa hänen touhujaan lattialla enemmän. Onneksi kuitenkaan vielä mitään ehdottomia vaaranpaikkoja ei ole keksitty, vaan Mötkis touhuaa lähinnä matolla käyden satunnaisesti hieman pidemmillä tutkimusmatkoilla.

Nykyään Mötkis vaihtelee näppärästi tavaroita kädestä toiseen ja kääntelee lelujaan ihmetellen niitä jokaisesti suunnasta. Myös istuminen on harjaantunut mukavasti, eikä enää syöttötuolissa tarvitse käyttää pyyhettä tukena. Meillä on kotona käytössä Stokken Tripp Trapp, johon siis tukea ei tarvitse, mutta joissakin muissa syöttötuolimalleissa tuki on vielä tarpeen. Istumista Mötkis myös harjoittelee istuen itse lattialla pieniä hetkiä. Kuitenkin hänet täytyy olla valmiina nappaamaan missä vaiheessa tahansa, sillä meno on aikalailla holtitonta ja Mötkis kaatuilee kaikkiin mahollisiin ilmansuuntiin tilaisuuden tullen.

Tällä hetkellä Mötkis syö pääsääntöisesti 5 ateriaa päivässä. Joinakin päivinä, kun ollaan liikenteessä ja rytmit muutenkin hakusessa, saattaa joku ateria jäädä välistä. Kuitenkin vähintään se 4 ateriaa päivittäin syödään. Kiinteiden ruokien lisäksi Mötkis syö tissiä ennen jokaista ateriaa ja öisin vähintään kaksi kertaa. Päivisin imetyskerrat ovat ympäristön kiinnostavuudesta ja nälästä riippuen hyvin vaihtelevia. Joskus harvoin Mötkis vielä asettuu ihan rauhassa syömään rintaa, mutta yleensä rinnalla härvätään kaikkea mahdollista ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostaa enemmän.

Öisiä imetyskertoja kertyy aamuyöstä helposti lisää Mötkiksen jatkaessa uniaan vielä meidän välissä. Siinä hän herkästikin havahtuu hamustelemaan rintaa tunnin välein. Tämän takia ollaan pidetty rajana, etten ottaisi Mötkistä viereen mielellään hyvin paljon ennen klo 5. Kuitenkin joinakin aamuöinä aivot ei toimi lainkaan ja haen Mötkiksen meidän väliin jo kolmen aikaan.

Kuluneen kuukauden aikana makumaailma on laajentunut jälleen mukavasti ja nyt maisteltuja ruoka-aineita on yli 30. Sinällään hauska havainto näistä maistelluista ruuista on se, ettei tämän kahden kuukauden kiinteiden syömisen aikana Mötkis ole vieläkään saanut perunaa. Voihan peruna.

Neuvolassa käytiin 9.5.2018. Ajattelin, että kun kerta tuo ylimääräinen neuvola varattiin, niin siellä katottaisiin vähän jotain muutakin kun pelkästään mitat. Nimenomaan aikaa varatessa puhuttiin terkkarin kanssa, että siinä kerkeää puhua vähän tarkemmin kuin pelkällä avovastaanotolla. Sinällään vähän pettymys tuo käynti siis oli. Toki terkkari kyseli perinteiset miten oon jaksanu, mitä taitoja Mötkis on oppinu ja miten arki sujuu. Kuvittelin kuitenkin, että oltaisiin käyty enemmän läpi unikouluun liittyviä asioita, terkkarilla kun kuitenkin oli tiedossa, että meillä on ajatuksena yösyönnit jossain kohtaa lopettaa. Tämän aiheen terkkari kuitenkin sivuutti hyvin nopsasti kysymällä vaan, että oltiinkos me menossa Ensikotiyhdistykselle uniohjaukseen, johon vastasin myöntävästi. That's it. Sen enempää ei aiheesta keskusteltu.

Käynnistä terkkari kirjasikin vain "Mitoilla neuvolassa. Kasvu kaunista. Paino nousee tasaisesti. Kaurasta suolioireita, pienen määrän sietää. Viisi ateriaa päivässä". Painoa on kertynyt hienot 8715g, pituutta 70cm ja päänympärys on 46.4cm. Painoa oli edellisen punnitsen jälkeen kertynyt 330g, pituutta vajaa 1,5cm ja päänympärys kasvanut reilun puoli senttiä. Edelleen käyrillä tarkasteltuna pituus aaltoilee, tällä hetkellä hieman keskikäyrän alapuolella, painon karttuvan tasaisesti keskikäyrällä. Ennen seuraavaa neuvolakäyntiä terkkari ohjeisti laajentamaan ruokavaliota herkästi allergisoivilla ruoka-aineilla, jotta lääkärin kanssa voi keskustella mahdollisista allergia asioista.

Seuraava käynti on 8kk lääkärineuvola, joka kesäaikaan järjestetään Pyörön neuvolassa, eli toisin sanoen ketään tuttua terkkaria tai samaa lääkäriä tuskin kannattaa odottaa. Sinällään vähän sääli, kun nyt useampi neuvola peräkäin tulee olemaan vähän sellainen, voisiko sanoa kaukainen. Ensin oli 6kk ryhmäneuvola, jossa ei ihan niitä henkilökohtaisimpia asioita tullut puhuttua, eikä kenenkään perheen yksilöllistä tilannetta juuri voitu huomioita. Sitten tuo 7kk ylimääräinen neuvola, joka ei juurikaan vastannut odotuksia ja seuraavana vielä lääkärineuvola meille tuntemattoman hoitohenkilökunnan toteuttamana.

Ollaan oltu kyllä sekä äitiysneuvola, että nyt lastenneuvolan osalta siitä onnellisessa asemassa, että meillä ei ole juuri terkkari vaihtunut. Raskauden aikana terkkari vaihtui kerran ja sekin johtui siitä, että muutimme. Nyt koko Mötkiksen lapsuuden meillä on aina ollut sama terkkari, joka ehken osaltaan lisää kynnystä siihen, että seuraavalla kerralla on vastassa täysin tuntemattomat terkkari ja lääkäri. Vaikka meidän nykyinen terkkarikaan ei ehken mikään kruunun kirkkain jalokivi ammatissaan ole, on hänestä kuitenkin muodostunut tuttu ja luottamuksen arvoinen henkilö.

Nää silmät <3

Viime perjantaina käytettiin Mötkis lastenlääkärillä, sillä meitä oli jo pitkään mietityttänyt hänen ihonsa. Vastaanottohuoneeseen päästyämme kerroin lääkärillä mahdollisesta atooppisen ihon epäilystä, hän pyysi meitä riisumaan Mötkiksen ja heti välittömästi Mötkiksen ihon nähtyään lääkäri totesi, että atooppinenhan se on. Saatiin muutamat eri rasvat ja kotihoito-ohjeet. Voisin kuitenkin kirjoitella aiheesta ihan erikseen omana postauksenaan.

Tällä hetkellä Mötkiksellä on käytössä 74 koon vaatteet ja kaikki 68 on viimein laitettu pois käytöstä. Yksi 80 koon jumpsuit on myös otettu käyttöön, mutta sitä pidetään päivävaatteiden päällä ulkona nukkuessa, joten siltä osin ei haittaa, että se on vielä melko reilun kokoinen. Vaipoissa edelleen on käytössä Liberon Comfort 4. Pitäisikin seuraavalta kauppareissulta ostaa housuvaippoja. Mötkis nimittäin kääntyilee mahdottoman paljon vaipanvaihdon aikana, joten housuvaippa olisi helpompi sujauttaa jalkaan.

13.5.2017
© Tuuli Kuosmanen

Ensimmäinen äitienpäiväni sattui samalle päivälle,

kuin Mötkiksen 7 kuukautispäivä.

Vuosi sitten olisin halunnut viettää äitienpäivää,

mutten kuitenkaan lähipiiriltä lupaa saanut.

Tänä vuonna äitienpäivää on vietetty

yhdessä perheen kanssa ulkoillen ja touhuten.

Mikä sen parempaa.

Mötkis 6kk

Uskomatonta. Yksi iso virstapylväs saavutettu.

Mötkis on jo puolivuotias.

Vauvavuosi vaiheineen on puolivälissä 

ja olemme puolen vuoden päässä ensimmäisestä syntymäpäivästä.

Aika juoksee kamalan nopeasti eikä äitin pää meinaa pysyä kaikessa mukana.

Alle 12h vanha pieni

Kuluneen kuukauden aikana Mötkis on jatkanut innokkaasti kiinteisiin ruokiin tutustumista. Tällä hetkellä hän syö 4-5 kertaa päivässä kiinteitä. Lisäksi tissiä hän syö vielä useita kertoja päivässä sekä muutaman kerran yössä. Mötkiksen makupaletissa on jo melkein 20 makua ja uusia otetaan mukaan muutaman päivän välein. Mötkis on oppinut käsittelemään maissinaksuja jo melko näppärästikin saaden koko naksun syötyä ilman, että naksun perä häviää nyrkkiin.

Motoriikka harjaantuu siis hienosti kaiken aikaa. Lisäksi istuminen syöttötuolissa alkaa sujua jo melko hyvin tuettuna. Pikkuhiljaa siis päästään tosissaan tutustumaan sormiruokailun maailmaan kunhan kaikki valmiudet saadaan kohdilleen. Kuitenkin varmasti soseitakin jatketaan sormiruokailun rinnalla ja alkuun todennäköisesti sormiruokaillaan kerran päivässä. Kunhan Mötkis harjaantuu sormiruokailussa, siirrytään painottamaan sitä enemmän.

Kun Mötkis oppi vähän reilun neljän kuukauden iässä kääntymään selältä mahalleen, on kääntymistä noin päin harrastettu jatkuvasti. Nykyään kääntymistä täytyykin saada toteuttaa myös vaippaa vaihtaessa, puettaessa, nukkumaan mennessä jajajaja. Lista on loputon. Kaiken aikaa käännytään selältä mahalleen. Mötkis on alkanut kääntyä myös takaisin mahalta selälleen, muttei kuitenkaan tee sitä läheskään joka kerta mahalta selälleen halutessaan. Melko usein hän siis komentaa huutaen äitin tai iskän itseään kääntämään. En ole ihan varma osaako Mötkis siis kääntyä mahalta selälleen, vai onko taito vielä hivenen vahingon asteella.

Tällä hetkellä Mötkis harjoittelee ahkerasti ryömimistä ja pieniä matkoja hän eteneekin jo. Myös viisarina napansa ympäri pyöriminen on tällä hetkellä kovaa huutoa ja leluja pääseekin näin tavoittelemaan paljon helpommin itse. Mötkis nostaa peppuaan, muttei onneksi vielä ihan hirveällä vauhdilla etene paikasta toiseen. Siltä osin hänet voi vielä huoletta jättää lattialle touhuilemaan sillä aikaa kun itse tekee kotitöitä. Pian kuitenkin koittaa se aika, kun häntä ei voi enää jättää valvomatta ilman pelkoa esimerkiksi portaisiin hakeutumisesta.

Jos välillä mahallaan makailu meinaakin hermottaa, niin uutena taitona Mötkis on nyt oppinut sen, että hän voi laskea päänsä alas tarvitessaan pienen lepohetken. Jos olen itsekin Mötkiksen kanssa lattialla touhuamassa, monesti silittelen häntä tuolloin ja höpisen jotain rauhallista. Aivan ihana kun hän osaa köllähtää hetkeksi katselemaan maailman touhuja. Ei kokoajan tarvitsekaan tohottaa jotakin.

Voisin kirjoitella Mötkiksen päivärytmistä ihan oman postauksensa: millainen on puolivuotiaan tohottajan päivä. Meillä on tällä hetkellä meneillään jonkun asteinen rytmien murrosvaihe ja päiväunien määrä on vakiintumassa kolmiin uniin. Kuitenkin päivärytmit vielä hivenen vaihtelevat sen mukaan, miten aikaisin on herätty. Vakiona on kuitenkin pysynyt jo melko pitkään se, että Mötkis herää klo 6-7 ja nukkumaan mennään aika tasan kahdeksalta.

Neuvolakuulumiset saatiin tällä kertaa ryhmäneuvolan muodossa 11.4. Itse hieman arvoin ensin tuota ryhmäneuvolaa. Mietin, että haluaisinko kuitenkin käydä ihan vaan kahdestaan Mötkiksen kanssa terkkarin luona, mutta tulipahan tuokin nyt koettua. Täytyy kuitenkin todeta, että niin sanottu ryhmäneuvolan anti jäi vähän köykäiseksi. Toisten äitien kanssa syntyi onneksi mukavasti keskustelua.

Kuitenkaan päiväkotimaailmaa edustanut päiväkodinjohtaja ei vastannut odotuksia päivähoidon aloittamiseen liittyvässä alustuksessaan ja suunterveydenhuollon edustaja oli joutunut perumaan sairastapauksen vuoksi. Mielestäni päiväkodinjohtajan kommentit esimerkiksi liikuntakeskusten lapsiparkkien laadullisesti huonoudesta olivat täysin aiheettomia. Eihän minkään Fressin lapsiparkin olekaan tarkoitus olla varhaiskasvatukseen verrannollista tavoitteellista toimintaa. Myös huokailut nykyäitien oman ajan ottamisesta salilla käyden olisi voinut jättää omaksi tiedokseen. Täytyy todeta, että jos pelkästään hänen kauttaan saadun infon perusteella joutuisin alkamaan miettiä päivähoitokuvioita, menisi sormi suuhun.

Käynnistä terkkari kirjasi vain "Osallistunut 6kk ryhmäneuvolaan. Makumaailma mukavasti laajentunut. Kehitys ikätasoista." Tuoreet mitat olivat 8385g, 68,7cm ja 45.8cm. Painoa oli siis kertynyt 365g, pituutta vajaa sentti ja päänympärys kasvanut puolisen senttiä. Pituus käyrillä tarkasteltuna hieman aaltoilee painon noustessa tasaisesti keskikäyrän tuntumassa. Ei kuitenkaan taaskaan mitään, mistä tarvitsisi olla huolissaan. Mötkis kuitenkin kasvaa koko ajan, eikä minkään kasvu ole pysähtynyt, joten normi neuvolaseurannoilla jatketaan. Seuraavan kerranhan neuvola olisi vasta kahdeksan kuukauden iässä, mutta me varattiin 7 kuukauden tienoille neuvolakäynti. Katotaan tuolloin kasvuasiat ja puhutaan unikoulun pitämisestä.

Vaatteissa käytetään edelleen seka 68 että 74. Melko iso osa 68 bodeista on jo laitettu pois käytöstä, muutamia kuitenkin vielä käytellään. Housuista kuitenkin 68 ovat vielä passeleita ja 74 roikkuvat Mötkiksen päällä ja vähintäänkin lahkeet ovat aivan liian pitkät. Vaipoissa käytössä edelleen Libero Comfort 4.

Juuri niin itsensä näköinen <3

Hauska sattuma sinällään oli tämä,

että kuten Mötkiksen syntyessä,

myös tänään on perjantai 13. päivä.

Ei suinkaan mikään epäonnen päivä.

Meidän perheen onnenpäivä.

Mötkis 5kk

Äitiysloma on jo yli puolessa välissä, mutta onneksi mitään kiirettä työelämään palaamisen suhteen ei ole, joten siltä osin puolivälin ylittyminen ei kolahtanut kovin kovaa. Kuitenkin meidän pieni, avuton vastasyntynyt on viiden kuukauden aikana kasvanut jo aivan älyttömästi ja opimme häntä joka päivä paremmin tuntemaan. Nykyään meillä asustaakin velmu pikkumies, joka nauraa rätkättää kutituksista ja osaa vaatia katsekontaktin tekoitkulla.

Kuluneeseen kuukauteen on sisältänyt kaksi erityisen merkittävää virstapylvästä: Mötkis oppi kääntymään selältä mahalleen sekä hän aloitti kiinteisiin ruokiin tutustumisen. Selältä mahalleen Mötkis kääntyi ollessaan 4 kuukautta ja 4 päivää vanha ja kiinteitä ruokia hän sai ensimmäisen kerran ollessaan kahta päivää vaille 5 kuukautta vanha.

Uuden taidon oppimisen myötä Mötkis haluaisikin kääntyillä kaiken aikaa. Aina kun vain tilaisuus tarjoutuu, hän kääntyy mahalleen katselemaan maailman menoa. Nykyään hän onneksi viihtyy pidempiä aikoja kerrallaan mahallaan, mutta etenkin väsyneenä mahalla ollessa kiukku iskee melko nopeastikin, mutta kuitenkin heti selälleen kääntämisen jälkeen on käännyttävä mahalleen takaisin raivoamaan. Pienen vauvan murheet.

Tällä hetkellä yhdeksi Mötkiksen lempipuuhaksi voisikin varmasti nimetä syömisen. Hän on aina aivan innoissaan kun hänen kanssa asettaudutaan syömään ja yleensä ruoka loppuu Mötkiksen mielestä kesken. Hirveitä määriä kiinteää ruokaa ei vielä uskalleta Mötkikselle antaa, ettei tule mahanpuruja tai kiinteät syrjäytä liikaa tilaa maidolta, mutta kuitenkin ihan useampia teelusikallisia hän jo syö kerralla. Mötkis maiskuttaa innoissaan uutta lusikallista odottaessaan, joten ilmeisen innokas hän on ruokiin tutustumaan.

Pukeminen on edelleen Mötkiksen mielestä aivan saatanallista puuhaa. Varsinkin jos se toteutetaan väsyneenä. Raivo on valtava ja nykyään kun käsissä ja jaloissa alkaa olla voimaa niin ne todellakin viuhuvat vauhilla ohi villasukista ja lapasista. Onneksi kuitenkin pikkuhiljaa Mötkistä voi alkaa pukea sylissä. Uskon istuma-asennossa pukemisen helpottavan osaltaan tuohon raivoamiseen.

Pikkuhiljaa Mötkis on alkanut tosiaan kiinnittää paljon enemmän kiinnostustaan ympäröivään maailmaan ja esimerkiksi koirat ovat alkaneet kiinnostaa paljon enemmän, kuin ennen. Ympäristöön tutustutaan maistelemalla ja kaikki mahollinen päätyykin suuhun tällä hetkellä. Lempparilelu on luonnonkuminen Sophie the Giraffe, jonka esiinottaminen saa Mötkiksen innostumaan.

Koska Mötkis on ajoittain herännyt kesken vaunulenkkien ja nykyään tosiaan tuo ympäristö kiinnostaa enemmän ja enemmän, ollaan siirrytty limittäin käyttämään ratasosaa yhdessä vaunukopan kanssa. Valitaan jompi kumpi käyttöön aina vähän saan mukaan, että onko ratasosa keliin nähden riittävän suojaava vai ei. Ratasosan ollessa käytössä on se makaavimmassa asennossa, joka vastaa aikalailla kaukalon ja Baby Björnin sitterin välimaastoa. Ratasosasta Mötkis kuitenkin kesken lenkin herätessään näkee ulos eikä kiukku iske ehkä ihan niin suureksi, kuin vaunukopassa. Tätä ei olla vielä todellisuudessa testattu, koska Mötkis ei ole herännyt kertaakaan kesken lenkin ratasosassa (koputtaa puuta [päätä]).

Ympäristöönsä Mötkis tutustuu myös entistä aktiivisemmin ääntään käyttäen. Hän harjoittelee erilaisia äänteitä ja varsinkin kiljuminen on tällä hetkellä kovassa huudossa. Aamuisin sängyssä ei makoilla enää hiljaa kattoon tuijotellen, vaan heti kun Mötkis herää ja virkoaa, alkaa melkoinen kälkätys eikä kenellekään jää epäselväksi, onko jo aamu. Mötkis seurustelee erittäin mielellään toisten vauvojen ja aikuisten kanssa seuraten minkälaisia reaktioita erilaisilla äänillä saa aikaiseksi.

Oon jo nääääin iso <3

Edellisessä neuvolassahan pituutta oli tullut hieman vähänlaisesti, joten ehkä suunnilleen 4½ kuukauden iässä punnitsin Mötkiksen ja mittasin hänet raksamitalla. Halusin vähän seurata, että missä mennään. Vähän jotain ennakkoajatusta mitoista oli siis neuvolakäynnille mennessä. Neuvolassa kuitenkin saatiin tarkat mitat, jotka olivat painoa 8020g ja pituutta 67,8cm. Päänympärys oli 45,2cm. Painoa oli siis kasaan haalittu 485g, pituutta kerrytetty 2,8cm ja päänympärys kasvanu 1,1cm. Terkkari kirjasi Mötkiksestä seuraavasti: "Unilta herännyt poika. Jutustelee, ääntään kokeilee. Nauraa. Leluun tarttuu, seuraa. Varaa jaloilla alustaan. Kääntyy selältä vatsalle. Kasvu kaunista. Makuannoksia maistaa. Seuraavana vuorossa viljat."

Takaisin 0-käyrän tuntumaan siis palattiin ja kun omia käyriäni katsoo, niin minä olen kasvanut 1½-vuoden ikään saakka 0 ja -1 käyrän välillä. Eli nyt kun vilkaisin nuo omat käyrät, en kyllä olisi lainkaan huolissaan siitä, että Mötkis tipahti käyriltä hetkellisesti. Kuitenkin näin pieni vauva vielä hakee omaa käyräänsä ja notkahdukset ja piikit kasvussa ovat molemmat ihan yhtä normaaleja. Neuvolakäynnillä saatiin myös rokotteet, joten yötä vasten annoin Mötkikselle Panadolia ihan varmuuden vuoksi. Kuitenkaan ainakaan vielä ensimmäinen yö rokotusten jälkeen ei ollut mitenkään normaalista levottomuudesta poikkeava. Jään  kauhulla odottamaan, onko seuraavina öinä tiedossa jotain infernaalista.

Vaatteissa meillä on käytössä edelleen 68, mutta siirtymää ollaan tekemässä 74. Vielä esimerkiksi Popin 62 softshellhaalari mahtuu päälle, kun hihat ja lahkeet jättää avonaisiksi, mutta kauaa se ei enää mahdu. Onneksi välikautta ajatellen kaapista löytyy jo 74 Reiman välikausihaalari, joka otetaan käyttöön kunhan tuo Popin haalari jää pieneksi. Vaipoissa käytössä edelleen Libero Comfort 4.

Seuraavan kuukausikatsauksen rustauksen aikaanhan Mötkis on jo puoli vuotias. Vauvavuosi on silloin jo puolessa välissä. Aivan uskomaton ajatus. Aika menee ihan liian nopeasti ja nyt olen todella alkanut ymmärtää sen, että kuitenkin aina, on elämä laina.

Mötkis 4kk

Taas yksi kuukausi on vierähtänyt eteenpäin ja poika on kasvanut sillä aikaa silmissä. Ihan huimaa, miten nopeaa tässä neljän kuukauden korvilla kehitys on ja miten isoja harppauksia se ottaa eteenpäin koko ajan. Tottakai siitä niin sanotusti sivuvaikutuksena on nuo hulinat, mutta asiaan kuuluvina ne jotenkin jaksaa taistella läpi.

Nykyään mahallaan viihdytään taas hieman pidempiä aikoja kuin ennen. Kuitenkin monesti mahallaan ollessa kiukku iskee kun Mötkis ei pääse vielä kääntymään itse, muttei häntä kuitenkaan auttaakaan saisi. Tällä hetkellä Mötkis harjoittelee kovasti selältä mahalleen kääntymistä ja pääseekin jo kyljelleen, muttei ihan vielä pyörähdä mahalleen. Kolmen ja puolen kuukauden iässä Mötkis alkoi tarttua esineisiin. Alkuun otteen saaminen vaati paljon asettelua käteen, mutta muutaman viikon kuluttua ei enää apuja tarvittukaan. Nyt myös lelu vaihtuu kädestä toiseen välillä jo melko näppärästikin.

Kolmen ja puolen kuukauden tienoilla Mötkis alkoi myös punkea istumaan sitterissä. Nykyään lattialla selällään ollessa hän nostaa päätä irti alustasta ja parhaiten hän viihtyykin pystyasennossa "seisoen" tai tuetusti istuen. Kuitenkin noiden kanssa täytyy olla vielä vähän varovainen, eikä liian pitkiä aikoja passaa pitää kummassakaan asennossa. Mötkikselle sopivan asennon löytäminen onkin tällä hetkellä hieman haastavaa, kun vauvana ei enää sylissä haluta köllötellä ollenkaan. Varpaat alkavat löytyä pikkuhiljaa ja niitä kohti kurkotellaan kyljelleen käännähtäen. Myös kieli on hoksattu ja että sillä voi mukluttaa sylkeä suussa tai muuten vaan suulla päristellä.

Mötkiksen lempipuuhaa on se, kun iskä lennättää Sotkaa aina välillä Mötkiksen kasvojen lähelle "hyökkäillen". Myös harson taakse piiloutuminen aiheuttaa huvitusta. Mötkis seisoisi vaikka kuinka pitkiä aikoja, kun vaan häntä joku kannattelisi. Etenkin jos seisomisen aikana hänen kasvoihinsa puhallellaan on monesti ilo irti. Myös harsolla ilmavirran huiskuttaminen Mötkiksen kasvoille saa ilon kiljahdukset ilmoille. Viime aikoina myös kutittelu on alkanut tuottaa jopa ääneen nauramista.

Kuten tähänkin asti, on pukeminen edelleen Mötkiksen mielestä lähestulkoon pahinta, mitä on olemassa. Pään yli vedettävät bodyt ovat Mötkiksen mielestä aivan tappoa ja samaan kammotusten kategoriaan kuuluu myös pipot. Pukemisen loppuhuipennus on se, jos lähdetään autolla jonnekin ja vielä kaukaloonkin pitäisi ahtautua. Kaukaloon asetteleminen tuottaakin tällä hetkellä hervottoman huudon, joka kuitenkin onneksi helpottuu heti kun lähdetään liikkeelle.

Tänään olikin vuorossa 4kk neuvolalääkäri. Lääkäri kirjasi Mötkiksestä seuraavasti: "Suloinen poika. Jäntevä, kannattaa pään kyynärnojassa. Varaa jaloille. Seuraa katseella, ei karsasta. Korvat normaalit, reagoi äänille. Sydän, keuhkot normaalit. Kivekset +/+, lonkat normaalit. Kasvukäyrä hieman laskussa, kontrolli 5kk neuvolassa". Painoa oli tullut suhteessa pituuteen enemmän, mutta ei kuitenkaan vielä mitään mikä seuloissa hälyttäisi. Painoa on siis jo komeat 7535g ja pituutta 65cm. Pipon ympärys on 44.1cm. Edelliseen neuvolaan nähden painoa oli siis tullut pikkusen auki kilo, 950g, pituutta 1½cm ja päänympärys kasvanut 1.2cm.

Vaatteissa tällä hetkellä käytössä on 68. Ihan muutamat 62 housut on edelleen käytössä, mutta pikkuhiljaa nekin pitää laittaa pois. Myös pienimmät 68 kinnaa jo jonkun verran ja 74 arsenaalia onkin yritetty kasvattaa riittäviin mittoihin. Vaipoissa käytössä on edelleen Liberon Comfort 4.

Mötkis 3 kk

Kuukaudet vilisevät ohi hirveää vauhtia ja pääosin päivät tuntuvat vain katoavan. Uskomatonta, että yksi neljäsosa vauvavuodesta on jo takanapäin. Kuluneen kuukauden aikana Mötkis on alkanut viihtyä paremmin lattialla. Mahallaan viihdytään vireystilasta riippuen pieniä hetkiä tai välillä jopa pidempäänkin. Paremmin Mötkis viihtyy mahallaan esimerkiksi sohvalla ollessaan kun siitä näkee paremmin. Selällään Mötkis viihtyy huomattavasti paremmin ja viime päivinä hän on alkanut punkea itseään selältä kyljelleen jalkoja apuna käyttäen. Selällään lelukaaren alla köllötellessä Mötkis seurailee liikkuvia leluja ja kääntää katseensa äänen suuntaan. Vielä hän ei tartu esineisiin ja kädet ovatkin ison osan päivästä nyrkissä (tai suussa nyrkissä). Hän on alkanut pikkuhiljaa kiinnostua myös muista lapsista ja seurailee isompien touhuja kiinnostuneena. Eniten Mötkis nauttii seurustelusta ja höpöttelystä. Varsinkin kun iskä kotiutuu työpäivän jälkeen, on hänelle aina paljon kerrottavaa päivästä. Sitterissä istuessa lelukaari kiinnostaa kovasti ja sitä pyöritelläänkin menemään innokkaasti.

Mötkikselle yritettiin opettaa tuttia huonolla menestyksellä. Nyt kun nyrkkien imeskeleminen on alkanut, olen yrittänyt siihen puuttua aina sen nähdessäni ja tarjonnut tuttia tai jotain purulelua tilalle. Toki osittain tuo nyrkkien maistelu on niihin tutustumista, mutta en halua Mötkiksen oppivan imemään esimerkiksi peukkua tutin sijaan. Oikeastaan ainut tilanne, missä Mötkis tutin kelpuuttaa, on kaukalo. Sinne hän yleensä rauhoittuu saatuaan tutin suuhun. Puhuttiin tutin opettamisesta 3 kuukautisneuvolassa ja terkkari oli sitä mieltä, että kerta tähän asti on pärjätty ilman, ei tuttia kannata enää välttämättä tuputtaa. 6-8 kuukauden iässä imemisen tarve kuitenkin jo vähenee ja sopivan tutin löytymisessä voi kestää, joten eiköhän me lopeteta tutin opettaminen nyt tähän. Tai saa Mötkis tottakai sitä syödä juuri esimerkiksi kaukalossa jos sen kelpuuttaa, mutta ei siis enää jatketa sopivan tuttimallin ja -merkin metsästystä.
 

Päivärytmi on edelleen melko sama kuin edellisen kuukausikatsauksen aikaan. Erona kuukauden takaiseen on se, että päikkäreiden määrä on vähentynyt erittäin paljon ja välillä mietinkin saako Mötkis tarpeeksi unta vuorokaudessa. Öisin nukutaan pääsääntöisesti 10-12 tuntia, jonka lisäksi päikkäreitä otetaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesto on jotakin muutaman minuutin torkahduksesta 1.5 tuntiin. Pitkiä päikkäreitä Mötkis ei juurikaan ota, joten oma aika ja nukkuminen päivällä ovat melko vähissä. Tiheiden imujen päätyttyä Mötkiksen unirytmit onneksi tosiaan muuttuivat ja nyt nukutaan pisimpänä unipätkänä 4-5 tuntia.

Edelleen päiväunet pyritään nukkumaan omassa sängyssä tai vaunuissa. Vaunuissa nukkumisen ongelmaksi on nyt muodostunut se, ettei vaunulenkin päätteeksi Mötkis jää nukkumaan pysähtyneisiin vaunuihin. Eli jos käyn vain lyhyemmällä kävelyllä, herää hän välittömästi lenkin jälkeen ollen kärttyinen nukuttuaan liian vähän. Usein tässä kohtaa Mötkis haluaa tissiä ja sitä saadessaan nukahtaa syliin, josta en häntä heräämättä saa siirrettyä pois. Välillä torkun itsekkin Mötkiksen nukkuessa mahan päällä tai käytän ajan blogin kirjoittamiseen tai muuhun puhelimella näpertämiseen.

Neuvolassa käytiin 11.1. Lykättiin rokotteiden ottamista vajaalla viikolla, sillä Mötkis oli juuri kaksi päivää ennen neuvolaa alkanut nukkua pidempiä pätkiä öisin ja parhaimpana yönä ensimmäinen unipätkä oli jo melkein viisi tuntia. Terkkari kirjasi Mötkiksestä seuraavalla tavalla: "Aurinkoinen ja jäntevä poika. Kasvaa hienosti rintamaidolla. Seurustelee ja hymyjä antaa. Kannattaa päätä vahvasti. Otsalla kuivuutta, johon perusrasvaus." Painoa Mötkikselle oli neuvolaan mennessä kertynyt jo kiitettävät 6585g. Kuukauden takaiseen neuvolaan nähden siis 725g lisää. Pituutta herralla on nyt 63.5cm ja edellisestä neuvolasta oli kasvettu melkein 3 senttiä. Päänympärys oli kasvanut reilun 1½ senttiä ollen nyt 42.9cm.

Vaatteista on käytössä 62 ja pienimmät 68. Nyt kun nuo uusimmat mitat on tiedossa, ei ole ihmekkään, että 62 vaatteet on alkaneet jo jäädä pieneksi. Hamstrasin jo raskausaikana melkoisen varaston vaatetta kokoon 68 asti ja nyt onkin pitänyt alkaa metsästämään 74 koon vaatetta, ettei olla kohta vaan nakusillaan kaiken aikaa. Vaipoista käytössä on Liberon 4 Comfort.

Kuten kuvasta näkyy, on iskä paras <3