ENSIMMÄISET PISSAT POTTAAN

Mötkikselle hankittiin potta hänen ollessa ehken noin puolen vuoden ikäinen. Muutaman kerran hänen kanssaan siinä käytiin tuolloin istumassa, mutta reaktio oli itkua ja kauhua. Pottailu siis jätettiin ihan täysin. Suunnilleen kuukauden päästä pottaa testattiin uudestaan, tällä kertaa reaktiota ei ollut, toisin sanoen Mötkis istuskeli potalla tyytyväisenä kirjaa katsellen. Tämän onnistuneen kokeilun jäljeen potalla käytiin satunnaisesti, mutta aikalailla unholaan se jäi.

Keskiviikkona kuitenkin heräiltiin kaikessa rauhassa kohtuudella nukutun yön jälkeen ja ajattelin, että tänä aamuna testaan, mitä Mötkis sanoo potalla istumisesta. Hain potan ja kirjan yläkerran vessaan ja istutin Mötkiksen potalle kirjaa katselemaan. Pienen hetken päästä hän alkoi höpötellä ja kohta alkoikin kuulua suhina. Jes, ensimmäiset pissat pottaan! Mötkis ei juuri tapahtumaa noteerannut, mutta itse kehuin ja kiittelin häntä hienosta pissasta.

Vielä pienen hetken Mötkis malttoi istua potalla ja häntä siihen kannustin, sillä yleensä heräämisen jälkeen Mötkis tekee aamukakan. Pian kuitenkin Mötkis ilmaisi halukkuutensa nousta ylös, joten laiteltiin vaippa ja päästin hänet touhuamaan. Vähän ajan kuluttua kakka olikin jo vaipassa, joten jos Mötkis olisi halunnut ja malttanut pidempään istua potalla, olisi kakka voinut sinne tulla.

Pottailun aloittamisesta on monia mielipiteitä ja erilaisia koulukuntia. Osa kokee koko potan turhaksi kapistukseksi ennen kuin lapsi ymmärtää pissaavansa tai kakkaavansa ja osaa siitä kertoa. Tämän lapsi oppii yleensä aikaisintaan 1½-2 vuoden iässä. Osa taas aloittaa pottailun varhain, jopa heti synnytyslaitokselta kotiuduttua, ei kuitenkaan varsinaisesti pottailun muodossa, vaan harjoittaen vauvan vessahätäviestintään.

Meidän perheessä siis sijoitutaan johonkin noiden kahden välille. Meillä ei aleta vielä mitenkään rutiininomaisesti käymään potalla, vaan pikkuhiljaa tutustutaan pottaan ja mikäli sinne saaliita saadaan, niistä kovasti kiitetään ja kehutaan. Koen, että mielummin aletaan totuttautumaan pottaan rauhaksiaan jo nyt, eikä sitten yhtäkkiä tajuta, että meillä on 3-vuotias, jolle potta tai pönttö on täysin vieras ja jota pelottaa potalla tai pöntöllä istuminen.

Kuten aina elämässä ja etenkin vauvavuotena, pottailuunkin liittyy vaiheita. Välillä lapsi saattaa haluta mielellään istua potalla juurikin kirjaa katsellen tai vanhemman kanssa rupatellen ja höpötellen. Välillä taas kieltäydytään ankarasti. Kuten esimerkiksi kiinteiden aloittamisessakin, kuivaksi oppimisessakin on herkkyyskausia, joita tulee uusia. Enkä nyt tällä todellakaan tarkoita, että meillä kahdeksankuisen vauvan kanssa olisi meneillään herkkyyskausi, jonka aikana kuivaksi oppiminen tapahtuisi, en todella. Yleisesti vain siis totean kuivaksi oppimiseenkin kuuluvan herkkyyskaudet.

Kunhan Mötkis hieman kasvaa, aletaan pottailua toteuttaa enemmän rutiininomaisesti; käydään potalla aina unien ja ruokailujen jälkeen. Aikalailla siis samat periaatteet, kuin koiranpennun sisäsiistiksi opettamisessa. Varsinkin jos suolen toiminta silloin edelleen on säännönmukaista, eli esimerkiksi aamukakka tulee pian heräämisen jälkeen, pyritään saamaan se pottaan.

Turha kuivaksi oppimista on mitenkään liikaa yrittää jouduttaa. Lapselle muodostuu valmiudet oppia kuivaksi kolmen ikävuoden kieppeillä, eikä tuota yksilöllistä kehittymistä voi mitenkään jouduttaa. Kuivaksi oppiminen kun kuitenkin perustuu hermostolliseen kehittymiseen ja kypsymiseen. Kuitenkin harjoitella voi ja alkaa tutustua pottaan tai pönttöön siinä vaiheessa, kun se kenenkin lapsen kohdalla luontevalta ja hyvältä ajatukselta tuntuu.

Jokainen pissa ja kakka pois vaipasta on kuitenkin eteenpäin jo senkin suhteen, paljonko vaippoja kuluu päivän aikana. Meillä käytössä on kertakäyttöiset vaipat, joita kuluu vaihtelevasti päivästä riippuen 5-8. Tottakai kestovaippojen käyttö olisi huomattavasti ekologisempi vaihtoehto. Se ei vaan ainakaan vielä ole tuntunut perheellemme sopivalta ratkaisulta. Tuo ympäristönäkökulma huomioiden siis koen myös jokaisen pottaan tullen pissan ja kakan olevan hyväksi.

Näin äitiyslomalla olevan lastentarhanopettajan aivoin ajattelisinkin näin:

varhain aloitetulla pottaan tutustumisella ja lapsentahtisella potalla käymisellä

tuskin voit saada hallaa aikaiseksi lapsellesi.

Täytyy muistaa tässäkin asiassa realiteetit ymmärtäen,

ettei kovinkaan pieneltä lapselta voi odottaa kuivaksi oppimista.

Jokainen lapsi kypsyy ajallaan

ja on vanhempien tehtävä

ja vastuu seurata oman lapsen kehitystä,

vastaten siihen kehitystä tukevalla tavalla.

Lähteenä ja taustatietona käytetty
Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuja
otsikon "Lapsi oppii kuivaksi"-alta.