Ennen reissuun lähtöä kirjoitetun postauksen lopussa minulla oli läjä kymyksiä. No, nyt minulla on vastauksia.
Juna-asemalle meidät kävi sunnuntaiaamuna viemässä minun eno. Ajateltiin olevan kaikkein helpoin, kun hän vie meidän autolla niin ei tarvitse Mötkiksen istuinta liikutella ja tavarat varmuudella mahtuvat tuohon 5-sarjalaiseen. Oltiinkin juna-asemalla juuri sopivan ajoissa ja päästiin nousemaan junaan. Tuolloin ensimmäinen kysymystulva valtasi mielen. Minne rattaa laitetaan, entäs matkalaukut? Missä meidän perhehytti on? Vastaukset näihin kysymyksiin löytyi nopeasti ja asetuttiin perhehyttiin, jossa kanssamme matkusti äiti kolmen poikansa kanssa.
Alkumatka taittui leppoisasti, Mötkis jaksoi istuskella sylissä ja katsella mukana olevia leluja. Jossain vaiheessa hän söi pienen välipalan ja rupesi aamu-unille. Matka taittui muuten leppoisasti, mutta kyseinen päivä oli erittäin kuuma, joten myöskään junasta ei lämmintä puuttunut. Perhehytissä tuntui välillä siltä, että happi loppuu ja alkaa ahdistaa. Mötkis kuitenkin jaksoi hyvin matkan loppuun asti ja reilu neljän tunnin junamatka taittui helposti.
Helsinkiin saavuttua lähdettiin Google Mapsin avustuksella suuntaamaan hotellille ja se Forumin takaa rautatieasemalta katsottuna löytyikin. Tuossa vaiheessa meidän huone ei vielä ollut valmis, vaan jätettiin laukut laukkuhuoneeseen ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Tuossa vaiheessa Mötkis rupesi päivän toisille, pitkille, unille. Ajateltiin, että jes, saadaan syödä rauhassa ja vähän hengähtää. Noo toisin kävi. Mötkis nukkui vain puolen tunnin unet ja mäkkärille saavuttaessa hän jo heräsi. Ja kyllä, ensimmäinen ateria Helsingissä nautittiin mäkkärillä. Tuttu ja turvallinen, hahah.
Syönnin jälkeen pyörittiin vähän aikaa keskustassa, kunnes suunnattiin takaisin hotellille. Tässä vaiheessa huoneemme oli valmistunut ja päästiin kirjautumaan sisään. Huoneeseen päästessä taidettiin molemmat hieman kirota ääneen. Huone oli pieni. Tai no ehkä kahdelle aikuiselle sopiva, mutta kun mukana oli myös rattaat ja huoneeseen oli parisängyn lisäksi sijoitettu matkasänky, oli se pieni. Purettiin laukut ja vaihdettiin vaatetta ja lähdettiin takaisin kaupungille katselemaan ison kirkon meininkiä.
Päivällisaikaan ruokailtiin hotellin lähistöllä olevassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja myös Mötkikselle tarjottu Muksun parsakaali-kanamuhennus upposi hyvällä ruokahalulla. Ruokailun jälkeen suunnattiin hotellille asettumaan iltatoimia varten. Iltapala-aikaan tarjottiin Mötkikselle puuroa, josta hän kieltäytyi täysin. Meillä oli siis mukana samaa puuroa, jota kotona syödään. Haluttiin, että ainakin iltapala on täysin Mötkikselle tuttu.
Mötkis tosiaan vain raivosi iltapalan tarjoamisen aikana ja sitten alkoi väsähtää täysin. Iltapesut jäi tekemättä ja yökkäri pukematta, peiteltiin hänet omaan sänkyynsä ja alettiin itsekin asettua nukkumaan matkustamisesta väsyneinä. Ei kulunut varmaan kymmentä minuuttia, kun Mötkis jo alkoi parahdella muutaman minuutin välein ja rauhoittui sitten aina uudestaan. Vajaa tunti kesti tätä menoa kunnes Mötkis oksensi. Käytettiin hänet pesuilla ja otettiin meidän väliin nukkumaan. Mötkis oli ihan kalpea ja veto poissa ja itseäni alkoi todella kauhistuttaa, että minkähänlainen reissu on tiedossa.
Yö saatiin nukuttua kohtuudella, eikä Mötkis oksentanut kertaakaan yön aikana. Aamulla kuitenkin veto oli edelleen pois ja ennen kun selvittiin aamupalalle Mötkis kerkesi jo nukahtaa rattaisiin. Syötiin Paavon kanssa aamupalaa rauhassa ja kun Mötkis heräsi tarjottiin hänellekin kurkkua ja hedelmäsosetta. Ei aikaakaan kun oksennus alkoi nousta ja Paavo sai juuri ja juuri kopattua oksennuksen Mötkiksen aamupalakulhoon.
Tultiin siihen tulokseen, että eiköhän lähdetä huoneeseen ja mietitään sitten mitä tehdään. Huoneessa päädyttiin lähtemään käymään apteekissa hankkimassa jotain nestetasapainoa ylläpitävää valmistetta Mötkikselle. Samalta reissulta mentiin Mötkiksen kummia vastaan rautatieasemalle. Käytiin kahveilla ja palattiin takaisin hotellille. Tälle päivälle meillä oli kaavailtuna Korkeasaaren reissu ja tarkasteltiin Mötkiksen vointia. Hän ei ollut aamun jälkeen oksentanut, joten uskaltauduttiin lähtemään.
Mentiin Korkeasaareen kävellen kahdesta syystä: saatiin samalla itse katsella kaupunkia tarkemmin ja Mötkis sai nukkua matkalla kunnon unet. Vähän ennen perille pääsyä Mötkis heräilikin. Syötin hänet ja lähdettiin kiertelemään eläintarhaa. Osan ajasta Mötkis oli rattaissa ja osan Tulassa. Kierrettiin kokonaisuudessaan eläintarhaa kahden tunnin ajan, kunnes lähdettiin bussilla takaisin keskustaan moikkaamaan Mötkiksen toista kummia ja hänen miestään. Käytiin syömässä ja tarjottiin Mötkiksellekin ruokaa. Vähän hän söi, mutta suurimmalta osalta hänen ruokansa jäi koskematta.
Käytiin vielä jälkkäriksi hakemassa Kauppatorin jätskikioskilta jätskit ja Mötkiksen kummin jätski päätyi lokkien suihin. Istuskeltiin vielä vähän aikaa Esplanadin puistossa, ennen kuin suunnattiin takaisin keskustaan ja hotellille päin. Hotellilla tarjottiin Mötkikselle iltapuuroa taaskin huonolla menestyksellä. Syömättä hän painui unille ja yö olikin sen mukainen. Tissillä käytiin normaalia tiheämmin, mikä nyt sinällään oli hyvä, että sai syödäkseen kuitenkin.
Aamulla kuitenkin heräsi edelliseen aamun verrattuna virkeämpi Mötkis. Hän tohotti sängyssä ympäriinsä ja suunnattiin aamupalalle. Aamupala maistuikin hyvin. Erityisesti vesimeloni osoittautui suosikiksi. Myös muita hedelmiä ja kasviksia Mötkis tutkaili kiinnostuneena ja jätimmekin jälkeemme melkoisen sotkun. Tottakai enimmät ruuat kerättiin pois lattialta, mutta pöytäliina oli ruuassa ja koko neljän hengen pöytä oli valloitettu erilaisilla kupeilla, mukeilla ja kulhoilla.
Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupungille kiertelemään tavoitteena suunnata Hernesaaren rantaan. No, kyseinen ranta jäi löytymättä sillä minä toimin kartanlukijana. Palattiinkin hotellille takaisin ja lähdettiin uusinta kierrokselle kiertelemään kaupungille. Iltapäivällä suunnattiin Paavon serkun luokse Tikkurilaan lähijunalla. Takaisin tullessa hetken aikaa mietittiin, että pitäisikö käydä vielä ratikalla jossain, muttei kuitenkaan osattu päättää mihin ratikkaan hypättäisiin, joten se jäi tekemättä.
Käytiin syömässä ja palailtiin sen jälkeen hotellille asettumaan iltapuuhiin. Pakattiin tässä kohtaa jo tavarat valmiiksi, aamulle jätettiin vain jotain pientä pakkailtavaa. Tarjottiin Mötkikselle iltapala, jota hän jonkun verran jopa söi. Sen jälkeen painuttiin taas pehkuihin. Yö oli edeltäjäänsä vielä levottomampi eikä aamulla kukaan tainnut herätä erityisen virkeänä tai levänneenä. Suunnattiin aamupalalle ja se maistui jälleen Mötkikselle hyvin. Äidille ja iskälle maistui ainakin kahvi.
Vielä viimeinen aamupäivä kierreltiin kaupunkia. Käytiin Temppeliaukion kirkolla toteamassa, ettei sinne pääse vielä niin aikaisin aamusta ja käveltiin takaisin keskustaan. Käytiin vielä kahvilla ja välipalalla ennen kuin käytiin kirjautumassa hotellista ulos ja suunnattiin rautatieasemalle. Tässä vaiheessa kolme päivää keskustaa koluttuamme olimme jo löytäneet melkoisen näppärän reitin hotellilta rautatieasemalle ja kuljimmekin maanalaisia yhdyskäytäviä pitkin. Oli hivenen näppärämpi vetää lentolaukkuja perässä noilla tasaisilla käytävillä kuin katutason mukulakivikaduilla.
Oltiin rautatieasemalla parisen kymmentä minuuttia ennen junan lähtöä. Laituri täyttyi koko ajan ihmisistä ja muutamaa minuuttia ennen kuin junan olisi pitänyt lähteä, ei junaa vieläkään näkynyt. Seurasi kuulutus: lähtövalmistelut ovat viivästyneet ja juna myöhästyy 10 minuuttia. Okei. Kuluu nuo kymmenen minuuttia ja tulee uusi kuulutus. Eipäs lähdetä vieläkään, vaihdetaan juna. About puoli tuntia alkuperäisen lähtöajan jälkeen korvaava juna viimein saapui ja ihmiset pääsivät asettautumaan junaan.
Alkumatka sujui hyvin ja Kouvolaan päästyä aikataulua oli saatu jo hivenen kirittyä kiinni. Kouvolassa kuitenkin juna vaihtaa suuntaa ja ilmeisesti veturin kiinnittämisessä oli jotain problematiikkaa, jonka takia matkan jatkuminen viivästyi ja aikataulusta jäätiin vähän lisää jälkeen. Matka kuitenkin pääsi jatkumaan kunnes ennen Mikkeliä konduktööri kuuluttaa, ettei matka jatku Pieksämäeltä eteenpäin junalla, sillä rata on poikki myrskytuulen kaadettua puita.
Korvaana kuljetuksena olisi linja-autot. Etsimme tässä kohtaa konduktöörin käsiimme. Meillä ei ollut autossa tarvittavaa lapsen turvaistuinta tai –kaukaloa eikä meillä ollut aikomuksenakaan lähteä tuohon korvaavaan linja-autokuljetukseen ilman asianmukaista turvaistuinta. Konduktööri lupasi selvittää asiaa VR:n päästä samaan aikaan, kun itse selvitin matkavakuutuksemme korvaavuutta vastaavissa tilanteissa.
Yö saatiin nukuttua kohtuudella, eikä Mötkis oksentanut kertaakaan yön aikana. Aamulla kuitenkin veto oli edelleen pois ja ennen kun selvittiin aamupalalle Mötkis kerkesi jo nukahtaa rattaisiin. Syötiin Paavon kanssa aamupalaa rauhassa ja kun Mötkis heräsi tarjottiin hänellekin kurkkua ja hedelmäsosetta. Ei aikaakaan kun oksennus alkoi nousta ja Paavo sai juuri ja juuri kopattua oksennuksen Mötkiksen aamupalakulhoon.
Tultiin siihen tulokseen, että eiköhän lähdetä huoneeseen ja mietitään sitten mitä tehdään. Huoneessa päädyttiin lähtemään käymään apteekissa hankkimassa jotain nestetasapainoa ylläpitävää valmistetta Mötkikselle. Samalta reissulta mentiin Mötkiksen kummia vastaan rautatieasemalle. Käytiin kahveilla ja palattiin takaisin hotellille. Tälle päivälle meillä oli kaavailtuna Korkeasaaren reissu ja tarkasteltiin Mötkiksen vointia. Hän ei ollut aamun jälkeen oksentanut, joten uskaltauduttiin lähtemään.
Mentiin Korkeasaareen kävellen kahdesta syystä: saatiin samalla itse katsella kaupunkia tarkemmin ja Mötkis sai nukkua matkalla kunnon unet. Vähän ennen perille pääsyä Mötkis heräilikin. Syötin hänet ja lähdettiin kiertelemään eläintarhaa. Osan ajasta Mötkis oli rattaissa ja osan Tulassa. Kierrettiin kokonaisuudessaan eläintarhaa kahden tunnin ajan, kunnes lähdettiin bussilla takaisin keskustaan moikkaamaan Mötkiksen toista kummia ja hänen miestään. Käytiin syömässä ja tarjottiin Mötkiksellekin ruokaa. Vähän hän söi, mutta suurimmalta osalta hänen ruokansa jäi koskematta.
Käytiin vielä jälkkäriksi hakemassa Kauppatorin jätskikioskilta jätskit ja Mötkiksen kummin jätski päätyi lokkien suihin. Istuskeltiin vielä vähän aikaa Esplanadin puistossa, ennen kuin suunnattiin takaisin keskustaan ja hotellille päin. Hotellilla tarjottiin Mötkikselle iltapuuroa taaskin huonolla menestyksellä. Syömättä hän painui unille ja yö olikin sen mukainen. Tissillä käytiin normaalia tiheämmin, mikä nyt sinällään oli hyvä, että sai syödäkseen kuitenkin.
Aamulla kuitenkin heräsi edelliseen aamun verrattuna virkeämpi Mötkis. Hän tohotti sängyssä ympäriinsä ja suunnattiin aamupalalle. Aamupala maistuikin hyvin. Erityisesti vesimeloni osoittautui suosikiksi. Myös muita hedelmiä ja kasviksia Mötkis tutkaili kiinnostuneena ja jätimmekin jälkeemme melkoisen sotkun. Tottakai enimmät ruuat kerättiin pois lattialta, mutta pöytäliina oli ruuassa ja koko neljän hengen pöytä oli valloitettu erilaisilla kupeilla, mukeilla ja kulhoilla.
Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupungille kiertelemään tavoitteena suunnata Hernesaaren rantaan. No, kyseinen ranta jäi löytymättä sillä minä toimin kartanlukijana. Palattiinkin hotellille takaisin ja lähdettiin uusinta kierrokselle kiertelemään kaupungille. Iltapäivällä suunnattiin Paavon serkun luokse Tikkurilaan lähijunalla. Takaisin tullessa hetken aikaa mietittiin, että pitäisikö käydä vielä ratikalla jossain, muttei kuitenkaan osattu päättää mihin ratikkaan hypättäisiin, joten se jäi tekemättä.
Käytiin syömässä ja palailtiin sen jälkeen hotellille asettumaan iltapuuhiin. Pakattiin tässä kohtaa jo tavarat valmiiksi, aamulle jätettiin vain jotain pientä pakkailtavaa. Tarjottiin Mötkikselle iltapala, jota hän jonkun verran jopa söi. Sen jälkeen painuttiin taas pehkuihin. Yö oli edeltäjäänsä vielä levottomampi eikä aamulla kukaan tainnut herätä erityisen virkeänä tai levänneenä. Suunnattiin aamupalalle ja se maistui jälleen Mötkikselle hyvin. Äidille ja iskälle maistui ainakin kahvi.
Vielä viimeinen aamupäivä kierreltiin kaupunkia. Käytiin Temppeliaukion kirkolla toteamassa, ettei sinne pääse vielä niin aikaisin aamusta ja käveltiin takaisin keskustaan. Käytiin vielä kahvilla ja välipalalla ennen kuin käytiin kirjautumassa hotellista ulos ja suunnattiin rautatieasemalle. Tässä vaiheessa kolme päivää keskustaa koluttuamme olimme jo löytäneet melkoisen näppärän reitin hotellilta rautatieasemalle ja kuljimmekin maanalaisia yhdyskäytäviä pitkin. Oli hivenen näppärämpi vetää lentolaukkuja perässä noilla tasaisilla käytävillä kuin katutason mukulakivikaduilla.
Oltiin rautatieasemalla parisen kymmentä minuuttia ennen junan lähtöä. Laituri täyttyi koko ajan ihmisistä ja muutamaa minuuttia ennen kuin junan olisi pitänyt lähteä, ei junaa vieläkään näkynyt. Seurasi kuulutus: lähtövalmistelut ovat viivästyneet ja juna myöhästyy 10 minuuttia. Okei. Kuluu nuo kymmenen minuuttia ja tulee uusi kuulutus. Eipäs lähdetä vieläkään, vaihdetaan juna. About puoli tuntia alkuperäisen lähtöajan jälkeen korvaava juna viimein saapui ja ihmiset pääsivät asettautumaan junaan.
Alkumatka sujui hyvin ja Kouvolaan päästyä aikataulua oli saatu jo hivenen kirittyä kiinni. Kouvolassa kuitenkin juna vaihtaa suuntaa ja ilmeisesti veturin kiinnittämisessä oli jotain problematiikkaa, jonka takia matkan jatkuminen viivästyi ja aikataulusta jäätiin vähän lisää jälkeen. Matka kuitenkin pääsi jatkumaan kunnes ennen Mikkeliä konduktööri kuuluttaa, ettei matka jatku Pieksämäeltä eteenpäin junalla, sillä rata on poikki myrskytuulen kaadettua puita.
Korvaana kuljetuksena olisi linja-autot. Etsimme tässä kohtaa konduktöörin käsiimme. Meillä ei ollut autossa tarvittavaa lapsen turvaistuinta tai –kaukaloa eikä meillä ollut aikomuksenakaan lähteä tuohon korvaavaan linja-autokuljetukseen ilman asianmukaista turvaistuinta. Konduktööri lupasi selvittää asiaa VR:n päästä samaan aikaan, kun itse selvitin matkavakuutuksemme korvaavuutta vastaavissa tilanteissa.
VR:n kanta oli kammottava. Olisi tuurista kiinni, onko
linja-autossa turvaistuimia tai –kaukaloita. Tuurista. Lapseni henki ei ole
tuurista kiinni. Konduktööri pahoitteli tilannetta kehottaen ottamaan yhteyttä
asiakaspalveluunne, ja sen lupasin tehdä. Jatkoin siis turvallisen kulkuneuvon
etsimistä Pieksämäki-Kuopio välille. Soitin vakuutusyhtiömme lisäksi myös VR:n asiakaspalveluun saaden vastaukseksi, että jos jatkamme matkaamme esimerkiksi
taksilla, korvataan junalipun verran. Tässä vaiheessa pelastavaksi enkeliksi
osoittautui isäni, Mötkiksen pappa, joka lähti asiakseen Kuopiosta Pieksämäelle
ajamaan, jotta pääsemme kotiin asianmukaisen turvalaitteen kanssa. Toki jotta
tähänkin päästiin, täytyi hänen ensin hakea meidän automme saadaksemme lapsemme
turvaistuimen käyttöömme matkan ajaksi.
Matkasimme siis kaiken kaikkiaan väliä Helsinki-Kuopio yhteensä seitsemän tuntia. No mikäs siinä, varsinaista aikatauluahan meillä ei ollut eikä suuremmin kiire kotiin. Kuitenkin tuo VR:n näkemys siitä, että linja-auton kyytiin voi ihan hyvin nousta tuollaista vajaata yhdeksän kiloista lasta sylissä pitäen oli pöyristyttävä. Asiasta olen VR:lle asiakaspalautteen laatinut ja sen heille toimitan, kunhan saan oikean henkilön yhteystiedot käsiini. VR:n verkkosivujen asiakaspalautelomake sisältää vain 2500 merkkiä, kun laatimani palaute sisältää lähes 500 sanaa, ei siis ihan riitä.
Reissu sujui siis vaihtelevalla menestyksellä. Jos tuota Mötkiksen sairastamista ei olisi ollut, voisi sanoa, että matka oli menestyksekäs muuten, kuin paluumatkan osalta. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Jään tosiaan odottamaan VR:n vastausta ja toivon heidän ymmärtävän näkemykseni pienen lapsen kuljettamisesta linja-autossa ilman asianmukaista turvalaitetta olevan täysin turvatonta ja uusvastuutonta. Jännityksellä jään odottamaan...
Kuitenkin muuten reissu sujui sen verran hyvin,
että todennäköisesti Paavon elokuussa oleville
seuraavalle kahdelle lomaviikollekin
jotain kotimaanreissua suunnitellaan.
Tällä kertaa kuitenkin liikkeelle lähdetään omalla autolla,
uskokaa tai älkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti