Mies, joka täytti pyykinpesukoneen

Sosiaalista mediaa etenkin erilaisten vauvapalstojen osalta selatessa

ja ystävien kanssa aiheesta jutellessa on käynyt ilmi seuraava ilmiö:

miehet eivät osallistu kotitöihin.

Meillä siis ilmeisesti asustaa jonkinlainen satuolento.

Yhtenä iltana nimittäin jälleen pääsin hämmentymään,

kun Paavo viipyi kodarissa pidempään, kuin normaalisti.

Hän täytti ja ajasti pyykinpesukoneen valmiiksi

seuraavaa aamua odottamaan.

Meillä kotityöt jakautuvat luontevasti. Itse hoidan pääosin kotiin liittyvät asiat, sillä enemmän aikaa kotona vietän ja niitä kerkeän siten myös tekemään. Kuitenkin ihan samalla tavalla myös Paavo osallistuu niin sanottuihin akkojen hommiin. Hän täyttää astianpesukonetta sitä mukaa, kun astioita tulee, imuroi tarpeen vaatiessa ja käynnistää pyykinpesukoneen pyykkikorin täytyttyä.

Etenkin nyt kun eletään hektistä lapsiperhearkea on mielestäni tärkeää, että molemmat vanhemmat osallistuvat arjen pyörittämiseen. Se kumpi kerkeää ja pystyy jonkun kotiaskareen tekemään, sen myös tekee. Ei minulla riittäisi rahkeet, jos kaikki kotityöt lepäisivät minun harteillani. Tai riittäisi, mutta se olisi pois jostain muusta. Se mistä se olisi pois, olisi Mötkiksen kanssa olemisesta ja touhuamisesta.

Meillä ei varsinaisesti tunneta myöskään miesten tai naisten töitä. Kyllä meillä molemmat osaavat tarttua soppakauhan tai ajaa nurmen. Kuitenkin perinteisesti sukupuolirooleihin sidottuja hommia meillä ovat auton korjaaminen ja pyykkien viikkaaminen. Kukin voi varmasti päätellä, miten kyseiset askareet jakautuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itse esimerkiksi vain ajaisin autoa. Kyllä minä sen tankkaan ja tuulilasinpesunesteen täytän tarpeen vaatiessa. Myös Paavolta sujuu pyykkien viikkaaminen, mutta kuitenkin itse sen mielummin teen. Mielestäni on huvittavaa kuunnella kun tosiaan osa naisista ei edes tankkaa autoa. Saati että avaisi konepellin, tai edes tietäisi miten se aukeaa.

Täytyy sanoa, että itse en pitkään miestä katselisi, joka ei kotitöihin osallistuisi. Minulle olisi aivan täysin turha tulla kertomaan, että puhtaat bokserit on loppu. Vastaus olisi varmaankin, että aha, mistähän mahtaisi johtua. Molemmat perheemme aikuiset ovat sekä fyysisesti että henkisesti kykeneviä pyykkiä pesemään. Yhdessä perhe ja koti on hankittu, joten myös niistä huolehtiminen mielestäni molemmille kuuluu.

Kuten meidänkin tapauksessa on monessa muussakin perheessä mies se, joka tuo leivän pöytään ja hän työskentelee kodin ulkopuolella. Kuitenkaan äidin roolia ei voi väheksyä. Hänen työpäivänsä ei sisällä kahvi- tai ruokataukoa, ei rauhallista hetkeä vessassa, ei Aamulypsyn vauhdittamaa työmatkaa. Äiti ei välttämättä saa koko miehen työpäivän aikana istahtaa hetkiksikään rauhassa alas, joten ei hänkään ole miehen töistä palatessa välttämättä se innokkain osapuoli tarttumaan imurin varteen.

Nyt kun Mötkis liikkuu ja touhuaa välillä turhankin innokkaasti pitkin huushollia, on joidenkin kotitöiden tekeminen Mötkiksen kanssa kahden melko haastavaa. Pyykkien ripustaminen ja astinpesukoneen täyttäminen tai tyhjentäminen ovat ehken ne pahimmat. Pyykkejä ripustaessa Mötkis kerkeää sitä mukaa repiä pyykkejä narulta, kun niitä sinne saan. Astianpesukoneeseen hän taas kiipeää enkä erityisemmin pidä ajatuksesta, että hän räveltää astianpesukonetta. Kuitenkin aina jotain vanhoja ruuantähteitä tai pesuainejäämiä siitä löytyy.

Lisäksi on joitakin hommia, mihin Mötkistä ei voi ottaa mukaan. Näistä taas ruohon leikkuu on hyvä esimerkki. On Mötkiksellä olemassa omat Peltorit. On kuitenkin täysin eri asia, antaako hän niiden olla päässä. Myös koirien harjaaminen on yksi homma, jota Mötkiksen kanssa kahden ei pysty tekemään. Hän nimittäin ryömii välittömästi koirankarvoihin. Näistä syistä siis välillä on pakko pyhittää joitakin iltoja viikosta siihen, että toinen on Mötkiksen kanssa ja toinen hoitaa kotitöitä.

Joku ajattelee tässä kohtaa, että miksen tee noita kotitöitä, jotka eivät Mötkiksen kanssa onnistu, hänen nukkuessaan. Noh, niinä hetkinä minä toivon sitä kuuluisaa omaa aikaa. Mötkiksen nukkuessa minä kirjoitan blogia, valokuvaan tai vain olen. Etenkin Paavon päivystysviikkoina nuo päiväuniajat saattavat olla ainut aika, kun minun on mahdollisuus tehdä juuri sitä mitä haluan. Sellaisiksi ne hetket olenkin nyt pyhittänyt.

Kotitöiden jakamisessa monesti varmasti iso hiertävä tekijä on se, ettei naisosapuolelle kelpaa miehen työnjälki. Meillä ainakin näin on. Paavo on paljon suurpiirteisempi kuin minä joidenkin asioiden suhteen ja juurikin tästä syystä minä olen se, joka meillä viikkaa pyykin. Tykkään ensinnäkin pystyviikata etenkin Mötkiksen pyykit sekä osan omistani. Lisäksi minun viikkaamat ja järjestelemät pinot kestävät paremmin pystyssä.

Se, että miehen tyyli tehdä kotitöitä ei miellytä naista, on hieman kinkkinen asia. Sinällään siinä vaiheessa naisen on turha valittaa siitä, ettei mies osallistu. Jos mies aina saa haukkuja sättimistä osakseen siitä, miten hän kotityöt hoitaa, into tarttua tuumasta toimeen varmasti laantuu, nopeastikin. Tälläinen tilanne toki jättää myös sen option, että nainen opastaa miehelle, kuinka toivoo jonkun askareen tapahtuvan. Tästä vaihtoehdosta olen itse sitä mieltä, että siinä ajassa kun opastan, kerkeän itse tehdä asian ja pääsen siltä osin nopeammalla ja helpommalla.

Kotitöiden levätessä vain jomman kumman harteilla,

onkin siis hyvä katsoa myös peiliin.

Olenko itse aiheuttanut sen, ettei mies osallistu kotitöihin.

Myös sanaisen arkun avaaminen aiheen tiimoilta

todennäköisesti toisi selvyyden molemmille osapuolille.

Miesosapuoli ymmärtäisi naisen näkökulmaa

vastavuoroisesti naisen ymmärtäessä miestä.