Unikoulu vol 583?

Avainsanan uni takaa löytyy aikaisempia postauksia Mötkiksen uniasioihin liittyen. Viimeisimmässä unta käsittelevässä postauksesta kerroin meidän pitämästä unikoulusta todeten, että jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi myös päiväunien siirtäminen sisällä nukuttaviksi. Noo tuosta postauksesta on jokunen tovi kulunut aikaa, tarkalleen ottaen lähes puoli vuotta ja nyt viimein ollaan tilanteessa, jossa Mötkis on nukkunut kohta kuukauden päikkärit sisällä.

Muutoksen myötä päiväunet kokivat siis melkoisen mullistuksen. Ne ensinnäkin muuttuivat äärimmäisen rikkonaisiksi ja kestoltaan lyhyemmiksi. Vielä kun Mötkis nukkui päikkärit ulkona, oli tavanomainen unien pituus 2-2,5 tuntia. Ensimmäisen kaksi viikkoa tilanne oli lähes joka päivä seuraavanlainen: Mötkis nukahti kohtuu rauhallisesti omaan sänkyynsä kun istuin sängyn vieressä. Kun unta oli takana 40 minuuttia hän heräsi parkuen ja tarvitsi uuden nukutuksen. Sama toistui 40 minuutin kuluttua, mutta tuolloin hän ei nukahda enää uudestaan, vaan haluaa pois sängystä.

Ensimmäisten päivien sisällä nukkumisten jälkeen ajattelinkin hetken, että eiköhän tämä ollut tässä, jatketaan ulos nukuttamista. Kuitenkin halusin, että päikkärit aletaan nukkua sisällä ennen Kirpun syntymää ja jotta muutokselle olisi aikaa, täytyi ulos nukuttaminen lopettaa hyvissä ajoin. Lisäksi pakkasten kiristyessä pukemisesta alkoi tulla melko pulmallista.

Vaikka Mötkis nukkui lämpöpussissa, jonka lisäksi päällä oli toppahaalari, villahaalari, villasukat, merinovillasukat, Stonzien Linerzit, merinovillatumput, rukkaset, merinovillakypärähattu ja pipo oli hän silti välillä kylmä sormista ja varpaista. Toki vartalo oli täysin lämmin eikä kylmä varmasti haitannut unia, kun Mötkis niitä tosiaan nukkui sen 2,5 tuntia parhaimmillaan, mutta itsestä ajatus tuntui pahalta. Olisikin siis täytynyt hankkia lämpimämpi pussi hänelle päikkäreitä varten, mutta tähän ei kuitenkaan halunnut enää ruveta. Päikkärit kun oli tavoitteena siirtää sisälle jossain vaiheessa joka tapauksessa.

Myös jatkuva pukeminen alkoi ärsyttää itseäni. Jos aamu- ja iltapäivällä käytiin ulkona ja Mötkis nukkui päikkärit rattaissa, puin edellä mainitun arsenaalin hänelle kolme kertaa päivässä. Jösses. Tähän kun lisätään vielä mahdollinen kauppareissu illalla niin jippikaijei. Toki autoon päälle ei laiteta kuin villahaalari, lapaset, villasukat ja pipo, mutta kuitenkin. Pukemista pukemisen perään pitkin päivää. Kiitos, mutta ei kiitos.

Ollappa vielä näin pieni ja sammuappa mihin vaan, milloin vaan.

Nyt päiväunien kesto onkin oikestaan vakiintunut koostumaan kahdesta unisyklistä, eli unet kestävät tunnin ja 20 minuuttia. Parhaimpina päivinä Mötkis nukkuu tunnin ja 40 minuuttia, mutta nämä ovat vielä harvassa. Tällä hetkellä päiväunet kuitenkin onneksi nukutaan pääsääntöisesti yhteen putkeen, mutta edelleen unilta herätään itkun kanssa. Tuntuukin, että Mötkis herää vähän kesken unien ja viihtyy unien jälkeen kainalossa tai sylissä hitaasti heräillen pitkän tovin. Yleensä itku menee nopeasti sylissä ohite kun aletaan puuhastelemaan muita hommia, mutta joinain päivinä paha mieli jää päälle.

Tämän muutoksen myötä myös meidän arki on lajinsa muuttunut. Nykyään ei ole niin yksinkertaista lähtä aamupäiväisin vaikkapa kaupungille tai perhekahvilaan, sillä paluumatkalla Mötkis nukahtaisi melko varmasti rattaisiin, eikä se ole tässä vaiheessa suotava vaihtoehto. Päiväunien sisälle siirtämisen jälkeen Mötkis on kerran nukkunut rattaissa, koska oli pakko päästä itse lähtemään Kirpun rakenneultraan ja päikkäriaikaan viedä Mötkis hoitoon tädilleni. Myös kerran Mötkis on nukkunut päikkärit autossa ja kerran mummalassa.

Tällä hetkellä haluankin pitää tilanteen melko stabiilina ja arjen kohtuu samanlaisena päivästä toiseen, jotta nuo sisäpäikkärit saadaan rutiiniksi. Meillä herätään joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja myös yöunille meno tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Myös päikkärit ajoitetaan alkamaan suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Rytmi on tällä hetkellä siis tarkka. Korkeentaan puolen tunnin vaihteluväli suuntaan tai toiseen on tällä hetkellä olemassa.

Jossain vaiheessa, kun päiväunille nukahtaminen yksin alkaa sujua ja muutenkin päikkärit sujuvat hyvin, siirretään Mötkis junnusänkyyn. Onneksi tällä muutoksella ei kuitenkaan ole vielä mikään kiire. Kirpun laskettuaika on vasta toukokuussa ja riittää, että hänen syntymäänsä mennessä pinnasänky vapautuu Mötkiksen käytöstä. Nyt kuitenkin annetaan Mötkikselle aikaa tottua tähän muutokseen ennen seuraavaa. Lisäksi portaikkoon tai Mötkiksen huoneen oviaukkoon täytyy hankkia portti, ennen kuin junnusänkyyn voi siirtyä.

Näin neljä viikkoa päikkäreiden sisälle siirtämisen jälkeen täytyy todeta,

että onneksi olen pitänyt pääni.

Vaikka alku näytti melko toivottomalta ja teki mieli luovuttaa,

on nyt kuitenkin tilanne on jo kohtuullinen.

Toki päikkäriaikaan ei hirveästi pysty itse mitään puuhastelemaan,

mutta se on sinällään hyvä.

Tuleepahan pyhitettyä ne ajat lähinnä levolle ja omillekin päikkäreille.

Toivottavasti jatkossa päikkärit saavat vähän lisää pituutta,

tai ainakin tuo itkun kanssa herääminen jää pois.

UNIKOULU

Meillä oltiin pitkään harkittu ja jahkailtu unikoulun pitämistä. Tai myönnettäköön, että minä olin lähinnä se, joka oli jahkaillut. Paavo oli varma asiasta jo paljon ennen minua. Unikoulun tavoitteena meillä oli yösyöttöjen lopettaminen. Mötkiksen yösyömiset vähenivätkin itsestään seitsemän kuukauden iässä huomattavasti ja kun unikoulua muutama päivä ennen kahdeksan kuukauden ikää alettiin pitää, oli yösyöttöjä jäljellä pääsääntöisesti vain yksi. Tuo yösyöttö tapahtui 03-04 aikaan.

Yösyötöiksi lasken tässä kohtaa syömiset, jotka tapahtuvat aikavälillä 20-06. Mötkis alkaa siis nukkumaan aina tuossa kahdeksan aikoihin ja kuutta pidän jollain asteella inhimillisenä aikana nousta. Mielellään ottaisin toki sen, että Mötkis nukkuisi jatkossakin aamulla seitsemään, jopa kahdeksaan asti, kuten tälläkin hetkellä. Rajana kuitenkin aamun ensimmäiselle imetykselle aiomme pitää tuota kuutta. Kuitenkin jos jo esimerkiksi puolen kuuden aikaan itkua kuuluu, en usko, että alamme sitä puolta tuntia varten huudattamaan.

En ole vielä ihan varmuudella päättänyt, että haluanko ottaa Mötkiksen tuossa vaiheessa meidän viereen juurikin vielä hetken aikaa jatkuvien unien toivossa. Toinen vaihtoehto on käydä hänet omassa huoneessaan syöttämässä ja sitten unet jatkuu jos jatkuu. Sinällään olen tykännyt nykyään niistä muutamista tunneista, jotka nukutaan vierekkäin ja monena päivänä nukun Mötkiksen kanssa kainalokkain iltapäikkäritkin.

Perhepetiin en olisi enää valmis palaamaan, sillä oma unenlaatuni kärsi silloin todella huomattavasti. Myös Paavo nukkui tuolloin huonommin, enkä oikein usko Mötkiksenkään nukkuneen parhaalla mahdollisella tavalla. Perhepetijärjestelyyn palaaminenhan ei siis ole meillä mitenkään mietinnän alla enää tässä vaiheessa, kun Mötkis on jo yli kaksi kuukautta omassa huoneessaan nukkunut.

Sitten itse asiaan eli unikouluun. Unikoulu päätettiin pitää Paavon kesäloman aikaan, sillä meidän tilanteessa ainut vaihtoehto on se, että Paavo rauhoittelee Mötkistä öisin. Tähän on kaksi merkittävää syytä, joista ensimmäinen on äärimmäisen ilmeinen: itse imetän ja olisi Mötkiksen kannalta todella ristiriitaista, että maidontuoksuinen äiti tulee häntä rauhoittelemaan kuitenkaan rintaa antamatta.

Toinen syy on se, etten minä kestä kuunnella Mötkiksen itkua, etenkään öisin. Yksikin yö tässä taannoin olin päättänyt, etten anna Mötkikselle rintaa ennen kolmea, sillä hän oli itse ensimmäisen yösyötön sinne asti siirtänyt. No, puoli kaksi Mötkis itki huoneessaan ja menin häntä rauhoittelemaan sillä ajatuksella, etten imetä. Kestin itkua ehkä noin 5 sekuntia, kunnes totesin, että juuu ota vaan tissiä. Ei ole siis todellakaan minun heiniä pitää unikoulua.

Mitään sen suurempia erikoisjärjestelyä ei lähdetty tekemään nukkumisjärjestelyjen suhteen. Paavo nukkui normaalisti meidän makuuhuoneessa ja siitä sitten meni tarpeen mukaan Mötkiksen huoneeseen häntä rauhoittelemaan. Varalle otettiin esille patja, jos Paavon olisi tarpeen nukkua Mötkiksen huoneessa.

Ensimmäinen yö

Mötkis asettui aivan normaalisti yöunille iltapuuron ja -pesujen jälkeen kahdeksan aikoihin ja hipsittiin Paavon kanssa molemmat heti sänkyyn huonon yön pelossa. Ensimmäisen kerran Mötkiksen huoneesta kuului itkeskelyä 23.30. Paavo kävi Mötkistä rauhoittelemassa ja nopeasti hän asettuikin. Seuraavan kerran itkua kuului 3.30. Tuolloin itku oli vaateliaampaa ja rauhoittuminen kesti pidempään. Mötkis kuitenkin asettui nukkumaan ja seuraavan kerran älinää kuului 5.30. Paavo haki Mötkiksen meidän väliin ja jatkettiin unia pilkkien jopa 8.30 asti. Yritti Mötkis nousta jo seiskan aikoihin, mutta oltiin molemmat Paavon kanssa vielä siihen aikaan ihan tiltissä eikä jaksettu nousta.

Toinen yö

Toista yötä edeltävä ilta meni normaalilla kaavalla ja Mötkis nukahti hieman ennen puolta yhdeksää. Painuttiin taas Paavon kanssa sänkyyn unta odottamaan. Ensimmäisen kerran Mötkiksen huoneesta kuului ääntä jo ennen klo 23. Siihen ei kuitenkaan mitenkään reagoitu, vaan Mötkis rauhoittui omin avuin. Kuten edellisenäkin yönä, alkoi vaativa itku klo 4. Paavo kävi Mötkiksen rauhoittelemassa. Rauhoittuminen kesti taas jonkun aikaa, mutta rauhoituttuaan Mötkis nukkui taas puoleen kuuteen saakka. Tuolloin hänet haettiin viereen ja jatkettiin unia klo 7.15 asti. Varmaan Mötkis olisi vielä nukahtanut uudestaankin, mutta yön oltua rauhallisempi kuin edeltäjänsä, jaksettiin jo nousta isimiehenkin kanssa.

Kolmas yö

Kolmantena iltana myös Mötkiksen iltapuuhat menivät normaalilla kaavalla ja yöunille hän rauhoittui kahdeksan aikoja. Parista hyvästä yöstä rohkaistuneena hipsittiin me Paavon kanssa saunaan ja siitä sänkyyn Avaraa luontoa katsomaan. Villiä. Ensimmäisen kerran älinää kuului taas jo 22.30 aikaan, mutta se ei kuitenkaan vaatinut mitään toimenpiteitä. Seuraavan kerran Mötkiksen huoneesta kuului mitään klo 5.10. Tuolloin ajattelin, että päästään kaikki helpommalla kun vain haen Mötkiksen viereen, enkä ala 20 minuutin takia häntä huudattamaan. Aikasempina öinä kun hän oli päässyt viereen tuolloin puoli kuudelta. Jatkettiin siis unia kylki kyljessä, tissi suussa klo 7.45 asti.

Näin kolmen yön kokemuksella täytyy kyllä todeta, että melkoisen helposti on ainakin tähän asti sujunut. Tottakai takapakkia voi tulla ja huonompia öitä voi olla edessä, mutta tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Ensimmäisenä ja toisena yönä minä jopa torkuin sillä välin, kun Paavo kävi rauhoittelemassa Mötkistä, vaikka olin ihan varma, että revin pelihousuni ja oon aivan hepakassa kun Mötkis itkee yöllä. Jotenkin vaan pystyin luottamaan täysin siihen, että Paavo hoitaa yöt ja itse saan nukkua, piste.

Tottakai toisena ajankohtana tilanne olisi voinut olla toinen, mutta tämän kokemuksen perusteella ei unikoulun pitämistä olisi välttämättä tarvinnut venyttää Paavon kesälomaan asti. Kuitenkin on mahdotonta tietää, olisiko Mötkis ollut vaikka kuukausi takaperin vielä valmis luopumaan yösyötöistä ja oisiko yöt menneet noin helposti.

Ennen unikoulua pähkäilin, haluanko luopua samalla aamulla viereen ottamisesta. Ainakaaan vielä siitä ei kuitenkaan luovuttu. Koemme molemmat sen perhepedissä nukkumisen luonnollisena jatkeena ja ainakin toistaiseksi jatketaan näin. Toki joku aamu voisin syöttää Mötkiksen omassa huoneessaan ja yrittää saada hänet jatkamaan uniaan vielä siellä. Toisaalta tämä on ollut ratkaisu, joka meillä on ollut käytössä siitä asti, kun Mötkis muutti omaan huoneeseensa, enkä tiedä haluanko tuotakin käytäntöä muuttaa tässä rytäkässä.

Meillähän tilanne oli kerennyt jo ennen unikoulun pitämistä helpottaa huomattavasti ja oltiin pisteessä, jossa en itse enää varsinaisesti kokenut unikoulua välttämättä tarpeelliseksi. Yösyöttöjä oli pääsääntöisesti enää vain yksi, korkeentaan kaksi eikä noin vähäiset kerrat olleet itselleni ongelma. Kuitenkin ajattelimme, että parempi luopua yösyötöistä tässä vaiheessa, kun Mötkiksellä ei vielä ole ihan niin paljon omaa tahtoa, kuin tulevaisuudessa.

Jossain vaiheessahan meillä on vielä edessä jonkunlainen unikoulu noiden päiväunien osalta. Tällä hetkellähän Mötkis nukkuu "pitkät" päikkärit ulkona rattaissa [lainausmerkit syystä, että unet saattavat kestää vain puolituntia riippumatta siitä, nukutaanko ulkona]. Olisi kuitenkin mukava, jos jossain vaiheessa saisimme Mötkiksen unet siirtymään sisälle omaan sänkyyn. Tuo rattaisiin nukuttaminen on vaan ollut niin helppo vaihtoehto, kun siinä todennäköisesti Mötkiksen saa vielä jatkamaan uniaan, jos hän meinaa herätä nukuttuaan liian vähän.

Tällä kolmen yön kokemuksella meidän kohdalla yösyötöistä luopuminen

on sujunut hyvin ja voisi sanoa, että jopa aika kivuttomasti.

Kuten mainitsinkin jo, tulee varmasti aikoja, jolloin öisin valvotaan.

Opitaan uusia taitoja ja tehdään hampaita,

käydään läpi vaiheita toinen toisensa perään.

Kuitenkin tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta

ja jatkoa ajatellen tämäkin on jo eteenpäin.

Nyt on siis suljettu pois se vaihtoehto,

että Mötkis tarvitsee tissiä yöllä rauhoittuakseen

ja jatkaakseen unia.

Ei tarvitse, enää.

Muistelua: Miten meillä nukutaan?

Mötkiksellä oli pitkään hyvin selkeä päivärytmi. Hän heräsi klo 8 mennessä, oli aina kerrallaan tunnin hereillä, jonka jälkeen nukkui tunnin. Öisin ensimmäisenä pätkänä Mötkis nukkui 3 tuntia, jonka jälkeen söi vaihtelevasti tunnin, parin välein. Nyt kuitenkin Mötkiksen rytmit on olleet parina päivänä ihan täysin hukassa. En tiedä, onko nyt niin paljon uusia taitoja opittavana vai mikä on, mutta päiväunet eivät meinaa maistua ollenkaan. Rinnalle korkeentaan torkahtaa, mutta heti kun yrittää siirtää rattaisiin tai omaan sänkyynsä nukkumaan Mötkis havahtuu. Päivisin ollaan hurjan pitkiä pätkiä hereillä ja pienten torkkujen voimin jaksetaan taas kukkua vaikka kuinka. Päiväunille laittaessa känistään ja tapellaan unta vastaan, vaikka selkeästi väsyttäisi kovasti.

Öisin nukutaan pääsääntöisesti perhepedissä tai siten, että Mötkis nukkuu sivuvaunussa. Viime öinä on nukuttu enemmän perhepedissä Mötkiksen nukkuessa kylki kyljessä äidin kanssa. Tuolloin omat asennot ovat toki aika mielenkiintoisia ja välillä niskat ja selkä ovat tosissaan pahasti jumissa. Yösyöttöjen lisäksi öiden rikkonaisuutta lisää osaltaan se, että Mötkis piereskelee nukkuessaan ihan älyttömän paljon ja kovaäänisesti. Hän änkää pieruja jalat viuhuen ja paukuttelee menemään kuin aikuinen mies. Yleensä piereskely on aamuyöstä tai aikaisin aamusta pahimmillaan ennen kun kakka herättää Mötkiksen.

Öiden ollessa repaleisia ja päiväunien tynkiä jää äidin lepo melko vähiin. Päivisin otan päikkäreitä mahdollisuuksien mukaan, mutta päivinä jolloin Mötkis nukkuu vain miniunia, ei paljoa unille kerkeä. Vaikka kuinka sanotaan, että kun "vauva nukkuu, niin äitikin nukkuu" ei se välttämättä mene niin. Joinakin päivinä oikeasti sitä pyykkiä vain on pestävä, että vielä seuraavana päivänäkin on vaatetta päälle itse kullakin. Ettei nälkäkuolema korjaa ja tarvitse elää einesten varassa, on myös ruokaa valmistettava jollain aikaa. Lisäksi vielä ihan oma aspektinsa on se, nukuttaako äitiä juuri siihen aikaan kun vauvaa nukuttaa, ei välttämättä.

Tässä rytmien murrosvaiheessa lohduttaudun sillä, että kolmen kuukauden ikäinen vauva alkaa hahmottaa eron yön ja päivän välillä. Meillä on onneksi heti synnäriltä asti ollut hyvin selkeä ero yön ja päivän välillä. Välillä kun kuulee Mötkiksen ikäisten vauvojen nukkuvan jopa jo 8 tuntia heräämättä, kateus nousee väistämättä pintaan. Miksei meille voinut sattua hyvillä unenlahjoilla varustettua vauvaa. Tuolloin kuitenkin muistaa, että meillä on muuten kaikki hyvin. Mötkis on terve, syntyi täysiaikaisena ja kasvaa ja kehittyy ikätasonsa mukaisesti. Tämä on vain vaihe ja pidempääkin unipätkää on varmasti tiedossa jossain kohtaa.

Kursivoidun tekstin olen kirjoittanut joulukuussa, Mötkiksen ollessa parin kuukauden ikäinen. Nyt jälkeen päin kun muistelee tuota aikaa täytyy todeta, etten muista kyseistä ajasta juuri mitään. Joku aika sitten tuli Paavon kanssa puheeksi, että oliko marraskuussa lunta vai satoiko ne joulukuussa. Kumpikaan ei muista.

Kauhulla muistelen tuota aikaa. Olin, tai oikeastaan oltiin, aivan poikki. Väsymys, jonka äärimmäisen katkonainen yöuni aiheuttaa, on jotain aivan järkyttävää. Ensimmäinen unipätkä on ollut Mötkiksellä kolmen tunnin luokkaa, eli itse olen kerennyt nukkua ehkä vähän reilun kaksi tuntia. Siitä eteenpäin on nukuttu pilkkimällä. Ai luoja. Rehellisesti täytyy sanoa, etten tiedä miten on tähän päivään asti päästy. Miten Paavo on pystynyt käymään töissä ja miten minä olen säilyttänyt mielenterveyteni rippeet Mötkiksen kanssa touhutessa.

Joku aika sitten Paavo otti yhtäkkiä puheeksi nuo alkuajat ja sen, miten vähäisiä unemme silloin olivat. Minusta itsestäni tuntui hyvältä se, kun Paavo totesi, ettei hän ymmärrä eikä tiedä miten minä olen jaksanut. Tuntui hyvältä, että toinen ymmärtää, miten rikki ja poikki olin silloin. Tuntui hyvältä tavallaan saada tunnustusta siitä, että olen pärjännyt olosuhteet huomioonottaen hyvin. Edelleenkään kukaan ei ole kuollut nälkään ja kaikilla on ollut päivittäin puhtaat vaatteet päälle laitettavaksi.

Jos palataan tuohon kohtaan, jossa kerron olevani kateellinen perheille, joiden vauvat nukkuvat jopa 8 tuntia heräämättä ja ajattelevani tämän olevan vain vaihe, niin täytyy kyllä todeta, että on pirun pitkä vaihe. Meillä Mötkis on kerran tämän reilun seitsemän kuukauden aikana nukkunut 8 tunnin pätkän. Kerran. Nykyään meillä kuitenkin onneksi nukutaan ensimmäisenä pätkänä lähes joka yö jo 5-6 tuntia, johon olen todella tyytyväinen. Etenkin näin kun peilaa aikaan, jolloin ensimmäinen päivä on tosiaan ollut tuon 3 tuntia.

Koko ajan meillä onneksi yöt ovat asettumaan päin ja nyt parhaimpina öinä Mötkis syö vasta kolmen ja neljän välillä aamuyöllä ensimmäisen kerran. Toki sitä ennen hän älisee enemmän tai vähemmän hereillä joinain öinä useampaankin kertaan, mutta nuo älinöinnit eivät välttämättä edellytä mitään toimia. Niihin molemmat Paavon kanssa herätään, mutta läheskään joka yö ei kumpikaan joudu niiden takia nousemaan, vaan kuulostellaan tilannetta omasta makkarista ja mennään Mötkiksen huoneeseen vasta, jos oikeasti tarvitsee.

Nyt kun nuo ensimmäiset syömiset ovat venyneet jo tuonne kolmen ja neljän välille, alkaa tuntua ihan järkeenkäyvältä, ettei tämän ikäinen lapsi enää tarvitse tissiä keskellä yötä. Unikoulun pitäminenhän meillä on suunnitteilla Paavon jäädessä kesälomalle kesäkuun puolivälissä. Toivotaan kuitenkin, että Mötkis ennen sitä pysyisi tuossa, että aikaisintaan kolmen ja neljän väliin tissiä vaaditaan. Siitä ei kuitenkaan olisi enää kuin muutama tunti venytettävänä tavoitteena olevaan klo 6 ensimmäiseen imetykseen.

Lisäksi tuon ensimmäisen syönnin mahdollisimman pitkälle viivästyminen varmasti tekisi unikoulusta lempeämmän ja helpomman, kun ei tarvitsisi lähteä karsimaan heti puolesta yöstä lähtien tissiä. Jospa nämä yöt tästä viimein pikkuhiljaa asettuisivat ja alettaisiin pikkuhiljaa nukkua ihan oikeasti kokonaisia öitä.

Se on ihmeellistä, miten ihmiskeho sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin.

Unen ja levon ollessa kortilla sitä elää tavallaan säästöliekillä.

Kaikki ylimääräinen, energiaa turhaan vievä karsiutuu pois.

Ei ole olennaista muistaa, satoiko ensilumi marras- vai joulukuussa.

Siksi sitä ei muista.

Iltapuurosta apua tiheään yöheräilyyn? Vol 2

Kun puuroja aloitettiin, niin Mötkishän söi tuolloin kaurapuuroa. Jännästi melkein kahden viikon syömisen jälkeen kaura ei enää sopinutkaan Mötkikselle. Tuolloin kuvioon tulivat siis alkuöiset tunnin välein toistuvat huutamiset. Herätessään tai havahtuessaan tuolloin tunnin välein Mötkis siis huusi kurkku suorana, röyhtäili ja piereskeli. Jätettiinkin iltapuuro vähäksi aikaa pois ja vaihdettiin tilalle kasvissose kolmen illan ajaksi. Tuolloin alkuyön huutamiset röyhtäilyineen ja piereskelyineen vähenivät ja tultiin siihen tulokseen, että jotain muuta otetaan kaurapuuron tilalle.

Testiin otettiinkin Muksun riisipuurojauhe. Aika nopsalla tahdilla pikaisesti testattiin kyseistä puuroa aamulla ja jo samana päivänä Mötkis sitä saikin iltapalana. Tuosta puuron vaihdoksesta lähtien nuo röyhtäilyt ja piereskelyt ovat jääneet pois. Myös Mötkiksen mahan toiminta muuttui täysin. Kaurapuuroa saadessaan Mötkis kakkasi edelleen sellaista maitokakkamaista ryynistä, lähestulkoon ripulia. Nyt kakka onkin huomattavasti kiinteämpää eikä vain semmoista liejua.

Kiinteän iltapalan aloittamisesta lähtien ollaan pidetty puolta yötä rajana sille, että sitä ennen Mötkis ei saa tissiä. Joinakin öinä Mötkis herää jo ennen puolta yötä ja yrittää huudon säestämänä vaatia tissiä. Pääsääntöisesti hän herää vasta vähän ennen puolta yötä ja käyn hänet syöttämässä. Alkuun syötin vain yhden tissin, mutta nyt olen siirtynyt siihen, että yritän muistaa syöttää molemmista tisseistä. Ensimmäisenä yönä kun tajusin molemmista tisseistä syöttää, Mötkis nukkui seuraavanakin pätkänä melkein 4 tuntia normaalin kahden tunnin sijaan.

Tältäkin osin omaan huoneeseen siirtäminen oli siis hyvä ratkaisu. Istualtaan syöttäessä on huomattavasti helpompi ja vaivattomampi vaihtaa rintaa, kuin kylkimakuulta. Toki jos molempien rintojen syöttäminen onnistuisi samalta kyljeltä, ongelmaa ei ehken olisi. Itselläni tuo ei kuitenkaan onnistu. Lisäksi minä nukahdin uudestaan aina heti syötön alussa, joten en ollut seuraamassa syökö Mötkis oikeasti vai lupsutteleeko hän vain.

Jonkun verranhan kirjoituksissani on pyörinyt edessä siintävä unikoulu. Unikoulun pitäminen tulee ajankohtaiseksi todennäköisesti tuossa 7-8 kuukauden iässä, ellei Mötkis sitä ennen lopeta itsenäisesti yösyöttöjä. Edellytyksenähän unikoulun pitämiselle on vähintään 6 kuukauden ikä ja että kiinteitä syödään 5 kertaa päivässä.

Meidän kohdalla kriteerit täyttyvät jo iän puolesta, mutta haluan kuitenkin täysin vakiinnuttaa tuon kiinteiden määrän aivan varmuudella viiteen päivittäiseen ateriaan, ennen kuin unikoulua aletaan pitämään. Lähes joka päivähän Mötkis jo sen viisi ateriaa syö, mutta jos olemme liikenteessä, saattaa ruokarytmi olla erilainen kuin kotipäivinä, jolloin joku ateria jää helposti välistä.

Pienimuotoista äidin tahdistamista noihin öihin onkin jo tehty tuolla, ettei Mötkistä syötetä ennen puolta yötä. Joinakin öinä hän syö ahnaammin ja joinakin vähemmän, joten melko karua olisi tässä vaiheessa lopettaa täysin yösyöttöjä. Kuitenkin pikkuhiljaa siihen ajatukseen täytyy alkaa valmistautua. Mikään pakkohan yösyöttöjä ei ole kenenkään lopettaa. Jokainen perhe tekee itse ratkaisun siitä, missä vaiheessa yösyötöt käyvät äidille liian väsyttäviksi. Sitä sanotaankin, että lapsi on todennäköisesti siinä vaiheessa valmis unikouluun kun muukin perhe alkaa olla aivan kypsä.

Nyt kun meillä on melkein kuukauden ajan syöty iltapuuro ja muutenkin kiinteiden määrä vakiintunut tuohon 4-5 ateriaan päivässä, täytyy todeta öiden hellittäneen. Voihan tämäkin olla vain vaihe, tai sattumaa. Kuitenkin ainakin nyt tunnustaa siltä, että ollaan oikealla tiellä kohti kaikille levollisempia öitä. Myös varmasti tällä välillä tapahtuneella omaan huoneeseen siirtymisellä, oli positiivinen vaikutus kaikkien unenlaatuun. Varmasti edessä on vielä hampaita ja muita harmeja, jotka tulevat romahduttamaan tämän hetkisen tilanteen täysin. Täytyy kuitenkin nauttia nyt näistä hyvistä öistä.

Mötkiksen rytmi puolivuotiaana

Heti alkuun mainittakoon,

että en minä nyt mitenkään pilkun tarkkaan kelloa tuijota.

En suinkaan.

Lapsentahtisesti edetään, mutta myös huomioiden se,

että rytmit ja rutiinit luovat turvaa lapselle.

Kiinteiden aloituksen myötä rytmi löytäminen

tuli mielestäni myös ajankohtaisemmaksi, 

jotta ateriarytminkin voi luoda.

Yleensä meidän aamut alkavat klo 6-7. Tavallaan rajana onkin pyritty pitämään tuota kuutta. Mikäli Mötkis herää kovastikin ennen sitä ja yrittää ruveta seurustelemaan, ei hänen jutusteluihinsa vastata vaan hänet pyritään vielä nukuttamaan uudelleen. Heräämisen jälkeen seurustellaan monesti hetki sängyssä, varsinkin jos iskäkin on kotona ja vielä sängyssä. Sen jälkeen lähdetään tekemään aamupesut, pestään hampaat ja otetaan D-vitamiinit. Tuo vitamiinien ottamista oon vähän miettinyt, että pitäskö se siirtää vaikka aamupalan yhteyteen. Toisaalta nykyinen systeemi toimii hyvin, ja ehkä sen vuoksi sitä ei ole tullut muutettua.

Kun aamupesut on tehty pääsee Mötkis lattialle leikkimään ja touhuamaan, sillä aikaa kun valmistan meille molemmille aamupalat. Monesti syön oman aamupalani ennen kuin alan Mötkistä syöttää, sillä jos hän on syönyt tissiä heräämisen yhteydessä, ei hänelle heti aamupala maistu. Aamupalalla meillä on vähän vaihtelevasti ollut joko ihan vaan hedelmäsoseita tai sitten puuroa hedelmäsoseella. Pikkuhiljaa otetaan aamuihin uusien viljojen testailua ja jatketaan kaura-altistusta.

Aamupalan Mötkis siis yleensä syö klo 7-7.30 aikoihin. Tämän jälkeen Mötkis yleensä touhuaa sitterissä, sillä lattialla mahalleen kääntymiset aiheuttaisivat aamupalan ylösnousemisen. Mötkiksen touhutessa sitterissä, minä raivaan aamupalan pois, otan lounasta sulamaan ja muutenkin valmistelen tulevaa päivää. Katson valmiiksi Mötkiksen vaatteet ulos lähtemistä varten, täyttelen oman juomapullon ja järjestelen paikkoja.

Mötkiksen vireystilasta riippuen hän saattaa vielä touhuta vähän aikaa lattialla tai istuskella ja seurustella sylissä ennen aamu-unille menemistä. Todella monena päivänä aamu-unet ovat alkaneet klo 8 ja mielellään kovin paljon sitä ennen en Mötkistä unille viekkään. Jos mennään hirmu aikaisin aamu-unille, niin lounas ja samalla koko päivän rytmi aikaistuu. Aamu-unet kestävät päivästä riippuen 20-45 minuuttia.

Aamu-unien jälkeen on luvassa jälleen leikkiä ja touhua. Touhutaan lattialla leluja ihmetellen, kuunnellaan musiikkia ja muuten vaan tohotetaan menemään. Jossain vaiheessa, kun Mötkis alkaa vaikuttaa nälkäiseltä, saa hän tissiä ja siitä noin puolen tunnin kuluttua lounasta. Lounas ajoittuu tällä hetkellä melko aikaiseen vaiheeseen ja monesti syödäänkin jo klo 9.30-10. Kuten aamupalankin jälkeen, myös lounaan jälkeen Mötkis touhuilee sitterissä ja minä laittelen lounaan pois.

Ennen kuin lähdetään ulos päiväunille noin klo 10.30-11.30 leikkii Mötkis vielä lattialla ja vaihdetaan vaippaa ja touhutaan lähtövalmisteluja. Pyrin siihen, ettei päikkärit alkaisi hyvin paljon ennen tuota puolta yhtätoista, mutta joinakin päivinä Mötkis on jo todella väsynyt ennen sitä. Hänen rytmiään kunnioittaen siis mennään.

Samalla kun Mötkis nukkuu päiväuniaan käyn minä lenkillä joko yksin tai jonkun äitikaverin kanssa. Päiväunien kesto vaihtelee 1½ tunnista kolmeen tuntiin. Toki koko tuota aikaa en kävele ympäriinsä, vaan käydään suunnilleen tunnin käpöttelyllä, jonka jälkeen Mötkis jatkaa uniaan pihalla. Jos hän herää jo kovinkin aikaisin, yritän nukuttaa hänet uudestaan. Selkeästi Mötkis on paremman tuulinen loppupäivän, jos hän nukkuu vähintään 2 tuntia.

Päiväunilta heräillään siis klo 13-14. Heräämisen jälkeen Mötkis saa tissiä. Vähän ajan päästä Mötkis syö välipalaa. Yleensä tuolloin tarjolla on hedelmäsosetta ja mahdollisesti jotain sormiruokailtavaa hedelmää tai kasvista. Ruokailun jälkeen leikitään ja touhutaan lattialla tai sitterissä. Mötkiksen vireystilasta riippuen seuraavaksi hän joko syö päivällisen tai ottaa pienet iltaunet. Päivällinen on pyritty syömään noin klo 16-17 ja iltaunien ei ole annettu kestää paljon klo 18 myöhempään.

Tässä vaiheessa iskä on monesti tullut kotiin ja touhuillaan yhdessä. Käydään mahdollisesti kaupoilla jos on tarve tai kyläillään sukulaisten tai kavereiden luona. Kuitenkin yleensä arki-illat on rauhoitettu hyvin pitkälti vain kotona olemiselle ja yhteiselle ajalle.

Klo 19 viimeistään aloitetaan iltapala. Iltapalana Mötkis syö tällä hetkellä riisipuuroa sitterissä. Yleensä illalla Mötkis on jo niin väsy, ettei jaksa syöttötuolissa istua, joten tuo sitteriin syöttäminen on koettu hyväksi vaihtoehdoksi. Iltapalan jälkeen Mötkis touhuaa vielä vähän aikaa sitterissä kun annetaan iltapalan laskeutua. Tuon jälkeen tehdään iltapesut ja vaihdetaan yökkäri. Pesujen jälkeen tarjoan Mötkikselle vielä rintaa, mutta harvoin hän sitä enää jaksaa syödä puuron päälle. Vaille kahdeksan viemme Mötkiksen omaan sänkyynsä etsiskelemään unta ja yleensä klo 20 mennessä hän on nukahtanut.

Myös Mötkiksen mielestä tämä nykyinen rytmi tuntuu olevan aikas jees. Tähän on aikalailla luontaisesti päästy. Toki pitkät päikkärit jouduttiin ns. rakentamaan vaunulenkkien avulla ja siihen olen erittäin tyytyväinen.

Ainoat tavallaan reunaehdot, mistä pyritään päivisin pitämään kiinni unien rytmityksen suhteen ovat seuraavat

• aamulla ei aleta seurustella hyvin paljon ennen klo 6, siihen asti on yö
• aamu-unille ei ruveta ennen klo 8 (tottakai on poikkeuksia, mutta tähän pyritään)
• pitkät päikkärit otetaan vaunuissa
• iltapäikkärit ei kestä yli klo 18 (ei ole minuutilleen, mutta sanotaan, että klo 17.30 jälkeen ei enää iltapäikkäreille ruveta, vaan kituutellaan yöunille saakka)
• omaan sänkyyn mennään rauhoittumaan viimeistään klo 20.30
• ensimmäisen kerran tissiä saa vasta puolen yön jälkeen

Tällä hetkellä Mötkiksen kanssa mennään melko vakiintuneella rytmillä. Tottakai aina välillä on päiviä, kun ihan tällainen rytmi ei pädekään ja esimerkiksi päivinä, jolloin meillä on jotain aikataulutettua menoa, voi rytmi olla hieman erilainen. Kuitenkin pyrin esimerkiksi neuvola-ajat ja muut vastaavat varaamaan sellaisiin aikoihin, että ne tukevat rytmin säilymistä. Varmaan heti, kun saan tämän postauksen ulos, Mötkis kääntää rytminsä aivan päälaelleen, tai kahdottaa koko rytmin, mutta tällainen rytmi hänellä oli puolivuotiaana.

Mötkis muutti omaan huoneeseensa

Kiirastorstaina oltiin kaksi edeltävää yötä nukuttu äärettömän huonosti. Mötkis heräili tunnin välein ihmettelemään varpaitaan, harjoittelemaan kääntymistä tai muuten vaan härväämään jotakin. Hän söi molempina öinä vain neljän tunnin välein, mutta muuta aktiviteettia oli senkin edestä. Oltiin jo pidemmän aikaa puhuttu Paavon kanssa, että pääsiäisen aikaan olisi pitkät vapaat, jolloin voisi kokeilla tuota omaan huoneeseen siirtämistä.

Nuo kaksi äärettömän huonoa yötä vahvistivat entisestään päätöstä ja Mötkiksen herättyä päiväunilta nappasin sänkyjämme yhdessä pitäneen nippusiteen irti, taistelin laskettavan laidan paikoilleen ja roijasin pinnasängyn Mötkiksen huoneeseen. Hivenen ehkä kypsytti nuo huonot yöt, kun rupesin tuohon revohkaan yksinäni. Ei muuten mitään, mutta ihan ei meinannut heti taidot riittää tuon laidan paikalleen laittamiseen.

Mötkishän ei kerennyt nukkua yksiäkään päiväunia omassa huoneessaan ennen yötä, joten hieman jännityksellä suhtauduin ensimmäiseen omassa huoneessa vietettävään yöhön. Jos yö olisikin aivan katastrofaalinen, olisi Mötkiksen viereen ottaminen hieman haastavaa, sillä sivuvaunu ei enää olisi, vaan hänen olisi pakko nukkua välissämme koko yö.

Pinnasänky näytti jotenkin kamalan pieneltä, kolkolta ja yksinäiseltä 

Mötkiksen huoneeseen siirtämisen jälkeen.

Tässä kohtaa alkoi äitiä tosissaan mietityttää,

että mitä on tapahtumassa ja vähän puntit tutista.

Kuitenkin tavoitteena olevat

kaikkien paremmat yöunet

menivät noiden tutinoiden ohi.

Ensimmäinen yö omassa huoneessa

Illalla tehtiin kaikki iltarutiinit ihan normaalisti. Mötkis söi iltapuuroa hieman huononlaisesti, joten pelkäsin hivenen, että miten tiheästi häntä saa olla yöllä syöttämässä. Imetin Mötkiksen vielä olohuoneessa, jonka jälkeen kannoin hänet omaan sänkyynsä, toivotin hyvät yöt ja peittelin, kuten joka ilta tähänkin asti. Mötkis haki hyvän asennon ja heitti kädet päänsä yläpuolella alkaen hakea unta samantien. Hän nukahti vähän ennen klo 20.

Äidillä oli kieltämättä tuossa kohtaa hieman tippa linssissä.

Teinkö oikein ratkaisun siirtäessäni alle puoli vuotiaan vauvani pois vierestäni nukkumasta.

Entä jos hän tarvitseekin läheisyyttä ja läsnäoloani öisin.

Entä jos saan ravata koko tulevan yön häntä rauhoittelemassa.

Jaksanko itse sitä.

Miltä lapsestani tuntuu nukkua toisessa huoneessa,

kuin äiti ja iskä.

Sovittiin Paavon kanssa, että hän hoitaa yön rauhoittelut ja minä vain syötän tarpeen mukaan. Ensimmäisen kerran Mötkis heräsikin parkumaan jo ennen klo 22. Siinä vaiheessa mietin, että ei helvetti, mihin ollaan ruvettu, tällaistako tämä on koko yön. Helmi alkoi ulista ja vinkua Mötkiksen itkiessä ja oli itselläkin itku herkässä. Jonkun ajan kuluttua Mötkis kuitenkin rauhoittui Paavon syliin ja hän laski pojan sänkyynsä takaisin jatkamaan unia.

Klo 23 Mötkiksen huoneesta kuului narinaa ja ajattelin, että nyt voi jo oikeasti olla nälkä. Hipsin huoneeseen ja siellähän Mötkis täysin hereillä pollotteli sängyssään ja alkoi hihkua minut nähdessään. Taas mietin, että mitähän tästä tulee, nukahtaakohan poika uudestaan enää syötön jälkeen, kun on nyt noin innoissaan. Mötkis söi ahnaasti, röyhtäytin hänet, ja laskin takaisin nukkumaan. Painuin itsekin takaisin sänkyyn, mutta pian sänkyyn päästyäni Mötkis kitisi jotain. Tässä vaiheessa Paavo otti vetovastuun ja kävi rauhoittelemassa Mötkiksen unille. Itselläni kesti vähän aikaa saada unen päästä kiinni, mutta nukahdettuani, nukuin todella sikeästi.

Klo 02 Kuului taas unista nälkä narinaa ja kävin syöttämässä Mötkiksen. Tällä kertaa hän ei intoillut sen enempiä. Hän asettui heti syliin syömään, syötyään röyhtäisi ja peittelin hänet takaisin unille. Minäkin siirryin sänkyyn, vedin peiton korville ja jäin odottamaan unta.

Klo 04 Itkeskelyä kuuluu taas. Mötkis on tutkimassa varpaitaan ja otan hänet syömään. Hän alkaa syödä ahnaasti ja pian piereskelyn saattamana tekee kakat. Harkitsen hetken, että vaihdanko vaipan pinnasängyssä, meidän sängyllä vai kodarissa hoitotasolla. Onneksi päädyn kodariin menemiseen. Kun saan Mötkikseltä vaipan pois, hän kakkaa lisää. Kohta tulee myös pissi, joka kastelee yökkärin. Mietin, että jaahas, mitäs nyt tehdään.

Tulen siihen lopputulokseen, että Mötkis saattaa olla liian virkeä tyytyäkseen jatkamaan unia vaipan vaihdon ja pyllyn putsailujen jälkeen omassa sängyssään, joten otan hänet loppu yöksi kainaloon, Sinällään huono ratkaisu, sillä Mötkis nukahti nopeasti kuitenkin viuhtoen käsillään ja änisten äidin vähän väliä hereille. Ilman sivuvaunua 160cm leveä jenkkisänky tuntui myös kovin kapealta kolmestaan nukkuessa ja toinen käteni roikkui sängyn ulkopuolella yrittäessäni nukkua selällään.

Klo 06.45 Mötkis hamuaa tissiä ja sitä hänelle tarjoan. Hän kuitenkin virkoaa ja tulee siihen tulokseen, että eiköhän ole uusi päivä ja aika nousta ylös. Tuossa vaiheessa kohtuudella nukutun yön jälkeen myös äiti ja iskä ovat samaa mieltä.

Ensimmäinen yö oli menestys. Se sujui paljon omia odotuksia paremmin. Jos tuota kakka ja pissa episodia ei olisi ollut, niin yö olisi ollut varsin hyvä. Aamupalapöydässä puhuttiin Paavon kanssa yöstä ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että ollaan nukuttu niin paljon sikeämmin, kuin aikaisemmin Mötkiksen nukkuessa samassa huoneessa. Toivotaan, ettei seuraavana yönä ole eritesirkusta tiedossa, vaan yö hoituun normaaleilla syötöillä.

Toinen yö omassa huoneessa

Oltiin illasta minun enon luona ja kotiinpaluu venähti vähän odotettua myöhäisemmäksi, joten Mötkis nukkui iltaunet turhan myöhään. Kuitenkaan jos hän ei olisi noita iltaunia nukkunut, ei hän olisi jaksanut syödä puuroa. Tultiin siis kotiin vasta vähän yli seitsemän ja tuolloin Mötkis heräsi ja aloin samantien tekemään hänelle iltapuuron valmiiksi. Mötkis aloittikin innokkaasti puuron syönnin, jaksamatta kuitenkaan syödä ½ desin annosta kokonaan. Iltapalan jälkeen tehtiin normaalisti iltapesut ja syötin Mötkiksen olkkarissa.

Tällä kertaa nukahtaminen ei kuitenkaan ollut läheskään niin helppoa ja nopeaa, kuin edellisenä iltana. Mötkis kitisi ja vänisi eikä olisi halunnut ruveta nukkumaan, ainakaan yksin. Hän olisi ehkä kaivannuta aikuista rauhoittelemaan ja kävinkin pariin kertaan peittelemässä hänet uudestaan ja silittelemässä hetken aikaa. Vasta joskus puolen yhdeksän jälkeen Mötkis viimein rauhoittui nukkumaan.

Klo 22.30 Kuului ensimmäisen kerran itkeskelyä Mötkiksen huoneesta. Mietin hetken, että syötänkö hänet suoriltaan, vai yritänkö rauhoitella vielä jatkamaan unia ilman syöttöä. Väsyneenä päädyin kuitenkin syöttämään ja sen jälkeen Mötkis jatkoikin tyytyväisenä uniaan. Itsekin painuin sänkyyn haeskelemaan unta uudestaan.

Klo 23.40 Kuuluu itkeskelyä. Ei ole kun tunti edellisestä syötöstä, joten silittelen, sylittelen ja rauhoittelen Mötkiksen takaisin unille. Kauhulla mietin, että jaahas, tällainen yö, saa tunnin välein pompata.

Klo 00.40 Kuuluu taas itkua. Edellisestä syötöstä on vasta kaksi tuntia, mutta ajattelen syöttämisen olevan kuitenkin parempi ratkaisu, kuin nau'uttaminen tähän aikaan yöstä. Mötkis syö ahnaasti taas ja kun lasken hänet sänkyynsä jää hän hakemaan hyvää asentoa. Käyn välissä vessassa ja siellä ollessani alkaa väninä. Käyn rauhoittelemassa Mötkistä ja kerkeän juuri ja juuri omaan sänkyyn, kun itkeskely alkaa taas. Paavokin herää tässä vaiheessa ja kysyy, jaksanko vielä ravata. Tiuskaisen vain takaisin, että miten niin jaksanko, painu sinä unille, että jaksat valvoa seuraavat yöt. Rakentavaa, hyvä äiti. Nappaan peiton mukaan ja rauhoittelen Mötkistä uudestaan. Kun hän asettuu, palaan sänkyyn ja kitinä alkaa taas. Tässä vaiheessa Paavo pomppaa ylös, käy pojan huoneessa ja Mötkis asettuu samantien. Jes, päästään kaikki jatkamaan unia.

Klo 05 Mötkis itkeskelee. Vilkaisen kelloa ja ajattelen, että olipa hyvä pätkä [vielä kun olisi saanut heti edellisen rauhoittelusession jälkeen itse unta]. Paavokin käy hereillä ja sanon hänelle, että otan Mötkiksen meidän väliin loppuyöksi. Käyn siis hakemassa pojan, asettaudutaan tutusti ja turvallisesti meidän sänkyyn kaikki kolme, Mötkis meidän välissä. Syötän pojan, haetaan molemmat hyvät asennot ja ruvetaan jatkamaan vielä unia.

Klo 06.30 Mötkis alkaa hamustella ja herää kuten edeltävänäkin aamuna kuitenkaan syömättä. Paavo kuorsaa vielä tyytyväisenä, joten nappaan pojan matkaan ja lähdetään aamupalan laittoon ja käynnistelemään uutta, aurinkoista päivää.

Toinen yö oli hieman edeltäjäänsä heikompi. Kuitenkin ihan kohtuullinen. Vaikka alkuyöstä joutuikin heräilemään tiheästi, sai aamuyöstä pitkän pätkän unta. Tuo pitkä pätkä kuittasi alkuyön heräilyä hyvin ja olo on levännyt. Siinä vaiheessa kun pääsi nukkumaan, sai nukkua kunnolla syvää unta.

Kolmas yö omassa huoneessa

Paavo oli illalla lätkäreeneissä, joten hoidin Mötkiksen iltapuuhat yksin rutiininomaisesti. Iltapalan jälkeen ennen pesuja annan Mötkiksen olla ilman vaippaa ja eritesirkus käynnistyy. Ensin tulee pienet pissit. Hyvä, eivätpähän ole heti vaipassa. Sitten tulee pieru. Ahah, tulisikohan iltakakka. Ponnistutan Mötkistä ja tuleehan se kakka, äidin housuille ja kodarin lattialle asti. Nauraa rätkätän hysteerisenä samalla kun kehun Mötkistä hienosta suorituksesta. Kohta tulee pissa, isompi sellainen ja joka paikka lainehtii pissiä. Noo eipähän sekään ole vaipassa.

Tehdään iltapesut normisti loppuun ja siirrytään sohvalle. Annan Mötkikselle vielä tissiä, jota hän hyvällä ruokahalulla syökin vaikka oli jo iltapalalla syönyt ½ desiä puuroa. Jonkun aikaa tankkaillaan kaikessa rauhassa, kunnes Mötkis lopettaa syömisen. Jään kyselemään häneltä vieläkö on nälkä, ottaako toista tissiä. Tässä vaiheessa yrjösuihku kastelee meidät molemmat ja jähmetyn paikalleni. Jaahas. Eiköhän lähetä iltapesulle uudestaan ja vaihdeta puhdas yökkäri. Pesujen jälkeen jatketaan tissittely loppuun ja syönnin päätteksi kannan Mötkiksen omaan sänkyyn. Hän nukahtaa vähän jälkeen kahdeksan höpötellen ja känisten.

Klo 23.15 Mötkiksen huoneesta kuuluu ensimmäisen kerran itkeskelyä. Paavo on kotiutunut reeneistä ja lähtee rauhoittelemaan Mötkistä. Mötkis rauhoittuu jatkamaan uniaan sylittelyn jälkeen ja Paavokin palaa sänkyyn. Kaikki painuu takaisin unille.

Klo 01.40 Kuuluu Mötkiksen huoneesta itkeskelyä ja tässä vaiheessa menen hänet syöttämään. Mötkis syö ahnaasti ja jatkaa sen jälkeen uniaan. Painun itsekin takaisin sänkyyn ja sammun samantien.

Klo 04.20 Mötkis itkeskelee taas. Paavo hakee hänet meidän väliin nukkumaan. Syötän Mötkiksen ja jatketaan unia kaikki kolme vierekkäin tuhisten.

Klo 06.30 Mötkis heräilee. Ei syö tässä vaiheessa enää. Paavo kysyy minulta, haluanko jäädä nukkumaan ja vedän peiton korviin poikien noustessa aamupalalle ja -pesulle. Herään vasta klo 8 kun Paavo tuo Mötkiksen syömään ennen aamu-unia.

Kolmas yö oli siis ehdottomasti näistä ensimmäisistä öistä paras. Mötkis nukkui syömättä melkein 6 tuntia vain yhdellä rauhoittelulla, mikä on mielestäni jo tosi hyvä meidän aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Nyt ollaankin Paavon kanssa puhuttu, että pidetään puolta yötä suunnilleen rajana, jota ennen Mötkistä ei syötettäisi. Tietenkin jos on tiedossa, ettei iltapuuro maistunut tai kello on jo vaikka 23.30 niin olen Mötkiksen syöttänyt. Kuitenkin pikkuhiljaa pyritään vähentämään yösyöttöjä ennen varsinaisen unikoulun pitämistä, jossa karsitaan loputkin yösyötöt pois.

Alkaneella viikolla tapaan ensikotiyhdistyksen uniohjaajan ja käydään läpi meidän tämän hetkistä tilannetta ja mietitään seuraavia askeleita. Veikkaan näin ennakkoon, että lopputulos on se, että kunhan kiinteitä menee se 5 ateriaa päivässä eikä Mötkiksellä ole tiheää imua päällä, unikoulu pidetään. Tällaiset yöt, että on 2-4 herätystä ovat ihan täysin siedettävissä olevia ja kuuluvatkin vauvaperhearkeen. Näillä yöunilla kyllä jo jaksaa taas arkea pyörittää.

Kun vauva nukkuu, myös äiti nukkuu

Juu, näinhän sitä toivoisi. Ei vaan taida aina mennä näin. Ollaan keskusteltu tästä aiheesta muutaman mammakaverin kanssa ja sinällään lohdullista on huomata, että muilla on samaa ongelmaa kuin itsellä. Välttämättä äiti ei siis todellakaan nuku silloin, kun vauva nukkuu. Edes yöllä.

Öisin tuo hereillä oleminen vauvan nukkuessa on ehkä kaikkein pahinta. Itselleni käy monesti siten, että jos alkuyö on ollut rauhallinen ja olen saanut nukkua pari pidempää pätkää, en välttämättä enää aamuyön tunteina meinaa saada unta. Luomet ovat raskaat ja silmät pysyvät kiinni, mutta uni ei kuitenkaan tule. Apuna olen käyttänyt rentoutusharjoituksia, jotka toimivat välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Pahimpia ovat aamuyöt, jolloin tarvitsee käydä vessassa ja kerkeää virkistyä sillä reissulla niin paljon, ettei uni enää tule.

Tuolloin aamuyöllä valvoessa ainakin itse olen monesti huomannut sen, että silloin Mötkis nukkuu todella rauhallisesti, maaten vain liikkumatta paikallaan. Pieni tuhina vain kuuluu, mutta lapsi ei pyöri tai liiku mitenkään omaa untani häiritsevästi. Ja sekös vasta ärsyttää. Olisi ollut itsellä mahdollisuus nukkua täysin rauhallista unta lapsenkin rauhassa nukkuessa, mutta ei. Tuon ärsytyksen pintaan pääsemistä täytyy kuitenkin yrittää välttää, koska silloin ei varmasti uni tule. Usein itse kerkeän juuri nukahtaa ennen seuraavaa syöttöä ja kun katson kellosta kauanko olisin saanut nukkua, on syöttöjen välissä ollut pahimmillaan jopa kaksi tuntia tehokasta uniaikaa hukattuna.

Päivällä myös tämä sama ilmiö toistuu. Silloin se on kuitenkin helpommin siedettävissä. Päivällä äiti voi touhuilla vauvan nukkuessa muuta. Tehdä ruokaa, lukea, ulkoilla vaunulenkin merkeissä tai vaan olla. Yöllä kun ei ole kovinkaan mielekästä nousta ja ruveta kokkaamaan.

Tällä hetkellä meillä päivät rytmittyvät siten, että pääosin Mötkis nukkuu kolmet tai neljät päiväunet. Päiväunien määrä riippuu siitä monelta herätään ja miten pitkällä lenkillä käydään. Tämä siis periaatteessa tarkoittaa sitä, että itsellä on kahdet tai kolmet unet käytettävissä nukkumiseen. Monesti nukunkin päivällä vähintää yksien Mötkiksen unien aikana. Omat päiväunet pyrin ajoittamaan jo heti ensimmäisiin aamu-uniin, jotta päivällä nukkuminen ei vaikuttaisi tulevaan yöhön.

Muuten Mötkiksen päiväunien aikana tulee tehtyä joko niin sanottuja talon töitä, pestyä pyykkiä ja viikattua edellisiä kaappiin, valmisteltua ruokaa tai tehtyä pientä siivoilua ja järjestelyä. Vireystilasta riippuen joinakin päivinä saan myös kirjoitettua blogia. Kuitenkin blogi on tällä hetkellä aika taustalla, sillä esimerkiksi jos meillä on erittäin sotkuista ja tavarat väärillä paikoillaan, en minä osaa istua koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa. On mukavampi nauttia siististä kodista, kun kuitenkin melko ison osan päivästä täällä Mötkiksen kanssa vietän.

Uskon, että melko moni äiti tunnistaa itsensä tuosta "on mukavampi nauttia siististä kodista" lauseesta ja ennemmin käyttää päiväuniaikoja järjestelyyn ja siivoiluun, kuin makoiluun. Tottakai on välillä niitä päiviä, kun painun Mötkiksen kanssa unille aina kun mahdollisuus tarjoutuu ja välillä taas niitä päiviä kun en nuku päivän aikana ollenkaan. Kuitenkin jokainen äiti tietää, että se arki on pyöritettävä, enkä ainakaan itse voi enkä halua olettaa, että Paavo töistä tultuaan viiden aikaan jaksaa ruveta täällä siivoamaan ja pyykkejä viikkaamaan. Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö Paavo osallistuisi arjen pyörittämiseen. Kuitenkin haluan ennemmin, että hän saa illalla viettää pari tuntia aikaa poikansa kanssa, kuin touhuta kotitöitä.

Niin pöljältä kun se tuntuukin, että olen ajoittain kuoleman väsynyt  ja tuntuu, ettei sängystä jaksa nousta, vaivaa tuo unettomuus silti. Ehkä ne nimenomaan liittyvät toisiinsa ja riittävän pitkälle viety väsymys johtaa osaltaan unettomuuteen. Täytyy toivoa, että nämä kaikki hulinat ja vaiheet toistensa perään pian rauhoittuvat ja tässäkin mökissä aletaan taas viimein nukkua. Edes niitä kolmen tunnin pätkiä. Olisi sitten äidilläkin vähän enemmän virtaa ja jaksamista touhuta kaikenlaista.

Kohti pidempiä unia? Osa 2

Meillä on pidetty viimeinen viikko pienimuotoista unikoulua. Mitään varsinaista unikouluahan ei alle puoli vuotiaalle lapselle suositella pidettäväksi. Kuitenkin joihinkin nukahtamis- ja nukkumistapoihin voi alkaa vaikuttaa jo pienemmänkin lapsen kanssa.

Nelikuisen hulinathan vaivasivat meitä aivan todenteolla ja lisäksi meille oli muodostunut yleisesti ottaen huonona pidetty uniassosiaatio: Mötkis oli tottunut lähes poikkeuksetta aina nukahtamaan tissille. Olimme jo aikaisemmin aloittaneet Mötkiksen nukutukset omaan sänkyyn päiväunille, mutta kuitenkaan illat hän nukahti edelleen tissille.

Kävin viime viikon perjantaina Kuopion Ensikotiyhdistyksen perhekahvilassa, jossa keskustelun teemana oli vauvan uni. Harmi kyllä Mötkiksellä oli juuri tuolloin itkuinen päivä, kakka vaivasi ja hän väsyi muutenkin nopeasti hälyisessä ympäristössä, joten en paljon pystynyt keskustelua seuraamaan ja vinkkejä bongaamaan. Sovittiinkin ensikotiyhdistyksen työntekijän kanssa, että soittelen hänelle ja katsotaan tarkemmin meidän perheen tilanteeseen sopivia vinkkejä.

Maanantaina soittelin kyseiselle työntekijälle ja hän kyseli Mötkiksen unista ja taustoitti tilannettamme. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että meidän kohdalla etenkin tuo tissille nukahtaminen on tällä hetkellä ongelmallinen uniassosiaatio. Kaikkihan eivät koe tätä tissille nukahtamista ongelmallisena, mutta meillä se on edennyt siihen pisteeseen, että yön aikana Mötkis tarkistaa lukuisia kertoja tissin olemassaoloa ja meidän molempien, sekä toki myös Paavon, unet ovat repaleisia.

Sain ohjaukseksi erottaa nukahtamisen ja tissittelyn selvästi toisistaan esimerkiksi käymällä vaihtamassa vaipan vielä tissittelyn päätteeksi, jos Mötkis meinaa ihan täysin nukahtaa tissille. Pääasia olisi, ettei häntä kanneta nukkuvana tissiltä sänkyyn, vaan havahdutetaan välissä ja erotetaan tissi ja uni toisistaan. Kerroin, etten välttämättä enää haluaisi ottaa tämän ikäisen kanssa tuttia käyttöön kun on tähän astikin pärjätty ilman ja sainkin siihen kannustusta.

Todellisuus tissittömän ja tutittoman nukahtamisen kohdalla oli kuitenkin toinen. Mötkis lupsutti aivan raivolla hänen unikaveri pupuaan, joten totesin tutin olevan tarpeen ja sitä onkin nyt käytetty aina nukutustilanteen vaatiessa. Alkuun uudella tavalla nukahtaminen oli melkoista taistelua. Pahimmillaan Mötkis jaksoi taistella ja raivota vastaan puolitoista tuntia.

Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen siihen, että tämä tissi-uniassosiaatio alettiin purkaa nyt, eikä vaikka vuosikkaana, jolloin lapsella jo todella on omaa tahtoa ja jaksamista vääntää vastaan. Pienen itkua ja raivoa on kamala kuunnella. Täytyy kuitenkin ajatella, että se on hänenkin parhaakseen ja hänellä ei mitään varsinaista hätää ole, jos hän sylissä huutaa. Tottakai pienikin vauva protestoi vastaan kun totuttua tapaa lähdetään muuttamaan, varsinkin jos joutuu luopumaan jostain hänelle rakkaaksi muodostuneesta tavasta.

Kuitenkin kerta toisensa jälkeen nukutukset muuttuivat helpommiksi. Tarpeen mukaan silittelin Mötkistä, hyssyttelin tai nostin hänet syliin rauhoittumaan. Raakaahan se oli kun tosiaan puolitoista tuntia hyssyttelit, sylittelit ja silittelit toista unille, mutta ai että se on palkinnut jo nyt. Parhaimpana unipätkänä Mötkis on yöllä nukkunut 4 tuntia yhdellä tutin nostolla. Lisäksi hän on kuluneella viikolla nukkunut elämänsä pisimmät päiväunet, 3 tuntia. Toki nuo päikkärit nukuttiin vaunuissa, joita hytkyttelin tarpeen mukaan ja nostin tuttia suuhun, kun sitä kaivattiin, mutta kuitenkin.

Mötkiksestä itsestäänkin huomaa, että hän on kuin eri lapsi kun saa nukuttua. Eilen hän onnistui myös omassa sängyssä siirtymään ensimmäisestä unisyklistä toiseen, sillä hän nukkui yhteensä tunnin entisen 45 minuutin sijaan. Pikkuhiljaa siis ollaan matkalla oikeaan suuntaan.

Kohti pidempiä unia?

Minulla on ollut reilun viikon ajan missio. Missio pidentää Mötkiksen päiväunia. Sisällähän hän ei nuku kun korkeentaan 45 minuutin unia, joten käyttöön on otettu pidemmät vaunulenkit. Käyn yleensä vähintään sen 60 minuuttia lenkillä, jotta Mötkis kerkeää päästä toiseen unisykliin. Unisyklistä toiseen ei välttämättä aina siirrytä kivuttomasti, vaan välillä Mötkis saattaa hieman itkeskellä kesken lenkin, mutta jatkaa kuitenkin uniaan. Vaunulenkit pyrin ajoittamaan puolen päivän aikaan tai päivän toisiksi uniksi.

En tiedä voiko lasta opettaa näin nukkumaan pidempiä pätkiä, mutta täytyy ainakin yrittää. Lisäksi ulkoilu ei tee pahaa itsellekään. Lenkillä käynti katkaisee mukavasti päivää ja raitis ilma virkistää jos muuten meinaa väsy painaa. Viime viikolla kilometrejä kertyi hitusen yli 30, joten voisi kuvitella, että myös oma kunto paranee tässä mission aikana.

Edistystä on havaittavissa siltä osin, että kun ennen Mötkis ei jatkanut unta ollekaan vaunujen pysähtymisen jälkeen, nyt uni saattaa jatkua hyvällä tuurilla jopa 15 minuuttia. Toivotaan, että edistyminen jatkuu ja jossain vaiheessa päivään saataisiin rakennettua yhdet pidemmät päikkärit. Lisäksi täytyy todeta oman hapenottokyvyn parantuneen jo nyt ja muutenkin mieli on virkeämpi ulkoilun jälkeen.