KOTI: Mötkiksen huone

Jatketaan kodin esittelysarjaa Mötkiksen huoneella.

Huone on sinällään vielä hieman keskeneräinen,

että tummanruskea arkku tulee saamaan kalkkimaalia pintaansa

ja todennäköisesti lisää tauluja seinille tullaan ripustamaan.

Pääpiirteissään huone on kuitenkin valmis.

Pinnasängyn lisäksi ainut uusi hankinta Mötkiksen huonetta varten oli Malm- lipasto Ikeasta, joka kasattiin Mötkiksen tulevan kummin kanssa muuttoviikolla. Koska Mötkiksen huoneessa ei varsinaisesti ole vaatesäilytystilaa, oli lipaston hankinta melkolailla pakollista. En halunnut säilyttää Mötkiksen vaatteita vaatehuoneessa, johon kyseisestä makkarista on käynti, vaan halusin saada vaatehuoneen kausisäilytyksessä olevien vaatteiden ja niin sanotusti ylimääräisen krääsän säilytykseen.

Samaisen tulevan kummin kanssa käytiin läpi Mötkiksen vaatteet ja lajiteltiin ne koittain. Myöhemmin samalla viikolla aloin pystyviikkaamaan Mötkiksen vaatteet Skubb-laatikoihin lipastoon. Vaatteet on sijoitettu lipastoon siten, että vasemmalta reunassa ovat bodyt, seuraavana housut, sitten yökkärit, takana oikeassa yläkulmassa jumpsuitit, neuletakit, sukkikset ynnä muut sekalaiset ja etuoikealla pikkukoreissa sukat ja pipot. Ulkovaatteet on sijoitettuna eteisen peilikaappiin.

50-56 koot

62-68 koot

Tällä hetkellähän Mötkiksellä on käytössä koot 74-80. Yllä olevat kuvat on otettu jo raskausaikana eikä tämän hetkisestä Malmin sisällöstä ole kuvia. Pikkukokojen vaatettahan meillä oli aivan hillittömästi, mutta nyt pikkuhiljaa olen yrittänyt opetella hillitsemään ostohalujani ja koitan pitää vaatemäärät maltillisena. Ennen Mötkiksen syntymää etenkin isäni naureskeli sille, että näinköhän pystyviikkaan Mötkiksen vaatteet enää muutaman viikon jälkeen. Noh, näin kymmenen kuukaudenkin jälkeen kyllä, edelleen pystyviikkaan. En koe tuon pystyviikkauksen vievän yhtään sen enempää aikaa tai olevan sen vaivalloisempaa ja pysyvätpähän vaatteet siistimmin kasassa, kuin kaatuilevissa pinoissa.

Lipaston päällä on somisteena babyshowereilla saatu norsupehmo, muutamat nuppipalapelit, palikoilla kuormatut vaunut sekä Mauri Kunnaksen kirjoja. Osa kirjoista on minun lapsuuteni aikaisia ja osa on Mötkiksen mumman hänelle hankkimia. Muutamia kertoja onkin jo kirjoja luettu ja kuvia katseltu. Kuitenkin Mötkis malttaa vielä kovin lyhyen aikaa keskittyä sylissä satua kuuntelemaan, että taidetaan niiden antaa vielä hieman odottaa.

Pingviinitaulun saimme muutamia vuosia sitten samaiselta Mötkiksen mummalta, minun äidiltäni, joululahjaksi. Se on virolaisen Navitrollan käsialaa ja sopii mielestäni pienen pojan huoneeseen mainiosti.

Kooltaan Mötkiksen huone on melko kompakti 8,5 neliöä. Huoneen sisustamisesta hivenen haastavan tekee se, että siinä on yksi ainut niin sanotusti ehjä seinä. Muilla kolmella seinällä on joko ikkuna, huoneen ovi tai vaatehuoneen ovi. Hirveän täyteen en halua huonetta alkaa tunkea ja tällä hetkellä tavaramäärä tuntuukin aikalailla sopivalta. Katsotaan tilannetta sitten, kun isompia leluja alkaa meille rantautua.

Katsotaanhan kauanko tuo nojatuoli jatkaa oleiluaan Mötkiksen huoneessa. Sillä ajatuksella sen Facebook-kirpparilta ostin, että sen voisi jossain vaiheessa siirtää olkkariin, kunhän yöimetykset vähenevät tai loppuvat. Tällä hetkellähän sitä tilannetta kohti ollaan kovasti pyrkimässä, joten saa nähdä missä vaiheessa nojatuoli siirtyy olkkariin. Toisaalta se saa kyllä olla Mötkiksen huoneessakin, siinä on mukava itse istuskella Mötkiksen touhutessa lattialla.

Mitäs tykkäsitte pojan huoneesta ja ylipäätään tämäntyyppisestä postauksesta?

Kodin osalta aikaisemmin on esitelty olohuone ja keittiö,

esittelemättä olisivat siis vielä meidän makkari, vessa, kodari sekä pesutilat. 

Haluaisitteko päästä kurkistamaan niihinkin?

Ensimmäinen vuosi omassa kodissa

Tänään tulee päivälleen vuosi siitä, kun päästiin kantamaan muuttolaatikot ja huonekalut nykyiselle asunnollemme. Tämähän on ensiasuntomme ja siltä osin kaikki oli tietyllä tavalla uutta ja jännittävää. Entisen vuokranmaksun sijaan hoidettavana olikin vastikkeet ja lainan lyhennykset. Myös asunnon kunnossapidolliset asiat kuuluivat eri tavalla meille, kuin vuokra-asunnossa.

Kuten aina täysin uuteen asuntoon muuttaessa, yllätyksiä voi tulla. Meidän kohdallamme suurin yllätys löytyi kodinhoitohuoneesta. Muuttopäivänä Paavo kytki pyykinpesukonetta, mutta kone ei koekäytössä alkanut poistamaan vettä. Paavo ihmetteli asiaa aikansa, kunnes luovutti ja totesi jatkavansa seuraavana päivänä. Seuraavanakaan päivänä mitään ei tapahtunut, joten oltiin yhteydessä rakennuttajaan, joka puolestaan lähetti oman putkimiehensä paikalle. Kyseinen putkimies tutki ja ähersi kodinhoitohuoneen lattiakaivon kimpussa, johon pyykinpesukoneen poisto oli toteutettu. Pian hän kuitenkin totesi, että se on tukossa, siellä on jotain vastassa. Seuraavalle päivälle tilattiin siis toisesta yhtiöstä lisää työmiehiä ja lattiakaivo kuvattiin. Sinne oli siis lattioiden valun yhteydessä mennyt betonia, joka ei ollut enää poistettavissa. Tämän vuoksi päädyttiin ratkaisuun, jossa lattikaivo pinnoitettiin uudelleen ja pyykinpesukoneen poistoputki liitettiin lavuaarin hajulukkoon.

Saatiin siis täysin toimiva ratkaisu, joka on ollut käytössä hyvä. Lisäksi hyvitykseksi vaivasta rakennuttajan toimesta meille kyhäiltiin koira-aita takapihalle. Tässä kohtaa huokaisin ensimmäisen kerran helpotuksesta sen suhteen, että oltiin ostettu uusi asunto ja kaikki tällaiset kömmähdykset kuuluvat rakennuttajan vastuuseen. Seuraava huokaisu olikin kuitenkin jo nurkan takana odottamassa.

Pari päivää muuton jälkeen tuolloin Mötkiksen tuleva kummi, tuli luoksemme yökylään auttamaan minua muuttolaatikoiden purkamisessa. Hän meni illalla suihkuun ja aikansa suihkussa oltuaan kuului "Mari, tää suihku ei sammu". Siinä kohtaa olin jo itse kerennyt kömpiä peittojen alle ja mietin, että "et oo tosissas, etkö osaa yhtä suihkua käyttää". Möngin kylppäriin ja yritin itsekin sulkea suihkuhanan, tuloksetta. Tässä kohtaa kävin herättämässä Paavon, joka unisena tuli myös toteamaan tilanteen: suihkusekoitin on rikki. Onneksi Paavo on koulutukseltaan LVI-asentaja, joten hän tiesi heti, mistä suihkun ´kalustesulku löytyy. Näin saatiin siis suljettua pelkästä suihkusta vedentulo ja muualla asunnossa vettä pystyi käyttämään normaalisti.

Näpyttelin tulikiven katkuisen sähköpostin rakennuttajalle vaatien tilanteen korjaamista heti seuraavana aamuna. Seuraavana aamuna samainen putkimies, joka meillä oli jo kodinhoitohuoneen lattiakaivon tiimoilta vieraillut saapui paikalle vaihtaen suihkusekoittimen uuteen ja päästiin taas suihkuun normaalisti. Myöhemmin samaisesta suihkusta hajosi myös sadetinlautanen, tai miksi sitä sanotaankaan, ja se vaihdettiin uuteen.

Kevättalvella erilliswc:n taso alkoi kupruilla ja se reklamoitiin saaden erittäin huonoa tulosta. Ensinnäkin Topi-keittiön asentaja tilasi väärän värisen tason. Tämä tietenkin kävi ilmi vasta siinä vaiheessa, kun hän oli purkanut puoli vessaa saadakseen vaurioituneen tason irti. Noh, ei muuta kun vanha taso takaisin paikalleen ja kaapinovet ynnä muut purkamisen aikana irroitetut paikoilleen ja uusi taso tilaukseen. Kun oikeanvärinen taso viimein saapui ja se paikalleen asennettiin, oli silikoonien vetämisen jälki sen luokan pelleilyä, etten niitä sulattanut. Ei muuta kun reklamaatio, taas, ja rakennuttajan toimesta kävi työntekijä ne vetämässä uudelleen. Minun isäni on rakennusmies ja hän vetää varmaan lähes päivittäin silikonia laatoituksen viimeistelytyönä, joten viimeistään hänen tullessaan käymään olisi perseelleen vedetyt silikonit aiheuttaneet ihmetystä.

Tällä hetkellä odotamme vuositakuutarkastuslomakkeiden saamista. Muutamia reklamaatioita on jo niin sanotusti sisällä, mutta ne odottavat takuutarkastuksia. Kyseisten reklamaatioiden aiheet ovat ulko-ovi, jonka karmi on ilmeisesti niin vino, että aurinko paistaa sisään oven raosta sekä eteisen peilikaapin lattia, joka on turvonnut. Lisäksi takaterassin laudoitukset on reklamoitu jo ennen muuttoa tehdyssä tarkastuksessa. Terassilaudat ovat todella oksaisia ja siinä on niin isoja koloja, että niihin pahimmassa tapauksessa satuttaa varpaansa todella pahasti. Muita selvästi reklamoitavia asioita ovata kodinhoitohuoneen ratkennut seinien yhtymäkohta, olipa sekavasti selitetty. Siis kulma, jossa kaksi seinää kohtaavat. Siitä on akryylit revennyt. Myös olohuoneen isossa seinässä on huomatettavaa cyproc-levyjen liitoskohdan pullistuessa. Tuo muutaman askeleen portaikko on myös ottanut melko rutkasti osumaa itseensä ja aion senkin osilta tiedustella, että mikä on normaalia kulumaa ja mikä taas laadun heikkoutta. Mitään hirmu suuria reklamaatioaiheita ei siis ole, mutta kuitenkin niin merkittäviä, että haluan niiden tulevan kuntoon.

Täytyy siis kyllä olla erittäin tyytyväinen siihen, että päädyttiin ostamaan uusi asunto. Ei pelkästään meille uusi, vaan täysin koskematon. Nyt meillä on ollut turvanamme rakennuttajan vastuu ja takuukorjausasiat ovatkin sujuneet todella kivuttomasti ja helposti, mistään ei ole tarvinnut alkaa riidellä tai väitellä. Olen ollut asuntomme hinta-laatusuhteeseen myös tyytyväinen. Jos tältä osin jotain moitetta täytyy kuitenkin antaa, niin se kohdistuu Topi-keittiöön ja sinne päin olen myös asiaa viestittänyt.

Todennäköisesti jossain vaiheessa alamme kaipaamaan isompaa asuntoa ja mahdollisesti omakoti- tai paritaloa. Kuitenkin rivarissa asumisessa on omat hyvät puolensa. Huoltoyhtiö hoitaa lumityöt ja nurmenleikkuun, uudessa asunnossa vastikkeet ovat kohtuulliset ja iso osa kiinteistön kunnossapidosta kuuluu talonyhtiön vastuulle. Tottakai tässä on myös kääntöpuolena se, että myös muiden kulut jakautuvat osittain itselle. Omakoti- tai paritalon rauha kuitenkin houkuttaisi. Se, etteivät naapurit välttämättä ala juuri siihen aikaan, kun oma lapsi nukkuu, grillaamaan ja touhuamaan kovaäänisesti omalla takapihallaan. Toki tämä on aivan täysin normaalia asumisenääntä ja siksi en olekaan osannut käydä pyytämässä, että voisitteko olla vähän hiljempaa. Toisaalta hyvä, jos Mötkis oppiikin nukkumaan taustahälystä huolimatta.

Tällaisia pohdintoja vuoden vanhasta kodista. Tarkoituksena olisi jatkaa KOTI-postausten sarjaa. Tällä hetkellähän esiteltynä on vain olohuone ja keittiö, joihin on jo jonkun verran muutosta uuden sohvan ja valaisimet sekä muutamien sisusteiden myötä tullut. Katsotaan jos saisin tuota postaussarjaa tässä pikkuhiljaa jatkettua, vielä kun luonnonvaloa olisi mukavasti tarjolla kuvaamiseenkin. Aikaisempia kotiamme käsitteleviä postauksia löytyy täältä.

Oodi ilmalämpöpumpulle

... ja vaarilleni.

Rakentamisen aikaan meillä ei käynyt pienessäkään mielessä, että ilmalämpöpumpun hankkiminen voisi olla tarpeen. Noh, kuitenkin hyvin pian viimeisillään raskaana olevana aloin viilennystä kaipaamaan ja meillä nukuttiinkin oikeastaan Mötkiksen syntymään asti makuuhuoneen ikkuna auki. Tämän kesän helteet nostivat asuntomme lämpötilat infernaalisiksi ja vaarini syntymäpäivillä valitin kuumuudesta. Tähän vaarini kasuaalisti totesi, että haluaisimme ilmalämpöpumpun, jos hän sellaisen meille ostaisi. Sopersin hämmentyneenä, että aika iso ostos, mutta ottaisimme sen ilomielin vastaan.

Seuraavana päivänä sainkin vaariltani yhteystiedot hänelle ilmalämpöpumpun asentaneeseen firmaan. Soittelin kyseiseen firmaan, valkattiin pumppu ja sovittiin asennuspäivä. Kuitenkin hieman mutkikasta ja hidasta pumpun saaminen meinasi olla, sillä helle oli tyhjentänyt maahantuojien varastot ja asennuspäivää jouduttiinkin pariinkin otteeseen viivästyttämään. Viimeisen kerran kun viivästyksestä kuulin, en enää erityisen mielissäni ollut. Pumpun asennus oli venynyt jo yli viikolla. Kuitenkin hyvitykseksi firman pomo lupasi jättää laskuttamatta vaarini luona käydyn huoltokäynnin ja tämä oli tyydyttävä hyvitys.

Asennuspäivänäkin kerkesin vielä hiiltyä viimeisen kerran. Asennusajaksi oli sovittu noin klo 12. No, kello 13 ja risat otin puhelimen käteen ja soitin kyseiseen firmaan saamatta ketään kiinni. Tulikiven katkuisen vastaajaviestin jätettyäni kerkesin jo ajatella, että liekköhän tulee koko pumppua tänäänkään. Kuitenkin puoli kahden aikaan asentajat viimein ilmaantuivat ja alkoi enää viimeisten tuntien piina.

Sisälämpötilat kohosi aste asteelta, sillä asennustöitä tehtiin juuri sillä puolella asuntoa, johon auriko paistoi. Jotta asennusta pystyttiin tekemään, täytyi ulko-ovea pitää auki. Kun asennus viimein alkoi olla loppusuoralla viiden aikaan, oli Mötkiksen huoneen lämpötila jo 30.1 astetta. Oltiin juuri lähdössä Paavon ja Mötkiksen kanssa kauppaan, mutta halusin kuitenkin vielä kiertää asuntomme lämpömittarit läpi ja kirjata sen hetkiset lämpötilat ylös. Makuuhuoneessamme on Ikean asteen tarkkuudella näyttävä lämpömittari/kello/ajastin/herätyskello, tuskin siis erityisen luotettava. Mötkiksen makkarissa ja keittiön/ruokailutilan/olkkarin nurkassa on tarkemmat mittarit. Lisäksi eteisen ilmanvaihtokoneen ohjauspaneelissa on asteen tarkkuudella näyttävä lämpömittari.

Lähtötilanne klo 17 oli siis Mötkiksen huoneessa tuon 30.1°C, meidän makkarissa 27°C, olkkarissa 28,3°C ja IV-koneen ohjauspaneelissa lämpötila keikkui 29°C ja 30°C välillä. Tunnin päästä asennuksesta ja käyttöönotosta lämpötilat olivat Mötkiksen huoneessa 27,6°C, meidän makkarissa 26°C, olkkarissa 27°C ja IV-koneen paneelissa 26°C. Kahden tunnin päästä vastaavat lukemat olivat 26,6°C, 25°C, 26,1°C ja 24°C. Kolmen tunnin päästä Mötkiksen käydessä nukkumaan lämpötilat olivat jo 26,1°C, 24°C, 25,7°C ja 23°C. Noiden kolmen tunnin aikana Möttkiksen huoneen lämpötila laski siis huimat 4°C.

Ilmalämpöpumpun asennuksesta on nyt kulunut reilu viikko ja täytyy todeta, etten vaihtaisi sitä enää mihinkään. Toki ensimmäisenä yönä hieman innostuttiin viilennyksen kanssa ja saatiin molemmat Paavon kanssa mojovat niskajumit aikaiseksi. Nyt kuitenkin meillä on koko ajan asunnossa tasaisesti 23-24°C, huoneilma on kuivaa eikä olo ole tuskainen. Tälläkin hetkellä ulkona huidellaan kevyesti hellelukemissa ja meillä on sisällä mukavan vilpoisa. Välillä yöllä on alkanut kuumus nousta pintaan, jolloin on vaan voinut etsiä pumpun kaukosäätimen käteensä ja käynnistää sen. Ah, ihanan helppoa.

Varmasti jossain vaiheessa olisimme päätyneet pumpun hankkimaan tukalaa oloa helpottamaan.

Kuitenkin iso kiitos vaarilleni, joka mahdollisti pumpun hankinnan juuri nyt!

Mies, joka täytti pyykinpesukoneen

Sosiaalista mediaa etenkin erilaisten vauvapalstojen osalta selatessa

ja ystävien kanssa aiheesta jutellessa on käynyt ilmi seuraava ilmiö:

miehet eivät osallistu kotitöihin.

Meillä siis ilmeisesti asustaa jonkinlainen satuolento.

Yhtenä iltana nimittäin jälleen pääsin hämmentymään,

kun Paavo viipyi kodarissa pidempään, kuin normaalisti.

Hän täytti ja ajasti pyykinpesukoneen valmiiksi

seuraavaa aamua odottamaan.

Meillä kotityöt jakautuvat luontevasti. Itse hoidan pääosin kotiin liittyvät asiat, sillä enemmän aikaa kotona vietän ja niitä kerkeän siten myös tekemään. Kuitenkin ihan samalla tavalla myös Paavo osallistuu niin sanottuihin akkojen hommiin. Hän täyttää astianpesukonetta sitä mukaa, kun astioita tulee, imuroi tarpeen vaatiessa ja käynnistää pyykinpesukoneen pyykkikorin täytyttyä.

Etenkin nyt kun eletään hektistä lapsiperhearkea on mielestäni tärkeää, että molemmat vanhemmat osallistuvat arjen pyörittämiseen. Se kumpi kerkeää ja pystyy jonkun kotiaskareen tekemään, sen myös tekee. Ei minulla riittäisi rahkeet, jos kaikki kotityöt lepäisivät minun harteillani. Tai riittäisi, mutta se olisi pois jostain muusta. Se mistä se olisi pois, olisi Mötkiksen kanssa olemisesta ja touhuamisesta.

Meillä ei varsinaisesti tunneta myöskään miesten tai naisten töitä. Kyllä meillä molemmat osaavat tarttua soppakauhan tai ajaa nurmen. Kuitenkin perinteisesti sukupuolirooleihin sidottuja hommia meillä ovat auton korjaaminen ja pyykkien viikkaaminen. Kukin voi varmasti päätellä, miten kyseiset askareet jakautuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itse esimerkiksi vain ajaisin autoa. Kyllä minä sen tankkaan ja tuulilasinpesunesteen täytän tarpeen vaatiessa. Myös Paavolta sujuu pyykkien viikkaaminen, mutta kuitenkin itse sen mielummin teen. Mielestäni on huvittavaa kuunnella kun tosiaan osa naisista ei edes tankkaa autoa. Saati että avaisi konepellin, tai edes tietäisi miten se aukeaa.

Täytyy sanoa, että itse en pitkään miestä katselisi, joka ei kotitöihin osallistuisi. Minulle olisi aivan täysin turha tulla kertomaan, että puhtaat bokserit on loppu. Vastaus olisi varmaankin, että aha, mistähän mahtaisi johtua. Molemmat perheemme aikuiset ovat sekä fyysisesti että henkisesti kykeneviä pyykkiä pesemään. Yhdessä perhe ja koti on hankittu, joten myös niistä huolehtiminen mielestäni molemmille kuuluu.

Kuten meidänkin tapauksessa on monessa muussakin perheessä mies se, joka tuo leivän pöytään ja hän työskentelee kodin ulkopuolella. Kuitenkaan äidin roolia ei voi väheksyä. Hänen työpäivänsä ei sisällä kahvi- tai ruokataukoa, ei rauhallista hetkeä vessassa, ei Aamulypsyn vauhdittamaa työmatkaa. Äiti ei välttämättä saa koko miehen työpäivän aikana istahtaa hetkiksikään rauhassa alas, joten ei hänkään ole miehen töistä palatessa välttämättä se innokkain osapuoli tarttumaan imurin varteen.

Nyt kun Mötkis liikkuu ja touhuaa välillä turhankin innokkaasti pitkin huushollia, on joidenkin kotitöiden tekeminen Mötkiksen kanssa kahden melko haastavaa. Pyykkien ripustaminen ja astinpesukoneen täyttäminen tai tyhjentäminen ovat ehken ne pahimmat. Pyykkejä ripustaessa Mötkis kerkeää sitä mukaa repiä pyykkejä narulta, kun niitä sinne saan. Astianpesukoneeseen hän taas kiipeää enkä erityisemmin pidä ajatuksesta, että hän räveltää astianpesukonetta. Kuitenkin aina jotain vanhoja ruuantähteitä tai pesuainejäämiä siitä löytyy.

Lisäksi on joitakin hommia, mihin Mötkistä ei voi ottaa mukaan. Näistä taas ruohon leikkuu on hyvä esimerkki. On Mötkiksellä olemassa omat Peltorit. On kuitenkin täysin eri asia, antaako hän niiden olla päässä. Myös koirien harjaaminen on yksi homma, jota Mötkiksen kanssa kahden ei pysty tekemään. Hän nimittäin ryömii välittömästi koirankarvoihin. Näistä syistä siis välillä on pakko pyhittää joitakin iltoja viikosta siihen, että toinen on Mötkiksen kanssa ja toinen hoitaa kotitöitä.

Joku ajattelee tässä kohtaa, että miksen tee noita kotitöitä, jotka eivät Mötkiksen kanssa onnistu, hänen nukkuessaan. Noh, niinä hetkinä minä toivon sitä kuuluisaa omaa aikaa. Mötkiksen nukkuessa minä kirjoitan blogia, valokuvaan tai vain olen. Etenkin Paavon päivystysviikkoina nuo päiväuniajat saattavat olla ainut aika, kun minun on mahdollisuus tehdä juuri sitä mitä haluan. Sellaisiksi ne hetket olenkin nyt pyhittänyt.

Kotitöiden jakamisessa monesti varmasti iso hiertävä tekijä on se, ettei naisosapuolelle kelpaa miehen työnjälki. Meillä ainakin näin on. Paavo on paljon suurpiirteisempi kuin minä joidenkin asioiden suhteen ja juurikin tästä syystä minä olen se, joka meillä viikkaa pyykin. Tykkään ensinnäkin pystyviikata etenkin Mötkiksen pyykit sekä osan omistani. Lisäksi minun viikkaamat ja järjestelemät pinot kestävät paremmin pystyssä.

Se, että miehen tyyli tehdä kotitöitä ei miellytä naista, on hieman kinkkinen asia. Sinällään siinä vaiheessa naisen on turha valittaa siitä, ettei mies osallistu. Jos mies aina saa haukkuja sättimistä osakseen siitä, miten hän kotityöt hoitaa, into tarttua tuumasta toimeen varmasti laantuu, nopeastikin. Tälläinen tilanne toki jättää myös sen option, että nainen opastaa miehelle, kuinka toivoo jonkun askareen tapahtuvan. Tästä vaihtoehdosta olen itse sitä mieltä, että siinä ajassa kun opastan, kerkeän itse tehdä asian ja pääsen siltä osin nopeammalla ja helpommalla.

Kotitöiden levätessä vain jomman kumman harteilla,

onkin siis hyvä katsoa myös peiliin.

Olenko itse aiheuttanut sen, ettei mies osallistu kotitöihin.

Myös sanaisen arkun avaaminen aiheen tiimoilta

todennäköisesti toisi selvyyden molemmille osapuolille.

Miesosapuoli ymmärtäisi naisen näkökulmaa

vastavuoroisesti naisen ymmärtäessä miestä.

Liikkuva vauva ja kodin turvallisuus

Nyt kun Mötkis lähti liikkeelle on kodin lapsiturvallisuutta täytynyt miettiä aivan uusin silmin. Meidän asuntohan on kaksitasoinen ja tasojen välillä on neljän askelman portaat. Alemmassa tasossa on olohuone, keittiö, ruokailutila, kodinhoitohuone sekä kylpyhuone ja sauna. Ylemmässä tasossa makuuhuoneet, wc ja eteinen.

Huoneiden jakautuessa kerroksien välillä kuten meillä, on sinällään helppo rajata lapsen oleskelua. Meillä siis pääsääntöisesti leikitään ja touhutaan alemassa tasossa ja ylemmässä vain nukutaan. Nyt kun Mötkis liikkuu vielä ryömien, on kaksitasoinen asunto vielä helppo. Kuitenkin kun hän lähtee konttaamaan yltää hän jo hyvinkin ensimmäiselle askelmalle ja siitä ylöspäin mahdollisesti. Toki hän nytkin ylettää ensimmäistä askelmaa taputtelemaan, mutta ei sinne vielä pääse kiipeämään.

Jokainen perhehän itse määrittää sen, miten paljon vauvan liikkumista haluaa rajata ja mitkä kokee niiksi kodin vaarapaikoiksi. Me olemme ainakin toistaiseksi päätyneet sellaiseen ratkaisuun, ettei olohuoneessa, keittiössä ja ruokailutilassa ole lattiatasossa mitään sellaista, mikä ei saisi päätyä Mötkiksen käsiin. Pistorasioihin haluan laittaa tulpat, koska ne ovat mielestäni aika ilmeinen riski turvallisuudelle. Muuten mitään nurkkia ja kulmia ei aleta vuoraamaan.

Tottakai perustavanlaatuiset vaaranpaikat pyrittiin jo muuton yhteydessä keittiön osalta huomioimaan. Veitset on sijoitettu ylälaatikoihin, pesuaineet ovat yläkaapeissa ja niin pois päin. Yksi asia, mikä keittiön turvallisuudessa kiinnitti huomioni kaverini taaperon seikkaillessa meillä, oli ruokapöydän tuolien kaatuminen. Tuolit ovat todella kevyet ja siksi äärettömän herkät kaatumaan. Sinällään lohdullista on, että jos lapsi kaatuu pitäen tukea tuolin selkänojasta, ei hänen päälleen kaadu painavaa tuolia. Tuskin siis ollaan tuoleja vaihtamassa siksi, että kaatuvat herkästi.

Meidän kasvatusfilosofia on sellainen, että tekemällä oppii ja vahingoista viisastuu. Tottakai jos aivan jatkuvalla syötöllä Mötkis kolhii ja satuttaa itseään johonkin niin tottakai täytyy miettiä, että olisiko tarve juuri esimerkiksi joku kulma suojata. Kuitenkaan liikaan pumpuliinkaan ei voi lasta vuorata, vaan juuri kokeilemalla hän saa oppia. Juuri tästä syystä emme myöskään aio hankkia Mötkikselle konttauskypärää.

Näkymä sohvalta

Tuo kahden tason välinen portaikko on sellainen, josta monet ovat jo kyselleet aiommeko siihen esimerkiksi lapsiporttia laittaa. Ainakin tällä hetkellä meidän ajatus on, ettemme aio siihen kiinteää porttia laittaa. Yksi vaihtoehto, minkä portaikon yläpäähän voisi laittaa, on kompostikehikon verkkolevy. Portaikon alapäähän taas voi tarpeen mukaan laittaa vaikka äitiyspakkauksen pahvilaatikon esteeksi [hidasteeksi].

Yksi niinkin pinnallinen syy lapsiportin kiinnittämättä jättämiselle on se, ettemme haluaisi välttämättä rei'ittää uusia seiniä. Tottakai jos portille todellinen tarve muodostuu ja Mötkiksen turvallisuus on päivittäin vaarassa noiden portaiden kanssa niin sellainen hankitaan ja paikalleen kiinnitetään riippumatta siitä, kuinka rumat jäljet se jättää. Lähtökohtaisesti kuitenkin pyrimme olemaan ilman. Tämäkin on sellainen asia, mitä ei voi oikein etukäteen tietää ,vaan käytäntö sen sitten näyttää, kun Mötkis saa jalat alleen.

Ylemmän tason osalta yhden turvallisuusnäkökulman tuo eteiseen kengissä kantautuvat roskat ja pikkukivet. Pahimmillaan edellä mainitut voivat aiheuttaa tukehtumisen, joten siltä osin myös siisteyden osalta panostettavaa löytyy. Vaikka meillä on koira, josta kohtuullisen paljon karvaa lähtee, meillä imuroidaan aivan liian harvoin. Kaksi kertaa viikkoon imurointi pitää tilanteen siedettävänä ja kerta on aivan liian vähän. Täytyisi siis varmaan alkaa imuroimaan kolmesti viikkoon. Tottakai joka kerta ei tarvitsisi olla niin perusteellinen, vaan kaksi kertaa voisi imuroida niin sanotusti suuret linjat, lähinnä alakerran ja eteisen ja kolmannella kerralla koko asunnon läpi.

Lisäksi ylemmässä tasossa ainakin tällä hetkellä erilaiset sähkölaitteet, lähinnä johdot, ovat aivan liian helposti vauvan saatavissa. Tabletin laturinjohto lepää lattialla ja eteisen pikkuvalon johto roikkuu vauvan tasolla... Niin pitkään, kun Mötkis ei leiki omassa huoneessaan, vaan leikit ja touhut sijoittuvat lähinnä olohuoneeseen, tilanne saa olla vähän sieltä tänne päin. Kuitenkin pikkuhiljaa täytyy alkaa myös ylemmän tason turvallisuuteen kiinnittää enemmän huomiota.

Myös yksi huomionarvoinen seikka liikkeelle lähtemisen myötä on pinnasängyn turvallisuus. Nythän meillä vielä pinnasängyn pohja on ylimmässä tasossa, mutta kohtapuoliin sen laskeminen tulee ajankohtaiseksi. Nyt kun konttausasentoa harjoitellaan ahkerasti pitkin päivää, saattaa harjoitukset joku kerta jatkua sängyssä ja silloin pahimmassa tapauksessa Mötkis tippuu pinnasängystä noustessaan reunaa vasten.

Kuten aikaisemmin kirjoitin,

ei lasta voi vuorata pumpuliin ja vahingoista viisastuu.

On siis annettava lapsen itse kokea ja tehdä,

jotta hän voi oppia mitä mistäkin tapahtuu.

Tottakai aikuisen tehtävä ja ennenkaikkea vastuu

on huolehtia lapsen turvallisuudesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kohtuus kaikessa.

Vahinkojen sattuessa aikuisen reaktiolla on keskeinen rooli siinä,

millaiseksi lapsen reaktio muodostuu.

Jos aikuinen hätääntyy ja panikoituu,

se todennäköisesti tarttuu lapseen.

Vahinkojen sattuessa onkin tärkeä muistaa,

että myös niissä tilanteissa lapsi peilaa aikuisen tunteita.

Kuten muutenkin päivittäisissä askareissa.

Tulkoon joulu

Eilen käytiin Mötkiksen kanssa kotiuttamassa meille tekokuusi. Aikaisempina vuosina meillä ei ole ollut kuusta ollenkaan, mutta tänä vuonna se viimein hankittiin. Motonetistä löytyi sopiva kuusi. 210cm korkea, mielestäni sopivan tuuhea ja riittävän aidonnäköinen tekokuusi. Mötkiksen ollessa suopealla tuulella tänään sain kuusen koristeltua hänen nukkuessaan ulkona. Kuusen koristeita olin kereäillyt pikkuhiljaa mieluisia löytäessäni ja ne olivat tähän päivään saakka odottaneet ostopakkauksissaan pääsyä esille ensimmäisen kerran. Kuusen lisäksi laittelin kotia muutenkin jouluisempaan ilmeeseen. Oveen vaihtui syyskoristeen sijaan tekemämme suodatinpussikranssi ja nostin esiin kynttiläkuppeja enemmältikin.

Tänä vuonna joulufiilistä on aivan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Viime joulun alla istuttiin äitini kanssa heidän luonaan sohvan nurkassa ja kuunneltiin Raskasta Joulua itkien. Etenkin Tulkoon Joulu kirvoitti kyyneleet molempien silmiin. Keskenmeno oli edelleen liian tuoreessa muistissa. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisin joulun tietämillä jäänyt äitiyslomalle.

Nyt kuitenkin kun Mötkis on saatu tälle puolelle mahaa

ja olemme saaneet häneen tutustua,

on moni palanen loksahtanut kohdilleen.

Tänä vuonna saamme viettää

ensimmäisen joulun ensiasunnossamme

esikoispoikamme kanssa.

Juuri näin oli tarkoitettu.

Niityillä lunta, hiljaiset kadut

taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virtaa, lapsuuden sadut

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

 

Joulu on taas, riemuitkaa nyt

lapsi on meille tänä yönä syntynyt

tulkoon toivo kansoille maan,

pääsköön vangit vankiloistaan

uskon siemen nouskoon pintaan,

olkoon rauha loppumaton

KOTI: Olohuone ja keittiö

Tämä postaus odotti pöytälaatikossa ennen synnytystä ja 

oli tarkoitus julkaista se ennen Mötkiksen syntymää.

Toisin kuitenkin kävi ja hyvä niin, julkaistaan tämä siis nyt.

Tämä näiden kotipostausten tuottaminen on kestänyt ja kestänyt ja kestänyt. Enkä kyllä oikeastaan tiedä, onko vieläkään hyvä hetki näille. Seinät näyttävät tyhjiltä taulujen puuttuessa enkä oikein tiedä, osaanko tällaisia postauksia loppupeleissä oikein tehdäkään. Nyt kuitenkin muutosta on jo yli kaksi kuukautta aikaa, joten eiköhän nyt ole sopiva hetki. Vaikka tavarat löysivät paikkansa muuton jälkeen todella nopeasti ja uusi koti tuntui kodilta jo heti ensimmäisenä iltana, on täällä kuitenkin vielä keskeneräistä. Verhotangot saatiin seinälle vasta baby showereita edeltävänä iltana. Taulut odottavat edelleen seinälle laittamista. Samoin muutama valaisin pitäisi vielä hankkia.

Tarkoitushan oli aloittaa kotipostausten sarja Mötkiksen huoneesta, mutta voin sanoa, että tuo tavaran määrä mikä siellä on tällä hetkellä säilöttynä ei oikein motivoinut kuvaamiseen. Huoneessa siis on turvakaukalo sairaalalaukkuineen pinnasängyssä ja rattaat keskellä lattiaa. Lisäksi ylimääräiseksi jäänyt televisio rohlottaa edelleen kyseisessä huoneessa... Onneksi kuitenkin kaikki perusasiat on Mötkiksenkin huoneessa kunnossa ja kunhan nuo ylimääräiset tavarat sieltä pääsevät käyttöön, pääsee huonekin oikeuksiinsa.

Aloitetaan siis olohuoneesta ja keittiöstä. Huoneista, jotka oli mielestäni olennaisimmat saada nopeasti muuton jälkeen valmiiksi. Niissä kuitenkin oleskellaan päivittäin ja keittiö piti saada käyttökuntoon mahdollisimman pian, jotta siellä pääsi laittamaan ruokaa.

Vasemman puoleisessa kuvassa näkyvä seinä on asuntomme korkein. Korkeimmassa kohdassa huonekorkeus on vähän yli 3,5 metriä. Tuo korkeus tuo mukavasti tilantuntua muutenkin avaraan olohuoneeseen, mutta kostautui ikävästi telkkarin kohdalla: tuo 42" töllö näyttää onnettoman pieneltä kyseisellä seinällä, mutta niin pitkään kun se toimii, saa uuden television hankkiminen odottaa.

Tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin tuovat pikkuvalot olkkarissa ja ruokapöydän nurkkauksessa. Lisäksi kynttilöitä on tullut jo jonkun verran poltettua ja tuikkukipot löysivätkin paikkansa jo heti muuton jälkeen. Orkidea on hieman nuupahtanut ja tekisikin mieli hankkia uusi tilalle. Tiedän kuitenkin, ettei sekään tule kestämään minulla pari viikkoa, max kuukautta pitempään, joten antaapahan ehkä olla.

Olohuoneen ja keittiön isot ikkunat antavat paljon valoa ja ikkunoista avautuukin asuinalueeseen nähden kohtuullisen puistoiset maisemat. Esimerkiksi meidän talonyhtiössämme osalla olohuoneen ja keittiön ikkunoista näyttäytyy lähinnä autotallin takaseinää oman takapihan lisäksi, mikä ei mielestäni olisi kovinkaan mielekäs vaihtoehto. Olohuoneesta on käynti terassille, joten esimerkiksi kesäaamuina terassille on helppo siirtyä nauttimaan aamupalaa.

Alkuun muutossa kun keittiön kaappeja alettiin täyttää, mietin hetken kauhulla, että minne kaikki tavara tulee mahtumaan. Kuitenkin kaapit ja eritoten saarekkeen laatikot vetivät yllättävän hyvin. Keittiöön jäikin vielä kaappeihin tyhjää tilaa. Tämä on sinällään ihan hyvä, koska tavaramäärä tulee lisääntymään Mötkiksen syntymän myötä jos tarvitaan esimerkiksi tuttipulloja tai viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinteisiin tutustuminen alkaa. Kuitenkin tällä hetkellä tilaa on siis hyvin ja kaapit on täytetty väljästi, joten tiivistämisen varaakin on tarpeen mukaan.

Kokonaisuutena näitä kahta huonetta samana tilana katsoessa täytyy kyllä todeta materiaalivalintojen menneen putkeen. Olohuoneen korkea seinä natsaa täysin keittiön korkeakiiltovalkoisten ovien alumiinisiin listavetimiin sekä saarekkeen vitriinikaapin lasiovien kehyksiin. Kyseisten huoneiden huonekalut tulivat suoraan entiseltä asunnoltamme ja nekin asettuivat tähän kotiin mielestäni erittäin hyvin (telkkaria lukuunottamatta). Paljon paremmin nämä huonekalut pääsevät tällä asunnolla oikeuksiinsa, kuin edellisellä.


Täytyy sanoa, että kuvia räpsiessä ja niitä jälkeenpäin koneella katsellessa huomasi, että maha on jo todellakin pahasti tiellä. Järkeviin kuvausasentoihin ei meinannut taipua millään, kyykystä ei meinaa päästä ylös ja osa kuvista onkin juuri sen näköisiä, että ei oo kuvaaja paljon kohteensa tasolle mennyt. Viime aikoina kuvaaminen on jäänyt kyllä hävettävän vähälle ja onkin inhottanut puskea blogiin täysin kuvattomia postauksia.

Lisäksi kuvat on kyllä niin stilisoimattomia kun voi olla: tasoilla on tavaroita, jotka sinne on sattunut jäämään, keittiössä käsipyyhe rellottaa vinossa, jääkaapin ovi on vuorattu erilaisilla lippulappusilla ja magneeteilla. No, tältä meillä näyttää päivittäin.

Muutto lähestyy

Ihan uskomatonta, että enää on jäljellä 30 päivää siihen, että saadaan oman kotimme avaimet ja päästään viimein muuttamaan. Siitä lähtien, kun tehtiin kauppakirjat asunnosta, on minulla ollut käytössä tj-laskuri, jota oon aika tarkkaan seuraillut ja nyt maaliviiva jo häämöttää.

Tässä vaiheessa muuttoa on valmisteltu mielestäni jo hyvin. Meillä on banaanilaatikoita hamstrattuna vähän yli 30. Näiden lisäksi on muutamia muita pahvilaatikoita sekä minun vanhempieni naapureilta saamme muovisia muuttolaatikoita lainaan lähempänä. Noita muovisia laatikoita tulemme käyttämään lähinnä keittiötavaroiden pakkaamiseen sekä muiden selkeästi raskaampien tavaroiden kohdalla. Pakkaamisen pehmikkeeksi pitää vielä pyytää vanhempiani säästämään sanomalehtiä sekä hankkia kuplamuovia. Tuo kuplamuovi tulee olemaan tarpeen myös huonekalujen varjelemisessa muuton aikana. Meillä on melko paljon korkeakiiltovalkoisia huonekaluja ja haluan pyrkiä välttämään niiden ylimääräisen naarmuuntumisen ja kolhiintumisen.

Koska itse en ole muuton ollessa ajankohtainen enää kovinkaan kykenevä kantamaan raskaita huonekaluja ja muuttolaatikoita, olen kokenut muuton organisoinnin tärkeäksi. Pakatut muuttolaatikot on värikoodattu huonekohtaisesti post it- lapuilla, joihin on lisäksi kirjoitettu mihin huoneeseen ko. laatikko on matkalla ja kuvaus siitä, mitä se suunnilleen sisältää. Esimerkiksi muutaman Mötkiksen tavaroita sisältävän laatikon lappuun olen kirjoittanut suosiolla "sekalaista, Mari katsoo läpi", ettei kenenkään muun tarvitse niitä alkaa perkaamaan. Kyseisiin laatikoihin on siis pakattu eri kokoisia vaatteita sitä mukaa, kun niitä on hankittu. Onneksi edes yksi Mötkiksen vaatteita sisältävä laatikko on pakattu täysin koittain ja eri koot on eroteltu toisistaan A4-arkeilla. Kyseisessä laatikossa on onneksi pikkukoot, joten ne saa paikoilleen kivuttomasti, isompien vaatteiden käyttöönottoon on vielä kuitenkin runsaasti aikaa.

Toinen muuttoa (toivottavasti) helpottava organisointitapa on ollut muuttokuormien suunnittelu. Olen tehnyt listauksen siitä, mitä huonekaluja kuljetetaan missäkin kuormassa. Tämä saattaa kuulostaa aivan pöljältä hormoonihuuruilulta ja saattaa toki myös sellaiseksi osoittautuakin, mutta sille on syynsä. Ensimmäinen kuorma on tarkoitus pakata muuttoa edeltävänä päivänä Paavon päästyä töistä, joten kyseiseen kuormaan ei voi esimerkiksi sänkyä pakata. Ensimmäisessä kuormassa on myös lähdössä nuo korkeakiiltovalkoiset huonekalut, sillä uskon ja toivon, että vielä ensimmäisen kuorman lastaamisen ja purkamisen aikaan muutossa apuna olevilla on jaksamista ja mielenkiintoa hieman niitä varoa.

Muuton kulkuvälineinä tulemme siis käyttämään henkilöautojen lisäksi Paavon työpaikalta lainaan saatavaa pakettiautoa, sekä (toivottavasti) kuomukärryä. Mikäli tuota kuomukärryä emme saa, täytyy mennä tavallisella peräkärryllä. Kantamista helpottamaan lainataan Paavon töistä nokkakärryt. Bemarin takapenkin vetoisuus banaanilaatikoiden osalta testattiin niiden noudon yhteydessä ja tulos oli huimat 9 laatikkoa. Noiden lisäksi myös peräkonttiin mahtuu muutamia laatikoita kun lastaustavan suunnittelee järkeväksi. Pääsen siis aloittamaan heti tavaroiden purkamisen jo useamman laatikon kohdalla, kunhan saamme avaimet ja pääsemme paikan päälle.

Tällä hetkellä muuttoa varten on pakattuna muutamia laatikoita, jotka sisältävät meidän kolmen vaatteita: Mötkiksen vaatteet, Paavon ja minun kausivaatteet sekä minulle liian pienet vaatteet. Raskausaikana muuttamisen näppärä puoli on se, ettei omasta vaatevarannosta ole edes murto-osa käytössä, joten raskauden aikana käytöstä pois olevat vaatteet on voinut surutta pakata jo viikkoja sitten, en tule niitä tarvitsemaan vielä pitkään aikaan. Edellä mainittuja lukuunottamatta pakkaaminen on ollut melko maltillista, enkä ole sitä hirveästi aloittanut yksin lomaillessani. Nyt kun Paavokin jäi kesälomalle, pääsee pakkaaminen paremmin vauhtiin. Haluan, että Paavo on pakkaamisessa mukana, että molemmat tiedämme suunnilleen, mitä minnekkin on pakattu sekä siksi, etten yksinäni halua keikkua yläkaappien sisältöjä penkomassa.

Nykyisestä kodistamme muutettavien tavaroiden lisäksi Mötkistä varten tehtyjä hankintoja on tilanpuutteen vuoksi sijoitettuna myös vanhempieni luokse. Siellä muuttoa odottavat yhdistelmärattaat, turvakaukalo(t) hehheh, sekä pinnasänky. Yhden henkilöautokuormallisen tavaraa saa siis hakea sieltä vielä, kunhan muutto on saatu muuten pakettiin ja tavarat löytäneet suunnilleen paikkansa.

Vaikka on kuinka ihanaa päästä muuttamaan omaan kotiin viimein, on toisaalta muutto ainakin omalta osaltani tällä kertaa todella, todella stressaava. Tällä hetkellä näyttää siltä, että muutto tullaan toteuttamaan todella pienellä porukalla, ja pelkään, että tekemistä on liikaa tekijöitä kohti. Kannettavaa on kuitenkin suhteellisen paljon ja osa huonekaluista jo raskaita ja todella epämiellyttäviä käsitellä. Koen myös osaltani tavallaan syyllisyyttä siitä, etten voi itse omaan muuttooni täysillä osallistua, vaan muut joutuvat tekemään paljon puolestani. Lisäksi hieman jännitän sitä, minkälaisia hepuleita tulen muuttopäivänä vetämään, jos jotain esimerkiksi rikkoutuu tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu. Täytyy varmaan ensimmäisenä kodille päästyämme pitää puhe ja kiittää kaikkia jo valmiiksi sekä pahoitella mahdollisia hormoonihuuruisia kohtauksia.

Edellä mainittujen stressitekijöiden lisäksi tämä keskeneräisyys ja muuttolaatikoiden seassa elämäminen alkaa olla melko epämiellyttävää. Kaikki on vähän levällään sikin sokin eikä koti oikein tunnu kodilta. Tästä en voi syyttää muita kuin itseäni, itseppähän malttamattomuuksissani halusin hamstrata banaanilaatikot jo hyvissä ajoin, että niitä varmasti saamme. Jälkeenpäin ajateltuna, tämän asian suhteen olisi voinut ehkä malttaa vaikkapa tähän päivään saakka, niin kotimme ei olisi ollut sotatantereen ja keskeneräisen muuton risteytys jo edellistä kuukautta...

KOTI

25.10.2016 satoi ensilumi Kuopiossa. Samana päivänä käytiin Paavon kanssa allekirjottamassa kauppakirjat ensiasunnosta. Edeltävä kesä ja syksy oltiin ravattu lukuisissa eri näytöissä, kahlattu läpi pankit saaden erilaisia tarjouksia vertailtavaksi, kunnes viimein tärppäsi. Löysimme rakentamisen alkuvaiheessa olevan kaksitasoisen rivitalokolmion, jonka pintamateriaalit ja kiinteät kalusteet pääsimme itse valitsemaan ja kasaamaan meille mieluisan kokonaisuuden.

Erityisesti kyseisessä asunnossa houkutti tuo kaksitasoisuus. Mielestäni on hyvä, että ns. yhteiset tilat on erotettu makuuhuoneista tuolla muutamaan portaan korkoerolla. Lisäksi kaksitasoisuus tuo kyseiseen asuntoon parhaimmillaan lähes neljän metrin huonekorkeuden, joten tilantunteen pitäisi olla kohdallaan.

Meidän pihamme rajautuu pieneen metsäkaistaleeseen, jonka takaa lähtevät sulan maan aikaan pururadat ja talvisin hiihtoladut. Ulkoilumahdollisuudet on siis kohdillaan ja juuri sopivan helposti saavutettavissa näin kahden koiran omistajan näkökulmasta. Lisäksi pihamme on ainakin omaan silmään rakennusvaiheessa kyseisen asuinalueen pihoja kookkaampi. Tuo virkistysalueeseen rajautuminen tuo (ainakin muutaman vuoden ajaksi) varmuuden siihen, ettei meitä vastapäätä voida enää rakentaa.

Kalustevalinnat toteutettiin yhteistyössä Topi-keittiön suunnittelijan kanssa kun taas pintamateriaalien valinta toteutettiin K-raudan sisustussuunnittelijan avustuksella. Rakennuttajan listaamat vakiomateriaalit vastasivat pitkälti omaa makuamme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pintojen osalta.

Tämä postaus on kirjoitettu rakentamisen aikana, joten sen kuvat ovat osittain keskeneräisestä kodista. Kuitenkin niistä saa jo jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä tuleman pitää. Suurimmista osin huoneista on otettu kuvat ennen ja jälkeen: betonilla ja pohjamaalissa vs. valmiiksi kalustettuna ja maalattuna. Kuvien asettelu ei kaikkien huoneiden kohdalla ole täysin ideaali osan kuvista ollessa vaaka- ja osa pystysuunnassa.

Keittiö & olohuone

Vakiomateriaaleista ei löytynyt mieleisiä keittiönkaappeja, vaan päädyimme Kosketus-sarjan korkeakiiltovalkoiseen oveen alumiininvärisellä listavetimellä. Lisäsäilytystilaa keittiöön saatiin teettämällä saarekkeeseen vitriini alumiinikehys-lasiovilla ja asennuttamalla kulmakaappiin kattilakaruselli. Vakiona keittiön kodinkoneina toimivat rosteriset UPO:n jääkaappipakastin, astianpesukone sekä integroidut mikro, induktiotaso sekä kalusteuuni.

Keittiöön vakiopintamateriaalien sijaan valitsimme välitilanlaataksi tummanharmaan Industrial-laatan koossa 60x60cm. Kyseinen laatta valittiin rikkomaan korkeakiiltovalkoisen keittiön muuten seesteistä ja jopa kliinistä tunnelmaa. Laatta asennettiin 0-saumalla, eli siis saumaus pyrittiin tekemään mahdollisimman huomaamattomaksi.

Olohuoneen korkein seinä valittiin tehosteseinäksi. Tässä kohtaa väriksi valikoitui rauhallinen vaaleanharmaa. Olohuoneen osalta ainoana muutoksena kattoon lisättiin yksi valaisinpaikka lisää ja kyseinen valaisinpaikka valittiin säädettäväksi himmentimellä olevalla katkaisimella.

 

Makuuhuoneet & vaatehuone

Ison makuuhuoneen kolme vaatekomeroa tuplattiin ja lisäyksenä kaksiovisen rekkikomeron rekit asennettiin kahteen korkeuteen. Nykyisessä asunnossa meillä on aivan liian vähän kaappisäilytystilaa ja alkuperäisen suunnitelman mukaan uuteen kotiin olisi tullut saman verran kaappitilaa isoon makuuhuoneeseen. Toivottavasti tällä kaappitilan kaksinkertaistamisella päästään edes vähän eteenpäin säilytystilaongelman kanssa. Muuten makuuhuoneiden osalta mentiin alkuperäisellä suunnitelmalla. Molempiin makuuhuoneisiin valittiin tehostemaaliseinä. Värimaailmana toimi rauhalliset, maanläheiset sävyt. Mötkiksen huoneen tehosteseinä on hieman meidän makuuhuonettamme tummempi.

Mötkiksen huoneesta on siis käynti vaatehuoneeseen eikä ko. huoneeseen muuta kiinteää säilytystilaa tule. Ajatuksena on sijoittaa mötkiksen makuuhuoneeseen lipasto, jossa säilytetään sillä hetkellä käytössä olevan kokoiset vaatteet. Seuraavat koot odottavat vaatehuoneessa (toivottavasti laatikoihin koottain lajiteltuna).

Kun makuuhuoneiden pintamateriaalivalintoja marras-joulukuussa toteutettiin, ei mötkiksestä ollut vielä tietoakaan. Emme halunneet valita pienempään makuuhuoneeseen mitään "lapsellisia" pintoja, vaan kyseisestä huoneesta oli tulossa vieras- ja työhuone, joka tarpeen tullen muuntuisi lapsen huoneeksi. Tämän takia seinän värivalinta voi osan silmään kalskahtaa hieman ankeana lapsen huoneeseen. Kuten muidenkin seinien tehostevärien valinnassa, myös tämän huoneen kohdalla ajattelimme, että valitsemme sävyn, johon on helppo yhdistää erivärisiä tekstiilejä tuoden niillä ilmettä huoneeseen.

WC

WC:n kalusteisiin tehtiin muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna melko paljon. Kalusteet järjestettiin eritavalla ja pelkkien kaappien lisäksi kalusteisiin valittiin myös vetolaatikoita. Keittiön välitilalaatan 30x60cm versiolla toteutettiin WC:n kalusteseinän laatoitus. Myös WC:n laatat asennettiin 0-saumaan. Muiden seinien kohdalla laattavalinnaksi päätyi kiiltävä valkoinen Kide-laatta koossa 25x40cm. Lattialaattana toimii Bettinan 10x10cm antrasiittiharmaa.

Kylpyhuone & sauna

Seinä- ja lattialaatat ovat tehosteraitoja lukuunottamatta samat, kuin WC:ssä. Kylpyhuoneeseen halusimme valkoisen kiiltävän laatan lisäksi tehosteraidan suihkun sekä wc-istuimen taakse. Tehostelaataksi valikoitui Teide, erilaisilla pinnan tekstuureilla varustettu harmaan erisävyjä toistava mosaiikkilaatta. Lisäksi saunaan kiukaan taakse valittiin Kartanon Black Quartzite tehostelaattaseinä. Muuten saunan seinät ja lauteet ovat tervaleppää. Kiukaana toimii Harvian Cilindro.

Pikkukuvissa nähtävissä tervaleppäpaneeli, jolla sauna sekä kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen katot paneloitiin, valitsemamme seinä- ja lattialaatat sekä kylpyhuoneen ja saunan tehostelaatat.

Eteinen & kodinhoitohuone

Eteisen ja kodinhoitohuoneen osalta vakiomateriaaleista poikettiin valitsemalla paremmat korit kyseisten tilojen kaappeihin. Noiden huoneiden kohdalla valinnat tehtiin kuitenkin vakiomateriaaleista, joten hintamuutos ei ollut merkittävä. Lisäksi lapsi- ja koiraperhearkea helpottamaan ja kulutuskestävyyttä lisäämään eteisen lattiamateriaaliksi valittiin muissa huoneissa olevan vinyylilankun sijaan laatta. Laattavalintana toimii Oregon antrasiitti.

Kodinhoitohuoneen kuvasta poiketen lavuaari tullaan vaihtamaan rosteriseen, syvempään pesualtaaseen. Ko. muutos on jostain syystä mennyt rakennuttajalle ohi korvien, mutta käytännöllisyys syistä tämän hetkinen lavuaari ei ollut valintamme Topilla kodinhoitohuonetta suunnitellessamme, vaan kodinhoitohuoneeseen valittiin paremmin vauvan pyllyn pesuun soveltuva pesuallas.


Kun kalustekuvien ja pohjapiirrustuksen pohjalta kotiamme alettiin marras-joulukuussa kokoamaan tuntui kokonaisuuden hahmottaminen ajoittain melko vaikealta. Asunnossa ei tuossa vaiheessa ollut edes väliseiniä, joten tilojen hahmottaminen oli haastavaa. Kuitenkin nyt kodin ollessa viimeistelyä vaille valmis, tuntuu kokonaisuus juuri oikealta ja valinnat meille sopivilta. Materiaalivalinnat tukevat toinen toisiaan ja kokonaisuus on omaan silmään ehyt. En malta odottaa seuraavalla viikolla olevaa katselmusta, jossa asunto käydään rakennuttajan kanssa läpi ja pääsemme pitkästä aikaa yhdessä Paavon kanssa käymään asunnolla. Ennen kaikkea en malta odottaa elokuun puolessa välin odottavaa muuttoa, jonka valmisteluja olemme jo aloittaneet.