KOTI: Olohuone ja keittiö

Tämä postaus odotti pöytälaatikossa ennen synnytystä ja 

oli tarkoitus julkaista se ennen Mötkiksen syntymää.

Toisin kuitenkin kävi ja hyvä niin, julkaistaan tämä siis nyt.

Tämä näiden kotipostausten tuottaminen on kestänyt ja kestänyt ja kestänyt. Enkä kyllä oikeastaan tiedä, onko vieläkään hyvä hetki näille. Seinät näyttävät tyhjiltä taulujen puuttuessa enkä oikein tiedä, osaanko tällaisia postauksia loppupeleissä oikein tehdäkään. Nyt kuitenkin muutosta on jo yli kaksi kuukautta aikaa, joten eiköhän nyt ole sopiva hetki. Vaikka tavarat löysivät paikkansa muuton jälkeen todella nopeasti ja uusi koti tuntui kodilta jo heti ensimmäisenä iltana, on täällä kuitenkin vielä keskeneräistä. Verhotangot saatiin seinälle vasta baby showereita edeltävänä iltana. Taulut odottavat edelleen seinälle laittamista. Samoin muutama valaisin pitäisi vielä hankkia.

Tarkoitushan oli aloittaa kotipostausten sarja Mötkiksen huoneesta, mutta voin sanoa, että tuo tavaran määrä mikä siellä on tällä hetkellä säilöttynä ei oikein motivoinut kuvaamiseen. Huoneessa siis on turvakaukalo sairaalalaukkuineen pinnasängyssä ja rattaat keskellä lattiaa. Lisäksi ylimääräiseksi jäänyt televisio rohlottaa edelleen kyseisessä huoneessa... Onneksi kuitenkin kaikki perusasiat on Mötkiksenkin huoneessa kunnossa ja kunhan nuo ylimääräiset tavarat sieltä pääsevät käyttöön, pääsee huonekin oikeuksiinsa.

Aloitetaan siis olohuoneesta ja keittiöstä. Huoneista, jotka oli mielestäni olennaisimmat saada nopeasti muuton jälkeen valmiiksi. Niissä kuitenkin oleskellaan päivittäin ja keittiö piti saada käyttökuntoon mahdollisimman pian, jotta siellä pääsi laittamaan ruokaa.

Vasemman puoleisessa kuvassa näkyvä seinä on asuntomme korkein. Korkeimmassa kohdassa huonekorkeus on vähän yli 3,5 metriä. Tuo korkeus tuo mukavasti tilantuntua muutenkin avaraan olohuoneeseen, mutta kostautui ikävästi telkkarin kohdalla: tuo 42" töllö näyttää onnettoman pieneltä kyseisellä seinällä, mutta niin pitkään kun se toimii, saa uuden television hankkiminen odottaa.

Tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin tuovat pikkuvalot olkkarissa ja ruokapöydän nurkkauksessa. Lisäksi kynttilöitä on tullut jo jonkun verran poltettua ja tuikkukipot löysivätkin paikkansa jo heti muuton jälkeen. Orkidea on hieman nuupahtanut ja tekisikin mieli hankkia uusi tilalle. Tiedän kuitenkin, ettei sekään tule kestämään minulla pari viikkoa, max kuukautta pitempään, joten antaapahan ehkä olla.

Olohuoneen ja keittiön isot ikkunat antavat paljon valoa ja ikkunoista avautuukin asuinalueeseen nähden kohtuullisen puistoiset maisemat. Esimerkiksi meidän talonyhtiössämme osalla olohuoneen ja keittiön ikkunoista näyttäytyy lähinnä autotallin takaseinää oman takapihan lisäksi, mikä ei mielestäni olisi kovinkaan mielekäs vaihtoehto. Olohuoneesta on käynti terassille, joten esimerkiksi kesäaamuina terassille on helppo siirtyä nauttimaan aamupalaa.

Alkuun muutossa kun keittiön kaappeja alettiin täyttää, mietin hetken kauhulla, että minne kaikki tavara tulee mahtumaan. Kuitenkin kaapit ja eritoten saarekkeen laatikot vetivät yllättävän hyvin. Keittiöön jäikin vielä kaappeihin tyhjää tilaa. Tämä on sinällään ihan hyvä, koska tavaramäärä tulee lisääntymään Mötkiksen syntymän myötä jos tarvitaan esimerkiksi tuttipulloja tai viimeistään siinä vaiheessa, kun kiinteisiin tutustuminen alkaa. Kuitenkin tällä hetkellä tilaa on siis hyvin ja kaapit on täytetty väljästi, joten tiivistämisen varaakin on tarpeen mukaan.

Kokonaisuutena näitä kahta huonetta samana tilana katsoessa täytyy kyllä todeta materiaalivalintojen menneen putkeen. Olohuoneen korkea seinä natsaa täysin keittiön korkeakiiltovalkoisten ovien alumiinisiin listavetimiin sekä saarekkeen vitriinikaapin lasiovien kehyksiin. Kyseisten huoneiden huonekalut tulivat suoraan entiseltä asunnoltamme ja nekin asettuivat tähän kotiin mielestäni erittäin hyvin (telkkaria lukuunottamatta). Paljon paremmin nämä huonekalut pääsevät tällä asunnolla oikeuksiinsa, kuin edellisellä.


Täytyy sanoa, että kuvia räpsiessä ja niitä jälkeenpäin koneella katsellessa huomasi, että maha on jo todellakin pahasti tiellä. Järkeviin kuvausasentoihin ei meinannut taipua millään, kyykystä ei meinaa päästä ylös ja osa kuvista onkin juuri sen näköisiä, että ei oo kuvaaja paljon kohteensa tasolle mennyt. Viime aikoina kuvaaminen on jäänyt kyllä hävettävän vähälle ja onkin inhottanut puskea blogiin täysin kuvattomia postauksia.

Lisäksi kuvat on kyllä niin stilisoimattomia kun voi olla: tasoilla on tavaroita, jotka sinne on sattunut jäämään, keittiössä käsipyyhe rellottaa vinossa, jääkaapin ovi on vuorattu erilaisilla lippulappusilla ja magneeteilla. No, tältä meillä näyttää päivittäin.