Viimeinen kolmannes on täällä

Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti aika on loppuen lopuksi kulunut ja muutama päivä sitten on alkanut jo viimeinen raskauskolmannes. Tänään viikkoja on 28+4 ja raskautta laskennallisesti jäljellä 80 päivää. Muuttoonkaan ei ole enää kun 16 päivää, joten melkoisen lähellä ensimmäistä yötä omassa kodissa jo ollaan.

Rakenneultran yhteydessä varattiin seuraava käynti äitipolille raskausviikolle 29. Käynti varattiin aikaisempien keskenmenojen ja raskausdiabeteksen takia tarkoituksena seurata Mötkiksen kasvua ja hyvinvointia. Oltiin molemmat sopivasti tuolloin lomalla niin päästiin taas yhdessä ultraan. Vaikka tiedän, että monet odottajat käyvät niskaturvotus- ja rakenneultrasta lähtien kaikissa ultrissa ilman isää joko vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta, en minä osaisi mennä ultrakäynneille ilman Paavoa. Naisten akuuttiin Mötkiksen liikkeiden vähyyden vuoksi jouduin menemään kuukausi sitten ilman Paavoa, mutta silloinkin isäni oli mukanani tukena ja seurana.

Ultra oli siis 28+0, ja ajatuksena oli tulla heti ultran jälkeen kirjoittelemaan kuulumiset, mutta kappaskappas ultrasta ei ihan hirveästi saatu mitään irti. Ultran suoritti sama lääkäri, kuin niskaturvotusultran ja nimenomaan voi puhua suorittamisesta. Täysin kylmän viileästi tervehti ja totesi, että ollaankin jo niskaturvotusultrassa tavattu, kysyi lyhyesti voinnin ja ohjasi tutkimuspöydälle makaamaan.

Ultrauksen aluksi katsottiin sydämen sykkivän ja sen jälkeen lääkäri siirtyi ottamaan mittoja painoarviota varten. Kolme ja puoli viikkoa sitten NAK:issa tehdyssä ultrassa Mötkiksen painoksi arvioitiin 750g ja risat päälle. Kaikki mitat olivat tuolloin viikkojaan vastaavat, symmetriset keskenään ja Mötkis kasvoi keskikäyrällä. 28+0 tehdyssä ultrassa päänympärys vastasi tasan viikkojaan, mahan mitta oli yhden tai kaksi päivää pidemmällä, mutta reisiluu vastasikin jo 28+5. Joko Mötkiksellä on nyt joku koipien kasvatuskausi ja reisiluun pituus tasoittuu raskauden ainana, tai sitten meille on tulossa pitkä jalkainen poitsu. Tuo reisiluun pituus nostatti painoarvion melkein yläkäyrälle arvion ollessa 1360g.

Pyysimme lääkäriä vilkaisemaan sukupuolen vielä varmistukseksi ja hän vahvisti Mötkiksen pojalta kovasti vaikuttavan. Lisäksi pyysimme saada kuvia mukaan käynniltä. Rakenneultrasta ei kunnollista kasvokuvaa saatu, koska Mötkis oli naama vasten istukkaa painautuneena. Tälläkään kertaa Mötkis ei ollut halukas tulemaan kuvatuksi, vaan hän imeskeli peukkua tyytyväisenä kätkien kasvonsa 3D-kuvaukselta. Sivuprofiilikuva kuitenkin saatiin ja söppänä, nökerönenähän masussa asustaa.

Näiden jälkeen lääkäri vielä tarkisti virtaukset ja kertoi niidenkin olevan kunnossa. Hänen mukaansa tuolla reisiluun pituudella ei tosiaan tässä vaiheessa ole mitään merkitystä, vaan se voi vielä raskauden aikana tasoittua tai sitten ei, mistä ei myöskään olisi mitään haittaa. Ultrailu lopetettiin ja meidät pyydettiin vielä pöydän ääreen. Lääkäri kysyi olisiko meillä jotain kysyttävää ja jos ei, voisimme siirtyä viereiseen huoneeseen varaamaan seuraavaa aikaa hoitajan kanssa raskausviikolle 36. En osannut kysyä lääkäriltä mitään, niin vähäsanainen hän oli taas ultrauksen aikana ollut eikä juurikaan huomioinut meitä, syntymättömän lapsen vanhempia mitenkään, joten siirryimme hoitajan huoneeseen mielummin.

Hoitaja alkoi katsoa aikaa seuraavalle kasvukontrollille ja aika varattiin 20.9. Hoitaja ohjeisti vielä sokereiden mittauksesta siten, että nyt olisi hyvä mittailla sokereita lähinnä aamupaaston osalta sekä aterioiden jälkeen. Arvot ovat olleet tähän asti täysin ilman ylityksiä rajojen sisäpuolella, mutta viimeisen kolmanneksen aikana insuliinin tuotannossa voi tapahtua heikkenemistä, jolloin sokerit alkavat heitellä.

Kysyin vielä lopuksi hoitajalta imetykseen valmistautumisesta saaden vastaukseksi tiedon etsimisen olevan tärkeintä. Synnärillä ohjattaisiin imuotteessa ja ensi-imetyksessä. Syntymän jälkeen hoitaja painotti ihokontaktin olevan erittäin tärkeää vielä kotiutumisenkin jälkeen, jotta imetys käynnistyy hyvin. Ihokontaktissa myös vauva tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen ruumiinlämpönsä sekä verensokerinsa pysyvät tasaisempina.

Tämän jälkeen poistuttiin huoneesta ja vilkaistiin toisiamme heti käytävälle päästyämme. Se lääkäri. Ai että. Ennen seuraavaa aikaa täytyy muistaa soittaa ja kysyä, että kuka lääkäri ultraa on tekemässä. En ollut uskonut, että kyseinen lääkäri enää vastaan tulee enkä siksi soittanut ja varmistanut ultraavaa lääkäriä tämän käynnin osalta, mutta seuraavalla kerralla toivon toisen lääkärin. Hänen vastaanotollaan käydessä tuntuu, ettei meille vanhemmille tarvitse kertoa mitään ja tärkeintä on, että saadaan tiedot kirjattua rekisteriin ja sillä selvä. Eihän vanhempien tarvitse tietää lapsensa kasvusta ja kehityksestä mahdollisimman paljon jo sikiövaiheessa. Eihän se ole olennaista kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta, ehei. Noh, meitä on moneksi.

Ultran lisäksi viimeisen kolmanneksen tuntua tähän viikkoon toi lauantai iltana herahtaneet ensimmäiset maitotipat. Paavo oli vesillä kavereidensa kanssa ja soitin hänelle ihmeissäni kertoen, että nyt ne ekat tipat tuli. Toivotaan, että tämä enteilee hyvin käynnistyvää imetystä ja Mötkiksen tarpeita vastaavaa maidontuotantoa. Toiveenahan minulla on täysimetys, joten siltä osin olisin erittäin tyytyväinen siihen, jos nämä ensimmäiset tipat jo tosiaan voivat ennakoida onnistuvaa imetystä. Ainakin kehoni siihen pikkuhiljaa näköjään valmistautuu.

28+1

Muutto lähestyy

Ihan uskomatonta, että enää on jäljellä 30 päivää siihen, että saadaan oman kotimme avaimet ja päästään viimein muuttamaan. Siitä lähtien, kun tehtiin kauppakirjat asunnosta, on minulla ollut käytössä tj-laskuri, jota oon aika tarkkaan seuraillut ja nyt maaliviiva jo häämöttää.

Tässä vaiheessa muuttoa on valmisteltu mielestäni jo hyvin. Meillä on banaanilaatikoita hamstrattuna vähän yli 30. Näiden lisäksi on muutamia muita pahvilaatikoita sekä minun vanhempieni naapureilta saamme muovisia muuttolaatikoita lainaan lähempänä. Noita muovisia laatikoita tulemme käyttämään lähinnä keittiötavaroiden pakkaamiseen sekä muiden selkeästi raskaampien tavaroiden kohdalla. Pakkaamisen pehmikkeeksi pitää vielä pyytää vanhempiani säästämään sanomalehtiä sekä hankkia kuplamuovia. Tuo kuplamuovi tulee olemaan tarpeen myös huonekalujen varjelemisessa muuton aikana. Meillä on melko paljon korkeakiiltovalkoisia huonekaluja ja haluan pyrkiä välttämään niiden ylimääräisen naarmuuntumisen ja kolhiintumisen.

Koska itse en ole muuton ollessa ajankohtainen enää kovinkaan kykenevä kantamaan raskaita huonekaluja ja muuttolaatikoita, olen kokenut muuton organisoinnin tärkeäksi. Pakatut muuttolaatikot on värikoodattu huonekohtaisesti post it- lapuilla, joihin on lisäksi kirjoitettu mihin huoneeseen ko. laatikko on matkalla ja kuvaus siitä, mitä se suunnilleen sisältää. Esimerkiksi muutaman Mötkiksen tavaroita sisältävän laatikon lappuun olen kirjoittanut suosiolla "sekalaista, Mari katsoo läpi", ettei kenenkään muun tarvitse niitä alkaa perkaamaan. Kyseisiin laatikoihin on siis pakattu eri kokoisia vaatteita sitä mukaa, kun niitä on hankittu. Onneksi edes yksi Mötkiksen vaatteita sisältävä laatikko on pakattu täysin koittain ja eri koot on eroteltu toisistaan A4-arkeilla. Kyseisessä laatikossa on onneksi pikkukoot, joten ne saa paikoilleen kivuttomasti, isompien vaatteiden käyttöönottoon on vielä kuitenkin runsaasti aikaa.

Toinen muuttoa (toivottavasti) helpottava organisointitapa on ollut muuttokuormien suunnittelu. Olen tehnyt listauksen siitä, mitä huonekaluja kuljetetaan missäkin kuormassa. Tämä saattaa kuulostaa aivan pöljältä hormoonihuuruilulta ja saattaa toki myös sellaiseksi osoittautuakin, mutta sille on syynsä. Ensimmäinen kuorma on tarkoitus pakata muuttoa edeltävänä päivänä Paavon päästyä töistä, joten kyseiseen kuormaan ei voi esimerkiksi sänkyä pakata. Ensimmäisessä kuormassa on myös lähdössä nuo korkeakiiltovalkoiset huonekalut, sillä uskon ja toivon, että vielä ensimmäisen kuorman lastaamisen ja purkamisen aikaan muutossa apuna olevilla on jaksamista ja mielenkiintoa hieman niitä varoa.

Muuton kulkuvälineinä tulemme siis käyttämään henkilöautojen lisäksi Paavon työpaikalta lainaan saatavaa pakettiautoa, sekä (toivottavasti) kuomukärryä. Mikäli tuota kuomukärryä emme saa, täytyy mennä tavallisella peräkärryllä. Kantamista helpottamaan lainataan Paavon töistä nokkakärryt. Bemarin takapenkin vetoisuus banaanilaatikoiden osalta testattiin niiden noudon yhteydessä ja tulos oli huimat 9 laatikkoa. Noiden lisäksi myös peräkonttiin mahtuu muutamia laatikoita kun lastaustavan suunnittelee järkeväksi. Pääsen siis aloittamaan heti tavaroiden purkamisen jo useamman laatikon kohdalla, kunhan saamme avaimet ja pääsemme paikan päälle.

Tällä hetkellä muuttoa varten on pakattuna muutamia laatikoita, jotka sisältävät meidän kolmen vaatteita: Mötkiksen vaatteet, Paavon ja minun kausivaatteet sekä minulle liian pienet vaatteet. Raskausaikana muuttamisen näppärä puoli on se, ettei omasta vaatevarannosta ole edes murto-osa käytössä, joten raskauden aikana käytöstä pois olevat vaatteet on voinut surutta pakata jo viikkoja sitten, en tule niitä tarvitsemaan vielä pitkään aikaan. Edellä mainittuja lukuunottamatta pakkaaminen on ollut melko maltillista, enkä ole sitä hirveästi aloittanut yksin lomaillessani. Nyt kun Paavokin jäi kesälomalle, pääsee pakkaaminen paremmin vauhtiin. Haluan, että Paavo on pakkaamisessa mukana, että molemmat tiedämme suunnilleen, mitä minnekkin on pakattu sekä siksi, etten yksinäni halua keikkua yläkaappien sisältöjä penkomassa.

Nykyisestä kodistamme muutettavien tavaroiden lisäksi Mötkistä varten tehtyjä hankintoja on tilanpuutteen vuoksi sijoitettuna myös vanhempieni luokse. Siellä muuttoa odottavat yhdistelmärattaat, turvakaukalo(t) hehheh, sekä pinnasänky. Yhden henkilöautokuormallisen tavaraa saa siis hakea sieltä vielä, kunhan muutto on saatu muuten pakettiin ja tavarat löytäneet suunnilleen paikkansa.

Vaikka on kuinka ihanaa päästä muuttamaan omaan kotiin viimein, on toisaalta muutto ainakin omalta osaltani tällä kertaa todella, todella stressaava. Tällä hetkellä näyttää siltä, että muutto tullaan toteuttamaan todella pienellä porukalla, ja pelkään, että tekemistä on liikaa tekijöitä kohti. Kannettavaa on kuitenkin suhteellisen paljon ja osa huonekaluista jo raskaita ja todella epämiellyttäviä käsitellä. Koen myös osaltani tavallaan syyllisyyttä siitä, etten voi itse omaan muuttooni täysillä osallistua, vaan muut joutuvat tekemään paljon puolestani. Lisäksi hieman jännitän sitä, minkälaisia hepuleita tulen muuttopäivänä vetämään, jos jotain esimerkiksi rikkoutuu tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu. Täytyy varmaan ensimmäisenä kodille päästyämme pitää puhe ja kiittää kaikkia jo valmiiksi sekä pahoitella mahdollisia hormoonihuuruisia kohtauksia.

Edellä mainittujen stressitekijöiden lisäksi tämä keskeneräisyys ja muuttolaatikoiden seassa elämäminen alkaa olla melko epämiellyttävää. Kaikki on vähän levällään sikin sokin eikä koti oikein tunnu kodilta. Tästä en voi syyttää muita kuin itseäni, itseppähän malttamattomuuksissani halusin hamstrata banaanilaatikot jo hyvissä ajoin, että niitä varmasti saamme. Jälkeenpäin ajateltuna, tämän asian suhteen olisi voinut ehkä malttaa vaikkapa tähän päivään saakka, niin kotimme ei olisi ollut sotatantereen ja keskeneräisen muuton risteytys jo edellistä kuukautta...

Vauhtia alkavaan viikkoon NAKista

Tähän viikkoon haettiin vauhtia KYS:n naisten akuutista. Koko eilisen päivän mötkis oli kummallisen vaisu ja tunsin liikkeitä vain harvakseltaan ja sillonkin hennompina kun normaalisti. Lähes unettoman yön jälkeen koitin soitella aamulla neuvolaan, jonne olisi ollut meno tänään, josko heillä olisi ultraus mahdollisuutta käynnin yhteydessä. En kuitenkaan saanut terkkaria kiinni ja soitin äidille itkukurkussa. Äitini soitteli sitten puolestani tuonne akuuttiin ja sain ohjeeksi tulla käymään näytillä.

Isäni lähti mukaani akuuttiin Paavon ollessa töissä. Valmistauduin ilmoittautumisen jälkeen odottamaan pitkänkin aikaa ennen näytille pääsyä. Hyvä, että kerkesin istua alas niin hoitaja/kätilö tuli jo hakemaan ja siirryttiin tutkimushuoneeseen. Tässä vaiheessa mieleen tuli, että nyt on oikeasti tosi kyseessä kun asiat tapahtuvat näin vauhdilla.

Pääsin käyrille makailemaan ja tunnin verran käyrää seurattiin. Sain napin, jota piti painaa liikkeitä tuntiessa ja hyvin pian käyrille rauhoittumisen jälkeen liikkeitä alkoi tuntua hyvinkin. Sykkeiden seurannan jälkeen hoitaja kertoi kaiken olevan sykkeiden ja käyrillä oloaikana tehdyn liikelaskennan osalta kunnossa. Hän kuitenkin kyseli haluaisinko jutella vielä lääkärin kanssa ja todellakin halusin. Hoitaja ohjasi minut odotusaulaan, jossa odottelin puolisen tuntia lääkäriä.

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen lääkäri kutsui minut sisään tutkimushuoneeseen. Lääkäri kyseli taustat ja ohjasi tutkimuspöydälle kertoen, että tarkistetaan vielä ultraten kaiken olevan kunnossa. Kerroin aikaisemmista keskenmenoista ja niiden lietsoneista peloista siitä, että vähintään istukka on irronnut ja mötkis kärsii hapenpuutteesta tai jotain muuta yhtä vakavaa on tapahtunut, kun liikkeet eivät kunnolla tunnu. Tässä näkee, kuinka hysteerinen ihmismieli osaa olla siinä vaiheessa, kun menettämisen pelko astuu kuvioihin.

Ultrauksen aluksi lääkäri tarkasti aivoista jonkun valtimon virtaukset sekä muutamat muut virtaukset todeten niiden olevan täysin kunnossa. Hän otti mitat pään- ja mahanympäryksestä sekä reisiluusta ja vertasi niitä viikkoihin. Mötkis kasvaa edelleen keskikäyrällä, symmetrisesti, täysin viikkojaan vastaten. Painoarvio tällä hetkellä on noin 750g. Ultrauksen aikana mötkis oli pää alaspäin, peppu oikeassa ja jalat vasemmassa kylkikaaressa.

Lääkäri tutki ultraten myös istukan todeten sen olevan ehyt eikä pelkoni istukan irtoamisesta siis ollut onneksi aiheellinen. Lopuksi lääkäri tarkisti vielä pyynnöstäni ultraten kohdunkaulan tilanteen. Kiinteää kohdunkaulaa on ainakin 3,5cm. Ihan koko kohdunkaulaa lääkäri ei saanut näkyviin, mutta vähintään tuo 3,5cm sitä on. Lääkäri kertoi, että tilastojen valossa näillä viikoilla noin pitkällä kaulakanavalla mennään täysiaikaisuuteen saakka eikä mitään pelkoa ennen aikaisuudesta ole.

Sekä sykkeiden seurannan, akuutissa tehdyn liikelaskennan että ultrauksen perusteella kaikki on siis kunnossa ja mötkiksellä on kaikki hyvin. Liikkeiden vähyys ja mötkiksen vaisuus kuitenkin säikäyttivät pahasti enkä olisi päässyt yli kokonaisvaltaisesti ahdistuksesta ja tunteesta, ettei kaikki ole hyvin, ellen olisi käynyt näytillä. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen olikin juuri toivomani: turhaa käyntiä ei ole, vaan aina saa tarpeen tullen tulla näytille.

Keskenmenotaustamme on ajoittain varjostanut tätäkin raskautta,

mutta koskaan aikaisemmin eivät kauhukuvat kohtukuolemasta

olleet näin kirkkaina mielessäni kuin viimeisen vuorokauden aikana.

Vaikka menettämisen pelko on ollut mielessä silloin tällöin,

on minulla ollut kuitenkin vahva tunne siitä,

että tämä raskaus sujuu onnellisesti loppuun asti.

Haluan uskoa siihen,

että tämä lapsi tulee täyttämään

tähän asti tyhjät sylimme <3

KOTI

25.10.2016 satoi ensilumi Kuopiossa. Samana päivänä käytiin Paavon kanssa allekirjottamassa kauppakirjat ensiasunnosta. Edeltävä kesä ja syksy oltiin ravattu lukuisissa eri näytöissä, kahlattu läpi pankit saaden erilaisia tarjouksia vertailtavaksi, kunnes viimein tärppäsi. Löysimme rakentamisen alkuvaiheessa olevan kaksitasoisen rivitalokolmion, jonka pintamateriaalit ja kiinteät kalusteet pääsimme itse valitsemaan ja kasaamaan meille mieluisan kokonaisuuden.

Erityisesti kyseisessä asunnossa houkutti tuo kaksitasoisuus. Mielestäni on hyvä, että ns. yhteiset tilat on erotettu makuuhuoneista tuolla muutamaan portaan korkoerolla. Lisäksi kaksitasoisuus tuo kyseiseen asuntoon parhaimmillaan lähes neljän metrin huonekorkeuden, joten tilantunteen pitäisi olla kohdallaan.

Meidän pihamme rajautuu pieneen metsäkaistaleeseen, jonka takaa lähtevät sulan maan aikaan pururadat ja talvisin hiihtoladut. Ulkoilumahdollisuudet on siis kohdillaan ja juuri sopivan helposti saavutettavissa näin kahden koiran omistajan näkökulmasta. Lisäksi pihamme on ainakin omaan silmään rakennusvaiheessa kyseisen asuinalueen pihoja kookkaampi. Tuo virkistysalueeseen rajautuminen tuo (ainakin muutaman vuoden ajaksi) varmuuden siihen, ettei meitä vastapäätä voida enää rakentaa.

Kalustevalinnat toteutettiin yhteistyössä Topi-keittiön suunnittelijan kanssa kun taas pintamateriaalien valinta toteutettiin K-raudan sisustussuunnittelijan avustuksella. Rakennuttajan listaamat vakiomateriaalit vastasivat pitkälti omaa makuamme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pintojen osalta.

Tämä postaus on kirjoitettu rakentamisen aikana, joten sen kuvat ovat osittain keskeneräisestä kodista. Kuitenkin niistä saa jo jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä tuleman pitää. Suurimmista osin huoneista on otettu kuvat ennen ja jälkeen: betonilla ja pohjamaalissa vs. valmiiksi kalustettuna ja maalattuna. Kuvien asettelu ei kaikkien huoneiden kohdalla ole täysin ideaali osan kuvista ollessa vaaka- ja osa pystysuunnassa.

Keittiö & olohuone

Vakiomateriaaleista ei löytynyt mieleisiä keittiönkaappeja, vaan päädyimme Kosketus-sarjan korkeakiiltovalkoiseen oveen alumiininvärisellä listavetimellä. Lisäsäilytystilaa keittiöön saatiin teettämällä saarekkeeseen vitriini alumiinikehys-lasiovilla ja asennuttamalla kulmakaappiin kattilakaruselli. Vakiona keittiön kodinkoneina toimivat rosteriset UPO:n jääkaappipakastin, astianpesukone sekä integroidut mikro, induktiotaso sekä kalusteuuni.

Keittiöön vakiopintamateriaalien sijaan valitsimme välitilanlaataksi tummanharmaan Industrial-laatan koossa 60x60cm. Kyseinen laatta valittiin rikkomaan korkeakiiltovalkoisen keittiön muuten seesteistä ja jopa kliinistä tunnelmaa. Laatta asennettiin 0-saumalla, eli siis saumaus pyrittiin tekemään mahdollisimman huomaamattomaksi.

Olohuoneen korkein seinä valittiin tehosteseinäksi. Tässä kohtaa väriksi valikoitui rauhallinen vaaleanharmaa. Olohuoneen osalta ainoana muutoksena kattoon lisättiin yksi valaisinpaikka lisää ja kyseinen valaisinpaikka valittiin säädettäväksi himmentimellä olevalla katkaisimella.

 

Makuuhuoneet & vaatehuone

Ison makuuhuoneen kolme vaatekomeroa tuplattiin ja lisäyksenä kaksiovisen rekkikomeron rekit asennettiin kahteen korkeuteen. Nykyisessä asunnossa meillä on aivan liian vähän kaappisäilytystilaa ja alkuperäisen suunnitelman mukaan uuteen kotiin olisi tullut saman verran kaappitilaa isoon makuuhuoneeseen. Toivottavasti tällä kaappitilan kaksinkertaistamisella päästään edes vähän eteenpäin säilytystilaongelman kanssa. Muuten makuuhuoneiden osalta mentiin alkuperäisellä suunnitelmalla. Molempiin makuuhuoneisiin valittiin tehostemaaliseinä. Värimaailmana toimi rauhalliset, maanläheiset sävyt. Mötkiksen huoneen tehosteseinä on hieman meidän makuuhuonettamme tummempi.

Mötkiksen huoneesta on siis käynti vaatehuoneeseen eikä ko. huoneeseen muuta kiinteää säilytystilaa tule. Ajatuksena on sijoittaa mötkiksen makuuhuoneeseen lipasto, jossa säilytetään sillä hetkellä käytössä olevan kokoiset vaatteet. Seuraavat koot odottavat vaatehuoneessa (toivottavasti laatikoihin koottain lajiteltuna).

Kun makuuhuoneiden pintamateriaalivalintoja marras-joulukuussa toteutettiin, ei mötkiksestä ollut vielä tietoakaan. Emme halunneet valita pienempään makuuhuoneeseen mitään "lapsellisia" pintoja, vaan kyseisestä huoneesta oli tulossa vieras- ja työhuone, joka tarpeen tullen muuntuisi lapsen huoneeksi. Tämän takia seinän värivalinta voi osan silmään kalskahtaa hieman ankeana lapsen huoneeseen. Kuten muidenkin seinien tehostevärien valinnassa, myös tämän huoneen kohdalla ajattelimme, että valitsemme sävyn, johon on helppo yhdistää erivärisiä tekstiilejä tuoden niillä ilmettä huoneeseen.

WC

WC:n kalusteisiin tehtiin muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna melko paljon. Kalusteet järjestettiin eritavalla ja pelkkien kaappien lisäksi kalusteisiin valittiin myös vetolaatikoita. Keittiön välitilalaatan 30x60cm versiolla toteutettiin WC:n kalusteseinän laatoitus. Myös WC:n laatat asennettiin 0-saumaan. Muiden seinien kohdalla laattavalinnaksi päätyi kiiltävä valkoinen Kide-laatta koossa 25x40cm. Lattialaattana toimii Bettinan 10x10cm antrasiittiharmaa.

Kylpyhuone & sauna

Seinä- ja lattialaatat ovat tehosteraitoja lukuunottamatta samat, kuin WC:ssä. Kylpyhuoneeseen halusimme valkoisen kiiltävän laatan lisäksi tehosteraidan suihkun sekä wc-istuimen taakse. Tehostelaataksi valikoitui Teide, erilaisilla pinnan tekstuureilla varustettu harmaan erisävyjä toistava mosaiikkilaatta. Lisäksi saunaan kiukaan taakse valittiin Kartanon Black Quartzite tehostelaattaseinä. Muuten saunan seinät ja lauteet ovat tervaleppää. Kiukaana toimii Harvian Cilindro.

Pikkukuvissa nähtävissä tervaleppäpaneeli, jolla sauna sekä kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen katot paneloitiin, valitsemamme seinä- ja lattialaatat sekä kylpyhuoneen ja saunan tehostelaatat.

Eteinen & kodinhoitohuone

Eteisen ja kodinhoitohuoneen osalta vakiomateriaaleista poikettiin valitsemalla paremmat korit kyseisten tilojen kaappeihin. Noiden huoneiden kohdalla valinnat tehtiin kuitenkin vakiomateriaaleista, joten hintamuutos ei ollut merkittävä. Lisäksi lapsi- ja koiraperhearkea helpottamaan ja kulutuskestävyyttä lisäämään eteisen lattiamateriaaliksi valittiin muissa huoneissa olevan vinyylilankun sijaan laatta. Laattavalintana toimii Oregon antrasiitti.

Kodinhoitohuoneen kuvasta poiketen lavuaari tullaan vaihtamaan rosteriseen, syvempään pesualtaaseen. Ko. muutos on jostain syystä mennyt rakennuttajalle ohi korvien, mutta käytännöllisyys syistä tämän hetkinen lavuaari ei ollut valintamme Topilla kodinhoitohuonetta suunnitellessamme, vaan kodinhoitohuoneeseen valittiin paremmin vauvan pyllyn pesuun soveltuva pesuallas.


Kun kalustekuvien ja pohjapiirrustuksen pohjalta kotiamme alettiin marras-joulukuussa kokoamaan tuntui kokonaisuuden hahmottaminen ajoittain melko vaikealta. Asunnossa ei tuossa vaiheessa ollut edes väliseiniä, joten tilojen hahmottaminen oli haastavaa. Kuitenkin nyt kodin ollessa viimeistelyä vaille valmis, tuntuu kokonaisuus juuri oikealta ja valinnat meille sopivilta. Materiaalivalinnat tukevat toinen toisiaan ja kokonaisuus on omaan silmään ehyt. En malta odottaa seuraavalla viikolla olevaa katselmusta, jossa asunto käydään rakennuttajan kanssa läpi ja pääsemme pitkästä aikaa yhdessä Paavon kanssa käymään asunnolla. Ennen kaikkea en malta odottaa elokuun puolessa välin odottavaa muuttoa, jonka valmisteluja olemme jo aloittaneet.