Viimeinen kolmannes on täällä

Tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti aika on loppuen lopuksi kulunut ja muutama päivä sitten on alkanut jo viimeinen raskauskolmannes. Tänään viikkoja on 28+4 ja raskautta laskennallisesti jäljellä 80 päivää. Muuttoonkaan ei ole enää kun 16 päivää, joten melkoisen lähellä ensimmäistä yötä omassa kodissa jo ollaan.

Rakenneultran yhteydessä varattiin seuraava käynti äitipolille raskausviikolle 29. Käynti varattiin aikaisempien keskenmenojen ja raskausdiabeteksen takia tarkoituksena seurata Mötkiksen kasvua ja hyvinvointia. Oltiin molemmat sopivasti tuolloin lomalla niin päästiin taas yhdessä ultraan. Vaikka tiedän, että monet odottajat käyvät niskaturvotus- ja rakenneultrasta lähtien kaikissa ultrissa ilman isää joko vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta, en minä osaisi mennä ultrakäynneille ilman Paavoa. Naisten akuuttiin Mötkiksen liikkeiden vähyyden vuoksi jouduin menemään kuukausi sitten ilman Paavoa, mutta silloinkin isäni oli mukanani tukena ja seurana.

Ultra oli siis 28+0, ja ajatuksena oli tulla heti ultran jälkeen kirjoittelemaan kuulumiset, mutta kappaskappas ultrasta ei ihan hirveästi saatu mitään irti. Ultran suoritti sama lääkäri, kuin niskaturvotusultran ja nimenomaan voi puhua suorittamisesta. Täysin kylmän viileästi tervehti ja totesi, että ollaankin jo niskaturvotusultrassa tavattu, kysyi lyhyesti voinnin ja ohjasi tutkimuspöydälle makaamaan.

Ultrauksen aluksi katsottiin sydämen sykkivän ja sen jälkeen lääkäri siirtyi ottamaan mittoja painoarviota varten. Kolme ja puoli viikkoa sitten NAK:issa tehdyssä ultrassa Mötkiksen painoksi arvioitiin 750g ja risat päälle. Kaikki mitat olivat tuolloin viikkojaan vastaavat, symmetriset keskenään ja Mötkis kasvoi keskikäyrällä. 28+0 tehdyssä ultrassa päänympärys vastasi tasan viikkojaan, mahan mitta oli yhden tai kaksi päivää pidemmällä, mutta reisiluu vastasikin jo 28+5. Joko Mötkiksellä on nyt joku koipien kasvatuskausi ja reisiluun pituus tasoittuu raskauden ainana, tai sitten meille on tulossa pitkä jalkainen poitsu. Tuo reisiluun pituus nostatti painoarvion melkein yläkäyrälle arvion ollessa 1360g.

Pyysimme lääkäriä vilkaisemaan sukupuolen vielä varmistukseksi ja hän vahvisti Mötkiksen pojalta kovasti vaikuttavan. Lisäksi pyysimme saada kuvia mukaan käynniltä. Rakenneultrasta ei kunnollista kasvokuvaa saatu, koska Mötkis oli naama vasten istukkaa painautuneena. Tälläkään kertaa Mötkis ei ollut halukas tulemaan kuvatuksi, vaan hän imeskeli peukkua tyytyväisenä kätkien kasvonsa 3D-kuvaukselta. Sivuprofiilikuva kuitenkin saatiin ja söppänä, nökerönenähän masussa asustaa.

Näiden jälkeen lääkäri vielä tarkisti virtaukset ja kertoi niidenkin olevan kunnossa. Hänen mukaansa tuolla reisiluun pituudella ei tosiaan tässä vaiheessa ole mitään merkitystä, vaan se voi vielä raskauden aikana tasoittua tai sitten ei, mistä ei myöskään olisi mitään haittaa. Ultrailu lopetettiin ja meidät pyydettiin vielä pöydän ääreen. Lääkäri kysyi olisiko meillä jotain kysyttävää ja jos ei, voisimme siirtyä viereiseen huoneeseen varaamaan seuraavaa aikaa hoitajan kanssa raskausviikolle 36. En osannut kysyä lääkäriltä mitään, niin vähäsanainen hän oli taas ultrauksen aikana ollut eikä juurikaan huomioinut meitä, syntymättömän lapsen vanhempia mitenkään, joten siirryimme hoitajan huoneeseen mielummin.

Hoitaja alkoi katsoa aikaa seuraavalle kasvukontrollille ja aika varattiin 20.9. Hoitaja ohjeisti vielä sokereiden mittauksesta siten, että nyt olisi hyvä mittailla sokereita lähinnä aamupaaston osalta sekä aterioiden jälkeen. Arvot ovat olleet tähän asti täysin ilman ylityksiä rajojen sisäpuolella, mutta viimeisen kolmanneksen aikana insuliinin tuotannossa voi tapahtua heikkenemistä, jolloin sokerit alkavat heitellä.

Kysyin vielä lopuksi hoitajalta imetykseen valmistautumisesta saaden vastaukseksi tiedon etsimisen olevan tärkeintä. Synnärillä ohjattaisiin imuotteessa ja ensi-imetyksessä. Syntymän jälkeen hoitaja painotti ihokontaktin olevan erittäin tärkeää vielä kotiutumisenkin jälkeen, jotta imetys käynnistyy hyvin. Ihokontaktissa myös vauva tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen ruumiinlämpönsä sekä verensokerinsa pysyvät tasaisempina.

Tämän jälkeen poistuttiin huoneesta ja vilkaistiin toisiamme heti käytävälle päästyämme. Se lääkäri. Ai että. Ennen seuraavaa aikaa täytyy muistaa soittaa ja kysyä, että kuka lääkäri ultraa on tekemässä. En ollut uskonut, että kyseinen lääkäri enää vastaan tulee enkä siksi soittanut ja varmistanut ultraavaa lääkäriä tämän käynnin osalta, mutta seuraavalla kerralla toivon toisen lääkärin. Hänen vastaanotollaan käydessä tuntuu, ettei meille vanhemmille tarvitse kertoa mitään ja tärkeintä on, että saadaan tiedot kirjattua rekisteriin ja sillä selvä. Eihän vanhempien tarvitse tietää lapsensa kasvusta ja kehityksestä mahdollisimman paljon jo sikiövaiheessa. Eihän se ole olennaista kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta, ehei. Noh, meitä on moneksi.

Ultran lisäksi viimeisen kolmanneksen tuntua tähän viikkoon toi lauantai iltana herahtaneet ensimmäiset maitotipat. Paavo oli vesillä kavereidensa kanssa ja soitin hänelle ihmeissäni kertoen, että nyt ne ekat tipat tuli. Toivotaan, että tämä enteilee hyvin käynnistyvää imetystä ja Mötkiksen tarpeita vastaavaa maidontuotantoa. Toiveenahan minulla on täysimetys, joten siltä osin olisin erittäin tyytyväinen siihen, jos nämä ensimmäiset tipat jo tosiaan voivat ennakoida onnistuvaa imetystä. Ainakin kehoni siihen pikkuhiljaa näköjään valmistautuu.

28+1